Herran käsky

Itse olen tullut eri tulokseen. Mielestäni eri ajanjaksoissa vaihtelee tärkeysjärjestys sille tuleeko rakastaa lähimmäistä vai Jumalaa. Profeetta Danielin kirjassa sanotaan, että Jumala antaa vaihdella viisautensa ja voimansa aikojen. Oli helppo viime vuosituhannella rakastaa lähimmäisiään, mutta vuosituhannen vaihtuessa on aina sotia, jotka tuhoavat suhdetta lähimmäisiin. Niin nytkin.

Viime vuosituhat oli mielestäni viisauden ja lähimmäisenrakkauden aikaa.
Tuleva vuosituhat on voiman ja Jumalaan kohdistuvan rakkauden aikaa.

Pyhät sanoivat minulle aikovansa kostaa maan asukkaille kärsimänsä vääryydet ja tuon koston tapahtuessa on hyvä olla heidän puolellaan, vaikka kosto näyttäisi kuinka raa'alta tahansa. Ja toisaalta Jumalan valtakunta tulee 2028 ja aikoo jauhaa pieneksi jauhoksi eri metalleista muodostetun patsaan. Lisäksi Jehova on kehottanut minua ja muitakin suomalaisia rukoilemaan seuraavat 200 vuotta ainoastaa yhtä rukousta: PÄÄSTÄ MEIDÄT PAHASTA!

Vanhassa testamentissa on useita kohtia muistaakseni, joissa kehotetaan poistamaan paha keskuudestamme eikä suinkaan apostoli Johanneksen tavoin kehoteta antamaa pahalle kaikkea valtaa. Koraani mainitsee, että Jumalan ja Saatanan välillä on sopimus ylösnousemuksen päivään asti. Molemmat saavat rauhassa kerätä palvojia omalle puolelleen toistaan häiritsemättä. Lakia noudattavat Jumalan palvojat ovat siis suojattu eikä heillä ole mitään syytä vihata ketään. Emmekä me kykene pahaa poistamaan keskuudestamme, vaan ainoastaan rukoilemaan sitä.

Lyhyesti: Koraani asettuu apostoli Johannksen kannalle, mutta mielestäni eri aikoina painotetaan eri tavalla lähimmäisenrakkautta ja rakkautta Jumalaan.

Tällainen Raamatun paikka nousi mieleeni:

"Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan." (1 Joh 4:7)