Tänä aamuna rukouksessa olessani näin kuvan joka oli kuin jokin vanha metronomi. Pyysin Herralta sanaa tähän näkyyn ja se avautui näin,
Jesaja 16: 11. Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähden niinkuin kannel, minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.
12. Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, ei se häntä auta.
13. Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille.
14. Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut - kolme palkkalaisen vuotta - painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.
Ajattelin että tuo metronomi, kuvaisi meidän elämänrytmiä, kuinka se monenkohdalla on mennyt pahasti sekaisin ja nyt on aika hiljentyä Herran eteen arvioimaan omaa tilanettamme ja elämää ja rukoillen lukea myös sanaa. Herra olkoon kanssamme ja antakoon meille rauhan.
t.sinetti
Jesaja 16: 11. Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähden niinkuin kannel, minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.
12. Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, ei se häntä auta.
13. Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille.
14. Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut - kolme palkkalaisen vuotta - painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.
Ajattelin että tuo metronomi, kuvaisi meidän elämänrytmiä, kuinka se monenkohdalla on mennyt pahasti sekaisin ja nyt on aika hiljentyä Herran eteen arvioimaan omaa tilanettamme ja elämää ja rukoillen lukea myös sanaa. Herra olkoon kanssamme ja antakoon meille rauhan.
t.sinetti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja levähtäkää vähän.
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2006-09-24
""Levähtäkää vähän - Uskonelämä ei ole toimintaelokuvaa
Jeesuksen elämässä markkinapaikkojen humu ja vaativat opetustilanteet vaihtuivat säännöllisesti erämaan hiljaisuuteen ja yksinäiseen rukoukseen. Ymmärrämmekö seurata mestarimme esimerkkiä myös silloin, kun hänen äänensä kutsuu vetäytymään hiljaisuuteen?
"Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea he olivat tehneet ja opettaneet. Hän sanoi heille: ’Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään.
”Tärkeimmät päätöksensä Jeesus teki aina hiljaisuuden jälkeen.”
He lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Jotkut kuitenkin näkivät heidän lähtevän, ja niin monet saivat siitä tiedon. He riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat sinne ennen heitä. Astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa. Hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Hän rupesi opettamaan heille monia asioita. Päivän ollessa jo iltapuolessa hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja sanoivat: ’Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen. Laske heidät luotasi, että he menisivät lähiseudun maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää.’ Jeesus sanoi heille: ’Antakaa te heille syödä.’” (Mark. 6:30–37.)
Tässä Markuksen evankeliumin opettavassa tarinassa opetuslapset ovat juuri palanneet menestyksekkäältä evankelioimismatkalta ja tulleet kertomaan mestarilleen, kuinka suuret ihmisjoukot olivat saartaneet heitä, minne ikinä he olivat menneet julistaessaan Jumalan valtakunnan evankeliumia. Jeesuksen esimerkin mukaisesti he olivat myös parantaneet monia sairaita ja olivatpa nähneet jopa riivaajien väistyvän evankeliumin voiman tieltä. He olivat täynnä intoa.
Jeesus kohtasi opetuslastensa innon syvällä myötätunnolla ja rakkaudella. Hän ei ryhtynyt nostattamaan heidän tunnettaan entisestään. Hän kuunteli opetuslastensa kokemuksia ja oli varmasti tyytyväinen heidän rohkeuteensa ja aktiivisen palvelunsa hedelmiin. Ainoa vastaus, jonka Markus on Jeesuksen sanomana tallentanut, on kuitenkin varsin tavallinen, jopa tylsältä kuulostava. ”Eikö nyt olisi aika levätä rauhallisessa ympäristössä ja kenties syödäkin jotain?”
Jeesus halusi selkeästi vetää opetuslapsiaan takaisin maan pinnalle, Jumalan luomistyön realiteettien piiriin. Jeesuksen oma elämänrytmi oli tasapainoinen, ja saman tasapainon hän asetti keskeiselle sijalle myös suhteessaan opetuslapsiinsa. Itse asiassa jo valitessaan opetuslapsiaan Jeesus vetäytyi koko yön kestävään rukoukseen vuorelle.(1) Tärkeimmät päätöksensä hän teki aina hiljaisuuden jälkeen. Myös valmistautuessaan kuolemaansa Getsemanen puutarhassa hän kääntyi hiljaisuudessa isänsä puoleen.""
""Onko sinulla uskon lepo?
"Raamattutunti taskukoossa"
Jeesuksen sanoma on tarkoitettu jokamiehen evankeliumiksi. Sanoman ytimenä on Jeesuksessa tarjottu sielun lepo. "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon." "Tulkaa minun tyköni - niin te saatte levon sieluillenne." Muuan Messiaan hepreankielisistä salanimistä onkin "Menachem" eli lohduttaja.
Evankeliumi on levon sanomaa hätääntyneelle sydämelle
Jo profeetta Jesaja joutui 28. luvussa toistamaan useampaan kertaan aikansa uskonnollisten johtajien syntiä, jotka asettivat "käsky käskyn päälle ja läksy läksyn päälle". Tuo kehitys johti jo suunnilleen Jeesuksen aikoihin 613 käskyn ja kiellon yhteissäädöksen. Kuitenkin Jumalan tahto oli sanoa omilleen: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka." Uskon tuli johtaa uskovat oikeaan sielun lepoon. Israelissa on erikoisia "battei margooa" eli "sielunlepokoteja".
Evankeliumi on hyvä tie
Jeremia 6:16 kehoittaa: "Kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne."
Oppimme tulee olla hyvää oppia
1. Tim. 4:6 muistuttaa: "Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut."
Jumalan lapsi on vieroitettu murheistaan
Vieroittaminen merkitsee lapsen kohdalla sitä, että hän kykenee jo elämään tyytyväisenä ilman äitinsä rintaa. Uskovan kohdalla vieroittaminen merkitsee sitä, että emme ole enää "kiinni" murheissamme ja katkeruudessamme, vaan jaksamme jo katsella vaikeuksiemme yli. Muuan Jerusalemin lähettimme sai kuulla, että hänellä on vaikeaa laatua oleva ihosyöpä. Mutta hän sai tuskaansa vieläkin voimakkaamman sanoman Psalmista 131: "Totisesti minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa." Onko minulla tällainen uskon lepo?
Usko ei hätäile
Jesajan kirjan 28. luvussa puhutaan Siionin peruskivestä. Se on koeteltu kulmakivi ja lujasti perustettu: "Joka uskoo, se ei pakene." Hepreaksi sanotaan: "Ha-ma'amiin loo jachiish" - "Joka uskoo, ei kiirehdi." Alkukielen sana merkitsee "kiirehtimistä, hoppuilua ja hätäilemistä". Yletön hoppuilu ei ole uskon hedelmä. "Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne."
Usko on lujaa luottamusta
Muuan keski-ikäinen pappi kertoi jokin aika sitten pysähtyneensä Psalmien kirjassa tuon tuostakin jakeisiin, joissa ahdistettu ihminen turvaa ja luottaa Jumalaan. Samalla hän kysyi, mitä heprealaisia sanoja näissä yhteyksissä käytetään. Kyseessä on lähinnä kolme käsitettä: bothiim, chosiim ja somchiim. Ensimmäinen sana ilmaisee "rauhaa ja turvallisuutta". Toisen käsitteen takana on sana "chosen", mikä merkitsee "suojattua ja suljettua aarretta" ja "voimaa". Kolmas sana merkitsee "luottaa, nojata, painautua" ja sen johdannainen on mm. "smuchaa" - käsite, joka merkitsee "nojaa ja tukipylvästä".
Usko merkitsee sitä, että sisimmässämme on "suojattu ja suljettu" alue, jonne myrskyt eivät yllä. Saan nojata voimattomuudessani Jumalan mahdollisuuksiin, mikä antaa minulle turvallisuuden tunnon ja rauhan.
Ystäväni, jos pelkäät vastuksia, vastuuta ja elämän koettelemuksia, älä hätäänny. Jeesus lupasi jo etukäteen: "Maailmassa teillä ON ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen VOITTANUT maailman." ""