K & k -lehdessä, juttu jossa ensin esitetään kristiikkiä lähetystyötä kohtaan, jota käsittelee teol. tohtori M.-A. Pöntinen. Esim. kongolainen filosofi Valentin Mudimbe puhuu eurooppalaisesta etnisetrismistä, oman kultturin (ja uskon lisään minä) asettamisesta ihanteeksi ja afrikkalaisten näkemisesta erilaisina toisina. Hän vetää tästä ajatusmaailmasta kehityslinjat orjakauppaan, kolonialismiin imperialismiin ja lopulta natsismiin asti. (JA uskovaiset ovat tätä keikkea pahaa oleet edistä'mässä omahyvä'isyydessää, kun samlaa on nähty mahdollisuus tuputta omaa uskoaaan kehitys-/siirtomaissa. Jumala on kutsunut länsimaat sivistämään muita kansoja
Ajatus kristillisestä sivilisaatiosta perustui sekä uskonnolliseen että kultturiseen ylemmyyteen. Ja uskonnostahan se tuo kulttuurinen ylemmyydentuntokin suurelta osin saa käyttövoimansa.
Kehitysmaiden ihmisiiä pyrittiin pelastamaan pahana pidetystä kultturista , mutta ei tuhoamaan. Ei pyritty tuhoamaan ihmisä, mutta kuitenkin heidän kultturinsa. Ja jos se ei onnistunut hyvällä niin sitten tuli tappaminenkin mukaan kuvaan.
Ajatus kristillisestä sivilisaatiosta perustui sekä uskonnolliseen että kultturiseen ylemmyyteen. Ja uskonnostahan se tuo kulttuurinen ylemmyydentuntokin suurelta osin saa käyttövoimansa.
Kehitysmaiden ihmisiiä pyrittiin pelastamaan pahana pidetystä kultturista , mutta ei tuhoamaan. Ei pyritty tuhoamaan ihmisä, mutta kuitenkin heidän kultturinsa. Ja jos se ei onnistunut hyvällä niin sitten tuli tappaminenkin mukaan kuvaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Piispa Desmond Tutu komppaa Mudimbea. Kun siirtomaat ja niiden kirkot itsenäistyivät eurooppalaisten ylivalta sai kovaa kritiikkiä. Hnegellisyydessä tarvittiin kolonialaististen asenteiden ja kulttuuristen alistussuhteiden purkamista. Ja nuo kulttuurisetkin alistussuhteet juontavat juurensa mihin muuhun kuin uskontoon, uskovaisillehan uskonto = kulttuuri.
Syntyivät vapautuksen teologia, musta teologia, naisten teologia, ja voi kuinka niitä onkaan läntiset kirkot vastustaneet, ja monet niistä vastustavat edelleen ja kiivaasti.
Nykyisin ihmisarvo kuuluu ekumeenisen lähetysajattelun avainkäsitteisiin. Jaa-a, miten lienee niiden evl. kirkon tukemien lähetysjärjestöjen kanssa, jotka vastustavat edelleenkin naispappeutta ja vihaavat SYNTISIÄ homoja?
JAakun tällä perustellulle kritiikille on ensin annettu tilaa, niin siten marssitetaan joukko uskovaisia komeine titteleineen "vetämään esitetty kristiikki vessasta alas", tai ainakin sitä yritetään laimentaa, vähätellä. Nyt ovat asiat paremmalla tolalla tuputustyössä.
Arkkoipiispan teologinen erityisavustaja P. Merenlahti sanoo että "viimeisten 20 v. aikana uskonnon ja kehityksen suhde on alettu nähdä uudessa valossa. Koulutus ja elintason nousu eivät hävittäneetkään uskontoa maailmasta kuten yhteiskuntatieteissä oletettiin. Kehitysmaiden todellisuutta maallistumisteoria on kuvannut erityisen huonosti.Usakonnollistaustaisten avustusjärjestöjen rooli on vain kasvanut."
Ja kenenköhän rahoittamana? Ei kai vain valtioiden ja muiden kirkon ulkopuoliosten lahjoittajien, jotta kirkon ei vain omaa rahaa tarvitsisi tuhlata?
Kirrko on kovin innoissaan lähetystyöstä koska sillä kansa on vielä niin tietämätöntä, etä jumalharha myy. toisin kuin länsimaissa.
KIikko/uskovaiset/kristityt muka menevät opettamaan ja sivistämään kehitysmaihin. Ei kuulosta uskottavalta koska sehän johtaa vääjäämättä uskonnollisuuden laskuun kehitysmaissakin. Kirkkoko sahaisi omaa oksaansa? EI tietenkään se tuputtaa uskomuskiaan jotta kehitysmaat eivät kehiityis pois jumalharhasta.
Kotimaassakin kirkko n on herännyt unestaan pakolaisten tullessa Suomeen. Nyt on taas mahdollisuuksia käännytystyössä! Hurraa! Toivo elää!
Kahe Kilo Siika! aaaaahhhhgggg sanoin järvellä ja apetta piisasi kuin homoa
kirkossa
SuljePalvelinvirhe, sanoi rukousvastaus kun kuuroille korvilleni mäjähti.
Ootsä joku S24 sensori?
"Professorit A. ja M. Vähäkangas sanovat suoraan, että avun jakaminen uskonnollisten yhteisöjen nkautta voi vähentää korruptiota:" (Sanovat suoraan että VOI vähentää!!!)
"Varoista tulee yhteisön omia. Yhteisön oma kontrolli rajaa "siipiveikot" pois."
No ei kyllä todellisuus tue tätä väitettä. Jokin aika sitten oli telkussa dokkari, jossa kerrottiin uskonnollisten avustusjärjestöjen moraalittomuudesta , väärinkaäätöksistä ja rahan tuhlaamisesta omiin "tarpeisiinsa". Päivällä avustetaan slumissa, illalla mennään asumaan loistohotelliin, lekotellaan altaalla drinkkejä siemaillen, syödään hotellin raflassa kalliita illasia kalliine viineineen, Jeesuksen vertako?
Entäpäs tämä Pirkko Jalobvaaran tapaus, jossa hän panee avustuskeräuksen tuotoista 90% omiin liiveihinsä!
"Afrikka on uskonnollinjen maanosa. Suomesta käsin voi olla vaikea ymmärtää, että meidän maallistunut elämänmuotommme on maailman mittakaavassa poikkeus. Siksihän me olemmekin poikkeuksellisen kehittynyt maa ja kärjessä kaikissa listauksissa kun hyviä maita etsitää alalla kuin alalla, ja pahnan pohjimmaisina korruptio listoilla ja muilla "pahoilla" listoilla. Toki Suomi ei ole niin korruptiovapaa kuin kuviterlaan, meillä se on lähinnä hyväveliverkostojen korrupotiota, joka mm. evl kirkkoa suosii. Pollisia, veroirkailijoita, sossun ja KELAn virkailijoita, virkamiehiä, tullimiehiä... ei Suomessa juurikaan onnistu lahjomaan.
Vaalirahoitus edelleenkin murheenkryyni.
"Tutkija, (minkä alan tukija, politiikan?) H. Alavan mukaan Afrikassa uskonnon ja politiikan erottaminen länsimaalaiseen tapaan on keinotekoista ja harhaanjohtavaa. Länsimaisessa politiikan tutkimuksessa valtio hahmotetaan usein keskeisimmäksi toimijaksi. Afrikassa erityisesti reuna-alueilla politiikan kenttä rakentuu useista toimijoista, ja kirkot ovat keskeisiä."
Ettikö vai olisikin aika korkea korrelaatio maan kehitysasteen ja sen uskonnollisuuden ja uskonnon poliittisen roolin suuruuden ja merkityksen välillä.
Miksi tukea kehitysmaissa sellaisia (uskonnollisia) rakenteita ja yhteiskunnallisia poliittisia toimintatapoja, uskonnon vahvaa roolia niissä, jotka mitä ilmeisimmin ovat jarruna kehitykselle.
Sitä paitsi eiväthän kristityt Suomessakaan halua erottaa uskontoa ja politiikkaa toisistaan. Siitä on surullisia ihan tuoreitakin esimerkkejä, vaikkapa suhtautuminen seksuaalia- ja sukupuolivähemmistöihin ja heidän perhemuotoihinsa, perheenmuodostukseensa, jotka poikkeavat tosiuskovaisten hyväksymästä ainoasta oikeasta "kristikllisestä perhamallista, ydinperheidyllistä, joka on monesti toiveunta, moni ydinperhekin kaikkea muuta kuin idylli.