"Mitä pidemmälle ilta etenee, sitä isommaksi muodostuu tanssirinki ruokapöytien keskellä."
http://i0.wp.com/viestilehti.fi/wordpress/wp-content/uploads/2015/11/yimby6.jpg?zoom=1.5&resize=628,419
Myös sotarikollinen tanssii!!
http://viestilehti.fi/naapurin-tontilla/
http://i0.wp.com/viestilehti.fi/wordpress/wp-content/uploads/2015/11/yimby6.jpg?zoom=1.5&resize=628,419
Myös sotarikollinen tanssii!!
http://viestilehti.fi/naapurin-tontilla/
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aha, muijas on siis töissä Diakonissalaitoksella, ja olet selaillut hänen puljunsa lehteä:
http://viestilehti.fi/
heppikevonen heppikevonen
http://hommaforum.org/index.php/topic,110821.msg2185244/topicseen.html#msg2185244
.....
Näyttäis kylläkin olevan Tiia eikä Tiina.
Sitten löhdetään ulos metsästämään raiskattavia,
voikun ilmat pian lämpenis..
siellä vaan juhlitaan ja tanssitaan yltäkylläisesti kun toisaalla värjötellään leipäjonoissa ja vanhuksia heitteille jätettyjä kuolee hoidonpuutteessa missä kohtaa on menty näin pahasti vikaan suomessa tämähän on jo aivan moraalitonta toimintaa?
Lähihoitaja: Eläimetkin asuvat paremmin kuin vanhukset – pannaan yksin kuolemaan kotiin
MTV Uutisiin on tullut runsaasti yhteydenottoja kotihoidossa työskenteleviltä, mutta kukaan ei uskalla esiintyä nimellään.
Lähihoitaja "Sirkka" monien muiden kanssasisarten lailla katsoo, että työnantaja rajoittaa heidän sananvapauttaan kieltämällä puhumasta vanhusten kotihoidon tilanteesta.
– Minun mielestäni minulla on oikeus kertoa omista mielipiteistäni. Työnantajalla ei ole oikeutta rajoittaa sananvapauttani.
"Minua säälittävät nämä vanhukset. He ovat vähän kuin syöttöporsaita."
Sirkan mukaan useimpien vanhusten elämä pyörii kotona sen ympärillä siinä, että onko kakka housussa ja onko ruokaa.
– Ei meillä lähihoitajilla ole enää aikaa jutella vanhusten kanssa. Minua säälittävät nämä vanhukset. He ovat vähän kuin syöttöporsaita.
– Esimerkiksi lääkkeen antoon on varattu aikaa viisi minuuttia. Meitä pelotellaan sillä, että jos emme pysy aikatauluissa, niin meidät yksityistetään. Ihmisillä ei ole mitään väliä vaan tehokkuudella.
– Tämä työ on kuluttanut minut ihan loppuun. Vanhusten karut kohtalot ovat julmia. Eräs kotona asuva mummo ei enää tiennyt onko päivä vai yö? Aina, kun menin sinne hän oli nukkumassa. Tämä tilanne jatkui vuoden ennenkuin hän pääsi palvelutaloon.
Näin lähihoitaja Sirkka kertoo työstään:
Tapaus 1: Likainen vanhus – asuu jätteiden keskellä
Lähihoitajan mukaan eräälle alkoholisoituneelle vanhukselle on tilattu kotihoidosta vain ruoka-annos ja sen avaaminen.
– Vanhus on ihan likainen ja haiseva. Tuskin käy koskaan peseytymässä. Asunnossa on joka puolella roskia. Siellä haiseekin ihan kamalalle. Hän viskelee ruoka-annospakkauksia ulos ja sinne on tullut rottia.
– Olen vienyt viestiä tästä hirvittävästi tilanteesta ylöspäin, mutta mitään ei tapahdu. Tilanne on mielestäni ihan järkyttävä eikä hän asu missään korvessa, vaan kaupungissa. Eläimetkin asuvat paremmin kuin monet vanhukset, kauhistelee lähihoitaja.
Tapaus 2: Yksinäinen mummo – makaa sängyssään kaiket päivät
Lähihoitajan mukaan hänen asiakkaana on ollut mummo, joka makaa kaiket päivät sängyssä - lukuunottamatta puolta tuntia, kun hän syö.
– Kotihoito käyttää mummoa wc:ssä, kun hänen jalkansa eivät toimi. Nostamme hänet istumaan siksi aikaa, kun hän syö ruoka-annoksen. Siiinä menee vajaat puoli tuntia.
– Mummo on todella seurankipeä kuten oikeastaan kaikki muutkin vanhukset, jotka ovat yksin kotona. Kaikkihan ne on - niin yksinäisiä eikä meillä ole enää aikaa jutella, surkuttelee lähihoitaja.
Tapaus 3: Syöpäsairas löytyi kotoaan – oli pyörinyt omassa ulosteessaan
Lähihoitajan kotihoidossa oleva syöpäsairas vanhus lähetettiin välillä sairaalaan yleiskunnon huonontumisen vuoksi.
– Hän oli niin heikossa kunnossa, että ei omin avuin päässyt wc:hen eikä sairaalasta oltu annettu hänelle apuvälineitä. Me käytimme häntä wc:ssä ja annoimme ruokaa.
– Yhtenä päivänä löysin hänet kotoaan yltäpäältä omissa ulosteissaan ja hänellä oli kovat tuskat. Hänet vietiin takaisin sairaalaan.
Vanhukset ovat heitteillä – saavat olla kotona
Lähihoitaja Sirkan mielestä on hulluutta, että palvelutalot lopetetaan.
– Olen tällä hetkellä palvelutalossa töissä ja täällä meillä on aikaa jutella, pelata ja viettää aikaa vanhusten kanssa. He ovat koko ajan siinä lähellä. En kestänyt työtä kotihoidossa.
– Kotihoidon vakituiset työntekijät ovat niin uupuneita, että he ovat vähän väliä sairaslomilla. Käytännössä kotihoito pyörii pitkälti sijaisten voimin. Saman päivän aikana vanhuksen luona saataa käydä jopa viisi eri sijaista.
– Eikä tässä vielä kaikki, sillä pitkäaikaisille sijaisille ei anneta kaupungissa enää töistä, sillä heille on kertynyt jo lomaoikeuksia. On halvempaa ottaa näiden kokeneiden sijaisten tilalle uusia työtekijöitä.
– Vanhukset pannaan yksin kuolemaan kotiin, kuinka tämä on mahdollista hyvinvointiyhteiskunnassa ? kyselee lähihoitaja.
kiitos tästäkin vanhusten kotiin heitteille jätöstä kuuluu demareille muistakaa se?
Loppuuko vanhusten nöyryytys koskaan?
Anne Salminen on sisarensa kanssa jo pitkään yrittänyt saada apua yksin asuvalle 90-vuotiaalle rintamaveteraani-isälleen. Turhaan. Nyt isä on ensimmäistä kertaa elämässään todennut ymmärtävänsä ihmisiä, jotka tekevät itsemurhan.
- Vanhusten ja veteraanien kohtelu on tänä päivänä täysin ala-arvoista, sanoo Anne Salminen. Hän kantaa sisarensa kanssa suurta huolta vanhasta, yksin asuvasta isästään.
- Vanhusten ja veteraanien kohtelu on tänä päivänä täysin ala-arvoista, sanoo Anne Salminen. Hän kantaa sisarensa kanssa suurta huolta vanhasta, yksin asuvasta isästään. (KARI PEKONEN)
LUE MYÖS
Nämä kasvattavat ikäihmisten itsemurhariskiä
Suomalainen tabu: Itsemurhan tehnyt vanhus ei jätä viestiä
Anne Salmisen vanha isä on ties kuinka monennen kaatumisen jälkeen toipunut pari viikkoa helsinkiläisessä Malmin sairaalassa. Nyt suunnitellaan hänen kotiuttamistaan.
Molemmat tyttäret vastustavat kotiuttamista. Isä on samaa mieltä, ettei hän pärjää enää yksin kotona. Kaatumisia on ollut kymmeniä, ja myös taannoinen syöpätuomio muutti isän mielen.
- Tähän asti isä on puhunut "toiveestaan", että seuraava kaatuminen olisi tarpeeksi kova, että veisi hengen. Keskiviikkona isä sanoi ensimmäistä kertaa elämässään ymmärtävänsä niitä, jotka tekevät itsemurhan, Anne Salminen kertoo.
- Meidän oma rintamaveteraanimme. Meidän isämme. Rukoilen päivittäin, että isän nöyryytys loppuisi.
Kaatui kauppamatkalla
Leskeksi viisi vuotta sitten jäänyt isä pärjäili kotona ensin hyvin. Siitä huolimatta, että hän oli jo vuosia potenut diabetesta, verenpainetautia, huimausta ja sydänoireita. Isä hoiti siivouksen, pyykinpesun ja ruoanlaiton täysin itsenäisesti samoin kuin kauppareissut omalla autollaan.
- Toissa syksynä hän kaatui kauppakeskuksen hississä sillä seurauksella, että kaksi nikamaa lannerangasta murtui. Kolmen kuukauden hoito- ja kuntoutusjakson jälkeen isä kotiutettiin kaksikerroksiseen rivitalokotiinsa rollaattorin turvin.
Isälle luvattiin Helsingin kaupungin kotihoidon käynnit kolmesti päivässä sekä turvaranneke.
- Kotihoito kävi kahdesti päivässä, mutta turvaranneketta hän ei saanut "suurista" tuloista johtuen. Isä saa kansaneläkettä, leskeneläkettä, rintamalisää ja työeläkettä yhteensä alle puolitoista tuhatta euroa kuukaudessa.
Apua saa nihkeästi
Anne Salminen oli kotiutusta edeltäneen hoito- ja kuntoutusjakson aikana yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin saadakseen apua isälleen. Joka paikassa keskustelu loppui siihen, kun kävi ilmi, ettei isä ole sotainvalidi. Mitään apua ei ollut tarjolla.
Veteraaniasianmiehenkin puhelinvastaajassa oli viestin lopussa tyly toteamus, että jos asia koskee seppelettä veteraanin haudalle, ota yhteyttä kukkakauppaan. Anne Salminen nieleskeli, että vielä ei oltu seppelevaiheessa. Onneksi.
- Isän liikkuminen kodin ulkopuolella loppui tuohon kaatumiseen. Kotona yläkerrassa hän selvisi. Minä ja sisareni hoidimme kauppa- ja pankkiasiat ja kävimme katsomassa.
- Kotihoito jatkoi käyntejään kahdesti päivässä, ja viime kesänä isä jopa pääsi heidän kanssaan ulkoilemaan kotipihalle muutaman kerran.
Toimintakyky meni
Syksyllä isä lähti taksilla Peijaksen sairaalaan urologin vastaanotolle syövän kontrollikäynnille. Aisoissa pitkään pysynyt eturauhassyöpä oli lähtenyt kesällä rajuun kasvuun, eikä sitä voida enää hoitaa.
- Ennen kuin isä oli päässyt lääkärin luo, hän oli kaatunut sairaalan aulassa ja lyönyt päänsä. Vasta jälkeenpäin kuulimme, että isä oli ollut tajuttomana ensiavussa tunnin verran, minkä jälkeen hänet oli siirretty Marian sairaalaan.
- Kukaan ei ottanut meihin tyttäriin yhteyttä, mutta onneksi löysimme isän lopulta Marian sairaalasta samana iltana. Tähän kaatumiseen ja saman viikon aikana tapahtuneisiin viiteen kaatumiseen loppui isän normaali vanhuksen elämä.
Kaatumisten myötä katosi lähimuisti, looginen ajattelukyky ja kiinnostus elämään. Kodin puhtaanapito ja järjestys jäivät. Ruoanlaittokyky ja innostus ruokaan katosi. Tyttäret kävivät monta kertaa viikossa ja tekivät ruokaa pakastimeen.
- Kolmannen vai oliko sen neljännen kaatumisen jälkeen isän pää sentään kuvattiin. Todettiin, että aivoissa on nestekierron häiriö, eikä sille voida tehdä mitään isän yleiskunnon ja iän vuoksi.
Elämää kypärä päässä?
Kun isä kuukauden kuluttua kotiutettiin sairaalasta, kotihoito lupasi taas käydä kolmesti päivässä.
Salminen ei muista kenen sosiaaliviraston virkailijan suusta kuuli, että kaatuileville vanhuksille voisi hankkia kypärän, joka suojaisi päätä heidän kaatuessaan. Samainen taho kertoi myös, että on olemassa ilmatäytteisiä housuja, jotka suojaisivat lonkkia vanhuksen kaatuessa.
- Tuskin meistä kukaan voi kuvitella, kuinka nöyryyttävää vapaaehtoisena nuorukaisena rintamalle lähteneelle veteraanille olisi elämä kypärä päässä, ilmatäytteiset housut jalassa, pissapussi rollaattorista roikkuen.
Pari viikkoa sitten isä oli taas kaatunut ja saanut paikalle apua itse kustantamansa turvapuhelimen avulla.
- Pari päivää tämän jälkeen hän oli kaat
Pari päivää tämän jälkeen hän oli kaatunut jälleen eikä päässyt ylös. Tällä kertaa hän ei osannut hälyttää apua ennen kuin sai minulta puhelimessa ohjeet painaa turvarannekkeen nappia. Apu tuli, ja isä vietiin Malmin sairaalaan.
Olotila masennuttaa
Omaisten pelko ja huoli on jatkuva. Ja suru.
- Isä ei onneksi pelkää. Omasta kyvyttömyydestään hän on kuitenkin hyvin masentunut.
Käydessään viime maanantaina taas katsomassa isäänsä sairaalassa Anne Salminen kysyi hoitajalta, onko lääkäri sanonut mitään palvelutalojonosta. Kävi ilmi, ettei asiaa ei oltu ainakaan kirjattu ylös.
- Jätin soittopyynnön isän lääkärille. Hän soitti ja kertoi, ettei palveluasumisesta ollut ollut puhetta. Sen sijaan hän kysyi omaisten mielipidettä kotiuttamisesta. Sanoin, että se olisi kauhutilanne minulle ja sisarelleni.
Veteraanit unohdetaan
Isänsä sekä muiden veteraanien ja vanhusten kohtelusta suivaantuneena Anne Salminen on myös lähettänyt tasavallan presidentti Sauli Niinistölle kirjeen, jossa halusi kertoa presidentille isänsä tarinan.
- Ainoa etu, mikä isälle on saatu, on Valtiokonttorin rintamaveteraanien ylimääräisestä määrärahasta kustannettu kymmenen kappaletta lounasseteleitä ja 612 euron arvosta siivousapua.
Salmisen edesmennyt naapuri oli sotainvalidi, ja hänet hoidettiin kunnialla loppuun saakka.
- Hän sai kaiken sen avun, mitä hän tarvitsi. Suurkiitos siitä Suomelle ja keräyksille. Mutta entä nämä urheat miehet ja naiset, jotka Luojan kiitos selvisivät sodasta ilman fyysisiä vammoja. Mitä heille jää? Kauniita juhlapuheita, lupauksia, kiitoksia.
Seppelettä odottamaan?
Sotiemme veteraaneja on elossa noin 30 000. Anne Salminen kysyy, annetaanko näiden sankareiden kitua yksin kotonaan siihen saakka, kunnes he kaatuvat itsensä täysin liikuntakyvyttömiksi.
- Tai odotetaanko, että he dementoituvat niin pahasti, että heidät voi helposti ja hyvällä omallatunnolla siirtää "varastoon" jonnekin pitkäaikaisosastolle odottamaan kuolemaa ja sitä veteraaniasiamiehen puhelinvastaajassaan lupaamaa hautaseppelettä?
Salminen on vihainen, väsynyt, katkera, ahdistunut, peloissaan ja täynnä tuskaa isänsä tilanteen toivottomuuden vuoksi.
- Helsingin kaupungin kotihoidon, toimintaterapeuttien ja lääkäreiden mukaan isä on liian hyväkuntoinen ja pärjää kotonaan liian hyvin päästäkseen edes palvelutalojonoon.
Valitus eduskunnan oikeusasamiehelle palvelutalopaikan epäämisestä.
yritetäänkö näin eriarvoisella kohtelulla yllyttää suomalaisia terrorismiin ym. vai mitä tällaisella touhulla oikeen ajetaan takaa?
Siis niitä ei kiinnosta mikään muu kui oma perse. Ja ämmäpoliitikkoja kiinnostaa matujen vehkeet. Siinä syy että kansalaiset jätetään oman onnensa nojaan. Mihin instanssiin voisi tehdä kanteen suomalaisia poliitikkoja vastaan. Onko strassbourgissa enää ihmisoikeustuomioistuinta vai onko sielläkin vain matujen raiskaussessioita ja matupatjapoliitikkoja.
en kehtaisi naamaani näyttää tuollaisissa suvakki uutisissa jos tietäisin totuuden vanhusten kohtelusta suomessa kiitos tästäkin kuulunee "puolueettomalle" medialle?
Ai Yllellekö. no nuoria kloppeja pitää paapoa, ja hankkia hyvää ja kallista lihaa?????
Eihän ne muuten tänne jää,, suvakkien punainen on herkkua.
Ainoa asia mitä noista kuvista tulee mieleen on se, että niissä on rehellisltä ihmisiltä pienempiä ja suurempia rahamääriä loisivia rosvoja. Nuo työntekijät kusettavat eniten ja raiskaaja-apinatkin aina sen mukaan, kuin monilla ei henkilöllisyypapereilla he mistäkin päin Suomea tukia hakevat.
Kyllä sitä aitaa kaatuu ja pimppi kuumenee, kun mamumiehiä on lähettyvillä. Vähemmästäkin sitä vanhukset ja oikeasti heikko-osaiset kantasuomalaiset unohtuvat.
Onneksi Isis-sotaveteraanilapsille kaikki järjestyy valon nopeudella.
Luulis ämmää hävettävän, perkele.