Täällä keskusteluissa on joskus joku vihjannut sellaista, että monet syntyperäiset ortodoksit eivät tunne (tarpeeksi hyvin) kirkon perinnettä ja opetusta.
Tämä on nyt tietysti taas ihan tyhmä kysymys, mutta kun olen silloin tällöin törmännyt johonkin vanhempaan ortodoksiin (karjal.)ja tuntenut sellaista vaatimattomuutta ja sydämen hyvyyttä, niin ajattelin, että riittääkö se, jos on nöyrä ja hyvä lähimmäinen (ja käy kirkossa). Saattaahan olla niin, etteivät nämä kaikki ihmiset ole saaneet mahdollisuutta tai eivät ole jostakin syystä kyenneet tutustumaan tähän valtavaan määrään tietoa, kirjoituksia ja opetuksia jota ort.kirkolla on annettavana.
Kiitos kaikista vastauksista joita olen saanut ja hyvistä sanoista. Toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta!
Tämä on nyt tietysti taas ihan tyhmä kysymys, mutta kun olen silloin tällöin törmännyt johonkin vanhempaan ortodoksiin (karjal.)ja tuntenut sellaista vaatimattomuutta ja sydämen hyvyyttä, niin ajattelin, että riittääkö se, jos on nöyrä ja hyvä lähimmäinen (ja käy kirkossa). Saattaahan olla niin, etteivät nämä kaikki ihmiset ole saaneet mahdollisuutta tai eivät ole jostakin syystä kyenneet tutustumaan tähän valtavaan määrään tietoa, kirjoituksia ja opetuksia jota ort.kirkolla on annettavana.
Kiitos kaikista vastauksista joita olen saanut ja hyvistä sanoista. Toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varsinainen pointti lienee aivan muussa kuin suuren ulkoisen tietomäärän hallitsemisessa. Kukaan ei voi hallita Kirkon koko Traditiota sen laajuudessa ja syvyydessä. Todella tärkeää on pyrkiä elämään Tradition mukaista elämää. Samalla on hyvä nöyrästi tunnustaa, ettei jotain tiedä kuin levittää Kirkon opetuksen vastaista tietoa.
Uskoakseni varsinainen kritiikki kohdistuu erilaisten mutu-juttujen levittämiseen. Tähän kyllä syyllistyvät myös monet Kirkkoon liittyneet. Ei taida olla ketään, jolla olisi täysin puhtaat jauhot pussissa. Emme saa yksipuolisesti tuomita sen enempää "syntyperäisiä" ortodokseja kuin "käännynnäisiäkään". Tietyt ongelmat on silti hyvä tiedostaa. "Käännynnäiset" eivät useinkaan ole tehneet pesäeroa vanhaan, mutta "syntyperäisiltä" voi yhtä helposti olla kadoksissa se, mikä erottaa ortodoksian heterodoksiasta. Elämme näet heterodoksisen - ja hyvin maallistuneen - kulttuurin piirissä.
---
Itse joudun valitettavasti lopettelemaan osallistumiseni täällä käytäviin keskusteluihin, sillä loma-ajan nyt päättyessä menetän vanhempieni luona nauttimani nettiyhteyden.
Siunauksellista alkanutta vuotta kaikille myös minun puolestani!
Ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset olivat pitkään slaavinkielisiä. Ortodoksinen kirkko julkaisi kirjallisuutensa venäjäksi ennen Suomen ortodoksisen kirkon perustamista. (Venäläinen) kirkko vaikeutti kaikin tavoin PSHV:n perustamista. 1800-luvun lopulla karjalaisten lukutaito oli paljon heikompaa kuin muun väestön, joten edellytyksen saada kirjaviisautta oli varsin rajoitetut. Toisaalta tuskin Jeesuksen opetuslapsetkaan olisivat osanneet sanoa mitään syvällistä epikleesistä.
Jos hartaasta, koulujakäymättömästä, vaatimattomasta mummusta ja Valamossa säännöllisesti perinteeseen perehtyvästä mimmistä toinen pelastuisi, niin kumpaa veikkaisit?
On tarpeetonta spekuloida siitä, kuka pelastuu ja kuka ei. Olen ymmärtänyt niin, että Jumalalla ja Hänen Pojallaan on paremmat edellytykset arvioida tätä kysymystä kuin täällä keskustelevilla. Liiallisen arvioinnin hintana saattaa olla nimittäin, että omaa pelastusta kohti ponnisteleminen tuppaa unohtumaan.
Esitetty kysymys on hyvin moniulotteinen, eikä siihen taida olla suoraa ja selkeää vastausta. Todetaan nyt aluksi se seikka, ettei ole olemassa syntyperäisiä ortodokseja ollenkaan. Kyllä uskonto on ihmisellä täysin hankittu, ei perinnöllinen ominaisuus. No, tämä on vähän saivartelua, mutta ymmärsin toki, mitä Timotei ajaa takaa.
Minäkin olen törmännyt vanhoihin, vaatimattomiin ortodokseihin, joissa oli runsaasti sydämen hyvyyttä, mutta kenties vähemmälti dogmaattista osaamista. Muistan senkin mummon, joka Valamossa oli kädestä pitäen taluttanut luterilaista tuttavaani, antanut tälle käteen tuohuksen sytytettäväksi ikoni eteen ja sanonut, että tämä on symbööli. Iankaikkinen muisto tälle mummolle.
Muttamutta, poikkeukset vahvistavat säännön. Laajalla otannalla kokemukseni on se, että sukunsa puolesta ortodokseiksi tulleilla suhde omaan kirkkoon on KESKIMÄÄRIN pinnallisempi kuin aikuisena omasta halustaan liittyneillä. Tämähän on täysin luonnollista. Kysymys on siitä, että jos ihminen tekee jotain omasta vapaasta tahdostaan, prosessi on paljon syvällisempi kuin silloin kun vanhemmat hänet siihen pakottavat. Oma ulottuvuutensa on kieltämättä myös se jo täälläkin mainittu seikka, että ortodoksista kirjallisuutta on laajassa mitassa ollut suomenkielisenä saatavissa vasta viimeisen 20 vuoden aikana.
Ja muistetaan toki, että ortodoksisuus ei ole teoriaa vaan elämää. Sanan on tultava lihaksi aina ja kaikkialla, muuten se on kuollutta.