palata alkukirkon mukaiseen kristillisyyteen tuskin voimme hakea tai odottaa apua Mormonin kirjasta. Kyllä meidän on lähdettävä liikkeelle vajaat 2000 vuotta vanhemmista kirjoituksista joilla voimme täydentää niitä aukkoja joista Raamatussa ei kerrota ja joka tapauksessa verrata vahoja kirjoituksia Raamattuun.
Tällä alueella tehdään jatkuvasti uusia löytöjä sekä havaintoja jotka täydentävät käsityksiämme alkukirkosta. Qumranin kääröt ovat aivan keskeisiä tutkittaessa Jeesuksen aikaisia kristillisiä elämäntapoja sekä, ns. alkukirkkoja. Yhdestä alkukirkosta ei voitane ollenkaan puhua.
Vaikkei antiikin maailmassa vallinnutkaan samanlainen romanttisen rakkauden ideologia kuin moderneissa länsimaisessa kulttuureissa, lähteistä löytyy kuitenkin ilmauksia aviopuolisoiden välisistä läheisistä tunnesiteistä. Cicero (106-43 eKr.) laajasta kirjallisesta tuotannossa on säilynyt neljä hänen Terentia-vaimolleen osoitettua kirjettä, jotka hän kirjoitti maanpakolaisuudessa.
Kirjeet ovat täynnä syvää kaipuuta ja helliä rakkauden ilmauksia. Hän kutsuu Terentiaa "elämänsä valoksi", "elämäkseen" ja "rakkaammaksi kuin koskaan".
Nuorelle vaimolleen lähettämässään kirjeessä Plinius nuorempi (n. 61-113 jKr.) valittaa pateettisesti ikäväänsä ja sitä, kuinka mielikuvat vaimosta valvottavat häntä öisin.
Jotkut keisariajan ajattelijat korostivat voimakkaasti miehen ja naisen välistä kumppanuutta ja ystävyyttä. Ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut stoalainen filosofi Musonius opetti, ettei pelkkä lasten hankkiminen riitä avioliiton perustaksi. Musoniuksen mukaan "avioliitossa on olennaista miehen ja naisen välinen yhteinen elämä ja heidän jatkuvat keskinäinen huolenpitonsa niin terveyden kuin sairaudenkin aikana".
Puolisoiden tulee pitää kaikkea yhteisenä. Avioliitossa elävä ei saa pitää edes omaa ruumistaan omanaan.
Musoniuksen opetuksella on täytynyt olla laajempaakin kaikupohjaa, sillä myös apostoli Paavali puhuu yhtä tasapuolisesti aviopuolisoiden suhteesta toinen toistensa ruumiiseen. "Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan, vaan miehen, samoin miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan, vaan vaimon" (1 Kor. 7:4).
Tämänkaltaisia yksittäisiä arkipäivää koskevia kirjoituksia löydetään jatkuvasti lisää. Suorastaan epäuskottavaa on ettei niistä juurikaan ole löydetty, ei ainakaan merkittäviä ristiriitoja verrattaessa niitä Raamattuun.
Meidän on tavattoman vaikeaa hahmottaa tuon ajan uskonnollisia pyrkimyksiä, ellemme vaivaudu tutkiman ja ymmärtämään varhaisien aikojen moraalisia ja muita arkipäivän keskeisiä elementtejä.
Tietystikin voimme uskoa mihin tahansa. Avoimeksi jää onko tuollainen enemmän tai vähemmän sokea usko sittenkään kestävällä pohjalla.
Meillä ihmisillä on kuitenkin tulkita melkeinpä mitkä tahansa asiat samoin kuin Pirun sanotaan lukevan Raamattua. Löydämme jopa totuuden tunnun vaikka sisimmässämme tiedämme sen poikkeavan varsinaisesta totuudesta.
Sellaisia selittelijöitä me ihmiset olemme. Osaamme vaivattomasti pettää itseämme - ja muita. Mielihyvin hyväksyn vastalauseet. Olkaa hyvät.
Tervessi Turust!
Tällä alueella tehdään jatkuvasti uusia löytöjä sekä havaintoja jotka täydentävät käsityksiämme alkukirkosta. Qumranin kääröt ovat aivan keskeisiä tutkittaessa Jeesuksen aikaisia kristillisiä elämäntapoja sekä, ns. alkukirkkoja. Yhdestä alkukirkosta ei voitane ollenkaan puhua.
Vaikkei antiikin maailmassa vallinnutkaan samanlainen romanttisen rakkauden ideologia kuin moderneissa länsimaisessa kulttuureissa, lähteistä löytyy kuitenkin ilmauksia aviopuolisoiden välisistä läheisistä tunnesiteistä. Cicero (106-43 eKr.) laajasta kirjallisesta tuotannossa on säilynyt neljä hänen Terentia-vaimolleen osoitettua kirjettä, jotka hän kirjoitti maanpakolaisuudessa.
Kirjeet ovat täynnä syvää kaipuuta ja helliä rakkauden ilmauksia. Hän kutsuu Terentiaa "elämänsä valoksi", "elämäkseen" ja "rakkaammaksi kuin koskaan".
Nuorelle vaimolleen lähettämässään kirjeessä Plinius nuorempi (n. 61-113 jKr.) valittaa pateettisesti ikäväänsä ja sitä, kuinka mielikuvat vaimosta valvottavat häntä öisin.
Jotkut keisariajan ajattelijat korostivat voimakkaasti miehen ja naisen välistä kumppanuutta ja ystävyyttä. Ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut stoalainen filosofi Musonius opetti, ettei pelkkä lasten hankkiminen riitä avioliiton perustaksi. Musoniuksen mukaan "avioliitossa on olennaista miehen ja naisen välinen yhteinen elämä ja heidän jatkuvat keskinäinen huolenpitonsa niin terveyden kuin sairaudenkin aikana".
Puolisoiden tulee pitää kaikkea yhteisenä. Avioliitossa elävä ei saa pitää edes omaa ruumistaan omanaan.
Musoniuksen opetuksella on täytynyt olla laajempaakin kaikupohjaa, sillä myös apostoli Paavali puhuu yhtä tasapuolisesti aviopuolisoiden suhteesta toinen toistensa ruumiiseen. "Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan, vaan miehen, samoin miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan, vaan vaimon" (1 Kor. 7:4).
Tämänkaltaisia yksittäisiä arkipäivää koskevia kirjoituksia löydetään jatkuvasti lisää. Suorastaan epäuskottavaa on ettei niistä juurikaan ole löydetty, ei ainakaan merkittäviä ristiriitoja verrattaessa niitä Raamattuun.
Meidän on tavattoman vaikeaa hahmottaa tuon ajan uskonnollisia pyrkimyksiä, ellemme vaivaudu tutkiman ja ymmärtämään varhaisien aikojen moraalisia ja muita arkipäivän keskeisiä elementtejä.
Tietystikin voimme uskoa mihin tahansa. Avoimeksi jää onko tuollainen enemmän tai vähemmän sokea usko sittenkään kestävällä pohjalla.
Meillä ihmisillä on kuitenkin tulkita melkeinpä mitkä tahansa asiat samoin kuin Pirun sanotaan lukevan Raamattua. Löydämme jopa totuuden tunnun vaikka sisimmässämme tiedämme sen poikkeavan varsinaisesta totuudesta.
Sellaisia selittelijöitä me ihmiset olemme. Osaamme vaivattomasti pettää itseämme - ja muita. Mielihyvin hyväksyn vastalauseet. Olkaa hyvät.
Tervessi Turust!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun kerran mainitsit tuosta itsepetoksesta, niin minun mielestäni suurin osa (jos ei peräti kaikki) erilaisista uskonnoista ovat syntyneet itsepetoksen kautta. Totuutta haetaan ja kun sitä ei löydy, niin sitten pitää pettää itseään. Jos itsepetos onnistuu hyvin, saattaa ihminen jopa uskoa omaan petokseensa totuutena ja levittää "totuutta" eteenpäin...
ja hyvässä uskossa. Saattaa kuitenkin olla pelkkää epäuskoa tuollainen pohdinta. Läheskään kaikki eivät vaan voi olla pohtimatta. Lienekö silläkin tarkoituksensa.
Nähtävästi ajatus on hämmentävä, johon ei tule vastauksia.