Kovasti on meuhkattu siitä, miten suuri prosentti valtion budjetista 30-luvulla meni puolustukseen.
Tottahan tuo 15-20 % loppusummasta on, mutta tulee muistaa silloisen budjetin rakenne. Pienestäkin budjetista viidennes on 20 %, mutta ei prosentit ratkaise, vaan paljonko se viidennes on rahana.
Ja se raha ei juuri riittänyt perushankintoihin, vaan kului ylläpitoon eli
- palkat ja päivärahet
-koulutus
- muonitus, vaatetus, terveydenhoito
-kiinteistöt ja maa-alueet
- lisärakennukset ja korjaukset
-lentokentät
- rannikkolinnakkeet
- Kannaksen linnoittaminen.
Ja kaikennäköistä muuta. Puolustusvoimat eli kaikenkaikkiaan säästöliekillä, mutta tietysti kehitystäkin tapahtui.
Ennen kaikkea koulutus tehostui vähitellen ja koko puolustusjärjestelmä uusittiin 1932-34. Tärkeää oli myös tarvittavan sodanajan lainsäädännön laatiminen. Se oli tärkeimmin osin valmis 1939.
Maanpuolustushenki oli vahva ja se oli yksi salainen ase sodan tultua. Se kasvoi nimenomaan suojeluskunta- ja Lotta Svärd järjestöissä, joten ne ovat tietysti äärivasemmiston vihaamia vieläkin.
Tottahan tuo 15-20 % loppusummasta on, mutta tulee muistaa silloisen budjetin rakenne. Pienestäkin budjetista viidennes on 20 %, mutta ei prosentit ratkaise, vaan paljonko se viidennes on rahana.
Ja se raha ei juuri riittänyt perushankintoihin, vaan kului ylläpitoon eli
- palkat ja päivärahet
-koulutus
- muonitus, vaatetus, terveydenhoito
-kiinteistöt ja maa-alueet
- lisärakennukset ja korjaukset
-lentokentät
- rannikkolinnakkeet
- Kannaksen linnoittaminen.
Ja kaikennäköistä muuta. Puolustusvoimat eli kaikenkaikkiaan säästöliekillä, mutta tietysti kehitystäkin tapahtui.
Ennen kaikkea koulutus tehostui vähitellen ja koko puolustusjärjestelmä uusittiin 1932-34. Tärkeää oli myös tarvittavan sodanajan lainsäädännön laatiminen. Se oli tärkeimmin osin valmis 1939.
Maanpuolustushenki oli vahva ja se oli yksi salainen ase sodan tultua. Se kasvoi nimenomaan suojeluskunta- ja Lotta Svärd järjestöissä, joten ne ovat tietysti äärivasemmiston vihaamia vieläkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oliko sitä rahaa muualla kuin prosentteina?
Mannerheimin tultua puolustusneuvoston pj:ksi 1931, asetettiin samalla komitea supistamaan valtion menoja. Jäseniä olivat Paasikivi, Ryti ja Tanner.
Marski meni Rytin puheille esittääkseen toiveen, ettei puolustusrahoja kuitenkaan supistettaisi. Ryti totesi tällöin, ettei ole syytä panna rahaa aseisiin, koska ei kuitenkaan tule sotaa.
Kahdeksan vuotta myöhemmin hän oli pääminiseri, jonka tärkein tehtävä oli hankkia sotatarvikkeita mistä tahansa mihin hintaan tahansa. Tämä huolimatta nykypäivän tutkijoista, joiden mielestä prosentit riittävät varustautumiseen.
Myytti Suomen huonosta varustautumisesta on nyt kumminkin sekin jo rikkoontunut. Aiemminhan on mennyt mm. ajopuuteoria ja erillissota.
Suomi oli eurooppalaisittain katsoen hyvin varustautunut talvisotaan, jos mittareina pidetään esimerkiksi aseistuksen ja sotilaiden määrää. Asia selviää Historian kosto – Suomen talvisota kehyksissään -teoksesta (Siltala 2015).
"Suomi oli yksi varustautuneimpia valtioita Euroopassa 1930-luvulla, jos pohjaksi otetaan bruttokansantulo."
Suomen puolustusmenot olivat 15–20 prosenttia valtion kokonaismenoista. Lisäksi 1930-luvulla vaikuttivat suojeluskunnat, ja ajan henki tuki vahvoja puolustusvoimia. Muun muassa urheilu ja koululiikunta kytkettiin varsin avoimesti maanpuolustushenkisyyteen.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/suomi-varustautui-hyvin-talvisotaan-historiankirjoitus-kumoaa-myytteja/2176676
P.S. Suomen aseistuksen määrä oli tuohon aikaan eurooppalaisittain aivan vertailukelpoinen minkä tahansa muun valtion kanssa. Uuttakin kalustoa hankittiin (mm. Bristol Blenheim) koko 1930-luvun ajan.
"P.S. Suomen aseistuksen määrä oli tuohon aikaan eurooppalaisittain aivan vertailukelpoinen minkä tahansa muun valtion kanssa. Uuttakin kalustoa hankittiin (mm. Bristol Blenheim) koko 1930-luvun ajan."
Talvisotaan oli surullisen heikko. Vertailu muuhun Eurooppaan on aivan järjetön, kun ainoa vihollinen oli Neuvostoliitto.
Prosentit eivät tuo varusteita, vaan käytetty raha.
Alle 20 pommikonetta oli lähes ainoa uusi kalusto. NL asetti 800 konetta sodan alussa. Omia hävittäjiä oli 34.
Köyhän prosentti on pienempi kuin rikkaan prosentti.
30-luvulla oli lisäksi huomioitavaa siinä, ettei asehankintoja ollut edes mahdollista tehdä "halvalla"; nykyaikana on mahdollista valita länsi- tai itäkaluston väliltä, joilla on iso ero hinnassa. 30-luvulla kaikki tavara oli länsimaista ja siten hintavaa.
Eli rahaa oli vähän, ja sillä vähällä saatiin todella vähän. Surullisesti nämäkin vähät tuhlattiin joskus vieläpä täysin vääriin aseisiin, mm. Blenheim-pommareihin (todella kalliita aikanaan). Samalla rahalla olisi saatu nelinkertainen määrä hävittäjiä. Väittääkö joku että 18kpl kevyttä pommikonetta olisi jotenkin kustannustehokkaampi juttu kuin 80kpl hävittäjää? Operatiivisestihän tuossa ei ollut mitään järkeä.
Paljonko valtion budjetista olisi pitänyt laittaa aseisiin, puolet vai vielä enemmän? Ei mikään demokraattinen maa voi laittaa mielin määrin rahoja puolustukseen rauhan aikana. Etenkin kun 1930-luvulla köyhyyttä ja kurjuutta oli Suomessa paljon. Diktatuurit ovat asia erikseen.
Se mihin rahoja laitettiin onkin sitten toinen asia. Kannattiko laittaa rahoja panssarilaivoihin ja sukellusveneisiin. Olisiko vähemmällä pärjätty ja ostettu tykkejä, kranaatteja, pst ja it-tykkejä, maavoimille varusteita joista oli pula.
Omituisesti kadonnut marskin kulta vei tietenkin suuren osan.
"Marskin kultaa", Jälkikäteen keitetty soppa SuomenPankinkultavarojen viemisestä Ruotsiin kesällä -44. Ne palautettiin.
Luettelo tunnetuista siviilipalveluksen käyneistä
Tämä on luettelo tunnetuista siviilipalveluksen käyneistä henkilöistä.
Jussi Halla-aho.
Mikko Alatalo.
Mathias Rust.
Oras Tynkkynen.
Pelle Miljoona.
Nimi Syntymä- ja kuolinaika Ammatti tai toimi Lähde
Keijo Ahlqvist s. 1955 sarjakuvapiirtäjä [1]
Marko Ahtisaari s. 1969 brändijohtaja [2]
Mikko Alatalo s. 1951 laulaja-kansanedustaja [3]
Paavo Arhinmäki s. 1976 kansanedustaja [4]
Peter von Bagh 1943–2014 elokuvaohjaaja [5]
Kalle Chydenius s. 1970 muusikko, tuottaja [6]
Jörn Donner s. 1933 kirjailija [7]
Otto Donner 1939–2013 muusikko-säveltäjä [8]
Jarkko Eve s. 1963 basisti [9]
Pekka Haavisto s. 1958 poliitikko [8]
Jussi Halla-aho s. 1971 kansanedustaja, kielitieteilijä [10]
Joel Hallikainen s. 1961 laulaja [8]
Heikki Harma (Hector) s. 1947 laulaja [8]
Marko Hietala (Marco Hietala) s. 1966 muusikko [11]
Matti Inkinen 1958–2009 laulaja [12]
Timo Juurikkala s. 1958 kansanedustaja [13]
Hannu Kahakorpi s. 1946 televisio-ohjaaja [8]
Shaka Kampara (Shaka) s. 1981 muusikko [14]
Mikko Kivinen s. 1957 näyttelijä-ohjaaja [8]
Jon Korhonen (Juno) s. 1987 muusikko [15]
Samae Koskinen s. 1978 laulaja-lauluntekijä [16]
Mikko Kotamäki s. 1984 laulaja [17]
Sami Kukkohovi s. 1975 muusikko [18]
Jorma Kukkonen s. 1950 kansanedustaja [19]
Mikko Kuoppala (Pyhimys) s. 1981 muusikko [20]
Jaakko Laakso s. 1948 kansanedustaja [8]
Pertti "Pepe" Laaksonen s. 1961 muusikko-ääninäyttelijä [9]
Juuso Lahtinen s. ? Aivolävistys-yhtyeen laulaja [21]
Jukka Leppilampi s. 1954 gospel-muusikko [22]
Jyrki Liikka s. 1961 humoristi-rumpali, Alivaltiosihteeri-huumoriryhmän jäsen [23]
Ralf-Henrik Lindholm (Dave Lindholm) s. 1952 kitaristi [8]
Tommy Lindgren s. 1977 Don Johnson Big Band-yhtyeen artisti [24]
Jarkko Martikainen s. 1970 muusikko [25]
Petri Tiili (Pelle Miljoona) s. 1955 muusikko [26]
Husein Muhammed s. 1980 juristi, poliitikko [27]
Kari Mäkinen s. 1955 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa [28]
Samer el Nahhal (OX) s. 1975 muusikko, Lordi-yhtyeen basisti [29]
Reijo Paananen s. 1964 poliitikko [30]
Asko Pakkanen s. ? rumpali [22]
Jukka Rousu (Jukka Poika) s. 1980 reggae-muusikko [31]
Tomi Putaansuu (Mr. Lordi) s. 1974 muusikko, taidemaalari, graafikko, Lordi-yhtyeen laulusolisti [32]
Mikko Roiha s. 1971 teatteriohjaaja [33]
J. P. Roos s. 1945 yhteiskuntatieteilijä [34]
Miikka Ruokanen s. 1953 dogmatiikan professori [28]
Mathias Rust s. 1968 entinen harrastajalentäjä [35]
Pekka Ruuska s. 1958 laulaja [8]
Esa Saarinen s. 1953 filosofi-valmentaja [8]
Eppu Salminen s. 1965 näyttelijä-juontaja [36]
Matti Salo (Asa) s. 1980 muusikko [8]
Olli Salonen s. 1983 Ripsipiirakka-yhtyeen laulaja [37]
Harri Saukkomaa s. 1957 liikemies [38]
Pekka Sauri s. 1954 Helsingin apulaiskaupunginjohtaja [38]
Heikki Silvennoinen s. 1954 muusikko-näyttelijä [8]
Aki Sirkesalo 1962–2004 muusikko [8]
Karri Siren (Karri Koira) ? muusikko [39]
Markku Soikkeli s. 1963 tutkija, kirjailija [40]
Alpo Suhonen s. 1948 jääkiekkovalmentaja [41]
Ilkka Taipale s. 1942 poliitikko [42]
Petri Tiainen s. 1973 muusikko [25]
Kari S. Tikka 1944–2006 finanssioikeuden professori [43]
Jari Tervo s. 1959 kirjailija [44]
Markku Toikka s. 1955 näyttelijä-muusikko [45]
Matti Toivonen s. 1964 toimittaja-humoristi, Alivaltiosihteeri-huumoriryhmän jäsen [23]
Oras Tynkkynen s. 1977 kansanedustaja [46]
Valtteri Tynkkynen s. 1971 basisti [25]
Kari Urpilainen s. 1951 valtiopäiväneuvos [47]
Jouni "Jonttu" Virta s. 1956 basisti [9]
Pertti "Veltto" Virtanen s. 1951 muusikko-kansanedustaja [48]
Kari Välimäki s. 1954 Merimieseläkekassan toimitusjohtaja, fil. kand. [49]
Raimo Väyrynen
Varmaan ne 30-luvulla menivät suureen huutoon tulleisiin pussihousuihin! Koko
armeija halusi viimeistä makasiinirottaa myöten diagonaalikankaiset pussihousut.
-Muotivirtaus löi hypenä läpi koko laitoksen eikä siinä juur mietitty pussihousu-
jen funktiota,mitä laajemmat pussukat pöksyissä,sen komiampi :)
-Mutta hiihtävissä joukoissa havaittiin pian ikävä piirre,tuuli otti hankalasti
soturin leveään housupussiin ja vasiten vastatuuleen rynnätessä tuotti moniaat
iäksi repaleiset housunjämät mätänemään pitkin korpia. -Hullu sotamuoti.
No, ne rahathan meni tietenkin armeijan ylläpitoon ja kalustohankintoihin. Eli samaan mihin ne aina menevät. Väite, jonka mukaan armeija olisi ollut huonosti varustettu talvisodan alla, on joka tapauksessa osoitettu vääräksi. Suomi käytti eurooppalaisittain katsottuna paljon rahaa puolustukseen jo 1930-luvun alussa, mutta armeijalta jos kysytään niin mikään ei tietenkään koskaan ole tarpeeksi.
Nyt on siis suomen armeijan omiin dokumentaatioihin perustuen laskettu, että Suomi käytti jopa 30% enemmän rahaa armeijaan kuin aiemmin on tiedetty. Missään nimessä Suomen armeija ei siis ollut huonosti varustautunut 1930-luvulla verrattuna muihin maihin. Suomi oli itse asiassa varustautunut useimpia muita maita paremmin.
Juu niin, ja sitten oli vielä salainen sukellusveneyhteistyö Saksan kanssa. Suomi siis kehitti vastoin kansainvälisiä sopimuksia sukellusveneitä Saksalle, ja osti lopulta muutaman niistä itsekin. Rahat kehitystyöhön taisivat tulla Saksasta, ja tuskin niitäkään näkyy valtion budjettiesityksissä.
Suomen varustautuminen 30-luvulla oli poikkeuksellisen mittavaa, ja vasta 1938 eteenpäin Saksa ja NL karkasivat, mutta Suomi tuli nopeasti perässä. Sotien aikana Suomen sotilaalliset menot olivatkin sitten jopa yli 60% valtion menoista.
Suomi rakensi sukellusveneet itselleen käyttäen saksalaista asiantuntemusta Hollannin kautta. Rahat myönnettiin laivastolailla. Saksa tilasi yhden veneistä, mutta senkin Suomi osti itselleen.
"Suomen varustautuminen 30-luvulla oli poikkeuksellisen mittavaa, ja vasta 1938 eteenpäin Saksa ja NL karkasivat, mutta Suomi tuli nopeasti perässä. "
Aivan pötyä. Vasta 1938 hyväksyttiin merkittävä perushankintaohjelma, mutta se ei ehtinyt toteutua.
NL aloitti valtavan varustautmisen 1927 ja oli jo 30-uvun alussa ykkönen maailmassa.
Saksa aloitti laajan varustautumisen 1935. Tuotanto jäi kuitenkin kaikessa jälkeen NL:sta.
Suomella ei ollut mitään vertailupohjaa näihin kahteen. Kummassakin oli valtava määrä asetehtaita.joista jokaisen työvoima ylitti Suomen koko rauhan ajan aseteollisuuden väkimäärän.
varustautumisen todellisuudesta.
Ilmatorjunnan tarve oli 1931 yhtensä 80 tykkiä. Niitä oli ennestään 16. Rahaa saatiin lopulta keahdeksaan tykkiin, kun hätäohjelmassa oli minimitarpeksi laskettu 34..
YH:n jälkeen kotiutettiin 34 it-yksikköä, koska ei ollut kalustoa.
On mieletöntä esittää väitteitä laajasta varustautumisesta. Ohjelmia ja yritystä oli, mutta rahaa ei myönnetty riittävästi oli prosentit mitä tahansa.
Armeijan materiaalitilanne oli romahtamassa 30-luvun alussa. Oli kyllä 20-luvulla laaadittu hätäohjelma, mutta se toteutui vain tipoittain.
Poikkeuksena oli laivasto-ohjelma, joka toteutettiin erillisellä lailla.
Vuonna 1934 laadittiin uusi hätäohjelma, jolla haluttiin 1 330 miljoonaa markkaa viiden vuoden aikana. Sillä olisi saatu välttämätön varustus 9:lle divisioonalle. Se oli siis miniohjelma eli noin 30 % tarpeesta. Ohjelma hyväksyttiin eduskunnassa,mutta 8 vuoden ajalle. Siitä ehdittiin toteuttaa vain alkua.
Sitten laadittiin vuoden 1938 perushankintaohjelma, joka käsitti 2 710 miljoonaa, mutta puolet summasta oli perintöä edellisestä ohjelmasta. Kyse oli nytkin supistetuista määrävahvuuksita. Tavoite oli vuodessa 1944, joten toteutua ei ehtinyt juuri mitään.
Jos siis nämä budjettisummat lasketaan sellaisinaan toteutuneiksi ohjelmiksi, niin ollaan täysin metsässä.
Vai täydellisen asiantuntemattomat stallarit voidan vakuuttaa Suomen mahtavasta varustautumisesta 30-luvulla.
Kaipa tätä 30-luvun varustelua voidaan sattuvimmin kuvata Suomi-konepistoolin lukumäärillä. Ase hyväksyttiin käyttöön jo vuonna 1931, mutta sitä tuotettiin ensin korkeintaan muutamia satoja vuodessa. Talvisotaan mennessä niitä oli noin 5000 kappaletta, mistä riitti jalkaväkijoukkuetta kohti kaksi konepistoolia. Sodassa huomattiin katkerasti, että enemmänkin olisi tarvittu...
1940 konepistooleja alettiin tosissaan tuottaa ja seuraavien viiden vuoden aikana niitä ehdittiin valmistaa noin 60000 kappaletta. Jatkosodan lopussa joka kolmannella etulinjan taistelijalla oli konepistooli ja aseita riitti jopa vientiin.
Samanlaisia tapauksia sinänsä halpojen ja tehokkaiden toimien viivyttämisestä on löydettävissä vaikka kuinka paljon. Panssarintorjunta-aseet, raskas tykistö, miinat jne. Eivätkä asiat ole juuri muuttuneet 70 vuotta sotien jälkeenkään.
kirjoittelu on esimerkki "tutkijan" heikosta asiantuntemuksesta ja palstan stallarien täydellisestä asiantuntemattomuudesta.