miten Jumalan kieltäminen? miten uskonto? miten mikään muu maailmassa voi tuoda sydämeen rauhan ja ilon. miten onnellisen elämän? miten toivon? miten turvan elämään, tapahtuipa MITÄ tahansa? miten voiton pahoista hengistä? miten yhteyden elävään Jumalaan, joka näkee, kuulee ja vastaa rukouksiin? miten selityksen siihen mistä tulemme ja mihin menemme? kuin usko Jeesukseen. en ymmärrä miksi niin hyvä asia täytyy kieltää tai kiertää? eikö sitä voi edes katsoa, onko tämä totta, mitä puhun?
Kertokaa minulle
178
5463
Vastaukset
- joku8
Itse olen luopunut uskosta 6 voutta sitten eikä elämä ole sen jälkeen yhtään huonommaksi muuttunut, vaan päin vastoin. Maailmankuvaan liittyvät riistiriidat poistuiva kerta heitolla, kiinnostus luonnontieteitä kohtaan kasvoi ja sain mielen rauhan. Suosittelen että lukisit muutakin kuin raamattua.
- uskova
Jumalan sanan siemen kylvetään erilaisiin maaperiin. Matt.13:19-23
onko sinun sydämesi maaperä joku näistä kolmesta, jotka kuulivat kyllä sanan, mutta eri syistä lankesivat pois?
uskoani ovat kyllä erilaiset asiat ja elämäntilanteet yrittäneet kitkeä pois sydämestäni, mutta kun olen pitänyt uskostani kiinni, olen päässytkin siinä eteenpäin ja uskon voima on kasvanut koetusten jälkeen. - The-Tempus-Jeesuksen-oma
uskova kirjoitti:
Jumalan sanan siemen kylvetään erilaisiin maaperiin. Matt.13:19-23
onko sinun sydämesi maaperä joku näistä kolmesta, jotka kuulivat kyllä sanan, mutta eri syistä lankesivat pois?
uskoani ovat kyllä erilaiset asiat ja elämäntilanteet yrittäneet kitkeä pois sydämestäni, mutta kun olen pitänyt uskostani kiinni, olen päässytkin siinä eteenpäin ja uskon voima on kasvanut koetusten jälkeen.Mihin eriseuraan joku8 kuulut? Jos et uudesti syntynyt et tullut uskoon vaan liikuit luterimummojen seurassa.
- Been the, done that
uskova kirjoitti:
Jumalan sanan siemen kylvetään erilaisiin maaperiin. Matt.13:19-23
onko sinun sydämesi maaperä joku näistä kolmesta, jotka kuulivat kyllä sanan, mutta eri syistä lankesivat pois?
uskoani ovat kyllä erilaiset asiat ja elämäntilanteet yrittäneet kitkeä pois sydämestäni, mutta kun olen pitänyt uskostani kiinni, olen päässytkin siinä eteenpäin ja uskon voima on kasvanut koetusten jälkeen.Kyllä se vaan on niin, että usko on henkisesti heikkojen tapa selviytyä. Vahvat voivat myöntää olevansa yksin, osa luontoa. Heikot turvaavat satuolentoihin, kuten jumalaan, joulupukkiin tai hammaskeijuun. Muuten heidän psyykensä ei kestäisi.
- uskova
Been the, done that kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin, että usko on henkisesti heikkojen tapa selviytyä. Vahvat voivat myöntää olevansa yksin, osa luontoa. Heikot turvaavat satuolentoihin, kuten jumalaan, joulupukkiin tai hammaskeijuun. Muuten heidän psyykensä ei kestäisi.
selviytyä, kun on heikoilla esim. huumeet, alkoholi, tupakka, urheilu,psykoosi, työ jne. useimmat vain ovat pakokeinoja, kun EI VOI myöntää olevansa heikko. myönnän olevani tosi heikko. heikoissa Hän on luvannut olla väkevä. tätä olen saanut kokea.
tässä maailman ajassa ei saa heikkouttaan paljastaa. muttta se ken uskaltaa, tulee löytämään todellisen voiman.
jään mielenkiinnolla odottamaan, koska joudut sanojasi keräilemään. nimittäin aika on heittää kiviä ja aika on kerätä niitä. - Farfar
uskova kirjoitti:
selviytyä, kun on heikoilla esim. huumeet, alkoholi, tupakka, urheilu,psykoosi, työ jne. useimmat vain ovat pakokeinoja, kun EI VOI myöntää olevansa heikko. myönnän olevani tosi heikko. heikoissa Hän on luvannut olla väkevä. tätä olen saanut kokea.
tässä maailman ajassa ei saa heikkouttaan paljastaa. muttta se ken uskaltaa, tulee löytämään todellisen voiman.
jään mielenkiinnolla odottamaan, koska joudut sanojasi keräilemään. nimittäin aika on heittää kiviä ja aika on kerätä niitä.>> kun on heikoilla esim. huumeet, alkoholi, tupakka, urheilu,psykoosi, työ jne. useimmat vain ovat pakokeinoja, kun EI VOI myöntää olevansa heikko.>>
Uskoa pitää kun sanotaan.
Töitä on tosiaan tullut tehdyksi jo kymmeniä vuosia, nuorempana kotitarpeiksi urheiltuakin. Ei varmaankaan olisi pitänyt. Heikko mikä heikko, teihin voimanpesiin verrattuna. - Heikki J. Patrikainen
Been the, done that kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin, että usko on henkisesti heikkojen tapa selviytyä. Vahvat voivat myöntää olevansa yksin, osa luontoa. Heikot turvaavat satuolentoihin, kuten jumalaan, joulupukkiin tai hammaskeijuun. Muuten heidän psyykensä ei kestäisi.
Usko jumaliin tai joihinkin muihin todistamattomiin on kyllä monille juuri henkinen tuki ja turva. Usein kuitenkin siitä mitä sanoit voi saada sellaisen vaikutelman että heikkoudessa olisi jotain halveksittavaa tai väärää, tai että suurempi henkinen vahvuus tekisi ihmisestä jotenkin paremman, mitä se ei tietenkään tarkoita.
Heikki
- luuhamara
Henkilökohtaisesti saan ainakin suunnatonta iloa pienistä asioista. Jos Jumala kerran olisi, miksi häntä pitäisi ajatella koko ajan? Metsässä kävely hiljaisuudessa on minulle "rukoilua" ja jumaluus on minulle vertauskuvainnollisesti ympäröivää olemassaoloa ja siitä saatua tietoa. Minulle on aivan sama, onko Jumala olemassa vai ei. Kaikille ei kristinusko ei sovi eikä tule koskaan sopimaankaan. Hyvä jos joku kuitenkin saa siitä rauhan ja hyvän olon :)
- uskova
rauhan ja hyvän olon takia uskosssa. usko antaa olemassaololleni tarkoituksen ja suunnan.uskon kautta olen oppinut paljon elämästä, hiljaisuudesta ja sen merkityksestä. kun seuraavan kerran kuljet "rukoillen" metsässä, voit aivan hyvin heittää rukouksen Hänelle, joka on metsän luonut. koettele onko Hän ja vastaako Hän. minulle Hän on vastannut, siksi olen nyt Häneen uskova. kun me lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä :)
- Welhokas
uskova kirjoitti:
rauhan ja hyvän olon takia uskosssa. usko antaa olemassaololleni tarkoituksen ja suunnan.uskon kautta olen oppinut paljon elämästä, hiljaisuudesta ja sen merkityksestä. kun seuraavan kerran kuljet "rukoillen" metsässä, voit aivan hyvin heittää rukouksen Hänelle, joka on metsän luonut. koettele onko Hän ja vastaako Hän. minulle Hän on vastannut, siksi olen nyt Häneen uskova. kun me lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä :)
täällä keskustelemassa ja vaihtamassa näkemyksiä, vaan käännyttämässä.
- jos ja jos ja jos
Kun on rauha ja ilo sydämessä jo oletusasetuksina, niin niitä ei tarvitse yrittää keinotekoisesti tuoda. En osaa kuvitella miten voisin usko Jumalaan, mutta jos uskoisin, niin minua jatkuvasti häiritsisivät lukemattomat ristiriidat niin, että siitä olisi rauha kaukana. En osaa olla ajattelematta.
- uskova
osaa kuvitella miten voisin osata lentää. ja jos osaisin minua kokoajan pelottaisi jos putoaisin.siispä en lennä? tai en lähde lomalle ulkomaille siellä olisi kuitenkin niin paljon ristiriitoja paikallisten kanssa.
enkä koskaan voisi tietää miten ihanaa lentäminen on tai miten ihanaa on käydä ulkomailla.
ei sitä voi tietää miten ristiriitaista tai ristiriidatonta elämä uskovaisena on.jos ei ole. uskoon tullakseen ei tarvitakaan muuta kuin tahto. jos ihminen tahtoo, hoitaa jumala kyllä sitten lopun. Hän nimittäin antaa sen uskon ja ratkoo kaikki ristiriidat. en ole koko uskossaoloni aikana törmännyt yhteenkään ristiriitaan.(mistä niitä ristiriitoja tulee?minkälaisia ne ovat?) enkä ole koskaan lopettanut ajattelemista. päinvastoin olen alkanut ajattelemaan vasta uskoontuloni jälkeen.
"miten Jumalan kieltäminen? miten uskonto?"
Kerro mitä? Puuttuvat sanat?
"miten mikään muu maailmassa voi tuoda sydämeen rauhan ja ilon."
Tarkoitit tuon varmaan kysymykseksi. Noh, eipä väliä, taaskin puuttuu sanoja.
Ok, olet nukkunut äidinkielen tunneilla ja jotenkin vaan pääsit luokalta. Mutta annetaan sen nyt olla, se on sivuseikka.
Ymmärrän mitä ajat takaa. Usko Jeesukseen ei maagisesti tuo sydämeen rauhaan ja iloa, toivoa eikä turvaa elämään. Jumalan ja pahojen henkien olemassaolo ovat kiistanalaisia aiheita. Usko Jeesukseen ei myöskään ratkaise maailmankaikkeuden eikä elämän synnyn kysymystä.- Welhokas
mikä "jumalan kieltäminen"?! Uskonnonfolisofisessa sanastossa "kieltäminen" tarkoittaa sitä ettei uskota jumalaan. Olen ateisti koska en usko jumalaan. Se ettei tee jotain ei ole aktiivista.Uskosi voi olla totta sinulle subjektiivisesti, mutta muille , objektiivisesti, se ei sitä ole.
Mitä hyvää sitäpaitsi on siinä että uskoo mitä tahansa joku auktoriteetti sanoo? Kun maailmaa katsoo siitä on ollut pelkkäää vahinkoa ja kärsimystä.- uskova
Psalmin 1 sanoilla
Kaksi tietä
1 Hyvä on sen osa,
joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille,
ei istu pilkkaajien parissa
2 vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
3 Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.
4 Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5 Väärintekijät saavat kerran tuomionsa,
syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.
6 Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.
siksi - mävaan
uskova kirjoitti:
Psalmin 1 sanoilla
Kaksi tietä
1 Hyvä on sen osa,
joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille,
ei istu pilkkaajien parissa
2 vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
3 Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.
4 Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5 Väärintekijät saavat kerran tuomionsa,
syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.
6 Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.
siksiJa taas perustellaan jotain asiaa asialla itsellään, eli juostaan omaa häntää kiinni (joka on tosin jo evoluution tuloksena jalostunut pois). Jos raamatussa on joku ajatus tai idea, ei sitä voi todistaa oikeaksi ottamalla perusteeksi samasta raamatusta jokin toinen kohta.
- Uskonnoton!
uskova kirjoitti:
Psalmin 1 sanoilla
Kaksi tietä
1 Hyvä on sen osa,
joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille,
ei istu pilkkaajien parissa
2 vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
3 Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.
4 Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5 Väärintekijät saavat kerran tuomionsa,
syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.
6 Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.
siksiHeti kun löydät noille psalmeille jotkin perustelut, olet tervettullut niitä tänne ateismi-osiolle esittelemään..
- uskova
mävaan kirjoitti:
Ja taas perustellaan jotain asiaa asialla itsellään, eli juostaan omaa häntää kiinni (joka on tosin jo evoluution tuloksena jalostunut pois). Jos raamatussa on joku ajatus tai idea, ei sitä voi todistaa oikeaksi ottamalla perusteeksi samasta raamatusta jokin toinen kohta.
on se peruste jonka tarvitset? raamatussa kerrottuja tosiasioita on toteutunut. miksi en uskoisi kaikkeen mitä siellä sanotaan?
oma henkilökohtainen elämäni on itselleni suurin todiste Jumalan olemassaolosta. se ei tietysti sinua vakuuta, mutta se riittää minulle. kerro mikä on se peruste jolla voit uskoa Jumalaan ja raamatun paikkansa pitävyyteen, niin ei tarvitse kaikkia kirjoittaa tähän. - uskova
Uskonnoton! kirjoitti:
Heti kun löydät noille psalmeille jotkin perustelut, olet tervettullut niitä tänne ateismi-osiolle esittelemään..
perusteluni sinulle riittävät, mutta yritän edes, sillä olen oppinut pitämään täällä ateismi palstalla heilumisesta. täällä on ollut erittäin taitavia keskustelijoita.
1 Hyvä on sen osa,
joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille,
ei istu pilkkaajien parissa
2 vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
Perustelu: tämä on toteutunut omassa elämässäni. mitä enemmän tutkin sanaa sitä onnellisemmaksi tulen. ennen uskoontuloani astuin syntisten teille, eikä minulla ollut rauhaa. olin hyvin eksyksissä ja onneton.
3 Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.
Perustelu: olen kokenut myös tämän, hedelmät tarkoittavat hengenhedelmiä, joita näkee uskovissa, jotka viettävät aikaansa rukouksessa ja sanan tutkimisessa. he myös menestyvät, olen kokenut myös itse tätä.
4 Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Perustelu:olin ennenkuin akana tuulessa, menin joka tuulen mukaan, nyt olen saanut juurtua.
5 Väärintekijät saavat kerran tuomionsa,
syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.
perustelu: tämä on uskon asia, sillä tästä ei ole vielä kokemusta, miksen uskoisi tätäkin, kun muutkin ovat toteutuneet.
6 Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.
perustelu: kun en ole tiennyt mitä tehdä, tai minne mennä olen rukoillut ja Herra on johdattanut. taaksepäin katsoen huomaa kuinka olen saanut tehdä oikeita ratkaisuja silloin kun olen johdatusta pyytänyt. oikeat ovet ovat avautuneet ja väärät sulkeutuneet. ei ole tarvinnut lyödä päätä seinään eikä tehdä turhia lenkkejä. tie on vienyt eteenpäin. tiedän myös minne matkani päättyy, ei tuhoon vaan ikuiseen iloon. - mävaan
uskova kirjoitti:
on se peruste jonka tarvitset? raamatussa kerrottuja tosiasioita on toteutunut. miksi en uskoisi kaikkeen mitä siellä sanotaan?
oma henkilökohtainen elämäni on itselleni suurin todiste Jumalan olemassaolosta. se ei tietysti sinua vakuuta, mutta se riittää minulle. kerro mikä on se peruste jolla voit uskoa Jumalaan ja raamatun paikkansa pitävyyteen, niin ei tarvitse kaikkia kirjoittaa tähän.Voitko tarkentaa niitä tosiasioita jotka ovat toteutuneet? Jälleen joitain ympäripyöreitä ennustuksia?
Millä tavalla elämäsi _todistaa_ jumalan olemassaolosta? Vaikka sinusta kovasti siltä tuntuu sisimmässäsi, se ei ole todiste. Ja todistelu tässä yhteydessä on vähän kyseenalaista puolin ja toisinkin.
Ei kyllä ole sellaista yksittäistä perustetta jolla minusta yhtäkkiä tehdään uskova. - Welhokas
uskova kirjoitti:
on se peruste jonka tarvitset? raamatussa kerrottuja tosiasioita on toteutunut. miksi en uskoisi kaikkeen mitä siellä sanotaan?
oma henkilökohtainen elämäni on itselleni suurin todiste Jumalan olemassaolosta. se ei tietysti sinua vakuuta, mutta se riittää minulle. kerro mikä on se peruste jolla voit uskoa Jumalaan ja raamatun paikkansa pitävyyteen, niin ei tarvitse kaikkia kirjoittaa tähän.Vai Raamatussa kerrottuja asioita on tapahtunut. Perustuuhan satu Hannu ja Kerttukin tositapahtumiin mutta ei se silti tarkoita että noitia olisi olemassa.
Tuo sinun perusteesi riittää ehkä sinulle, mutta sinun on ymärrettävä että se on uskon asia eikä todelisuutta voi sekoittaa uskoon olematta epärehellinen.Miksi tämän tajuaminen on niin vaikeaa.
Ettei uskosi vaan olisi heikkoa! - Uskonnoton!
uskova kirjoitti:
perusteluni sinulle riittävät, mutta yritän edes, sillä olen oppinut pitämään täällä ateismi palstalla heilumisesta. täällä on ollut erittäin taitavia keskustelijoita.
1 Hyvä on sen osa,
joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille,
ei istu pilkkaajien parissa
2 vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
Perustelu: tämä on toteutunut omassa elämässäni. mitä enemmän tutkin sanaa sitä onnellisemmaksi tulen. ennen uskoontuloani astuin syntisten teille, eikä minulla ollut rauhaa. olin hyvin eksyksissä ja onneton.
3 Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.
Perustelu: olen kokenut myös tämän, hedelmät tarkoittavat hengenhedelmiä, joita näkee uskovissa, jotka viettävät aikaansa rukouksessa ja sanan tutkimisessa. he myös menestyvät, olen kokenut myös itse tätä.
4 Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Perustelu:olin ennenkuin akana tuulessa, menin joka tuulen mukaan, nyt olen saanut juurtua.
5 Väärintekijät saavat kerran tuomionsa,
syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.
perustelu: tämä on uskon asia, sillä tästä ei ole vielä kokemusta, miksen uskoisi tätäkin, kun muutkin ovat toteutuneet.
6 Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.
perustelu: kun en ole tiennyt mitä tehdä, tai minne mennä olen rukoillut ja Herra on johdattanut. taaksepäin katsoen huomaa kuinka olen saanut tehdä oikeita ratkaisuja silloin kun olen johdatusta pyytänyt. oikeat ovet ovat avautuneet ja väärät sulkeutuneet. ei ole tarvinnut lyödä päätä seinään eikä tehdä turhia lenkkejä. tie on vienyt eteenpäin. tiedän myös minne matkani päättyy, ei tuhoon vaan ikuiseen iloon.Nojoo, siinä olet oikeassa, että tuskin ne _minulle_ riittävät noi perustelut, sillä niistä kaikki olivat enemmän tai vähemmän subjektiivisia, eli kokemuksia jotka vain sinä "tunnet" tuolla tavalla, ja muut jotka ehkä jotain "tuntevat", kaikki tavallaan. En siis vie pois sinun tuntemuksiasi nyt, mutta kommentoin kumminkin:
1.&2. "Perustelu: tämä on toteutunut omassa elämässäni. mitä enemmän tutkin sanaa sitä onnellisemmaksi tulen. ennen uskoontuloani astuin syntisten teille, eikä minulla ollut rauhaa. olin hyvin eksyksissä ja onneton. "
- En ensinnäkään teidä mitä tarkoitat tuolla "syntisellä" tiellä. Itselläni, ja monella muulla kumminkin on ihan "rauha" moraalikäsityksiänsä vasten, jos synti käsitys on tuo. Synnin voi myös löytää jälkikäteen "kirjasta". Mutta kuten sanoin en tiedä mitä tarkoitat, kommentointi tässä kohdin menee arvailuksi..
3. "Perustelu: olen kokenut myös tämän, hedelmät tarkoittavat hengenhedelmiä, joita näkee uskovissa, jotka viettävät aikaansa rukouksessa ja sanan tutkimisessa. he myös menestyvät, olen kokenut myös itse tätä. "
- Tämä on yleisesti ottaen perusteeton (siis en sano että se sinulle oli), sillä menestyäkseen elämässä, millä saralla tahansa, rahassa, ihmissuhteissa tms. ei todellakaan tarvita raamattua eikä mitään muutakaan uskoihn liitytyvää. Itseensä luottaminen, ja rohkeus ovat ne avainsanat. Toki usko varmasti antaa myös nämä, mutta uskon olemassaoloa näiden toteutumiseen ei tarvita. Tarvitaan vain hyvä itseluottamus.
4. "Perustelu:olin ennenkuin akana tuulessa, menin joka tuulen mukaan, nyt olen saanut juurtua. "
- Aloitan omalla kokemuksellani. Tilanne oli juuri päinvastainen. Viimeisetkin rippeet kristinuskon suhteen kun joskus tippuivat pois, eli kun en enään jaksanut itsepäisesti uskoa mihinkään järjenvastaisiin juttuihin, ja pakkosyöttöihin vaan sain ajatukseni selkeäksi, aloin luottamaan itseeni, olen löytänyt paikkani maailmassa.
- Omaan kokemukseen vedoten, ja muilta kuultuihin juttuihin perustan väitteeni että tuokin kokemus on kiinni itseluottamuksesta, ja siinä sen osasta että luottaa tekemiinsä päätöksiin ja ajatuksiinsa. Usko toki (seuraa mutua) varmaankin luo valmiit vakaat ajatukset, mutta ainakin se luo itseluottamusta. Lumetta.
5. "perustelu: tämä on uskon asia, sillä tästä ei ole vielä kokemusta, miksen uskoisi tätäkin, kun muutkin ovat toteutuneet. "
- En kommentoi.
6. "perustelu: kun en ole tiennyt mitä tehdä, tai minne mennä olen rukoillut ja Herra on johdattanut. taaksepäin katsoen huomaa kuinka olen saanut tehdä oikeita ratkaisuja silloin kun olen johdatusta pyytänyt. oikeat ovet ovat avautuneet ja väärät sulkeutuneet. ei ole tarvinnut lyödä päätä seinään eikä tehdä turhia lenkkejä. tie on vienyt eteenpäin. tiedän myös minne matkani päättyy, ei tuhoon vaan ikuiseen iloon."
- Tämä sinun kirjoittamasi lienee vain vahvistus otaksunnalleni uskon tuomasta (lume) itsetunnon vahvistamisesta..
- Huom! Lume, eli ns. plasepo vaikutusta ei kumminkaan pidä väheksyä, se joidenkin kohdalla on ihan hyväkin vaihtoehto. Se vain ei sovi kaikille. Ja toisten kohdalla ja toisissa tilanteissa sitä ei tulisi käyttää kumminkaan lainkaan. Puhun siis plasepo(lume) vaikutuksesta(/hoidosta) yleensäkkin. - uskova
mävaan kirjoitti:
Voitko tarkentaa niitä tosiasioita jotka ovat toteutuneet? Jälleen joitain ympäripyöreitä ennustuksia?
Millä tavalla elämäsi _todistaa_ jumalan olemassaolosta? Vaikka sinusta kovasti siltä tuntuu sisimmässäsi, se ei ole todiste. Ja todistelu tässä yhteydessä on vähän kyseenalaista puolin ja toisinkin.
Ei kyllä ole sellaista yksittäistä perustetta jolla minusta yhtäkkiä tehdään uskova.tehtäisi niin, että koska nämä todisteet eivät sinua kuitenkaan saa vakuuttuneeksi, vaikka kuinka todistelisin raamatun pikkutarkoista ennustuksista jotka ovat toteutuneet pikkutarkasti, vaikka kertoisin kaikki rukousvastaukset joita olen saanut elämässäni, kaikki ihmeelliset asiat joita olen saanut kokea, ne todennäköisesti eivät sinua vakuuta, koska ne ovat ulkopuolella sinun kokemusmaailmasi.
haluan vain, että annat Jumalalle mahdollisuuden todistaa olemassaolonsa sinulle. sillä Hän todella rakastaa sinua ja tahtoo antaa sinulle sen kaiken minkä Hän on antanut miljoonille ennen sinua.
Jos esitätä jonkin esirukousaiheen minulle, tai pyydät itse suoraan Häneltä, kuinka vaan, annat hänelle kuitenkin mahdollisuuden lähestyä sinua ja osoittaa kaikkivaltiutensa. antaisin neuvon vielä, että pyydä sellaista mihin sinun uskosi riittää.
jos välität aiheen minulle, lupaan rukoilla sen puolesta, jos lupaat sitten ilmoittaa, kun olet saanut siihen vastauksen.
Mt 8:6 ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa".
Mt 8:7 Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet".
Mt 8:8 Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.
Mt 8:9 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
Mt 8:10 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
Mt 8:11 Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;
Mt 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Mt 8:13 Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. - uskova
Welhokas kirjoitti:
Vai Raamatussa kerrottuja asioita on tapahtunut. Perustuuhan satu Hannu ja Kerttukin tositapahtumiin mutta ei se silti tarkoita että noitia olisi olemassa.
Tuo sinun perusteesi riittää ehkä sinulle, mutta sinun on ymärrettävä että se on uskon asia eikä todelisuutta voi sekoittaa uskoon olematta epärehellinen.Miksi tämän tajuaminen on niin vaikeaa.
Ettei uskosi vaan olisi heikkoa!uskoni vahvuutta Welhokas?
uskominen on uskomista, johonkin mikä ei näy. eihän se muuten uskomista olisikaan. - uskova
Uskonnoton! kirjoitti:
Nojoo, siinä olet oikeassa, että tuskin ne _minulle_ riittävät noi perustelut, sillä niistä kaikki olivat enemmän tai vähemmän subjektiivisia, eli kokemuksia jotka vain sinä "tunnet" tuolla tavalla, ja muut jotka ehkä jotain "tuntevat", kaikki tavallaan. En siis vie pois sinun tuntemuksiasi nyt, mutta kommentoin kumminkin:
1.&2. "Perustelu: tämä on toteutunut omassa elämässäni. mitä enemmän tutkin sanaa sitä onnellisemmaksi tulen. ennen uskoontuloani astuin syntisten teille, eikä minulla ollut rauhaa. olin hyvin eksyksissä ja onneton. "
- En ensinnäkään teidä mitä tarkoitat tuolla "syntisellä" tiellä. Itselläni, ja monella muulla kumminkin on ihan "rauha" moraalikäsityksiänsä vasten, jos synti käsitys on tuo. Synnin voi myös löytää jälkikäteen "kirjasta". Mutta kuten sanoin en tiedä mitä tarkoitat, kommentointi tässä kohdin menee arvailuksi..
3. "Perustelu: olen kokenut myös tämän, hedelmät tarkoittavat hengenhedelmiä, joita näkee uskovissa, jotka viettävät aikaansa rukouksessa ja sanan tutkimisessa. he myös menestyvät, olen kokenut myös itse tätä. "
- Tämä on yleisesti ottaen perusteeton (siis en sano että se sinulle oli), sillä menestyäkseen elämässä, millä saralla tahansa, rahassa, ihmissuhteissa tms. ei todellakaan tarvita raamattua eikä mitään muutakaan uskoihn liitytyvää. Itseensä luottaminen, ja rohkeus ovat ne avainsanat. Toki usko varmasti antaa myös nämä, mutta uskon olemassaoloa näiden toteutumiseen ei tarvita. Tarvitaan vain hyvä itseluottamus.
4. "Perustelu:olin ennenkuin akana tuulessa, menin joka tuulen mukaan, nyt olen saanut juurtua. "
- Aloitan omalla kokemuksellani. Tilanne oli juuri päinvastainen. Viimeisetkin rippeet kristinuskon suhteen kun joskus tippuivat pois, eli kun en enään jaksanut itsepäisesti uskoa mihinkään järjenvastaisiin juttuihin, ja pakkosyöttöihin vaan sain ajatukseni selkeäksi, aloin luottamaan itseeni, olen löytänyt paikkani maailmassa.
- Omaan kokemukseen vedoten, ja muilta kuultuihin juttuihin perustan väitteeni että tuokin kokemus on kiinni itseluottamuksesta, ja siinä sen osasta että luottaa tekemiinsä päätöksiin ja ajatuksiinsa. Usko toki (seuraa mutua) varmaankin luo valmiit vakaat ajatukset, mutta ainakin se luo itseluottamusta. Lumetta.
5. "perustelu: tämä on uskon asia, sillä tästä ei ole vielä kokemusta, miksen uskoisi tätäkin, kun muutkin ovat toteutuneet. "
- En kommentoi.
6. "perustelu: kun en ole tiennyt mitä tehdä, tai minne mennä olen rukoillut ja Herra on johdattanut. taaksepäin katsoen huomaa kuinka olen saanut tehdä oikeita ratkaisuja silloin kun olen johdatusta pyytänyt. oikeat ovet ovat avautuneet ja väärät sulkeutuneet. ei ole tarvinnut lyödä päätä seinään eikä tehdä turhia lenkkejä. tie on vienyt eteenpäin. tiedän myös minne matkani päättyy, ei tuhoon vaan ikuiseen iloon."
- Tämä sinun kirjoittamasi lienee vain vahvistus otaksunnalleni uskon tuomasta (lume) itsetunnon vahvistamisesta..
- Huom! Lume, eli ns. plasepo vaikutusta ei kumminkaan pidä väheksyä, se joidenkin kohdalla on ihan hyväkin vaihtoehto. Se vain ei sovi kaikille. Ja toisten kohdalla ja toisissa tilanteissa sitä ei tulisi käyttää kumminkaan lainkaan. Puhun siis plasepo(lume) vaikutuksesta(/hoidosta) yleensäkkin.lääkäri?
- Heikki J. Patrikainen
Ateismin tarkoitus ei ole tehdä ketään onnelliseksi, sen enempää kuin senkään että joku ei usko purppuranpunaiseen pingviiniin olisi tarkoitus tehdä tämä ihminen onnelliseksi. Ateismi on vain rehellisyyttä sen suhteen mitä voimme havaita tai mitä emme voi havaita koskien jumalien olemassaoloa. Ja totuushan saattaa olla jopa tuskallinen ja viedä meiltä vaikka kaiken elämänhalun ja rauhan. Mutta tosiasiat ovat silti tosiasioita, seurauksista riippumatta.
Jos odotat ateismin olevan jonkinlainen maailmankatsomus ja elämäntapa, olet erehtynyt. Ateismi on vain yksi asia, jumaluskon puuttuminen. Se taas voi olla osana hyvin erilaisia ja toisilleen vastakkaisiakin filosofioita, uskontoja ja etiikkoja, kuten buddhalaisuutta, naturalistista panteismia, sekulaarihumanismia, satanismia, tai jotain muuta valmista tai itse muodostettua näkemyskokoelmaa.
Tiede on paljastanut meille monia asioita siitä mistä olemme tulleet ja minne olemme mahdollisesti menossa, niin yksilöinä kuin lajinakin. Mutta aina on myös epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, ja se vain täytyy hyväksyä, eikä paikata toiveilla ja todistamattomilla väitteillä. Kyllä minäkin pohdin kaikenlaisten asioiden, kuten jälleensyntymän, tuonpuoleisen, kummitusten, maahisten ja keijujen, Maan ulkopuolisen elämän, olemassaoloa ja saatan toivoakin jonkin olevan totta, mutta pyrin kuitenkin erottamaan tieteellisesti tuetun tai henkilökohtaisesti koetun, ja todistamattoman välillä. Ja itsensä suhteen kannattaa olla kaikkein skeptisin, sillä itsepetos on helppoa.
Toki Jeesuksen uskominen voi antaa ihmiselle sisäistä rauhaa, voimia jaksaa ja motivaatiota tehdä hyvää, mutta se kertoo vain uskon psykologisesta voimasta, ei uskon kohteiden todenperäisyydestä. Tietyissä tapauksissa tuntuisi jopa julmalta riistää ihmiseltä hänen uskoaan esittämällä siitä kritiikkiä. Kenties joillekin se on enemmän hyvä kuin paha, jos sitä yleensäkään voidaan mitata, kun taas joistakin se tekee kanssaihmisilleen vaarallisia fanaatikkoja. Mutta itse kuitenkaan en voi rehellisesti uskoa Raamatun väitteitä, johtuen sen loputtomasta ristiriidasta sen kanssa mitä voimme havaita. Ja sama pätee tietysti kaikkin muihinkin teistisiin uskontoihin ja niiden pyhiin kirjoihin.
Mutta minulle onnellisuutta antavat läheiset ihmiset ja eläimet ja mahdollisuus puuhailla sellaisten asioiden parissa joista olen syvästi kiinnostunut, kuten tiede, taide, maailmanparantaminen, luonnonuskonto, tai vaikka tälläinen kirjoittelu. Ihminen on sosiaalinen eläin joka kaipaa yhteistä "rapsuttelua" ja virikettä ja leikkiä myös aivojensa stimuloimiseksi, mikä antaa meille tyydytystä. Loppujen tästä on kyse myös kristinuskossa. Ja jos kaipaa ei-teistisin menetelmin saavutettavaa sisäistä rauhaa, oppia voi ottaa buddhalaisuudesta, jonka tunnollisen harjoittamisen on tieteellisestikin todettu tekevän ihmisestä onnellisemman ja rauhaisamman*.
* http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/3047291.stm
Heikki- luuhamara
Paremmin tätä ei varmaan pysty enää kukaan sanomaan. Hyvin kirjoitettu ja tarpeeksi kattava käsitys ateismista...
- Verna
voisin sanoa sanojasi mukaellen näin: Teismin tarkoitus ei ole tehdä onnelliseksi. ( Ainakaan minä en koe näin. ) Teismi merkitsee rehellisyyttä, kun kerran ei puutu uskoa, niin voi myös selvin sanoin sanoa sen. Teismikin, niin kuin sanojesi mukaan ateismi, merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä.
Jos yksi ei ole koskaan uskonut ja toinen on menettänyt uskonsa, niin voihan kolmas silti uskoa. Eikö usko voisi olla jollakin kyky, taito, lahja tms., niin kuin jollakin muulla jokin muu kyky tai taito? ( Jos se voitaisin nähdä näin, niin silloin sitä ei tarvitsisi pilkata, vaan voitaisiin hyväksyä se, että ollaan erilaisia. ) - Welhokas
Verna kirjoitti:
voisin sanoa sanojasi mukaellen näin: Teismin tarkoitus ei ole tehdä onnelliseksi. ( Ainakaan minä en koe näin. ) Teismi merkitsee rehellisyyttä, kun kerran ei puutu uskoa, niin voi myös selvin sanoin sanoa sen. Teismikin, niin kuin sanojesi mukaan ateismi, merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä.
Jos yksi ei ole koskaan uskonut ja toinen on menettänyt uskonsa, niin voihan kolmas silti uskoa. Eikö usko voisi olla jollakin kyky, taito, lahja tms., niin kuin jollakin muulla jokin muu kyky tai taito? ( Jos se voitaisin nähdä näin, niin silloin sitä ei tarvitsisi pilkata, vaan voitaisiin hyväksyä se, että ollaan erilaisia. )On on kiinnostunut uskonasioista niin kuin sinä olet, kannattaisi tutustua uskonnonfilosofian ja teologisen ajattelun perusteisiin.
Teismi on oppi. Tarkoittaa sen esittämiä väitteitä ei voida todistaa. Eli oppi ei ole fakta eikä teoria.
Ateismi on vasta-oppi (ei oppia vastustava oppi vaan opin vastakohta).Koska opiksi määritelty asia on luonteensa takia todistamaton on vasta-oppi väitteineen automaattisesti oikeassa suhteessa asioihin joita ao.oppi käsittelee.
Ainoa keino hyväksyä opin väitteet on usko. Jos tämä on rehellisyyttä , siitä vaan.
Huom.ihminen voi uskoa huolimatta siitä että uskon kantilta katsoen hyväksyy opin väitteet.Mutta jos väittää että opin väitteissä on kysymys esim.faktoista, se merkitsee epärehellisyyttä. - Verna
Welhokas kirjoitti:
On on kiinnostunut uskonasioista niin kuin sinä olet, kannattaisi tutustua uskonnonfilosofian ja teologisen ajattelun perusteisiin.
Teismi on oppi. Tarkoittaa sen esittämiä väitteitä ei voida todistaa. Eli oppi ei ole fakta eikä teoria.
Ateismi on vasta-oppi (ei oppia vastustava oppi vaan opin vastakohta).Koska opiksi määritelty asia on luonteensa takia todistamaton on vasta-oppi väitteineen automaattisesti oikeassa suhteessa asioihin joita ao.oppi käsittelee.
Ainoa keino hyväksyä opin väitteet on usko. Jos tämä on rehellisyyttä , siitä vaan.
Huom.ihminen voi uskoa huolimatta siitä että uskon kantilta katsoen hyväksyy opin väitteet.Mutta jos väittää että opin väitteissä on kysymys esim.faktoista, se merkitsee epärehellisyyttä.Minä yritän lähteä pelkästään noiden sanojen määritelmistä.
Teismi on fil. oppisuunta, joka tähdentää maailman luoneen Jumalan yksilöllisyyttä.
Ateismi on ei-teismiä, uskon puutetta, vastustaa kyseistä oppisuuntaa.
Vai olenko väärässä? - Heikki J. Patrikainen
Verna kirjoitti:
voisin sanoa sanojasi mukaellen näin: Teismin tarkoitus ei ole tehdä onnelliseksi. ( Ainakaan minä en koe näin. ) Teismi merkitsee rehellisyyttä, kun kerran ei puutu uskoa, niin voi myös selvin sanoin sanoa sen. Teismikin, niin kuin sanojesi mukaan ateismi, merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä.
Jos yksi ei ole koskaan uskonut ja toinen on menettänyt uskonsa, niin voihan kolmas silti uskoa. Eikö usko voisi olla jollakin kyky, taito, lahja tms., niin kuin jollakin muulla jokin muu kyky tai taito? ( Jos se voitaisin nähdä näin, niin silloin sitä ei tarvitsisi pilkata, vaan voitaisiin hyväksyä se, että ollaan erilaisia. )>>voisin sanoa sanojasi mukaellen näin: Teismin tarkoitus ei ole tehdä onnelliseksi.>>
Ehkei tässä elämässä, mutta eikö teismiin kuitenkin yleensä kuulu ikuisen tuonpuoleisen onnen tavoitteleminen? Tietysti teismi sinänsä ei ole näin spesifinen, mutta yleensä siihen liittyy tälläinen ajatus.
>>Teismikin, niin kuin sanojesi mukaan ateismi, merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä.>>
Toki, mutta usein teistit esittävät ehdottoman varmoina asioita joista heillä on vain subjektiivista tietoa, ja joka on ristiriidassa objektiivisten havaintojen kanssa.
>>Eikö usko voisi olla jollakin kyky, taito, lahja tms., niin kuin jollakin muulla jokin muu kyky tai taito?>>
Siis usko Jumalaan? Toki sitä että on taipuvainen kokemaan Jumalan tai minkä tahansa muun vastaavan todellisena on ominaisuus, jota kaikilla ei välttämättä luontaisesti ole. Kyse on tarpeesta joka monilla on, mutta taitona en sitä nyt oikein osaa hahmottaa. Osaisitko selittää tarkemmin?
Itselleni tästä tulee mieleen ihmemaan Liisa.
"I can't believe that!" said Alice.
"Can't you?" the queen said in a pitying tone. "Try again, draw a long breath, and shut your eyes."
Alice laughed. "There's no use trying," she said. "One can't believe impossible things."
"I dare say you haven't had much practice," said the queen. "When I was your age, I always did it for half an hour a day. Why, sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast."
:-)
>>( Jos se voitaisin nähdä näin, niin silloin sitä ei tarvitsisi pilkata, vaan voitaisiin hyväksyä se, että ollaan erilaisia. )>>
En minäkään pidä pilkkaamista hyväksyttävänä, ja tottakai vain erilaisuuden vuoksi ei pidä olla suvaitsematon, ja ainoastaan sellaista uskonnollisuutta joka ei sopeudu sekulaariin yhteiskuntaan tulee ehdottomasti vastustaa. Mutta jostain syystä en myöskään pidä hyvänä sellaisten asioiden uskomista todeksi jotka eivät selvästikään tai millään ilmeisellä tavalla sitä ole. Kyky uskoa sellaisiin vaikuttaa pikemminkin puutteelta.
Heikki - Verna
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
>>voisin sanoa sanojasi mukaellen näin: Teismin tarkoitus ei ole tehdä onnelliseksi.>>
Ehkei tässä elämässä, mutta eikö teismiin kuitenkin yleensä kuulu ikuisen tuonpuoleisen onnen tavoitteleminen? Tietysti teismi sinänsä ei ole näin spesifinen, mutta yleensä siihen liittyy tälläinen ajatus.
>>Teismikin, niin kuin sanojesi mukaan ateismi, merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä.>>
Toki, mutta usein teistit esittävät ehdottoman varmoina asioita joista heillä on vain subjektiivista tietoa, ja joka on ristiriidassa objektiivisten havaintojen kanssa.
>>Eikö usko voisi olla jollakin kyky, taito, lahja tms., niin kuin jollakin muulla jokin muu kyky tai taito?>>
Siis usko Jumalaan? Toki sitä että on taipuvainen kokemaan Jumalan tai minkä tahansa muun vastaavan todellisena on ominaisuus, jota kaikilla ei välttämättä luontaisesti ole. Kyse on tarpeesta joka monilla on, mutta taitona en sitä nyt oikein osaa hahmottaa. Osaisitko selittää tarkemmin?
Itselleni tästä tulee mieleen ihmemaan Liisa.
"I can't believe that!" said Alice.
"Can't you?" the queen said in a pitying tone. "Try again, draw a long breath, and shut your eyes."
Alice laughed. "There's no use trying," she said. "One can't believe impossible things."
"I dare say you haven't had much practice," said the queen. "When I was your age, I always did it for half an hour a day. Why, sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast."
:-)
>>( Jos se voitaisin nähdä näin, niin silloin sitä ei tarvitsisi pilkata, vaan voitaisiin hyväksyä se, että ollaan erilaisia. )>>
En minäkään pidä pilkkaamista hyväksyttävänä, ja tottakai vain erilaisuuden vuoksi ei pidä olla suvaitsematon, ja ainoastaan sellaista uskonnollisuutta joka ei sopeudu sekulaariin yhteiskuntaan tulee ehdottomasti vastustaa. Mutta jostain syystä en myöskään pidä hyvänä sellaisten asioiden uskomista todeksi jotka eivät selvästikään tai millään ilmeisellä tavalla sitä ole. Kyky uskoa sellaisiin vaikuttaa pikemminkin puutteelta.
HeikkiSanoin: "Teismikin niin kuin sanojesi mukaan ateismi merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä."
Sinä vastasit: "Toki, mutta usein teistit esittävät ehdottoman varmoina asioita joista heillä on vain subjektiivista tietoa, ja joka on ritiriidassa objektiivisten havaintojen kanssa."
Minä en voi puhua muiden teistien puolesta, vaan vain omastani, mutta minusta tuntuu siltä kuin teisteiltä odotettaisiin vastauksia kaikkiin mahdollisiin heille esitettyihin kysymyksiin. Ehkäpä jotkut yrittävät vastata kysymyksiin, jotta heitä ei pidettäisi huonoina teisteinä. Minä en ole löytänyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin enkä yritä vastata, en edes Raamattua siteeraten, jos en ole sisäistänyt asiaa. Silloin olen saanut kuulla, että minulla on näköjään vain pieni usko. Joku jopa Uskontopalstalle kirjoitti kehottaen minua tulemaan Ateistimipalstalle, että hän etsisi muka minulle sopivan uskon. En voi mitään sille, että loukkaannuin silloin aika pahasti. En minäkään sorki kenenkään uskomattomuutta. Omalla uskollani minun on toimeen tultava, millainen se sitten onkin. Olen koko ikäni ollut kysenalaistaja ja jonkinlainen epäilevä Tuomas, vaikka uskon puolelle vaaka onkin kallistunut, mutta minkäänlaista pilkkaamista en kyllä halua kuulla.
"... mutta eikö teismiin kuitenkin yleensä kuulu ikuisen tuonpuoleisen onnen tavoitteleminen?"
Minä en sanoisi noin. Jos uskoo Jumalaan, niin silloin myös uskoo taivaaseen ja helvettiin, vaikka ei voikaan tarkkaan ottaen tietää, millaisia ne ovat. Minä ainakin yritän elää niin hyvin kuin pystyn, vaikka joskus se koville ottaakin, kun olen vain tavallinen raadollinen ihminen. Mihin se sitten riittää, sen näen vasta kuoltuani.
Minä en tiedä, pitäisikö uskosta Jumalaan puhua kykynä, lahjana, taitona tai muuna sellaisena. Tarpeena en itse kuitenkaan puhuisi siitä. Itse käsitän niin, että uskominen on osa minua niin kuin laulutaitoni, likinäköisyyteni, herkkyyteni epäkäytännöllisyyteni jne. Enhän sano esim. niinkään, että minulla on tarve olla epäkäytännöllinen tai tarve olla herkkä. Otin itseni esimerkiksi, että ymmärtäisit, mitä ajan takaa.
Sisarukseni, joilla on suurin piirtein samanlaiset geenit, kasvatus ja ympäristö kuin minulla, ovat aikuisina eronneet kirkosta. Heitä ei oikeastaan koskaan kiinnostanut mikään uskontoihin liittyvä, varsinkin kirkkoon meno, jumalanplvelusten katsominen televisiosta yms., sillä kaikki sellainen häiritsi aina enemmän tai vähemmän heidän elämäänsä ja vapauttaan. Minusta tuntuisi omituiselta ajatus, että minuun olisi kehittynyt samanlaisissa oloissa tarve uskoa, mutta heihin ei.
Samoin kuin sinä puhuit Liisasta Ihmemaassa, olisi hyvnkin voinut puhua joku sisaruksistani ja naurahtanut päälle.
Mitä mieltä olet siitä, että on sanottu ateistien olevan kovaluonteisimpia ja heissä olevan enemmän tiedemiehiä, kun taas teistit olisivat herkempiä ja heissä olisi enemmän taiteilijoita? En kaipaa sellaista vastausta, niin kuin eräs ateisti antoi, että kyllä hänkin pirauttaa kyyneleitä esim. joitakin elokuvia katsoessaan. - Markus
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
>>voisin sanoa sanojasi mukaellen näin: Teismin tarkoitus ei ole tehdä onnelliseksi.>>
Ehkei tässä elämässä, mutta eikö teismiin kuitenkin yleensä kuulu ikuisen tuonpuoleisen onnen tavoitteleminen? Tietysti teismi sinänsä ei ole näin spesifinen, mutta yleensä siihen liittyy tälläinen ajatus.
>>Teismikin, niin kuin sanojesi mukaan ateismi, merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä.>>
Toki, mutta usein teistit esittävät ehdottoman varmoina asioita joista heillä on vain subjektiivista tietoa, ja joka on ristiriidassa objektiivisten havaintojen kanssa.
>>Eikö usko voisi olla jollakin kyky, taito, lahja tms., niin kuin jollakin muulla jokin muu kyky tai taito?>>
Siis usko Jumalaan? Toki sitä että on taipuvainen kokemaan Jumalan tai minkä tahansa muun vastaavan todellisena on ominaisuus, jota kaikilla ei välttämättä luontaisesti ole. Kyse on tarpeesta joka monilla on, mutta taitona en sitä nyt oikein osaa hahmottaa. Osaisitko selittää tarkemmin?
Itselleni tästä tulee mieleen ihmemaan Liisa.
"I can't believe that!" said Alice.
"Can't you?" the queen said in a pitying tone. "Try again, draw a long breath, and shut your eyes."
Alice laughed. "There's no use trying," she said. "One can't believe impossible things."
"I dare say you haven't had much practice," said the queen. "When I was your age, I always did it for half an hour a day. Why, sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast."
:-)
>>( Jos se voitaisin nähdä näin, niin silloin sitä ei tarvitsisi pilkata, vaan voitaisiin hyväksyä se, että ollaan erilaisia. )>>
En minäkään pidä pilkkaamista hyväksyttävänä, ja tottakai vain erilaisuuden vuoksi ei pidä olla suvaitsematon, ja ainoastaan sellaista uskonnollisuutta joka ei sopeudu sekulaariin yhteiskuntaan tulee ehdottomasti vastustaa. Mutta jostain syystä en myöskään pidä hyvänä sellaisten asioiden uskomista todeksi jotka eivät selvästikään tai millään ilmeisellä tavalla sitä ole. Kyky uskoa sellaisiin vaikuttaa pikemminkin puutteelta.
Heikkimieltä, että me, jotka emme usko, emme voi tietää mitään siitä, mitä on uskominen.
- Heikki J. Patrikainen
Verna kirjoitti:
Sanoin: "Teismikin niin kuin sanojesi mukaan ateismi merkitsee epävarmuutta ja tietämättömyyttä monista asioista, mutta se on vain hyväksyttävä."
Sinä vastasit: "Toki, mutta usein teistit esittävät ehdottoman varmoina asioita joista heillä on vain subjektiivista tietoa, ja joka on ritiriidassa objektiivisten havaintojen kanssa."
Minä en voi puhua muiden teistien puolesta, vaan vain omastani, mutta minusta tuntuu siltä kuin teisteiltä odotettaisiin vastauksia kaikkiin mahdollisiin heille esitettyihin kysymyksiin. Ehkäpä jotkut yrittävät vastata kysymyksiin, jotta heitä ei pidettäisi huonoina teisteinä. Minä en ole löytänyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin enkä yritä vastata, en edes Raamattua siteeraten, jos en ole sisäistänyt asiaa. Silloin olen saanut kuulla, että minulla on näköjään vain pieni usko. Joku jopa Uskontopalstalle kirjoitti kehottaen minua tulemaan Ateistimipalstalle, että hän etsisi muka minulle sopivan uskon. En voi mitään sille, että loukkaannuin silloin aika pahasti. En minäkään sorki kenenkään uskomattomuutta. Omalla uskollani minun on toimeen tultava, millainen se sitten onkin. Olen koko ikäni ollut kysenalaistaja ja jonkinlainen epäilevä Tuomas, vaikka uskon puolelle vaaka onkin kallistunut, mutta minkäänlaista pilkkaamista en kyllä halua kuulla.
"... mutta eikö teismiin kuitenkin yleensä kuulu ikuisen tuonpuoleisen onnen tavoitteleminen?"
Minä en sanoisi noin. Jos uskoo Jumalaan, niin silloin myös uskoo taivaaseen ja helvettiin, vaikka ei voikaan tarkkaan ottaen tietää, millaisia ne ovat. Minä ainakin yritän elää niin hyvin kuin pystyn, vaikka joskus se koville ottaakin, kun olen vain tavallinen raadollinen ihminen. Mihin se sitten riittää, sen näen vasta kuoltuani.
Minä en tiedä, pitäisikö uskosta Jumalaan puhua kykynä, lahjana, taitona tai muuna sellaisena. Tarpeena en itse kuitenkaan puhuisi siitä. Itse käsitän niin, että uskominen on osa minua niin kuin laulutaitoni, likinäköisyyteni, herkkyyteni epäkäytännöllisyyteni jne. Enhän sano esim. niinkään, että minulla on tarve olla epäkäytännöllinen tai tarve olla herkkä. Otin itseni esimerkiksi, että ymmärtäisit, mitä ajan takaa.
Sisarukseni, joilla on suurin piirtein samanlaiset geenit, kasvatus ja ympäristö kuin minulla, ovat aikuisina eronneet kirkosta. Heitä ei oikeastaan koskaan kiinnostanut mikään uskontoihin liittyvä, varsinkin kirkkoon meno, jumalanplvelusten katsominen televisiosta yms., sillä kaikki sellainen häiritsi aina enemmän tai vähemmän heidän elämäänsä ja vapauttaan. Minusta tuntuisi omituiselta ajatus, että minuun olisi kehittynyt samanlaisissa oloissa tarve uskoa, mutta heihin ei.
Samoin kuin sinä puhuit Liisasta Ihmemaassa, olisi hyvnkin voinut puhua joku sisaruksistani ja naurahtanut päälle.
Mitä mieltä olet siitä, että on sanottu ateistien olevan kovaluonteisimpia ja heissä olevan enemmän tiedemiehiä, kun taas teistit olisivat herkempiä ja heissä olisi enemmän taiteilijoita? En kaipaa sellaista vastausta, niin kuin eräs ateisti antoi, että kyllä hänkin pirauttaa kyyneleitä esim. joitakin elokuvia katsoessaan.>>Minä en voi puhua muiden teistien puolesta, vaan vain omastani, mutta minusta tuntuu siltä kuin teisteiltä odotettaisiin vastauksia kaikkiin mahdollisiin heille esitettyihin kysymyksiin. Ehkäpä jotkut yrittävät vastata kysymyksiin, jotta heitä ei pidettäisi huonoina teisteinä. Minä en ole löytänyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin enkä yritä vastata, en edes Raamattua siteeraten, jos en ole sisäistänyt asiaa. Silloin olen saanut kuulla, että minulla on näköjään vain pieni usko. Joku jopa Uskontopalstalle kirjoitti kehottaen minua tulemaan Ateistimipalstalle, että hän etsisi muka minulle sopivan uskon. En voi mitään sille, että loukkaannuin silloin aika pahasti. En minäkään sorki kenenkään uskomattomuutta. Omalla uskollani minun on toimeen tultava, millainen se sitten onkin. Olen koko ikäni ollut kysenalaistaja ja jonkinlainen epäilevä Tuomas, vaikka uskon puolelle vaaka onkin kallistunut, mutta minkäänlaista pilkkaamista en kyllä halua kuulla.>>
:-( Kaikkeen ei tietenkään voi omasta uskonnostaankaan tietää vastausta, mutta lähinnä kai se ihmetyttää miksi olennaisissakaan (esim. teodikea-ongelma) asioissa teistit eivät anna ristiriitojen horjuttaa uskoaan. Se vaikuttaa epäloogiselta ja itseään pettävältä.
>>Minä en sanoisi noin. Jos uskoo Jumalaan, niin silloin myös uskoo taivaaseen ja helvettiin, vaikka ei voikaan tarkkaan ottaen tietää, millaisia ne ovat. Minä ainakin yritän elää niin hyvin kuin pystyn, vaikka joskus se koville ottaakin, kun olen vain tavallinen raadollinen ihminen. Mihin se sitten riittää, sen näen vasta kuoltuani.>>
Kai vähintään voitaisiin sanoa uskon tuovan jonkinlaista onnea jo nyt? Tuskin se on merkityksetöntä tai pahaa mieltä tuottavaakaan?
>>Samoin kuin sinä puhuit Liisasta Ihmemaassa, olisi hyvnkin voinut puhua joku sisaruksistani ja naurahtanut päälle.>>
Jos ymmärsit väärin, laittamani hymiön tarkoitus ei ollut nauraa sinulle tai näkemyksillesi, vaan minusta se lainaus on vain niin hauska.
>>Mitä mieltä olet siitä, että on sanottu ateistien olevan kovaluonteisimpia ja heissä olevan enemmän tiedemiehiä, kun taas teistit olisivat herkempiä ja heissä olisi enemmän taiteilijoita? En kaipaa sellaista vastausta, niin kuin eräs ateisti antoi, että kyllä hänkin pirauttaa kyyneleitä esim. joitakin elokuvia katsoessaan.>>
Se voi olla. Onkohan miehissä myös suhteellisesti enemmän ateisteja ja naisissa teistejä? Muistelen sellaista lukeneeni. Voisi kuvitella että miehille olisi_yleisesti_ottaen_luontaisempaa hahmottaa todellisuus mekanistisena, persoonattomana, ja naisille taas sosiaalisena, interpersonaalisena, kokemuksena, eli persoonallisena jumaluutena. Kuten itsekin sanoit että "uskominen on osa minua". Marija Gimbutasin kiistanalaisen teorian mukaanhan ensimmäiset kivikautiset jumaluudet olisivat olleet juuri jumalattaria, ja siis mahdollisesti naisten luomuksia. Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä, joten meille on luontevaa muodostaa suhde myös persoonattomaan ympäristöömme ja sen vaikutukseen elämäämme niillä ehdoilla joihin olemme tottuneet perheessämme ja yhteisössämme. Ja samoin teisteissä miehet taas saattaisivat olla taipuvaisempia legalismiin ja systemaattiseen teologisointiin, ja naiset taas enemmän tunnepohjaiseen, empaattiseen etiikkaan ja kokemukselliseen jumalakuvaan. Erilaiset vertaukset ihmisen ja jumaluuden väliselle suhteelle saattavat myös heijastella tätä yleistä sukupuolijakoa, isän/äidin ja lapsen edustaessa läheisempää, feminiinistä ja herran ja palvelijan edustaessa etäisempää, hierarkkista, maskuliinista suhdetta.
Itse koen mielestäni feminiinisyys-maskuliinisuusakselilla jokseenkin tasapainoisena ihmisenä ja panteistina kiinnostavana puhua jumalasta ja jumalattaresta, isä-taivaasta ja äiti-maasta, emotionaalisen suhteen vertauskuvina luonnosta, maailmankaikkeudesta. Kumpaakin puolta meissä tarvitaan, oikeissa suhteissa, oikeissa paikoissa ja oikeaan aikaan.
Heikki - Verna
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
>>Minä en voi puhua muiden teistien puolesta, vaan vain omastani, mutta minusta tuntuu siltä kuin teisteiltä odotettaisiin vastauksia kaikkiin mahdollisiin heille esitettyihin kysymyksiin. Ehkäpä jotkut yrittävät vastata kysymyksiin, jotta heitä ei pidettäisi huonoina teisteinä. Minä en ole löytänyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin enkä yritä vastata, en edes Raamattua siteeraten, jos en ole sisäistänyt asiaa. Silloin olen saanut kuulla, että minulla on näköjään vain pieni usko. Joku jopa Uskontopalstalle kirjoitti kehottaen minua tulemaan Ateistimipalstalle, että hän etsisi muka minulle sopivan uskon. En voi mitään sille, että loukkaannuin silloin aika pahasti. En minäkään sorki kenenkään uskomattomuutta. Omalla uskollani minun on toimeen tultava, millainen se sitten onkin. Olen koko ikäni ollut kysenalaistaja ja jonkinlainen epäilevä Tuomas, vaikka uskon puolelle vaaka onkin kallistunut, mutta minkäänlaista pilkkaamista en kyllä halua kuulla.>>
:-( Kaikkeen ei tietenkään voi omasta uskonnostaankaan tietää vastausta, mutta lähinnä kai se ihmetyttää miksi olennaisissakaan (esim. teodikea-ongelma) asioissa teistit eivät anna ristiriitojen horjuttaa uskoaan. Se vaikuttaa epäloogiselta ja itseään pettävältä.
>>Minä en sanoisi noin. Jos uskoo Jumalaan, niin silloin myös uskoo taivaaseen ja helvettiin, vaikka ei voikaan tarkkaan ottaen tietää, millaisia ne ovat. Minä ainakin yritän elää niin hyvin kuin pystyn, vaikka joskus se koville ottaakin, kun olen vain tavallinen raadollinen ihminen. Mihin se sitten riittää, sen näen vasta kuoltuani.>>
Kai vähintään voitaisiin sanoa uskon tuovan jonkinlaista onnea jo nyt? Tuskin se on merkityksetöntä tai pahaa mieltä tuottavaakaan?
>>Samoin kuin sinä puhuit Liisasta Ihmemaassa, olisi hyvnkin voinut puhua joku sisaruksistani ja naurahtanut päälle.>>
Jos ymmärsit väärin, laittamani hymiön tarkoitus ei ollut nauraa sinulle tai näkemyksillesi, vaan minusta se lainaus on vain niin hauska.
>>Mitä mieltä olet siitä, että on sanottu ateistien olevan kovaluonteisimpia ja heissä olevan enemmän tiedemiehiä, kun taas teistit olisivat herkempiä ja heissä olisi enemmän taiteilijoita? En kaipaa sellaista vastausta, niin kuin eräs ateisti antoi, että kyllä hänkin pirauttaa kyyneleitä esim. joitakin elokuvia katsoessaan.>>
Se voi olla. Onkohan miehissä myös suhteellisesti enemmän ateisteja ja naisissa teistejä? Muistelen sellaista lukeneeni. Voisi kuvitella että miehille olisi_yleisesti_ottaen_luontaisempaa hahmottaa todellisuus mekanistisena, persoonattomana, ja naisille taas sosiaalisena, interpersonaalisena, kokemuksena, eli persoonallisena jumaluutena. Kuten itsekin sanoit että "uskominen on osa minua". Marija Gimbutasin kiistanalaisen teorian mukaanhan ensimmäiset kivikautiset jumaluudet olisivat olleet juuri jumalattaria, ja siis mahdollisesti naisten luomuksia. Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä, joten meille on luontevaa muodostaa suhde myös persoonattomaan ympäristöömme ja sen vaikutukseen elämäämme niillä ehdoilla joihin olemme tottuneet perheessämme ja yhteisössämme. Ja samoin teisteissä miehet taas saattaisivat olla taipuvaisempia legalismiin ja systemaattiseen teologisointiin, ja naiset taas enemmän tunnepohjaiseen, empaattiseen etiikkaan ja kokemukselliseen jumalakuvaan. Erilaiset vertaukset ihmisen ja jumaluuden väliselle suhteelle saattavat myös heijastella tätä yleistä sukupuolijakoa, isän/äidin ja lapsen edustaessa läheisempää, feminiinistä ja herran ja palvelijan edustaessa etäisempää, hierarkkista, maskuliinista suhdetta.
Itse koen mielestäni feminiinisyys-maskuliinisuusakselilla jokseenkin tasapainoisena ihmisenä ja panteistina kiinnostavana puhua jumalasta ja jumalattaresta, isä-taivaasta ja äiti-maasta, emotionaalisen suhteen vertauskuvina luonnosta, maailmankaikkeudesta. Kumpaakin puolta meissä tarvitaan, oikeissa suhteissa, oikeissa paikoissa ja oikeaan aikaan.
Heikkisinä näet teodikea-ongelman?
- Gonzales
Verna kirjoitti:
sinä näet teodikea-ongelman?
..mielelläni kuullut Heikin kannanoton ko asiaan. Mutta kun ei tipu, eikä lirise!
Vaan mitäpä mieltä sinä olet siitä? Tätä kysymystähän Pihkala ja Valtaojakin aika paljon käsittelivät keskustelukirjeissään (minäkin sain sen kirjan joululahjaksi).
Olisi tästä kirjasta muutenkin mukava kuulla vaikutelmiasi. - Heikki J. Patrikainen
Gonzales kirjoitti:
..mielelläni kuullut Heikin kannanoton ko asiaan. Mutta kun ei tipu, eikä lirise!
Vaan mitäpä mieltä sinä olet siitä? Tätä kysymystähän Pihkala ja Valtaojakin aika paljon käsittelivät keskustelukirjeissään (minäkin sain sen kirjan joululahjaksi).
Olisi tästä kirjasta muutenkin mukava kuulla vaikutelmiasi.Mikäs kiire tässä on, täytyy kai sitä muutakin ehtiä tekemään? Kärsivällisyyttä Senor/ina Gonzales ;-)
Heikki - Heikki J. Patrikainen
Verna kirjoitti:
sinä näet teodikea-ongelman?
Jos jumaluus on oikeudenmukainen ja laupias, kaikkitietävä, viisas ja kaikkivoipa, hän on niin halukas estämään epäoikeudenmukaista ja laupeudetonta kärsimystä, aina tietoinen sen ilmentymisestä, kykenevä keksimään kuinka sen estäisi, kuin myös kykenevä sen estämään. Koska maailmassa kuitenkin on epäoikeudenmukaista ja laupeudetonta kärsimystä, ei kaikilla näillä ominaisuuksilla varustettua jumaluutta näytä olevan olemassa. Vähintään lasten ja eläinten, joilla ei ole kykyä ottaa moraalista vastuuta ja ovat heikoimpia, tulisi tältä säästyä. Samoin jumaluuden tulisi ohjata vähintään ihmisistä riippumattomien voimien (esim. tsunamien) vaikutusta niin etteivät ne aiheuttaisi tälläistä kärsimystä.
Kristinuskossa erityisongelmina voidaan nähdä ihmisten ja enkelien ikuinen kiduttaminen helvetissä, joka ei ole oikeudenmukaista ja kohtuullista, eikä varsinkaan myötätuntoista, sekä se kuinka Jumala käski israelilaisia tappamaan kaikki kanaanilaisten lapset ja eläimet, edellyttäen heiltä julmuutta.
Heikki
- Alex
Hei !
"miten Jumalan kieltäminen? miten uskonto? miten mikään muu maailmassa voi tuoda sydämeen rauhan ja ilon."
Minulle ainakin Jumalista luopuminen on tuonut rauhan "sydämeen". enään ei tarvitse taistella tosiasioita vastaan ja yrittää sovittaa niitä uskomuksiin. Nyt voin olla rehellinen itselleni.
" miten voiton pahoista hengistä? miten yhteyden elävään Jumalaan, joka näkee, kuulee ja vastaa rukouksiin? "
Tällaisista harhoista juuri pääsin eroon. Nyt elän onnellista (ja rehellistä) elämää. ei vääristelyä ja petosta.
"miten selityksen siihen mistä tulemme ja mihin menemme?"
Tämä oli juuri se pointti joka Krisinuskossa oli huonoa. Sadut korvasivat totuuden (oli seillä paljon muutakin huonoa).
"en ymmärrä miksi niin hyvä asia täytyy kieltää tai kiertää? eikö sitä voi edes katsoa, onko tämä totta, mitä puhun?"
Juuri näin tein, ja huomasin että jumalauskot ovat aikalaistensa selityksiä asioille joita he eivät ymmärtäneet. Lohtua lohduttomille.
Totuutta niissä ei kuitenkaan ollut.
Jos jumala on nin se ei taatusti ole persoonallinen. Kuvittelemalla kristinuskon kaltaisen jumaluuden me nostamme itsemme jalustalle jolle emme todellakaan kuulu. emme ole niin tärkeitä muille kuin itsellemme ja lajillemme.
--- Verna
Olen ihmetellyt näillä palstoilla usein sitä, miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha uskonnoista puhuessaan. Viestisi perusteella ajattelisin näin, että sellaiset, jotka ovat ennen kuuluneet kirkkoon, mutta ovat menettäneet uskonsa, tuomitsevat nyt kovin negatiivisin sanankääntein niitä, jotka eivät ole uskoaan menettäneet. Onko näin?
Minusta on tärkeää, että itse kukin on rehellinen itselleen. Ehkä silti ei olisi hyvä käyttää loukkaavaa kieltä niistä, jotka ajattelevat vielä nytkin samoin, kuin mitä itse ajatteli aikaisemmin. Kaikki eivät varmaan koskaan tule kokemaan uskontoja harhaksi tai saduiksi, vaikka joku tai jotkut niin soisivatkin. Ehkäpä satujen ja harhojen tilalle voisi hyvällä tahdolla keksiä neutraalimman sanan, jos pitää objektiivisuutta arvossa. - Farfar
Verna kirjoitti:
Olen ihmetellyt näillä palstoilla usein sitä, miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha uskonnoista puhuessaan. Viestisi perusteella ajattelisin näin, että sellaiset, jotka ovat ennen kuuluneet kirkkoon, mutta ovat menettäneet uskonsa, tuomitsevat nyt kovin negatiivisin sanankääntein niitä, jotka eivät ole uskoaan menettäneet. Onko näin?
Minusta on tärkeää, että itse kukin on rehellinen itselleen. Ehkä silti ei olisi hyvä käyttää loukkaavaa kieltä niistä, jotka ajattelevat vielä nytkin samoin, kuin mitä itse ajatteli aikaisemmin. Kaikki eivät varmaan koskaan tule kokemaan uskontoja harhaksi tai saduiksi, vaikka joku tai jotkut niin soisivatkin. Ehkäpä satujen ja harhojen tilalle voisi hyvällä tahdolla keksiä neutraalimman sanan, jos pitää objektiivisuutta arvossa.>> miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha uskonnoista puhuessaan >>
En ole aivan varma mutta ehkä näin tapahtuu samasta syystä kuin sekin että uskovat(?) käyttävät sellaisia sanoja kuin harha ateisteista puhuessaan (tältäkin palstalta löytyy tuoreita esimerkkejä).
Perimmäistä syytä voinet tiedustella näiltä uskovilta ? - uskova
Minä uskon yhteen ainoaan Jumalaan en jumaliin. voisiko ristiriitojesi taustallaolla se ettet, oiken koskaan ymmärtänyt uskon todellista ydintä? henkilökohtaista yhteyttä elävään persoonalliseen Jumalaan?
usko ei ole kasa uskomuksia joita täytyy väkisin yrittää uskoa. usko on lahja jonka saamme ottaa vastaan kun avaamme sydämemme.
Jumalan olemassaoloa voi koetella rukoilemalla vilpittömästi ja odottaa Hänen vastaustaan. minä rukoilin ensikerran 1,5 vuotta ennen uskoontuloani, että haluan tulla uskoon.
uskoontullut syntyy uudesti hengellisesti.uudestisyntyminen on niin isojuttu, ettei sitä voi kokeilla. jos joku on uudestisyntynyt on hän uusi luomus. joka on sen kerrankokenut tietää mistä minä puhun. oletko sinä uudestisyntynyt? - Verna
Farfar kirjoitti:
>> miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha uskonnoista puhuessaan >>
En ole aivan varma mutta ehkä näin tapahtuu samasta syystä kuin sekin että uskovat(?) käyttävät sellaisia sanoja kuin harha ateisteista puhuessaan (tältäkin palstalta löytyy tuoreita esimerkkejä).
Perimmäistä syytä voinet tiedustella näiltä uskovilta ?sinä esittää vain lähinnä oman käsityksesi? Onko mielestäsi niin, että jos joku on käyttänyt joskus loukkaavia sanoja, niin jonkun toisen on ihan välttämätöntä jatkaa ketjua?
Vielä en ole sattunut lukemaan viestiä, jossa joku teisti käyttäisi sanaa harha eri tavoin ajattelevista puhuessaan. Sen sijaan törmään jatkuvasti Mirkasta lähtien niihin, jotka puhuvat uskonnoista harhoina. - Farfar
Verna kirjoitti:
sinä esittää vain lähinnä oman käsityksesi? Onko mielestäsi niin, että jos joku on käyttänyt joskus loukkaavia sanoja, niin jonkun toisen on ihan välttämätöntä jatkaa ketjua?
Vielä en ole sattunut lukemaan viestiä, jossa joku teisti käyttäisi sanaa harha eri tavoin ajattelevista puhuessaan. Sen sijaan törmään jatkuvasti Mirkasta lähtien niihin, jotka puhuvat uskonnoista harhoina.>> Voisitko sinä esittää vain lähinnä oman käsityksesi? >>
Voisin tietenkin mutta kun minulla ei oikeastaan koskaan ole mitään omaperäistä sanottavaa. Kommentoin vain enimmäkseen muiden viestejä ja vastailen esitettyihin kysymyksiin, jos satun jonkinlaisen vastauksen keksimään.
>> Onko mielestäsi niin, että jos joku on käyttänyt joskus loukkaavia sanoja, niin jonkun toisen on ihan välttämätöntä jatkaa ketjua? >>
Miksi liioittelet ?
Ymmärsin niin että SINÄ kysyi >> miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha >> ja minä vastasin että ehkä samasta syystä kuin uskovatkin sellaisia sanoja käyttävät.
Nyt käsitän että se ei ollut kysymys ollenkaan vaan ainoestaan sitä tavallista, ateisteja mollaavaa retoriikkaa.
Pyydän anteeksi.
>> Vielä en ole sattunut lukemaan viestiä, jossa joku teisti käyttäisi sanaa harha eri tavoin ajattelevista puhuessaan. >>
Et taida lukea kovin tarkasti teistien ja/tai sellaisiksi itseään kutsuvien kirjoituksia ? Lue Mikon saarnat uudestaan tai käytä "Laajaa hakua" esim. nikkiin Trubaduuri. Se avaus tällä samalla sivulla, johon minä viittasin on näköjään häipynyt (Kee tiukkine pipoineen ?). - Alex
uskova kirjoitti:
Minä uskon yhteen ainoaan Jumalaan en jumaliin. voisiko ristiriitojesi taustallaolla se ettet, oiken koskaan ymmärtänyt uskon todellista ydintä? henkilökohtaista yhteyttä elävään persoonalliseen Jumalaan?
usko ei ole kasa uskomuksia joita täytyy väkisin yrittää uskoa. usko on lahja jonka saamme ottaa vastaan kun avaamme sydämemme.
Jumalan olemassaoloa voi koetella rukoilemalla vilpittömästi ja odottaa Hänen vastaustaan. minä rukoilin ensikerran 1,5 vuotta ennen uskoontuloani, että haluan tulla uskoon.
uskoontullut syntyy uudesti hengellisesti.uudestisyntyminen on niin isojuttu, ettei sitä voi kokeilla. jos joku on uudestisyntynyt on hän uusi luomus. joka on sen kerrankokenut tietää mistä minä puhun. oletko sinä uudestisyntynyt?Agnostikkona voin todeta seuraavaa:
Joss Jumala on olemassa niin hän ei voi olla se pieni mitätön kristinuskon (ja vastaavien) jumala joka on pikkumainen, kostonhimoinen, erehtyväinen... eikä hänen ilmoituksensa olisi ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Mikäli tulette uskossanne onnelliseksi niin se ei ole minulta pois. Olkaa onnellisia!
Minä pidin itseni kohdalla uskomista itsepetoksena. Nyt parikymmentä vuotta olen todennut kristillisen (ja kiken muunkin tunnetun) jumalan pelkäksi taruksi ja ihmisen tarpeisiin kehitetyksi. Samalla olen saanut sisälleni rauhan, ja mielestäni suvaitsevuuden ja avarakatseisuuden kaikkia uskomuksia kohtaan.
-- - Alex
Verna kirjoitti:
Olen ihmetellyt näillä palstoilla usein sitä, miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha uskonnoista puhuessaan. Viestisi perusteella ajattelisin näin, että sellaiset, jotka ovat ennen kuuluneet kirkkoon, mutta ovat menettäneet uskonsa, tuomitsevat nyt kovin negatiivisin sanankääntein niitä, jotka eivät ole uskoaan menettäneet. Onko näin?
Minusta on tärkeää, että itse kukin on rehellinen itselleen. Ehkä silti ei olisi hyvä käyttää loukkaavaa kieltä niistä, jotka ajattelevat vielä nytkin samoin, kuin mitä itse ajatteli aikaisemmin. Kaikki eivät varmaan koskaan tule kokemaan uskontoja harhaksi tai saduiksi, vaikka joku tai jotkut niin soisivatkin. Ehkäpä satujen ja harhojen tilalle voisi hyvällä tahdolla keksiä neutraalimman sanan, jos pitää objektiivisuutta arvossa.Moi !
Lue vastaukseni uudelleen. Harhat joista kerroin olivat ainakin minun kohdallani todellakin harhoja: uskomuksia henkiolentoihin, vastauksia rukouksiin. Ei niitä ollut, se oli vain toiveajatteluani, siis minun kohdallani kyse oli vain ja ainoastaan harhoista ja toiveista. Ei tosiasioista.
-- - Verna
Farfar kirjoitti:
>> Voisitko sinä esittää vain lähinnä oman käsityksesi? >>
Voisin tietenkin mutta kun minulla ei oikeastaan koskaan ole mitään omaperäistä sanottavaa. Kommentoin vain enimmäkseen muiden viestejä ja vastailen esitettyihin kysymyksiin, jos satun jonkinlaisen vastauksen keksimään.
>> Onko mielestäsi niin, että jos joku on käyttänyt joskus loukkaavia sanoja, niin jonkun toisen on ihan välttämätöntä jatkaa ketjua? >>
Miksi liioittelet ?
Ymmärsin niin että SINÄ kysyi >> miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha >> ja minä vastasin että ehkä samasta syystä kuin uskovatkin sellaisia sanoja käyttävät.
Nyt käsitän että se ei ollut kysymys ollenkaan vaan ainoestaan sitä tavallista, ateisteja mollaavaa retoriikkaa.
Pyydän anteeksi.
>> Vielä en ole sattunut lukemaan viestiä, jossa joku teisti käyttäisi sanaa harha eri tavoin ajattelevista puhuessaan. >>
Et taida lukea kovin tarkasti teistien ja/tai sellaisiksi itseään kutsuvien kirjoituksia ? Lue Mikon saarnat uudestaan tai käytä "Laajaa hakua" esim. nikkiin Trubaduuri. Se avaus tällä samalla sivulla, johon minä viittasin on näköjään häipynyt (Kee tiukkine pipoineen ?).Minun täytynee vetää nyt sanojani takaisin. Taisin olla vähän liian ärhäkkä. Ymmärsin myös ilmeisesti sinut väärin. Sorry.
Otetaan alusta. Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas. Eihän ketään ateistiakaan väitetä sillä perusteella psyykksiesti sairaaksi, että hän on ateisti. Eikä tietysti olekaan. Vai onko joku teisti väittänyt ateisteja psyykkisesti sairaiksi? Tämä harhoista.
Minusta keskustelupalstoilla ei pitäisi kiihkoilla, on sitten teisti, ateisti tai mikä hyvänsä onkin. Siksi en kovin tarkkaan lue tällaisten kirjoittajien kirjoituksia, en esim. enää kokonaan Mikon, en aina kokonaan Trubaduurin, jos en sitten Mirkankaan. Heille voisi olla ihan oma palsta.
Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi? Vai onko tämä sopimaton kysymys? Entä jos joku on ollut aikaisemmin ateisti ja sitten hänestä tulee teisti, niin voisiko hänkin kiihkoilla tämän vuoksi. Älä nyt sitten käsitä väärin. En tarkoita, että ryhmästä toiseen siirtyminen sinänsä tekisi ihmisestä kiihkoilijan.
Voit huomauttaa, jos minä käytän ateisteja mollaavaa retoriikkaa. En kannata sitä muilla, siksi en halua, ainakaan tieten tahtoen, sitä käyttää itsekään.
Muuten, olen yleensä mielelläni keskustellut sinun kanssasi. Toivottavasti tämä kärhämä ei lopeta keskustelujamme. - Verna
Alex kirjoitti:
Moi !
Lue vastaukseni uudelleen. Harhat joista kerroin olivat ainakin minun kohdallani todellakin harhoja: uskomuksia henkiolentoihin, vastauksia rukouksiin. Ei niitä ollut, se oli vain toiveajatteluani, siis minun kohdallani kyse oli vain ja ainoastaan harhoista ja toiveista. Ei tosiasioista.
--minä vierastan liikaa tuota sanaa harha, joka tarkoittaa paitsi väärää käsitystä, kuvitelmaa, niin myös aistiharhoja, harhakuvitelmia ja hallusinaatioita. Olisiko sinusta ihan mahdoton ajatus se, että puhuisit vääristä käsityksistä tai kuvitelmista, etkä harhoista? Ei kai sinulla ollut mitään aistiharhoja ja hallusinaatioita?
- Farfar
Verna kirjoitti:
Minun täytynee vetää nyt sanojani takaisin. Taisin olla vähän liian ärhäkkä. Ymmärsin myös ilmeisesti sinut väärin. Sorry.
Otetaan alusta. Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas. Eihän ketään ateistiakaan väitetä sillä perusteella psyykksiesti sairaaksi, että hän on ateisti. Eikä tietysti olekaan. Vai onko joku teisti väittänyt ateisteja psyykkisesti sairaiksi? Tämä harhoista.
Minusta keskustelupalstoilla ei pitäisi kiihkoilla, on sitten teisti, ateisti tai mikä hyvänsä onkin. Siksi en kovin tarkkaan lue tällaisten kirjoittajien kirjoituksia, en esim. enää kokonaan Mikon, en aina kokonaan Trubaduurin, jos en sitten Mirkankaan. Heille voisi olla ihan oma palsta.
Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi? Vai onko tämä sopimaton kysymys? Entä jos joku on ollut aikaisemmin ateisti ja sitten hänestä tulee teisti, niin voisiko hänkin kiihkoilla tämän vuoksi. Älä nyt sitten käsitä väärin. En tarkoita, että ryhmästä toiseen siirtyminen sinänsä tekisi ihmisestä kiihkoilijan.
Voit huomauttaa, jos minä käytän ateisteja mollaavaa retoriikkaa. En kannata sitä muilla, siksi en halua, ainakaan tieten tahtoen, sitä käyttää itsekään.
Muuten, olen yleensä mielelläni keskustellut sinun kanssasi. Toivottavasti tämä kärhämä ei lopeta keskustelujamme.>> Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi? >>
En tosiaankaan osaa vastata, ei ole kokemusta 'puolenvaihdosta'. Muutamista kiihkoilijoista (molemmista 'leireistä') olen saanut käsityksen, että heidän aggressiivisyytensä takaa löytyisi melkoinen annos epävarmuutta, että he pyrkivät vakuuttamaan enemmän itseään kuin muita. Tämä on kuitenkin taas pelkkää mutua, täällä luullaan niin paljon kaikenlaista.
Luulisin että keskustelutyyli on enemmän ihmisestä kuin uskoista tai ismeistä kiinni , mitään ratkaisevia eroja en voi sanoa eri ryhmien välillä huomanneeni.
>> Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas. >>
Niinhän sinä inhoat, niinkuin muistaakseni muutamia muitakin sanoja :o).
Minä taas inhoan sitä että jotkut uskovat haluavat väen väkisin määritellä mitä ateismi on ja millaisia ihmisiä ateistit.
Sanaa ateismi ei mielestäni tarvittaisi ollenkaan. Kun ei kerran ole olemassakaan mitään ateisteille yhteistä oppia tai filosofiaa, miksi sellaisella pitäisi olla nimi ?
Ainoa käyttö sanalle on että kaikki halukkaat voivat määritellä sen sopivaksi katsomillaan negatiivisillä epiteeteillä: on kieltämistä, vastustamista ja puutetta, on kommunismiä ja nazisnia, ehkä parhaassa tapauksessa 'tiedeuskovaisuutta'(siinä tapauksessa minulla ei ole mitään sanaa vastaan), milloin mitäkin.
>> Toivottavasti tämä kärhämä ei lopeta keskustelujamme. >>
Kärhämä ? Pöh ! - Heikki J. Patrikainen
Verna kirjoitti:
Minun täytynee vetää nyt sanojani takaisin. Taisin olla vähän liian ärhäkkä. Ymmärsin myös ilmeisesti sinut väärin. Sorry.
Otetaan alusta. Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas. Eihän ketään ateistiakaan väitetä sillä perusteella psyykksiesti sairaaksi, että hän on ateisti. Eikä tietysti olekaan. Vai onko joku teisti väittänyt ateisteja psyykkisesti sairaiksi? Tämä harhoista.
Minusta keskustelupalstoilla ei pitäisi kiihkoilla, on sitten teisti, ateisti tai mikä hyvänsä onkin. Siksi en kovin tarkkaan lue tällaisten kirjoittajien kirjoituksia, en esim. enää kokonaan Mikon, en aina kokonaan Trubaduurin, jos en sitten Mirkankaan. Heille voisi olla ihan oma palsta.
Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi? Vai onko tämä sopimaton kysymys? Entä jos joku on ollut aikaisemmin ateisti ja sitten hänestä tulee teisti, niin voisiko hänkin kiihkoilla tämän vuoksi. Älä nyt sitten käsitä väärin. En tarkoita, että ryhmästä toiseen siirtyminen sinänsä tekisi ihmisestä kiihkoilijan.
Voit huomauttaa, jos minä käytän ateisteja mollaavaa retoriikkaa. En kannata sitä muilla, siksi en halua, ainakaan tieten tahtoen, sitä käyttää itsekään.
Muuten, olen yleensä mielelläni keskustellut sinun kanssasi. Toivottavasti tämä kärhämä ei lopeta keskustelujamme.>>Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas.>>
Itse käytän sanaa harha sen buddhalaisessa merkityksessä merkitsemään tietämättömyyttä asioiden todellisesta luonteesta. Minullakin on omat harhani, joskaan en tietenkään määritelmällisesti ainakaan vielä tiedä mitä ne ovat ;)
Heikki - Verna
Farfar kirjoitti:
>> Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi? >>
En tosiaankaan osaa vastata, ei ole kokemusta 'puolenvaihdosta'. Muutamista kiihkoilijoista (molemmista 'leireistä') olen saanut käsityksen, että heidän aggressiivisyytensä takaa löytyisi melkoinen annos epävarmuutta, että he pyrkivät vakuuttamaan enemmän itseään kuin muita. Tämä on kuitenkin taas pelkkää mutua, täällä luullaan niin paljon kaikenlaista.
Luulisin että keskustelutyyli on enemmän ihmisestä kuin uskoista tai ismeistä kiinni , mitään ratkaisevia eroja en voi sanoa eri ryhmien välillä huomanneeni.
>> Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas. >>
Niinhän sinä inhoat, niinkuin muistaakseni muutamia muitakin sanoja :o).
Minä taas inhoan sitä että jotkut uskovat haluavat väen väkisin määritellä mitä ateismi on ja millaisia ihmisiä ateistit.
Sanaa ateismi ei mielestäni tarvittaisi ollenkaan. Kun ei kerran ole olemassakaan mitään ateisteille yhteistä oppia tai filosofiaa, miksi sellaisella pitäisi olla nimi ?
Ainoa käyttö sanalle on että kaikki halukkaat voivat määritellä sen sopivaksi katsomillaan negatiivisillä epiteeteillä: on kieltämistä, vastustamista ja puutetta, on kommunismiä ja nazisnia, ehkä parhaassa tapauksessa 'tiedeuskovaisuutta'(siinä tapauksessa minulla ei ole mitään sanaa vastaan), milloin mitäkin.
>> Toivottavasti tämä kärhämä ei lopeta keskustelujamme. >>
Kärhämä ? Pöh !"Sanaa ateismi ei mielestäni tarvittaisi ollenkaan."
Olen ihmetellyt sitä, miksi yleensä tarvitaan sana ateismi, jos ei kerran ateisteilla ole muuta yhteistä kuin se, että heiltä puuttuu usko. Onkohan muuten olemassa muuta sellaista nimitystä, joka rakentuu pelkästään sille pohjalle, että jotakin puuttuu? Voisiko olla ahumanismi, afilatelia, asportismi, amatemaatikko, apraktikko jne.?
"Muutamista kiihkoilijoista ( molemmista `leireistä` ) olen saanut käsityksen, että heidän aggressiivisuutensä takaa löytyisi melkoinen annos epävarmuutta, että he pyrkivät vakuuttamaan enemmän itseään kuin muita."
Tuo voi olla ihan oikea huomio, että kiihkoilun takana olisikin aimo annos epävarmuutta. Ehkäpä jos asian noin tajuaa, niin ymmärtää jotenkin kiihkoilijoitakin, vaikka ei heidän kielenkäytöstään pitäisikään.
Jos sinä et pidä siitä, että muut ihmiset sanovat, mitä on ateismi ja millaisia ovat ateistit, niin aivan sama koske teistejäkin. Jaa-a, muistaisipa jokainen, että yleistäminen ärsyttää, harrastaa sitä sitten kuka hyvänsä. - Verna
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
>>Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas.>>
Itse käytän sanaa harha sen buddhalaisessa merkityksessä merkitsemään tietämättömyyttä asioiden todellisesta luonteesta. Minullakin on omat harhani, joskaan en tietenkään määritelmällisesti ainakaan vielä tiedä mitä ne ovat ;)
HeikkiOnhan sanaa harha käytetty myös tällaisessä yhteydessä, mutta eikö tämä tunnu nykyaikana jo vähän vanhahtavalta:
Vuoden 1918 tapahtumat olivat meille suuri kansallinen harha. Sukupolvi toisensa jälkeen on havainnut harhaksi edellisen sukupolven ihanteen. Sillä koko heidän elämänsä on harhaa ja pimeätä hapuilemista.
Eiköhän harhan tilalle ainakin noissa tapauksissa sopisi paremmin vaikkapa erehdys? Sen sijaan, että sanottaisiin, että joku on harhassa, voisi sanoa, että hän on väärässä tai erehtynyt.
Minulla ei ole harhoja, mutta väärässä ja erehtynyt olen kyllä ollut monta kertaa. - Gonzales
Farfar kirjoitti:
>> Voisitko sinä esittää vain lähinnä oman käsityksesi? >>
Voisin tietenkin mutta kun minulla ei oikeastaan koskaan ole mitään omaperäistä sanottavaa. Kommentoin vain enimmäkseen muiden viestejä ja vastailen esitettyihin kysymyksiin, jos satun jonkinlaisen vastauksen keksimään.
>> Onko mielestäsi niin, että jos joku on käyttänyt joskus loukkaavia sanoja, niin jonkun toisen on ihan välttämätöntä jatkaa ketjua? >>
Miksi liioittelet ?
Ymmärsin niin että SINÄ kysyi >> miksi jotkut, jotka eivät itse usko, käyttävät sellaisia sanoja kuin esim. harha >> ja minä vastasin että ehkä samasta syystä kuin uskovatkin sellaisia sanoja käyttävät.
Nyt käsitän että se ei ollut kysymys ollenkaan vaan ainoestaan sitä tavallista, ateisteja mollaavaa retoriikkaa.
Pyydän anteeksi.
>> Vielä en ole sattunut lukemaan viestiä, jossa joku teisti käyttäisi sanaa harha eri tavoin ajattelevista puhuessaan. >>
Et taida lukea kovin tarkasti teistien ja/tai sellaisiksi itseään kutsuvien kirjoituksia ? Lue Mikon saarnat uudestaan tai käytä "Laajaa hakua" esim. nikkiin Trubaduuri. Se avaus tällä samalla sivulla, johon minä viittasin on näköjään häipynyt (Kee tiukkine pipoineen ?).>>Voisin tietenkin mutta kun minulla ei oikeastaan koskaan ole mitään omaperäistä sanottavaa.
- Gonzales
Verna kirjoitti:
Minun täytynee vetää nyt sanojani takaisin. Taisin olla vähän liian ärhäkkä. Ymmärsin myös ilmeisesti sinut väärin. Sorry.
Otetaan alusta. Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas. Eihän ketään ateistiakaan väitetä sillä perusteella psyykksiesti sairaaksi, että hän on ateisti. Eikä tietysti olekaan. Vai onko joku teisti väittänyt ateisteja psyykkisesti sairaiksi? Tämä harhoista.
Minusta keskustelupalstoilla ei pitäisi kiihkoilla, on sitten teisti, ateisti tai mikä hyvänsä onkin. Siksi en kovin tarkkaan lue tällaisten kirjoittajien kirjoituksia, en esim. enää kokonaan Mikon, en aina kokonaan Trubaduurin, jos en sitten Mirkankaan. Heille voisi olla ihan oma palsta.
Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi? Vai onko tämä sopimaton kysymys? Entä jos joku on ollut aikaisemmin ateisti ja sitten hänestä tulee teisti, niin voisiko hänkin kiihkoilla tämän vuoksi. Älä nyt sitten käsitä väärin. En tarkoita, että ryhmästä toiseen siirtyminen sinänsä tekisi ihmisestä kiihkoilijan.
Voit huomauttaa, jos minä käytän ateisteja mollaavaa retoriikkaa. En kannata sitä muilla, siksi en halua, ainakaan tieten tahtoen, sitä käyttää itsekään.
Muuten, olen yleensä mielelläni keskustellut sinun kanssasi. Toivottavasti tämä kärhämä ei lopeta keskustelujamme.>>Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi?
- Markus
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
>>Inhoan sanaa `harha` uskonnoista puhuttaessa, koska sillä näytetään haluttavan sanoa, että kuka hyvänsä teisti on harhainen eli psyykksisesti sairas.>>
Itse käytän sanaa harha sen buddhalaisessa merkityksessä merkitsemään tietämättömyyttä asioiden todellisesta luonteesta. Minullakin on omat harhani, joskaan en tietenkään määritelmällisesti ainakaan vielä tiedä mitä ne ovat ;)
Heikkitutustunut herraab nimeltä Alan W. watts, psykoterapiaa idästä ja lännestä. Luin sen 14 vuotiaana, mutta vieläkin herran ajattelu, josta varoitettin takakannessa, että se saattaa muuttaa ajattelua, vaikuttaa omaan metafysiikkaani.
- Markus
Gonzales kirjoitti:
>>Muuten voisitko ajatella niin, että jos joku on aikaisemmin uskonut ja sitten menettänyt uskonsa, niin hän puhuisi sen jälkeen uskonnoista harhoina, kun kokee oman entisen ajattelutapansa täysin hölmöksi?
lähdetään repimään toiselta vaatteet päältä??
- Gonzales
Markus kirjoitti:
lähdetään repimään toiselta vaatteet päältä??
..aivan raiskaus, niin väkivallanteko kuitenkin.
- Heikki J. Patrikainen
Markus kirjoitti:
tutustunut herraab nimeltä Alan W. watts, psykoterapiaa idästä ja lännestä. Luin sen 14 vuotiaana, mutta vieläkin herran ajattelu, josta varoitettin takakannessa, että se saattaa muuttaa ajattelua, vaikuttaa omaan metafysiikkaani.
ole, mutta saattaisihan sitä ehtiä tutustumaan. Kiitos vihjeestä.
Heikki - Heikki J. Patrikainen
Verna kirjoitti:
Onhan sanaa harha käytetty myös tällaisessä yhteydessä, mutta eikö tämä tunnu nykyaikana jo vähän vanhahtavalta:
Vuoden 1918 tapahtumat olivat meille suuri kansallinen harha. Sukupolvi toisensa jälkeen on havainnut harhaksi edellisen sukupolven ihanteen. Sillä koko heidän elämänsä on harhaa ja pimeätä hapuilemista.
Eiköhän harhan tilalle ainakin noissa tapauksissa sopisi paremmin vaikkapa erehdys? Sen sijaan, että sanottaisiin, että joku on harhassa, voisi sanoa, että hän on väärässä tai erehtynyt.
Minulla ei ole harhoja, mutta väärässä ja erehtynyt olen kyllä ollut monta kertaa.saattaisi olla.
Heikki
- Rausku
Pitkä lista kysymyksiä.
Lyhyt vastaus: sinä haet elämään turvaa noista käsitteistä, jotkut muut hakevat onneaan muualta. Toiset löytävät ehyen minuutensa ja elämänvoiman ilman kiinnittymistä uskonnollisiin termeihin.
Jospa se "usko Jeesukseen" on samaa ajatusten järjestelyä ja oman mielen tutkimista kuin ateistinkin kasvu yksilönä läpi elämän? Sitä vain kutsutaan eri nimellä, ja uskovaiset haluavat kiinnittää sisäisen maailmansa uskonnon perinteen kontekstiin.
Ole rauhassa uskossasi. Me uskonnottomat emme odota jumalan turvaa ja rakkautta. Me teemme, haemme ja luomme rakkautta, turvaa ja kehitystä joka päivä.
(Välissä toki on v-mäisiä päiviä kuten uskovillakin :)- uskova
Rausku. en ole täällä ketään käännyttämässä uskoon. haluan vain tuoda ne asiat esille mitkä olen kokenut tärkeäksi.minut on lähetetetty kertomaan näistä asioista, uskon, että ne joille sanani ovat tarkoitettu ne ottavat vastaan ja sitten on ne toiset joille sanani ei ole edes tarkoitettu. ne voivat jättää juttuni omaan arvoonsa.
ihmisellä on elämässään kaksi tai kolme kertaa elämässään aika jolloin hän tuntee erityistä vetoa uskonasioihin,sitä kutsutaan etsikkoajaksi. ilman etsikkoaikaa ei voi Jumalan luokse tulla. Jumala vetää armossaan ihmistä luokseen ja sen armon olen saanut kokea. sinulla sitä aikaa ei nyt ole. voit olla ihan rauhassa siis.sinulla ei ole mitään vaaraa kääntyä uskovaiseksi jos sinulla ei ole yhtään halua siihen :)
v-mäisiä päiviä toki on uskovillakin. usein ne on raskaasti itseaiheutettuja. jos pysyn siinä mitkä ohjeet Jumala on antanut nautin suloisia elämän päiviä.v-mäisiä päiviä alkaa olla nykyään harvassa, olen ollut kovapäinen ja kärsinyt paljon, mutta nyt alkaa oppi menemään perille. - Rausku
uskova kirjoitti:
Rausku. en ole täällä ketään käännyttämässä uskoon. haluan vain tuoda ne asiat esille mitkä olen kokenut tärkeäksi.minut on lähetetetty kertomaan näistä asioista, uskon, että ne joille sanani ovat tarkoitettu ne ottavat vastaan ja sitten on ne toiset joille sanani ei ole edes tarkoitettu. ne voivat jättää juttuni omaan arvoonsa.
ihmisellä on elämässään kaksi tai kolme kertaa elämässään aika jolloin hän tuntee erityistä vetoa uskonasioihin,sitä kutsutaan etsikkoajaksi. ilman etsikkoaikaa ei voi Jumalan luokse tulla. Jumala vetää armossaan ihmistä luokseen ja sen armon olen saanut kokea. sinulla sitä aikaa ei nyt ole. voit olla ihan rauhassa siis.sinulla ei ole mitään vaaraa kääntyä uskovaiseksi jos sinulla ei ole yhtään halua siihen :)
v-mäisiä päiviä toki on uskovillakin. usein ne on raskaasti itseaiheutettuja. jos pysyn siinä mitkä ohjeet Jumala on antanut nautin suloisia elämän päiviä.v-mäisiä päiviä alkaa olla nykyään harvassa, olen ollut kovapäinen ja kärsinyt paljon, mutta nyt alkaa oppi menemään perille.No sehän kuulostaa ihan leppoisalta. Minäkin olen oman etsikkoaikani käynyt ja löytänyt tien jota kulkea. (Sitoutumatta uskontoihin.) Mutkia kyllä on paljon matkassa, mutta huumorilla selviää :)
- P-Pesonen
ja elävät mielikuvitus maailmassa. Rohkea ja viisas elää todellisuudessa ja kohtaa sen haasteet. Vastoinkäymisissä turvaudun ystäviini tai ammattiauttajiin tilanteesta riippuen.
Onnea ja rauhaa minulle tuovat oma perhe ja sen hyvinvointi.
Elämässäni ei ole pahoja henkiä, koska niitä ei ole olemassa.
Olen tullut äitini kohdusta ja kun kuolen, maannun.- uskova
että ne jotka myöntävät olevansa heikkoja ovat tosiasiassa vahvoja? Jumalan luo voi tulla vain heikkona ja tarvitsevana.
usko on antanut minulle rohkeuden katsoa tosiasioita rehellisesti suoraan silmiin. Vain yhteydessä Jumalaan uskallan elää ja luottaa tulevaisuuteen, tulipa mitä tahansa.
vastoinkäymisissä turvaudun ystäviini ja ammattiauttajiin, mutta se ei sulje pois sitä, että kokonaisvaltaisesti turvaudun Jumalaan, sillä Jumala antaa kaiken mitä tarvitsen, myös avun ihmisten kautta. Hän on johdattanut aina oikean avun oikeaan aikaan.
onnea tuo myös minulle perheeni, jonka olen saanut ja olen siitä kiitollinen Jumalalle. rauhaa se ei minulle anna. joudun monesti pyytämään apua ja viisautta ylhäältä. tähän asti herra on sitä antanut.
minäkin tulin(yllätys,yllätys)äitini kohdusta ja ruumiini maatuu kuollessani. Kohdussa rakennuin Jumalan luomukseksi ja Hän puhalsi minuun elämän hengen. kun kuolen, sieluni palajaa Hänen luokseen. - ilman uskoa?
uskova kirjoitti:
että ne jotka myöntävät olevansa heikkoja ovat tosiasiassa vahvoja? Jumalan luo voi tulla vain heikkona ja tarvitsevana.
usko on antanut minulle rohkeuden katsoa tosiasioita rehellisesti suoraan silmiin. Vain yhteydessä Jumalaan uskallan elää ja luottaa tulevaisuuteen, tulipa mitä tahansa.
vastoinkäymisissä turvaudun ystäviini ja ammattiauttajiin, mutta se ei sulje pois sitä, että kokonaisvaltaisesti turvaudun Jumalaan, sillä Jumala antaa kaiken mitä tarvitsen, myös avun ihmisten kautta. Hän on johdattanut aina oikean avun oikeaan aikaan.
onnea tuo myös minulle perheeni, jonka olen saanut ja olen siitä kiitollinen Jumalalle. rauhaa se ei minulle anna. joudun monesti pyytämään apua ja viisautta ylhäältä. tähän asti herra on sitä antanut.
minäkin tulin(yllätys,yllätys)äitini kohdusta ja ruumiini maatuu kuollessani. Kohdussa rakennuin Jumalan luomukseksi ja Hän puhalsi minuun elämän hengen. kun kuolen, sieluni palajaa Hänen luokseen."ne jotka myöntävät olevansa heikkoja ovat tosiasiassa vahvoja?"
Myönnän että asia on näinkin mutta se on myös niin että (esim) henkilö joka kärsii verenhukasta (ampumahaava mahassa vaikka) ja sanoo olevansa heikko ei ainakaan vahvistu sanomalla olevansa heikko.
"usko on antanut minulle rohkeuden katsoa tosiasioita rehellisesti suoraan silmiin. Vain yhteydessä Jumalaan uskallan elää ja luottaa tulevaisuuteen, tulipa mitä tahansa."
Pystyn katsomaan tosiasioita silmiin ihan ilman uskoa. oho..kato...omena putos puusta...eipä tarvinnu silmiä peitellä.
Jos et uskalla elää muutenkuin mielikuvitusmaailmassa niin hae ihmeessä apua ongelmaasi. Henkilökohtaisesti en uskaltaisi olla lähelläsi.
"minäkin tulin(yllätys,yllätys)äitini kohdusta ja ruumiini maatuu kuollessani. Kohdussa rakennuin Jumalan luomukseksi ja Hän puhalsi minuun elämän hengen. kun kuolen, sieluni palajaa Hänen luokseen."
Itse henkilökohtaisesti en muista kohtuaikaani mutta koulussa opetettiin deoksiribonukleiinihapon ja erinäisten muiden aineiden rakentavaa vaikutusta. Kukaan ei myöskään räkinyt minua päin. Kysy vaikka äidiltäni. Kun kuolen tietoisuuteni, joka koostuu aivojen eri osista maatuu ja lakkaa olemasta.
On se hienoa että pystyt näkemään menneisyyteen ja tulevaan. Sinun pitäisi mennä tutkittavaksi jotta voit auttaa ymmärtämään tätä maailmankaikkeuden aikarakennetta paremmin. - uskova
ilman uskoa? kirjoitti:
"ne jotka myöntävät olevansa heikkoja ovat tosiasiassa vahvoja?"
Myönnän että asia on näinkin mutta se on myös niin että (esim) henkilö joka kärsii verenhukasta (ampumahaava mahassa vaikka) ja sanoo olevansa heikko ei ainakaan vahvistu sanomalla olevansa heikko.
"usko on antanut minulle rohkeuden katsoa tosiasioita rehellisesti suoraan silmiin. Vain yhteydessä Jumalaan uskallan elää ja luottaa tulevaisuuteen, tulipa mitä tahansa."
Pystyn katsomaan tosiasioita silmiin ihan ilman uskoa. oho..kato...omena putos puusta...eipä tarvinnu silmiä peitellä.
Jos et uskalla elää muutenkuin mielikuvitusmaailmassa niin hae ihmeessä apua ongelmaasi. Henkilökohtaisesti en uskaltaisi olla lähelläsi.
"minäkin tulin(yllätys,yllätys)äitini kohdusta ja ruumiini maatuu kuollessani. Kohdussa rakennuin Jumalan luomukseksi ja Hän puhalsi minuun elämän hengen. kun kuolen, sieluni palajaa Hänen luokseen."
Itse henkilökohtaisesti en muista kohtuaikaani mutta koulussa opetettiin deoksiribonukleiinihapon ja erinäisten muiden aineiden rakentavaa vaikutusta. Kukaan ei myöskään räkinyt minua päin. Kysy vaikka äidiltäni. Kun kuolen tietoisuuteni, joka koostuu aivojen eri osista maatuu ja lakkaa olemasta.
On se hienoa että pystyt näkemään menneisyyteen ja tulevaan. Sinun pitäisi mennä tutkittavaksi jotta voit auttaa ymmärtämään tätä maailmankaikkeuden aikarakennetta paremmin.enkä missään tapauksessa halua.
- joo
Niin, kyllä ne lapsetkin ovat iloisia uskoessaan joulupukkiin.
Entäs sitten?
Minusta on vain ihmeellistä, että muuten järkevät (?) ihmiset MASSOITTAIN uskovat asiaan, jota kukaan koskaan ei ole nähnyt tai pystynyt mitenkään todistamaan. Pääsiäispuput, noidat, kummitukset, vampyyrit sun muut kuuluvat asioihin joihin ihmiset ovat jossakin vaiheessa uskoneet, mutta moinen hörhöily menee yleensä sivilisaation mukana ohi (paitsi tietysti lasten osalta, nehän uskovat mihin vain kunnes kasvavat ja järkiintyvät). Enää onneksi ei noitia taideta polttaa roviolla.
Jännä kyllä ihmiset kuitenkin -vieläkin- uskovat jumaliin. Ja vetoavat esim. tähän yhteen kirjaan. Jos siis minä nyt kirjoitan kirjan puhuvasta pupusta nimeltä Pomppe, uskovatko ihmiset sen olemassaoloon parin tuhannen vuoden päästä? Kun kerran kirjassani sanotaan, että se on olemassa?
Olen kyllä huomannut, että ihmiset tarvitsevat auktoriteetin, jonkun "korkeamman", jota seurata. Maallisen johtajan tai taivaallisen, ihan miten vaan, mutta sitä tarvitaan. Joku jota käyttää kainalosauvana. Joku jolla lohduttautua, joku jonka nimissä voi tehdä mitä järkyttävimpiä asioita ilman että itse tarvitsee ottaa vastuuta. Ja tässä kuolemanpelkoisessa yhteiskunnassa tarvitaan kaunis jatkumo elämälle; ihminen ei kestäisi elää jos tietäisi että kun se loppuu, se todellakin vain loppuu. Ihminen tarvitsee "lohtua" yhteen jos toiseenkin asiaan, ja valitsee siis uskomisen. Itsepetos suojelee traumoilta.
Harmi, ettei joulupukkia oikeasti ole olemassa. Eikä pääsiäispupua.
Mutta eipä se minunkaan elämäni siihen lopu.- uskova
tarvitset? geologisia? tieteellisiä tosiasioita? historiallisia tosiasioita? toteutuneita profeetallisia tosiasioita? mitä haluat todisteeksi siitä, että on elävä todellinen Kaikkivaltias Jumala, joka on luonut muunmuassa sinut ja kaikki mitä sinussa on. myös kaipauksen johonkin korkeampaan voimaan.
- joo
uskova kirjoitti:
tarvitset? geologisia? tieteellisiä tosiasioita? historiallisia tosiasioita? toteutuneita profeetallisia tosiasioita? mitä haluat todisteeksi siitä, että on elävä todellinen Kaikkivaltias Jumala, joka on luonut muunmuassa sinut ja kaikki mitä sinussa on. myös kaipauksen johonkin korkeampaan voimaan.
Ensinnäkään minulla ei ole minkäänlaista "kaipausta korkeampaan voimaan". Minä en tarvitse "isiä" tai "miss Dominaa" mitään muutakaan auktoriteettia elääkseni. En ole laumasielu, ja minulla on aivot. En myöskään tarvitse "lohdutussatua" kuolemanjälkeisestä yhtään mistään. Kuolen kun kuolen.
Todiste... hmm, no kun tuo sinun jumalasi nyt niin innokkaasti siinä satukirjassa puhelee yhdelle jos toisellekin, niin mitenkäs olisi jos herra J oikeasti ilmoittaisi itsestään, mieluiten monille ihmisille samanaikaisesti. Sanotaanko vaikka että pitäisi puheen Senaatintorilla.
Ja vaikka tuollainen heppu todella seisoisi Manskulla esittelemässä itseään, niin minkä hemmetin takia ketään pitäisi "seurata"? Tai "palvoa"? Tai yhtään mitään muutakaan? Olisi kyllä todella omahyväinen tyyppi.
Minä en mitään diktaattoria tarvitse, niistä ei ole kuin harmia. Mikä lienee moninkertaisesti historiassa todettu.
Ja ei, en usko pääsiäispupuunkaan, enkä joulupukkiin. En minä niistäkään "todisteita" kaipaile. Ne vain ovat satuja. Niitä ei ole olemassa, ne ovat keksittyjä, eli ei ole mitään todistettavaa. Siinä se. - uskova
joo kirjoitti:
Ensinnäkään minulla ei ole minkäänlaista "kaipausta korkeampaan voimaan". Minä en tarvitse "isiä" tai "miss Dominaa" mitään muutakaan auktoriteettia elääkseni. En ole laumasielu, ja minulla on aivot. En myöskään tarvitse "lohdutussatua" kuolemanjälkeisestä yhtään mistään. Kuolen kun kuolen.
Todiste... hmm, no kun tuo sinun jumalasi nyt niin innokkaasti siinä satukirjassa puhelee yhdelle jos toisellekin, niin mitenkäs olisi jos herra J oikeasti ilmoittaisi itsestään, mieluiten monille ihmisille samanaikaisesti. Sanotaanko vaikka että pitäisi puheen Senaatintorilla.
Ja vaikka tuollainen heppu todella seisoisi Manskulla esittelemässä itseään, niin minkä hemmetin takia ketään pitäisi "seurata"? Tai "palvoa"? Tai yhtään mitään muutakaan? Olisi kyllä todella omahyväinen tyyppi.
Minä en mitään diktaattoria tarvitse, niistä ei ole kuin harmia. Mikä lienee moninkertaisesti historiassa todettu.
Ja ei, en usko pääsiäispupuunkaan, enkä joulupukkiin. En minä niistäkään "todisteita" kaipaile. Ne vain ovat satuja. Niitä ei ole olemassa, ne ovat keksittyjä, eli ei ole mitään todistettavaa. Siinä se.on historiallinen tosiasia, että Jeesus on elänyt maanpäällä. Hän on sanonut olevansa Jumalan Poika. Hänellä oli monituhatpäinen kuulijakunta. tästä löytyy historiallisia todisteita muualtakin kuin raamatusta. Jeesus on niin faktaa kuin voi olla, sitä ei voi kukaan kieltää.
en usko että Hän tulisi itse puhumaan kansalle senaatintorille, koska hän on jo tullut ja puhunut sanottavansa. vaikka Hän ei enää itse täällä kulje puhumassa, hän lähettää omiaan Pyhässä Hengessä puhumaan. Voit nähdä vaikka tällaisen ihmeen jonain päivänä.
en koe olevani laumasielu? onko pakko olla mielestäsi laumasielu jos uskoo Jumalaan? tai aivoton? mielestäni käytän omia aivojani ahkerasti. kuolema on niin isojuttu, että epäilen jokaisen, joka on lähellä kuolemaa, kaipaavan jotakin lohtua, satua edes.
ihmiset odottivat Messiasta, vapauttajaa. ihmisten mielestä Jeesus ei ollut oikeanlainen, koska hän ei ollut mikään kunkku ja kukkoilija, jota olisi tarvinnut nöyristellä ja palvella. en tiedä yhtään maallista kuningasta jolla ei olisi palvelijoita ja maallista mammonaa. Jeesus oli erilainen. Hän oli hiljainen, nöyrä, arvosti jokaista ihmistä ja rakasti sellaisena kuin oli. ei hän tarvinnut taloja ja tavaroita ja palvelijoita itseään palvelemaan. hänellä oli vain joukko opetuslapsia, jotka hän varusti palvelemaan toisia ihmisiä.
Jeesus ei vähimmässäkään määrin ollut diktaattori, päinvastoin. Jeesuksesta on historiallisia tosiasioita kirjattu, eikä yhtäkään sellaista joka kertoisi hänen olleen murhamies ja valehtelija.Hänet tunnetaan hyväntekijänä. kun Hän sanoi olevansa Jumala, sen täytyy olla totta, sillä se on yhtäpitävä Hänen elämänsä ja opetuksensa kanssa.(kukaan muu suuri uskonnon perustaja ei ole sanonut olevansa jumala) se minkä hän opetuslapsilleen ilmoitti tapahtui.hän tiesi edeltäpäin asioita. myös Hänen ylösnousemustaan ei ole voitu historiallisesti kumota. se olisi varmasti tehty, jos näin ei olisi käynyt. ylösnousemuksella oli satoja todistajia ja silminnäkijäkertomuksia. eikä yhtäkään sellaista silminäkijä todistusta joka olisi nähnyt Jeesuksen ruumiin kolmen päivän jälkeen kuolemasta. ruumista ei enää ollut.
Jeesusta haluan palvoa vapaaehtoisesti, sillä Hän on sen arvoinen. - joo
uskova kirjoitti:
on historiallinen tosiasia, että Jeesus on elänyt maanpäällä. Hän on sanonut olevansa Jumalan Poika. Hänellä oli monituhatpäinen kuulijakunta. tästä löytyy historiallisia todisteita muualtakin kuin raamatusta. Jeesus on niin faktaa kuin voi olla, sitä ei voi kukaan kieltää.
en usko että Hän tulisi itse puhumaan kansalle senaatintorille, koska hän on jo tullut ja puhunut sanottavansa. vaikka Hän ei enää itse täällä kulje puhumassa, hän lähettää omiaan Pyhässä Hengessä puhumaan. Voit nähdä vaikka tällaisen ihmeen jonain päivänä.
en koe olevani laumasielu? onko pakko olla mielestäsi laumasielu jos uskoo Jumalaan? tai aivoton? mielestäni käytän omia aivojani ahkerasti. kuolema on niin isojuttu, että epäilen jokaisen, joka on lähellä kuolemaa, kaipaavan jotakin lohtua, satua edes.
ihmiset odottivat Messiasta, vapauttajaa. ihmisten mielestä Jeesus ei ollut oikeanlainen, koska hän ei ollut mikään kunkku ja kukkoilija, jota olisi tarvinnut nöyristellä ja palvella. en tiedä yhtään maallista kuningasta jolla ei olisi palvelijoita ja maallista mammonaa. Jeesus oli erilainen. Hän oli hiljainen, nöyrä, arvosti jokaista ihmistä ja rakasti sellaisena kuin oli. ei hän tarvinnut taloja ja tavaroita ja palvelijoita itseään palvelemaan. hänellä oli vain joukko opetuslapsia, jotka hän varusti palvelemaan toisia ihmisiä.
Jeesus ei vähimmässäkään määrin ollut diktaattori, päinvastoin. Jeesuksesta on historiallisia tosiasioita kirjattu, eikä yhtäkään sellaista joka kertoisi hänen olleen murhamies ja valehtelija.Hänet tunnetaan hyväntekijänä. kun Hän sanoi olevansa Jumala, sen täytyy olla totta, sillä se on yhtäpitävä Hänen elämänsä ja opetuksensa kanssa.(kukaan muu suuri uskonnon perustaja ei ole sanonut olevansa jumala) se minkä hän opetuslapsilleen ilmoitti tapahtui.hän tiesi edeltäpäin asioita. myös Hänen ylösnousemustaan ei ole voitu historiallisesti kumota. se olisi varmasti tehty, jos näin ei olisi käynyt. ylösnousemuksella oli satoja todistajia ja silminnäkijäkertomuksia. eikä yhtäkään sellaista silminäkijä todistusta joka olisi nähnyt Jeesuksen ruumiin kolmen päivän jälkeen kuolemasta. ruumista ei enää ollut.
Jeesusta haluan palvoa vapaaehtoisesti, sillä Hän on sen arvoinen.Vai on Jeesus sanonut olevansa jumalan poika. No katsos vaan, sittenhän sekin on todistettu. Minäkin voisin vaikka sanoa olevani... ööö... kenenkäs kersa minä nyt olisikaan? Minotauruksen?
Sinä et voi sanoa mitään siitä onko hän tullut vai ei. Olitkos ihan katsomassa?
Kyllä täytyy olla aivoton, tai lapsi, jos oikeasti uskoo satuihin. Tai ainakin laumasielu, jos on niin kova tarve kuin monilla ihmisillä "seurata" jotakin tyyppiä.
Vai oli hän hiljainen ja nöyrä. Mistäs sinä sen tiedät? Ai niiiin, se lukee varmasti jossakin kirjassa! Silloinhan sen TÄYTYY olla totta!
Ennen vanhaan ihmiset olivat tietämättömiä, ja uskoivat kaiken olevan yliluonnollista. On olemassa esim. aineita ja sairauksia, jotka saavat ihmisen vaikuttamaan totaalisen kuolleelta, jota varmaan nykyäänkin jopa on joskus hankala todeta (siitähän se tulee, se elävänä hautaamisen pelko). Hupsis, kun joku sitten tilastaan tokenee parin päivän päästä ja lähtee kälppimään: YLÖSNOUSEMUS!
En sano, että juuri näin tapahtui, mutta esimerkkinä. Jossakin ugabugaheimossa voit itsekin olla jumala kun raapaiset tulitikun. OOOOOH! Tulta, ja ihan kuin taikomalla!
"Jeesusta haluan palvoa vapaaehtoisesti, sillä Hän on sen arvoinen."
Mihin oikea jumala kenenkään palvontaa tarvitsisi? Tai edes haluaisi? Taitaa olla iso ego? Tarvitseeko selkääntaputtelua? "Kylläpäs sinä teit hienon maailman, ja ihan seitsemässä päivässä! Hyvä poika!"
Sitäpaitsi, jos olisi olemassa oikea jumala, ja hän antaisi sotien, tsunamien ja pahojen ihmisten tappaa viattomia lapsia ja muita, antaisin hänelle turpiin.
Ja samalla niille kaikille nilkeille, jotka tappavat uskontonsa nimissä (kuinkakohan monta ihmistä maailmassa on tapettu uskonnon tähden? Taitaisi olla pitkä lista!), ja niille, jotka jatkuvasti häiritsevät muiden elämää kiekumalla jossakin kadunkulmassa tai rimputtelemalla ovikelloja levittäessään "sanomaa". - uskova
joo kirjoitti:
Vai on Jeesus sanonut olevansa jumalan poika. No katsos vaan, sittenhän sekin on todistettu. Minäkin voisin vaikka sanoa olevani... ööö... kenenkäs kersa minä nyt olisikaan? Minotauruksen?
Sinä et voi sanoa mitään siitä onko hän tullut vai ei. Olitkos ihan katsomassa?
Kyllä täytyy olla aivoton, tai lapsi, jos oikeasti uskoo satuihin. Tai ainakin laumasielu, jos on niin kova tarve kuin monilla ihmisillä "seurata" jotakin tyyppiä.
Vai oli hän hiljainen ja nöyrä. Mistäs sinä sen tiedät? Ai niiiin, se lukee varmasti jossakin kirjassa! Silloinhan sen TÄYTYY olla totta!
Ennen vanhaan ihmiset olivat tietämättömiä, ja uskoivat kaiken olevan yliluonnollista. On olemassa esim. aineita ja sairauksia, jotka saavat ihmisen vaikuttamaan totaalisen kuolleelta, jota varmaan nykyäänkin jopa on joskus hankala todeta (siitähän se tulee, se elävänä hautaamisen pelko). Hupsis, kun joku sitten tilastaan tokenee parin päivän päästä ja lähtee kälppimään: YLÖSNOUSEMUS!
En sano, että juuri näin tapahtui, mutta esimerkkinä. Jossakin ugabugaheimossa voit itsekin olla jumala kun raapaiset tulitikun. OOOOOH! Tulta, ja ihan kuin taikomalla!
"Jeesusta haluan palvoa vapaaehtoisesti, sillä Hän on sen arvoinen."
Mihin oikea jumala kenenkään palvontaa tarvitsisi? Tai edes haluaisi? Taitaa olla iso ego? Tarvitseeko selkääntaputtelua? "Kylläpäs sinä teit hienon maailman, ja ihan seitsemässä päivässä! Hyvä poika!"
Sitäpaitsi, jos olisi olemassa oikea jumala, ja hän antaisi sotien, tsunamien ja pahojen ihmisten tappaa viattomia lapsia ja muita, antaisin hänelle turpiin.
Ja samalla niille kaikille nilkeille, jotka tappavat uskontonsa nimissä (kuinkakohan monta ihmistä maailmassa on tapettu uskonnon tähden? Taitaisi olla pitkä lista!), ja niille, jotka jatkuvasti häiritsevät muiden elämää kiekumalla jossakin kadunkulmassa tai rimputtelemalla ovikelloja levittäessään "sanomaa".tuolla ajattelumallilla voit heittää kaikki historian kirjat roviolle. sanotaan, että 1999 ja sitä vanhemmat joutavat poltettavaksi, sillä älykkyytemme ja tietommehan lisääntyy kokoajan. joku saattoi kirjoittaa lehdessä tänäänkin jotain sellaista jota emme olleet näkemässä.älkäämme siis uskoko. lehdet ovat valmiita käärepapereita jo syntyessään. miksi niitä pitäisi uskoa? suomalainenhan ei usko ennenkuin näkee.......
jokaiselle kerran kuolin kellot kilkattaa. joku saa elää vähän pidempään joku taas lähtee jo nuorena. kukaan ei tiedä koska on oma vuoro. ihmisiä on kuollut ihmisten pahuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi, sekä typerien uskon sotien vuoksi, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
ihmiset ovat tietoisia luonnonkatastrofeista niissä maissa joissa niitä on ollut. tästäkin katastrofista oli ennakkotietoa, mutta kuulin, ettei esim.thaimaan viranomaiset halunneet säikäyttää turisteja. - joo
uskova kirjoitti:
tuolla ajattelumallilla voit heittää kaikki historian kirjat roviolle. sanotaan, että 1999 ja sitä vanhemmat joutavat poltettavaksi, sillä älykkyytemme ja tietommehan lisääntyy kokoajan. joku saattoi kirjoittaa lehdessä tänäänkin jotain sellaista jota emme olleet näkemässä.älkäämme siis uskoko. lehdet ovat valmiita käärepapereita jo syntyessään. miksi niitä pitäisi uskoa? suomalainenhan ei usko ennenkuin näkee.......
jokaiselle kerran kuolin kellot kilkattaa. joku saa elää vähän pidempään joku taas lähtee jo nuorena. kukaan ei tiedä koska on oma vuoro. ihmisiä on kuollut ihmisten pahuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi, sekä typerien uskon sotien vuoksi, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
ihmiset ovat tietoisia luonnonkatastrofeista niissä maissa joissa niitä on ollut. tästäkin katastrofista oli ennakkotietoa, mutta kuulin, ettei esim.thaimaan viranomaiset halunneet säikäyttää turisteja."tuolla ajattelumallilla voit heittää kaikki historian kirjat roviolle. sanotaan, että 1999 ja sitä vanhemmat joutavat poltettavaksi, sillä älykkyytemme ja tietommehan lisääntyy kokoajan. joku saattoi kirjoittaa lehdessä tänäänkin jotain sellaista jota emme olleet näkemässä.älkäämme siis uskoko. lehdet ovat valmiita käärepapereita jo syntyessään. miksi niitä pitäisi uskoa? suomalainenhan ei usko ennenkuin näkee......."
Ei kaikkia kirjoja tarvitse heittää roviolle, mutta niihin voi suhtautua kriittisesti. Monet kirjat kyllä soveltuisivatkin pelkästään vessapaperiksi, mutta onneksi niitä hyviäkin löytyy tarpeeksi täyttämään minun elinaikani, vaikka olenkin innokas lukija.
Lehdet ovatkin usein täynnä p:tä. Ainakin räikeästi väritettyjä.
Ei minun itseni ainakaan kaikkea henk. koht. tarvitse nähdä, mutta jokainenhan voi käyttää järkeään ja karsia jyvät akanoista. On tietysti vähän suurempi duuni saada ihmiset uskomaan että kehä kolmosella luisteli sininen kameli, kuin että kolme loukkaantui ulosajossa nelostiellä.
Voi myös ajatella, että mitä useampi lähde kyseistä asiaa tukee ja mitä useampia vedenpitäviä todisteita löytyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä asiassa on jotakin perää. Valitettavasti tiedekin on vielä nykypäivänä enimmäkseen arvailuun perustuvaa, jotkut alat enemmän kuin toiset.
"jokaiselle kerran kuolin kellot kilkattaa. joku saa elää vähän pidempään joku taas lähtee jo nuorena. kukaan ei tiedä koska on oma vuoro."
Niin, ja?
"ihmisiä on kuollut ihmisten pahuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi, sekä typerien uskon sotien vuoksi, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. "
Jos jumala olisi olemassa, hänen duuninsa olisi estää nämä asiat. Ja nämä pellet kuvittelevat tekevänsä järkyttävät tekonsa jumalan nimissä. Kuka tietää kuka on oikeassa? Ehkä jumala onkin sotahullu psykopaatti.
"ihmiset ovat tietoisia luonnonkatastrofeista niissä maissa joissa niitä on ollut. tästäkin katastrofista oli ennakkotietoa, mutta kuulin, ettei esim.thaimaan viranomaiset halunneet säikäyttää turisteja."
Niin..? Eli kun lapsiparoilla ei ole tietoa eikä ymmärrystä, he saavatkin kuolla eikä muka olemassa olevan jumalan tarvitse heitä pelastaa? Niinkö?
No niin, olipa ihan mukava pikku keskustelu tämä... rupeaa vain pikkaisen väsyttämään. Minulle on sitäpaitsi ihan yksi hailee mihin ihmiset uskovat, ihmiset ovat muutenkin monella tapaa tyhmiä, minkäs sille mahtaa. Kunhan pysyvät poissa minun oveltani ja mieluiten myös kantiskauppani nurkalta "sanomineen". Minua etoo minkään tuputtaminen. Eikä asiasta edes kannata keskustella, kun se on pelkkää loputonta köydenvetoa ilman mitään konkreettista hyötyä. Mutta joskus ihan kiva kinastella, piruuttaan! ;)
Hyviä jatkoja sinullekin "uskova", väistellään kun tavataan... - uskova
joo kirjoitti:
"tuolla ajattelumallilla voit heittää kaikki historian kirjat roviolle. sanotaan, että 1999 ja sitä vanhemmat joutavat poltettavaksi, sillä älykkyytemme ja tietommehan lisääntyy kokoajan. joku saattoi kirjoittaa lehdessä tänäänkin jotain sellaista jota emme olleet näkemässä.älkäämme siis uskoko. lehdet ovat valmiita käärepapereita jo syntyessään. miksi niitä pitäisi uskoa? suomalainenhan ei usko ennenkuin näkee......."
Ei kaikkia kirjoja tarvitse heittää roviolle, mutta niihin voi suhtautua kriittisesti. Monet kirjat kyllä soveltuisivatkin pelkästään vessapaperiksi, mutta onneksi niitä hyviäkin löytyy tarpeeksi täyttämään minun elinaikani, vaikka olenkin innokas lukija.
Lehdet ovatkin usein täynnä p:tä. Ainakin räikeästi väritettyjä.
Ei minun itseni ainakaan kaikkea henk. koht. tarvitse nähdä, mutta jokainenhan voi käyttää järkeään ja karsia jyvät akanoista. On tietysti vähän suurempi duuni saada ihmiset uskomaan että kehä kolmosella luisteli sininen kameli, kuin että kolme loukkaantui ulosajossa nelostiellä.
Voi myös ajatella, että mitä useampi lähde kyseistä asiaa tukee ja mitä useampia vedenpitäviä todisteita löytyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä asiassa on jotakin perää. Valitettavasti tiedekin on vielä nykypäivänä enimmäkseen arvailuun perustuvaa, jotkut alat enemmän kuin toiset.
"jokaiselle kerran kuolin kellot kilkattaa. joku saa elää vähän pidempään joku taas lähtee jo nuorena. kukaan ei tiedä koska on oma vuoro."
Niin, ja?
"ihmisiä on kuollut ihmisten pahuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi, sekä typerien uskon sotien vuoksi, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. "
Jos jumala olisi olemassa, hänen duuninsa olisi estää nämä asiat. Ja nämä pellet kuvittelevat tekevänsä järkyttävät tekonsa jumalan nimissä. Kuka tietää kuka on oikeassa? Ehkä jumala onkin sotahullu psykopaatti.
"ihmiset ovat tietoisia luonnonkatastrofeista niissä maissa joissa niitä on ollut. tästäkin katastrofista oli ennakkotietoa, mutta kuulin, ettei esim.thaimaan viranomaiset halunneet säikäyttää turisteja."
Niin..? Eli kun lapsiparoilla ei ole tietoa eikä ymmärrystä, he saavatkin kuolla eikä muka olemassa olevan jumalan tarvitse heitä pelastaa? Niinkö?
No niin, olipa ihan mukava pikku keskustelu tämä... rupeaa vain pikkaisen väsyttämään. Minulle on sitäpaitsi ihan yksi hailee mihin ihmiset uskovat, ihmiset ovat muutenkin monella tapaa tyhmiä, minkäs sille mahtaa. Kunhan pysyvät poissa minun oveltani ja mieluiten myös kantiskauppani nurkalta "sanomineen". Minua etoo minkään tuputtaminen. Eikä asiasta edes kannata keskustella, kun se on pelkkää loputonta köydenvetoa ilman mitään konkreettista hyötyä. Mutta joskus ihan kiva kinastella, piruuttaan! ;)
Hyviä jatkoja sinullekin "uskova", väistellään kun tavataan..."Voi myös ajatella, että mitä useampi lähde kyseistä asiaa tukee ja mitä useampia vedenpitäviä todisteita löytyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä asiassa on jotakin perää. Valitettavasti tiedekin on vielä nykypäivänä enimmäkseen arvailuun perustuvaa, jotkut alat enemmän kuin toiset."
näitä vedenpitäviä todisteita juuri löytyy Jeesuksesta useista eri lähteistä(jotka valitettavasti ovat mielestäsi arvotonta roskaa, eivätkä näin ollen pysty vakuuttamaan sinua elämäsi tärkeimmästä uutisesta)
"Ehkä jumala onkin sotahullu psykopaatti"
kiitos tuosta sanasta EHKÄ, et taida sittenkään olla ihan toivoton tapaus :)
"Niin..? Eli kun lapsiparoilla ei ole tietoa eikä ymmärrystä, he saavatkin kuolla eikä muka olemassa olevan jumalan tarvitse heitä pelastaa? Niinkö?"
tässä kohtaa tarkoitin, että vaikka tietoa oli, asiasta ei tiedotettu ja varoitettu, vaan oisiko ollut ahneus joka sai vallan?
katsoin ajankohtaisen kakkosen äsken. siinä, oliko se nyt sri lankassa? vai indonesiassa? missä oli 20 km rannasta mantereelle päin kaikki tuhoutunut. siellä ei varoitukset olisi varmaan auttaneet. tuho oli todella totaalinen.
olemassa oleva Jumala toimii niinkuin parhaaksi näkee, minä en voi arvostella Häntä, sillä minun ajatukseni ovat hyvin pieniä Jumalan ajatusten rinnalla. Häntä voidaan arvostella ja tuomita, mutta se tuskin saa ihmishenkiä palaamaan. Jumala katselee tätä maailmaa iankaikkisin silmin, me vain muutaman vuoden vanhoilla näköelimillä.
huoh, olipa taas kerran mukava keskustelu. kiitos.
ps. mikä kauppa sinulla nyt taas olikaan? ei muuten, mutta jos tulisi sen nurkille joskus sanomineen....ihan piruuttaan ;)) - ehm
uskova kirjoitti:
"Voi myös ajatella, että mitä useampi lähde kyseistä asiaa tukee ja mitä useampia vedenpitäviä todisteita löytyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä asiassa on jotakin perää. Valitettavasti tiedekin on vielä nykypäivänä enimmäkseen arvailuun perustuvaa, jotkut alat enemmän kuin toiset."
näitä vedenpitäviä todisteita juuri löytyy Jeesuksesta useista eri lähteistä(jotka valitettavasti ovat mielestäsi arvotonta roskaa, eivätkä näin ollen pysty vakuuttamaan sinua elämäsi tärkeimmästä uutisesta)
"Ehkä jumala onkin sotahullu psykopaatti"
kiitos tuosta sanasta EHKÄ, et taida sittenkään olla ihan toivoton tapaus :)
"Niin..? Eli kun lapsiparoilla ei ole tietoa eikä ymmärrystä, he saavatkin kuolla eikä muka olemassa olevan jumalan tarvitse heitä pelastaa? Niinkö?"
tässä kohtaa tarkoitin, että vaikka tietoa oli, asiasta ei tiedotettu ja varoitettu, vaan oisiko ollut ahneus joka sai vallan?
katsoin ajankohtaisen kakkosen äsken. siinä, oliko se nyt sri lankassa? vai indonesiassa? missä oli 20 km rannasta mantereelle päin kaikki tuhoutunut. siellä ei varoitukset olisi varmaan auttaneet. tuho oli todella totaalinen.
olemassa oleva Jumala toimii niinkuin parhaaksi näkee, minä en voi arvostella Häntä, sillä minun ajatukseni ovat hyvin pieniä Jumalan ajatusten rinnalla. Häntä voidaan arvostella ja tuomita, mutta se tuskin saa ihmishenkiä palaamaan. Jumala katselee tätä maailmaa iankaikkisin silmin, me vain muutaman vuoden vanhoilla näköelimillä.
huoh, olipa taas kerran mukava keskustelu. kiitos.
ps. mikä kauppa sinulla nyt taas olikaan? ei muuten, mutta jos tulisi sen nurkille joskus sanomineen....ihan piruuttaan ;))20km rannasta tuhottu, ja paskat, voisit ottaa faktat selville ensin kun avaat suusi.
- Rausku
uskova kirjoitti:
tuolla ajattelumallilla voit heittää kaikki historian kirjat roviolle. sanotaan, että 1999 ja sitä vanhemmat joutavat poltettavaksi, sillä älykkyytemme ja tietommehan lisääntyy kokoajan. joku saattoi kirjoittaa lehdessä tänäänkin jotain sellaista jota emme olleet näkemässä.älkäämme siis uskoko. lehdet ovat valmiita käärepapereita jo syntyessään. miksi niitä pitäisi uskoa? suomalainenhan ei usko ennenkuin näkee.......
jokaiselle kerran kuolin kellot kilkattaa. joku saa elää vähän pidempään joku taas lähtee jo nuorena. kukaan ei tiedä koska on oma vuoro. ihmisiä on kuollut ihmisten pahuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi, sekä typerien uskon sotien vuoksi, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
ihmiset ovat tietoisia luonnonkatastrofeista niissä maissa joissa niitä on ollut. tästäkin katastrofista oli ennakkotietoa, mutta kuulin, ettei esim.thaimaan viranomaiset halunneet säikäyttää turisteja."...typerien uskon sotien vuoksi, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa."
Niinpä niin. Millä sitten ON tekemistä jumalan kanssa? Kuka sen määrittelee kulloisenakin kulttuurisena ajankohtana? Ihmiset. Yhtenä aikana toinen asia on syntiä, toisena ainana kolmas. Joskus pääsee taivaaseen tekemällä tietynlaisia tekoja, joskus vain pyytämällä anteeksi "pahuuttaan".
Joskus tulee ajatelleeksi että mikä se Jumala-käsite on. Se ei siis ole hänen kirkkokuntansa asiaa ajava sotaisa henki. Eikä se tyyppi, jonka oletetaan olevan sodassa omalla puolella.
"Jumala on rakkaus", siteeraavat uskovat usein. Eli toisista tykkääminen on siinä tapauksessa se jumala, eikä tarvitse tehdä eroja uskontokuntien tai uskonnottomuuden välillä.
Itse olen ateisti mutta silti on mukava ajatella, mitä maailmankaikkeuden luoja ajattelisi ihmisten toiminnasta. Voisi olla että hän naureskelisi: "No voi Pe...Alakerran ukko, heittäisivät nyt ne Raamatut ja muut uskontokirjat sivuun ja tutkisivat avoimin silmin tätä maailmaa minkä niitä varten tein. Ei minua kiinnosta mihin olentoihin ne uskovat, kunhan ovat kunnolla tuolla maan päällä niin ei minunkaan tarvitsisi menettää yöuniani..." - uskova
ehm kirjoitti:
20km rannasta tuhottu, ja paskat, voisit ottaa faktat selville ensin kun avaat suusi.
mistä moinen tunnelataus?
- uskova
Rausku kirjoitti:
"...typerien uskon sotien vuoksi, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa."
Niinpä niin. Millä sitten ON tekemistä jumalan kanssa? Kuka sen määrittelee kulloisenakin kulttuurisena ajankohtana? Ihmiset. Yhtenä aikana toinen asia on syntiä, toisena ainana kolmas. Joskus pääsee taivaaseen tekemällä tietynlaisia tekoja, joskus vain pyytämällä anteeksi "pahuuttaan".
Joskus tulee ajatelleeksi että mikä se Jumala-käsite on. Se ei siis ole hänen kirkkokuntansa asiaa ajava sotaisa henki. Eikä se tyyppi, jonka oletetaan olevan sodassa omalla puolella.
"Jumala on rakkaus", siteeraavat uskovat usein. Eli toisista tykkääminen on siinä tapauksessa se jumala, eikä tarvitse tehdä eroja uskontokuntien tai uskonnottomuuden välillä.
Itse olen ateisti mutta silti on mukava ajatella, mitä maailmankaikkeuden luoja ajattelisi ihmisten toiminnasta. Voisi olla että hän naureskelisi: "No voi Pe...Alakerran ukko, heittäisivät nyt ne Raamatut ja muut uskontokirjat sivuun ja tutkisivat avoimin silmin tätä maailmaa minkä niitä varten tein. Ei minua kiinnosta mihin olentoihin ne uskovat, kunhan ovat kunnolla tuolla maan päällä niin ei minunkaan tarvitsisi menettää yöuniani..."ei ole syntikäsite muuttunut. uuden ja vanhan testamentin(oletan, että ymmärrät miksi on kaksi testamenttia eli kaksi liittoa)kaikki mikä oli vanhan liiton aikaan syntiä on edelleenkin sitä. uusiliitto vielä tarkensi tai syvensi syntikäsitettä ymmärtämään, etttä ei ainoastaan teko ollut syntiä vaan jo synnillinen ajatuskin on syntiä.
vanhanliiton aikaan uhrattiin eläimiä ja siten saatiin synnit anteeksi. uudessaliitossa se on turhaa, sillä Jeesus tuli uhriksi, joka tekee turhaksi kaikki muut uhrit. Me ihmiset olemme saaneet siis noin vuodesta 2030(arvioitu Jeesuksen ristiinnaulitsemis vuosi) syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. ei tämä ihan kauhean usein mielestäni muutu. ihmisen hyvätkään teot eivät riitä, vain ja ainoastaan Jeesuksen veri riittää pesemään syntisen ihmisen puhtaaksi kaikesta synnistä, olipa minkälainen syntinen tahansa kyseessä. - Heikki J. Patrikainen
uskova kirjoitti:
ei ole syntikäsite muuttunut. uuden ja vanhan testamentin(oletan, että ymmärrät miksi on kaksi testamenttia eli kaksi liittoa)kaikki mikä oli vanhan liiton aikaan syntiä on edelleenkin sitä. uusiliitto vielä tarkensi tai syvensi syntikäsitettä ymmärtämään, etttä ei ainoastaan teko ollut syntiä vaan jo synnillinen ajatuskin on syntiä.
vanhanliiton aikaan uhrattiin eläimiä ja siten saatiin synnit anteeksi. uudessaliitossa se on turhaa, sillä Jeesus tuli uhriksi, joka tekee turhaksi kaikki muut uhrit. Me ihmiset olemme saaneet siis noin vuodesta 2030(arvioitu Jeesuksen ristiinnaulitsemis vuosi) syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. ei tämä ihan kauhean usein mielestäni muutu. ihmisen hyvätkään teot eivät riitä, vain ja ainoastaan Jeesuksen veri riittää pesemään syntisen ihmisen puhtaaksi kaikesta synnistä, olipa minkälainen syntinen tahansa kyseessä.>>vanhanliiton aikaan uhrattiin eläimiä ja siten saatiin synnit anteeksi. uudessaliitossa se on turhaa, sillä Jeesus tuli uhriksi, joka tekee turhaksi kaikki muut uhrit.>>
Sattumoisin sain juuri valmiiksi tästä uuden artikkelin.
http://www.mv.helsinki.fi/home/hpatrika/uhri.htm
Lyhyesti:
- VT:n mukaan syntejä on mahdollista sovittaa myös jauhouhreilla, raha-anneilla ja laupeudella ja uskollisuudella, ei vain eläimillä. Yksin Jumalan armo katuvaa kohtaan riittää syntien anteeksiantamiseen, ilman tarvetta veriuhreille.
- VT:n mukaan myös messiaanisena aikana tullaan Jerusalemin temppelissä ja kaikkialla maailmassa olevilla alttareilla uhramaan eläinuhreja syntien sovittamiseksi. Eli mitään muut uhrit turhaksi tekevää uhria ei ole tullut.
- Ps. 40 ei puhu mistään muut uhrit korvaavasta uhrista, vaan korostaa Tooran käskyjen noudattamisen suurempaa tärkeyttä suhteessa uhraamiseen.
Heikki - uskova
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
>>vanhanliiton aikaan uhrattiin eläimiä ja siten saatiin synnit anteeksi. uudessaliitossa se on turhaa, sillä Jeesus tuli uhriksi, joka tekee turhaksi kaikki muut uhrit.>>
Sattumoisin sain juuri valmiiksi tästä uuden artikkelin.
http://www.mv.helsinki.fi/home/hpatrika/uhri.htm
Lyhyesti:
- VT:n mukaan syntejä on mahdollista sovittaa myös jauhouhreilla, raha-anneilla ja laupeudella ja uskollisuudella, ei vain eläimillä. Yksin Jumalan armo katuvaa kohtaan riittää syntien anteeksiantamiseen, ilman tarvetta veriuhreille.
- VT:n mukaan myös messiaanisena aikana tullaan Jerusalemin temppelissä ja kaikkialla maailmassa olevilla alttareilla uhramaan eläinuhreja syntien sovittamiseksi. Eli mitään muut uhrit turhaksi tekevää uhria ei ole tullut.
- Ps. 40 ei puhu mistään muut uhrit korvaavasta uhrista, vaan korostaa Tooran käskyjen noudattamisen suurempaa tärkeyttä suhteessa uhraamiseen.
Heikkimitä ilmeisimmin ja iloitsen siitä.on todella kunnioitettavaa kuinka ateistina olet antautunut tutkimaan raamattua. haluan kuitenkin joistakin kohdista hieman keskustella kanssasi.
3 Moos.17:11 sanoo nimenomaan, että veressä on sovitus.
3 Moos.17:11 Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
Vaha testamentti tukee kaikessa opetuksessaan uutta testamenttia. Kristus oli lain täyttymys. Me elämme nyt uudenliiton aikaa ja kaikki mitä uudessa testamentissa on, on täydellisesti pätevää.
Ps 40:7-9
Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit,
polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.
Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni,
ja sinun lakisi on minun sydämessäni.
Psalmin 40 on kirjoittanut Daavid. joka varmasti oli syntinen ihminen ja hän puhuu itsestään ja osoittaa sanansa Herralle. jakeet 8-9 ovat sitaateissa ja siinä puhuu Herra itse, huomaa Hän ei puhu Herrasta vaan Jumalasta. Jakeissa 8-9 Jeesus sanoo tulevansa ja kirjakääröön on kirjoitettu mitä hänen on tehtävä.varmaankin Hän viittaa tässä
Jesajan kirjaan 53:13 Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
53:14 Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo -
53:15 niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.
53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
VANHAN LIITON UHRIPALVELUS
Hebr. 9:1 Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö.
9:2 Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on "pyhä".
9:3 Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin";
9:4 siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut,
9:5 ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen.
9:6 Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan,
9:7 mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä.
9:8 Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.
9:9 Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
UUDEN LIITON UHRI
9:11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa,
9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.
9:13 Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen,
9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
9:15 Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.
9:16 Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä;
9:17 sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä.
9:18 Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty.
9:19 Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan,
9:20 sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt".
9:21 Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet.
9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
9:23 On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä.
9:24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
9:25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan,
9:26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.
9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,
9:28 samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.
10:1 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
10:2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
10:3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
10:4 Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
10:6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
10:7 Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
10:9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
10:11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
10:12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
10:13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
10:15 Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
10:16 "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";
10:17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
10:18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
Voimme siis kaikesta tästä tehdä sen johtopäätöksen että UT:n opetus Jeesuksesta viimeisenä uhrina ja ainoana keinona sovittaa syntejä on täysin yhtäpitävä VT:n kanssa. - Rausku
uskova kirjoitti:
ei ole syntikäsite muuttunut. uuden ja vanhan testamentin(oletan, että ymmärrät miksi on kaksi testamenttia eli kaksi liittoa)kaikki mikä oli vanhan liiton aikaan syntiä on edelleenkin sitä. uusiliitto vielä tarkensi tai syvensi syntikäsitettä ymmärtämään, etttä ei ainoastaan teko ollut syntiä vaan jo synnillinen ajatuskin on syntiä.
vanhanliiton aikaan uhrattiin eläimiä ja siten saatiin synnit anteeksi. uudessaliitossa se on turhaa, sillä Jeesus tuli uhriksi, joka tekee turhaksi kaikki muut uhrit. Me ihmiset olemme saaneet siis noin vuodesta 2030(arvioitu Jeesuksen ristiinnaulitsemis vuosi) syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. ei tämä ihan kauhean usein mielestäni muutu. ihmisen hyvätkään teot eivät riitä, vain ja ainoastaan Jeesuksen veri riittää pesemään syntisen ihmisen puhtaaksi kaikesta synnistä, olipa minkälainen syntinen tahansa kyseessä.Siis syntikäsite ei ole muuttunut? Minun nähdäkseni nimenomaan on, ja sitä määritellään koko ajan uudestaan. Taustalla oleva määritelmä "sydämen ero Jumalasta" toki pysyy, mutta se mitä se on, muuttuu aikojen saatossa.
Välillä vaikuttaa siltä, että lähes kaikki ihmisen luonnollinen toiminta on syntiä. Itse en tunnusta synnin käsitettä - olenhan ateisti - mutta ymmärrän kyllä mihin sillä pyritään: ihminen on syntyjään vajavainen, aina on parantamisen varaa.
Ja sitten on tuo ikuinen groteski kuva: Jeesuksen veri. Minun mielestäni jokainen "pesee" pahat tekonsa ja ajatuksensa tavallaan: rukoilemalla, auttamalla toisia, tekemällä taidetta, tekemällä tiedettä, opettamalla toisia... Ei ole mitään ylimaallista lähdettä, joka automaattisesti hyvittää pahuuden.
"Jeesuksen veri" on minulle symbolinen käsite, joka kuvaa ihmisten toisilleen aiheuttamaa kärsimystä. Se synti ei varmaankaan koskaan tule loppumaan, mutta jokaisen ihmisen on elämässään pyrittävä tasapainoon kanssaihmisten ja myös itsensä kanssa. - Rausku
uskova kirjoitti:
ei ole syntikäsite muuttunut. uuden ja vanhan testamentin(oletan, että ymmärrät miksi on kaksi testamenttia eli kaksi liittoa)kaikki mikä oli vanhan liiton aikaan syntiä on edelleenkin sitä. uusiliitto vielä tarkensi tai syvensi syntikäsitettä ymmärtämään, etttä ei ainoastaan teko ollut syntiä vaan jo synnillinen ajatuskin on syntiä.
vanhanliiton aikaan uhrattiin eläimiä ja siten saatiin synnit anteeksi. uudessaliitossa se on turhaa, sillä Jeesus tuli uhriksi, joka tekee turhaksi kaikki muut uhrit. Me ihmiset olemme saaneet siis noin vuodesta 2030(arvioitu Jeesuksen ristiinnaulitsemis vuosi) syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. ei tämä ihan kauhean usein mielestäni muutu. ihmisen hyvätkään teot eivät riitä, vain ja ainoastaan Jeesuksen veri riittää pesemään syntisen ihmisen puhtaaksi kaikesta synnistä, olipa minkälainen syntinen tahansa kyseessä.Mielestäni syntikäsite muuttuu koko ajan. Siis käytännön synti. Pohjakäsitteenä toki on aina "ihmisen ero Jumalasta", mikä kattaa lähes kaiken inhimillisen toiminnan.
Itse en ateistina tunnusta synnin käsitettä elämäni merkittäväksi osaksi. Ymmärrän kuitenkin, että sen lähtökohta on ihmisen vajavaisuus, jatkuva kehittymisen tarve. Se on kyllä kannatettavaa.
Mutta se ainainen groteski kuva, "Jeesuksen veri". Itse olen sitä mieltä että ihminen on itse vastuussa pahuudestaan ja hyvyydestään, hänen on omalla tavallaan löydettävä tasapaino omien tarpeidensa ja kanssaihmisten tarpeiden välillä.
Nimenomaan hyvät teot riittävät. Ja pahat teot riittävät luomaan helvetin seuraaville sukupolville. Elämään meidät on tarkoitettu. Monia Jeesuksen opetuksia voi kunnioittaa ja seurata, mutta on mielestäni typerää ja ylimielistä uskoa, että ainoastaan tiettyä uskonnollista suuntausta tunnustamalla pääsee jonnekin luvattuu paratiisiin.
Elämä ja energia jossakin muodossa on ikuista. Me saamme olla osa sitä. Nauttikaamme. Taivas ja helvetti voivat olla tässä ja nyt. - Rausku
Rausku kirjoitti:
Siis syntikäsite ei ole muuttunut? Minun nähdäkseni nimenomaan on, ja sitä määritellään koko ajan uudestaan. Taustalla oleva määritelmä "sydämen ero Jumalasta" toki pysyy, mutta se mitä se on, muuttuu aikojen saatossa.
Välillä vaikuttaa siltä, että lähes kaikki ihmisen luonnollinen toiminta on syntiä. Itse en tunnusta synnin käsitettä - olenhan ateisti - mutta ymmärrän kyllä mihin sillä pyritään: ihminen on syntyjään vajavainen, aina on parantamisen varaa.
Ja sitten on tuo ikuinen groteski kuva: Jeesuksen veri. Minun mielestäni jokainen "pesee" pahat tekonsa ja ajatuksensa tavallaan: rukoilemalla, auttamalla toisia, tekemällä taidetta, tekemällä tiedettä, opettamalla toisia... Ei ole mitään ylimaallista lähdettä, joka automaattisesti hyvittää pahuuden.
"Jeesuksen veri" on minulle symbolinen käsite, joka kuvaa ihmisten toisilleen aiheuttamaa kärsimystä. Se synti ei varmaankaan koskaan tule loppumaan, mutta jokaisen ihmisen on elämässään pyrittävä tasapainoon kanssaihmisten ja myös itsensä kanssa.Tulipa kaksi kertaa melkein sama viesti. Tekniikka tökkii. Jee :)
- Heikki J. Patrikainen
uskova kirjoitti:
mitä ilmeisimmin ja iloitsen siitä.on todella kunnioitettavaa kuinka ateistina olet antautunut tutkimaan raamattua. haluan kuitenkin joistakin kohdista hieman keskustella kanssasi.
3 Moos.17:11 sanoo nimenomaan, että veressä on sovitus.
3 Moos.17:11 Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
Vaha testamentti tukee kaikessa opetuksessaan uutta testamenttia. Kristus oli lain täyttymys. Me elämme nyt uudenliiton aikaa ja kaikki mitä uudessa testamentissa on, on täydellisesti pätevää.
Ps 40:7-9
Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit,
polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.
Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni,
ja sinun lakisi on minun sydämessäni.
Psalmin 40 on kirjoittanut Daavid. joka varmasti oli syntinen ihminen ja hän puhuu itsestään ja osoittaa sanansa Herralle. jakeet 8-9 ovat sitaateissa ja siinä puhuu Herra itse, huomaa Hän ei puhu Herrasta vaan Jumalasta. Jakeissa 8-9 Jeesus sanoo tulevansa ja kirjakääröön on kirjoitettu mitä hänen on tehtävä.varmaankin Hän viittaa tässä
Jesajan kirjaan 53:13 Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
53:14 Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo -
53:15 niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.
53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
VANHAN LIITON UHRIPALVELUS
Hebr. 9:1 Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö.
9:2 Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on "pyhä".
9:3 Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin";
9:4 siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut,
9:5 ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen.
9:6 Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan,
9:7 mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä.
9:8 Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.
9:9 Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
UUDEN LIITON UHRI
9:11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa,
9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.
9:13 Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen,
9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
9:15 Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.
9:16 Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä;
9:17 sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä.
9:18 Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty.
9:19 Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan,
9:20 sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt".
9:21 Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet.
9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
9:23 On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä.
9:24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
9:25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan,
9:26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.
9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,
9:28 samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.
10:1 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
10:2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
10:3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
10:4 Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
10:6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
10:7 Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
10:9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
10:11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
10:12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
10:13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
10:15 Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
10:16 "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";
10:17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
10:18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
Voimme siis kaikesta tästä tehdä sen johtopäätöksen että UT:n opetus Jeesuksesta viimeisenä uhrina ja ainoana keinona sovittaa syntejä on täysin yhtäpitävä VT:n kanssa.>>mitä ilmeisimmin ja iloitsen siitä.on todella kunnioitettavaa kuinka ateistina olet antautunut tutkimaan raamattua. haluan kuitenkin joistakin kohdista hieman keskustella kanssasi.>>
Ex-kristittynä olen tutkinut Raamattua jo lapsesta saakka.
>>3 Moos.17:11 sanoo nimenomaan, että veressä on sovitus.>>
Aivan, mutta siinä ei sanota että veri olisi ainoa keino sovittaa, ja 3 Ms. 5:11,12, 2 Ms. 30:16 ja Snl. 16:6 mainitaan myös jauhouhrit (köyhille), sovitusraha ja laupeus ja uskollisuus. Samoin sanotaan että Jumala voi antaa anteeksi puhtaasta laupeudesta, ilman alttariuhreja, ihmiselle jolla on "särjetty ja murtunut sydän" (Ps. 51:3,16,17).
>>Vaha testamentti tukee kaikessa opetuksessaan uutta testamenttia. Kristus oli lain täyttymys. Me elämme nyt uudenliiton aikaa ja kaikki mitä uudessa testamentissa on, on täydellisesti pätevää.>>
UT:n pitäisi ensin todistaa olevansa sopusoinnussa VT:n kanssa, mitä se ei ole.
>>Psalmin 40 on kirjoittanut Daavid. joka varmasti oli syntinen ihminen ja hän puhuu itsestään ja osoittaa sanansa Herralle. jakeet 8-9 ovat sitaateissa ja siinä puhuu Herra itse, huomaa Hän ei puhu Herrasta vaan Jumalasta>>
Teksti ei anna ymmärtää että puhuja vaihtuisi missään vaiheessa ja käännöksessä käytetään sitaatteja koska Daavid toistaa siinä omat sanansa 'Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen...'.
>>Jakeissa 8-9 Jeesus sanoo tulevansa ja kirjakääröön on kirjoitettu mitä hänen on tehtävä.varmaankin Hän viittaa tässä>>
Puhuja ei mainitse mitään itsensä uhraamisesta, vaan puhuu vain siitä kuinka Toora on hänen sydämessään ja kuinka hän julistaa vanhurskautta, jne.
53:13 Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
Se että Jeesus olisi nyt "sangen korkea" ja istuisi Jumalan oikealla puolella taivaassa on uskon asia, eikä sitä voi esittää todisteena ennustuksen toteutumisesta.
53:14 Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo -
53:15 niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.
53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
Tämän ja muidenkin jakeiden mukaan palvelijan kärsimykset johtuvat sairaudesta, eikä teksti viittaa millään tavalla ruoskimiseen ja ristiinnaulitsemiseen. Sen että kyse on todella kirjaimellisesta sairaudesta vahvistaa jopa Matteus, joka tulkitsee tämän viittauksena siihen kuinka Jeesus otti kantaakseen sairaiden parantamisen (Mt. 8:7).
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Haavat johtuvat siis sairaudesta, josta se että hän otti sairauden itselleen paransi kansan.
53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Jeesus valitti ristillä kohtaloaan huutaen "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?", eikä siis ollut hiljaa.
53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Oikeampi käännös olisi:
wa-jiten/u et-reshaim qivero we-et-ashir/im be-motav, al lo-chamas asah we-lo mirmah be-pijv
Ja hän antoi/he antoivat pahantekijöille [hänen] hautansa ja rikkaalle/rikkaille kuolemassaan, koska hän ei ollut väkivaltaa tehnyt eikä petosta ollut hänen suussaan.
Petos liitetään VT:ssä erityisesti kauppiaisiin jotka käyttivät petollisia vaakoja ja punnuksia, ja siis rikkaisiin, ja teksti vaikuttaakin sanovan että hän kuollessaan joutui luovuttamaan hautapaikkansakin pahantekijöille/rikkaille, koska ei ollut suostunut heidän tapaansa väkivaltaan ja petokseen. Toinen mahdollinen käännös on:
Ja hän antoi [itsensä]/he antoivat [hänet] pahantekijöiden kanssa hautaansa ja rikkaan/rikkaiden kanssa [hän oli] kuolemassaan...
Jeesuksen tapauksessa kerrotaan kuitenkin tapahtuneen täysin päinvastoin, hän oli pahantekijöiden kanssa kuollessaan ja hänet haudattiin rikkaan hautaan. Lisäksi ainostaan Matteuksen mukaan Joosef Arimatialainen oli rikas ja hautakammio kuului hänelle, muiden mainitsematta mitenkään kenelle hauta kuului. Näin ollen Matteus on on aivan hyvin saattanut sepittää tämän osan liittääkseen sen paremmin ennustukseen.
53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Teksti sanoo palvelijan elävän kauan, kun taas Jeesuksen sanotaan elävän ikuisesti. Ilmaisu "pidentää päivänsä" merkitsee kuitenkin vain kauan elämistä, mutta ei ikuista elämää.
53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Se että Jeesus kärsi ja kuoli muiden syntien tähden on uskon asia, eikä sitä voi esittää todisteena ennustuksen toteutumisesta. "Osa suurten joukossa" ei myöskään ole sama kuin Isästä Jumalasta seuraava.
>>UT:n opetus Jeesuksesta viimeisenä uhrina>>
Artikkelissani olen eritellyt kohtia joissa puhutaan uhraamisesta messiaanisena aikana, ja joissa mainitaa myös niiden syntejä sovittava merkitys.
Heikki - uskova
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
>>mitä ilmeisimmin ja iloitsen siitä.on todella kunnioitettavaa kuinka ateistina olet antautunut tutkimaan raamattua. haluan kuitenkin joistakin kohdista hieman keskustella kanssasi.>>
Ex-kristittynä olen tutkinut Raamattua jo lapsesta saakka.
>>3 Moos.17:11 sanoo nimenomaan, että veressä on sovitus.>>
Aivan, mutta siinä ei sanota että veri olisi ainoa keino sovittaa, ja 3 Ms. 5:11,12, 2 Ms. 30:16 ja Snl. 16:6 mainitaan myös jauhouhrit (köyhille), sovitusraha ja laupeus ja uskollisuus. Samoin sanotaan että Jumala voi antaa anteeksi puhtaasta laupeudesta, ilman alttariuhreja, ihmiselle jolla on "särjetty ja murtunut sydän" (Ps. 51:3,16,17).
>>Vaha testamentti tukee kaikessa opetuksessaan uutta testamenttia. Kristus oli lain täyttymys. Me elämme nyt uudenliiton aikaa ja kaikki mitä uudessa testamentissa on, on täydellisesti pätevää.>>
UT:n pitäisi ensin todistaa olevansa sopusoinnussa VT:n kanssa, mitä se ei ole.
>>Psalmin 40 on kirjoittanut Daavid. joka varmasti oli syntinen ihminen ja hän puhuu itsestään ja osoittaa sanansa Herralle. jakeet 8-9 ovat sitaateissa ja siinä puhuu Herra itse, huomaa Hän ei puhu Herrasta vaan Jumalasta>>
Teksti ei anna ymmärtää että puhuja vaihtuisi missään vaiheessa ja käännöksessä käytetään sitaatteja koska Daavid toistaa siinä omat sanansa 'Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen...'.
>>Jakeissa 8-9 Jeesus sanoo tulevansa ja kirjakääröön on kirjoitettu mitä hänen on tehtävä.varmaankin Hän viittaa tässä>>
Puhuja ei mainitse mitään itsensä uhraamisesta, vaan puhuu vain siitä kuinka Toora on hänen sydämessään ja kuinka hän julistaa vanhurskautta, jne.
53:13 Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
Se että Jeesus olisi nyt "sangen korkea" ja istuisi Jumalan oikealla puolella taivaassa on uskon asia, eikä sitä voi esittää todisteena ennustuksen toteutumisesta.
53:14 Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo -
53:15 niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.
53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
Tämän ja muidenkin jakeiden mukaan palvelijan kärsimykset johtuvat sairaudesta, eikä teksti viittaa millään tavalla ruoskimiseen ja ristiinnaulitsemiseen. Sen että kyse on todella kirjaimellisesta sairaudesta vahvistaa jopa Matteus, joka tulkitsee tämän viittauksena siihen kuinka Jeesus otti kantaakseen sairaiden parantamisen (Mt. 8:7).
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Haavat johtuvat siis sairaudesta, josta se että hän otti sairauden itselleen paransi kansan.
53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Jeesus valitti ristillä kohtaloaan huutaen "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?", eikä siis ollut hiljaa.
53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Oikeampi käännös olisi:
wa-jiten/u et-reshaim qivero we-et-ashir/im be-motav, al lo-chamas asah we-lo mirmah be-pijv
Ja hän antoi/he antoivat pahantekijöille [hänen] hautansa ja rikkaalle/rikkaille kuolemassaan, koska hän ei ollut väkivaltaa tehnyt eikä petosta ollut hänen suussaan.
Petos liitetään VT:ssä erityisesti kauppiaisiin jotka käyttivät petollisia vaakoja ja punnuksia, ja siis rikkaisiin, ja teksti vaikuttaakin sanovan että hän kuollessaan joutui luovuttamaan hautapaikkansakin pahantekijöille/rikkaille, koska ei ollut suostunut heidän tapaansa väkivaltaan ja petokseen. Toinen mahdollinen käännös on:
Ja hän antoi [itsensä]/he antoivat [hänet] pahantekijöiden kanssa hautaansa ja rikkaan/rikkaiden kanssa [hän oli] kuolemassaan...
Jeesuksen tapauksessa kerrotaan kuitenkin tapahtuneen täysin päinvastoin, hän oli pahantekijöiden kanssa kuollessaan ja hänet haudattiin rikkaan hautaan. Lisäksi ainostaan Matteuksen mukaan Joosef Arimatialainen oli rikas ja hautakammio kuului hänelle, muiden mainitsematta mitenkään kenelle hauta kuului. Näin ollen Matteus on on aivan hyvin saattanut sepittää tämän osan liittääkseen sen paremmin ennustukseen.
53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Teksti sanoo palvelijan elävän kauan, kun taas Jeesuksen sanotaan elävän ikuisesti. Ilmaisu "pidentää päivänsä" merkitsee kuitenkin vain kauan elämistä, mutta ei ikuista elämää.
53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Se että Jeesus kärsi ja kuoli muiden syntien tähden on uskon asia, eikä sitä voi esittää todisteena ennustuksen toteutumisesta. "Osa suurten joukossa" ei myöskään ole sama kuin Isästä Jumalasta seuraava.
>>UT:n opetus Jeesuksesta viimeisenä uhrina>>
Artikkelissani olen eritellyt kohtia joissa puhutaan uhraamisesta messiaanisena aikana, ja joissa mainitaa myös niiden syntejä sovittava merkitys.
Heikkihaluatko kertoa, mihin USKONTOON kuuluit lapsesta asti?
- Heikki J. Patrikainen
uskova kirjoitti:
haluatko kertoa, mihin USKONTOON kuuluit lapsesta asti?
on oltu ensin luterilaisia ja sitten vapaakirkollisia/vapaasuuntaisia, ja minä mukana. Itse kiinnostuin myös messiaanisesta juutalaisuudesta ja myöhemmin ortodoksijuutalaisuudesta. Miksi kysyt?
Heikki - uskova
Rausku kirjoitti:
Mielestäni syntikäsite muuttuu koko ajan. Siis käytännön synti. Pohjakäsitteenä toki on aina "ihmisen ero Jumalasta", mikä kattaa lähes kaiken inhimillisen toiminnan.
Itse en ateistina tunnusta synnin käsitettä elämäni merkittäväksi osaksi. Ymmärrän kuitenkin, että sen lähtökohta on ihmisen vajavaisuus, jatkuva kehittymisen tarve. Se on kyllä kannatettavaa.
Mutta se ainainen groteski kuva, "Jeesuksen veri". Itse olen sitä mieltä että ihminen on itse vastuussa pahuudestaan ja hyvyydestään, hänen on omalla tavallaan löydettävä tasapaino omien tarpeidensa ja kanssaihmisten tarpeiden välillä.
Nimenomaan hyvät teot riittävät. Ja pahat teot riittävät luomaan helvetin seuraaville sukupolville. Elämään meidät on tarkoitettu. Monia Jeesuksen opetuksia voi kunnioittaa ja seurata, mutta on mielestäni typerää ja ylimielistä uskoa, että ainoastaan tiettyä uskonnollista suuntausta tunnustamalla pääsee jonnekin luvattuu paratiisiin.
Elämä ja energia jossakin muodossa on ikuista. Me saamme olla osa sitä. Nauttikaamme. Taivas ja helvetti voivat olla tässä ja nyt.annettu. ihmisen ero Jumalasta käsittää kaiken inhimillisen toiminnan, niin kauan kuin ihminen on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä. sen jälkeen ihmisellä on suora yhteys Jumalaan. sen yhteyden voi rikkoa ainoastaan synti. synti on määritelty raamatussa.
SYNTI EROTTAA IHMISEN JUMALASTA
----------------------###
----------------------###
----------------------###
ihminen-------######Jeesus#####-----Jumala
--------------#####Kristus######
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
JEESUS ON SILTA JUMALAN LUO
me tarvitsemme saada pahat tekomme anteeksi. minä ainakin. Jeesuksen veri on ainoa millä synnit voi puhdistaa. Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. meistä veri-juttu voi olla miten inhottava, mutta se on ainoa puhdistusaine synti likaan.
Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. eikä kukaan voi mennä Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa. tähän joko uskoo tai sitten ei. kehotan etsimään totuutta, ettei tarvitse kerran katua, että juuttui ateismiin eikä ottanut asioista selvää. - uskova
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
on oltu ensin luterilaisia ja sitten vapaakirkollisia/vapaasuuntaisia, ja minä mukana. Itse kiinnostuin myös messiaanisesta juutalaisuudesta ja myöhemmin ortodoksijuutalaisuudesta. Miksi kysyt?
Heikkiolen yrittänyt täällä palstalla tuoda joskus liiankin kärkevästi uskonnon ja uskon eron. uskontoon voi kuulua olematta uskossa. uskossa voi olla kuulumatta mihinkään uskontoon. ei hyödytä mitään jos kuuluu vain johonkin uskontokuntaan.on ensiarvoisen tärkeää, että on oma henkilökohtainen suhde Jeesukseen, uskon alkajaan.
- Pekka
uskova kirjoitti:
annettu. ihmisen ero Jumalasta käsittää kaiken inhimillisen toiminnan, niin kauan kuin ihminen on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä. sen jälkeen ihmisellä on suora yhteys Jumalaan. sen yhteyden voi rikkoa ainoastaan synti. synti on määritelty raamatussa.
SYNTI EROTTAA IHMISEN JUMALASTA
----------------------###
----------------------###
----------------------###
ihminen-------######Jeesus#####-----Jumala
--------------#####Kristus######
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
JEESUS ON SILTA JUMALAN LUO
me tarvitsemme saada pahat tekomme anteeksi. minä ainakin. Jeesuksen veri on ainoa millä synnit voi puhdistaa. Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. meistä veri-juttu voi olla miten inhottava, mutta se on ainoa puhdistusaine synti likaan.
Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. eikä kukaan voi mennä Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa. tähän joko uskoo tai sitten ei. kehotan etsimään totuutta, ettei tarvitse kerran katua, että juuttui ateismiin eikä ottanut asioista selvää.Kaikesta uskonnollisuudestasi huolimatta:
Muista elää. Tämä elämä on ainoa mikä sinulla on, käytä se hyvin. - Heikki J. Patrikainen
uskova kirjoitti:
olen yrittänyt täällä palstalla tuoda joskus liiankin kärkevästi uskonnon ja uskon eron. uskontoon voi kuulua olematta uskossa. uskossa voi olla kuulumatta mihinkään uskontoon. ei hyödytä mitään jos kuuluu vain johonkin uskontokuntaan.on ensiarvoisen tärkeää, että on oma henkilökohtainen suhde Jeesukseen, uskon alkajaan.
minä olin "uudestisyntynyt" kristitty n. 12-13 vuotiaasta alkaen.
Heikki - uskova
Pekka kirjoitti:
Kaikesta uskonnollisuudestasi huolimatta:
Muista elää. Tämä elämä on ainoa mikä sinulla on, käytä se hyvin.mutta kiitos tuosta lämpimästä lähimmäisestä huolehtimisesta. kunpa maailmassa olisi enemmän hyviä sanoja ja tarkoituksia, olisi aina vain mukavampi se yksi ainoa elämä täällä. odotan kuitenkin innolla sitä toista elämää :)
- uskova
Pekka kirjoitti:
Kaikesta uskonnollisuudestasi huolimatta:
Muista elää. Tämä elämä on ainoa mikä sinulla on, käytä se hyvin.tämä on tosi. väitän, ettei voi elää 100 % jos ei ole Jeesuksen oma.
- Rausku
uskova kirjoitti:
annettu. ihmisen ero Jumalasta käsittää kaiken inhimillisen toiminnan, niin kauan kuin ihminen on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä. sen jälkeen ihmisellä on suora yhteys Jumalaan. sen yhteyden voi rikkoa ainoastaan synti. synti on määritelty raamatussa.
SYNTI EROTTAA IHMISEN JUMALASTA
----------------------###
----------------------###
----------------------###
ihminen-------######Jeesus#####-----Jumala
--------------#####Kristus######
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
JEESUS ON SILTA JUMALAN LUO
me tarvitsemme saada pahat tekomme anteeksi. minä ainakin. Jeesuksen veri on ainoa millä synnit voi puhdistaa. Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. meistä veri-juttu voi olla miten inhottava, mutta se on ainoa puhdistusaine synti likaan.
Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. eikä kukaan voi mennä Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa. tähän joko uskoo tai sitten ei. kehotan etsimään totuutta, ettei tarvitse kerran katua, että juuttui ateismiin eikä ottanut asioista selvää."Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. eikä kukaan voi mennä Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa. tähän joko uskoo tai sitten ei. kehotan etsimään totuutta, ettei tarvitse kerran katua, että juuttui ateismiin eikä ottanut asioista selvää."
Eli sinä olet varma että tunnustamalla kristinuskoa pääsee taivaaseen, muuten ei. Esimerkiksi: pedofiilipappi käyttää lasta useita kertoja hyväkseen ja aiheuttaa tälle elinikäiset traumat. Kuolinvuoteella pappi sitten katuu, itkee ja rukoilee anteeksiantoa koska hän pelkää helvettiä ja niin hänelle on opetettu, että synnit saa anteeksi.
Pappi pääsee taivaaseen. Hänen uhrinsa varttuu, löytää vähitellen jonkinlaisen tasapainon, perustaa perheen, pääsee yli uskonnollisten traumojen ja saa lohtua monenlaisten filosofien ja uskontojen maailmankuvista. Hän ei kuitenkaan sitoudu yhteen uskontoon, vaan pyrkii ymmärtämään kunkin uskonnon parhaat puolet.
Sitten tämä rakastettu ihminen, kovan taistelun käynyt yksilö kuolee. Ja joutuu kadotukseen! Kiitos paljon, Jumala, koko maailmankaikkeuden viisas luoja.
Tuollaisten asioiden takia mm. tuohon viestiin piirtämäsi risti ja kaaviokuva vaikuttaa irvokkaalta ja vastenmieliseltä.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa. Otetaan ja annetaan, tuli se sitten minkä uskonnon tai ihmistyypin kautta. Nautitaan elämästä.
Ja minä en todellakaan ole "juuttunut" ateismiin. Olen nimenomaan ottanut asioista selvää. En pidä korkeampia voimia itsestäänselvyytenä. Mutta sen uskon, että jos on koko maailmankaikkeuden luonut korkeampi tietoisuus, hän haistattaa pitkät kieroutuneilla uskontojen dogmeilla.
Jokainen löytäköön anteeksiannon teoilleen omaa kauttaan. Yhden uskonnon myytti ei ole kaikenkattava vastaus. - Rausku
uskova kirjoitti:
annettu. ihmisen ero Jumalasta käsittää kaiken inhimillisen toiminnan, niin kauan kuin ihminen on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä. sen jälkeen ihmisellä on suora yhteys Jumalaan. sen yhteyden voi rikkoa ainoastaan synti. synti on määritelty raamatussa.
SYNTI EROTTAA IHMISEN JUMALASTA
----------------------###
----------------------###
----------------------###
ihminen-------######Jeesus#####-----Jumala
--------------#####Kristus######
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
----------------------###
JEESUS ON SILTA JUMALAN LUO
me tarvitsemme saada pahat tekomme anteeksi. minä ainakin. Jeesuksen veri on ainoa millä synnit voi puhdistaa. Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. meistä veri-juttu voi olla miten inhottava, mutta se on ainoa puhdistusaine synti likaan.
Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. eikä kukaan voi mennä Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa. tähän joko uskoo tai sitten ei. kehotan etsimään totuutta, ettei tarvitse kerran katua, että juuttui ateismiin eikä ottanut asioista selvää."Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. eikä kukaan voi mennä Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa. tähän joko uskoo tai sitten ei. kehotan etsimään totuutta, ettei tarvitse kerran katua, että juuttui ateismiin eikä ottanut asioista selvää."
Eli sinä olet varma että tunnustamalla kristinuskoa pääsee taivaaseen, muuten ei. Esimerkiksi: pedofiilipappi käyttää lasta useita kertoja hyväkseen ja aiheuttaa tälle elinikäiset traumat. Kuolinvuoteella pappi sitten katuu, itkee ja rukoilee anteeksiantoa koska hän pelkää helvettiä ja niin hänelle on opetettu, että synnit saa anteeksi.
Pappi pääsee taivaaseen. Hänen uhrinsa varttuu, löytää vähitellen jonkinlaisen tasapainon, perustaa perheen, pääsee yli uskonnollisten traumojen ja saa lohtua monenlaisten filosofien ja uskontojen maailmankuvista. Hän ei kuitenkaan sitoudu yhteen uskontoon, vaan pyrkii ymmärtämään kunkin uskonnon parhaat puolet.
Sitten tämä rakastettu ihminen, kovan taistelun käynyt yksilö kuolee. Ja joutuu kadotukseen! Kiitos paljon, Jumala, koko maailmankaikkeuden viisas luoja.
Tuollaisten asioiden takia mm. tuohon viestiin piirtämäsi risti ja kaaviokuva vaikuttaa irvokkaalta ja vastenmieliseltä.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa. Otetaan ja annetaan, tuli se sitten minkä uskonnon tai ihmistyypin kautta. Nautitaan elämästä.
Ja minä en todellakaan ole "juuttunut" ateismiin. Olen nimenomaan ottanut asioista selvää. En pidä korkeampia voimia itsestäänselvyytenä. Mutta sen uskon, että jos on koko maailmankaikkeuden luonut korkeampi tietoisuus, hän haistattaa pitkät kieroutuneilla uskontojen dogmeilla.
Jokainen löytäköön anteeksiannon teoilleen omaa kauttaan. Yhden uskonnon myytti ei ole kaikenkattava vastaus. - uskova
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
minä olin "uudestisyntynyt" kristitty n. 12-13 vuotiaasta alkaen.
Heikkilaitoit uudestisyntynyt lainausmerkkeihin? mitä ymmärrät sanalla uudestisyntynyt? mitä sinulle silloin tapahtui?
- uskova
Rausku kirjoitti:
"Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. eikä kukaan voi mennä Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa. tähän joko uskoo tai sitten ei. kehotan etsimään totuutta, ettei tarvitse kerran katua, että juuttui ateismiin eikä ottanut asioista selvää."
Eli sinä olet varma että tunnustamalla kristinuskoa pääsee taivaaseen, muuten ei. Esimerkiksi: pedofiilipappi käyttää lasta useita kertoja hyväkseen ja aiheuttaa tälle elinikäiset traumat. Kuolinvuoteella pappi sitten katuu, itkee ja rukoilee anteeksiantoa koska hän pelkää helvettiä ja niin hänelle on opetettu, että synnit saa anteeksi.
Pappi pääsee taivaaseen. Hänen uhrinsa varttuu, löytää vähitellen jonkinlaisen tasapainon, perustaa perheen, pääsee yli uskonnollisten traumojen ja saa lohtua monenlaisten filosofien ja uskontojen maailmankuvista. Hän ei kuitenkaan sitoudu yhteen uskontoon, vaan pyrkii ymmärtämään kunkin uskonnon parhaat puolet.
Sitten tämä rakastettu ihminen, kovan taistelun käynyt yksilö kuolee. Ja joutuu kadotukseen! Kiitos paljon, Jumala, koko maailmankaikkeuden viisas luoja.
Tuollaisten asioiden takia mm. tuohon viestiin piirtämäsi risti ja kaaviokuva vaikuttaa irvokkaalta ja vastenmieliseltä.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa. Otetaan ja annetaan, tuli se sitten minkä uskonnon tai ihmistyypin kautta. Nautitaan elämästä.
Ja minä en todellakaan ole "juuttunut" ateismiin. Olen nimenomaan ottanut asioista selvää. En pidä korkeampia voimia itsestäänselvyytenä. Mutta sen uskon, että jos on koko maailmankaikkeuden luonut korkeampi tietoisuus, hän haistattaa pitkät kieroutuneilla uskontojen dogmeilla.
Jokainen löytäköön anteeksiannon teoilleen omaa kauttaan. Yhden uskonnon myytti ei ole kaikenkattava vastaus.miten tuossa pedofiilitapauksessa olisi "oikein" tuomita?
nimittäin millä tuomiolla me tuomitsemme, sillä meidätkin tuomitaan.
Mt 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. - Rausku
uskova kirjoitti:
miten tuossa pedofiilitapauksessa olisi "oikein" tuomita?
nimittäin millä tuomiolla me tuomitsemme, sillä meidätkin tuomitaan.
Mt 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.En väitä tietäväni mikä olisi oikea tuomio. Mutta EI ainakaan sellainen, jossa toinen pääsee taivaan autuuteen ja toinen joutuu helvettiin.
Me kaikki saamme olla siinä mielessä jumalia että tuollaiset tapaukset pitäisi estää jo elämän aikana.
Luodaan itse ne taivaat ja helvetit.
"Mt 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
Ja mitäs tuo sitten tarkoitti? Tuomarit ja muut rangasitusten toimeenpanijat saavat kovimman tuomion jumalalta?
Minusta se tarkoittaa että ei pidä tuomita muita helvettiin sen perusteella että he eivät kuulu tiettyyn uskontoon. Voi olla, että silloin uskova menee omaan ansaansa, käyttää uskoaan väärin ja joutuu omaksi yllätyksekseen helvettiin. Tutkimattomia ovat Jumalan tiet.
Mutta kuten sanoin, kuoleman jälkeisen tuomion julistaminen on roskaa. Elämä on tehty elettäväksi, maan päälle rangaistukset ja palkinnot on luotava. - Heikki J. Patrikainen
uskova kirjoitti:
laitoit uudestisyntynyt lainausmerkkeihin? mitä ymmärrät sanalla uudestisyntynyt? mitä sinulle silloin tapahtui?
uudestisyntyminen ymmärretään kristityn syntymisenä uudelleen sisäisesti Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi, enkä enää usko tälläisiin asioihin.
Heikki - uskova
Rausku kirjoitti:
En väitä tietäväni mikä olisi oikea tuomio. Mutta EI ainakaan sellainen, jossa toinen pääsee taivaan autuuteen ja toinen joutuu helvettiin.
Me kaikki saamme olla siinä mielessä jumalia että tuollaiset tapaukset pitäisi estää jo elämän aikana.
Luodaan itse ne taivaat ja helvetit.
"Mt 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
Ja mitäs tuo sitten tarkoitti? Tuomarit ja muut rangasitusten toimeenpanijat saavat kovimman tuomion jumalalta?
Minusta se tarkoittaa että ei pidä tuomita muita helvettiin sen perusteella että he eivät kuulu tiettyyn uskontoon. Voi olla, että silloin uskova menee omaan ansaansa, käyttää uskoaan väärin ja joutuu omaksi yllätyksekseen helvettiin. Tutkimattomia ovat Jumalan tiet.
Mutta kuten sanoin, kuoleman jälkeisen tuomion julistaminen on roskaa. Elämä on tehty elettäväksi, maan päälle rangaistukset ja palkinnot on luotava.mitäs sellaisesta ratkaisusta sanot? olisikos se oikeudenmukainen sitten?
- uskova
Heikki J. Patrikainen kirjoitti:
uudestisyntyminen ymmärretään kristityn syntymisenä uudelleen sisäisesti Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi, enkä enää usko tälläisiin asioihin.
Heikkitarkoitatko, ettet olekaan syntynyt uudesti Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi??
>minä olin "uudestisyntynyt" kristitty n. 12-13 vuotiaasta alkaen.
Heikki<
Uskotko enää siihen, että olet syntynyt äitisi kohdusta, äitisi lapseksi?
Jos on syntynyt, miten voi lakata uskomasta syntymäänsä? olen kuullut kyllä, että uskostaan voi luopua, mutta silloin tietää kyllä kerran syntyneensä uudesti, ja uskoo siihen edelleen, sillä se on kokemus jota EI voi unohtaa tai lakata uskomasta siihen. - uskova
uskova kirjoitti:
mitäs sellaisesta ratkaisusta sanot? olisikos se oikeudenmukainen sitten?
oikein sain yht'äkkisen välähdyksen.kiitos sinun.
ajattelin, ihan maallista vaikka esim. elokuvateatteria. ovella on vahtimestari, joka tarkistaa onko minulla pääsylippu maksettu. jos on niin pääsen sisälle nauttimaan elokuvasta. jos taas ei, minut raakataan kylmästi ja jään oven ulkopuolelle, kun toiset pääsevät ohitseni sisälle.
siinä ei auta, vaikka olen hyvä ihminen ja antanut usein hyväntekeväisyyteen elokuvalipun verran. sisälle meni roisto, joka varasti kerran käsilaukkuni. hän oli maksanut lipun hinnan.
miksen minä sitten voi sitä maksaa. olisinhan voinut hakea lippumyynnistä lipun ja painella sisään.
onhan paljon reilumpaa, että säännöt ovat samat kaikille? vai mitä?
Jumalan on pitänyt laittaa sisälle pääsymaksu taivaaseen, jonka Hän on maksanut jo puolestamme. jos et ota lippua, et pääse sisälle. jos olet pedofiili ja suostut lipun ottamaan, pääset sisälle. jos olet hyvä ihminen, muttet ota lippua, et pääse sisälle. minusta se on reilu peli. säännöt ovat kaikille samat ja kaikilla on mahdollisuus päästä sisään. lippusi on Jeesus Kristus. - Nimetön
uskova kirjoitti:
oikein sain yht'äkkisen välähdyksen.kiitos sinun.
ajattelin, ihan maallista vaikka esim. elokuvateatteria. ovella on vahtimestari, joka tarkistaa onko minulla pääsylippu maksettu. jos on niin pääsen sisälle nauttimaan elokuvasta. jos taas ei, minut raakataan kylmästi ja jään oven ulkopuolelle, kun toiset pääsevät ohitseni sisälle.
siinä ei auta, vaikka olen hyvä ihminen ja antanut usein hyväntekeväisyyteen elokuvalipun verran. sisälle meni roisto, joka varasti kerran käsilaukkuni. hän oli maksanut lipun hinnan.
miksen minä sitten voi sitä maksaa. olisinhan voinut hakea lippumyynnistä lipun ja painella sisään.
onhan paljon reilumpaa, että säännöt ovat samat kaikille? vai mitä?
Jumalan on pitänyt laittaa sisälle pääsymaksu taivaaseen, jonka Hän on maksanut jo puolestamme. jos et ota lippua, et pääse sisälle. jos olet pedofiili ja suostut lipun ottamaan, pääset sisälle. jos olet hyvä ihminen, muttet ota lippua, et pääse sisälle. minusta se on reilu peli. säännöt ovat kaikille samat ja kaikilla on mahdollisuus päästä sisään. lippusi on Jeesus Kristus.pääsylippuja olisi jaossa? sille on luvattu synnit anteeksi joka suostuu ottamaan lipun vastaan.
- Rausku
uskova kirjoitti:
mitäs sellaisesta ratkaisusta sanot? olisikos se oikeudenmukainen sitten?
No ennemmin kuin molemmat helvettiin. Kunhan aluksi olisivat tajunneet kaikki virheet elämässään. "Puhdistuneet".
- Rausku
uskova kirjoitti:
oikein sain yht'äkkisen välähdyksen.kiitos sinun.
ajattelin, ihan maallista vaikka esim. elokuvateatteria. ovella on vahtimestari, joka tarkistaa onko minulla pääsylippu maksettu. jos on niin pääsen sisälle nauttimaan elokuvasta. jos taas ei, minut raakataan kylmästi ja jään oven ulkopuolelle, kun toiset pääsevät ohitseni sisälle.
siinä ei auta, vaikka olen hyvä ihminen ja antanut usein hyväntekeväisyyteen elokuvalipun verran. sisälle meni roisto, joka varasti kerran käsilaukkuni. hän oli maksanut lipun hinnan.
miksen minä sitten voi sitä maksaa. olisinhan voinut hakea lippumyynnistä lipun ja painella sisään.
onhan paljon reilumpaa, että säännöt ovat samat kaikille? vai mitä?
Jumalan on pitänyt laittaa sisälle pääsymaksu taivaaseen, jonka Hän on maksanut jo puolestamme. jos et ota lippua, et pääse sisälle. jos olet pedofiili ja suostut lipun ottamaan, pääset sisälle. jos olet hyvä ihminen, muttet ota lippua, et pääse sisälle. minusta se on reilu peli. säännöt ovat kaikille samat ja kaikilla on mahdollisuus päästä sisään. lippusi on Jeesus Kristus.Maailmankaikkeuden luoja ei varmasti laita noin typerää pääsylippua. Ennemmin hän katsoisi ihmisen sisimmän arvon, halun edistää hyvää ja suojella muita. Ja laittaisi jokaisen mielen kiertoon energiana, kukin oikealle paikalleen.
Sinun esittämällesi pääsylippujumalalle minä haistatan pitkät. Sillä uskon, että hän ei ole oikea jumala. Jos jokin sellainen tuolla jossain on. - Rausku
uskova kirjoitti:
oikein sain yht'äkkisen välähdyksen.kiitos sinun.
ajattelin, ihan maallista vaikka esim. elokuvateatteria. ovella on vahtimestari, joka tarkistaa onko minulla pääsylippu maksettu. jos on niin pääsen sisälle nauttimaan elokuvasta. jos taas ei, minut raakataan kylmästi ja jään oven ulkopuolelle, kun toiset pääsevät ohitseni sisälle.
siinä ei auta, vaikka olen hyvä ihminen ja antanut usein hyväntekeväisyyteen elokuvalipun verran. sisälle meni roisto, joka varasti kerran käsilaukkuni. hän oli maksanut lipun hinnan.
miksen minä sitten voi sitä maksaa. olisinhan voinut hakea lippumyynnistä lipun ja painella sisään.
onhan paljon reilumpaa, että säännöt ovat samat kaikille? vai mitä?
Jumalan on pitänyt laittaa sisälle pääsymaksu taivaaseen, jonka Hän on maksanut jo puolestamme. jos et ota lippua, et pääse sisälle. jos olet pedofiili ja suostut lipun ottamaan, pääset sisälle. jos olet hyvä ihminen, muttet ota lippua, et pääse sisälle. minusta se on reilu peli. säännöt ovat kaikille samat ja kaikilla on mahdollisuus päästä sisään. lippusi on Jeesus Kristus.Uskovat tarrautuvat mielellään Jeesuksen nimeen. Kun he ovat virallisesti tunnustautuneet tuon nimen kannattajiksi, on synnit sovitettu.
Jospa tällä esimerkkitapauksen hyväksikäytetyllä onkin "jeesus" sydämessään? Hän vain kutsuu sitä toisella nimellä. Hän kohtelee lähimmäisiään tasapuolisesti ja kuuntelee sisintään rehellisesti.
Sitten tämä pahuuteen sortunut pappi. Hän tekee kaikki rukouksensa kristillisen kaavan mukaan, varoo kaikkea harhaoppisuutta (joka on aikojen saatossa kirkolliselta taholta määritelty), mutta hänen uskonsa on epätoivoista hapuilua, itsekästä ylemmyydentuntoa ja kylmyyttä muita ajatusmalleja kohtaan. Silloin taitaa "pääsylippu" puuttua.
Mielestäni ihminen ei ole syntynyt tänne petaamaan kuoleman jälkeistä elämää. Hän on tullut olemaan osa elämän virtaa (anteeksi kliseinen ilmaus), luomaan henkistä ja fyysistä ilmapiiriä seuraaville sukupolville, joiden geeneissä, ajatuksissa ja henkisessä perinnössä hän jatkaa elämäänsä. Ja tuossa tulevaisuudessa on ihmiskunnan taivas tai helvetti. uskova kirjoitti:
oikein sain yht'äkkisen välähdyksen.kiitos sinun.
ajattelin, ihan maallista vaikka esim. elokuvateatteria. ovella on vahtimestari, joka tarkistaa onko minulla pääsylippu maksettu. jos on niin pääsen sisälle nauttimaan elokuvasta. jos taas ei, minut raakataan kylmästi ja jään oven ulkopuolelle, kun toiset pääsevät ohitseni sisälle.
siinä ei auta, vaikka olen hyvä ihminen ja antanut usein hyväntekeväisyyteen elokuvalipun verran. sisälle meni roisto, joka varasti kerran käsilaukkuni. hän oli maksanut lipun hinnan.
miksen minä sitten voi sitä maksaa. olisinhan voinut hakea lippumyynnistä lipun ja painella sisään.
onhan paljon reilumpaa, että säännöt ovat samat kaikille? vai mitä?
Jumalan on pitänyt laittaa sisälle pääsymaksu taivaaseen, jonka Hän on maksanut jo puolestamme. jos et ota lippua, et pääse sisälle. jos olet pedofiili ja suostut lipun ottamaan, pääset sisälle. jos olet hyvä ihminen, muttet ota lippua, et pääse sisälle. minusta se on reilu peli. säännöt ovat kaikille samat ja kaikilla on mahdollisuus päästä sisään. lippusi on Jeesus Kristus.Kerros, mitä ihmisen täytyy tehdä saadakseen kyseisen lipun? Vain ottaa se vastaan? Ei yhtikäs mitään muuta?
Koska minusta uskovien antama kuva "ilmaisesta lahjasta" ei olekaan niin ilmainen, etenkään kun lukee pienellä painetun osan sopimusta. Tiedätkö mitä tämä "ilmainen lahja" vaatii saajaltaan?
Toisaalta, on vielä eräs asia jota et ole ottanut huomioon: Raamatun mukaan, yksikään ihminen ei ansaitse tätä "ilmaista lahjaa". Siis ei kukaan. Et sinä, en minä eikä naapurin outo täti. Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että kukaan ei saa kyseistä lahjaa. Miksi ei saa? Koska me emme ansaitse sitä. Voit lähteä puhumaan armosta ja rakkaudesta, mutta minä aion ottaa esille oikeudenmukaisuuden, joka vaatii, että yksikään ihminen ei lahjaa saa.- uskova
Rausku kirjoitti:
Uskovat tarrautuvat mielellään Jeesuksen nimeen. Kun he ovat virallisesti tunnustautuneet tuon nimen kannattajiksi, on synnit sovitettu.
Jospa tällä esimerkkitapauksen hyväksikäytetyllä onkin "jeesus" sydämessään? Hän vain kutsuu sitä toisella nimellä. Hän kohtelee lähimmäisiään tasapuolisesti ja kuuntelee sisintään rehellisesti.
Sitten tämä pahuuteen sortunut pappi. Hän tekee kaikki rukouksensa kristillisen kaavan mukaan, varoo kaikkea harhaoppisuutta (joka on aikojen saatossa kirkolliselta taholta määritelty), mutta hänen uskonsa on epätoivoista hapuilua, itsekästä ylemmyydentuntoa ja kylmyyttä muita ajatusmalleja kohtaan. Silloin taitaa "pääsylippu" puuttua.
Mielestäni ihminen ei ole syntynyt tänne petaamaan kuoleman jälkeistä elämää. Hän on tullut olemaan osa elämän virtaa (anteeksi kliseinen ilmaus), luomaan henkistä ja fyysistä ilmapiiriä seuraaville sukupolville, joiden geeneissä, ajatuksissa ja henkisessä perinnössä hän jatkaa elämäänsä. Ja tuossa tulevaisuudessa on ihmiskunnan taivas tai helvetti.tämä on jumalallista puhetta. kyllä sinusta hyvä Jumala tulisi. Jumala näkee ihmisen sydämeen. pääsylippu on nimittäin siellä.
>Hän on tullut olemaan osa elämän virtaa (anteeksi kliseinen ilmaus), luomaan henkistä ja fyysistä ilmapiiriä seuraaville sukupolville, joiden geeneissä, ajatuksissa ja henkisessä perinnössä hän jatkaa elämäänsä. <
ihminen on aluksi syntynyt juuri kuten sanoit(siis oma käsitykseni)syntiinlankeemus sotki kuvioita ja nyt pienen mutkan kautta (kuitenkin joudumme kerran kuolemaan) on tärkeää varmistaa että elämä jatkuu sen jälkeenkin. eli pääsemme siihen tilaan, jonka hienosti kuvasit.
tänne en haluaisi jäädä ikuisuudeksi, odotan parempaa. - uskova
Rausku kirjoitti:
No ennemmin kuin molemmat helvettiin. Kunhan aluksi olisivat tajunneet kaikki virheet elämässään. "Puhdistuneet".
hyvä jumala tulisi. näin se Jumalakin on asian aivoitellut :)
- uskova
jason_dax kirjoitti:
Kerros, mitä ihmisen täytyy tehdä saadakseen kyseisen lipun? Vain ottaa se vastaan? Ei yhtikäs mitään muuta?
Koska minusta uskovien antama kuva "ilmaisesta lahjasta" ei olekaan niin ilmainen, etenkään kun lukee pienellä painetun osan sopimusta. Tiedätkö mitä tämä "ilmainen lahja" vaatii saajaltaan?
Toisaalta, on vielä eräs asia jota et ole ottanut huomioon: Raamatun mukaan, yksikään ihminen ei ansaitse tätä "ilmaista lahjaa". Siis ei kukaan. Et sinä, en minä eikä naapurin outo täti. Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että kukaan ei saa kyseistä lahjaa. Miksi ei saa? Koska me emme ansaitse sitä. Voit lähteä puhumaan armosta ja rakkaudesta, mutta minä aion ottaa esille oikeudenmukaisuuden, joka vaatii, että yksikään ihminen ei lahjaa saa.Jason dax ilmestyi jälleen kuvioihin. täytyy sanoa, että olen sinua kaivannut. pahoitin viime keskustelussa mieleni. (ilostuisin, jos pyytäisit anteeksi.vaikka olet jo anteeksi saanut.)
Jumala on oikeudenmukainen, mutta myös armosta rikas. Hän armossaan kuuli minua syntistä ja kurjaa, ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia teoillani hyvittää pahoja tekojani. mutta nyt meillä on Jeesus välimiehenä. Hän on sovittanut minun ja sinun synnit. me saamme ottaa vastaan, kaikki on sovitettu Jumalan edessä.
pääsylippu on siis ilmainen. mutta juttu ei ole siinä.aivan oikein koko hommaan on koira haudattuna. kun me otamme vastaan pääsylipun. pitää meidän luopua omasta ihanasta elämästämme ja ottaa vastaan Kristuksen risti. ja joka päivä.
voin kyllä sanoa, että yksi päivä kantamassa ristiä on parempi, kuin tuhat vanhassa elämässä.
me emme todellisuudessa saa anteeksi vain syntejämme, vaan saamme kaiken sen ohessa.
Lk 12:27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Lk 12:28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!
Lk 12:29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
Lk 12:30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
Lk 12:31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Lk 12:32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Lk 12:33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
Lk 12:34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
en osaa sitä sinulle kuvata, siihen eivät sanat pysty, miten ihanaa on Herran esikartanoissa. Hän antaa rauhan, joka on ymmärrystä ylempi. uskova kirjoitti:
Jason dax ilmestyi jälleen kuvioihin. täytyy sanoa, että olen sinua kaivannut. pahoitin viime keskustelussa mieleni. (ilostuisin, jos pyytäisit anteeksi.vaikka olet jo anteeksi saanut.)
Jumala on oikeudenmukainen, mutta myös armosta rikas. Hän armossaan kuuli minua syntistä ja kurjaa, ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia teoillani hyvittää pahoja tekojani. mutta nyt meillä on Jeesus välimiehenä. Hän on sovittanut minun ja sinun synnit. me saamme ottaa vastaan, kaikki on sovitettu Jumalan edessä.
pääsylippu on siis ilmainen. mutta juttu ei ole siinä.aivan oikein koko hommaan on koira haudattuna. kun me otamme vastaan pääsylipun. pitää meidän luopua omasta ihanasta elämästämme ja ottaa vastaan Kristuksen risti. ja joka päivä.
voin kyllä sanoa, että yksi päivä kantamassa ristiä on parempi, kuin tuhat vanhassa elämässä.
me emme todellisuudessa saa anteeksi vain syntejämme, vaan saamme kaiken sen ohessa.
Lk 12:27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Lk 12:28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!
Lk 12:29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
Lk 12:30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
Lk 12:31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Lk 12:32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Lk 12:33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
Lk 12:34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
en osaa sitä sinulle kuvata, siihen eivät sanat pysty, miten ihanaa on Herran esikartanoissa. Hän antaa rauhan, joka on ymmärrystä ylempi."Jumala on oikeudenmukainen, mutta myös armosta rikas. Hän armossaan kuuli minua syntistä ja kurjaa, ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia teoillani hyvittää pahoja tekojani. mutta nyt meillä on Jeesus välimiehenä. Hän on sovittanut minun ja sinun synnit. me saamme ottaa vastaan, kaikki on sovitettu Jumalan edessä."
Olet vääristelemässä Raamatun sanomaa. Yksikään ihminen ei ansaitse "ilmaista lahjaa". Täten yksikään ihminen ei myöskään tule saamaan tätä "lahjaa". Turha vetää mitään Jeesusta tähän mukaan. Se ei sinua pelasta. Sinä et vieläkään ansaitse mitään "ilmaista lahjaa", joten sinulla ei mitään "ilmaista lahjaa" voi ollakaan. Sinä vain valehtelet itsellesi ja muille väittäessäsi muuta.
"pääsylippu on siis ilmainen. mutta juttu ei ole siinä.aivan oikein koko hommaan on koira haudattuna. kun me otamme vastaan pääsylipun. pitää meidän luopua omasta ihanasta elämästämme ja ottaa vastaan Kristuksen risti. ja joka päivä."
Ei. Väärin. Täysin väärin. Pääsylippu ei ole ilmainen, koska sillä on hinta. Meidän tulee antaa itsemme jonkin olennon (oikeasti uskonnon) palvelukseen ikuisuudeksi (oikeasti kuolemaan saakka), jotta saisimme tämän lipun. Ilmaisesta on täysin valheellista puhuakaan.
Sitten Raamatun jakeisiin:
"Lk 12:27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää..."
Väärin. Kukat tekevät työtä.
"Lk 12:28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon..."
Jumala ei vaateta, vaan ruoho vaatettaa itsensä.
"Lk 12:29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko."
Tuo on hyvin typerä ohje. Jokainen eliö, ihminen mukaan luettuna, joutuu tekemään jotain ruokansa ja juomansa eteen. Jotkut joutuvat kävelemään kilometrejä paahtavassa auringossa vain saadakseen vettä. Toiset joutuvat kestämään tiskin takana kusipäisiä ja tyhmiä asiakkaita päivästä toiseen saadakseen rahaa ruokaan.uskova kirjoitti:
Jason dax ilmestyi jälleen kuvioihin. täytyy sanoa, että olen sinua kaivannut. pahoitin viime keskustelussa mieleni. (ilostuisin, jos pyytäisit anteeksi.vaikka olet jo anteeksi saanut.)
Jumala on oikeudenmukainen, mutta myös armosta rikas. Hän armossaan kuuli minua syntistä ja kurjaa, ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia teoillani hyvittää pahoja tekojani. mutta nyt meillä on Jeesus välimiehenä. Hän on sovittanut minun ja sinun synnit. me saamme ottaa vastaan, kaikki on sovitettu Jumalan edessä.
pääsylippu on siis ilmainen. mutta juttu ei ole siinä.aivan oikein koko hommaan on koira haudattuna. kun me otamme vastaan pääsylipun. pitää meidän luopua omasta ihanasta elämästämme ja ottaa vastaan Kristuksen risti. ja joka päivä.
voin kyllä sanoa, että yksi päivä kantamassa ristiä on parempi, kuin tuhat vanhassa elämässä.
me emme todellisuudessa saa anteeksi vain syntejämme, vaan saamme kaiken sen ohessa.
Lk 12:27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Lk 12:28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!
Lk 12:29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
Lk 12:30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
Lk 12:31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Lk 12:32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Lk 12:33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
Lk 12:34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
en osaa sitä sinulle kuvata, siihen eivät sanat pysty, miten ihanaa on Herran esikartanoissa. Hän antaa rauhan, joka on ymmärrystä ylempi."Jumala on oikeudenmukainen, mutta myös armosta rikas. Hän armossaan kuuli minua syntistä ja kurjaa, ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia teoillani hyvittää pahoja tekojani. mutta nyt meillä on Jeesus välimiehenä. Hän on sovittanut minun ja sinun synnit. me saamme ottaa vastaan, kaikki on sovitettu Jumalan edessä."
Olet vääristelemässä Raamatun sanomaa. Yksikään ihminen ei ansaitse "ilmaista lahjaa". Täten yksikään ihminen ei myöskään tule saamaan tätä "lahjaa". Turha vetää mitään Jeesusta tähän mukaan. Se ei sinua pelasta. Sinä et vieläkään ansaitse mitään "ilmaista lahjaa", joten sinulla ei mitään "ilmaista lahjaa" voi ollakaan. Sinä vain valehtelet itsellesi ja muille väittäessäsi muuta.
"pääsylippu on siis ilmainen. mutta juttu ei ole siinä.aivan oikein koko hommaan on koira haudattuna. kun me otamme vastaan pääsylipun. pitää meidän luopua omasta ihanasta elämästämme ja ottaa vastaan Kristuksen risti. ja joka päivä."
Ei. Väärin. Täysin väärin. Pääsylippu ei ole ilmainen, koska sillä on hinta. Meidän tulee antaa itsemme jonkin olennon (oikeasti uskonnon) palvelukseen ikuisuudeksi (oikeasti kuolemaan saakka), jotta saisimme tämän lipun. Ilmaisesta on täysin valheellista puhuakaan.
Sitten Raamatun jakeisiin:
"Lk 12:27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää..."
Väärin. Kukat tekevät työtä.
"Lk 12:28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon..."
Jumala ei vaateta, vaan ruoho vaatettaa itsensä.
"Lk 12:29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko."
Tuo on hyvin typerä ohje. Jokainen eliö, ihminen mukaan luettuna, joutuu tekemään jotain ruokansa ja juomansa eteen. Jotkut joutuvat kävelemään kilometrejä paahtavassa auringossa vain saadakseen vettä. Toiset joutuvat kestämään tiskin takana kusipäisiä ja tyhmiä asiakkaita päivästä toiseen saadakseen rahaa ruokaan.- Rausku
uskova kirjoitti:
tämä on jumalallista puhetta. kyllä sinusta hyvä Jumala tulisi. Jumala näkee ihmisen sydämeen. pääsylippu on nimittäin siellä.
>Hän on tullut olemaan osa elämän virtaa (anteeksi kliseinen ilmaus), luomaan henkistä ja fyysistä ilmapiiriä seuraaville sukupolville, joiden geeneissä, ajatuksissa ja henkisessä perinnössä hän jatkaa elämäänsä. <
ihminen on aluksi syntynyt juuri kuten sanoit(siis oma käsitykseni)syntiinlankeemus sotki kuvioita ja nyt pienen mutkan kautta (kuitenkin joudumme kerran kuolemaan) on tärkeää varmistaa että elämä jatkuu sen jälkeenkin. eli pääsemme siihen tilaan, jonka hienosti kuvasit.
tänne en haluaisi jäädä ikuisuudeksi, odotan parempaa.No jaa...ei usko että minusta tulisi hyvää jumalaa :) En jaksaisi miettiä kaikkien ongelmia läpi. Mutta ainakaan en tuijottaisi siihen, kuuluisivatko kuolleet ihmiset minun poikani synnyttämään uskontokuntaan.
Kyllä. On tärkeää varmistaa että elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin. Ei siis tukahduteta ja tuhota elämää. - Rausku
uskova kirjoitti:
hyvä jumala tulisi. näin se Jumalakin on asian aivoitellut :)
Vai niin on jumala asian "ajatellut". Hienoa että hänelläkin on jotain suunnitelmia.
Jokaisella ihmisellä on oma taivas ja helvetti. Riippumatta uskonnosta tai uskonnon puutteesta. Kuten monta kertaa olen todennut: elämä on todellinen jumala. Kunnioittakaamme sitä. - hmm
jason_dax kirjoitti:
Kerros, mitä ihmisen täytyy tehdä saadakseen kyseisen lipun? Vain ottaa se vastaan? Ei yhtikäs mitään muuta?
Koska minusta uskovien antama kuva "ilmaisesta lahjasta" ei olekaan niin ilmainen, etenkään kun lukee pienellä painetun osan sopimusta. Tiedätkö mitä tämä "ilmainen lahja" vaatii saajaltaan?
Toisaalta, on vielä eräs asia jota et ole ottanut huomioon: Raamatun mukaan, yksikään ihminen ei ansaitse tätä "ilmaista lahjaa". Siis ei kukaan. Et sinä, en minä eikä naapurin outo täti. Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että kukaan ei saa kyseistä lahjaa. Miksi ei saa? Koska me emme ansaitse sitä. Voit lähteä puhumaan armosta ja rakkaudesta, mutta minä aion ottaa esille oikeudenmukaisuuden, joka vaatii, että yksikään ihminen ei lahjaa saa."Raamatun mukaan, yksikään ihminen ei ansaitse tätä "ilmaista lahjaa". Siis ei kukaan. Et sinä, en minä eikä naapurin outo täti."
Aivan, kukaan ei ansaitse tuota Lahjaa, ei kukaan.
"Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että kukaan ei saa kyseistä lahjaa."
Väärin. Kukaan ei ansitse Lahjaa, ja juuri siksi sen saa jokainen joka tahtoo sen vastaanottaa, Aivan, JOKAINEN! Armo merkitsee juuri tätä. Jos joku ansaitsisi Lahjan, ei se olisikaan enää Lahja, vaan ansio, korvaus tai palkka. Lahja on Lahja juuri siksi koska kukaan ei pysty ansaitsemaan eli "ostamaan" Lahjaa/ "maksamaan" Lahjasta.
Jumala on sekä oikeudenmukainen, että armollinen.
Jumalan oikeudenmukaisuus on siinä että tuo Lahja maksaa. Jumalan armo on siinä että hän ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota Lahjaa. Koska Lahjalla on kuitenkin hinta, ja koska Jumala ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota hintaa, sen täytyy maksaa joku toinen. Ja niin on tapahtunut. Lahja on JO maksettu.
Jos saat ystävältäsi lahjan, ei hän pyydä maksamaan sen hintaa, vaan hän on itse sen jo maksanut, samoin et sinäkään pyydä ystävääsi maksamaan lahjaa jonka annat hänelle, vaan olet maksanut itse sen hinnan.
Lahjan hinnan maksaa aina sen antaja, ei vastaanottaja. Vaikka et itse pystykään maksamaan Lahjaa jonka saat Lahjaksi, siitä huolimatta saat sen, jos vain haluat ottaa sen vastaan, koska Lahjan antaja on sen jo itse maksanut.
Mutta et tietenkään pysty saamaan Lahjaa, jos et ota sitä vastaan.
Tämä kai lienee selvää? - Rausku
uskova kirjoitti:
tämä on jumalallista puhetta. kyllä sinusta hyvä Jumala tulisi. Jumala näkee ihmisen sydämeen. pääsylippu on nimittäin siellä.
>Hän on tullut olemaan osa elämän virtaa (anteeksi kliseinen ilmaus), luomaan henkistä ja fyysistä ilmapiiriä seuraaville sukupolville, joiden geeneissä, ajatuksissa ja henkisessä perinnössä hän jatkaa elämäänsä. <
ihminen on aluksi syntynyt juuri kuten sanoit(siis oma käsitykseni)syntiinlankeemus sotki kuvioita ja nyt pienen mutkan kautta (kuitenkin joudumme kerran kuolemaan) on tärkeää varmistaa että elämä jatkuu sen jälkeenkin. eli pääsemme siihen tilaan, jonka hienosti kuvasit.
tänne en haluaisi jäädä ikuisuudeksi, odotan parempaa.Eli kannatit ajatusta että "jeesus" voi olla ihmisen sisimmässä ilman että sitä julkisesti ilmoittaa tai kuuluu mihinkään uskontoon?
Ja vastaavasti: vaikka julistaisi Raamatun lauseita kuinka kiihkeästi, käännyttäisi kuin ristiretkeläinen, on oikeasti kaukana Jumalasta.
Jos jokin pääsylippu parempaan huomiseen, toisenlaiseen olomuotoon yms. on, ei se ole niin yksinkertainen asia kuin jonkin uskonnon tunnustaminen. hmm kirjoitti:
"Raamatun mukaan, yksikään ihminen ei ansaitse tätä "ilmaista lahjaa". Siis ei kukaan. Et sinä, en minä eikä naapurin outo täti."
Aivan, kukaan ei ansaitse tuota Lahjaa, ei kukaan.
"Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että kukaan ei saa kyseistä lahjaa."
Väärin. Kukaan ei ansitse Lahjaa, ja juuri siksi sen saa jokainen joka tahtoo sen vastaanottaa, Aivan, JOKAINEN! Armo merkitsee juuri tätä. Jos joku ansaitsisi Lahjan, ei se olisikaan enää Lahja, vaan ansio, korvaus tai palkka. Lahja on Lahja juuri siksi koska kukaan ei pysty ansaitsemaan eli "ostamaan" Lahjaa/ "maksamaan" Lahjasta.
Jumala on sekä oikeudenmukainen, että armollinen.
Jumalan oikeudenmukaisuus on siinä että tuo Lahja maksaa. Jumalan armo on siinä että hän ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota Lahjaa. Koska Lahjalla on kuitenkin hinta, ja koska Jumala ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota hintaa, sen täytyy maksaa joku toinen. Ja niin on tapahtunut. Lahja on JO maksettu.
Jos saat ystävältäsi lahjan, ei hän pyydä maksamaan sen hintaa, vaan hän on itse sen jo maksanut, samoin et sinäkään pyydä ystävääsi maksamaan lahjaa jonka annat hänelle, vaan olet maksanut itse sen hinnan.
Lahjan hinnan maksaa aina sen antaja, ei vastaanottaja. Vaikka et itse pystykään maksamaan Lahjaa jonka saat Lahjaksi, siitä huolimatta saat sen, jos vain haluat ottaa sen vastaan, koska Lahjan antaja on sen jo itse maksanut.
Mutta et tietenkään pysty saamaan Lahjaa, jos et ota sitä vastaan.
Tämä kai lienee selvää?"Väärin. Kukaan ei ansitse Lahjaa, ja juuri siksi sen saa jokainen joka tahtoo sen vastaanottaa..."
Jos ihminen ei ansaitse lahjaa, niin ihminen ei myöskään saa lahjaa.
"Armo merkitsee juuri tätä."
Eli vitut oikeudenmukaisuudesta.
"Jumalan armo on siinä että hän ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota Lahjaa."
Eihän se lahja ihan ilmainen ole. Se maksaa, ainaskin uskovien mukaan, yhden korvaamattoman asian: ihmisen elämän.
Lahjaa ei anneta vain lahjan antamisen tähden. Lahjan antamisella on syy. Miksi jumala haluaa antaa lahjan? Näen sen itse näin: jumala haluaa antaa minulle, sinulla, nimimerkki Uskova:lle sekä kaikille muille lahjan, mutta ei voi antaa, koska me emme ansaitse sitä.
Rinnastus: Lapsi on koulussa. Hänellä on todistuksessa vain vitosia ja nelosia, riitelee ja tappelee kaikkien kanssa sekä muutenkin käyttäytyy todella huonosti eikä tee läksyjään. Haluaisin antaa hänelle lahjan, mutta hän ei ansaitse sitä. Joten hän ei sitä saa.- hmm
hmm kirjoitti:
"Raamatun mukaan, yksikään ihminen ei ansaitse tätä "ilmaista lahjaa". Siis ei kukaan. Et sinä, en minä eikä naapurin outo täti."
Aivan, kukaan ei ansaitse tuota Lahjaa, ei kukaan.
"Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että kukaan ei saa kyseistä lahjaa."
Väärin. Kukaan ei ansitse Lahjaa, ja juuri siksi sen saa jokainen joka tahtoo sen vastaanottaa, Aivan, JOKAINEN! Armo merkitsee juuri tätä. Jos joku ansaitsisi Lahjan, ei se olisikaan enää Lahja, vaan ansio, korvaus tai palkka. Lahja on Lahja juuri siksi koska kukaan ei pysty ansaitsemaan eli "ostamaan" Lahjaa/ "maksamaan" Lahjasta.
Jumala on sekä oikeudenmukainen, että armollinen.
Jumalan oikeudenmukaisuus on siinä että tuo Lahja maksaa. Jumalan armo on siinä että hän ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota Lahjaa. Koska Lahjalla on kuitenkin hinta, ja koska Jumala ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota hintaa, sen täytyy maksaa joku toinen. Ja niin on tapahtunut. Lahja on JO maksettu.
Jos saat ystävältäsi lahjan, ei hän pyydä maksamaan sen hintaa, vaan hän on itse sen jo maksanut, samoin et sinäkään pyydä ystävääsi maksamaan lahjaa jonka annat hänelle, vaan olet maksanut itse sen hinnan.
Lahjan hinnan maksaa aina sen antaja, ei vastaanottaja. Vaikka et itse pystykään maksamaan Lahjaa jonka saat Lahjaksi, siitä huolimatta saat sen, jos vain haluat ottaa sen vastaan, koska Lahjan antaja on sen jo itse maksanut.
Mutta et tietenkään pysty saamaan Lahjaa, jos et ota sitä vastaan.
Tämä kai lienee selvää?Otetaanpa uudestaan.
"Lahjaa ei anneta vain lahjan antamisen tähden. Lahjan antamisella on syy. Miksi jumala haluaa antaa lahjan? Näen sen itse näin: jumala haluaa antaa minulle, sinulla, nimimerkki Uskova:lle sekä kaikille muille lahjan, mutta ei voi antaa, koska me emme ansaitse sitä.
Rinnastus: Lapsi on koulussa. Hänellä on todistuksessa vain vitosia ja nelosia, riitelee ja tappelee kaikkien kanssa sekä muutenkin käyttäytyy todella huonosti eikä tee läksyjään. Haluaisin antaa hänelle lahjan, mutta hän ei ansaitse sitä. Joten hän ei sitä saa."
Et ilmeisesti lainkaan tiedä miksi Lahja annetaan.
Lahja annetaan rakkaudesta. Vanhemmat antavat lapsilleen lahjoja, ei siksi että nämä olisivat ansainneet saada lahjoja, (usein on jopa päivastoin), vaan siksi että he rakastavat lapsiaan. Olen antanut lapsilleni lahjoja, joulu-syntymäpäivä- jne lahjoja, vaikka lapseni ovat totta puhuakseni välillä niin hankalia, että rehellisyyden nimissä voin sanoa että lapseni eivät ole ansainneet minkäänlaisia lahjoja. Annan lapsilleni lahjoja sen tähden koska rakastan heitä, siitä huolimatta vaikka he eivät sitä usein ansaitsekaan. Miksi sitten rakastan lapsiani? Siksi koska he ovat lapsiani!
Rakkaus ei ole ehdollinen.
Toiseksi; Etkö ole koskaan antanut lahjaa ihmiselle joka ei ole sitä ansainnut?
Jos siis on niin, että kukaan ei voi ansaita lahjaa, niin siinä tapauksessa; jos olet antanut lahjan yhdellekin ihmiselle, olet antanut sen ihmiselle joka ei ole ansainnut sitä.
Samoin, jos kukaan ei voi ansaita lahjaa, ja jos olet elämäsi aikana saanut yhdenkin lahjan, olet saanut sen, vaikka et ole ansainnut sitä.
Kolmanneksi, jos/kun annat lahjan jollekin ystävällesi, et varmaankaan pyydä häntä maksamaan siitä? Tai jos ystäväsi antaa sinulle lahjan, ei kai hän vaadi sinua maksamaan antamansa lahjan hintaa?
"Lahja" joka maksaa, ei ole lahja, vaan kauppatavara. Kaupankäynnissähän maksetaan tavaroista tai palveluista. Sen sijaan lahjan antaja ei vaadi lahjan vastaanottajalta maksua lahjasta.
Lahja tarkoittaa että se ei maksa vastaanottajalle mitään. Se tarkoittaa myös sitä että sen vastaanottaminen on vapaaehtoista. Ei sinunkaan ystäväsi pakota sinua ottamaan lahjaansa vastaan. Et sinäkään varmaankaan pakota ystävääsi ottamaan lahjaasi vastaan?
Lahjan hintaa ei maksa lahjan vastaanottaja, vaan lahjan antaja!
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? - topi
hmm kirjoitti:
"Raamatun mukaan, yksikään ihminen ei ansaitse tätä "ilmaista lahjaa". Siis ei kukaan. Et sinä, en minä eikä naapurin outo täti."
Aivan, kukaan ei ansaitse tuota Lahjaa, ei kukaan.
"Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että kukaan ei saa kyseistä lahjaa."
Väärin. Kukaan ei ansitse Lahjaa, ja juuri siksi sen saa jokainen joka tahtoo sen vastaanottaa, Aivan, JOKAINEN! Armo merkitsee juuri tätä. Jos joku ansaitsisi Lahjan, ei se olisikaan enää Lahja, vaan ansio, korvaus tai palkka. Lahja on Lahja juuri siksi koska kukaan ei pysty ansaitsemaan eli "ostamaan" Lahjaa/ "maksamaan" Lahjasta.
Jumala on sekä oikeudenmukainen, että armollinen.
Jumalan oikeudenmukaisuus on siinä että tuo Lahja maksaa. Jumalan armo on siinä että hän ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota Lahjaa. Koska Lahjalla on kuitenkin hinta, ja koska Jumala ei vaadi ainuttakaan ihmistä maksamaan tuota hintaa, sen täytyy maksaa joku toinen. Ja niin on tapahtunut. Lahja on JO maksettu.
Jos saat ystävältäsi lahjan, ei hän pyydä maksamaan sen hintaa, vaan hän on itse sen jo maksanut, samoin et sinäkään pyydä ystävääsi maksamaan lahjaa jonka annat hänelle, vaan olet maksanut itse sen hinnan.
Lahjan hinnan maksaa aina sen antaja, ei vastaanottaja. Vaikka et itse pystykään maksamaan Lahjaa jonka saat Lahjaksi, siitä huolimatta saat sen, jos vain haluat ottaa sen vastaan, koska Lahjan antaja on sen jo itse maksanut.
Mutta et tietenkään pysty saamaan Lahjaa, jos et ota sitä vastaan.
Tämä kai lienee selvää?"Eihän se lahja ihan ilmainen ole. Se maksaa, ainaskin uskovien mukaan, yhden korvaamattoman asian: ihmisen elämän"
Ilmeisesti et sitten tiennyt että sinäkin kuolet joskus, siis menetät elämäsi. Yällätys yllätys, näin tapahtuu jokaisen kohdalla, ennemmin tai myöhemmin.
Menetät kuollessasi elämäsi, mutta et saa mitään tilalle. Mutta entä uskovat? "Se maksaa, ainaskin uskovien mukaan, yhden korvaamattoman asian: ihmisen elämän" Eli, myös he menettävät elämänsä, aivan kuin sinäkin. Tähän asti ei mitään eroa. Mutta uskovat saavat sen elämän tilalle josta he joutuvat luopumaan, tilalle jotain joka on satakertaisesti suurempaa ja arvokkaampaa kuin tämä kuolevainen elämä. Entä mitä sinä saat? Nothing! Onko se valintasi? Sen ei tarvitse olla.
Matemaattisesti, vaikka vain omia hyötynäkökohtia ajatellen, Jumalan tarjoama Lahja on niin valtava että siitä ei halua kieltäytyä, vaikka voikin.
Kun elämässä on jotain jonka puolesta voisi vaikka kuolla, se on merkityksellistä, ja rikasta elämää, mutta jos elämässä ei ole mitään minkä vuoksi kuolla, se on tyhjää ja yhdentekevää, eikä siinä ole mitään minkä vuoksi elää.
- disbeliever
>>>eikö sitä voi edes katsoa, onko tämä totta, mitä puhun?
- uskova
toivon, ettei ateistien(tai sinun) tarkoitus ole kieltää Jumalan olemassaolo vain siitä syystä, ettei koskaan ole uskaltanut ottaa asiasta selvää, onko Jumala todella.
Itse olen kokenutsen, ettei minulle ollut Jumalaa. ei ollut tarvetta uskoa eikä edes kieltää Jumalan olemassaoloa, yksinkertaisesti en ajatellut yhtään koko asiaa.
Rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen vasta, aloin ajattelemaan kuoleman jälkeistä elämää. silloin rukoilin ensi kerran ja sanoin haluavani tulla uskoon. Uskoon tulin noin 1,5 vuotta tuon rukouksen jälkeen. silloin rukoukseni oli:"lähetä joku, joka tulee sinusta puhumaan, sillä en tiedä sinusta mitään"
Tämä oli mielestäni se "kokeilu", ilman mitään kaikki tai ei mitään juttuja. kunhan kysyin, heitin sydämessäni rukouksen, jonka vain Hän kuuli, jos oli kuullakseen. Mutta Kiitos Herralle Hän kuuli!!tänään olen siksi uskossa Häneen, koska Hän vastsi rukoukseen ja on sen jälkeen osoittanut moneen kertaan kuulevansa minua.
raamatusa on esimerkki samarialaisista, jotka tulivat uskoon, kun itse menivät Jeesuksen luo. Joh.4:42
Raamatussa, johon luotan täydellisesti, on sanottu, että Jumala lähestyy niitä, jotka lähestyvät Häntä Jaak.4:8-11. etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan Matt.7:7-8. Kannattaa kokeilla. Hän ei hylkää sitä, joka Hänen tykönsä tulee. uskova kirjoitti:
toivon, ettei ateistien(tai sinun) tarkoitus ole kieltää Jumalan olemassaolo vain siitä syystä, ettei koskaan ole uskaltanut ottaa asiasta selvää, onko Jumala todella.
Itse olen kokenutsen, ettei minulle ollut Jumalaa. ei ollut tarvetta uskoa eikä edes kieltää Jumalan olemassaoloa, yksinkertaisesti en ajatellut yhtään koko asiaa.
Rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen vasta, aloin ajattelemaan kuoleman jälkeistä elämää. silloin rukoilin ensi kerran ja sanoin haluavani tulla uskoon. Uskoon tulin noin 1,5 vuotta tuon rukouksen jälkeen. silloin rukoukseni oli:"lähetä joku, joka tulee sinusta puhumaan, sillä en tiedä sinusta mitään"
Tämä oli mielestäni se "kokeilu", ilman mitään kaikki tai ei mitään juttuja. kunhan kysyin, heitin sydämessäni rukouksen, jonka vain Hän kuuli, jos oli kuullakseen. Mutta Kiitos Herralle Hän kuuli!!tänään olen siksi uskossa Häneen, koska Hän vastsi rukoukseen ja on sen jälkeen osoittanut moneen kertaan kuulevansa minua.
raamatusa on esimerkki samarialaisista, jotka tulivat uskoon, kun itse menivät Jeesuksen luo. Joh.4:42
Raamatussa, johon luotan täydellisesti, on sanottu, että Jumala lähestyy niitä, jotka lähestyvät Häntä Jaak.4:8-11. etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan Matt.7:7-8. Kannattaa kokeilla. Hän ei hylkää sitä, joka Hänen tykönsä tulee.***
KIELTÄMISESTÄ -> MITÄ SILLÄ TARKOITETAAN?
***
Yksikään ateisti ei 'kiellä' Jumalan olemassaoloa. Omasta mielestään olematonta ei voi kieltää, ellei ole mielenvikainen. Näin minä asian näen. Esimerkki määritelmäni tueksi: "Kiellän sinua, lapseni, lainaamasta uutta Ferrariamme! -Mutta, isä, eihän meillä ole varaa edes Ladaan."
Jos ateisti jotain kieltämällä kieltäisi, niin silloin puhuisimme harvinaisemmasta dogmaattisesta apriorisesta ateismista eli ns. telaketjuateismista, joka kieltää vain VÄITTÄMÄN "Jumala on olemassa".
Useimmat ateistit eivät kuitenkaan ole näin ehdottoman varmoja kieltäjiä, mitä minä en suinkaan mieltäisi heikkoudeksi vaan rehellisyydeksi, joka taas on jo vahvuus. Useimmat nimittäin ovat ateisteja juuri siitä syystä, etteivät he järjellisesti ajateltuna voi väittää tietävänsä varmuudella totuutta jumaluuksista. Monet ateistit suovat kuitenkin jumaluuden olemassaololle, aivan niin kuin Jupiterin renkaalla rullaluistelevan norsun olemassaololle, sentään teoreettisen mahdollisuuden.
Ateisti ei olisi enää ateisti, jos hän lähtisi kieltämään itse Jumalan. Hän lienee silloin saatananpalvoja, koska omasta mielestään olematonta ei voi kieltää MOT
***
SITTEN ITSE ASIAAN -> KUINKA TULLA USKOON?
haluan ettet itsesi tähden kyseenalaista uskoasi
***
Otsikkosi tuhannesti tulkittavan symbolisen neuvon "avaa silmät ja katso" kannattaa korvata konkreettisella ohjeella:
Hanki tai odota että elämääsi pläjähtää todellinen tragedia
"Vasta rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen"
joka tuntuu niin pahalta, että selviytyäksesi surusta jopa järkesi haluaa panna sinut uskomaan
"sanoin haluavani tulla uskoon"
että kaikella pahallakin olisi hyvä tarkoituksensa ja että jonain päivänä näkisit vielä rakkaasi
"aloin ajattelemaan kuoleman jälkeistä elämää"
ja sitten hoksaat, että eikös se kristinusko väitä tarjoavansa toivomani lohdun ja rakkaani kohtaamisen sitten siellä taivaassa!
Noin 1,5 vuoden jälkeen on kehosi puolustusmekanismi ja toiveajattelu tehnyt tehtävänsä. Mahdollisesti olet juuri ennen lopullista varmuutta Jumalasta kohdannut ihmeelliseltä TUNTUVIA asioita, jotka ovat toimineet viimeisinä sysäyksinä rationaalisen JÄRJEN syöstämiseksi raiteiltaan. "Näin enkelin!" (= näit unta / muovipussin öisen puun oksalla / olit päihteiden vaikutuksen alaisena / et enää kestänyt suruasi, joten tajuntasi sai sinut hallusinoimaan, kuten eräät huumeet saavat)
Siis älä hauku ateisteja uskaltamisen puutteesta. Niin kuin itsekin sanoit, niin kauan kuin ei ole tarvetta uskoa, ei yksinkertaisesti edes ajattele koko asiaa. Sinulle ilmeni klassinen tarve uskoa jumalaan, joten ei mikään jumalallinen saavutus, että sinä myös haluttuasi tulla uskoon tulit uskoon MOT
MOT = mikä on todistettavissa (tai Mielensisäistä Omatoimista Terapiaa) Ei siinä mitään pahaa. Kukin selviytyköön tavallaan. Haluan että uskot.- uskova
hegemånia kirjoitti:
***
KIELTÄMISESTÄ -> MITÄ SILLÄ TARKOITETAAN?
***
Yksikään ateisti ei 'kiellä' Jumalan olemassaoloa. Omasta mielestään olematonta ei voi kieltää, ellei ole mielenvikainen. Näin minä asian näen. Esimerkki määritelmäni tueksi: "Kiellän sinua, lapseni, lainaamasta uutta Ferrariamme! -Mutta, isä, eihän meillä ole varaa edes Ladaan."
Jos ateisti jotain kieltämällä kieltäisi, niin silloin puhuisimme harvinaisemmasta dogmaattisesta apriorisesta ateismista eli ns. telaketjuateismista, joka kieltää vain VÄITTÄMÄN "Jumala on olemassa".
Useimmat ateistit eivät kuitenkaan ole näin ehdottoman varmoja kieltäjiä, mitä minä en suinkaan mieltäisi heikkoudeksi vaan rehellisyydeksi, joka taas on jo vahvuus. Useimmat nimittäin ovat ateisteja juuri siitä syystä, etteivät he järjellisesti ajateltuna voi väittää tietävänsä varmuudella totuutta jumaluuksista. Monet ateistit suovat kuitenkin jumaluuden olemassaololle, aivan niin kuin Jupiterin renkaalla rullaluistelevan norsun olemassaololle, sentään teoreettisen mahdollisuuden.
Ateisti ei olisi enää ateisti, jos hän lähtisi kieltämään itse Jumalan. Hän lienee silloin saatananpalvoja, koska omasta mielestään olematonta ei voi kieltää MOT
***
SITTEN ITSE ASIAAN -> KUINKA TULLA USKOON?
haluan ettet itsesi tähden kyseenalaista uskoasi
***
Otsikkosi tuhannesti tulkittavan symbolisen neuvon "avaa silmät ja katso" kannattaa korvata konkreettisella ohjeella:
Hanki tai odota että elämääsi pläjähtää todellinen tragedia
"Vasta rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen"
joka tuntuu niin pahalta, että selviytyäksesi surusta jopa järkesi haluaa panna sinut uskomaan
"sanoin haluavani tulla uskoon"
että kaikella pahallakin olisi hyvä tarkoituksensa ja että jonain päivänä näkisit vielä rakkaasi
"aloin ajattelemaan kuoleman jälkeistä elämää"
ja sitten hoksaat, että eikös se kristinusko väitä tarjoavansa toivomani lohdun ja rakkaani kohtaamisen sitten siellä taivaassa!
Noin 1,5 vuoden jälkeen on kehosi puolustusmekanismi ja toiveajattelu tehnyt tehtävänsä. Mahdollisesti olet juuri ennen lopullista varmuutta Jumalasta kohdannut ihmeelliseltä TUNTUVIA asioita, jotka ovat toimineet viimeisinä sysäyksinä rationaalisen JÄRJEN syöstämiseksi raiteiltaan. "Näin enkelin!" (= näit unta / muovipussin öisen puun oksalla / olit päihteiden vaikutuksen alaisena / et enää kestänyt suruasi, joten tajuntasi sai sinut hallusinoimaan, kuten eräät huumeet saavat)
Siis älä hauku ateisteja uskaltamisen puutteesta. Niin kuin itsekin sanoit, niin kauan kuin ei ole tarvetta uskoa, ei yksinkertaisesti edes ajattele koko asiaa. Sinulle ilmeni klassinen tarve uskoa jumalaan, joten ei mikään jumalallinen saavutus, että sinä myös haluttuasi tulla uskoon tulit uskoon MOT
MOT = mikä on todistettavissa (tai Mielensisäistä Omatoimista Terapiaa) Ei siinä mitään pahaa. Kukin selviytyköön tavallaan. Haluan että uskot.1,5 vuoden päästä teki ihminen läheltä itsemurhan ja jouduin jälleen rajan takaisiin mietteisiin. en nähnyt muovipusseja. se siitä.
en hauku ateisteja uskaltamisen puutteesta. tai jos koit sen niin, pyydän anteeksi. se ei ollut tarkoitus.
"SITTEN ITSE ASIAAN -> KUINKA TULLA USKOON?"
Haluat siis tietää?
se on hyvin helppoa. sanot esim. näin
haluaisin uskoa sinuun. mutta epäilen koko olemassaoloasi.anna sinä minulle uskoa. ja anna kaikki minun syntini anteeksi. poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Jumala lahjoittaa uskon, sitä ei voi itse pusertaa. rukouksen jälkeen, Jumala antaa sinun kaikki syntisi anteeksi ja antaa uuden sydämen. koet mielenmuutoksen. näet asiat eritavalla kuin ennen. näin on tapahtunut miljoonille, myös minulle. elämäsi tulee muuttumaan. pystyt lukemaan raamattua ja ymmärrät sitä. sana alkaa elämään ja koet kuinka Jumala puhuu juuri sinulle sanansa kautta. olet Jumalalle suuriarvoinen ja rakas. Hän odottaa, että voisi osoittaa rakkauttaan ja hyvyyttään sinulle.
minäkin haluan, että sinä uskot.
MOT=MINÄ OLEN TOTUUS (Jeesus) uskova kirjoitti:
1,5 vuoden päästä teki ihminen läheltä itsemurhan ja jouduin jälleen rajan takaisiin mietteisiin. en nähnyt muovipusseja. se siitä.
en hauku ateisteja uskaltamisen puutteesta. tai jos koit sen niin, pyydän anteeksi. se ei ollut tarkoitus.
"SITTEN ITSE ASIAAN -> KUINKA TULLA USKOON?"
Haluat siis tietää?
se on hyvin helppoa. sanot esim. näin
haluaisin uskoa sinuun. mutta epäilen koko olemassaoloasi.anna sinä minulle uskoa. ja anna kaikki minun syntini anteeksi. poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Jumala lahjoittaa uskon, sitä ei voi itse pusertaa. rukouksen jälkeen, Jumala antaa sinun kaikki syntisi anteeksi ja antaa uuden sydämen. koet mielenmuutoksen. näet asiat eritavalla kuin ennen. näin on tapahtunut miljoonille, myös minulle. elämäsi tulee muuttumaan. pystyt lukemaan raamattua ja ymmärrät sitä. sana alkaa elämään ja koet kuinka Jumala puhuu juuri sinulle sanansa kautta. olet Jumalalle suuriarvoinen ja rakas. Hän odottaa, että voisi osoittaa rakkauttaan ja hyvyyttään sinulle.
minäkin haluan, että sinä uskot.
MOT=MINÄ OLEN TOTUUS (Jeesus)Kaikkein tärkein uskoontulosi analysoinnissani näytti siis osuneen oikeaan.
Toteutumatta jäi vain tuo ihmeiden näkeminen, jota itsekin pidin vain "mahdollisesti"
tapahtuneena.
Toisaalta läheisen ihmisen itsemurha, josta olen hyvin pahoillani, soveltuu yhtä hyvin "toimimaan viimeisenä
sysäyksenä" uskoon tulolle, kun "et enää kestänyt suruasi", mikä on kovin ymmärrettävää.
Sama pointti pätee yhä: uskoon on suurempi todennäköisyys tulla, kun jotain sellaista merkittävää tapahtuu, ettei psyyke sitä enää kestä.
Olen kyllä vilpittömän pahoillani menetyksistäsi. En sano, että olisit muita
ihmisiä heikompi. Psykologinen kriisi tekee ihmeitä vahvallekin ihmismielelle ja ihminen
alkaa sitten ymmärrettävin syin kirjaimellisesti uskoa parempaan. Eikä sitä sinulta saisi edes yrittää riistää. Aika vaikeaahan se sitä paitsi olisi. Sama kuin kieltäisi afrikkalaista tekemästä lisää lapsia.
Sitten tuohon ateistin rukoukseen. Onnellisessa elämäntilanteessa elävälle ateistille on mahdotonta rukoilla antamillasi sanoilla, sillä mainitsemasi rukoushan puhuttelee jumalaa, johon ateisti ei vielä usko. Eihän sitä voi
puhutella, jota ei usko lainkaan olevan olemassa.
Esim. "haluaisin uskoa sinuun" on ristiriidassa ateistin järjen kanssa.
Ateisti ei voi sinutella omasta mielestään olematonta. Tarkoittaakseen todella
sanomaansa ateisti voisi vain sanoa "haluaisin uskoa kuolemanjälkeiseen
elämään" tai "jos siellä nyt joku on, niin ois ihan kiva tietää se" ja heittää viestinsä näin mahdollisen jumalan ongittavaksi. Niin minä
olen tehnyt vuosia sitten. Hiljaista on pidellyt. Tosin eipä ole psyykekään
liioin kärsinyt, joten ehkei "jumalalla" ole ollut tarvettakaan lahjoa minua
uskolla.
Ateisti ei myöskään samaisen järjenvastaisen sinuttelun vuoksi pysty pyytämään
"anna sinä minulle uskoa" tai "anna kaikki minun syntini anteeksi". Kaiken
kukkuraksi ateisti piut paut pitää oletettua Jeesusta oletetun Jumalan poikana.
Siispä myös "poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä" on tasapainoisessa mielentilassa
olevalle ateistille järjellisesti mahdoton rukous lausuttavaksi.
Muilta osin - en kyllä pitkänkään pohdinnan jälkeen keksi miltä osin - ehdottamasi
ateistin rukous on juu "hyvin helppoa" toteuttaa.- uskova
hegemånia kirjoitti:
Kaikkein tärkein uskoontulosi analysoinnissani näytti siis osuneen oikeaan.
Toteutumatta jäi vain tuo ihmeiden näkeminen, jota itsekin pidin vain "mahdollisesti"
tapahtuneena.
Toisaalta läheisen ihmisen itsemurha, josta olen hyvin pahoillani, soveltuu yhtä hyvin "toimimaan viimeisenä
sysäyksenä" uskoon tulolle, kun "et enää kestänyt suruasi", mikä on kovin ymmärrettävää.
Sama pointti pätee yhä: uskoon on suurempi todennäköisyys tulla, kun jotain sellaista merkittävää tapahtuu, ettei psyyke sitä enää kestä.
Olen kyllä vilpittömän pahoillani menetyksistäsi. En sano, että olisit muita
ihmisiä heikompi. Psykologinen kriisi tekee ihmeitä vahvallekin ihmismielelle ja ihminen
alkaa sitten ymmärrettävin syin kirjaimellisesti uskoa parempaan. Eikä sitä sinulta saisi edes yrittää riistää. Aika vaikeaahan se sitä paitsi olisi. Sama kuin kieltäisi afrikkalaista tekemästä lisää lapsia.
Sitten tuohon ateistin rukoukseen. Onnellisessa elämäntilanteessa elävälle ateistille on mahdotonta rukoilla antamillasi sanoilla, sillä mainitsemasi rukoushan puhuttelee jumalaa, johon ateisti ei vielä usko. Eihän sitä voi
puhutella, jota ei usko lainkaan olevan olemassa.
Esim. "haluaisin uskoa sinuun" on ristiriidassa ateistin järjen kanssa.
Ateisti ei voi sinutella omasta mielestään olematonta. Tarkoittaakseen todella
sanomaansa ateisti voisi vain sanoa "haluaisin uskoa kuolemanjälkeiseen
elämään" tai "jos siellä nyt joku on, niin ois ihan kiva tietää se" ja heittää viestinsä näin mahdollisen jumalan ongittavaksi. Niin minä
olen tehnyt vuosia sitten. Hiljaista on pidellyt. Tosin eipä ole psyykekään
liioin kärsinyt, joten ehkei "jumalalla" ole ollut tarvettakaan lahjoa minua
uskolla.
Ateisti ei myöskään samaisen järjenvastaisen sinuttelun vuoksi pysty pyytämään
"anna sinä minulle uskoa" tai "anna kaikki minun syntini anteeksi". Kaiken
kukkuraksi ateisti piut paut pitää oletettua Jeesusta oletetun Jumalan poikana.
Siispä myös "poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä" on tasapainoisessa mielentilassa
olevalle ateistille järjellisesti mahdoton rukous lausuttavaksi.
Muilta osin - en kyllä pitkänkään pohdinnan jälkeen keksi miltä osin - ehdottamasi
ateistin rukous on juu "hyvin helppoa" toteuttaa.sitten kun sinulle iskee se psykologinen riisi päälle. silloin se on todella helppoa, voin kokemuksesta kertoa. (tietysti helpommalla pääsisi kun rukoilisi hyvänä päivänä, mutta minkäs psyykelleen tekee) sitäpaitsi jos olet jo heittänyt Jumalalle rukouksen. voin vakuuttaa, ettei sitä ole unohdettu, vaan päinvastoin, voit minä kauniina(sateisetkin käy)päivänä tahansa joutua vastatusten elävän jumalan kanssa. silloin tiedät varmasti. Hän tulee kohtaamaan sinut. oletko valmis?
uskova kirjoitti:
sitten kun sinulle iskee se psykologinen riisi päälle. silloin se on todella helppoa, voin kokemuksesta kertoa. (tietysti helpommalla pääsisi kun rukoilisi hyvänä päivänä, mutta minkäs psyykelleen tekee) sitäpaitsi jos olet jo heittänyt Jumalalle rukouksen. voin vakuuttaa, ettei sitä ole unohdettu, vaan päinvastoin, voit minä kauniina(sateisetkin käy)päivänä tahansa joutua vastatusten elävän jumalan kanssa. silloin tiedät varmasti. Hän tulee kohtaamaan sinut. oletko valmis?
Siskoni homotuttava päätti taannoin tosissaan yrittää uskoa itsensä heteroksi. Kului pari vuotta, kun siskoni kohtasi miehen uudelleen ja kysyi, miten on eheytyminen edennyt. Ei ollut kuulemma ollut rukouksista mitään hyötyä.
En vertaa homoseksuaalisuutta psykologiseen kriisiin, enkä itse ole homo, mutta todellisen hädän tullen aion kyllä ensin hyödyntää kaiken mahdollisen konkreettisesti havaittavissa olevan avun ja vasta sitten tarpeen vaatiessa vihoviimeisenä oljenkortena voin yrittää myydä järkeni jumalalle.
Uskon kyllä niin vankasti mielikuvitukseni voimaan, että ennemmin vaikka alan jutella oikealla oksalla istuvalle oravalle ja hankin sitä kautta ilon takaisin elämääni.
Jokainen tyylillään.- uskova
hegemånia kirjoitti:
Siskoni homotuttava päätti taannoin tosissaan yrittää uskoa itsensä heteroksi. Kului pari vuotta, kun siskoni kohtasi miehen uudelleen ja kysyi, miten on eheytyminen edennyt. Ei ollut kuulemma ollut rukouksista mitään hyötyä.
En vertaa homoseksuaalisuutta psykologiseen kriisiin, enkä itse ole homo, mutta todellisen hädän tullen aion kyllä ensin hyödyntää kaiken mahdollisen konkreettisesti havaittavissa olevan avun ja vasta sitten tarpeen vaatiessa vihoviimeisenä oljenkortena voin yrittää myydä järkeni jumalalle.
Uskon kyllä niin vankasti mielikuvitukseni voimaan, että ennemmin vaikka alan jutella oikealla oksalla istuvalle oravalle ja hankin sitä kautta ilon takaisin elämääni.
Jokainen tyylillään.jos edes on vaihtoehtona(vaikkakin vihonviimeisenä).
moni joka pyrkii irti synnistä, rakastaa kuitenkin enemmän synnin tekemistä kuin Jumalaa. voidaan rukoilla puolivillaisesti, ja odotetaan, että Jumala ottaa himot pois. olen saanut kokea itse, kuinka Jumala on auttanut, mutta ensin on itse pitänyt oikeasti tahtoa päästä irti synnistä. synti on tullut iljettäväksi asiaksi, muttei ole voimaa irtisanoutua siitä. myös Herran pelko on auttanut asiaa(joka on muuten raamatun mukaan pahan vihaamista). olen tosissani huutanut Jumalan puoleen ja itkenyt. tiedän, ettei mikään synti voi päästä taivaaseen. synnistä on päästä, että on vapaapääsy taivaaseen.
kun olen sanonut Jumalallle tahtoni päästä irti ja kärsinyt himon tuskaa, mutta päättänyt silti mieluummin kärsiä kuin palata syntiin. kun Jumala huomaa, että nyt olet tosissasi, Hän armahtaa ja vapahtaa sinut himoistasi. Jumala on kanssasi tosissaan ja hän odottaa samaa sinulta.
kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava. mitä pahemmin siihen on kietoutunut, sitä kovemmat ovat myös taistelut.
sanoisin vaan, ettei synnillisestä elämästä tai synnistä vapautumisesta ole paljoakaan opetusta missään(tai en ole vaan törmännyt). edellä kerrottu on oman kokemuksen kautta tullutta, ohjeen olen löytänyt raamatusta. alla vain yksi Raamatun paikka aiheesta.
Hb 12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
Hb 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hb 12:3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Hb 12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
Hb 12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
Hb 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Hb 12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Hb 12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Hb 12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? - Hetero52
uskova kirjoitti:
jos edes on vaihtoehtona(vaikkakin vihonviimeisenä).
moni joka pyrkii irti synnistä, rakastaa kuitenkin enemmän synnin tekemistä kuin Jumalaa. voidaan rukoilla puolivillaisesti, ja odotetaan, että Jumala ottaa himot pois. olen saanut kokea itse, kuinka Jumala on auttanut, mutta ensin on itse pitänyt oikeasti tahtoa päästä irti synnistä. synti on tullut iljettäväksi asiaksi, muttei ole voimaa irtisanoutua siitä. myös Herran pelko on auttanut asiaa(joka on muuten raamatun mukaan pahan vihaamista). olen tosissani huutanut Jumalan puoleen ja itkenyt. tiedän, ettei mikään synti voi päästä taivaaseen. synnistä on päästä, että on vapaapääsy taivaaseen.
kun olen sanonut Jumalallle tahtoni päästä irti ja kärsinyt himon tuskaa, mutta päättänyt silti mieluummin kärsiä kuin palata syntiin. kun Jumala huomaa, että nyt olet tosissasi, Hän armahtaa ja vapahtaa sinut himoistasi. Jumala on kanssasi tosissaan ja hän odottaa samaa sinulta.
kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava. mitä pahemmin siihen on kietoutunut, sitä kovemmat ovat myös taistelut.
sanoisin vaan, ettei synnillisestä elämästä tai synnistä vapautumisesta ole paljoakaan opetusta missään(tai en ole vaan törmännyt). edellä kerrottu on oman kokemuksen kautta tullutta, ohjeen olen löytänyt raamatusta. alla vain yksi Raamatun paikka aiheesta.
Hb 12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
Hb 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hb 12:3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Hb 12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
Hb 12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
Hb 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Hb 12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Hb 12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Hb 12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?"kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava. mitä pahemmin siihen on kietoutunut, sitä kovemmat ovat myös taistelut"
No niin - tulihan se tämänkin 'uskovan' varsinainen ajatusmaailma selville. Hartaana kirjoitellaan, varmaan tippa silmässä omasta pyhyydestä, ja sitten tuomitaan toisia ihmisiä. - uskova
Hetero52 kirjoitti:
"kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava. mitä pahemmin siihen on kietoutunut, sitä kovemmat ovat myös taistelut"
No niin - tulihan se tämänkin 'uskovan' varsinainen ajatusmaailma selville. Hartaana kirjoitellaan, varmaan tippa silmässä omasta pyhyydestä, ja sitten tuomitaan toisia ihmisiä.kaikkien luettavilla kokoajan. se nimittäin on kirjoitettu raamattuun.
kirjoitukseni eivät ole tarkoitettu miksikään hartaudenharjoittamiseksi.
1 Room.1:26-27
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
1 Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
minä en tuomitse, mutta haluan olla varoittamassa, Jumala tuomitsee. - Jumalan sana
Hetero52 kirjoitti:
"kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava. mitä pahemmin siihen on kietoutunut, sitä kovemmat ovat myös taistelut"
No niin - tulihan se tämänkin 'uskovan' varsinainen ajatusmaailma selville. Hartaana kirjoitellaan, varmaan tippa silmässä omasta pyhyydestä, ja sitten tuomitaan toisia ihmisiä.ja kaikkien luettavilla kokoajan. se nimittäin on kirjoitettu raamattuun.
kirjoitukseni eivät ole tarkoitettu miksikään hartaudenharjoittamiseksi.
1 Room.1:26-27
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
1 Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
minä en tuomitse, mutta haluan olla varoittamassa, - Farfar
Jumalan sana kirjoitti:
ja kaikkien luettavilla kokoajan. se nimittäin on kirjoitettu raamattuun.
kirjoitukseni eivät ole tarkoitettu miksikään hartaudenharjoittamiseksi.
1 Room.1:26-27
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
1 Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
minä en tuomitse, mutta haluan olla varoittamassa,>> En minä tuomittse, Jumala tuomitsee. >>
Hyvin tavallinen lause kun toisia tuomitaan.
En tunne Raamattua ollenkaan, mutta kuulemma siitä löytyy kaikenlaisia määräyksiä, ohjeita ja esimerkkejä niin tuomioista kuin väkivallan käytöstäkin.
Nykyuskoville Raamatun ohjeet eivät tietenkään kelpaa sellaisinaan, sieltä noukitaan sopivia jakeita syyllistämään niitä jotka ovat jotenkin erilaisia, 'huonompia' uskontojen ja uskovien mustavalkoisessa maailmassa.
'Rusinapullauskovaiset' ovat ev.lut kirkon suuruin yksittäinen lahko.
"Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" tulevat kai siitä samasta Raamatusta ?
( Olen tietoinen siitä että on sopimatonta käytöstä ateistita lainnailla Raamatunlauseita, eihän hän tiedä mitä Jumala on ajatellut niitä 'kirjoittaessaan', minkä taas kaikki uskovat tietävät, tosin jokainen omalla tavallaan. )
Omituista kuitenkin että ne voi unohtaa heti jos löytää jonkin värssyn jonka avulla voi julistautua tuomariksi ?
** Rakastaa syntisiä, vihaa syntiä ** On muuten tekopyhyyttä pahemmasta päästä tällaiset iskulauseet ! - Hetero52
uskova kirjoitti:
kaikkien luettavilla kokoajan. se nimittäin on kirjoitettu raamattuun.
kirjoitukseni eivät ole tarkoitettu miksikään hartaudenharjoittamiseksi.
1 Room.1:26-27
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
1 Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
minä en tuomitse, mutta haluan olla varoittamassa, Jumala tuomitsee.kun seisoo ihmisten makuuhuoneiden ikkunoiden takana. Varmaankin runkkaamassa ja hekumoimassa, kuinka voi nuokin syntiset tuomita ikuiseen kadotukseen muutamasta hetkestä viatonta huvia.
Kyllä mahtaa olla kivaa olla mokoman pervon nöyrä palvelija! - lvx
Farfar kirjoitti:
>> En minä tuomittse, Jumala tuomitsee. >>
Hyvin tavallinen lause kun toisia tuomitaan.
En tunne Raamattua ollenkaan, mutta kuulemma siitä löytyy kaikenlaisia määräyksiä, ohjeita ja esimerkkejä niin tuomioista kuin väkivallan käytöstäkin.
Nykyuskoville Raamatun ohjeet eivät tietenkään kelpaa sellaisinaan, sieltä noukitaan sopivia jakeita syyllistämään niitä jotka ovat jotenkin erilaisia, 'huonompia' uskontojen ja uskovien mustavalkoisessa maailmassa.
'Rusinapullauskovaiset' ovat ev.lut kirkon suuruin yksittäinen lahko.
"Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" tulevat kai siitä samasta Raamatusta ?
( Olen tietoinen siitä että on sopimatonta käytöstä ateistita lainnailla Raamatunlauseita, eihän hän tiedä mitä Jumala on ajatellut niitä 'kirjoittaessaan', minkä taas kaikki uskovat tietävät, tosin jokainen omalla tavallaan. )
Omituista kuitenkin että ne voi unohtaa heti jos löytää jonkin värssyn jonka avulla voi julistautua tuomariksi ?
** Rakastaa syntisiä, vihaa syntiä ** On muuten tekopyhyyttä pahemmasta päästä tällaiset iskulauseet !>>'** Rakastaa syntisiä, vihaa syntiä ** On muuten tekopyhyyttä pahemmasta päästä tällaiset iskulauseet ! '
Näin sitä vaan tuomitaan lauseet tekopyhiksi ilman että kysytään mitä niillä tarkoitetaan. Huomasitko edes itse että tuomitsit? Se käy katsos niin helposti. Juuri tämänlaisesta tuomitsemisesta meidän tulisi päästä eroon.
Jos siis mietitään mitä kyseisellä lauseella tarkoitetaan niin voidaan nähdä että sillä tarkoitetaan sitä että syntiä tulee vihata, mutta että vaikka ihminen olisi syntinen, hän on silti ihminen, ja hänellä on mahdollisuus päästä synnistään eroon ja tulla hyväksi ihmiseksi. Ainoastaan olemalla tuomitsematta heitä ja antamalla rakkauttamme heille tämä onnistuu. Tämä tarkoittaa sitä että me rakastamme sitä hyvää heissä, emme sitä mikä on syntistä, sitä me vihaamme.
Ihminen voi tehdä virheitä, mutta se ei tarkoita että hän olisi niiden virheiden takia huonompi ihminen. Meidän tulee rakastaa ja kertoa hänelle miten hän voisi toimia paremmin.
Mutta kerro toki sinun mielipiteesi siitä miksi tämä lause olisi tekopyhyyttä. - sirkkalii
uskova kirjoitti:
kaikkien luettavilla kokoajan. se nimittäin on kirjoitettu raamattuun.
kirjoitukseni eivät ole tarkoitettu miksikään hartaudenharjoittamiseksi.
1 Room.1:26-27
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
1 Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
minä en tuomitse, mutta haluan olla varoittamassa, Jumala tuomitsee.tämä sinänsä mielenkiinnolla seuraamani keskusteluketju, haluaisin suositella Neale Donald Walschin trilogiaa Keskusteluja Jumalan kanssa, jolle jatkoa Ystävyys Jumalan kanssa. Ainakin itse olen tunnistanut niissä sellaisia aidon hyvyyden ja lähimmäisenrakkauden suuntaviivoja joita en "ainoiden oikeiden oppien" kirjoituksista ole löytänyt. Vaikka samaan maisemaan aukeaakin monta erilaista ikkunaa, on aika pientä alkaa siitä riidellä kenen ikkuna on oikea :). Valoa ja voimaa kaikille alkavan vuoden haasteisiin...
uskova kirjoitti:
jos edes on vaihtoehtona(vaikkakin vihonviimeisenä).
moni joka pyrkii irti synnistä, rakastaa kuitenkin enemmän synnin tekemistä kuin Jumalaa. voidaan rukoilla puolivillaisesti, ja odotetaan, että Jumala ottaa himot pois. olen saanut kokea itse, kuinka Jumala on auttanut, mutta ensin on itse pitänyt oikeasti tahtoa päästä irti synnistä. synti on tullut iljettäväksi asiaksi, muttei ole voimaa irtisanoutua siitä. myös Herran pelko on auttanut asiaa(joka on muuten raamatun mukaan pahan vihaamista). olen tosissani huutanut Jumalan puoleen ja itkenyt. tiedän, ettei mikään synti voi päästä taivaaseen. synnistä on päästä, että on vapaapääsy taivaaseen.
kun olen sanonut Jumalallle tahtoni päästä irti ja kärsinyt himon tuskaa, mutta päättänyt silti mieluummin kärsiä kuin palata syntiin. kun Jumala huomaa, että nyt olet tosissasi, Hän armahtaa ja vapahtaa sinut himoistasi. Jumala on kanssasi tosissaan ja hän odottaa samaa sinulta.
kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava. mitä pahemmin siihen on kietoutunut, sitä kovemmat ovat myös taistelut.
sanoisin vaan, ettei synnillisestä elämästä tai synnistä vapautumisesta ole paljoakaan opetusta missään(tai en ole vaan törmännyt). edellä kerrottu on oman kokemuksen kautta tullutta, ohjeen olen löytänyt raamatusta. alla vain yksi Raamatun paikka aiheesta.
Hb 12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
Hb 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hb 12:3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Hb 12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
Hb 12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
Hb 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Hb 12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Hb 12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Hb 12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?"kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava."
Syntiä? Mitä ihmeen syntiä? Onko ihmisen seksuaalisuus synti?
Ehkä uskovaisten tulisi vähän tarkastella tuota synnin käsitettä vähän tarkemmin, eikä leimata kaikki eteentuleva sekä taaksejäävä synniksi.- uskova
sirkkalii kirjoitti:
tämä sinänsä mielenkiinnolla seuraamani keskusteluketju, haluaisin suositella Neale Donald Walschin trilogiaa Keskusteluja Jumalan kanssa, jolle jatkoa Ystävyys Jumalan kanssa. Ainakin itse olen tunnistanut niissä sellaisia aidon hyvyyden ja lähimmäisenrakkauden suuntaviivoja joita en "ainoiden oikeiden oppien" kirjoituksista ole löytänyt. Vaikka samaan maisemaan aukeaakin monta erilaista ikkunaa, on aika pientä alkaa siitä riidellä kenen ikkuna on oikea :). Valoa ja voimaa kaikille alkavan vuoden haasteisiin...
toivon, että tutustut myös tähän kirja arvosteluun.
- uskova
sirkkalii kirjoitti:
tämä sinänsä mielenkiinnolla seuraamani keskusteluketju, haluaisin suositella Neale Donald Walschin trilogiaa Keskusteluja Jumalan kanssa, jolle jatkoa Ystävyys Jumalan kanssa. Ainakin itse olen tunnistanut niissä sellaisia aidon hyvyyden ja lähimmäisenrakkauden suuntaviivoja joita en "ainoiden oikeiden oppien" kirjoituksista ole löytänyt. Vaikka samaan maisemaan aukeaakin monta erilaista ikkunaa, on aika pientä alkaa siitä riidellä kenen ikkuna on oikea :). Valoa ja voimaa kaikille alkavan vuoden haasteisiin...
http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/keskustelujaJumalankanssa.htm
- uskova
jason_dax kirjoitti:
"kyseisen homokaverin tapausta tuntematta, en voi sanoa mikä on hänen taistelutaktiikkansa ollut???? mutta syntiä vastaan on taisteltava."
Syntiä? Mitä ihmeen syntiä? Onko ihmisen seksuaalisuus synti?
Ehkä uskovaisten tulisi vähän tarkastella tuota synnin käsitettä vähän tarkemmin, eikä leimata kaikki eteentuleva sekä taaksejäävä synniksi.myös Raamatun paikat. miten ne on muuten ymmärrettävissä?
- Farfar
lvx kirjoitti:
>>'** Rakastaa syntisiä, vihaa syntiä ** On muuten tekopyhyyttä pahemmasta päästä tällaiset iskulauseet ! '
Näin sitä vaan tuomitaan lauseet tekopyhiksi ilman että kysytään mitä niillä tarkoitetaan. Huomasitko edes itse että tuomitsit? Se käy katsos niin helposti. Juuri tämänlaisesta tuomitsemisesta meidän tulisi päästä eroon.
Jos siis mietitään mitä kyseisellä lauseella tarkoitetaan niin voidaan nähdä että sillä tarkoitetaan sitä että syntiä tulee vihata, mutta että vaikka ihminen olisi syntinen, hän on silti ihminen, ja hänellä on mahdollisuus päästä synnistään eroon ja tulla hyväksi ihmiseksi. Ainoastaan olemalla tuomitsematta heitä ja antamalla rakkauttamme heille tämä onnistuu. Tämä tarkoittaa sitä että me rakastamme sitä hyvää heissä, emme sitä mikä on syntistä, sitä me vihaamme.
Ihminen voi tehdä virheitä, mutta se ei tarkoita että hän olisi niiden virheiden takia huonompi ihminen. Meidän tulee rakastaa ja kertoa hänelle miten hän voisi toimia paremmin.
Mutta kerro toki sinun mielipiteesi siitä miksi tämä lause olisi tekopyhyyttä....tuomitseminen on pieni rikos ihmisten tuomitsemiseen verrattuna.
** Rakastaa syntisiä, vihaa syntiä **
>> Mutta kerro toki sinun mielipiteesi siitä miksi tämä lause olisi tekopyhyyttä. >>
Koska sitä käytetään tekopyhästi, kiertämään kultaista sääntöä.
Ei ateismi-palstalle pitäisi tulla synneistä saarnaamaan, sellaiset ovat uskovien omia keksintöjä kaikkien ihmisten syyllistämiseksi ja tuomitsemiseksi kunkin uskonnon omien sisäisten sääntöjen mukaisesti.
Luulisin että useimmille ateisteille riittä kultainen sääntö, mutta siitä ei sitten tällä palstalla saa vierailijatkaan vaatia erivapautusta tekopyhillä hurskastelulla. - sirkkalii
uskova kirjoitti:
http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/keskustelujaJumalankanssa.htm
linkkiä pikaisesti, ehkä perehdyn siihen toiste. Huomioni kuitenkin kiinnittyi siihen että kritiikki pitäytyi totutusti etsimään "virheitä", siis oikeaksi oletetusta poikkeavaa tietoa tai asennetta. Sillä menetelmällä voi jäädä olennainen joskus havaitsematta. Itse olen sitä mieltä että totuuden ja hyvyyden aspektin voi löytää monesta eri lähteestä, myös monesta eri kirjasta.
Sitä että kritiikki vastustaa ajatusta siitä että ihminen itse luo omaa todellisuuttaan, hämmästelen. Samasta asiasta puhuu vaikkapa sanalasku "metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan". Kritiikin mukaan kirja sanoo ettei mistään muusta tarvitse ottaa vastuuta kuin itsekkäästi omista tarpeista (tämä on kursoriseen lukemiseen perustuva nopea ja ehkä kärjistettykin tulkinta). Omasta mielestäni viesti kuitenkin on ihan toinen, eli kun syvästi oivallamme olevamme kaikki viime kädessä osa samaa suurta kokonaisuutta jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen - siitä seuraa syvästi ymmärretty ja koettu vastuu kaikesta ympäröivästä. Siis sama ajatus kuin "kaiken mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, olette tehneet minulle". Pahoillani jos lainaus ei ole autenttinen, ajatus kuitenkin sitä lienee. - lvx
Farfar kirjoitti:
...tuomitseminen on pieni rikos ihmisten tuomitsemiseen verrattuna.
** Rakastaa syntisiä, vihaa syntiä **
>> Mutta kerro toki sinun mielipiteesi siitä miksi tämä lause olisi tekopyhyyttä. >>
Koska sitä käytetään tekopyhästi, kiertämään kultaista sääntöä.
Ei ateismi-palstalle pitäisi tulla synneistä saarnaamaan, sellaiset ovat uskovien omia keksintöjä kaikkien ihmisten syyllistämiseksi ja tuomitsemiseksi kunkin uskonnon omien sisäisten sääntöjen mukaisesti.
Luulisin että useimmille ateisteille riittä kultainen sääntö, mutta siitä ei sitten tällä palstalla saa vierailijatkaan vaatia erivapautusta tekopyhillä hurskastelulla.>>'Koska sitä käytetään tekopyhästi, kiertämään kultaista sääntöä.'
Voi olla, moni voi siteerata fiksuja sanoja tajuamatta mitä sanoo. Saa itsensä kuulostamaan fiksulta. Näin voi olla. En mene väittämään vastaan. Sama se minulla on sellainen luonne että jos joku alkaisi tekopyhäilemään minulle niin iskisin kyllä varmaankin takaisin. Siihen tekopyhyyteen.
>>'Ei ateismi-palstalle pitäisi tulla synneistä saarnaamaan, sellaiset ovat uskovien omia keksintöjä kaikkien ihmisten syyllistämiseksi ja tuomitsemiseksi kunkin uskonnon omien sisäisten sääntöjen mukaisesti. '
Monet uskovat eivät edes tiedä mitä synti on, uskonto käsitteineen on niin älyttömän laaja ja kehittynyt maailmansa että monilla uskovilla tuntuu olevan vaikeaa käsittää mitä esimerkiksi synti on. Nähdään asiat vain mustavalkoisina.
Itse jos tänne eksyn niin tarkoituksena olisi puhua niin yritän olla käyttämättä uskovien käsitteitä kuten hyvä, paha, synti, jumala, kohtalo, sielu, henki, sydän, helvetti ja taivas ja niiden valtakunnat, pelastus, yms.
Samoista asioista voi jutella ilman näitä käsitteitäkin, ja nämä käsitteet ovat vain tyhjiä sanoja niille jotka eivät tajua mitä niillä tarkoitetaan. Ne ovat toki uskovaisille hyviä käsitteitä, sillä niihin sisältyy niin paljon merkityksiä, että niillä voidaan lyhentää kirjoitus puoleen, mutta jos niitä ei tajuta niin sitten se on turhaa kirjoitusta.
Ikävä kyllä olen huomannut että olen itse alkanut jo sisäistänyt nämä käsitteet niin hyvin että välillä tuntuu että tungen niitä ihan ajatuksissani vähän mihin sattuu. Anteeksi. uskova kirjoitti:
myös Raamatun paikat. miten ne on muuten ymmärrettävissä?
Noh, esim. sillä, että jotkut ihmiset pitävät homoseksuaalisuutta pahana. Raamattu on sama kuin "koottuja myyttejä", eikä Raamatun esittämät arvot sovi enää tälle vuosituhannelle. On suorastaan epäinhimillistä pakottaa saati edes pyytämään toinen ihminen kieltämään oma seksuaalisuus vain jonkin muinaisen mytologian kirjan perusteella.
Olet varmasti tietoinen, että kristittyjä vainottiin kerran. Heitä käskettiin luopumaan kristinuskosta, koska muut eivät hyväksyneet kristinuskoa. Nyt sinä olet tekemässä saman asian homoille ja lesboille: sinä vainoat heitä Raamatun kanssa. Onko se lähimmäisenrakkautta? Tiedätkö miltä se tuntuu, kun rakastuu/ihastuu, mutta joutuu kieltämään sen? Etenkin jos joutuu näkemään tätä toista ihmistä usein. Minä tiedän ja se tunne syö ihmistä sisältä. Se syö, kunnes jäljelle jää vain tyhjä ihmisen kuori, ilman intohimoa tai rakkautta. Sekö on sinun toiveesi?
Miksi minä edes kirjoitan sinulle tästä? Olet varmasti niin Raamattusi sokeuttama, että et pysty näkemään ympärilläsi lähimmäisiä, vain syntisiä ja itsesi maailman ainoana valona. Minä vihaan sinua. >;(>- disbeliever
uskova kirjoitti:
myös Raamatun paikat. miten ne on muuten ymmärrettävissä?
Eikös se olut paavali joka homouden tuomitsi.
Jeesus ei käsittääkseni heitä tuominnut.
Suurimpia syitä kirkosta eroamiselleni olivat naispappeudsta riitely ja tasaarvo kysymykset niin sukupuolten, rotujen kuin luonnon riiston kannalta. Näissä kaikissa asioissa raamattu antaa mahdollisuuden kristitylle käyttää jumalan sanaa oman vallankäytön välineenä.
Koska kerran jumala on rakkaus ja rakastaa kaikkia niin miksi kahden samaa sukupuolta olevan välillä oleva rakkaus on syntiä? Miksi jumala ei kohtele heitä tasarvoisesti? Miten heteropari rakkaus voi olla arvokkaampaa kuin homo parin? Mielestäni kaikki rakkaus on yhtä arvokasta, ikävä vain että olen eri linjoilla jumalasi kanssa.
Voit kaivella raamatusta vaikka kuinka paljon jakeita mutta vastaa minulle ihan omin sanoin. - uskova
jason_dax kirjoitti:
Noh, esim. sillä, että jotkut ihmiset pitävät homoseksuaalisuutta pahana. Raamattu on sama kuin "koottuja myyttejä", eikä Raamatun esittämät arvot sovi enää tälle vuosituhannelle. On suorastaan epäinhimillistä pakottaa saati edes pyytämään toinen ihminen kieltämään oma seksuaalisuus vain jonkin muinaisen mytologian kirjan perusteella.
Olet varmasti tietoinen, että kristittyjä vainottiin kerran. Heitä käskettiin luopumaan kristinuskosta, koska muut eivät hyväksyneet kristinuskoa. Nyt sinä olet tekemässä saman asian homoille ja lesboille: sinä vainoat heitä Raamatun kanssa. Onko se lähimmäisenrakkautta? Tiedätkö miltä se tuntuu, kun rakastuu/ihastuu, mutta joutuu kieltämään sen? Etenkin jos joutuu näkemään tätä toista ihmistä usein. Minä tiedän ja se tunne syö ihmistä sisältä. Se syö, kunnes jäljelle jää vain tyhjä ihmisen kuori, ilman intohimoa tai rakkautta. Sekö on sinun toiveesi?
Miksi minä edes kirjoitan sinulle tästä? Olet varmasti niin Raamattusi sokeuttama, että et pysty näkemään ympärilläsi lähimmäisiä, vain syntisiä ja itsesi maailman ainoana valona. Minä vihaan sinua. >;(>Sillä niin on Jumala jason daxia rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettei jason daxkaan, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä oli iankaikkinen elämä.Joh.3:16
Raamattu on kaiken mitta. - uskova
disbeliever kirjoitti:
Eikös se olut paavali joka homouden tuomitsi.
Jeesus ei käsittääkseni heitä tuominnut.
Suurimpia syitä kirkosta eroamiselleni olivat naispappeudsta riitely ja tasaarvo kysymykset niin sukupuolten, rotujen kuin luonnon riiston kannalta. Näissä kaikissa asioissa raamattu antaa mahdollisuuden kristitylle käyttää jumalan sanaa oman vallankäytön välineenä.
Koska kerran jumala on rakkaus ja rakastaa kaikkia niin miksi kahden samaa sukupuolta olevan välillä oleva rakkaus on syntiä? Miksi jumala ei kohtele heitä tasarvoisesti? Miten heteropari rakkaus voi olla arvokkaampaa kuin homo parin? Mielestäni kaikki rakkaus on yhtä arvokasta, ikävä vain että olen eri linjoilla jumalasi kanssa.
Voit kaivella raamatusta vaikka kuinka paljon jakeita mutta vastaa minulle ihan omin sanoin.ei ole mitään merkitystä. ne eivät pelasta sinua, eikä minua. minunpuolestani homoilkaa ja tehkää mitä lystäätte. kerron vain sen mitä Raamattu sanoo, sillä on merkitystä. tulet sen kerran näkemään.
- Alex
uskova kirjoitti:
ei ole mitään merkitystä. ne eivät pelasta sinua, eikä minua. minunpuolestani homoilkaa ja tehkää mitä lystäätte. kerron vain sen mitä Raamattu sanoo, sillä on merkitystä. tulet sen kerran näkemään.
Moi !
Muunmuassa tästä asiasta keskustellaan todella asiantuntevasti Pihkalan ja Valtaojan kirjeenvaidossa joka on julkaistu kirjana "Nurkkaan ahdistettu Jumala".
papit sanovat viime vuoden tärkeimmäksi teologiseksi kirjaksi.
Suosittelen, antaa näkökantoja molemmille.
-- - disbeliever
Alex kirjoitti:
Moi !
Muunmuassa tästä asiasta keskustellaan todella asiantuntevasti Pihkalan ja Valtaojan kirjeenvaidossa joka on julkaistu kirjana "Nurkkaan ahdistettu Jumala".
papit sanovat viime vuoden tärkeimmäksi teologiseksi kirjaksi.
Suosittelen, antaa näkökantoja molemmille.
--on ja hyväksi kirjaksi todettu.
- disbeliever
uskova kirjoitti:
ei ole mitään merkitystä. ne eivät pelasta sinua, eikä minua. minunpuolestani homoilkaa ja tehkää mitä lystäätte. kerron vain sen mitä Raamattu sanoo, sillä on merkitystä. tulet sen kerran näkemään.
Minä en pelastusta tarvitse koska en tunne käsitettä synti, homo en ole enkä siksi muutu mutta ihmisten välinen rakkaus on asia jota pitäisi raamatunkin kunnioittaa.
- Gonzales
uskova kirjoitti:
Sillä niin on Jumala jason daxia rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettei jason daxkaan, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä oli iankaikkinen elämä.Joh.3:16
Raamattu on kaiken mitta...mutta älä viitsi lässyttää!
- Jussi
uskova kirjoitti:
Sillä niin on Jumala jason daxia rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettei jason daxkaan, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä oli iankaikkinen elämä.Joh.3:16
Raamattu on kaiken mitta.Miksi,
miksi nämä kiihkouskovaiset ovat tällaisia ahdasmielisiä omaa napaansa tuijottavia pa***ja jotka kuvittelevat omistavansa ainoan oikean totuuden (tm)?
Kuvitteletteko todella että tuollainen päin naama vit***lu parantaa asiaanne?
Perkele odottaa teitä, tervemenoa! - Alex
disbeliever kirjoitti:
on ja hyväksi kirjaksi todettu.
Mitenkähän tämän "uskovan" saisi tuon lukemaan?
Voisi avartaa kummasti. Kerrankin lukea mitä todella uskova sanoo noista asioista.
-- uskova kirjoitti:
Sillä niin on Jumala jason daxia rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettei jason daxkaan, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä oli iankaikkinen elämä.Joh.3:16
Raamattu on kaiken mitta....että argumentit ja ajatukset loppuivat kesken.
Se, mitä Raamatussa lukee koskee vain sen kirjasen palvojia(eli sinua) eikä ketään muuta. Raamattu ei ole kaiken mitta(onneksi). Ei, jumala ei rakasta minua eikä antanut yhtikäs mitään minun puolestani. Minä en tule hukkumaan enkä minä tule saamaan iänkaikkista elämääkään.
Tajuan kyllä, että tuolla muokatulla sitaatilla yrität vain vittuilla päin naamaa. Elämä ei ole Jack Chick traktaatti (ellet tajunnut, niin katso täältä: www.chick.com ).- uskova
jason_dax kirjoitti:
...että argumentit ja ajatukset loppuivat kesken.
Se, mitä Raamatussa lukee koskee vain sen kirjasen palvojia(eli sinua) eikä ketään muuta. Raamattu ei ole kaiken mitta(onneksi). Ei, jumala ei rakasta minua eikä antanut yhtikäs mitään minun puolestani. Minä en tule hukkumaan enkä minä tule saamaan iänkaikkista elämääkään.
Tajuan kyllä, että tuolla muokatulla sitaatilla yrität vain vittuilla päin naamaa. Elämä ei ole Jack Chick traktaatti (ellet tajunnut, niin katso täältä: www.chick.com ).minun ajatukseni ja argumenttini ovat loppuneet jo kauan sitten. en pyri täällä loistamaan älykkyydelläni. en halua v****lla kenellekään, vähiten sinulle. yöllä Herra moneenkertaan käski laittamaan juuri tämän raamatunpaikan sinulle. tottelin vain Häntä. Hän on muistuttanut usein sinusta ja olen aina sinua siunannut välittömästi.
kiitos traktaatti vihjeestä. oli todella koskettava juttu. Minun tuntemani Jumala toimii juuri noin. Siunausta sinulle. Hän todella rakastaa sinua äärettömästi, oletpa tehnyt mitä syntiä tahansa. nytkin tätä kirjoittaessani voin kokea Hänen rakkauttaan sinua kohtaan. uskova kirjoitti:
minun ajatukseni ja argumenttini ovat loppuneet jo kauan sitten. en pyri täällä loistamaan älykkyydelläni. en halua v****lla kenellekään, vähiten sinulle. yöllä Herra moneenkertaan käski laittamaan juuri tämän raamatunpaikan sinulle. tottelin vain Häntä. Hän on muistuttanut usein sinusta ja olen aina sinua siunannut välittömästi.
kiitos traktaatti vihjeestä. oli todella koskettava juttu. Minun tuntemani Jumala toimii juuri noin. Siunausta sinulle. Hän todella rakastaa sinua äärettömästi, oletpa tehnyt mitä syntiä tahansa. nytkin tätä kirjoittaessani voin kokea Hänen rakkauttaan sinua kohtaan."minun ajatukseni ja argumenttini ovat loppuneet jo kauan sitten."
Huomattu.
"en pyri täällä loistamaan älykkyydelläni."
Niinpä, tyhjästä on paha nyhjästä.
"en halua v****lla kenellekään, vähiten sinulle."
Niin, ei murhaajakaan halua murhata...
"yöllä Herra moneenkertaan käski laittamaan juuri tämän raamatunpaikan sinulle."
Eli jumala puhuu sinulle. Ok, nyt olisi korkea aika ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. "Kun ihminen puhuu jumalalle, se on uskontoa. Kun jumala puhuu ihmiselle, se on mielisairautta".
"Hän todella rakastaa sinua äärettömästi, oletpa tehnyt mitä syntiä tahansa."
Ei. Väärin. Ei jumalaa, ei rakkautta, ei syntiä.
"nytkin tätä kirjoittaessani voin kokea Hänen rakkauttaan sinua kohtaan."
Jos kuulet jumalan äänen, niin ties mitä sinä tunnet.
Tuo "jumala käskee minua tekemään asioita" todellakin pelottaa sekä huolestuttaa minua. Ja elämä ei ole Jack Chick traktaatti, vaikka sinun aah...ei niin terveessä mielessäsi niin saatat nähdäkin.- uskova
jason_dax kirjoitti:
"minun ajatukseni ja argumenttini ovat loppuneet jo kauan sitten."
Huomattu.
"en pyri täällä loistamaan älykkyydelläni."
Niinpä, tyhjästä on paha nyhjästä.
"en halua v****lla kenellekään, vähiten sinulle."
Niin, ei murhaajakaan halua murhata...
"yöllä Herra moneenkertaan käski laittamaan juuri tämän raamatunpaikan sinulle."
Eli jumala puhuu sinulle. Ok, nyt olisi korkea aika ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. "Kun ihminen puhuu jumalalle, se on uskontoa. Kun jumala puhuu ihmiselle, se on mielisairautta".
"Hän todella rakastaa sinua äärettömästi, oletpa tehnyt mitä syntiä tahansa."
Ei. Väärin. Ei jumalaa, ei rakkautta, ei syntiä.
"nytkin tätä kirjoittaessani voin kokea Hänen rakkauttaan sinua kohtaan."
Jos kuulet jumalan äänen, niin ties mitä sinä tunnet.
Tuo "jumala käskee minua tekemään asioita" todellakin pelottaa sekä huolestuttaa minua. Ja elämä ei ole Jack Chick traktaatti, vaikka sinun aah...ei niin terveessä mielessäsi niin saatat nähdäkin.sinulle. meidän keskustelujamme on varmaan turha enää jatkaa.eiköhän kaikki kaunis ole jo sanottu. mutta sanon sen vielä kerran: Jeesus rakastaa sinua, ja olen varma, että olet etsikkoajassasi ;)
- Rausku
uskova kirjoitti:
sinulle. meidän keskustelujamme on varmaan turha enää jatkaa.eiköhän kaikki kaunis ole jo sanottu. mutta sanon sen vielä kerran: Jeesus rakastaa sinua, ja olen varma, että olet etsikkoajassasi ;)
Rakastaminenhan on hienoa. Kaikenlainen rakkaus auttaa ihmistä eteenpäin. Tuli se sitten vanhemmilta, ystäviltä, seurustelukumppanilta... uskonnolla ei ole väliä.
Se masentaan eniten, että uskovat usein esittävät todella ahdasmielisiä ja jopa aggressiivisia väitteitä muiden ihmisten kohtalosta ja syntisyydestä. Sitten lopuksi hössötetään: "Jeesus rakastaa sinua". Se tuntuu valitettavasti irvokkaalta.
Rakastakoon vaan. Niin rakastavat monet muutkin uskonnolliset olennot. Ihminen saa rakentaa toivonsa ja uskonsa miten tykkää. Jos se koostuu "väärän" nimisistä aineksista, ei hän sen vuoksi joudu helvettiin.
Ihmiskunta ja muut eliöt joutuvat maanpäälliseen helvettiin kapeakatseisuuden, ahneuden ja itsekkyyden takia. - Rausku
Jumalan sana kirjoitti:
ja kaikkien luettavilla kokoajan. se nimittäin on kirjoitettu raamattuun.
kirjoitukseni eivät ole tarkoitettu miksikään hartaudenharjoittamiseksi.
1 Room.1:26-27
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
1 Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
minä en tuomitse, mutta haluan olla varoittamassa,Totta kai Raamatussa tuomitaan homoseksuaalisuus. Siellä tuomitaan moni muukin asia, joka on ihmiselle luonnollinen. Tuossa Roomalaiskirjeen jakeessa mainitaan nimenomaan tietoisesti "tavallisen" aviollisen seksuaalisuuden hylänneet miehet ja naiset.
Siinä siis puhutaan valinnasta, ikään kuin nämä tyypit oikeasti olisivat heteroita mutta mielenvikaisina kokeilevat myös omaa sukupuoltaan. Siihen aikaan ei tiedetty - tai ainakaan julkisesti tunnustettu - että osa ihmisistä voi olla syntyjään homoseksuaaleja.
Totta kai meidän heteroiden mielessä homoseksi on epämiellyttävä ajatus, mutta on säälittävää ja itsekeskeistä tuomita sen harjoittajia helvettiin.
"minä en tuomitse, mutta haluan olla varoittamassa"
Hah. Saivartelua.
- Tommi
On positiivista huomata, että edelleen on kysymyksiä kysyttävänä, ettei jokaiseen kysymykseen ole vielä vastausta. En väitä tietäväni vastauksia, mutta toki minulla itselläni on tarjota ainakin itselleni jotain vastauksia.
"miten Jumalan kieltäminen? miten uskonto? miten mikään muu maailmassa voi tuoda sydämeen rauhan ja ilon."
Ihmisen vakauteen vaikuttaa lukuisia asioita, mutta usko on usein se, joka merkittävimmällä tavalla vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen negaatioiden kautta. Jos ihminen uskoo jumalaan ja hänen jumalansa vaatii aktiivista palvontaa, ihmisellä jää paljon muita asioita näkemättä ja kokematta maan päällä. Jos taas ihminen uskoo uskon olevan sairaus ja he hyökkäävät toisinuskovia vastaan, he hyökkäävät samalla itseään vastaan. He myös menettävät elämästä paljon. Vakaus tulee elämänhallinnasta, avoimuudesta ihmisiä (myös itseään) ja elämää kohtaan. Uskolla on tässä roolinsa, mutta se ei ole yksin se, joka tekee autuaaksi tai tasapainoiseksi.
"miten onnellisen elämän?"
Onni on kovin suhteellinen asia. Ihmiset varmasti mieluummin eläisivät omissa haaveissaan ja unelmissaan kuin todellisuudessa. Todellinen onni ja onnellisuus on mahdollista vain, jos kykenee kohtaamaan pelottavat tosiasiat tästä elämästä (tai uskovien mukaan myös tuonpuoleisesta: on mahdollista, jos kirjoihin on uskominen, että rakkaamme joutuvat helvettiin). Jos ja kun taas olemme ymmärtäneet todellisuuden, asioiden luonteen, en usko, että Onnellisuus on mahdollista. Sen jälkeen on olemassa vain tasapaino. Elämässä ei tapahdu vain onnellisia asioita, mutta ei täällä myöskään tapahdu yksinomaan huonoja asioita.
"miten toivon?"
Toivo on kiinni myös monesta muusta asiasta kuin uskosta. Toki arkiuskomuksiin kuuluu lukuisia asioita, jotka ehkä ovat sitäkin merkittävämmässä roolissa. Minä aloin kirjoittaa teini-iässä vain pysyäkseni jotenkin järjissäni ja elossa. Työstin ahdistuksen kirjoittamalla, vaikken sen ahdistuksen oikeista syistä pystynyt sen enempää kirjoittamaan kuin puhumaan (jos edes silloin osasin ajatella niitä). Kirjoittamisen takia toivo ei kuollut, vaan se antoi minulle lukuisia muita mahdollisuuksia, joiden kautta uskoisin voivani toteuttaa haaveeni ja toiveeni. Toivo on elämässä ja ihmisessä, tarvitaan kuitenkin tietty mielentila ja asenne, jotta ne voivat pitää ihmisen 'liikkeessä'.
"miten turvan elämään, tapahtuipa MITÄ tahansa?"
Uskonnot ovat dogmaattisuutensa ja rituaaliensa vuoksi hyvin voimakkaita turvavälineitä ihmisen mielelle. Sanoisin niiden toimivan samalla tavalla kuin joillain alkoholi, työnteko, meikkaaminen tai pelien pelaaminen. Ihmiset saavat hetkeksi sulkea aivonsa todellisuudelta ja keskittyä muihin asioihin. Uskonnollisuudessa ja uskonnoissa tietysti otetaan aika ahdistavia asioita esiin, ihmiset voivat ahdistua, mutta siitä huolimatta ne saattavat parhaimmillaan estää ihmistä 'hukkumasta'. Silti niin kauan kuin turva tulee mistään ihmisen ulkopuolisesta asiasta, väittäisin ihmisellä olevan jotain perustavanlaatuisia ongelmia, joiden varjossa ihminen toki voi elää, mutta olisi tasapainoisempi (vrt. onnellisempi), jos läpikävisi ne ongelmat. Tosiasia on, että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, miksi elämältä, sen todelliselta luonteelta pitäisi hakea turvaa?
"miten voiton pahoista hengistä?"
En usko pahoihin henkiin, mutta voin kuvitella, mitä nuo riivaajat ovat. Omassa elämässäni olen nähnyt paljon alkoholismia, olen nähnyt väkivaltaa, valehtelua ja pettämistä. Olen toiminut myös itse väärillä perusteilla, luullut enemmän kuin olen tohtinut tietää. Usein nämä asiat johtuvat aiemmista kokemuksista ja niistä riivaajista, joita ihmiseen on lapsuudessa jätetty. Ihminen tulisi ikäänkuin ohjelmoida uudelleen ja paras, mutta kenties pitkällisin ja piinaavin tapa, olisi käydä kaikki lapsuuden kokemukset läpi uudelleen. Riivaajat riivaavat vain siksi, ettei niitä tunnisteta, tunneta, niiden toiminna syitä ja seurauksia ei tiedetä. Kun 'riivaaja' on tiedostettu, ihminen kykenee hallitsemaan itseään, eikä enää anna elämäänsä minkään muun tahon hallittavaksi.
"miten yhteyden elävään Jumalaan, joka näkee, kuulee ja vastaa rukouksiin?"
Psykologisesti ottaen sanoisin jumalan vastaavan niille, jotka sitä todella haluavat. Minä itse olen uskovasta perheestä ja rukoilin elämästäni 26 vuotta, enkä koskaan saanut vastausta. Olen alkanut epäillä, että jumalat antoivat minulle epäkelvon lähettimen ja vastaanottimen. Tai sitten en vain halunnut sitä edes itsemurhan partaalla tarpeeksi? Uskon osan ihmisistä olevan alttiimpia uskonnollisuudelle. Toisaalta uskon ihmisten elämäntilanteen vaikuttavan, eivätkä kaikki todellakaan kykene kohtaamaan omia demonejaan, vaan mieluummin hukuttaa ne mieluummin jonkin rituaalinomaisen käytöksen alle (työnteko, alkoholi, uskonnollisuus jne). Lienee kenties minun kohdallani niin, että vaikka kaikki edellytykset esimerkiksi työnarkomaniaan ja alkoholismiin on olemassa, olen vierottanut itse itseni niiltä. Siksi ne, jotka ovat kenties taipuvaisempia uskonnolliseen käyttäytymiseen, ovat myös taipuvaisempia muunlaiseen riippuvuuskäyttäytymiseen. Sitä en tiedä, pitääkö paikkansa, tämä on vain oma perstuntumani. Ja kyllä se pullon henkikin vastaa ihmisille, se puhuu itseasiassa joskus kovempaa kuin mikään jumala...
"miten selityksen siihen mistä tulemme ja mihin menemme?"
Tämä kuuluu kysymyksiin, joka jokaisen ihmisen tulisi kenties kysyä itseltään, mutta jolla ei ihmiskunnan historian kannalta olen suuren suurta merkitystä. Ihmiset ovat uteliaita luonteeltaan ja vaativat selityksiä, mitä ihmeellisemmille asioille. Jos vastauksia ei ole, niitä tehdään tieteen tai uskonnon nimissä. Mihin päädymme? Itse en pidä jatkuvasta selittelystä, vaan pyrin ymmärtämään, että ihan kaikkea ihmisen ei tarvitse tietää ja vaikka tarvitsisi, aivan kaikkeen ei ole vastausta.
Muussa tapauksessa sanoisin, että ainakin minun elämässäni, oman kokemukseni pohjalta näyttäisi siltä, että ihmislaji on korkeammalle tasolle kehittynyt eläinlaji. Jos tietää alkuperäiskansoista mitään ja on niitä kohdannut, saattaa löytää näistä ihmisistä aika paljon asioita, joita me länsimaalaiset sivistyneet olemme unohtaneet, joita emme osaa enää ottaa huomioon ja toisaalta sen linkin luontoon sekä eläinkuntaan. Mitään puuttuvia lenkkejä ei mielestäni tarvitse edes etsiä. Muutoin voin sanoa, että maailmassa on todennäköisesti paljon asioita, jotka ovat meidän logiikkamme vastaisia. Mutta niitä asioita ei pidä vääntää meidän logiikkamme ymmärrettäväksi, koska ei meidän ymmärryksemme siitä kasva kuin näennäisesti. Näin ollen uskovienkin olisi aika ajoin hyvä tunnustaa tyhmyytensä ja tietämättömyytensä näissä asioissa, eikä odottaa vastauksia tieteeltä tai ateisteilta.
"en ymmärrä miksi niin hyvä asia täytyy kieltää tai kiertää?"
Ehkä kyse ei ole kiellosta tai kierrosta. Ehkä Jeesus ei ole ollut ainutlaatuinen. Ehkä jumaltarinoita on maailmassa lukuisia muita kuin Jeesuksen, jotka ovat luotettavampia ja alkuperäisempiä. Ehkä ateistien kohdalla kyse ei ole alkuunkaan suhteesta kristinuskoon, vaan yksinkertaisesti maailmassa vallitseviin selityksiin ja teorioihin maailmansynnystä, synnyttäjästä jne. Ateisti ei kiellä Jeesusta yhtään sen enempää kuin kristitty kieltää Viracochaa (kuinka moni kristitty edes tietää, kuka tämä on?). Henkiolentoja on ollut kenties satojatuhansia vuosia ja omakohtaisesti olen taipuvaisempi luottamaan alkuperäisiin uskontoihin, en jäljessä tulleisiin. Sen lisäksi, että jäljessätulleet selittävät, selittämästä päästyään ja ovat selvästi valjastettu enemmän tai vähemmän vallanvälineeksi, alkuperäisissä uskoissa luonto-eläin-ihminensuhde on aivan toista. Ne eivät ole kovinkaan käytännöllisiä uskontoja, mutta ne ovat rehellisiä. Mitä suurempaa haloota niiden pakanallisuudesta vielä pidetään, sen varmempi olen uusien uskontojen valheellisuudesta.
Onko se kieltämistä ja kiertämistä?
Sitaatti: "kun ymmärrät miksi et usko kaikkiin maailman muihin jumaliin ja jumaluuksiin, ymmärrät miksi minä en usko sinun jumalaasi." Kysymys palautuukin tässä tilanteessa uskovalle itselleen.
"eikö sitä voi edes katsoa, onko tämä totta, mitä puhun?"
Olen ollut 'uskossa' 26 vuotta elämästäni. Vieläkö pitää katsoa ja todeta, ettei asiat ole muuttuneet miksikään? Mikset sinä voi katsoa puhunko minä totta vai valehtelenko? Luovu jumalistasi ja käsityksistäsi, muodosta omat käsityksesi maailmasta, sen ihmisistä ja elämästä yleensä. Se onnistuu vain antamalla aikaa ja opettelemalla kuuntelemaan. Se voi viedä vuosia, pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä enemmän se kesti minulla minulla uskosta luopuminen (ks. n. 16 vuotta).- Umpipakana
Tommi!
Saisimpa joskus paperille omat ajatukseni yhtä hyvin... - uskova
miksi sana usko oli laitettu `´ merkkien sisään. millainen usko se sellainen oli, joka 26 vuotta kesti, eikä mitään tapahtunut?
en muuta osaa sinulle sanoa, kuin Jes.1:15-20
1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
1:16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
1:17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
1:18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
1:19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
1:20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut. - Tommi
uskova kirjoitti:
miksi sana usko oli laitettu `´ merkkien sisään. millainen usko se sellainen oli, joka 26 vuotta kesti, eikä mitään tapahtunut?
en muuta osaa sinulle sanoa, kuin Jes.1:15-20
1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
1:16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
1:17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
1:18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
1:19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
1:20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.Lue tarkasti... Selitän tässä, mistä uskosta on kyse ja kysymykseni kuuluu: jos jumalia on, miksei niistä yksikään ole koskaan vastannut? Ja viittaan em. epäkelpoon lähettimeen ja vastaanottimeen.
Uskovasta näkökulmasta usein sanotaan, että Jumala tulee, kun vaan ojentaa kätensä ja rukoilee, avaa sydämensä ja ottaa Jumalan vastaan. Koko kristinusko perustuu siihen, että otetaan vastaan Jeesus ja totuus siitä, että Jeesus syntyi maailmaan sovittaakseen meidän maallisten matojen synnit. Entä miten asia on sitten sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on menettänyt uskonsa? Miksei Jumala koskaan vastannut, jos kyse on nimenomaan ihmisen omasta halusta ottaa Jumala vastaan?
Olen elänyt elämässäni aika monenlaisia vaiheita. Synnyin kotiin, jossa isä oli enemmän tai vähemmän apateisti (ihminen, joka ei hirveästi jaksa ajatella uskonasioita) ja äiti luterilainen. Äitini oli ehkä ns. tapauskova, mutta hän opetti minua hyvin ja rukoilimme usein iltaisin. Samoin aloin rukoilla pienenä poikana ominpäin. Lapsuuteni perhemiljöössä oli paljon ahdistusta. Isäniäiti oli helluntailainen, joka uskoi elinikäiseen aviovalaan ja sen vuoksi sieti uskotonta miestään. Äitini puolestaan kesti samaisesta syystä hakkaavaa ja alkoholisoitunutta miestään, minun isääni. Perheet hajosivat ympäriltä oli uskoa tarpeeksi tai ei. Minä en pienenä poikana ymmärtänyt aikuisten tappeluista ja kuvioista paljoakaan, siten joissain tilanteissa katsoin parhaaksi ristiä käteni ja rukoilin isäni, äitini, isovanhempieni ja milloin kenenkin puolesta. Toivoin kaikille parasta ja toivoin, että omassa lähipiirissäni asiat tasaantuisivat. Vastausta ei kuulunut. Vanhempani erosivat pitkällisten taistojen ja kahden asumuseron jälkeen.
Tämäkään ei vielä tilannetta ratkaissut. Isäni oli edelleen alkoholisoitunut, äitini oli rikki, isovanhempien suhde oli ollut jo pitkään karilla, mutta se jatkui vanhasta tavasta. Ihme kyllä nämä vastoinkäymiset eivät suoraan johtaneet lapsenuskoni kyseenalaistumiseen, vaan siihen johtivat aivan toisenlaiset ajatukset ja oivallukset. Vaikka uskoni kyseenalaistui ja jouduin etsimään jotain uutta tarkoitusta tai syytä elämälleni, en suinkaan lopettanut rukoilemista. Kutsuin itseäni ateistiksi ja muutuin siinä vuosien myötä aina kiivaammaksi. Epävarmuuteni ja masennukseni kulkivat käsi kädessä. Ne ajoivat minua hitaasti ja varmasti pisteeseen, jolloin minun oli oivallettava jotain perinpohjaista itsestäni ja maailmasta, jossa elän. Rukoilevana 'ateistina' jatkoin uskoni kyseenalaistamisesta seuraavat 15 vuotta. Siinä matkalla kinasin kilometri- ja tuntikaupalla uskovaisten kanssa, keräsin itselleni kaksi kunniamainintaa: kahdesti uskova keskustelukumppanini päätti jossain vaiheessa, että olen itse Antikristus, kun kehtaan siteerata Jeesuksen sanoja. Lopulta masennuin vakavasti ja kärsin kolmen kuukauden ajan insomniasta eli unettomuudesta, jonka aikana nukuin n. 2 tuntia per joka toinen yö/päivä/ilta/aamu. En luottanut omiin kykyihini nousta siitä suosta ja, ellen olisi joskus aiemmin jo taistellut siinä pisteessä, olisin todennäköisesti tehnyt itsemurhan. Epätoivoissani ojennauduin Jumalaa kohti vielä muutamia kertoja. Vastauksen sain kenties juuri niin kuin Jumala meille haluaa ilmoittaa: "piru vie jätkä, tee itse jotain, äläkä ole noin helvetin saamaton."
Rukoiluni loppuivat näistä rukoilukerroista viimeisellä. Sen jälkeen ei ole ollut enää masennusta, tarvetta rukoilla, eikä tarvetta toivoa elämältä jotain muuta kuin, mitä se minulle tarjoaa. Tein itse jotain ja elämäni muuttui seuraavan kolmen vuoden aikana perusteellisesti. Matkalla törmäsin Jumalan (?) johdatuksesta taolaisuuteen, myöhemmin zeniin (zen buddhalaisuus), joista löysin itseni. En suinkaan näitä oppeja imenyt itseeni, vaan löysin kerrankin jotain tunnistettavaa ja jotain, jota saatoin ymmärtää. En ollutkaan niin ainutlaatuinen ja outo kuin olin kuvitellut, olin vain syntynyt kenties hieman väärälle mantereelle ja väärään kulttuuriin. Tämän samaisen eheytyksen aikana aloin kirjoittaa hyvin vapaasti ja avoimesti kaikesta itseäni koskevasta ja itseeni liittyvästä. Elämä on elämää, enkä usko minkään jumalankaan kiistävän sitä ihmiseltä.
Jos kuitenkin Jumala kristillisen, islamilaisen, kenties hindulaisen yms. oppien mukaan vastaa huutavalla, avaa oven koputtavalle, niin millaisia huutoja ja koputuksia hän odottaa? Ehkä en osannut sittenkään epätoivoissani rukoilla oikealla tavalla. Koska uskossa olevat ovat minulle hokeneet yhtä ja ainoaa reseptiä yli kymmenen vuotta ja olen omasta mielestäni senkin reseptin mukaan heidän Jumalaansa lähestynyt, niin missä on vika, ettei vastausta kuulunut vai puuttuvatko minulta (kuten olen joskus uskostani todennut) antennit ja tulkintajärjestelmä, jonka avulla osaisin ottaa viestit vastaan ja tulkita ne? Jos näin on, millä perusteella kukaan (edes jumala kuin ehkä mielivallassaan) voi tuomita minua tai ketään samassa tilanteessa olevaa helvettiin tai edes perunateatteriin? - Tommi
uskova kirjoitti:
miksi sana usko oli laitettu `´ merkkien sisään. millainen usko se sellainen oli, joka 26 vuotta kesti, eikä mitään tapahtunut?
en muuta osaa sinulle sanoa, kuin Jes.1:15-20
1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
1:16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
1:17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
1:18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
1:19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
1:20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut."millainen usko se sellainen oli, joka 26 vuotta kesti, eikä mitään tapahtunut?"
Sikäli kuin itse asian ymmärrän, kyseessä oli kristinusko. Toki se kyseenalaistui jo, kun olin 11-vuotias, mutta jatkoin rukoilua, kävin välissä rippikoulun, kirkossa joko omin päin tai jonkin perhejuhlan yhteydessä, minulla ei ollut varsinaista teini-ikää, ei uhmaa, en ole ollut väkivaltainen, en ole koskaan maistanut tupakkaa, en ole ollut humalassa, en ole koskaan ketään lyönyt, valehtelua ja kiroilua olen välttänyt jne. jne. jne. jne.
Siksi Jesajaan:
"1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä."
Olen käteni ojentanut ja ymmärrän, että jumalat ovat peittäneet minulta silmänsä. Vaikka kuinka olen rukoillut, vastausta ei ole kuulunut. Ja minun käteni eivät ole verta täynnä olleet, paitsi silloin, kun teini-iästä aina armeijan jälkeiseen aikaan nenäni limakalvot olivat sen verran kuivat, että saatoin vuotaa verta kolme kertaa päivässä. Jos kohta viittaa nimenomaa nenäverenvuotoon, ehkä ymmärrän jakeen silloin omalla kohdallani.
"1:16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä."
Mikä minun kohdallani sitten lasketaan pahaksi teoksi. Sen, että en mennyt kavereiden mukaan? Sen, että söin liikaa karkkia ja pulskistuin? Sen, että olin laiska oppilas koulussa? Sen, etten rukoillut ehkä tarpeeksi (olisi täytynyt ateistinakin käyttää 25 h/vrk rukoiluun)?
"1:17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa."
Miten harrastetaan oikeutta? Lukemalla sitä yliopistossa, valmistumalla tuomariksi ja langettamalla epämääräisiä tuomioita? Miten ojennetaan väkivaltaisesti, nuhtelemalla ja ottamalla turpaan? Miten hankitaan orvolle oikeus, ostetaanko se jostain tukkukaupasta? Miten ajetaan lesken asiaa, eikö hän itse osaa käydä kaupassa?
Hieman hölmöjä kohtia, mutta ilmeisesti se kuului Jesajan aikaiseen maailmaan. Sitä en tiedä, mikä näistä nyt sitten on suoranaisesti hyvä teko. Olen jotenkin ihmisiä auttaessani tullut toteamaan, että auttaminen ja apu ovat suhteellisia asioita. Ei ole minun päätettävissäni tietää, millaista apua nämä ihmiset tarvitsevat. Siksi kaiken yläpuolella pitäisi olla se, että ihminen kuuntelisi lähimmäistään. Se voi itseasiassa olla parasta apua, erityisesti tuolle väkivaltaiselle.
"1:19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;"
Minun syntini jumalten suhteen on perisynti: minun kokemus-, tunne- ja ajatusmaailmassani sellaista asiaa ei ole. Ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat jumalilla, sielulla, uudelleensyntymisellä, ufoilla, keijuilla, menninkäisillä ja avaruuspupuilla, mutta se ymmärrys ei takaa uskoa. En ole kokenut niistä yhtäkään, enkä siksi yksinkertaisesti pysty uskomaan. Ja koska näin on (ei noiden muiden kohtien vuoksi), en ole kuuliainen, enkä tule syömään maan hyvyyttä. Kuolen nälkään. Onneksi kuitenkin olen henkinen, jopa hengellinen, niin jaksan toivon mukaan sen kanssa vähän pidempään.
"1:20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut."
Hienosti tässä yhdistyy miekka ja suu. Suu syö, miekka puhuu; miekka syö, suu puhuu. Vanhaan Testamenttiin kuuluu väkivaltan niin oleellisena osana, rangaistus hiipii aina nurkan taakse. Ei ihme, että juutalaisen ja kristityn maailman historia on ollut niin väkivaltainen ja verenpunainen. - uskova
Tommi kirjoitti:
Lue tarkasti... Selitän tässä, mistä uskosta on kyse ja kysymykseni kuuluu: jos jumalia on, miksei niistä yksikään ole koskaan vastannut? Ja viittaan em. epäkelpoon lähettimeen ja vastaanottimeen.
Uskovasta näkökulmasta usein sanotaan, että Jumala tulee, kun vaan ojentaa kätensä ja rukoilee, avaa sydämensä ja ottaa Jumalan vastaan. Koko kristinusko perustuu siihen, että otetaan vastaan Jeesus ja totuus siitä, että Jeesus syntyi maailmaan sovittaakseen meidän maallisten matojen synnit. Entä miten asia on sitten sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on menettänyt uskonsa? Miksei Jumala koskaan vastannut, jos kyse on nimenomaan ihmisen omasta halusta ottaa Jumala vastaan?
Olen elänyt elämässäni aika monenlaisia vaiheita. Synnyin kotiin, jossa isä oli enemmän tai vähemmän apateisti (ihminen, joka ei hirveästi jaksa ajatella uskonasioita) ja äiti luterilainen. Äitini oli ehkä ns. tapauskova, mutta hän opetti minua hyvin ja rukoilimme usein iltaisin. Samoin aloin rukoilla pienenä poikana ominpäin. Lapsuuteni perhemiljöössä oli paljon ahdistusta. Isäniäiti oli helluntailainen, joka uskoi elinikäiseen aviovalaan ja sen vuoksi sieti uskotonta miestään. Äitini puolestaan kesti samaisesta syystä hakkaavaa ja alkoholisoitunutta miestään, minun isääni. Perheet hajosivat ympäriltä oli uskoa tarpeeksi tai ei. Minä en pienenä poikana ymmärtänyt aikuisten tappeluista ja kuvioista paljoakaan, siten joissain tilanteissa katsoin parhaaksi ristiä käteni ja rukoilin isäni, äitini, isovanhempieni ja milloin kenenkin puolesta. Toivoin kaikille parasta ja toivoin, että omassa lähipiirissäni asiat tasaantuisivat. Vastausta ei kuulunut. Vanhempani erosivat pitkällisten taistojen ja kahden asumuseron jälkeen.
Tämäkään ei vielä tilannetta ratkaissut. Isäni oli edelleen alkoholisoitunut, äitini oli rikki, isovanhempien suhde oli ollut jo pitkään karilla, mutta se jatkui vanhasta tavasta. Ihme kyllä nämä vastoinkäymiset eivät suoraan johtaneet lapsenuskoni kyseenalaistumiseen, vaan siihen johtivat aivan toisenlaiset ajatukset ja oivallukset. Vaikka uskoni kyseenalaistui ja jouduin etsimään jotain uutta tarkoitusta tai syytä elämälleni, en suinkaan lopettanut rukoilemista. Kutsuin itseäni ateistiksi ja muutuin siinä vuosien myötä aina kiivaammaksi. Epävarmuuteni ja masennukseni kulkivat käsi kädessä. Ne ajoivat minua hitaasti ja varmasti pisteeseen, jolloin minun oli oivallettava jotain perinpohjaista itsestäni ja maailmasta, jossa elän. Rukoilevana 'ateistina' jatkoin uskoni kyseenalaistamisesta seuraavat 15 vuotta. Siinä matkalla kinasin kilometri- ja tuntikaupalla uskovaisten kanssa, keräsin itselleni kaksi kunniamainintaa: kahdesti uskova keskustelukumppanini päätti jossain vaiheessa, että olen itse Antikristus, kun kehtaan siteerata Jeesuksen sanoja. Lopulta masennuin vakavasti ja kärsin kolmen kuukauden ajan insomniasta eli unettomuudesta, jonka aikana nukuin n. 2 tuntia per joka toinen yö/päivä/ilta/aamu. En luottanut omiin kykyihini nousta siitä suosta ja, ellen olisi joskus aiemmin jo taistellut siinä pisteessä, olisin todennäköisesti tehnyt itsemurhan. Epätoivoissani ojennauduin Jumalaa kohti vielä muutamia kertoja. Vastauksen sain kenties juuri niin kuin Jumala meille haluaa ilmoittaa: "piru vie jätkä, tee itse jotain, äläkä ole noin helvetin saamaton."
Rukoiluni loppuivat näistä rukoilukerroista viimeisellä. Sen jälkeen ei ole ollut enää masennusta, tarvetta rukoilla, eikä tarvetta toivoa elämältä jotain muuta kuin, mitä se minulle tarjoaa. Tein itse jotain ja elämäni muuttui seuraavan kolmen vuoden aikana perusteellisesti. Matkalla törmäsin Jumalan (?) johdatuksesta taolaisuuteen, myöhemmin zeniin (zen buddhalaisuus), joista löysin itseni. En suinkaan näitä oppeja imenyt itseeni, vaan löysin kerrankin jotain tunnistettavaa ja jotain, jota saatoin ymmärtää. En ollutkaan niin ainutlaatuinen ja outo kuin olin kuvitellut, olin vain syntynyt kenties hieman väärälle mantereelle ja väärään kulttuuriin. Tämän samaisen eheytyksen aikana aloin kirjoittaa hyvin vapaasti ja avoimesti kaikesta itseäni koskevasta ja itseeni liittyvästä. Elämä on elämää, enkä usko minkään jumalankaan kiistävän sitä ihmiseltä.
Jos kuitenkin Jumala kristillisen, islamilaisen, kenties hindulaisen yms. oppien mukaan vastaa huutavalla, avaa oven koputtavalle, niin millaisia huutoja ja koputuksia hän odottaa? Ehkä en osannut sittenkään epätoivoissani rukoilla oikealla tavalla. Koska uskossa olevat ovat minulle hokeneet yhtä ja ainoaa reseptiä yli kymmenen vuotta ja olen omasta mielestäni senkin reseptin mukaan heidän Jumalaansa lähestynyt, niin missä on vika, ettei vastausta kuulunut vai puuttuvatko minulta (kuten olen joskus uskostani todennut) antennit ja tulkintajärjestelmä, jonka avulla osaisin ottaa viestit vastaan ja tulkita ne? Jos näin on, millä perusteella kukaan (edes jumala kuin ehkä mielivallassaan) voi tuomita minua tai ketään samassa tilanteessa olevaa helvettiin tai edes perunateatteriin?>Epätoivoissani ojennauduin Jumalaa kohti vielä muutamia kertoja. Vastauksen sain kenties juuri niin kuin Jumala meille haluaa ilmoittaa: "piru vie jätkä, tee itse jotain, äläkä ole noin helvetin saamaton."<
oman isäkuvamme sotkee usein kuvaamme Jumalasta. jos isämme ei ole ollut oikeudenmukainen ja rakastava, on vaikea uskoa rakastavaan Isä Jumalaan.
toinen asia, joka mietitytttää. kun rukoilit, mitä odotit tapahtuvan? mitä olit pyytänyt Jumalalta?? mikä oli paras kaikille?
>katsoin parhaaksi ristiä käteni ja rukoilin isäni, äitini, isovanhempieni ja milloin kenenkin puolesta. Toivoin kaikille parasta ja toivoin, että omassa lähipiirissäni asiat tasaantuisivat. Vastausta ei kuulunut. Vanhempani erosivat pitkällisten taistojen ja kahden asumuseron jälkeen. <
Kun minä ruloilin rakkaan ihmisen puolesta,( ennen uskoontuloani, )rukoilin, "tee hänelle niinkuin on paras". hän kuoli seuraavana päivänä. en ole koskaan epäillyt, etteikö hänen parhaansa olisi tapahtunut.
laitoin tähän yhden linkin, joka on hyvä sisäisen eheytymisen kannalta. sekä liitin kuuntelevasta rukouksesta artikkelin. toivon,että keskustelun avaus avaisi keskustelu sillan välillemme. tiedän jotakin asioista, joita sinulle on tapahtunut omassa elämässäsi.
uskoontuloni jälkeen tein sen virheen kuin monet tekevät, luulin olevani "terve" sisäisesti rikkinäisestä lapsuudesta ja nuoruudesta huolimatta. olen nyt noin 4-5 vuotta tehnyt töitä sisäisen eheytymiseni kanssa(psykodraamaa,lukenut kirjoja,kursseja ym.) . olen alkanut löytää itseäni ja hyväksyä itseni, jopa pitämään itsestäni. olen alkanut parantua monista lapsuuden haavoista, kuten hylkäämisen haavasta, läheisriippuvuudesta, vahvuudesta. olen alkanut luottaa siihen, että Jumala ei hylkää minua, vaikka en aina olekaan kilttityttö. parantumis prosessini ei ole vienyt minua kauemmas Jumalasta, vaan päinvastoin. olen kokenut, että Hän on ollut suuri taivaallinen Lääkäri.
http://www.aslan.fi/kutsu-kasvuun.htm
Kuunteleva rukous
Ari Puonti
Osa I: Jumalan äänen kuuleminen Raamatun ja rukouksen kautta
Leanne Payne on pioneeri rukouksen ja seksuaalisen parantumisen yhdistämisessä. Hän kirjoittaa teoksessaan Särkynyt minäkuva (1994, 61): "Jos haluamme eheytyä ja pysyä eheinä, meidän on ymmärrettävä, että Jeesus on todella Immanuel - Jumala meidän kanssamme - ja opittava elämään hänen yhteydessään. Tämä opettelu ei ole jokin metodi, vaan kulkemista yhdessä Persoonan kanssa - ja tähän kulkemiseen kuuluu aina eheytyminen. Siihen liittyy myös, niin kuin Raamattu ja kokemuksemme selvästi opettavat, jatkuva vuoropuhelu. Jumalan kuunteleminen on siis olennainen osa hänen läsnäolossaan elämistä. Tämä kuunteleminen on välttämätöntä kristillisessä eheytymistyössä."
Onko sinun helppo kuunnella toista keskeyttämättä häntä välillä? Jos omat asiat ovat liian kipeitä ja imaisevat meidät täysin, on vaikea kuulla, mitä toinen yrittää viestiä. Tällöin olemme kiinni narsistisesti vain itsessämme. Toiset meistä taas eivät kuuntele, koska heidän mielessään on uskomus: "En tule kuitenkaan kuulluksi, vaikka kuinka puhuisin!". Tämä saattaa olla täysin tiedostamaton ajatus, jonka löytäminen on todella kipeää. "Tietäkää rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan, mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo" (Jaak. 1:19-20).
Jos emme kuuntele Jumalaa, kuuntelemme omaa rikkinäistä minäämme, niitä ääniä, jotka kertovat meille esimerkiksi: "Minua käytettiin hyväksi, olen siis tuomittu olemaan uhri ja kyvytön ihmissuhteisiin!", "On aivan oikein käyttää sisimmän yksinäisyyden poistamiseen pornografiaa ja yhden illan suhteita!" tai "Olen tuntenut lapsuudesta asti homoseksuaalisia tunteita, eivät ne voi muuttua!". Saatamme antautua kuuntelemaan myös Saatanaa, syyttäjäämme, joka muistuttaa meitä menneisyyden synneistä ja valehtelee, että Jumala ei pysty meitä parantamaan. Eräs vaihtoehto on, riipumme kiinni ihmisissä, koska emme usko, että Jumala voisi täyttää turvallisuuden kaipuumme.
Raamatun kautta kuuleminen
Jumala ei ole ollut hiljaa, vaan Hän on jo puhunut Sinulle. Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan tämä on tapahtunut profeettojen ja Pojan, Jeesuksen kautta (Hepr. 1:1-2). Koska tämä puhe on dokumentoitu Raamattuun, on sen lukeminen tärkeää.
Apostoli Pietari kehottaa meitä pitämään mielessämme profeettojen sanat (= Vanha testamentti) ja apostoleilta saadut Jeesuksen käskyt (= Uuden testamentin kirjat). Jeesus valtuutti apostolit erityisellä arvovallalla: "Niinkuin sinä (Jumala) lähetit minut maailmaan, niin olen minä lähettänyt heidät" (Joh. 17:18). Siksi Pietari rinnastaa Paavalin kirjoitukset (kreik. grafee, mitä sanaa käytettiini yleisesti VT:n teksteistä) arvovallaltaan VT:n arvoisiksi (2. Piet. 3:2, 16).
Paavalin mukaan pyhät kirjoitukset voivat antaa viisautta, pelastusta, hyödyllistä opetusta, nuhdetta, ojennusta ja kasvatusta Jumalan mielen mukaiseen elämään (2. Tim. 3:15-16).
Israelia hallitsi 600-luvulla eKr. hurskas kuningas Joosia, joka hävitti epäjumalanpalveluksen. Yllättäen ylipappi löysi temppelistä kätkössä olleen Mooseksen kirjan, joka ilmeisesti oli 5. Mooseksen kirja. Kun Joosia kuuli, mitä kirjaan oli kirjoitettu, hän määräsi toteutettavaksi jumalanpalveluksen uudistuksen (2. Aik. 34:14-27). Myös me saatamme olla hurskaita, mutta jos emme tunne Raamattua ja sen sisältöä, olemme tietämättömiä asioista, joita ehkä olisi syytä pistää remonttiin. Jumala puhuu edelleen Sanansa kautta.
Nykyaikana on suosittua uskoa lempeään ja kaiken hyväksyvään Jumalaan. Sen sijaan Jumalan pyhyys on vierasta ja vastenmielistä jopa kristityille. Miten muutoin olisi selitettävissä se, että jopa monet papit hyväksyvät seksuaalisen moraalittomuuden? Syy on selektiivisessä Raamatun lukemisessa eli Raamatusta valitaan vain se, mikä hyvältä tuntuu ja muu voidaankin unohtaa. Pian olemme kuten Israelin kansa - yhdistäme Jahven palvonnan epäjumalien palvontaan ja moraalittomaan käytökseen! Uskottomuus ainoalle oikealle Jumalalle vie pian kristinuskolle vieraiden ajatusten hyväksymiseen.
Jeffrey Satinover kirjoittaa kirjassaan "Homosexuality and the Politics of Truth" (1996, 159-160, 166): "Jumalan ihmiseltä vaatima moraali on täysin vastakkaista sille käytökselle, joka on luontaista ihmiselle. Koska Jumalan vaatimukset ovat vastoin meidän luontoamme, meitä on päivittäin muistutettava Jumalan laeista. Jokaisen sukupolven on palautettava mieliinsä tämä laki ja julistettava sitä uudelleen... Kun kadotamme syvän uskon oikeudenmukaiseen Jumalaan ja Hänen pelastavaan armoonsa, Jumalan vaatimukset eivät tule vain merkityksettömiksi, vaan ne myös vahvistavat synnillistä käytöstä. Kapinallinen henki ei ole missään niin voimakkaasti ärsytettynä kuin auktoriteetin läsnäolossa - erityisesti sellaisen auktoriteetin, jota pidetään sekä mielivaltaisena että heikkona."
Rukouksessa kuuleminen
Jumala puhui vain harvoin eikä näkyjä nähty useinkaan Israelissa 1000-luvun alkupuolella eKr. Siksi nuori Samuel ei tunnistanut Jumalan puhetta, vaan luuli sitä sen papin puheeksi, jonka palveluksessa hän oli (1. Sam. 3:1-10). Myös me saatamme kuvitella, että rukouksessa aistimamme puhe on vain meistä itsestämme. "Jumalako puhuisi juuri minulle?" Tällä ajatuksella ohitamme tehokkaasti Jumalan puheen.
Leanne Payne on sanonut, että Jumala puhuu meille koko ajan parantavaa sanaansa. Jumala antaa mieleemme ajatuksia, kuvia tai Raamatun lauseita.
Jumalan puheen kuulemisen esteenä saattaa olla kokemus omasta isästä. Millainen isäsi on? Onko hän läsnäoleva vai etäinen? Haluaako hän puhella sinulle ja opastaa sinua? Jumala on täydellisin Isä, mitä saatat kuvitella ja Hän puhuu lapsilleen!
Vai onko Jumalasi, kuten profeetta Eliaan pilkkaama epäjumala Baal? "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä saattaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta." (1. Kun. 18:27).
Rukoillessamme saattaa mieleemme tulla kuvia, jotka ovat Jumalan antamia. Näin tapahtui myös Pietarille (Apt. 10). Tällöin on tärkeää kuunnella, miten Jumala (!) selittää kuvaa. Oma selityksemme saattaa mennä täysin metsään. Freudilainen psykoanalyytikko olisi esimerkiksi tulkinnut Pietarin näkemät matelijat siittimiksi, mutta Jumalalla oli toinen selitys! "Jos taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät." (Jes 1:19-20). Jokainen uuden liiton uskova voi profetoida eli tuoda ilmi Jumalan ajatuksia, kehoitusta ja nuhdetta, sillä profeetallinen Henki on vuodatettu koko seurakunnan, ei vain profeettojen ylle kuten VT:n aikana (Apt. 2:17). Jumala puhuu sinulle!
Kuuleminen erilaisissa luonnollisissa tilanteissa
Jumala saattaa käyttää jopa luontokappaleita puhuakseen meille (vrt. Bileamin aasi 4. Moos. 22:21-31). Olen itse kokenut, että Jumala on käyttänyt monesti ei-uskovia parantaakseen minua. Näiden ihmisten kautta Hän on osoittanut rakastavansa minua. Olen kysynyt Jumalalta, miksi Hän ei ole käyttänyt vain "lampaita", vaan myös "vuohia". Olen kokenut hänen vastanneen viittaamalla kaikkivaltiuteensa: "Minä käytän ketä haluan!" VT:n aikana Jumala käytti jopa pakanallista kuningasta Kyyrosta viedäkseen suunnitelmansa perille (Jes. 45:1).
Miten suhtautua kuulemaansa?
Ehkä kuulet Jumalan puheen, mutta ohitat sen, koska olet niin kiinni tuskassasi tai onnettomassa elämäntilanteessasi (Joh. 5:6-8). Pyydä Jumalalta voimaa, jotta vahvistuisit tahtomaan Hänen äänensä kuulemista kivuista huolimatta. Tässä tarvitset varmasti muiden rukoustukea. Jumala on läsnä kivussasi.
On hyvä muistaa, että kaikki Hengen sanomat ja omat ajatuksemme tulee alistaa apostolisten kirjoitusten arvioitavaksi (1. Kor. 14:37), sillä profetoimisemme on vajavaista ja tunteemme saattavat pettää. Voi olla, että huomaamme Raamatusta vain tuomiosta puhuvat kohdat tai kuulemme rukouksessa vain syyttäviä ääniä. Tällöin on syytä tarkistaa, kenen äänen kuulet! Onko kyseessä isäsi, äitisi, opettajasi, hyväksikäyttäjäsi tai syyllisen omatuntosi ääni. Tee selvä ero näiden äänien ja Jumalan puheen välillä. Jumala ei mitätöi, halvenna tai alista sinua. Kun Hän osoittaa synnin, Hän myös puhdistaa ja nostaa katuvan.
"Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne" (Jaak. 1:23). Raamattu kehottaa meitä myös uskomaan Jumalan puhetta, sisäistämään sen sanoman (Hepr. 4:1-3a, 11:6-7). "Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne" (Jaak. 1:6). Eräs tapa on meditoida, mietiskellä paria Raamatun jaetta jonkin aikaa. Anna niiden sanoman painua sisimpääsi syvälle.
Olen havahtunut viime aikoina siihen, että monet kristityt nojaavat tunteisiinsa tai etsivät parantumiskokemusta silloin, kun pitäisi harjoittaa uskoa Jumalaan. Kun hyvä fiilis katoaa tai vanhat rikkinäisyyden juuret alkavat nostaa päätään, saatamme vajota itsesääliin ja etsiä muiden lohdutusta epäterveellä tavalla. Näin voi käydä vaikka olisimme kokeneet "räjähtäviä parantumiskokemuksia".
Korvaa Jumalan sanoilla väärät äänet ja valheet, jotka nousevat syntisestä luonnosta ja rikkinäisyydestä. "Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää" (Room. 8:13). Tämä merkitsee usein selvää tahdon valintaa. Valitsen, että en ajattele halventavasti, vaan nojaudun niihin hyväksyviin ja armollisiin sanoihin, joita Jumala puhuu minulle! Valitsen Jumalan tottelemisen, vaikka haluaisin langeta pornografiaan, koska Jeesus sanoo minulle, että "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän" (Joh. 10:10).
Leanne Payne kirjoittaa (Särkynyt minäkuva, 1994, 166): "Hänen yhteydessään ja Hengen lähettämää sanaa kuunnellen voimme siis tervehtyä hengellisesti ja henkisesti... jos kätkemme tämän sanan kuuliaiseen sydämeen, se eheyttää persoonaamme. Kun kuuntelen ja tottelen, tulen ihmiseksi."
OSA II: Mielikuvituksen käyttö
"Jumala ei kommunikoi niinkään pääsi kuin sydämesi kanssa."
Nämä sanat pysäyttivät minut vuosia sitten. Oli shokki tajuta, että pääni on täynnä "oikeaa tietoa" Jeesuksesta, raamatullisesta seksuaalimoraalista jne. Kuitenkaan pään tietoni ei koskettanut sydämeni haluja ja sieltä nousevia ajatuksia, jotka elivät ikäänkuin omaa elämäänsä irrallaan kristillisestä uskostani. Tuona aikana minua auttoi erityisesti Leanne Paynen kirjan Healing Presence lukeminen (suomennettu nimellä Parantava läsnäolo). Suosittelen kirjaa kaikille, mutta erityisesti meille teologeille se on tarpeen, sillä teologinen koulutus tuhoaa usein raamatullista uskoa ja ohjaa pitämään järkeä kaiken mittarina. Siksi voi tuntua, että järki ja usko ei mahdu samaan pääkoppaan.
Eräs ensimmäisistä kokemuksistani, joissa pää ja sydän kohtasivat, tuli rukouksessa, jossa näin näyn ensi kertaa elämässäni. Mielessäni olevassa kuvassa koin olevani pimeässä huoneessa, jonka ovi oli auki. Oviaukosta loisti häikäisevän kirkas valo. Tajusin, että oiaukossa olevassa valossa oli Jeesus, sanoohan Hän Raamatussa oevansa sekä ovi, että valo. Ihmettelin, miksi olen itse pimeässä enkä valossa, mutta tajusin kuvan kuvaavan elämääni. "Sydämeni talossa" oli huoneita, jonne Jumalan valo ei ollut päässyt. Rukoilin, että valo tulisi huoneeseen, ja se tuli! Jeesuksen valo täytti koko huoneen!
En järjelläni ymmärrä mitä tuossa rukoushetkessä tapahtui, mutta kokemus meni syvälle alitajuntaani. Varsinainen pommi räjähti kuitenkin vuonna 1991 Euroopan alueen ex-gayjärjestöjen Exodus-konferessissa. Mieleeni tuli eräs kipeä muisto lapsuudestani. Esirukoilijan rohkaisemana näin uskon kautta Jeesuksen tuossa muistossa. Koin, että Jeesus lupasi antaa minulle sitä, mitä olin kaivannut tuossa hetkessä. Vielä seuraavina päivinäkin näin verkkokalvoillani valkoisen hahmon. Jumalan työ oli mennyt tuossa hetkessä alitajuntaani asti. Koin ensi kertaa elämässäni, että sisimmän yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen (joka on hyvin tyypillistä seksuaalisuudessa rikkinäisille) oli tullut Jeesus! Tuosta hetkestä lähtien aloin käyttää mielikuvitusta rukouksessa ja se mullisti rukouselämäni! Lisäksi sen kautta avautui näkyjen ja tiedon sanojen alue!
Ajattelun ja mielen tärkeys
Onko sinun vaikea keskittyä rukoukseen? Tuntuuko, että ajatukset harhailevat koko ajan jossain muussa kuin Jeesuksessa?
Raamatun kirjoittajat pitivät ajattelun ja mielen aluetta erittäin tärkeänä kristityn vaellukselle. Paavali sanoo, että "taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle" (2 Kor.10:4-5).
Mielemme alueella saattaa olla "linnoituksia". Niitä voivat olla esimerkiksi tiettyjen seksifantasioiden hellimisen alue, Jumalaa, itseä tai muita ihmisiä koskevat vääristyneet uskomukset jne. Ajatuksemme on arvioitava Raamatun ilmoituksen valossa ja muutettava sen mukaiseksi. Ajattelu ja mieli ovat yhteydessä siihen elämmekö Jumalan mielen mukaan vai toteutammeko omia ajatuksiamme ja himojamme.
Paavali sanoo, että "lihan mukaan elävillä on lihan mukainen ajattelu, Hengen mukaan elävillä Hengen mukainen" (Room. 8:5, oma käännös). Vuoden 1992 kirkkoraamatun käännös "pyrkimykset" on väärä, koska kreikan sana "froneema" tarkoittaa ajattelua, mieltä tai harkintaa. Paavali jatkaa: "Lihalliset ajatukset tuottavat kuoleman, Hengen mukaiset ajatukset elämän ja rauhan. Lihan ajatukset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen" (Room.8:6-8, oma käännös). "Älkää mukautuko tämän maailman menoon vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä" (Room.12:2).
Kuinka tehdä tämä? Miten voisi keskittää mielensä rukoukseen ja antaa sen uudistua?
Eräs tapa on "vangita" ajatukset esimerkiksi kuvittelemalla Jeesus riippumassa ristillä. Mieti samalla ristin merkitystä sinulle. Voit myös aloittaa rukouksen aina keskittymällä siihen, että Kristus on läsnä siinä tilassa missä sinä olet. Näe Hänet uskon kautta, sillä Hän on paikalla sanansa lupauksen mukaan (Matt.18:20). Saattaa olla, että Jumala alkaa johtaa mielikuviasi ja antaa sinulle näyn (mielen sisäinen kuva) tai ilmestyksen (avoimilla silmillä nähtävä kuva). Seksuaalisesti rikkinäiselle, erityisesti seksiriippuvaisille ja homoseksuaaleille on tärkeää, että Jumala saa säännöllisesti puhdistaa mielikuvituksen ja ajattelun alueen. Voit esimerkiksi opetella mielessäsi ojentamaan epäpuhtaat seksuaaliset kuvat ja fantasiat Jeesukselle. Näe mielessäsi kuinka Hän ottaa ne kannettavaksi ristilleen. Voit myös nähdä kuinka Jumalan puhdistava, kuluttava tuli polttaa saastaiset kuvat. Näitä rukouksia on hyvä harjoittaa aina tarpeen mukaan.
Vastaväitteitä ja vastauksia
"Onko mielikuvituksen käyttäminen kristillistä, tekeväthän New Age-ihmiset myös mielikuvitusmatkoja?"
Jumala on luonut mielikuvituksen. Älkäämme siis antako sitä saatanan ja synnin palvelukseen vaan pyhittäkäämme se Jumalalle. "Jos näen mielikuvitukseni alueella Jeesuksen, ei kyse ole aidosta Jeesuksesta vaan kuvasta!" Tämä on totta. Kuva on kuitenkin aidon asian symboli, vertauskuva. Esimerkiksi maisemamaalaus ei ole sama kuin itse maisema. Silti maalaus voi välittää jotain aidosta. Kun näet mielessäsi Jeesuksen, kuva on ikäänkuin ikoni, ikkuna tuonpuoleiseen. Ei ole tärkeää, kuinka tarkasti mielessäsi näet asiat - tärkeintä on idea. Leanne Paynen mukaan vaatii itsekuria tiedostaa, että Jumala on aina kanssamme, jopa silloin kun sitä vähiten aistimme. Näkymättömän, mutta kuitenkin todellisen tiedostaminen vaatii aluksi keskittynyttä toimintaa. (Listening Prayer, 1994, 130).
"Tämä on uutta opetusta."
Menneiden vuosisatojen kristityt ovat pärjänneet ilman näitä opetuksia", sanoo joku. Väite ei kuitenkaan ole täysin totta. Keskiajalla elänyt jesuiittajärjestön perustaja Ignatius Loyola kertoo kirjassaan Hengellisiä harjoituksia mielen harjoittamisesta kurinalaisuuteen rukouksessa. Ignatius kertoo kuinka voit mielessäsi rakentaa "sydämen näyttämön" mielikuvituksen kautta kuvitellen esimerkiksi Jeesuksen kärsimystietä. Vuonna 1692 munkki Laurentius kirjoitti, että "se minua lohduttaa tässä elämässä, että nyt näen Herran uskon kautta. Nähdessäni Hänet uskon kautta näen Hänet niin hyvin, että joskus sanon: 'En enää usko! Minä näen!' Aistin Hänen läsnäolonsa jatkuvasti, mutta jos menettäisin tuon tuntemuksen, uskoni siihen, että Hän on kanssani, olisi yhtä vahva kuin tuntemukseni oli." (Practice of the Presence of God, 1692, 88,89,92).
Mielikuvilla on suunnaton voima. Voimme saada mielikuvituksen avulla aikaan esimerkiksi seksuaalisen kiihotustilan. Siksi ei ole yhdentekevää millä ajatuksiamme täytämme. Jeesukseen keskittyminen mielikuvissa johtaa täysin eri henkimaailmaan kuin jos alat hakea mielikuviisi toteemieläimiä ja maahisia New Age-ihmisten tapaan. Jälkimmäinen johtaa pahojen henkien vaikutusvaltaan, ensin mainittu Jumalan läsnäoloon.
Kuvien näkeminen vaikuttaa syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin abstraktin käsitteelliset sanat. "Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa." Ehkä siksi Jeesus käytti puheissaan paljon vertauksia ja esimerkkejä käytännön elämästä, sillä niitä oli helppo kuvitella. Raamattu ei ole vaiennut mielikuvien alueesta, josta se puhuu "katselemisena".
Katselemiseen liittyviä Raamatun kohtia
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee uskovia pitämään katseen suunnattuna Jeesukseen. "Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi" (Hebr.12:2-3). "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki" (2 Kor.3:18). "Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti" (2 Kor.4:18). "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptin kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikäänkuin näkee Näkymättömän" (Hebr.11:1,27. "Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen (kreik.apokalypseoos) hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet ja hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hänon meidät kutsunut" (Ef.1:17-18).
Mieli ulospäin
Usein seksuaalisuudessa rikkinäinen ihminen katselee sisintään ja uppoutuu oman kurjuutensa, rikkinäisyytensä ja menneisyytensä mietiskelyyn. Vuosien varrella olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että eräs parantumisen osatekijä on mielen suuntaaminen ulospäin, Jeesukseen, rukouksessa ja ylistyksessä. Toivo ja pelastus ei löydy sisältämme kuten New Age-ihmiset väittävät vaan toivo on ulkopuolellamme, Kristuksen ristissä. - Tommi
uskova kirjoitti:
>Epätoivoissani ojennauduin Jumalaa kohti vielä muutamia kertoja. Vastauksen sain kenties juuri niin kuin Jumala meille haluaa ilmoittaa: "piru vie jätkä, tee itse jotain, äläkä ole noin helvetin saamaton."<
oman isäkuvamme sotkee usein kuvaamme Jumalasta. jos isämme ei ole ollut oikeudenmukainen ja rakastava, on vaikea uskoa rakastavaan Isä Jumalaan.
toinen asia, joka mietitytttää. kun rukoilit, mitä odotit tapahtuvan? mitä olit pyytänyt Jumalalta?? mikä oli paras kaikille?
>katsoin parhaaksi ristiä käteni ja rukoilin isäni, äitini, isovanhempieni ja milloin kenenkin puolesta. Toivoin kaikille parasta ja toivoin, että omassa lähipiirissäni asiat tasaantuisivat. Vastausta ei kuulunut. Vanhempani erosivat pitkällisten taistojen ja kahden asumuseron jälkeen. <
Kun minä ruloilin rakkaan ihmisen puolesta,( ennen uskoontuloani, )rukoilin, "tee hänelle niinkuin on paras". hän kuoli seuraavana päivänä. en ole koskaan epäillyt, etteikö hänen parhaansa olisi tapahtunut.
laitoin tähän yhden linkin, joka on hyvä sisäisen eheytymisen kannalta. sekä liitin kuuntelevasta rukouksesta artikkelin. toivon,että keskustelun avaus avaisi keskustelu sillan välillemme. tiedän jotakin asioista, joita sinulle on tapahtunut omassa elämässäsi.
uskoontuloni jälkeen tein sen virheen kuin monet tekevät, luulin olevani "terve" sisäisesti rikkinäisestä lapsuudesta ja nuoruudesta huolimatta. olen nyt noin 4-5 vuotta tehnyt töitä sisäisen eheytymiseni kanssa(psykodraamaa,lukenut kirjoja,kursseja ym.) . olen alkanut löytää itseäni ja hyväksyä itseni, jopa pitämään itsestäni. olen alkanut parantua monista lapsuuden haavoista, kuten hylkäämisen haavasta, läheisriippuvuudesta, vahvuudesta. olen alkanut luottaa siihen, että Jumala ei hylkää minua, vaikka en aina olekaan kilttityttö. parantumis prosessini ei ole vienyt minua kauemmas Jumalasta, vaan päinvastoin. olen kokenut, että Hän on ollut suuri taivaallinen Lääkäri.
http://www.aslan.fi/kutsu-kasvuun.htm
Kuunteleva rukous
Ari Puonti
Osa I: Jumalan äänen kuuleminen Raamatun ja rukouksen kautta
Leanne Payne on pioneeri rukouksen ja seksuaalisen parantumisen yhdistämisessä. Hän kirjoittaa teoksessaan Särkynyt minäkuva (1994, 61): "Jos haluamme eheytyä ja pysyä eheinä, meidän on ymmärrettävä, että Jeesus on todella Immanuel - Jumala meidän kanssamme - ja opittava elämään hänen yhteydessään. Tämä opettelu ei ole jokin metodi, vaan kulkemista yhdessä Persoonan kanssa - ja tähän kulkemiseen kuuluu aina eheytyminen. Siihen liittyy myös, niin kuin Raamattu ja kokemuksemme selvästi opettavat, jatkuva vuoropuhelu. Jumalan kuunteleminen on siis olennainen osa hänen läsnäolossaan elämistä. Tämä kuunteleminen on välttämätöntä kristillisessä eheytymistyössä."
Onko sinun helppo kuunnella toista keskeyttämättä häntä välillä? Jos omat asiat ovat liian kipeitä ja imaisevat meidät täysin, on vaikea kuulla, mitä toinen yrittää viestiä. Tällöin olemme kiinni narsistisesti vain itsessämme. Toiset meistä taas eivät kuuntele, koska heidän mielessään on uskomus: "En tule kuitenkaan kuulluksi, vaikka kuinka puhuisin!". Tämä saattaa olla täysin tiedostamaton ajatus, jonka löytäminen on todella kipeää. "Tietäkää rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan, mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo" (Jaak. 1:19-20).
Jos emme kuuntele Jumalaa, kuuntelemme omaa rikkinäistä minäämme, niitä ääniä, jotka kertovat meille esimerkiksi: "Minua käytettiin hyväksi, olen siis tuomittu olemaan uhri ja kyvytön ihmissuhteisiin!", "On aivan oikein käyttää sisimmän yksinäisyyden poistamiseen pornografiaa ja yhden illan suhteita!" tai "Olen tuntenut lapsuudesta asti homoseksuaalisia tunteita, eivät ne voi muuttua!". Saatamme antautua kuuntelemaan myös Saatanaa, syyttäjäämme, joka muistuttaa meitä menneisyyden synneistä ja valehtelee, että Jumala ei pysty meitä parantamaan. Eräs vaihtoehto on, riipumme kiinni ihmisissä, koska emme usko, että Jumala voisi täyttää turvallisuuden kaipuumme.
Raamatun kautta kuuleminen
Jumala ei ole ollut hiljaa, vaan Hän on jo puhunut Sinulle. Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan tämä on tapahtunut profeettojen ja Pojan, Jeesuksen kautta (Hepr. 1:1-2). Koska tämä puhe on dokumentoitu Raamattuun, on sen lukeminen tärkeää.
Apostoli Pietari kehottaa meitä pitämään mielessämme profeettojen sanat (= Vanha testamentti) ja apostoleilta saadut Jeesuksen käskyt (= Uuden testamentin kirjat). Jeesus valtuutti apostolit erityisellä arvovallalla: "Niinkuin sinä (Jumala) lähetit minut maailmaan, niin olen minä lähettänyt heidät" (Joh. 17:18). Siksi Pietari rinnastaa Paavalin kirjoitukset (kreik. grafee, mitä sanaa käytettiini yleisesti VT:n teksteistä) arvovallaltaan VT:n arvoisiksi (2. Piet. 3:2, 16).
Paavalin mukaan pyhät kirjoitukset voivat antaa viisautta, pelastusta, hyödyllistä opetusta, nuhdetta, ojennusta ja kasvatusta Jumalan mielen mukaiseen elämään (2. Tim. 3:15-16).
Israelia hallitsi 600-luvulla eKr. hurskas kuningas Joosia, joka hävitti epäjumalanpalveluksen. Yllättäen ylipappi löysi temppelistä kätkössä olleen Mooseksen kirjan, joka ilmeisesti oli 5. Mooseksen kirja. Kun Joosia kuuli, mitä kirjaan oli kirjoitettu, hän määräsi toteutettavaksi jumalanpalveluksen uudistuksen (2. Aik. 34:14-27). Myös me saatamme olla hurskaita, mutta jos emme tunne Raamattua ja sen sisältöä, olemme tietämättömiä asioista, joita ehkä olisi syytä pistää remonttiin. Jumala puhuu edelleen Sanansa kautta.
Nykyaikana on suosittua uskoa lempeään ja kaiken hyväksyvään Jumalaan. Sen sijaan Jumalan pyhyys on vierasta ja vastenmielistä jopa kristityille. Miten muutoin olisi selitettävissä se, että jopa monet papit hyväksyvät seksuaalisen moraalittomuuden? Syy on selektiivisessä Raamatun lukemisessa eli Raamatusta valitaan vain se, mikä hyvältä tuntuu ja muu voidaankin unohtaa. Pian olemme kuten Israelin kansa - yhdistäme Jahven palvonnan epäjumalien palvontaan ja moraalittomaan käytökseen! Uskottomuus ainoalle oikealle Jumalalle vie pian kristinuskolle vieraiden ajatusten hyväksymiseen.
Jeffrey Satinover kirjoittaa kirjassaan "Homosexuality and the Politics of Truth" (1996, 159-160, 166): "Jumalan ihmiseltä vaatima moraali on täysin vastakkaista sille käytökselle, joka on luontaista ihmiselle. Koska Jumalan vaatimukset ovat vastoin meidän luontoamme, meitä on päivittäin muistutettava Jumalan laeista. Jokaisen sukupolven on palautettava mieliinsä tämä laki ja julistettava sitä uudelleen... Kun kadotamme syvän uskon oikeudenmukaiseen Jumalaan ja Hänen pelastavaan armoonsa, Jumalan vaatimukset eivät tule vain merkityksettömiksi, vaan ne myös vahvistavat synnillistä käytöstä. Kapinallinen henki ei ole missään niin voimakkaasti ärsytettynä kuin auktoriteetin läsnäolossa - erityisesti sellaisen auktoriteetin, jota pidetään sekä mielivaltaisena että heikkona."
Rukouksessa kuuleminen
Jumala puhui vain harvoin eikä näkyjä nähty useinkaan Israelissa 1000-luvun alkupuolella eKr. Siksi nuori Samuel ei tunnistanut Jumalan puhetta, vaan luuli sitä sen papin puheeksi, jonka palveluksessa hän oli (1. Sam. 3:1-10). Myös me saatamme kuvitella, että rukouksessa aistimamme puhe on vain meistä itsestämme. "Jumalako puhuisi juuri minulle?" Tällä ajatuksella ohitamme tehokkaasti Jumalan puheen.
Leanne Payne on sanonut, että Jumala puhuu meille koko ajan parantavaa sanaansa. Jumala antaa mieleemme ajatuksia, kuvia tai Raamatun lauseita.
Jumalan puheen kuulemisen esteenä saattaa olla kokemus omasta isästä. Millainen isäsi on? Onko hän läsnäoleva vai etäinen? Haluaako hän puhella sinulle ja opastaa sinua? Jumala on täydellisin Isä, mitä saatat kuvitella ja Hän puhuu lapsilleen!
Vai onko Jumalasi, kuten profeetta Eliaan pilkkaama epäjumala Baal? "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä saattaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta." (1. Kun. 18:27).
Rukoillessamme saattaa mieleemme tulla kuvia, jotka ovat Jumalan antamia. Näin tapahtui myös Pietarille (Apt. 10). Tällöin on tärkeää kuunnella, miten Jumala (!) selittää kuvaa. Oma selityksemme saattaa mennä täysin metsään. Freudilainen psykoanalyytikko olisi esimerkiksi tulkinnut Pietarin näkemät matelijat siittimiksi, mutta Jumalalla oli toinen selitys! "Jos taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät." (Jes 1:19-20). Jokainen uuden liiton uskova voi profetoida eli tuoda ilmi Jumalan ajatuksia, kehoitusta ja nuhdetta, sillä profeetallinen Henki on vuodatettu koko seurakunnan, ei vain profeettojen ylle kuten VT:n aikana (Apt. 2:17). Jumala puhuu sinulle!
Kuuleminen erilaisissa luonnollisissa tilanteissa
Jumala saattaa käyttää jopa luontokappaleita puhuakseen meille (vrt. Bileamin aasi 4. Moos. 22:21-31). Olen itse kokenut, että Jumala on käyttänyt monesti ei-uskovia parantaakseen minua. Näiden ihmisten kautta Hän on osoittanut rakastavansa minua. Olen kysynyt Jumalalta, miksi Hän ei ole käyttänyt vain "lampaita", vaan myös "vuohia". Olen kokenut hänen vastanneen viittaamalla kaikkivaltiuteensa: "Minä käytän ketä haluan!" VT:n aikana Jumala käytti jopa pakanallista kuningasta Kyyrosta viedäkseen suunnitelmansa perille (Jes. 45:1).
Miten suhtautua kuulemaansa?
Ehkä kuulet Jumalan puheen, mutta ohitat sen, koska olet niin kiinni tuskassasi tai onnettomassa elämäntilanteessasi (Joh. 5:6-8). Pyydä Jumalalta voimaa, jotta vahvistuisit tahtomaan Hänen äänensä kuulemista kivuista huolimatta. Tässä tarvitset varmasti muiden rukoustukea. Jumala on läsnä kivussasi.
On hyvä muistaa, että kaikki Hengen sanomat ja omat ajatuksemme tulee alistaa apostolisten kirjoitusten arvioitavaksi (1. Kor. 14:37), sillä profetoimisemme on vajavaista ja tunteemme saattavat pettää. Voi olla, että huomaamme Raamatusta vain tuomiosta puhuvat kohdat tai kuulemme rukouksessa vain syyttäviä ääniä. Tällöin on syytä tarkistaa, kenen äänen kuulet! Onko kyseessä isäsi, äitisi, opettajasi, hyväksikäyttäjäsi tai syyllisen omatuntosi ääni. Tee selvä ero näiden äänien ja Jumalan puheen välillä. Jumala ei mitätöi, halvenna tai alista sinua. Kun Hän osoittaa synnin, Hän myös puhdistaa ja nostaa katuvan.
"Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne" (Jaak. 1:23). Raamattu kehottaa meitä myös uskomaan Jumalan puhetta, sisäistämään sen sanoman (Hepr. 4:1-3a, 11:6-7). "Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne" (Jaak. 1:6). Eräs tapa on meditoida, mietiskellä paria Raamatun jaetta jonkin aikaa. Anna niiden sanoman painua sisimpääsi syvälle.
Olen havahtunut viime aikoina siihen, että monet kristityt nojaavat tunteisiinsa tai etsivät parantumiskokemusta silloin, kun pitäisi harjoittaa uskoa Jumalaan. Kun hyvä fiilis katoaa tai vanhat rikkinäisyyden juuret alkavat nostaa päätään, saatamme vajota itsesääliin ja etsiä muiden lohdutusta epäterveellä tavalla. Näin voi käydä vaikka olisimme kokeneet "räjähtäviä parantumiskokemuksia".
Korvaa Jumalan sanoilla väärät äänet ja valheet, jotka nousevat syntisestä luonnosta ja rikkinäisyydestä. "Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää" (Room. 8:13). Tämä merkitsee usein selvää tahdon valintaa. Valitsen, että en ajattele halventavasti, vaan nojaudun niihin hyväksyviin ja armollisiin sanoihin, joita Jumala puhuu minulle! Valitsen Jumalan tottelemisen, vaikka haluaisin langeta pornografiaan, koska Jeesus sanoo minulle, että "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän" (Joh. 10:10).
Leanne Payne kirjoittaa (Särkynyt minäkuva, 1994, 166): "Hänen yhteydessään ja Hengen lähettämää sanaa kuunnellen voimme siis tervehtyä hengellisesti ja henkisesti... jos kätkemme tämän sanan kuuliaiseen sydämeen, se eheyttää persoonaamme. Kun kuuntelen ja tottelen, tulen ihmiseksi."
OSA II: Mielikuvituksen käyttö
"Jumala ei kommunikoi niinkään pääsi kuin sydämesi kanssa."
Nämä sanat pysäyttivät minut vuosia sitten. Oli shokki tajuta, että pääni on täynnä "oikeaa tietoa" Jeesuksesta, raamatullisesta seksuaalimoraalista jne. Kuitenkaan pään tietoni ei koskettanut sydämeni haluja ja sieltä nousevia ajatuksia, jotka elivät ikäänkuin omaa elämäänsä irrallaan kristillisestä uskostani. Tuona aikana minua auttoi erityisesti Leanne Paynen kirjan Healing Presence lukeminen (suomennettu nimellä Parantava läsnäolo). Suosittelen kirjaa kaikille, mutta erityisesti meille teologeille se on tarpeen, sillä teologinen koulutus tuhoaa usein raamatullista uskoa ja ohjaa pitämään järkeä kaiken mittarina. Siksi voi tuntua, että järki ja usko ei mahdu samaan pääkoppaan.
Eräs ensimmäisistä kokemuksistani, joissa pää ja sydän kohtasivat, tuli rukouksessa, jossa näin näyn ensi kertaa elämässäni. Mielessäni olevassa kuvassa koin olevani pimeässä huoneessa, jonka ovi oli auki. Oviaukosta loisti häikäisevän kirkas valo. Tajusin, että oiaukossa olevassa valossa oli Jeesus, sanoohan Hän Raamatussa oevansa sekä ovi, että valo. Ihmettelin, miksi olen itse pimeässä enkä valossa, mutta tajusin kuvan kuvaavan elämääni. "Sydämeni talossa" oli huoneita, jonne Jumalan valo ei ollut päässyt. Rukoilin, että valo tulisi huoneeseen, ja se tuli! Jeesuksen valo täytti koko huoneen!
En järjelläni ymmärrä mitä tuossa rukoushetkessä tapahtui, mutta kokemus meni syvälle alitajuntaani. Varsinainen pommi räjähti kuitenkin vuonna 1991 Euroopan alueen ex-gayjärjestöjen Exodus-konferessissa. Mieleeni tuli eräs kipeä muisto lapsuudestani. Esirukoilijan rohkaisemana näin uskon kautta Jeesuksen tuossa muistossa. Koin, että Jeesus lupasi antaa minulle sitä, mitä olin kaivannut tuossa hetkessä. Vielä seuraavina päivinäkin näin verkkokalvoillani valkoisen hahmon. Jumalan työ oli mennyt tuossa hetkessä alitajuntaani asti. Koin ensi kertaa elämässäni, että sisimmän yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen (joka on hyvin tyypillistä seksuaalisuudessa rikkinäisille) oli tullut Jeesus! Tuosta hetkestä lähtien aloin käyttää mielikuvitusta rukouksessa ja se mullisti rukouselämäni! Lisäksi sen kautta avautui näkyjen ja tiedon sanojen alue!
Ajattelun ja mielen tärkeys
Onko sinun vaikea keskittyä rukoukseen? Tuntuuko, että ajatukset harhailevat koko ajan jossain muussa kuin Jeesuksessa?
Raamatun kirjoittajat pitivät ajattelun ja mielen aluetta erittäin tärkeänä kristityn vaellukselle. Paavali sanoo, että "taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle" (2 Kor.10:4-5).
Mielemme alueella saattaa olla "linnoituksia". Niitä voivat olla esimerkiksi tiettyjen seksifantasioiden hellimisen alue, Jumalaa, itseä tai muita ihmisiä koskevat vääristyneet uskomukset jne. Ajatuksemme on arvioitava Raamatun ilmoituksen valossa ja muutettava sen mukaiseksi. Ajattelu ja mieli ovat yhteydessä siihen elämmekö Jumalan mielen mukaan vai toteutammeko omia ajatuksiamme ja himojamme.
Paavali sanoo, että "lihan mukaan elävillä on lihan mukainen ajattelu, Hengen mukaan elävillä Hengen mukainen" (Room. 8:5, oma käännös). Vuoden 1992 kirkkoraamatun käännös "pyrkimykset" on väärä, koska kreikan sana "froneema" tarkoittaa ajattelua, mieltä tai harkintaa. Paavali jatkaa: "Lihalliset ajatukset tuottavat kuoleman, Hengen mukaiset ajatukset elämän ja rauhan. Lihan ajatukset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen" (Room.8:6-8, oma käännös). "Älkää mukautuko tämän maailman menoon vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä" (Room.12:2).
Kuinka tehdä tämä? Miten voisi keskittää mielensä rukoukseen ja antaa sen uudistua?
Eräs tapa on "vangita" ajatukset esimerkiksi kuvittelemalla Jeesus riippumassa ristillä. Mieti samalla ristin merkitystä sinulle. Voit myös aloittaa rukouksen aina keskittymällä siihen, että Kristus on läsnä siinä tilassa missä sinä olet. Näe Hänet uskon kautta, sillä Hän on paikalla sanansa lupauksen mukaan (Matt.18:20). Saattaa olla, että Jumala alkaa johtaa mielikuviasi ja antaa sinulle näyn (mielen sisäinen kuva) tai ilmestyksen (avoimilla silmillä nähtävä kuva). Seksuaalisesti rikkinäiselle, erityisesti seksiriippuvaisille ja homoseksuaaleille on tärkeää, että Jumala saa säännöllisesti puhdistaa mielikuvituksen ja ajattelun alueen. Voit esimerkiksi opetella mielessäsi ojentamaan epäpuhtaat seksuaaliset kuvat ja fantasiat Jeesukselle. Näe mielessäsi kuinka Hän ottaa ne kannettavaksi ristilleen. Voit myös nähdä kuinka Jumalan puhdistava, kuluttava tuli polttaa saastaiset kuvat. Näitä rukouksia on hyvä harjoittaa aina tarpeen mukaan.
Vastaväitteitä ja vastauksia
"Onko mielikuvituksen käyttäminen kristillistä, tekeväthän New Age-ihmiset myös mielikuvitusmatkoja?"
Jumala on luonut mielikuvituksen. Älkäämme siis antako sitä saatanan ja synnin palvelukseen vaan pyhittäkäämme se Jumalalle. "Jos näen mielikuvitukseni alueella Jeesuksen, ei kyse ole aidosta Jeesuksesta vaan kuvasta!" Tämä on totta. Kuva on kuitenkin aidon asian symboli, vertauskuva. Esimerkiksi maisemamaalaus ei ole sama kuin itse maisema. Silti maalaus voi välittää jotain aidosta. Kun näet mielessäsi Jeesuksen, kuva on ikäänkuin ikoni, ikkuna tuonpuoleiseen. Ei ole tärkeää, kuinka tarkasti mielessäsi näet asiat - tärkeintä on idea. Leanne Paynen mukaan vaatii itsekuria tiedostaa, että Jumala on aina kanssamme, jopa silloin kun sitä vähiten aistimme. Näkymättömän, mutta kuitenkin todellisen tiedostaminen vaatii aluksi keskittynyttä toimintaa. (Listening Prayer, 1994, 130).
"Tämä on uutta opetusta."
Menneiden vuosisatojen kristityt ovat pärjänneet ilman näitä opetuksia", sanoo joku. Väite ei kuitenkaan ole täysin totta. Keskiajalla elänyt jesuiittajärjestön perustaja Ignatius Loyola kertoo kirjassaan Hengellisiä harjoituksia mielen harjoittamisesta kurinalaisuuteen rukouksessa. Ignatius kertoo kuinka voit mielessäsi rakentaa "sydämen näyttämön" mielikuvituksen kautta kuvitellen esimerkiksi Jeesuksen kärsimystietä. Vuonna 1692 munkki Laurentius kirjoitti, että "se minua lohduttaa tässä elämässä, että nyt näen Herran uskon kautta. Nähdessäni Hänet uskon kautta näen Hänet niin hyvin, että joskus sanon: 'En enää usko! Minä näen!' Aistin Hänen läsnäolonsa jatkuvasti, mutta jos menettäisin tuon tuntemuksen, uskoni siihen, että Hän on kanssani, olisi yhtä vahva kuin tuntemukseni oli." (Practice of the Presence of God, 1692, 88,89,92).
Mielikuvilla on suunnaton voima. Voimme saada mielikuvituksen avulla aikaan esimerkiksi seksuaalisen kiihotustilan. Siksi ei ole yhdentekevää millä ajatuksiamme täytämme. Jeesukseen keskittyminen mielikuvissa johtaa täysin eri henkimaailmaan kuin jos alat hakea mielikuviisi toteemieläimiä ja maahisia New Age-ihmisten tapaan. Jälkimmäinen johtaa pahojen henkien vaikutusvaltaan, ensin mainittu Jumalan läsnäoloon.
Kuvien näkeminen vaikuttaa syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin abstraktin käsitteelliset sanat. "Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa." Ehkä siksi Jeesus käytti puheissaan paljon vertauksia ja esimerkkejä käytännön elämästä, sillä niitä oli helppo kuvitella. Raamattu ei ole vaiennut mielikuvien alueesta, josta se puhuu "katselemisena".
Katselemiseen liittyviä Raamatun kohtia
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee uskovia pitämään katseen suunnattuna Jeesukseen. "Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi" (Hebr.12:2-3). "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki" (2 Kor.3:18). "Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti" (2 Kor.4:18). "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptin kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikäänkuin näkee Näkymättömän" (Hebr.11:1,27. "Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen (kreik.apokalypseoos) hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet ja hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hänon meidät kutsunut" (Ef.1:17-18).
Mieli ulospäin
Usein seksuaalisuudessa rikkinäinen ihminen katselee sisintään ja uppoutuu oman kurjuutensa, rikkinäisyytensä ja menneisyytensä mietiskelyyn. Vuosien varrella olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että eräs parantumisen osatekijä on mielen suuntaaminen ulospäin, Jeesukseen, rukouksessa ja ylistyksessä. Toivo ja pelastus ei löydy sisältämme kuten New Age-ihmiset väittävät vaan toivo on ulkopuolellamme, Kristuksen ristissä.Kiitos vastauksestasi. Koetan vastata jälleen omista lähtökohdistani ja omalla ymmärrykselläni, toivottavasti pysyt perässä. Olen havainnut, että minun logiikkani ja tapani ajatella on loitonnut uskovan ajattelutavasta, mutta toki edelleen on niitä yhteisiä asioita, jotka ovat samoja niin teistien kuin ateistien, ihmisten keskuudessa.
"oman isäkuvamme sotkee usein kuvaamme Jumalasta. jos isämme ei ole ollut oikeudenmukainen ja rakastava, on vaikea uskoa rakastavaan Isä Jumalaan."
En usko, että isäkuvani on rikkonut jumalakuvaa. Toki ihmisen lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta en kuitenkaan näe, että isäkuva olisi vienyt minulta muuta kuin luottamuksen ihmisiin. Se on taas voinut epäsuorasti vaikuttaa siihen, etten luota ihmisten sanomisiin. Niin kauan kun taas ihmiset puhuvat jumalista, ne eivät ole minulle uskottavia ja VAADIN jumalten puhuvan minulle, jotta voin uskoa heihin. Tätä ei ole kuitenkaan tapahtunut ja ajanmittaan olen eronnut lapsuudenuskostani ja kyvystäni uskoa jumaliin. En kuitenkaan pidä mahdottomana, ettenkö voisi jonain päivänä uskoa, mutten usko, että tulen olemaan loppuelämäni sen suhteen melkolailla passiivinen. Minulla ei ole enää polttavaa tarvetta uskoa ja saada tukea ulkopuolelta. Itseasiassa isäni, johon monasti petyin on ollut minulle enemmän tukena kuin rakastava Jumala.
"toinen asia, joka mietitytttää. kun rukoilit, mitä odotit tapahtuvan? mitä olit pyytänyt Jumalalta?? mikä oli paras kaikille?"
Tarkkoja sanamuotoja on todella vaikea tietää, mutta luonnollisesti olen toivonut jonkinlaista muutosta perhe-elämään. Äitini, joka on edelleen uskossa uskoi myös rukoukseen ja siihen, että hän pystyy olemaan isäni tukena. Tilanne kuitenkin paheni liiton loppua kohti. Se oli niin tuskallinen äidilleni, että se oli väistämättä tuskallinen myös minulle ja minä olen siitä iloinen, että äitini teki lopulta ratkaisun uskoaan vastaan. Avioero oli sillä hetkellä helpotus jokaiselle, mutta isäni ei tervehtynyt. Luulen niin minun kuin äitini kuin isäni äidin rukoilleen isäni puolesta, jotta hän voittaisi ongelmansa, parantuisi alkoholismista, mutta sellaista ihmettä ei tapahtunut hänen elinaikanaan. Kuolema paransi hänet.
Muut rukoukset olivat varmasti ihan samalla tavalla kiinni arkipäivässä ja ahdistuksessa, jota suvussani oli ja on edelleen paljon. Viimeiset rukoukset kuitenkin koskettivat vain itseäni, vaikka koetin myös muita strategioita, etten olisi 'niin itsekäs'. Sillä hetkellä en pystynyt nukkumaan kuin n. tunnin yössä tai pari tuntia joka toinen yö. Olin hyvin vakavasti masentunut, en käynyt puhumassa kenellekään, en käyttänyt psyykelääkkeitä, mutten myöskään alkoholia. Olin totaalisen yksin ja luulen hieman itsetuhoisemman persoonan yrittäneen itsemurhaa siinä hengen ryteikössä. Rukoilin alkuvaiheessa jo voimia, mutta jossain vaiheessa lopetin rukoilun ja aloin tehdä töitä itseni eteen. Sen jälkeen, kun olin pyyhkinyt Jumalan lopullisesti elämästäni, kaikki alkoi tuntua kuin itsestään.
Paria kuukautta myöhemmin törmäsin kirjaan Nalle Puh ja Tao, johon samaistin ajatteluni täydellisesti. Asiat löysivät jonkinlaisen 'kodin', taisteluni päättyi, en odottanut elämältä enää niin paljon ja sivussa saavutin paljon enemmän kuin ennen olin saavuttanut, ystävyyssuhteita alkoi syntyä ja monet niistä syvällisempiä kuin yksikään aiempi. Koko vyöry lähti liikkeelle siitä, että Jumala menetti minun elämässäni merkityksen. Viimeinen niitti oli isäni kuolema, joka pakotti minut kohtaamaan hänet minussa ja itseni hänessä. Se oli saamaan aikaan ehkä elämäni pelottavin kokemus ja elämäni eheyttävin, fantastisin sekä hengellisin kokemus.
"Kun minä ruloilin rakkaan ihmisen puolesta,( ennen uskoontuloani, )rukoilin, "tee hänelle niinkuin on paras". hän kuoli seuraavana päivänä. en ole koskaan epäillyt, etteikö hänen parhaansa olisi tapahtunut."
Minä rukoilin aika usein niin kuin minut oli opetettu rukoilemaan. Isä Meidän on iskostettu takaraivoon niin, että muistan sen edelleen, lähes kymmenen vuoden rukoilutauon jälkeen ulkoa. Rukoilin myös lukemattomilla muilla tavoilla, mutta ehkä jäi rukoilematta tuolla tavalla, että "anna vanhempieni suhteessa tapahtua se, mikä on paras." Ja luulen, että se todella olisi tapahtunut ja tapahtui, vaikken niin rukoillut. :-P Vanhempieni ero oli helpotus, mutta sillä taas ei ollut mitään tekemistä ainakaan minun rukousteni kanssa... Ehkä Raamatussa pitäisi olla jonkinlainen rukous-ohjeisto. Tuo tapasi ainakin vaikuttaa varsin toimivalta. Se on vähän kuin "tee meille, mitä tahdot, aamen." Uskoisin senkin toimivan aika hyvin.
"tiedän jotakin asioista, joita sinulle on tapahtunut omassa elämässäsi."
Uskon monien ihmisten tietävän niistä tapahtumista. Sen vuoksi olen kirjoittanut kokemuksistani kirjakäsikirjoituksia, koska luulen ihmisten voivan samaistua niihin ja samaan aikaan monet vaietut asiat alkavat tuntua sellaisilta, joista voi oikeasti puhua. Eikä paha olokaan ole enää vain jokin sanoinkuvaamaton, käsittämätön ja mystinen juttu, vaan sille on oikeasti jokin syy.
Koska olen uskoni menettänyt, olen joutunut tekemään aika pitkällisen 'maallisen' ja toisaalta 'henkisen' vaelluksen, jonka aikana olen joutunut törmäämään lukuisiin elämänkokemuksesta nouseviin lausekkeisiin, joita en aiemmin kyennyt näkemään ja niiden merkitystä tunnistamaan. Tällaisia elämänkokemuksesta kumpuavia ajatuksia ovat olleet mm.: en ole yksin kokemuksineni; vaikeneminen aiheuttaa ongelmia, puhuminen auttaa; jos en luota ihmisiin, he eivät luota minuun; lukuisat ongelmat ihmisten elämässä johtuvat siitä, etteivät ihmiset tunne edes itseään, eivätkä he pysty tunnistamaan tai tunnustamaan kipeitä asioita, jotka vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä.
"olen nyt noin 4-5 vuotta tehnyt töitä sisäisen eheytymiseni kanssa(psykodraamaa,lukenut kirjoja,kursseja ym.) ."
Tämä kuulostaa hyvältä. Itse kävin puhumassa, kirjoitin aktiivisesti, mutta lopulta kaikki eheytyminen yms. on ollut kiinni vain parista, suuresta oivalluksesta. Ehkä terapiassakin niitä hetkiä odotetaan ja terapeutti valmistaa ihmisiä niitä varten, mutta sellaisia ajatuksia ei tule joka päivä, edes joka viikko, kuukausi, vuosi tai vuosikymmen. Omalla kohdallani näitä 'kirkkaan ajatuksen' hetkiä on ollut elämässäni kaksi. Jälkimmäinen pisti palikoita nopeassa tahdissa paikoilleen, mutta uskon osan tuosta eheytymisestä johtuneen puhtaasti siitä, että olin valmistautunut ja valmistellut itseäni sitä varten yli 15 vuotta.
"olen alkanut löytää itseäni ja hyväksyä itseni, jopa pitämään itsestäni."
Tämä on hyvä asia kuulla uskovalta. Monet uskovat tuntuvat väheksyvän ihan suotta itseään. He tahtovat uskoa, että heidän jumalansa haluaa heidän olevan nöyriä ja he ymmärtävät asian niin, ettei ihmisten tule pitää muista ihmisistä tai edes itsestään, vaan osoittaa kunnioitustaan jumalalle/jumalille. Tältä pohjalta minun on äärettömän vaikeaa ymmärtää, mitä esimerkiksi kristillisellä lähimmäisenrakkaudella tarkoitetaan, koska käytännössä niin ihminen itse kuin kaikki läheiset ovat toisarvoisia. Toivon, että opettelet jatkossakin pitämään itsestäsi ja muistat Jeesuksen (ja monien muiden viisaiden) kehoitukset: rakasta lähimmäistä kuin itseäsi ja älä tee toiselle, mitä et halua toisen tekevän sinulle. Ne ovat olleet minun ohjenuoriani, ne ovat ihmisen toiminnan kannalta merkittäviä ohjeita. Tosin olen kääntänyt jälkimmäisen ajatuksen niitä varten, jotka eivät rakasta itseään tähän muotoon: "älä tee itsellesi mitään, mitä et toivoisi rakkaasi tekevän itselleen."
"olen alkanut luottaa siihen, että Jumala ei hylkää minua, vaikka en aina olekaan kilttityttö. parantumis prosessini ei ole vienyt minua kauemmas Jumalasta, vaan päinvastoin. olen kokenut, että Hän on ollut suuri taivaallinen Lääkäri."
Paranemistapoja on lukuisia. Tämä on varmasti yksi, enkä minäkään usko, että Jumala sinua hylkää niin kauan kuin Häneen uskot. Toisaalta taas, jos menettäisit uskosi elämääsi astuisivat toisenlaiset prioriteetit ja selviytymismallit. Tätä en kuitenkaan suosittele. Tunnen uskonsamenettäneitä, jotka ovat psyykenlääkityksellä ja itse olisin sitä myös aikanaan tarvinnut. Uskonmenetys oli lisäksi omalla kohdallani hyvin pitkä ja kivulias prosessi, jota en ihan ehdoin tahdoin suosittele kenellekään. Silti pidän sitä tärkeänä, että kukin uskova (uskoo jumaliin tai ei) pystyy kyseenalaistamaan oman uskonsa. Muutoin se tuskin on mitään muuta kuin tukipilariin nojaamista eli riippuvuutta. Riippuvuussairaudet ovat usein varsin riuduttavia ja, vaikka ilon sanotaan olevan teeskentelyä ilman alkoholia, jumalia tai huumeita, haluan uskoa, että asia on juuri päinvastoin. Sitä on vain todella vaikea nähdä silloin kun on ongelman keskipisteessä. Olen sen kokenut.
Liittämästäsi kirjoituksesta pimin vielä pari kohtaa...
"Jos emme kuuntele Jumalaa, kuuntelemme omaa rikkinäistä minäämme, niitä ääniä, jotka kertovat meille esimerkiksi: "Minua käytettiin hyväksi, olen siis tuomittu olemaan uhri ja kyvytön ihmissuhteisiin!"
En usko, että kovinkaan moni ihminen ajattelee näin. Toki uhrius vaikuttaa ihmisen ajatteluun, mutta se ei ole noin suoraan ja se vaikuttaa huomattavasti moninaisemmin tavoin. Uhrin päässä saattavat soida äidin tai isän tuomitsevat moitteet. Mutta esimerkiksi omakohtaisesti en ole joutunut moitteiden kohteeksi, enkä ole koskaan tuntenut syyllisyyttä omasta tilastani. Siten en samaistu tähän väitteeseen alkuunkaan. Sen lisäksi olen tottunut kuuntelija, jo 7-vuotiaasta. On tietysti eri asia kuunnella ihmistä kuin jumalia, heidän tapansa kommunikoida ovat ilmeisesti tyystin toisistaan poikkeavia. Siksi se, mitä tarkoitetaan arkisessä elämässä kuuntelijan lahjoille, eivät taida välttämättä päteä alkuunkaan, kun kyse on taivaallisen äänen kuuntelusta. Ja edelleen voinen vedota omaan väitteeseeni siitä, että minulle on annettu viallinen vastaanotin tai olen jumalten suhteen kuuro.
"Saatamme antautua kuuntelemaan myös Saatanaa, syyttäjäämme, joka muistuttaa meitä menneisyyden synneistä ja valehtelee, että Jumala ei pysty meitä parantamaan."
Omien kokemusteni pohja synneistä on muistuttamissa ihmisen omatunto ja pääasiassa Jumalan ilmoitus Sanassa. Synnit tulee tunnustaa. Toisaalta Sanassa sanotaan myös, että Jeesus sovitti meidän kaikkien synnit. Tunnen myös lukuisia kristittyjä, jotka kokevat itsensä syntiseksi (jopa saastaiseksi), eikä kyse ole kenties alkuunkaan siitä, etteikö nämä ihmiset uskoisi Jumalan pystyvän auttamaan. Osa heistä kun tuntuu olevansa aivan varmoja pelastumisestaan.
"Nykyaikana on suosittua uskoa lempeään ja kaiken hyväksyvään Jumalaan. Sen sijaan Jumalan pyhyys on vierasta ja vastenmielistä jopa kristityille. Miten muutoin olisi selitettävissä se, että jopa monet papit hyväksyvät seksuaalisen moraalittomuuden?"
Jos tuntee yhtään ihmisten käyttäytymistä, tähän on löydettävissä melko helposti syy. Näkisin itse tähän kolme syytä:
1) Uskonnolliset seurakunnat ovat usein pieniä, suljettuja piirejä, joissa on paljon tabuja ja vaikenemista. Tällaiset piirit ovat erittäin otollisia pedofiileille. He saavat usein toimia kenenkään estelemättä ja silloinkin, kun heidän tekonsa paljastuu, asiasta vaietaan, koska minkäänlaisia ohjeistuksia ei seurakunnilla välttämättä ole tällaisten ihmisten varalle (kts. jo homoseksuaalisuutta pidetään sairautena, millä tavalla on silloin pedofilia ymmärrettävissä?).
2) Kun kyse on suljetuista piireistä, joissa on saattanut sattua ja tapahtua selibaattivalan antaneiden keskuudessa yhtä, jos toista, asioista on vaiettu vuosisadat ja usein käy niin, että uhrin kehitys keskeytetään väkivaltaisesti. Psykoseksuaaliset ongelmat voivat rehottaa rauhassa, enkä edelleen usko, että sen enempää ateistit kuin teistit olisivat välttämättä kovinkaan tietoisia teoistaan, ajatuksistaan, niiden syistä ja seurauksista. Lopulta oravanpyörä on katkeamaton, pedofiili saa jatkaa toimintaansa ja tartuttaa sairauttaan seuraavaan, joka ei kenties löydä itse muita tapoja kuin etsiä itselleen partneria, joka muistuttaa siitä kadotetusta ja loukatusta nuoresta, joka itse oli ja, josta ei saanut kasvaa eteenpäin aikuiseksi.
3) On aiheellista olettaa, että ihmiset reagoivat selviin kieltoihin hyvin eri tavalla. Tästä esimerkkinä varmasti uhmaiässä olevat nuoret. Toisaalta samaa voidaan nähdä aikuisissa, jotka ovat ongelmakäyttäytyjiä. Alkoholistit hyvin usein tietävät alkoholin vaaroista, he ovat usein nähneet ihmisiä humalassa ja kenties ahdistuneet heitä tavatessaan. Silti he kerta toisensa jälkeen palaavat baaritiskille, vetävät nuppinsa sekaisin ja heräävät uuteen aamuun. Yhtään paremmin nämä kiellot eivät ole toimineen seksuaalisella tasolla, sillä monet ehdottoman puritaanisista kodeista olevat ihmiset saattavat alkaa kärsiä seksuaaliongelmista, kuten nymfomaniasta. Ihmiset on itsensä todella vaikea määritellä toiminnalleen syitä ja, vaikka he ovat tienneet, ettei se ole oikein, he eivät vain lopettaa toimimasta niin. Sama voi tapahtua tupakoitsijoille, jotka varmasti tietävät tupakan vaarat, mutta eivät lopulta löydä itsestään voimaa lopettamaan tupakanpolttoa. Seurakunnissa seksuaalisuus on koettu aina jossain määrin tabuksi, eikä tarvitse hirveän pitkälle ajatella katolisuutta ja sen piirissä olevia seksitabuja tai omituisia harhakäsityksiä ehkäisystä tai abortista, kun tietää, mistä ongelmista kyseissä kirkkokunnassa saatetaan kärsiä. Ja todistusaineistoa lienee turha edes alkaa kaivaa, koska tapaustodisteita on riittävästi.
En näistä syistä kutsuisi sitä 'hyväksymiseksi', vaan yksinkertaisesti kyvyttömyydeksi toimia toisin.
Tulee niin pitkä vastausviesti, että lienee paras lopettaa tähän ja siirtyä untenmaille. Siinä kenties jonkin verran pohdittavaa ja toivottavasti edes jokunen vastaus avoimeksi jääneisiin kysymyksiisi... - uskova
Tommi kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Koetan vastata jälleen omista lähtökohdistani ja omalla ymmärrykselläni, toivottavasti pysyt perässä. Olen havainnut, että minun logiikkani ja tapani ajatella on loitonnut uskovan ajattelutavasta, mutta toki edelleen on niitä yhteisiä asioita, jotka ovat samoja niin teistien kuin ateistien, ihmisten keskuudessa.
"oman isäkuvamme sotkee usein kuvaamme Jumalasta. jos isämme ei ole ollut oikeudenmukainen ja rakastava, on vaikea uskoa rakastavaan Isä Jumalaan."
En usko, että isäkuvani on rikkonut jumalakuvaa. Toki ihmisen lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta en kuitenkaan näe, että isäkuva olisi vienyt minulta muuta kuin luottamuksen ihmisiin. Se on taas voinut epäsuorasti vaikuttaa siihen, etten luota ihmisten sanomisiin. Niin kauan kun taas ihmiset puhuvat jumalista, ne eivät ole minulle uskottavia ja VAADIN jumalten puhuvan minulle, jotta voin uskoa heihin. Tätä ei ole kuitenkaan tapahtunut ja ajanmittaan olen eronnut lapsuudenuskostani ja kyvystäni uskoa jumaliin. En kuitenkaan pidä mahdottomana, ettenkö voisi jonain päivänä uskoa, mutten usko, että tulen olemaan loppuelämäni sen suhteen melkolailla passiivinen. Minulla ei ole enää polttavaa tarvetta uskoa ja saada tukea ulkopuolelta. Itseasiassa isäni, johon monasti petyin on ollut minulle enemmän tukena kuin rakastava Jumala.
"toinen asia, joka mietitytttää. kun rukoilit, mitä odotit tapahtuvan? mitä olit pyytänyt Jumalalta?? mikä oli paras kaikille?"
Tarkkoja sanamuotoja on todella vaikea tietää, mutta luonnollisesti olen toivonut jonkinlaista muutosta perhe-elämään. Äitini, joka on edelleen uskossa uskoi myös rukoukseen ja siihen, että hän pystyy olemaan isäni tukena. Tilanne kuitenkin paheni liiton loppua kohti. Se oli niin tuskallinen äidilleni, että se oli väistämättä tuskallinen myös minulle ja minä olen siitä iloinen, että äitini teki lopulta ratkaisun uskoaan vastaan. Avioero oli sillä hetkellä helpotus jokaiselle, mutta isäni ei tervehtynyt. Luulen niin minun kuin äitini kuin isäni äidin rukoilleen isäni puolesta, jotta hän voittaisi ongelmansa, parantuisi alkoholismista, mutta sellaista ihmettä ei tapahtunut hänen elinaikanaan. Kuolema paransi hänet.
Muut rukoukset olivat varmasti ihan samalla tavalla kiinni arkipäivässä ja ahdistuksessa, jota suvussani oli ja on edelleen paljon. Viimeiset rukoukset kuitenkin koskettivat vain itseäni, vaikka koetin myös muita strategioita, etten olisi 'niin itsekäs'. Sillä hetkellä en pystynyt nukkumaan kuin n. tunnin yössä tai pari tuntia joka toinen yö. Olin hyvin vakavasti masentunut, en käynyt puhumassa kenellekään, en käyttänyt psyykelääkkeitä, mutten myöskään alkoholia. Olin totaalisen yksin ja luulen hieman itsetuhoisemman persoonan yrittäneen itsemurhaa siinä hengen ryteikössä. Rukoilin alkuvaiheessa jo voimia, mutta jossain vaiheessa lopetin rukoilun ja aloin tehdä töitä itseni eteen. Sen jälkeen, kun olin pyyhkinyt Jumalan lopullisesti elämästäni, kaikki alkoi tuntua kuin itsestään.
Paria kuukautta myöhemmin törmäsin kirjaan Nalle Puh ja Tao, johon samaistin ajatteluni täydellisesti. Asiat löysivät jonkinlaisen 'kodin', taisteluni päättyi, en odottanut elämältä enää niin paljon ja sivussa saavutin paljon enemmän kuin ennen olin saavuttanut, ystävyyssuhteita alkoi syntyä ja monet niistä syvällisempiä kuin yksikään aiempi. Koko vyöry lähti liikkeelle siitä, että Jumala menetti minun elämässäni merkityksen. Viimeinen niitti oli isäni kuolema, joka pakotti minut kohtaamaan hänet minussa ja itseni hänessä. Se oli saamaan aikaan ehkä elämäni pelottavin kokemus ja elämäni eheyttävin, fantastisin sekä hengellisin kokemus.
"Kun minä ruloilin rakkaan ihmisen puolesta,( ennen uskoontuloani, )rukoilin, "tee hänelle niinkuin on paras". hän kuoli seuraavana päivänä. en ole koskaan epäillyt, etteikö hänen parhaansa olisi tapahtunut."
Minä rukoilin aika usein niin kuin minut oli opetettu rukoilemaan. Isä Meidän on iskostettu takaraivoon niin, että muistan sen edelleen, lähes kymmenen vuoden rukoilutauon jälkeen ulkoa. Rukoilin myös lukemattomilla muilla tavoilla, mutta ehkä jäi rukoilematta tuolla tavalla, että "anna vanhempieni suhteessa tapahtua se, mikä on paras." Ja luulen, että se todella olisi tapahtunut ja tapahtui, vaikken niin rukoillut. :-P Vanhempieni ero oli helpotus, mutta sillä taas ei ollut mitään tekemistä ainakaan minun rukousteni kanssa... Ehkä Raamatussa pitäisi olla jonkinlainen rukous-ohjeisto. Tuo tapasi ainakin vaikuttaa varsin toimivalta. Se on vähän kuin "tee meille, mitä tahdot, aamen." Uskoisin senkin toimivan aika hyvin.
"tiedän jotakin asioista, joita sinulle on tapahtunut omassa elämässäsi."
Uskon monien ihmisten tietävän niistä tapahtumista. Sen vuoksi olen kirjoittanut kokemuksistani kirjakäsikirjoituksia, koska luulen ihmisten voivan samaistua niihin ja samaan aikaan monet vaietut asiat alkavat tuntua sellaisilta, joista voi oikeasti puhua. Eikä paha olokaan ole enää vain jokin sanoinkuvaamaton, käsittämätön ja mystinen juttu, vaan sille on oikeasti jokin syy.
Koska olen uskoni menettänyt, olen joutunut tekemään aika pitkällisen 'maallisen' ja toisaalta 'henkisen' vaelluksen, jonka aikana olen joutunut törmäämään lukuisiin elämänkokemuksesta nouseviin lausekkeisiin, joita en aiemmin kyennyt näkemään ja niiden merkitystä tunnistamaan. Tällaisia elämänkokemuksesta kumpuavia ajatuksia ovat olleet mm.: en ole yksin kokemuksineni; vaikeneminen aiheuttaa ongelmia, puhuminen auttaa; jos en luota ihmisiin, he eivät luota minuun; lukuisat ongelmat ihmisten elämässä johtuvat siitä, etteivät ihmiset tunne edes itseään, eivätkä he pysty tunnistamaan tai tunnustamaan kipeitä asioita, jotka vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä.
"olen nyt noin 4-5 vuotta tehnyt töitä sisäisen eheytymiseni kanssa(psykodraamaa,lukenut kirjoja,kursseja ym.) ."
Tämä kuulostaa hyvältä. Itse kävin puhumassa, kirjoitin aktiivisesti, mutta lopulta kaikki eheytyminen yms. on ollut kiinni vain parista, suuresta oivalluksesta. Ehkä terapiassakin niitä hetkiä odotetaan ja terapeutti valmistaa ihmisiä niitä varten, mutta sellaisia ajatuksia ei tule joka päivä, edes joka viikko, kuukausi, vuosi tai vuosikymmen. Omalla kohdallani näitä 'kirkkaan ajatuksen' hetkiä on ollut elämässäni kaksi. Jälkimmäinen pisti palikoita nopeassa tahdissa paikoilleen, mutta uskon osan tuosta eheytymisestä johtuneen puhtaasti siitä, että olin valmistautunut ja valmistellut itseäni sitä varten yli 15 vuotta.
"olen alkanut löytää itseäni ja hyväksyä itseni, jopa pitämään itsestäni."
Tämä on hyvä asia kuulla uskovalta. Monet uskovat tuntuvat väheksyvän ihan suotta itseään. He tahtovat uskoa, että heidän jumalansa haluaa heidän olevan nöyriä ja he ymmärtävät asian niin, ettei ihmisten tule pitää muista ihmisistä tai edes itsestään, vaan osoittaa kunnioitustaan jumalalle/jumalille. Tältä pohjalta minun on äärettömän vaikeaa ymmärtää, mitä esimerkiksi kristillisellä lähimmäisenrakkaudella tarkoitetaan, koska käytännössä niin ihminen itse kuin kaikki läheiset ovat toisarvoisia. Toivon, että opettelet jatkossakin pitämään itsestäsi ja muistat Jeesuksen (ja monien muiden viisaiden) kehoitukset: rakasta lähimmäistä kuin itseäsi ja älä tee toiselle, mitä et halua toisen tekevän sinulle. Ne ovat olleet minun ohjenuoriani, ne ovat ihmisen toiminnan kannalta merkittäviä ohjeita. Tosin olen kääntänyt jälkimmäisen ajatuksen niitä varten, jotka eivät rakasta itseään tähän muotoon: "älä tee itsellesi mitään, mitä et toivoisi rakkaasi tekevän itselleen."
"olen alkanut luottaa siihen, että Jumala ei hylkää minua, vaikka en aina olekaan kilttityttö. parantumis prosessini ei ole vienyt minua kauemmas Jumalasta, vaan päinvastoin. olen kokenut, että Hän on ollut suuri taivaallinen Lääkäri."
Paranemistapoja on lukuisia. Tämä on varmasti yksi, enkä minäkään usko, että Jumala sinua hylkää niin kauan kuin Häneen uskot. Toisaalta taas, jos menettäisit uskosi elämääsi astuisivat toisenlaiset prioriteetit ja selviytymismallit. Tätä en kuitenkaan suosittele. Tunnen uskonsamenettäneitä, jotka ovat psyykenlääkityksellä ja itse olisin sitä myös aikanaan tarvinnut. Uskonmenetys oli lisäksi omalla kohdallani hyvin pitkä ja kivulias prosessi, jota en ihan ehdoin tahdoin suosittele kenellekään. Silti pidän sitä tärkeänä, että kukin uskova (uskoo jumaliin tai ei) pystyy kyseenalaistamaan oman uskonsa. Muutoin se tuskin on mitään muuta kuin tukipilariin nojaamista eli riippuvuutta. Riippuvuussairaudet ovat usein varsin riuduttavia ja, vaikka ilon sanotaan olevan teeskentelyä ilman alkoholia, jumalia tai huumeita, haluan uskoa, että asia on juuri päinvastoin. Sitä on vain todella vaikea nähdä silloin kun on ongelman keskipisteessä. Olen sen kokenut.
Liittämästäsi kirjoituksesta pimin vielä pari kohtaa...
"Jos emme kuuntele Jumalaa, kuuntelemme omaa rikkinäistä minäämme, niitä ääniä, jotka kertovat meille esimerkiksi: "Minua käytettiin hyväksi, olen siis tuomittu olemaan uhri ja kyvytön ihmissuhteisiin!"
En usko, että kovinkaan moni ihminen ajattelee näin. Toki uhrius vaikuttaa ihmisen ajatteluun, mutta se ei ole noin suoraan ja se vaikuttaa huomattavasti moninaisemmin tavoin. Uhrin päässä saattavat soida äidin tai isän tuomitsevat moitteet. Mutta esimerkiksi omakohtaisesti en ole joutunut moitteiden kohteeksi, enkä ole koskaan tuntenut syyllisyyttä omasta tilastani. Siten en samaistu tähän väitteeseen alkuunkaan. Sen lisäksi olen tottunut kuuntelija, jo 7-vuotiaasta. On tietysti eri asia kuunnella ihmistä kuin jumalia, heidän tapansa kommunikoida ovat ilmeisesti tyystin toisistaan poikkeavia. Siksi se, mitä tarkoitetaan arkisessä elämässä kuuntelijan lahjoille, eivät taida välttämättä päteä alkuunkaan, kun kyse on taivaallisen äänen kuuntelusta. Ja edelleen voinen vedota omaan väitteeseeni siitä, että minulle on annettu viallinen vastaanotin tai olen jumalten suhteen kuuro.
"Saatamme antautua kuuntelemaan myös Saatanaa, syyttäjäämme, joka muistuttaa meitä menneisyyden synneistä ja valehtelee, että Jumala ei pysty meitä parantamaan."
Omien kokemusteni pohja synneistä on muistuttamissa ihmisen omatunto ja pääasiassa Jumalan ilmoitus Sanassa. Synnit tulee tunnustaa. Toisaalta Sanassa sanotaan myös, että Jeesus sovitti meidän kaikkien synnit. Tunnen myös lukuisia kristittyjä, jotka kokevat itsensä syntiseksi (jopa saastaiseksi), eikä kyse ole kenties alkuunkaan siitä, etteikö nämä ihmiset uskoisi Jumalan pystyvän auttamaan. Osa heistä kun tuntuu olevansa aivan varmoja pelastumisestaan.
"Nykyaikana on suosittua uskoa lempeään ja kaiken hyväksyvään Jumalaan. Sen sijaan Jumalan pyhyys on vierasta ja vastenmielistä jopa kristityille. Miten muutoin olisi selitettävissä se, että jopa monet papit hyväksyvät seksuaalisen moraalittomuuden?"
Jos tuntee yhtään ihmisten käyttäytymistä, tähän on löydettävissä melko helposti syy. Näkisin itse tähän kolme syytä:
1) Uskonnolliset seurakunnat ovat usein pieniä, suljettuja piirejä, joissa on paljon tabuja ja vaikenemista. Tällaiset piirit ovat erittäin otollisia pedofiileille. He saavat usein toimia kenenkään estelemättä ja silloinkin, kun heidän tekonsa paljastuu, asiasta vaietaan, koska minkäänlaisia ohjeistuksia ei seurakunnilla välttämättä ole tällaisten ihmisten varalle (kts. jo homoseksuaalisuutta pidetään sairautena, millä tavalla on silloin pedofilia ymmärrettävissä?).
2) Kun kyse on suljetuista piireistä, joissa on saattanut sattua ja tapahtua selibaattivalan antaneiden keskuudessa yhtä, jos toista, asioista on vaiettu vuosisadat ja usein käy niin, että uhrin kehitys keskeytetään väkivaltaisesti. Psykoseksuaaliset ongelmat voivat rehottaa rauhassa, enkä edelleen usko, että sen enempää ateistit kuin teistit olisivat välttämättä kovinkaan tietoisia teoistaan, ajatuksistaan, niiden syistä ja seurauksista. Lopulta oravanpyörä on katkeamaton, pedofiili saa jatkaa toimintaansa ja tartuttaa sairauttaan seuraavaan, joka ei kenties löydä itse muita tapoja kuin etsiä itselleen partneria, joka muistuttaa siitä kadotetusta ja loukatusta nuoresta, joka itse oli ja, josta ei saanut kasvaa eteenpäin aikuiseksi.
3) On aiheellista olettaa, että ihmiset reagoivat selviin kieltoihin hyvin eri tavalla. Tästä esimerkkinä varmasti uhmaiässä olevat nuoret. Toisaalta samaa voidaan nähdä aikuisissa, jotka ovat ongelmakäyttäytyjiä. Alkoholistit hyvin usein tietävät alkoholin vaaroista, he ovat usein nähneet ihmisiä humalassa ja kenties ahdistuneet heitä tavatessaan. Silti he kerta toisensa jälkeen palaavat baaritiskille, vetävät nuppinsa sekaisin ja heräävät uuteen aamuun. Yhtään paremmin nämä kiellot eivät ole toimineen seksuaalisella tasolla, sillä monet ehdottoman puritaanisista kodeista olevat ihmiset saattavat alkaa kärsiä seksuaaliongelmista, kuten nymfomaniasta. Ihmiset on itsensä todella vaikea määritellä toiminnalleen syitä ja, vaikka he ovat tienneet, ettei se ole oikein, he eivät vain lopettaa toimimasta niin. Sama voi tapahtua tupakoitsijoille, jotka varmasti tietävät tupakan vaarat, mutta eivät lopulta löydä itsestään voimaa lopettamaan tupakanpolttoa. Seurakunnissa seksuaalisuus on koettu aina jossain määrin tabuksi, eikä tarvitse hirveän pitkälle ajatella katolisuutta ja sen piirissä olevia seksitabuja tai omituisia harhakäsityksiä ehkäisystä tai abortista, kun tietää, mistä ongelmista kyseissä kirkkokunnassa saatetaan kärsiä. Ja todistusaineistoa lienee turha edes alkaa kaivaa, koska tapaustodisteita on riittävästi.
En näistä syistä kutsuisi sitä 'hyväksymiseksi', vaan yksinkertaisesti kyvyttömyydeksi toimia toisin.
Tulee niin pitkä vastausviesti, että lienee paras lopettaa tähän ja siirtyä untenmaille. Siinä kenties jonkin verran pohdittavaa ja toivottavasti edes jokunen vastaus avoimeksi jääneisiin kysymyksiisi...Kiitos pitkästä vastauksesta jälleen. vastaan parhaani mukaan. joitakin lainauksia.
>Itseasiassa isäni, johon monasti petyin on ollut minulle enemmän tukena kuin rakastava Jumala.<
Voi hyvä ihme, Tommi. miten odotit Jumalan auttavan????????????????????????????????? eikö Jumala juuri isäsi kautta ojentanut apuaan?? eihän Hänellä ole käsiä, Hän vaikuttaa ihmisten sydämiin.
>luonnollisesti olen toivonut jonkinlaista muutosta perhe-elämään.>
kerroit, että perheesi hajosi. mielestäni, se tässä tapauksessa on rukousvastaus. se on myös raamatullinen. eroaminen on sallittua, vaikkei toivottavaa.
7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
>Ehkä Raamatussa pitäisi olla jonkinlainen rukous-ohjeisto. Tuo tapasi ainakin vaikuttaa varsin toimivalta. Se on vähän kuin "tee meille, mitä tahdot, aamen." Uskoisin senkin toimivan aika hyvin. <
kyllä, jos me pyydämme esimerkikisi, "tapahtukoon Sinun tahtosi", ja uskossa otamme vastaan sen mitä tulee. sillä Jumala tietää mikä on paras. siihen olen saanut opetella. jossain vaiheessa pyysin itselleni jotakin sellaista, mitä en ole saanut(kuitenkin sydämessäni rukous "tapahtukoon sinun tahtosi"), minun parhaani ei ollutkaan se mitä pyysin, vaan Hän on antanut parempaa. vasta nyt vuosien päästä olen sen ymmärtänyt ja olen kiitollinen Hänelle. Hän voisi antaa aina parempaa kuin mitä pyydämme. siksi kannattaa rukoilla Hänen tahtonsa tapahtumista.
>Koska olen uskoni menettänyt, olen joutunut tekemään aika pitkällisen 'maallisen' ja toisaalta 'henkisen' vaelluksen, jonka aikana olen joutunut törmäämään lukuisiin elämänkokemuksesta nouseviin lausekkeisiin, joita en aiemmin kyennyt näkemään ja niiden merkitystä tunnistamaan. <
olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut kohdata nuo asiat uskovana. on todella paha asia, että meidänlaiset rikkimenneet, uskoontultuamme oletetaan olevan eheitä. näin ei todellakaan ole, vaan koemme aina esim. huonommuutta jne. vaikka suu puhuu yhtä tekomme ilmaisevat haavamme. uskovien joukossa ei saa olla heikko. siksi moni lähtee pois seurakunnista.
minäkin olen siksi yksinäinen uskova. ilman seurakuntaa. vain muutamia särjettyjä ystäviä jäljellä. en yhtään ihmettele että käännyit pois uskovien yhteydestä. harmi vain, että se pilasi myös suhteesi Jumalaan.ihmisten armottomuus. olen vahvistunut omalla uskon tielläni ja uskaltautunut murtautumaan ihmiskäsityksistä. helppoa se ei ole ollut. olin yksinäisyydessä. eron (mieheni hylkäsi)ja työttömäksi jäämisen jälkeen Herra pysäytti. sain viettää aikaa Hänen seurassaan ja purkaa vihaani, suruani, pettymystäni, väsymystäni. Hän lohdutti, Hän johdatti oikeisiin paikkoihin esim. ystävyyden majataloon itsetuntemus-kurssille. ei Hän ollut läsnä näkyvällä tavalla, uskoin Hänen olevan lähellä. jälkeenpäin ymmärrän sen niin olleen.
kaikki yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka Herraa rakastavat. minä tarvitsin nuo vaikeudet. ilman niitä en olisi nyt tämä ihminen, joka olen ja johon olen tyytyväinen. minun piti särkyä, jotta Jumala pystyi tekemään uuden.
tämän ehdin tänään.jatkan ensikerralla. kiitos tästä mielenkiintoisesta ajatustenvaihdosta. ole siunattu. - Tommi
uskova kirjoitti:
Kiitos pitkästä vastauksesta jälleen. vastaan parhaani mukaan. joitakin lainauksia.
>Itseasiassa isäni, johon monasti petyin on ollut minulle enemmän tukena kuin rakastava Jumala.<
Voi hyvä ihme, Tommi. miten odotit Jumalan auttavan????????????????????????????????? eikö Jumala juuri isäsi kautta ojentanut apuaan?? eihän Hänellä ole käsiä, Hän vaikuttaa ihmisten sydämiin.
>luonnollisesti olen toivonut jonkinlaista muutosta perhe-elämään.>
kerroit, että perheesi hajosi. mielestäni, se tässä tapauksessa on rukousvastaus. se on myös raamatullinen. eroaminen on sallittua, vaikkei toivottavaa.
7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
>Ehkä Raamatussa pitäisi olla jonkinlainen rukous-ohjeisto. Tuo tapasi ainakin vaikuttaa varsin toimivalta. Se on vähän kuin "tee meille, mitä tahdot, aamen." Uskoisin senkin toimivan aika hyvin. <
kyllä, jos me pyydämme esimerkikisi, "tapahtukoon Sinun tahtosi", ja uskossa otamme vastaan sen mitä tulee. sillä Jumala tietää mikä on paras. siihen olen saanut opetella. jossain vaiheessa pyysin itselleni jotakin sellaista, mitä en ole saanut(kuitenkin sydämessäni rukous "tapahtukoon sinun tahtosi"), minun parhaani ei ollutkaan se mitä pyysin, vaan Hän on antanut parempaa. vasta nyt vuosien päästä olen sen ymmärtänyt ja olen kiitollinen Hänelle. Hän voisi antaa aina parempaa kuin mitä pyydämme. siksi kannattaa rukoilla Hänen tahtonsa tapahtumista.
>Koska olen uskoni menettänyt, olen joutunut tekemään aika pitkällisen 'maallisen' ja toisaalta 'henkisen' vaelluksen, jonka aikana olen joutunut törmäämään lukuisiin elämänkokemuksesta nouseviin lausekkeisiin, joita en aiemmin kyennyt näkemään ja niiden merkitystä tunnistamaan. <
olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut kohdata nuo asiat uskovana. on todella paha asia, että meidänlaiset rikkimenneet, uskoontultuamme oletetaan olevan eheitä. näin ei todellakaan ole, vaan koemme aina esim. huonommuutta jne. vaikka suu puhuu yhtä tekomme ilmaisevat haavamme. uskovien joukossa ei saa olla heikko. siksi moni lähtee pois seurakunnista.
minäkin olen siksi yksinäinen uskova. ilman seurakuntaa. vain muutamia särjettyjä ystäviä jäljellä. en yhtään ihmettele että käännyit pois uskovien yhteydestä. harmi vain, että se pilasi myös suhteesi Jumalaan.ihmisten armottomuus. olen vahvistunut omalla uskon tielläni ja uskaltautunut murtautumaan ihmiskäsityksistä. helppoa se ei ole ollut. olin yksinäisyydessä. eron (mieheni hylkäsi)ja työttömäksi jäämisen jälkeen Herra pysäytti. sain viettää aikaa Hänen seurassaan ja purkaa vihaani, suruani, pettymystäni, väsymystäni. Hän lohdutti, Hän johdatti oikeisiin paikkoihin esim. ystävyyden majataloon itsetuntemus-kurssille. ei Hän ollut läsnä näkyvällä tavalla, uskoin Hänen olevan lähellä. jälkeenpäin ymmärrän sen niin olleen.
kaikki yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka Herraa rakastavat. minä tarvitsin nuo vaikeudet. ilman niitä en olisi nyt tämä ihminen, joka olen ja johon olen tyytyväinen. minun piti särkyä, jotta Jumala pystyi tekemään uuden.
tämän ehdin tänään.jatkan ensikerralla. kiitos tästä mielenkiintoisesta ajatustenvaihdosta. ole siunattu.Sinun ei tarvitse vastata tähän viestiin. Pyydän lukemaan läpi kaksi kertaa, jotta ei punainen lanka katoa tuolla välissä. Ehkä on toiveajattelua, että tämä saisi sinut ymmärtämään paremmin, mutta toivoa pitää olla.
Viittasin ensimmäisessä viestissäni, että siitä, kun uskoni kyseenalaistui siihen, että lopullisesti sen menetin ja siitä tähän hetkeen, minun tapani ajatella on heittänyt ns. häränpyllyä. Ymmärrän uskovan logiikkaa, ymmärrän Raamatun (mutta myös Koraanin, Gitojen jne.) sanoman. Ongelma on siinä, että kun toisinajattelevaa aletaan tulkita oman, yhden ja tiukan uskon (tai kristityn kohdalla Raamatun) näkökulmasta, saa toisesta vain hyvin rajatusti asioita irti. Minun logiikkani ja tapani ajatella ovat osittain tyystin päinvastaisia uskovan logiikkaan ja ajatteluun verrattuna, eikä uskova useinkaan tule ajatelleeksi tai nähneeksi asiaa niin. Siksi kommenttisi menevät aika usein metsään. En halua hirveästi niitä alkaa osoittelemaan, mutta otan esimerkin.
"jos me pyydämme esimerkikisi, "tapahtukoon Sinun tahtosi", ja uskossa otamme vastaan sen mitä tulee. sillä Jumala tietää mikä on paras. siihen olen saanut opetella. jossain vaiheessa pyysin itselleni jotakin sellaista, mitä en ole saanut(kuitenkin sydämessäni rukous "tapahtukoon sinun tahtosi"), minun parhaani ei ollutkaan se mitä pyysin, vaan Hän on antanut parempaa."
On luonnollista ja loogista, että uskova ajattelee näin. Rukoilin Isä Meidän-rukouksen hyvin usein ja siellähän sanotaan: "tapahtukoon sinun tahtosi..". Asian voi nähdä niin, että Jumalan tahto tapahtui. Minun kohdallani selviä vaikeuksia aiheutti se, että se kuva, joka minulla on Jumalasta Suurimpana Rauhana ja Rakkautena ei koskaan täyttynyt tai tullut ehyeksi, eikä se enää voikaan tulla.
Jos Jumalan tahto on se, että vanhempani riitelevät 13 vuotta, äitini itsetunto ja -luottamus murskautuvat totaalisesti, isäni koettaa juoda itsensä hengiltä ja ainoa ratkaisu on ottaa avioero, joka masentaa entisestään niin isäni kuin äitini, jonka jälkeen äitini koettaa löytää 20 vuotta uutta parisuhdetta, mutta löytää vain kaksi miestä, joista molemmat raiskaavat hänet vuorollaan. Tapahtukoon Jumalan tahto. Jumalan tahto tapahtui myös siinä, että menetin uskoni ja Hän varmasti tietää sen. Se oli minun kohdallani se asia, jonka hän tiesi olevan minun kannaltani parempaa. Kristityt ovat tulkinneet asian myös niin, että ehkä minulle on varattu jokin erikoistehtävä tässä maailmassa. Minä en lähde tulkitsemaan mitään niin itsekeskeisesti. Jumalan tahto tapahtuu siinä, että minä ja sinä keskustelemme tsunamista, joista voidaan syyttää Saatanaa, hänhän asuu maan alla, mutta Jumala on kaikkivaltias, joka pystyy nujertamaan Saatanan Rakkaudellaan. Saatana on lisäksi jo voitettu, mutta miksi silti näin paljon kuolleita? Eikä tämä ole mitään uutta, ihmisiä kuolee Jumalan tahdosta, - on kuollut Raamatullisen ajan alusta lähtien. Mutta mikä tässä kaikessa on sitä Suurta Rakkautta, josta puhutaan, kun kristityt sotivat ja riitelevät keskenäänkin. Jos kristityt uskovat, että Saatana hallitsee tätä maata, ehkä heidän tulisi nähdä, että se hallitsee heidän Maailmaansa, heitä itseään. Ateisteilla ei ole sen enempää Jumalaa kuin Saatanaa, heidän maailmassaan ei ole kuin sisäistä taistelua omasta vapaudesta ja itsehallintaoikeudesta, sekä oman mielenterveyden puolesta tässä, maallisessa maailmassa. Missä siis on se kaikki Rakkaus, josta kristityt puhuvat (tyhjää) ja Raamattu kertoo (hyvin monitulkintaisesti). En näe sitä kristityissä itsessään, näen heissä huolen ja pelon tulevasta, jotkut ovat tasapainoisempia kuin toiset, mutta... otan esimerkiksi alkoholin ja yleisen uskomuksen siitä, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. En ole ollut koskaan juopunut sen enempää viinasta kuin uskosta, sen vuoksi minulla on ollut aikaa koettaa ymmärtää ja pysyä tietoisena. Siksi näen, että vain ilo tästä (jos sanoa saa: jumalten luomasta) elämästä ja maailmasta ovat totta, sen sijaan uskon ja viinan kanssa rakennettu ilo on aina jollain tavalla todellisuuspakoa. Ihmisen kyvyttömyyttä kohdata julmia tosiasioita. Ja miksei se olisi helpompaa sulkea silmät asioilta, jotka eivät miellytä. Olen itsekin tehnyt niin.
Mutta toivoisin, että ymmärrät sinun uskovana ja minun ateistina tulevan ERILAISISTA maailmoista. Vaikka puhuisimme keskenämme samaa kieltä, meidän maailmojemme kielillä on tiettyjä merkityseroja, joita emme ehkä ymmärrä. Minä koetan ymmärtää ja minulla on se hyvä puoli, että minulla on kohtuullisesti uskovia ystäviä (pappeja, teologian maistereita, tavisuskovia), uskova äiti, uskova perhetausta ja lapsuus. Voin sanoa vielä, että vaikka äitini esimerkiksi uskoo tuntevansa minut parhaiten, hän ei kuitenkaan ymmärrä minun uskoani. Ei senkään jälkeen, että on lukenut aika paljon tekstiä siitä. Hän on kuitenkin luopunut siitä ajatuksesta, että ateismi olisi jotain aivan hirveää ja kamalaa moraalittomuutta. Hänen ensimmäinen mielikuvansa taisi olla, että ateisti potkii mummoja, ryyppää, tupakoi, varastelee, elää kaikinpuolin moraalitonta elämää. Löytyy kristittyjä, jotka voivat allekirjoittaa sen, että olen elänyt kenties siveellisempää elämää kuin valtaosa kristityistä. Syntini on perisynti ja kenties se, etten usko avioliiton pyhään valaan ja elän siksi avoliitossa.
Muistutan vielä, ettei tähän tarvitse vastata. Näpit voivat syyhytä, mutta ihan selvyyden vuoksi, en ole pettynyt Jumalaan tai jumaliin. Heihin uskovat voivat pettyä heihin, minun kohdallani kaikki on nykyään kunnossa (vaikkei elämä helppoa olekaan, ei sen tarvitsekaan). :-) - uskova
Tommi kirjoitti:
"millainen usko se sellainen oli, joka 26 vuotta kesti, eikä mitään tapahtunut?"
Sikäli kuin itse asian ymmärrän, kyseessä oli kristinusko. Toki se kyseenalaistui jo, kun olin 11-vuotias, mutta jatkoin rukoilua, kävin välissä rippikoulun, kirkossa joko omin päin tai jonkin perhejuhlan yhteydessä, minulla ei ollut varsinaista teini-ikää, ei uhmaa, en ole ollut väkivaltainen, en ole koskaan maistanut tupakkaa, en ole ollut humalassa, en ole koskaan ketään lyönyt, valehtelua ja kiroilua olen välttänyt jne. jne. jne. jne.
Siksi Jesajaan:
"1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä."
Olen käteni ojentanut ja ymmärrän, että jumalat ovat peittäneet minulta silmänsä. Vaikka kuinka olen rukoillut, vastausta ei ole kuulunut. Ja minun käteni eivät ole verta täynnä olleet, paitsi silloin, kun teini-iästä aina armeijan jälkeiseen aikaan nenäni limakalvot olivat sen verran kuivat, että saatoin vuotaa verta kolme kertaa päivässä. Jos kohta viittaa nimenomaa nenäverenvuotoon, ehkä ymmärrän jakeen silloin omalla kohdallani.
"1:16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä."
Mikä minun kohdallani sitten lasketaan pahaksi teoksi. Sen, että en mennyt kavereiden mukaan? Sen, että söin liikaa karkkia ja pulskistuin? Sen, että olin laiska oppilas koulussa? Sen, etten rukoillut ehkä tarpeeksi (olisi täytynyt ateistinakin käyttää 25 h/vrk rukoiluun)?
"1:17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa."
Miten harrastetaan oikeutta? Lukemalla sitä yliopistossa, valmistumalla tuomariksi ja langettamalla epämääräisiä tuomioita? Miten ojennetaan väkivaltaisesti, nuhtelemalla ja ottamalla turpaan? Miten hankitaan orvolle oikeus, ostetaanko se jostain tukkukaupasta? Miten ajetaan lesken asiaa, eikö hän itse osaa käydä kaupassa?
Hieman hölmöjä kohtia, mutta ilmeisesti se kuului Jesajan aikaiseen maailmaan. Sitä en tiedä, mikä näistä nyt sitten on suoranaisesti hyvä teko. Olen jotenkin ihmisiä auttaessani tullut toteamaan, että auttaminen ja apu ovat suhteellisia asioita. Ei ole minun päätettävissäni tietää, millaista apua nämä ihmiset tarvitsevat. Siksi kaiken yläpuolella pitäisi olla se, että ihminen kuuntelisi lähimmäistään. Se voi itseasiassa olla parasta apua, erityisesti tuolle väkivaltaiselle.
"1:19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;"
Minun syntini jumalten suhteen on perisynti: minun kokemus-, tunne- ja ajatusmaailmassani sellaista asiaa ei ole. Ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat jumalilla, sielulla, uudelleensyntymisellä, ufoilla, keijuilla, menninkäisillä ja avaruuspupuilla, mutta se ymmärrys ei takaa uskoa. En ole kokenut niistä yhtäkään, enkä siksi yksinkertaisesti pysty uskomaan. Ja koska näin on (ei noiden muiden kohtien vuoksi), en ole kuuliainen, enkä tule syömään maan hyvyyttä. Kuolen nälkään. Onneksi kuitenkin olen henkinen, jopa hengellinen, niin jaksan toivon mukaan sen kanssa vähän pidempään.
"1:20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut."
Hienosti tässä yhdistyy miekka ja suu. Suu syö, miekka puhuu; miekka syö, suu puhuu. Vanhaan Testamenttiin kuuluu väkivaltan niin oleellisena osana, rangaistus hiipii aina nurkan taakse. Ei ihme, että juutalaisen ja kristityn maailman historia on ollut niin väkivaltainen ja verenpunainen.EROTTAA JUMALASTA.
1Jh 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1Jh 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1Jh 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. - Tommi
uskova kirjoitti:
EROTTAA JUMALASTA.
1Jh 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1Jh 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1Jh 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.Mitenhän vastauksesi liittyi minun vastaukseeni?
Ja tuo Raamatun kohta on kyllä entuudestaan tuttu, kiitos kuitenkin siteerauksesta.
- Heikki J. Patrikainen
Uudestisyntyminen ei ole nähdäkseni kristinuskon mukaan mikään erityinen kokemus, kuten vaikka kielilläpuhuminen, vaan Jumalan näkymätön teko joka sitten ilmenee muuten elämässä. Yhtälailla voin siis sanoa etten ollut uudestisyntynyt, mutta kun uskoin Jeesukseen syntieni sovittajana ja pelastukseen yksin uskosta hänen armostaan, niin kai se kristinuskon mukaan olisi pitänyt tapahtua minullekin. Mutta jos puhutaan jostain erityisistä kokemuksista, niin kannattaisi huomioida se ettemme ole suinkaan "itsemme herroja", vaan aivomme kykenevät huijaamaan meitä kokemaan kaikenlaista. Myös ei-kristillisissä konteksteissa ihmisillä esiintyy hyvin vaikuttavia "hengellisiä" kokemuksia. Mutta mitä oikeastaan ajat tällä takaa?
Heikki- uskova
kun minä uudestisynnyin, tiedän paikan ja ajan. mitä silloin tapahtui. rukoilin syntisen rukouksen uskovan ihmisen perässä, eli toistin hänen sanansa. rukouksen jälkeen sain uskon lahjaksi sydämeeni. uskoin ensimmäistä kertaa raamatun sanan. pystyi lukemaan ja ymmärtämään sitä, se puhutteli minua, se oli elävää jumalan puhetta minulle. sain yhteyden elävään jumalaan. kiitin spontaanisti jumalaa ensimmäistä kertaa elämässäni. sisälläni oli ensimmäistä kertaa elämässäni rauha. koin hätää kanssa ihmisistäni ja aloin kertoa Jeesuksesta heille. entinen elämäni, juomisineen ym. oli kuin likainen vaate, jota ei enää tarvinnut pukea päälle, vaan sain uuden elämän. koin siis täydellisen mielenmuutoksen. minä, joka olin vihainen, katkera, epätoivoinen, ahdistunut, pelokas, en Jumalaa rakastava, ja mieleni kiinni maallisissa, oli nyt uudestisyntymisen jälkeen iloinen, onnellinen, toiveikas, rohkea, Jumalaa rakastava ja mieli kiinnittynyt taivaallisiin, rakkain kirjani raamattu.
en väitä, että kaikki kokevat tämän näin radikaalisti, mutta muutos tapahtuu joka tapauksessa. ainakin haluaa tietää enemmän Herrastaan.
kun syntyy uudesti, sen jälkeen saa Pyhän Hengen. minua lähinnä kiinnostaa nyt se, että jos olet uudestisyntynyt, saitko Pyhän Hengen? opetuslapset saivat rohkeuden, sen jälkeen kun saivat Pyhän Hengen. olivat rohkeita kuolemaan asti. ilman Pyhää Henkeä se tuskin on mahdollista. itse koen päivittäin Pyhän Hengen apua, ohjausta, johdatusta ym. pienistä asioista suuriin. alla jälleen raamatun paikkoja. miksi sanoa ne omin sanoin, kun ne on sanottu jo.
1Pt 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
1Pt 1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
1Pt 1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.
1Pt 1:6 Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
1Pt 1:7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
1Pt 1:8 Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
Tt 3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
Tt 3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
Tt 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Tt 3:6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Tt 3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
- Heikki J. Patrikainen
>>tarkoitatko, ettet olekaan syntynyt uudesti Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi??>>
Uskoin olleeni, mutta en usko enää.
>>Jos on syntynyt, miten voi lakata uskomasta syntymäänsä? olen kuullut kyllä, että uskostaan voi luopua, mutta silloin tietää kyllä kerran syntyneensä uudesti, ja uskoo siihen edelleen, sillä se on kokemus jota EI voi unohtaa tai lakata uskomasta siihen.>>
Havaitsemalla että se mitä olin uskonut ja kokenut oli erehdystä ja väärintulkintaa.
Heikki- uskova
joku on siis temmannut uskon pois sydämestäsi. joku on valehdellut ja olet uskonut valheen sanoja, olet alkanut epäilemään, sitä mitä itse olet kokenut.
- Gonzales
uskova kirjoitti:
joku on siis temmannut uskon pois sydämestäsi. joku on valehdellut ja olet uskonut valheen sanoja, olet alkanut epäilemään, sitä mitä itse olet kokenut.
..varsin monimuotoista, hyvä Uskova.
Sinä olet löytänyt oman ratkaisusi. Pidä siitä kiinni, jos sinusta tuntuu siltä, että se on sinun juttusi.
Ymmärrän uskoakseni kuitenkin Heikkiä. Itse olen kokenut, tuntematta hänen tapaustaan, samantapaisen herätyksen pois kristinuskosta.
On aivan turhaa yrittää kumota kenenkään vakaumusta sillä perusteella, että itsestä tuntuu toiselta.
Parempi olisi vain yrittää ymmärtää ja suvaita toinen toistamme.
Kaikkea hyvää sinulle!
T. Gonzales - Farfar
Gonzales kirjoitti:
..varsin monimuotoista, hyvä Uskova.
Sinä olet löytänyt oman ratkaisusi. Pidä siitä kiinni, jos sinusta tuntuu siltä, että se on sinun juttusi.
Ymmärrän uskoakseni kuitenkin Heikkiä. Itse olen kokenut, tuntematta hänen tapaustaan, samantapaisen herätyksen pois kristinuskosta.
On aivan turhaa yrittää kumota kenenkään vakaumusta sillä perusteella, että itsestä tuntuu toiselta.
Parempi olisi vain yrittää ymmärtää ja suvaita toinen toistamme.
Kaikkea hyvää sinulle!
T. GonzalesSinä taidat tosiaan ymmärtää uskovia ?
Minun ongelmani on että vaikka kuinka yrittäisin, ovat vaatimukseni logiikasta niin syvälle juurtuneita että niistä en ohi pääse, en mitenkään. En kertakaikkiaan pysty käsittämään uskoa, vain hyväksymään sen tosiasiana.
Kovin tukalaa on keskustelu sellaisten kanssa joille mitään muita tosiasioita ei olekkaan. - Gonzales
Farfar kirjoitti:
Sinä taidat tosiaan ymmärtää uskovia ?
Minun ongelmani on että vaikka kuinka yrittäisin, ovat vaatimukseni logiikasta niin syvälle juurtuneita että niistä en ohi pääse, en mitenkään. En kertakaikkiaan pysty käsittämään uskoa, vain hyväksymään sen tosiasiana.
Kovin tukalaa on keskustelu sellaisten kanssa joille mitään muita tosiasioita ei olekkaan.Yllättävä kannanotto sinulta. Uskovien ymmärtämiseen ei kai tarvita muuta, kuin sitä samaa, mitä muidenkin ihmisten ymmärtämiseen, empatiaa.
Sitähän sinulle on siunaantunut havaintojeni mukaan siinä kuin toisillekin, ja enemmänkin.
Taisit kuitenkin tarkoittaa uskovan ajatuksenjuoksun ymmärtämistä, koska siihen näyttäisi sisältyvän kohtuullista enemmän ristiriitaa ja paradokseja.
Eipähän tuosta muuta oikein voi sanoa, kuin että tunteista puhuttaessa epälooginen voi olla loogista, kun tarkastellaan "kokonaispakettia". Asian tarkastelua vain haittaa huomattavasti se, ettei tunteita oikein voi mitata eikä muutenkaan konkretisoida. Ovat vielä kaiken lisäksi suurelta osin tiedostamattomiakin.
Uskon kuitenkin vakaasti, että tunnepuoli pelaa täysin samojen luonnonlakien mukaisesti, säntillisesti ja erehtymättä, kuin näkyvässä todellisuudessakin.
Ajatellaan nyt esimerkiksi vaikkapa viimeaikoina niin monessa yhteydessä mainittua rakkautta (mitä se sitten pohjimmiltaan lieneekin). Käsitykseni on, että se on samanlainen luonnonlaki, kuin esim. painovoima. Sama rationaalinen logiikka selittäisi sen, jos sen olemus vain tunnettaisiin (paremmin).
No, tämä on selkeätä mutua, paremman tiedon puutteessa.
Se, että uskova valitsee uskon ja monesti samalla joutuu kiistämään tieteellisesti todistettuja selviä asioita, johtuu käsittääkseni siitä, että tarpeeksi voimalliset tunteet pakottavat järjen syrjään. On helpompi kävellä järjen yli, koska tunne vaati ratkaisun ahdistuksesta pääsemiseksi.
Otetaanpa vielä esimerkki. Ihminen saattaa olla psyykkisesti suurissa vaikeuksissa. Hänen voimansa voivat olla niin sidotut tuossa vaivassa, ettei hän jaksa nousta aamulla edes sängystä. Tuossa tilassa oletan hänen perusongelmansa olevan sen, ettei hän kykene hyväksymään itseään, eikä usko itseensä.
Tuossa tilassa joillekin (aika monillekin) tuo avun se, että joku heille sanoo, että Jeesus rakastaa heitä. Jotkut pystyvät tarttumaan tuohon ajatukseen ja saavat voimansa takaisin.
Hiukan ihminen uskoontultuaan joutuu energiaansa käyttämään luomansa jumaluuden ylläpitoon, mutta onhan tilanne kuitenkin entiseen verrattuna paljon parempi, pienestä mittatappiosta huolimatta.
Lähde: Uskovien todistukset näillä palstoilla ja niiden perusteella tehdyt mutupäätelmät. - Rausku
Tuntuu siltä, että uskonto on sidoksissa kontekstiin, ympäristöön jossa se esitellään mahdolliselle kääntyjälle.
Kärjistetty esimerkki: jos on koko ikänsä ollut pakkotyöleirillä ankarissa oloissa vailla toivoa, ja joku tulee sanomaan että ylempi olento rakastaa, ei tarvitse tehdä työtä, pelastus tulee vain uskomalla, niin kyllä tuo sanoma silloin kuulostaa mahtavalta.
Toisaalta, jos on elänyt ahdasmielisessä pikkukylässä jossa on pyritty vaalimaan Raamatun "oikeaa" henkeä ja pidetty kaikkea erilaisuutta saatanallisena, tuntuu varmaankin mahtavalta löytää ystäviä, jotka sanovat että uskonto ei ole koko totuus. Että jumalan sääntöjä ei tarvitse totella, vaan jokainen löytää oman "jumalansa" ja sääntönsä omasta elämästään. Tällöin uskonnosta luopuminen on vapauttava ja raikas kokemus.
Näyttää siltä, että elämä voi olla tyhjää, oli sitten uskossa tai ei. Jos ei koe elämäänsä muuten tärkeäksi, Jumalan tahdon suorittaminen voi täyttää tuon aukon.
Itse ylistän elämää sellaisenaan, ihmisen kykyä ajatella, tutkia maailmaa, auttaa toisia ja kohdella luontoa kunnioittavasti. En etsi jumaluutta mistään taivaista tai helveteistä. Jumaluus on tämä hetki, meillä on itsellämme valta päättää, millaisen paikan maailman ja elämän kiertokulussa otamme.
- muoriska
Me emme halua pahoittaa mieltäsi, USKOVA, saat aivan varmasti uskoa ihan niinkuin haluat, ja löytää turvan mistä haluat. Mutta sama vapaus täytyy olla meillä muillakin: meitä on paljon, joilla jumala on niin syvällä sydämessä, että meidän ei tarvitse tunnustaa mitään uskoa itsemme ulkopuolelta.
Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi.
Me jotka saamme riittävästi tukea itse itseltämme, emme me ole sen huonompia ihmisiä kuin ne, jotka tarvitsevat jumalan ja jeesuksen ja raamatun ja seurakunnan itsensä tueksi. Emmekä sen parempia. Olemme vain erilaisia.
Rauhaa ja hyviä hetkiä, niitä me elämme ja sinullekin USKOVA toivomme. Pahoja henkiä ei ole täällä muoriskan asuinympäristössä näkynyt viiteenkymmeneen vuoteen, eikä varmaan tule näkymäänkään. Muoriskalla on niin vahva hyvä henki, että kaikkoavat moiset pahat! Hyviä asioita emme kierrä, emme toki. Hyvät asiat otamme sydämiimme ja omaksemme, me itseemme uskovat. Sitten levitämme niitä ympärillemme, myös muiden iloksi!- uskova
TOTUUDESTA MUORI HYVÄ.
- uskova
uskova kirjoitti:
TOTUUDESTA MUORI HYVÄ.
Jh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Jh 17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
Ps 119:160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Jer 7:28 Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista857515- 965424
- 2624683
- 484582
- 643312
- 502728
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222378- 512372
Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292352- 412214