Urho Kekkonen valittiin Tasavallan Presidentiksi pienimmällä mahdollisella erolla 151-149 15.2. 1956. Hänellä ei tosiaankaan ollut koko kansan mandaattia. Minkä osoitti 1.3. 1956 alkanut yleislakko.
Urho Kekkonen raivasi määrätietoisesti poliittisia vastustajia tieltään idänpolitiikkaan vetoamalla. Hän kieltäytyi ilmeisesti Neuvostoliiton painostuksesta johtuen tukemasta nimittämäänsä Eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivaa hallitusta 29.8. 1958-13.1. 1959. Kuinka toisin Presidentti Paasikivi oli menetellytkään kymmenen vuotta aikaisemmin.
Päävastustaajansa Sosiaalidemokraattista puoleuetta hän hajoitti ottamalla ns. Ottopojat syksyllä 1957 Sukselaisen I hallitukseen.
Kaikki tämä alkoi johtaa maamme demokraattisten voimien hankkeeseen suistaa Kekkonen vallasta ja palauttaa maa länsidemokratian tielle. Tästä ensi viikolla.
Urho Kekkonen raivasi määrätietoisesti poliittisia vastustajia tieltään idänpolitiikkaan vetoamalla. Hän kieltäytyi ilmeisesti Neuvostoliiton painostuksesta johtuen tukemasta nimittämäänsä Eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivaa hallitusta 29.8. 1958-13.1. 1959. Kuinka toisin Presidentti Paasikivi oli menetellytkään kymmenen vuotta aikaisemmin.
Päävastustaajansa Sosiaalidemokraattista puoleuetta hän hajoitti ottamalla ns. Ottopojat syksyllä 1957 Sukselaisen I hallitukseen.
Kaikki tämä alkoi johtaa maamme demokraattisten voimien hankkeeseen suistaa Kekkonen vallasta ja palauttaa maa länsidemokratian tielle. Tästä ensi viikolla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kekkonen piti huolta koko maan kehittymisestä ja hallitsi ajassaan erinomaisesti, kuten hyvän johtajan kuuluukin.
Vaikka Mkva-Jombe kuinka tukeutuisit Lehtiseen ja Rautkallioon, niin vallinnutta todellisuutta et voi muuksi enää muuntaa.
Keskustaa kohtaan vain yrität tälläkin tavalla omaa onnetonta oloasi purkaa.
En nyt ymmärrä sitä, miten yleislakko olisi osoittanut, ettei Kekkosella olisi ollut koko kansan mandaattia. Yleislakkohan ei ollut mikään poliittinen mielenilmaisu vaan kyse oli puhtaasta palkankorotuskiistasta SAK:n ja työnantajien välillä. Yleislakon taustalla oli hintasääntelyn loppuminen ja sitä seurannut hintojen nousu. Tätä nousua haluttiin kompensoidan palkankorotusvaatimuksilla.
Lakon alkaessa alkoi myös Kekkosen presidenttikausi mutta lähes samaan aikaan myös Fagerholmin hallituksen kausi. Ei lakolla taisteltu sen paremmin Kekkosta kuin Fagerholmiakaan vastaan, vaan se kohdistui työnantajapuoleen. Lakkoa kesti kolmisen viikkoa ja se loppui siihen, kun työnataja myöntyi palkankorotusvaatimuksiin. MTK oli myös lakon osapuolena, kun se vastatoimena lakkoilulle aloitti elintarvikkeiden luovutuslakon. MTK oli siis selkeästi työnantajien puolella.
Yleislakko jakoi SDP:tä. Tannerin johtama enemmistö ja Tanner itse vastusti lakkoa, kun taas ns. skogilaiset olivat lakon kannalla. Kekkonen otti ns. ottopojiksi Sukselaisen hallitukseen juuri näitä skogilaisia, jotka siis olivat vähemmistössä. Skogilaiset erotettiin ja perustivat oman puolueensa, TPSL:n. Skogilaiset pitivät Tanneria ja ns. leskisläisiä liian oikeistolaisina.
Yleislakko 1956 oli poliittinen lakko, ei työtaistelu. Mutta ei lakko Kekkosta vastaan ollut suunnattu, lakko oli ay-liikkeen sisäisten voimasuhteiden aikaansaannos. SDp oli hajalla ja kommunistit yrittivät käyttää tilannetta hyväksi saadakseen SAK:n premmin otteeseensa. Olihan kommunistit heikentyneet aivan sodan jälkeisestä suuruuden ajastaan
Lakko on hyvä esimerkki siitä, kuinka ay-liike käyttää järeitä aseita jopa sisäisten erimielisyyksien ratkomiseen.
Palkkavaatimus tottakait antoi muodollisen aiheen lakkoilla. Säännöstelyajan päätyttyä mm. vuokria oli korotettu, samoin monia muita hintoja, myös maataloustukien vähentäminen edellissyksynä oli nostanut elintarvikkeiden hintaa. SDP ei saanut vaatimustaan tukien lisäämisestä hyväksytyksi, ja näin ruuan hinta lähti nousuun.
Yleislakosta Lehtinen itseasiassa tukee väittämää että Yleislakko ei ehkä ollut SDP:n mielenilmaus vaan väistämättömyys. (1) Tätä vastaan tukee tietysti se että SDP:n enemmistö oli oikeistovoimien käsissä. Olettaisin itse tilanteen olleen aika sekavan ja lakolle muotoutuneen erilaisia tarkoitusperiä kunkin tarpeiden mukaan.
Viite:
Lehtinen Lasse: Aatosta jaloa ja alhaista mieltä - SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1945-1981 2002. s. 283.
Jos jotkut halusivat käyttää lakkoa myös poliittisiin tavoitteisiin, ne olivat kommunisteja. He eivät kuitenkaan suunnanneet lakkoa ainakaan Kekkosta vastaan, koska nimenomaan tukivat Kekkosta.
Toisaalta kommunistit saattoivat haluta kampittaa Kekkosta siksi että Kekkosesta oli tullut Moskovan "uskottu" heidän sijaan.
Nyt alan ymmärtää mistä tämä puusilmäinen "Kiihkokeskustalaisuus" johtuu. Pahempaa propagandajulkaisua ei ole ollut kommunisteillakaan.
http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/23/81121/a98084dad6&t=Kekkosen_vuodet_olivat_hyvaa_aikaa_Suomelle
Mitä kiihkoa tuossa artikkelissa muka nyt oli?
Yhdellä silmäyksellä pystyin erottamaan pintakiillon takana piilevän härskin propagandan. Koska kykenen näkemään ns. pinnan alle. Tämä kyky on ns. edelläkävijöillä. Katso nyt tuota etusivua! Väyrysen lähtö taitaa tosissaan pistää vapisemaan kauhusta.
Miten helkkarissa umpipunaisiksi värjättyjen lasien läpi voi nähdä mitään kiiltoa, edes pintakiiltoa.
Lapsellisemmin ja typerämmin tuotakaan artekkelia ei voi enää kommentoida. Mutta olethan demari
Etkö ole lukenut historiaa. Lakko oli KGB:n yritys hajottaa SDP ja saada kommunistit SAK:n valtiaiksi. Osa samaa suunitelmaa jolla Kekkonen saatiin maan johtoon.
Onhan tuosta tutkimustietoakin vaikka kuinka.
Voi voi. En viitsi muuta sanoa.