Wanha lieksalainen, Pankakosken junanvaunukorjaamo

Älä satusetä lagidoi sinä olet korpinen ja kamuttaja sama ip.

Hauskasti muotoiltu otsikko. Menin "halpaan" ensin. Kiva tarina.

Hyvä aihe, kiitos sinulle.

Se mikä meni itään oli juuri sitä sotakorvausta.
Tehdas sai rahat, mutta Suomi ei.

Niissä vaunuissa oli ollut joskus kaikenlaista pientä tavaraa kun ne tulivat rajan yli.
Puukkoja oli usein ja joskus pistooleitakin.
Minäkin sain eräältä hyvältä ystävältä Tähti pistoolin.

Ammuskelin sillä pari vuotta huvikseni, mutta se oli niin epävarma, että hävitin pois.

Pankakosken tehdas aloitti jätepaperin eli hienommalla nimellä keräyskuidun käytön raaka-aineena vuonna 1944. Muistamme, kuinka keräsimme 50-luvulla sanomalehtiä ja veimme ne nippuina koulumme keräyspisteeseen punnittaviksi. Tietyistä kilomääristä sai palkkioksi lusikan tai jopa rannekellon.

Keräyspaperia toimitettiin Pankakoskelle muualta Suomesta junanvaunuissa. Lastit purettiin kuljettimelle, jonka äärellä naiset poistivat papereiden joukosta kartongin raaka-aineeksi kelpaamattomat ainekset, kuten vaatteet, kengät, kitarat ja monet muut tuotteet. Joskus jätepapereiden seasta löytyi aivan uusiakin esineitä pakkauksissaan. Ilmeisesti lähetysosoite oli kirjoitettu huolimattomasti.

Joskus kyseisten tuotteiden jakamisesta työntekijöiden kesken tuli kiistaa, jolloin tehtaan johto ratkaisi ongelman olla antamatta esineitä kenellekään. Kerrotaan, että lehtien joukosta löytyi myös miesten lehtiä, joita jotkut saattoivat vaivihkaa sujauttaa jenkkikassiinsa ihan vaan opiskelutarkoituksessa. Oppia ikä kaikki - sanotaan!

Tehdas oli jossakin vaiheessa Suomen suurin keräyskuidun käyttäjä. Viimeisinä vuosikymmeninä keräyskartonki tuli myös Neuvostoliitosta kuorma-autokuljetuksina. Jätepaperin käyttö lopetettiin vuosituhannen vaihteessa sen huonon saatavuuden ja pitkien toimitusmatkojen takia. Emoyhtiö rakennutti noihin aikoihin suuren keräyskuitutehtaan Saksaan, lähelle raaka-ainelähteitä.

Minun kansakouluaikanani ei ollut vielä televisioita Lieksassa. Vain oppilaat saivat mainitsemiani palkkioita. Olin jo oppikoulussa vuonna 1960, kun ensimmäiset "lumisateiset" lähetykset alkoivat näkyä Kuopion lähetysaseman kautta. Ensimmäisiä lähetyksiä seurattiin mm. Koneaitan ikkunassa. Iltaisin oli nähtävillä vain muutama tunti heikkolaatuisia mustavalkoisia esityksiä.

Mikä se lasikasa muuten Pankakoskella oli?

Pankakosken työläiset vetivät käteensä pornolehtien avulla ja sperma toimi niin kauan sellun sideaineena kun lehtiä meni sinne.
Nykyisin valvomossa on laitettu oikein viemärit sperman keruuta varten, kuulemma joku kimainen nainen on tehnyt putkeen sivuhaaran josta saa mällin poskeen ilman kusisen kikkelin imemistä.

No, si siitä, mutta nyt on kosken tehtaalla mitava investointi kun heräämöön laittavat uudet sängyt ja patjat.
Ne jotka eivät tiedä mikä on heräämö, kerrottakoon että siellä työn uuvuttamat työläiset palautuvat 4 tuntia työvuoron lopuksi ettei tule työperäistä stressiä.

Sokojoella oli vielä siellä varastojen päässä radan varressa ainakin -60 luvulla kasassa sitä lasikiveksi kutsuttua liimakiveä, sellaista sinivihreää! Ei varmaankaan enää ole, ei ole tullut kesällä käytyä! Olisko joskus vaunua tyhjentäessä jäänyt, vai miten lie, en tiedä! Tuohonkin lasiliiman käyttöön varmaan saisi tehtaalta ehkä informaatiota?

Se ei ole tavallista lasia vaan vesilasia.
Kyse on kemiallisesta aineesta joka on lasin näköistä ja käytetään paperitehtaissa.
Sillä vaikutetaan paperin laatuun ja ulkonäköön, se myös omalla tavallaan liimaa kuituja.
Yleensä jätepaperia tai yms. käyttävät tehtaat tarvitsevat sitä.

Olen työni puolesta joskus ollut tekemisissä vesilasin, ja paperin valmistuksen kanssa.
Vesilasia tulee tehtaille valtavissa astioissa, aikoinaan Äetsästä ja kovettuu hyvin herkästi kuin lasiksi.

Muistan joskus aikoinaan -50-60 luvun vaihteessa, kun juomavesikaivoja kaivoivat lapiopelissä, niin sinne pohjlalle laittoivat vesilasia kun kaivo oli valmis? Oliko syynä mikä, oletteko kuullut? En tullut silloin asiaa kysyneeksi kaivontekijältä!