Arild Måse?

Arild on persoona. Hän on varmaan hyvin ulospäinsuuntautuva ja elää helposti koko sielullaan. Hän on eri kulttuurin ja kansan edustaja ja kantaa jo geeneissään erilaisuutta. Jäyhinä suomalaisina meidän on vaikea hyväksyä tätä erilaisuutta. Minun 90-vuotias tätini ei oikein sulata ylistystä, kitaralla säestetyt hengelliset laulut ovat hänen sielulleen liina keveitä ja jopa maallisia. Jos mennään Afrikkaan tai Boliviaan, niin jumalanpalvelus ja tapa julistaa ja palvoa Jumalaa on täysin erilaista.
Alussa en oikein ymmärtänyt hengellistä joikaamista, mutta sehän on saamelaisten omaa kansanmusiikkia. Kun kansassa tai heimossa syntyy herätys, niin yleensä musiikin laji ja tapa ei muutu, mutta sisältö muuttuu.
En minä ainakaan uskalla sanoa, että Siionin virsiä veisaava on epähengellinen, en myöskään kitaraa soittava, yleensä jopa rämpyttävä tai ylistystä hoilaava nuori olisi sen hengettömämpi. Raamatussa ei kyllä tarkoin kerrota, mikä musiikkityyli on se oikea.
Varmaan Arildin saarnassa on suuri annos ihan sitä inhimillistä sielullisuutta, mutta se on hänen heikkoutensa mutta uskon että hän on aito kristitty. Jos minut laitettaisiin puhumaan, niin olisin liiankin tunteeton ja teoreettisen kuiva ja jopa teennäisen asiallinen.
Ja Raamattu sanoo, että meidän tulee palvella ja ylistää Jumalaan niin ruumiilla, sielulla ja hengellä. Saa siinä olla koko sielukin pelissä.
Rukoillaan saamelaisten puolesta ja siunataan tätä persoonallista pastoria.
Ja paras tapa on rukoilla, että Pyhä Henki saisi ohjata.