Suomen kanta Syyrian sotaan?

Suomi ei ole juuri liputtanut minkään osapuolen puolesta Syyrian sodassa. Ymmärrettävää sikäli, että suoria intressejä Syyriassa Suomella ei juuri ole. Lähinnä Lähi-idän pitkittynyt kriisi on heijastunut Suomeen pakolaisvirran kautta - siitäkin suuren osan suodattuessa matkalle usean Euroopan maan poikki. Eivätkä perille saapuneetkaan juuri ole syyrialaisia. Toki levoton yleistilanne Irakin-Syyrian alueella on Suomeen kulkeutuneiden lähdön takana.

Syyriassa voidaan nähdä toisaalta sisällissota sunnilaisten ja shialaisten muslimien välillä, toisaalta kansainvälinen konflikti, jossa alueelliset suurvallat Saudi-Arabia ja Iran etsivät jalansijaa ja vaikutusvaltaa heikentyneiden Irakin ja Syyrian alueilta.

Saudi-Arabiaa myötäilee USA, osin opportunistisista lähtökohdista toivoen vauhditettua jatkoa "arabikevään" demokratisoitumisprosessille, joka Syyriassa törmäsi al-Assadin hallinnon määrätietoiseen torjuntaan. Saudi-Arabia tukee Syyrian oppositiota, maan hallitusta puolestaan shialainen Iran sekä libanonilainen shialaisryhmittymä Hizbollah. Venäjä lähti Syyrian tukemiseen toisaalta elvyttääkseen vanhaa väljähtynyttä liittolaissuhdettaan, toisaalta Lännen kiusaksi ja suurvalta-asemansa säilyneisyyden osoitukseksi - mahdollisesti taka-ajatuksena saada näin tulevassa kompromississa ehkä enemmän etuja itselleen, mm. hyväksynnän toimilleen Krimillä ja Ukrainassa. Näillä näkymin projektissaan onnistuen.

Puoli-idealistinen terrorihallitus ISIS/Daesh on syntynyt Irakin syrjäytetyn diktaattorin Saddam Husseinin hallinnon raunioille osin vastareaktiona valtaan nousseelle shialaisdominoidulle hallitukselle. Tuki järjestölle on kirjavaa, osin yksittäisistä vapaaehtoisista koostuvaa, osin taktisesti Saudi-Arabian ja Turkin tukemaa ainakin taloudellisesti.

Omana ryhmittymänään ovat kurdit, joita USA tukisi, mutta Turkki sisäpoliittisista syistä ei näin tee. Helppoa ei kurdienkaan tie ole, sillä kansa on jakautunut neljän valtion alueelle. Vahvin itsenäisyyteen kurottava Kurdistan on Pohjois-Irakissa.

Mille ratkaisulle Suomen pitäisi antaa tukensa Syyrian konfliktissa?

Syyrian opposition tukemiseen ehkä kutsuisi halu osoittaa solidaarisuutta USA:n ajamalle demokratisointiprojektille, Syyrian hallituksen ymmärtämisen takana voisi olla sympatia syyrialaisia kristittyjä kohtaan, joille islamistiset hallintomallit eivät juuri parempaa tulevaisuutta lupaile.

ISISiä en varmasti rohkaise kannattamaan, mutta ehkä olisi hyvä nähdä sen juuret Irakin ja Syyrian sunnimuslimien huonontuneessa asemassa.

Omatoimisten ja pitkälle menestyksekkäiden kurdien tukemiseen Suomi muun maailman tavoin lienee liian pelkuri peluri . Turkki tuomitsisi ajatuksen suoralta kädeltä, ainakin mitä itsenäiseen kurdivaltioon Turkin kustannuksella tulee. Silti olisi hyvä muistaa, etteivät Lähi-idän nykyiset rajat ole kovin vanhoja. Ne ovat ensimmäisen maailmansodan loppuratkaisun varsin rujoja aikaansaannoksia. Samalta ajalta periytyivät Euroopassa Jugoslavian sekä Tsekkoslovakian rajalinjaukset.

Selvää on, että Venäjä tulee koplaamaan Syyrian-toimintansa lopettamisen yhteen Ukrainan ratkaisun kanssa. Niin kauan kuin Syyriasta pakenevat ovat Syyrian opposition, eivät Syyrian hallituksen, väkeä, pakolaisten suunta on muualle kuin Venäjälle. Länsi-Eurooppa on tämä suunta ollut - tosin vasta Turkin ja Libanonin jälkeen. Päinvastaisessa tapauksessa al-Assadin hajonnut hallinto kannattajineen pakenisi suojelijansa Venäjän hoiviin ehkä yhtä suurena pakolaisaaltona kuin oppositio nyt. Samoihin paikkoihin nykyisten pakolaisten kanssa nämä tuskin pyrkisivät hakeutumaan.

Entä kukistettava ISIS? Mihin ilmansuuntaan sen militantit lähtevät pakoon tultuaan Syyriassa ja Irakissa lopulta väistämättä lyödyiksi? Kuka heidät haluaa? Kuka heidät joutuu ottamaan?

Mikä on se joukko, jossa Suomi seisoo?

Kysyn, en vastaa.