Psykoosilääkkeet!

copypaste

81

4484

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mansikkakakkua_omaisille

      "Vanhus kotiutuu paremmin laitoshoitoon, kun unohtaa lääkkeillä aiemman elämänsä, omaisensa ja kotinsa. Vanhus kiinnittyy uuteen hoivatilanteeseensa." Vanhukselle oli annettu Risperdalia. Se on hyvä lääke.

      • Mengeleenkö_sukua

        Aika natsimainen asenne edellisiä sukupolvia kohtaan kuka ikinä noin on lausunut.

    • useita_lääkkeitä

      Kauheita koktaileja. Millaisillakohan annosmäärillä näitä vanhuksille syötetään?

    • dohkspok

      Olen niin vihainen koko psykiatrialle ja tuntuu että psykiatriset lääkkeet ovat tuhonneet elämäni. Enkä edes ole kovin vanhakaan. Olkoot tämä varoittava tarina siitä, kuinka mielialalääkkeiden käyttö usein johtaa voimakkaampiin lääkkeisiin ja lääkärit ovat into pinkeänä määräämässä lääkettä lääkkeen perään.
      Kaikki alkoi masennuslääkkeiden käytöstä, joita söin vuosia. Niiden lopetus laukaisi unettomuuden, voimakkaan depersonalisaation ja paniikkihäiriön, sumuisuutta ja kognitiivisia ongelmia. Romahdin. Sitten söin Zyprexaa, ja Seroquelia peräjälkeen ja tuntuu, että olen menettänyt kaikki tunteeni, persoonani, seksuaalisuuteni, keskittymis- ja oppimiskykyni ja olen vain zombi. Olisi ehkä pitänyt huolestua, kun aloittaessani lääkettä tunsin kuinka hermostoni kävi aivan ylikierroksilla. Liikunta, musiikki, ystävät, ulkoilu MIKÄÄN ei tuota mielihyvää, vaan tuntuu, kuin aivoni kärsisivät jonkinsorttisesta dopamiinin puutteesta ja ovat turrat, mikään ei tuota palkintoa. Edes alkoholi ei enää aiheuta minkäänlaista mielihyvän tunnetta, enkä tunne enää normaalia väsymystäkään. Tuntuu kuin aivoni olisivat ihan turrat. Kärsin päivittäin huimauksesta, näköhäiriöistä (hankala kohdistaa katsetta, valonarkuus) ja olen yliherkkä ympäristön ärsykkeille. Entinen elämä on muisto vain ja tunnen vammautuneeni. En ole kokenut minkäänlaista ymmärtämystä kenenkään lääkärin taholta, sillä heidän loputon uskonsa "hoitaviin" psykiatrisiin lääkkeisiin on niin suurta. En tiedä, ketä antipsykootit hoitavat... No on kai se hoitoa, että lihoo ja muuttuu vihannekseksi, eipä paljon kerkeä harhoja siinä kokemaan. En voi käsittää, miksi lääkäri määräsi minulle maksimiannostuksen zyprexaa, jonka koen eniten tuhoisana lääkkeenä, lamausvaikutus oli tällä suurin. Tuntuu kuin aivoni eivät enää toimisi, tai jotain puuttuisi, elämykset ja merkitys elämässä. En ole enää kuin tyhjä kuori. Minulla ei ollut harhoja ennen lääkitystä, olin vain itsetuhoinen ja suunniltani masennuslääkkeen lopetuksesta, mutta hiljalleen psykoosilääkityksen aikana aloin saamaan erilaisia harhaluuloja, unohtamatta fyysisiä oireita, mitä lääkitys aiheutti. Harhaluulot loppuivat lääkkeen lopetukseen, mikä on ollut mielestäni merkki, että lääkkeet ovat todennäköisimmin tehneet enemmän harmia kuin hyvää. Pahimpana ajanjaksona hikoilin, vapisin ja voin pahoin ja tuntuu, etten edes nauranut tai elehtinyt mitenkään. Heräsin aamuisin joka päivä tuntien, etten ole enää minä. Laahustin vain menemään zombina ja makasin. Olen lihonut 10 kiloa verrattain lyhyessä ajassa, ihoni on huono, kärsin epämääräisestä vapinasta sillointällöin, en koe enää mitään miestäni kohtaan ja uskon, ettei parannusta ole tulossa.

      Olen lopettanut antipsykootit, ja käytän nykyään satunnaisesti bentsoja. Eivät nekään ratkaisu ole, mutta pakollinen paha kun olo on mitä on enkä pysty nukkumaan enää ilman lääkitystä. Olen huomannut, että näköhäiriöt ovat pahentuneet ja paniikkikohtaukset, ja minulla on usein sumuinen olo, mutta siltikin olen päättänyt etten enää neurolepteihin koske. Viha mitä kannan psykiatriaa kohtaan on suurta. En usko, että palaan enää normaaliksi.

      • Pillleri

        Minkä ikäinen rouva olet?

        Jo melko pienillä psyykelääkeannoksilla ihminen voi muuttua pannukakuksi. Kun tunnehuiput leikkautuvat, naurut ja itkut häviävät. Ja ikävää on myös libidon sammuminen.

      • Juhokki

        Joskus olen unettomuuteen Ketipinoria ottanut ja toisinaan on seuraavana päivänä olo ettei ole yhteydessä omaan itseensä. Jos on ottanut unettomuuteen bentsoa, katsoo aamulla peilistä itsevarma ja rentoutuneen ja hyvinvoivan oloinen tyyppi. Keripinori-yön jälkeen taas on jotenkin hukassa olevan oloinen. Kai tämä jotain kertoo..

      • Perusvaikutus

        Kokemuksesi ovat hyvin tavallisia aivovaurio-oireita, joita SSRI-aineet ("masennuslääkkeet") ja neuroleptit ("psykoosilääkkeet") voivat aiheuttaa. Mielihyväkokemusten kato on klassikko-oire, samoin turtuneisuus, apatia/tyhjyyden tunne, kogntion ongelmat (muisti-, keskittymis-, suunnittelu- ja ajattelukyky etc.), seksuaalihalujen kato (kuuluvat tunteiden katoon) ja seksuaalitoimintojen vauriot. Lisäksi voi olla ihon tuntopuutosta, pyörrytystä/tasapaino-ongelmia, epätodellisuuden tunnetta, irtautuneisuuden tunnetta, poissaolevuutta, jopa silmävaurioita (silmävaurioiden olen ymmärtänyt olevan hieman harvinaisempia), lihasnykinöitä ja -vapinoita jne.

        Alkoholi ei vaikuta moneen aivonsa esimerkiksi SSRI:llä tai neurolepteilla sulatteneisiin, koska aivojen "piirit" (paremman sanan ja ymmärryksen puutteessa) ovat vaurioituneet. Puuttuu nousuhumalatunnekokemus. Henkilö saa ainoastaan fyysiset seuraamukset ilman mielihyvää. Toisin sanoen huimaa, väsyttää jne, mutta hyvät tuntemukset puuttuvat. Limbinen järjestelmä ainakin osaltaan vastaa meidän tunnekokemusten tuottamisesta ja jonka tiedetään vauriotuvan esimerkiksi SSRI-käytöstä.

        Jokainen joka vertaa ym. vaikutuslistausta esimerkiksi Alzheimerin taudin oirekuvaa, ymmärtänee, että monet oireista menevät suoraan päällekäin todellisen sairauden kanssa. Meidän on käytännössä mahdotonta erottaa kenen mummon tai papan oireisto on iatrogeenisesti pahennettu, missä menee todellisen sairauden ja käytettyjen aineiden aiheuttamien oireiden tai jo aivovaurioiden raja.

        Bentsothan voivat aiheuttaa myös joitakin ym. oireita, joten kannattaa se huomioida. Tosin on epätodennäköistä, että käyttämäsi akuutit bentsot pitkäaikaisoireitasi selittäisivät millään lailla. Niihin syypäät lienevät myrkyllisemmät SSRI:t ja neuroleptit. YLE:n ohjelmassa eräs henkilökunnan jäsen kertoi, että bentsodiatsepien käyttöä vältetään, koska ne koukuttavat. Typerämpää perustetta ei voisi käytännössä olla. Bentsot ovat erinomaisia akuuttiin käyttöön, koska ne vaikuttavat nopeasti ja vaikutus kuvataan usein käyttäjän näkökulmasta mielekkääksi. Bentsoilla on hieman alkoholin tapainen miellyttävästi sedatoiva vaikutus. Bentsot ovat käyttötavaltaan myös vähemmän keskushermostoa vaurioittavia kuin SSRI:t tai neuroleptit. Neuroleptit aiheuttavat vieroitusoireita ihan siinä missä bentsotkin. Koska henkilökunta ei ilmeisesti ole tästä tietoinen, he tulkinnevat viekkarit Alzheimerin taudiksi ja jatkavat neuroleptien antamista sitten hautaan asti mahdollisesti vielä annoskokoa nostaen. Kärsimysnäytelmä näille vanhemmillemme ja isovanhemmillemme on varmasti sanoinkuvaamaton.

      • dohkspok

        Kiitos viestistäsi. Olen aika vakuuttunut, että kyseessä on jonkinsorttinen aivovaurio, jota tuskin tunnustaa yksikään psykiatri. Oli suoranainen virhe mennä sairaalaan ssri:n lopetustuskissa, sillä lääkekoktail, mitä vedin tuskin oli herkässä lopetusvaiheessa järkevää ja pahensi aivojen sekamelskaa, kun sensijaan olisin tarvinnut hidasta toipumista. Saatika jos olisin tiennyt, kuinka innokkaita psykiatrit ovat kokeilemaan jos vaikka mitä lääkkeitä, sillä pelkät bentsothan eivät voi olla hoitavia, ja pah. Oireisto, mitä koen päivittäin on jotain ihan sanoinkuvaamatonta, mitä ei kenenkään tulisi joutua käymään läpi. Pahimpina päivinä haluan maata hämärässä, koska en kestä auringonvaloa ja koordinaatiokyky heittää häränpyllyä. Pää tuntuu kuin sen olisi täyttänyt sumu. Eniten päällimmäisenä on tunne, että jokin on muuttunut. Esim. aiemmat elämykset kun kävi vaikkapa lenkillä ja kuunteli musiikkia ja se fiilistely, mitä koin silloin, se on mennyttä. Elämästäni on leikkautunut suuri osa pois, ja muistelen sitä joka päivä. Pahimpana ajanjaksona lepteissä tunsin,kuinka olisin menettänyt ajattelukykyni kokonaan. En voinut edes itkeä, olin niin tunteeton. En minä ennen miettinyt mitään näköongelmia päivän aikana saatika kiinnittänyt aivosumuun huomiota, vaan menin ja suunnittelin asioita ja nautin elämästä. Monesti bentsoilla saan itseni liikkeelle, ja saan apua huimaukseeni. Tietenkin ne voivat osiltaan aiheuttaa jotain esim näköongelmia mutta rauhoittavat paniikinkaltaista oloa tilastani.

        Jotain aivoissani on tapahtunut, koska esim. aiemmat endorfiinit liikunnasta ovat hävinneet. Ennen olin himoliikkuja ja en tunne enää mielihyvää liikunnan jälkeen. Nykyään olen niin kömpelökin ettei liikunnasta tule oikein mitään. Tuntuu kuin aivoni olisivat puuta, mitään vastetta ei ole mihinkään, se mikä teki elämän elämän arvoiseksi on hävinnyt. Ilon ja flow:n tunne asioiden tekemisestä on hävinnyt, ihmisyyteni on hävinnyt. Musiikki on vain musiikkia ja monesti ylikuormitun jos olen paikassa jossa on liikaa ääniä, valoja, ihmisiä yms. Koen ympäristön ja elämän ihan eri lailla. Kaikki näyttää harmaalta ja sieluttomalta ja tunnen syvää sisäistä tyhjyyttä ja erillisyyttä muista. Minulla on ongelmia keskittymisessä, ja joskus ympäristö tuntuu kaaokselta. Depersonalisaatiota poden joka päivä. En ole enää oma itseni ja kannan katkeruutta psykiatreja kohtaan. Vihani Zyprexa-nimistä lääkettä kohtaan on suurin. Haluaisin todenteolla tietää, onko kukaan lääkkeestä oikeasti hyötynyt.
        En kärsinyt läheskään niin paljon ssri-lääkkeillä, mitä kärsin nyt. Nukuin hyvin, ja alkoholi aiheutti nousuhumalan tunteen ja jopa koin ja tunsin asioita. Elin normaalia elämää ja samaistuin muihin. En ehkä ollut oma itseni tuolloinkaan, mutta kontrasti tähän on suuri. Lopettaessa unet katosivat ja se romahdus oli niin iso, etten olisi ikinä arvannut. Olen miettinyt päivittäin, miksi lopetin lääkkeen ja missä olisin nyt jos en olisi lopettanut, olin kumminkin työelämässä. Huomasin, että kaikki ei ole ihan ok, mutta silti en ollut vammautunut, tosin lopettaminen kertoi aika paljon ssri-lääkkeiden turvallisuudesta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet pitempään ssri:llä kuin minä, ja ovat säilyttäneet toimintakykynsä. Toisaalta he eivät ehkä tiedä, mitä lääkkeet ovat pitemmällä tähtäimellä heille tehneet, ja salaisuus kytee pinnan alla. Ssri:t ovat turvallisempia kuin leptit, takuulla, vaikkakin myrkkyjä nekin on, eivätkä tuhoa täysin mielihyvää. Luin kirjoituksen, jossa ei suositella lopettamaan lääkitystä enää pitkän ajan käytön jälkeen, koska lopettaessa on niin paljon pelissä. Tätä lukiessa voi tosin miettiä kannattaako edes alottaa. http://www.madinamerica.com/2013/08/ssri-discontinuation-is-even-more-problematic-than-acknowledged/

        Mutta niin vain elämää on jatkettava. En usko, että sivuoireeni häviävät mihinkään. Liikaa on aivoni olleet koetuksella. Välillä heikkoina päivinä olen harkinnut ottavani lopetusoireisiin Zyprexan, mutta luopunut ajatuksesta. Toivon ja rukoilen, että saisin edes osan tunteistani takaisin, ja voisin toipua, mutta mahdollisuudet ovat alhaiset. Surun ja vihan tunteita sentään koen.

      • kaamea_myrkky

        Wikipedia: " Olantsapiini ei ole niin radikaali kuin risperidoni ja olantsapiinia yleensä käytetään monta vuottalähde"
        Mikä kauhea myrkky tämä Hyvä-lääke-risperidoni oikein on?

      • Aivot_pilalla

        Samoin minä olen lievästi sanottuna vihainen koko psykiatrialle. Jäin koukkuun Risperidoniin vuosia sitten sairaalassaolon jälkeen. Vaikka sanoin psykiatreille, että en halua syödä lopun elämääni sitä, he vaan sanoivat, että se on loppuelämän lääkitys. Olen tehnyt kaksi yritystä vieroittautua siitä, mutta ne ovat epäonnistuneet. Nyt on kolmas yritys menossa, mutta uskon, että onnistun siinä nyt. Nyt Risperidonia on melko vähän jäljellä, mutta tässä ketjussa kuvaillut oireet ovat samoja kuin minullakin. Ottavatko psykiatrit vastuun tapahtuneesta? Mielestäni he ovat puoskareita, jotka lääkitsevät ihmisiä olemattomista mielikuvitussairauksista, joita ei pysty millään todistamaan. Kannattaisikohan ihmisten mennä neurologille tutkimuksiin, että aivojen mahdolliset vauriot selviäisivät?

      • Perusvaikutus
        Aivot_pilalla kirjoitti:

        Samoin minä olen lievästi sanottuna vihainen koko psykiatrialle. Jäin koukkuun Risperidoniin vuosia sitten sairaalassaolon jälkeen. Vaikka sanoin psykiatreille, että en halua syödä lopun elämääni sitä, he vaan sanoivat, että se on loppuelämän lääkitys. Olen tehnyt kaksi yritystä vieroittautua siitä, mutta ne ovat epäonnistuneet. Nyt on kolmas yritys menossa, mutta uskon, että onnistun siinä nyt. Nyt Risperidonia on melko vähän jäljellä, mutta tässä ketjussa kuvaillut oireet ovat samoja kuin minullakin. Ottavatko psykiatrit vastuun tapahtuneesta? Mielestäni he ovat puoskareita, jotka lääkitsevät ihmisiä olemattomista mielikuvitussairauksista, joita ei pysty millään todistamaan. Kannattaisikohan ihmisten mennä neurologille tutkimuksiin, että aivojen mahdolliset vauriot selviäisivät?

        Kannattaa ehdottamasti tehdä ilmoitukset kirjallisena FIMEA:lle, että "lääkkeet" kirjoittaneelle psykiatrille tai lääkärille. Jos hän ei ole yhteystyökykyinen, ei tajua/ymmärrä aivovaurioista reseptihuumeiden (lähinnä SSRI/SNRI... ja neuroleptit) kohdalla, varatkaa aika seuraavalle. Toistakaa ketjua niin kauan kunnes teidän huomioidaan ja viesti saadaan eteenpäin THL:lle, FIMEA:lle, lääkäriliitolle sekä muille asianomistaville viranomaistahoille.

        Neurologeille kannattaa kinuta lähetteitä kunnes saatte, vaikka siellä ei välttämättä asiasta myöskään tiedetä tai kyetä nykymenetelmin objektiivisesti havaitsemaan. Tärkeää on ottaa mukaan erilaisia tutkimuksia printattuna ja kauniisti pyytää, tai tarvittaessa vähän kovistella, neurologia tai muuta lääkäriä lukemaan tutkimukset. Muutoin yhteiskuntana meidän on turha odottaa, että tulevatkaan sukupolvet olisivat koskaan turvassa psykiatrian aiheuttamalta inhimilliseltä kärsimykseltä, mutta myös kansantaloudelliselta hävitykseltä. Sen takia asia koskettaa myös heitä, joita niin sanotut mielenterveysasiat, eli paremmin elämän ongelmista seuraava reagoiminen, ei lähemmin kosketa. Jokainen kansalainen maksaa verorahoistaan isona kuluna tämän psykiatrisen pelleilyn.

        Psykiatreille tai psykiatrian kautta voi olla vaikeaa saada viestiä perillä tai eteenpäin, sillä heillä on oma lehmä niin vahvasti ojassa. Kuten Upton Sinclair on todennut: “It is difficult to get a man to understand something, when his salary depends on his not understanding it.”

      • Sama_edessä
        Aivot_pilalla kirjoitti:

        Samoin minä olen lievästi sanottuna vihainen koko psykiatrialle. Jäin koukkuun Risperidoniin vuosia sitten sairaalassaolon jälkeen. Vaikka sanoin psykiatreille, että en halua syödä lopun elämääni sitä, he vaan sanoivat, että se on loppuelämän lääkitys. Olen tehnyt kaksi yritystä vieroittautua siitä, mutta ne ovat epäonnistuneet. Nyt on kolmas yritys menossa, mutta uskon, että onnistun siinä nyt. Nyt Risperidonia on melko vähän jäljellä, mutta tässä ketjussa kuvaillut oireet ovat samoja kuin minullakin. Ottavatko psykiatrit vastuun tapahtuneesta? Mielestäni he ovat puoskareita, jotka lääkitsevät ihmisiä olemattomista mielikuvitussairauksista, joita ei pysty millään todistamaan. Kannattaisikohan ihmisten mennä neurologille tutkimuksiin, että aivojen mahdolliset vauriot selviäisivät?

        " Olen tehnyt kaksi yritystä vieroittautua siitä, mutta ne ovat epäonnistuneet. Nyt on kolmas yritys menossa, mutta uskon, että onnistun siinä nyt."
        Kertoisitko millaisella tahdilla ole yrittänyt aiemmin lopettaa risperidonin.
        Millaisella ohjelmalla olet nyt vähentänyt lääkitystä?
        Miksi lopetus on aiemmin mennyt pieleen? Millaisia oireita olet saanut?

      • Aivot_pilalla
        Sama_edessä kirjoitti:

        " Olen tehnyt kaksi yritystä vieroittautua siitä, mutta ne ovat epäonnistuneet. Nyt on kolmas yritys menossa, mutta uskon, että onnistun siinä nyt."
        Kertoisitko millaisella tahdilla ole yrittänyt aiemmin lopettaa risperidonin.
        Millaisella ohjelmalla olet nyt vähentänyt lääkitystä?
        Miksi lopetus on aiemmin mennyt pieleen? Millaisia oireita olet saanut?

        Vieroitin kaksi aiempaa kertaa noin parissa kuukaudessa, toinen kerta taisi olla lähemmäksi kolme kuukautta. Ne olivat aivan liian lyhyitä aikoja pitkään kestäneen käytön jälkeen. Jouduin menemään sairaalaan vieroitusoireiden takia. Oireet olivat ihan järkyttäviä. Oli hirveä pahoinvointi, ja olin aivan harhainen. Koko asunto oli ihan sekaisin, kun en pystynyt pitämään järjestystä yllä. En myöskään pystynyt nukkumaan, vaan valvoin koko ajan. Olin ensimmäiseen vieroitusyritykseen mennessä käyttänyt Risperidonia kaksi vuotta, ja toiseen vieroitusyritykseen mennessä käyttänyt sitä noin neljä vuotta. Olen tehnyt paljon tutkimustyötä neuroleptien vieroituksesta. Nyt olen tehnyt suunnitelman paperille, missä tahdissa teen vieroitusta. Kirjoitan muistiin kaikki päivämäärät ja määrät, mitä vähennän. Olen vähentänyt noin 10% kerrallaan, ja hyvin hitaasti. Alussa vähensin neljän kuukauden välein, mutta viime kesänjälkeen olen tehnyt sen vähän nopeammin. Luin eräältä ulkomaiselta sivustolta, että jos on käyttänyt vuosia Risperidonia, niin esimerkiksi 10 % vähennys vuoden ajan on yksi tapa vieroittaa. Minä olen kylläkin vieroittanut 1 vuoden ja 10 kuukautta. Minulla oli sitä Psyk. Polilta lähtiessä 2 mg, nyt sitä on n.0,45 mg. Se on ollut todella hidasta, mutta olen halunnut tehdä sen varman päälle. En halua enää sairaalaan. Ja suuria annoksia en ole edes pystynyt kerralla vähentämään. Mielestäni vuoden vieroitus voi olla kuitenkin liian nopea vuosien käytön jälkeen. Minä teen sen mieluummin hitaasti. Nyt minulle ei ole tullutkaan enää sellaisia vieroitusoireita, kuin oli aiemmilla kerroilla. Hitaasti on tärkeintä.

      • Sama_edessä

        Pistipä miettimään vähennysaikataulua.
        Vähennys on tehty aina puolittamalla. 4 mg, 2 mg 6kk, 1 mg 2 kk, 0,5 mg 1 kk. Uskaltaisiko tuosta jo tiputtaa nollille?
        Alun perin puhuttiin lääkityksen lopettamisesta 2 mg:sta puoleen viikoksi ja sitten loppu. Kuinkahan tuossa olisi käynyt.
        Enpä osaa sanoa, että olisi erityisempiä vieroitusoireita ollut. Päinvastoin olo on kohentunut ajan kuluessa ja lääkityksen vähentyessä.
        Jonkinlaista hapenpuutteen tunnetta on ollut, mutta olen pistänyt tuota pienen flunssan piikkiin. Olisiko sittenkin lääkkeestä?

      • Aivot_pilalla
        Sama_edessä kirjoitti:

        Pistipä miettimään vähennysaikataulua.
        Vähennys on tehty aina puolittamalla. 4 mg, 2 mg 6kk, 1 mg 2 kk, 0,5 mg 1 kk. Uskaltaisiko tuosta jo tiputtaa nollille?
        Alun perin puhuttiin lääkityksen lopettamisesta 2 mg:sta puoleen viikoksi ja sitten loppu. Kuinkahan tuossa olisi käynyt.
        Enpä osaa sanoa, että olisi erityisempiä vieroitusoireita ollut. Päinvastoin olo on kohentunut ajan kuluessa ja lääkityksen vähentyessä.
        Jonkinlaista hapenpuutteen tunnetta on ollut, mutta olen pistänyt tuota pienen flunssan piikkiin. Olisiko sittenkin lääkkeestä?

        Toisille voi sopia nopeampi vieroitus. Käytön aika varmaan vaikuttaa myös. Kokemuksesta tiedän, että minun on tehtävä se hitaasti. Luin kerran jostakin ketjusta, että joku psykiatri oli sanonut jollekin, että nyrkkisääntö neuroleptien vieroitukseen on se, että vieroitukseen täytyy käyttää puolet siitä ajasta, kun niitä on käyttänyt. Minä olen käyttänyt vieroitusaika mukaan lukien kohta seitsemän vuotta Risperidonia. Joten kertomasi vieroitusaika ei varmasti sovi minulle. Siitä tulisi niin kovat vieroitusoireet, että joutuisin taas menemään sairaalaan. Minulla on myös ollut hengitysvaikeuksia. Varsinkin silloin, kun annos oli suurempi, mutta kyllä sitä on vieläkin.

      • Aivot_pilalla
        Aivot_pilalla kirjoitti:

        Toisille voi sopia nopeampi vieroitus. Käytön aika varmaan vaikuttaa myös. Kokemuksesta tiedän, että minun on tehtävä se hitaasti. Luin kerran jostakin ketjusta, että joku psykiatri oli sanonut jollekin, että nyrkkisääntö neuroleptien vieroitukseen on se, että vieroitukseen täytyy käyttää puolet siitä ajasta, kun niitä on käyttänyt. Minä olen käyttänyt vieroitusaika mukaan lukien kohta seitsemän vuotta Risperidonia. Joten kertomasi vieroitusaika ei varmasti sovi minulle. Siitä tulisi niin kovat vieroitusoireet, että joutuisin taas menemään sairaalaan. Minulla on myös ollut hengitysvaikeuksia. Varsinkin silloin, kun annos oli suurempi, mutta kyllä sitä on vieläkin.

        Haluan vielä sanoa, että vaikka olen vähentänyt todella hitaasti Risperidonia, niin helppoa se ei ole ollut. Kokonaan ilman mitään vieroitusoireita en ole päässyt. Ja irtipääsy siitä vaatii luonnetta ja pitkäjänteisyyttä. Kiirettä ei saa pitää. Järkyttävää myrkkyä ne on vaan minulle antaneet.

      • Risperdal-

        Onpa kyllä wikipediassa selostus risperidonista, näyttää lääke voivan tehdä vaikka jos mitä ja melko hakuammuntaa näyttäisi olevan. Voi tehdä onnellisen tai onnettoman, levottoman tai rauhallisen, tai keskittymiskyky voi parantua tai heikontua, saattaa piristää tai lamata, ja saattaa laukaista vaikka mitä lisäongelmia jos alttius niille on.Kannattaa vaan toivoa että itselle osuu se positiivisempi vaikutus. No niin kai se menee muidenkin psyykelääkkeiden kanssa.Järkkyä, että tuossa oli maininta että lääkettä käytetään adhd-lapsillakin. Huh.

        "Risperidoni on voimakas antipsykoottinen lääke. Se vähentää erityisesti sitä nauttivan aggressiivisuutta, mutta sen haittavaikutuksiin saattaa kuulua esimerkiksi jalkojen heikentyminen. Risperdal auttaa harhoihin ja tekee ihmisestä sosiaalisemman ja voi tehdä ihmisestä onnellisemman tai onnettomamman, tai se voi tehdä rauhallisemmaksi tai levottomammaksi. Risperdal aiheuttaa joskus kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireiden pahenemista, syklisyyden nopeutumisen tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön ilmenemisen. Joskus se paljastaa masennuspsykoosipotilaiden skitsofrenian (vai että ihan paljastaa, ettei vaan edesauttaisi sitä), jota ei ollut aiemmin huomattu, tai pahentaa lievän depressiivisen skitsofrenian oireita. ""Risperidoni voi vaikuttaa keskittymiskykyyn joko auttavasti tai haittaavasti"." Sitä käytetään myös autististen tai ADHD-lasten käytöshäiriöihin aggressiivisuuteen ja levottomuuteen."

      • kerranyrittänyt
        Perusvaikutus kirjoitti:

        Kannattaa ehdottamasti tehdä ilmoitukset kirjallisena FIMEA:lle, että "lääkkeet" kirjoittaneelle psykiatrille tai lääkärille. Jos hän ei ole yhteystyökykyinen, ei tajua/ymmärrä aivovaurioista reseptihuumeiden (lähinnä SSRI/SNRI... ja neuroleptit) kohdalla, varatkaa aika seuraavalle. Toistakaa ketjua niin kauan kunnes teidän huomioidaan ja viesti saadaan eteenpäin THL:lle, FIMEA:lle, lääkäriliitolle sekä muille asianomistaville viranomaistahoille.

        Neurologeille kannattaa kinuta lähetteitä kunnes saatte, vaikka siellä ei välttämättä asiasta myöskään tiedetä tai kyetä nykymenetelmin objektiivisesti havaitsemaan. Tärkeää on ottaa mukaan erilaisia tutkimuksia printattuna ja kauniisti pyytää, tai tarvittaessa vähän kovistella, neurologia tai muuta lääkäriä lukemaan tutkimukset. Muutoin yhteiskuntana meidän on turha odottaa, että tulevatkaan sukupolvet olisivat koskaan turvassa psykiatrian aiheuttamalta inhimilliseltä kärsimykseltä, mutta myös kansantaloudelliselta hävitykseltä. Sen takia asia koskettaa myös heitä, joita niin sanotut mielenterveysasiat, eli paremmin elämän ongelmista seuraava reagoiminen, ei lähemmin kosketa. Jokainen kansalainen maksaa verorahoistaan isona kuluna tämän psykiatrisen pelleilyn.

        Psykiatreille tai psykiatrian kautta voi olla vaikeaa saada viestiä perillä tai eteenpäin, sillä heillä on oma lehmä niin vahvasti ojassa. Kuten Upton Sinclair on todennut: “It is difficult to get a man to understand something, when his salary depends on his not understanding it.”

        Kannattaa ehdottamasti tehdä ilmoitukset kirjallisena FIMEA:lle, että "lääkkeet" kirjoittaneelle psykiatrille tai lääkärille.


        Kyllähän näin voi teoriassa ja jopa käytännössä tehdä, mutta harvalla riittää voimia ja sinnikkyyttä taistella tuota byrokratiaa vastaan. Vaatisi ammattilaisen tekemään näitä selvityksiä ja valituksia.
        Enpä muista urallani montaakaan kertaa toisen lääkärin lähteneen kritisoimaan kollegan tekemisiä.lääkärit on maailman kollegiliaalisin ja lolaalisin ammattiryhmä toisiaan kohtaan.
        Ja FIMEA on sellainen viidakko plus tuntematon pulju suurelle yleisölle, että valitukset hautautuu "jonnekin". korkeintaan saat joskus puolen vuoden päästä kapulakielisen vastauksen, että " kyllä tässä nyt on menetelty ihan oikein ."

    • Billeri

      Onko paluuta terveiden kirjoihin?

      Jos on syönyt masennuslääkkeitä 2 vuotta? Onko tuo lääketielle lähteminen peruuttamaton tie? Tuleeko lääkkeiden myötä semmoisia muutoksia päänuppiin, että entinen pertti on tavoittamattomissa?

      Ja se, että missä vaiheessa uskaltaa edes kokeilla lääkkeiden käytön lopettamista?

    • dohkspok

      Pillleri: Olen 30 v. Billeri: 2 vuoden jälkeen uskaltaisin vielä lääkkeet lopettaa, mutta tosipuheissa lääkärit eivät tiedä, tai kerro, kuinka koukuttava tie masislääkkeet on ja ennenkaikkea kuinka tuskallinen lopetusprosessi on ja johtaa useilla takaisin lääkitykseen kun "masennus uusiutuu" , tosin uskon että se on enemmänkin lopettamisoireita. Uskon että 2 vuoden jälkeen on iso mahdollisuus palata entiselleen. Varsinkin jos ei ole syönyt montaa eri lääkettä yms.. Itse lopetin lääkkeet 9 vuoden käytön jälkeen ja olen lukenut, että niin pitkän käytön jälkeen lopetus on tosi suuri riski eikä välttämättä kannattavaakaan. En ole ollut entiseni enää ja olen katunut lääkityksen lopetusta joka päivä, koska söin aika pientä määrää. Siirryin pienemmästä pahasta antipsykootteihin ja bentsoihin eli ei hyvä. Lääkkeissä (traagista) ollessani kumminkin en kärsinyt lopetusoireista eli toisinsanoen aivot olivat jo niin tottuneet lääkkeisiin että lopetus oli liikaa. Kannattaa siis miettiä plussat ja miinukset. Oma elämäni ei lääkkeissä ollut läheskään niin kamalaa mitä se on ollut ilman. Oli se melko tasaista ilman ylä tai alamaita, mutta... Menetin työkykyni ja koko elämäni romahti. Lääkkeen uudelleenaloitus teki sellaisen olon, kuin olisi katsonut maailmaa sumun läpi, eikä se onnistunut enää. se kertoo jostakin mitä tapahtui aivoissa lopetusvaiheessa, ja kuinka herkkä järjestelmä aivot ovat. Olen lukenut että lääkkeen onnistuu vielä muutaman viikon sisällä aloittamaan uudestaan, mutta jossain vaiheessa se voi olla liian myöhäistä ja alkaa hylkiä lääkettä. päädyin sitten raskaampiin lääkityksiin, mitkä ovat oikeasti haitallisia, kun jouduin sairaalaan lopetustuskissani. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät reagoi lopetukseen välttämättä niin raskaasti. Itsekin olin katkolla lääkkeestä aikanaan ja lopetin sen kuin seinään mutta sillä kertaa selvisin tyhmyydestäni huolimatta helpolla, jonkinaikaa oli sähköiskuja päässä, mutta hiljalleen paranin miltei entiselleni, tällä kertaa ei käynyt näin. Lenkkeilin paljon ja rasitin itseäni fyysisesti tuolloin.

      Lääkkeethän olisi suositeltavaa lopettaa aika alkuvaiheessa, kun on ollut kuivilla masennuksesta puoli vuotta. Mitä kauemmin jatkaa, sen pahempi lopetus. Pitkäaikaiskäytöstä ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä, joten kannattavaa on lopettaa ajoissa.

      Lopetus kannattaa tehdä todella hitaasti ja lukea netistä ohjeita ihmisiltä joilla on kokemusta aiheesta. Lääkärit eivät tiedä välttämättä. Terveellinen ruoka, liikunta ja tuki ettei yksin lopeta. Lääkärien ohjeet ovat monesti liian nopea lopetus. On saatavilla nestemäisenäkin lääkkeitä joita voi sitten pieninä 10 prosentin tiputuksina tehdä mikä minimoi sivuoireet. Sivuoireet voivat olla nimittäin aika jäätäviä unettomuudesta, aggressioon, tunnekuohuihin ja paniikkikohtauksiin, aivosumuun, flunssankaltaisiin tuntemuksiin jne jne... Huh mitä lääkkeitä. Jos vain olisin tiennyt. Haluaisin ihmisyyteni takaisin.

      • Perusvaikutus

        Osanotto. On totta, että on raportoitu SSRI-aineiden kohdalla uudelleen aloittamisen kohdalla vaikeuksia ja, että lopettamista kannattaa pitkän käytön (useiden vuosien) jälkeen harkita tarkkaan. Käyttöä jatkaen kokemus elämästä (toimintakyky, miellekkyys, oireisto...) saattaa olla kerran SSRI:t aloitettuaan siedettävämpi kuin lopettamisen jälkeen, mikäli keskushermoston on ehtinyt vaurioitua merkittävästi. Muun muassa yhdysvaltalainen psykiatri Stuart Shipko on kirjoittanut aiheesta joitakin alustavia kannanottoja, jos asia alkoi kiinnostamaan.

      • dohkspok

        Olen lukenut Shipkon kirjotuksia, valitettavasti liian myöhään ja niin kannattaisi lukea moni lopettava lääkkeisiin liian mustavalkoisesti suhtautuva. Olin niin varma, että lopetus kannattaa, liian vähällä informaatiolla. Shipkohan on tosiaan potilaina tavannut useita, jotka kärsivät vammauttavista oireista pitkäaikaiskäytön lopettaneina. Hän kuvaa lopetusoireita pahoina, sisäisenä levottomuutena johon liittyy kiihtymys, ahdistus ja masennus ja pahimmassa tapauksessa akatisia ja että oireet ovat pahempia,kuin saattaisi kuvitella. Kuulostaa tutulta.

        Hän uskoo, etteivät lopetusoireet ole lopettamisoireita, vaan enemmänkin vamma, joka on seurasta käytöstä.

        Mielestäni tämä kohta kannattaa lukea tarkkaan, jos harkitsee lopettamista viiden vuoden ssri-käytön jälkeen:
        "The difficulties that occur when patients stop SSRIs, particularly after 5 or more years on the drug, have not been fully acknowledged by physicians and citizen scientists alike. In my experience stopping SSRIs after 5 years of cumulative exposure can be risky, and I am not advising anyone who has taken the drugs for 10 years or more to try to stop unless they are willing to risk disabling symptoms. The documentary movie, “Numb” by Phil Lawrence shows what can happen when a person taking Paxil for a decade tries to stop the drug. I’m sure that there are some people who can stop SSRIs after taking them for long periods of time, but prior to making such a decision, people are entitled to have a good idea of what can happen to them."
        Eli kymmenen vuoden käytön jälkeen hän ei neuvo lopettamaan, ellei halua ottaa riskiä VAMMAUTTAVISTA oireista. Voi niitä onnekkaita, jotka ovat näiltä välttyneet, mutta uskon heidän olevan vähemmistö.

        http://www.madinamerica.com/2013/08/ssri-discontinuation-is-even-more-problematic-than-acknowledged/

      • käännöss

        disabling symptom = lamaava oire

      • hmmmm234

        Disabling on johdettu verbistä disable joka voi tarkoittaa seuraavia asioita suomeksi, voi siis tarkoittaa myös lamauttaa, mutta myös vammauttaa.

        1. tehdä
        2. lamauttaa
        3. vammauttaa henkilöstä
        4. vaurioittaa
        5. kytkeä pois päältä
        6. invalidisoida
        7. rampauttaa

    • kemiallinenlobotomia

      Mulle määrättiin joskus Triptyliä 10mg.

      Siis olin ihan sumussa ja unessa 24 tuntia.

      Ei sopinut.

      Mä niin vihaan noita lääkäreitä. Pelkkiä pilleriautomaatteja.

      Jo koulussa ne aivopestään määräämään lääkkeitä ihan joka vaivaan.

      Kukaan ei kysy muuten elämästä ja elintavoista yhtään mitään.

      Miten saada suomi nousuun, kun kansa on täysin sumussa lääkkeiden takia?

      • psykiatrianuhri

        Samat on tunteeni psykiatreja kohtaan. Lääkkeitä kyllä määrätään, mutta niiden sivuvaikutuksista ja lopettamisen vaikeudesta vaietaan tai asiantuntemusta ei ole. Minulle sanottiin tuhat kertaa, että älä lopeta lääkettä ja suorastaan kannustettiin jatkamaan vuositolkulla. Lääkkeitä myös määrätään päällekkäin melko vastuuttomasti. Esim itselle tungettiin sellainen koktail uneen että varmaan norsukin tipahtaisi uneen. Tähän päälle vielä melatoniinia jättiannos. Luin, että se aiheuttaa yhdessä unilääkkeiden kanssa henkisen suorituskyvyn laskua. Aamuisin olin niin sumussa, että hyvä kun muistin oman nimeni. Tajusin yhdessä vaiheessa, että päällekkäin määrättyjen lääkkeiden kanssa olen koekaniini, sillä ei ikinä voida tietää, miten lääkkeet käyttäytyvät keskenään. Ja niin ovat kaikki muutkin. Lääkäreillä tuntuu olevan vain mielikuva, että no tehdäänpäs nyt näin niin tämä varmaan toimii ja vaikutukset aivoissa ovat vain arvailtavissa.

        Niin... mikä on järki syödä lääkettä, joka vetää ihan sumuun. Se on melkein sama kuin vetäisi jollain huumeella nupin sekaisin ja makaisi pöhnässään koko päivän. Ainoa ero on että lääkärien määrämät napit ovat laillisia, surullista kyllä, varsinkin neuroleptien kohdalla.

        Jos lääkäri olisi itse käyttänyt edes jotain mielialalääkettä, voisi jonkinlainen perspektiivi asiaan olla.

      • Dhjegh
        psykiatrianuhri kirjoitti:

        Samat on tunteeni psykiatreja kohtaan. Lääkkeitä kyllä määrätään, mutta niiden sivuvaikutuksista ja lopettamisen vaikeudesta vaietaan tai asiantuntemusta ei ole. Minulle sanottiin tuhat kertaa, että älä lopeta lääkettä ja suorastaan kannustettiin jatkamaan vuositolkulla. Lääkkeitä myös määrätään päällekkäin melko vastuuttomasti. Esim itselle tungettiin sellainen koktail uneen että varmaan norsukin tipahtaisi uneen. Tähän päälle vielä melatoniinia jättiannos. Luin, että se aiheuttaa yhdessä unilääkkeiden kanssa henkisen suorituskyvyn laskua. Aamuisin olin niin sumussa, että hyvä kun muistin oman nimeni. Tajusin yhdessä vaiheessa, että päällekkäin määrättyjen lääkkeiden kanssa olen koekaniini, sillä ei ikinä voida tietää, miten lääkkeet käyttäytyvät keskenään. Ja niin ovat kaikki muutkin. Lääkäreillä tuntuu olevan vain mielikuva, että no tehdäänpäs nyt näin niin tämä varmaan toimii ja vaikutukset aivoissa ovat vain arvailtavissa.

        Niin... mikä on järki syödä lääkettä, joka vetää ihan sumuun. Se on melkein sama kuin vetäisi jollain huumeella nupin sekaisin ja makaisi pöhnässään koko päivän. Ainoa ero on että lääkärien määrämät napit ovat laillisia, surullista kyllä, varsinkin neuroleptien kohdalla.

        Jos lääkäri olisi itse käyttänyt edes jotain mielialalääkettä, voisi jonkinlainen perspektiivi asiaan olla.

        Huumeitahan kaikki psyykenlääkkeet ovatkin. Eihän lääkärit ja psykiatrit yleensä itse ole edes kokeilleet syödä esimerkiksi neuroleptejä. Senhän takia heillä ei ole todellista käsitystä niiden vaikutuksista. Teorian lukeminen kirjoista tai ihmisten käytön seuraaminen ei ole sama asia kuin oma käyttö, sen enempää kuin huumeidenkäyttäjän vierestä seuraaminen ja oma käyttö. Niin kauan kun heillä ei ole omaa kokemusta, mitään muutosta asioihin ei todennäköisesti ole tulossa.

      • dohkspok

        Ja voin kertoa, että kun lähtee psyykenlääkepolulle niin siellä ei suojaa mikään, paitsi riittävän aikainen lopetus, joka minimoi lopetusoireet. Apua ei saa eikä välttämättä edes ymmärrystä, kun vahinko on tapahtunut, sitten pitää vaan toivoa parasta. Toivon että olisin lopettanut ssri-lääkkeet silloin kun teho laski ekan vuoden käytön jälkeen enkä lähtenyt lääkenostoihin. Siksi suosittelen lääkettä käyttäviä miettimään tarkkaan alkuvaiheesa kauanko niitä kannattaa vetää. Ja psyykenlääketie johtaa usein toisiin lääkkeisiin. Olen vieläkin aivan ihmeissäni, kuinka yhden lääkkeen lopetus voi aiheuttaa niin kaameat oireet, mitä koin ja sen ymmärryksen puutteen, mitä koin tuossa vaiheessa. Onneksi nykypäivänä näistä asioista kumminkin puhutaan julkisuudessakin. Psykiatreilta ei heru ymmärtämystä heidän ihmelääkkeidensä sivuoireille. Karmeinta on että yhden lääkkeen sivuvaikutuksia lamataan toisella ja niistä tulee aloitusoireet eikä oloni ole ollut entinen tämän jälkeen. Olin myöskin jotenkin aivan yliherkkä lääkkeille tuolloin lopetusvaiheessa. Oloni oli aivan kertakaikkisen karmaiseva tuolloin. Ja kärsin edelleen, joka päivä. Monta kuukautta meni sumussa.

        Lausuntooni oli kirjoitettu sairaalassa ylimielisesti lääkärin toimesta epäillen minua harhaluuloiseksi, jotain että potilas uskoo NYKYAIKAISTEN lääkkeiden aiheuttaneen hänelle pysyvää haittaa. Kyllä, ja uskon siihen edelleenkin tuntemuksieni perusteella tai enemmänkin tiedän sen. Se että ne ovat nykyaikaisia, ei tee niistä mitenkään hyviä ja turvallisia. En SSRI:tä lopettaessani yhtäkkiä nukkunut tuntiakaan, en ole pystynyt edes nukkumaan päiväunia kuukausiin, hermostoni tuntui kihelmöivän, olin levoton ja tuskainen, ja tuntui kuin kehossani olisi ollut paniikkikohtaus kokoajan päällä, kun päädyin sairaalaan. Jonne valitettavasti itse halusin pahimmissa voinneissani, joten minun täytyy syyttää itseänikin. Rauhoittavista onneksi on ollut hyötyä, mutta niiden syönti ei todellakaan ollut tarkoitukseni.
        Otan osaa jos joku muu on joutunut SSRI-lääkkeiden takia neuroleptipolulle, se on kun loputkin tunteet mitä on lamataan pois, ja persoona. Se on polku, jota en suosittele ja jossa kadottaa hiljalleen itsensä. Joskus haaveilen minkälaista elämäni olisi ollut ilman psyykenlääkkeitä.

      • koe_lääkitys_lääkäreille
        Dhjegh kirjoitti:

        Huumeitahan kaikki psyykenlääkkeet ovatkin. Eihän lääkärit ja psykiatrit yleensä itse ole edes kokeilleet syödä esimerkiksi neuroleptejä. Senhän takia heillä ei ole todellista käsitystä niiden vaikutuksista. Teorian lukeminen kirjoista tai ihmisten käytön seuraaminen ei ole sama asia kuin oma käyttö, sen enempää kuin huumeidenkäyttäjän vierestä seuraaminen ja oma käyttö. Niin kauan kun heillä ei ole omaa kokemusta, mitään muutosta asioihin ei todennäköisesti ole tulossa.

        Jokaisen lääkärin pitäisi itse kokeilla syödä näitä kaameita lääkkeitä ainakin viikon ajan. Tietäisivät terveinä ihmisinä, että josko lääkkeistä sitten sittenkin tulee sivuoireita, mitä he ovat tavanneet pitää sairauden oireina.

    • myyttejäantipsykooteista

      "Antipsychotics cause atrophy within a year, Moncrieff says." Antipsykootit tuhoavat käyttäjänsä aivoja jo vuoden käytöllä.

      "Moncrieff's second point is that the psychiatric establishment, underpinned by the pharmaceutical industry, has glossed over studies showing that antipsychotics cause extensive damage - the most startling being permanent brain atrophy (brain damage) or tardive dyskinesia. "
      On suorastaan surullista, että antipsykootit voivat tuhota käyttäjänsä elämän tardiivin dyskinesian ja pakkoliikkeiden muodossa, ja aiheuttaa aivovaurioita. Kun vaurio on tapahtunut, ei apua heru.

      " For example, a US study last year in the Journal of Nervous and Mental Disease reported that people diagnosed with schizophrenia and not taking antipsychotics are more likely to recover than those on the drugs. The study was on 145 patients, and researchers reported that, after 15 years, 65% of patients on antipsychotics were psychotic, whereas only 28% of those not on medication were psychotic. "

      On todettu tutkimuksessa, että antipsykootteja käyttämättömistä suurempi osa oli pitkällä tähtäimellä psykoosista vapaa, kun taas käyttäjien psykoosi jatkui. Dopamiiniteoria skitsofreniassakin on vähintään kyseenalainen ja moni skitsofreenikko kärsii anhedoniasta - olisivatko syynä juuri lääkkeet. Miksi näitä lääkkeitä määrätään, ja nykyaikana vielä niin paljon? En voi uskoa, että psykoosi on aivoille niin haitallinen, kuin nämä myrkyt, joista uudemmat peukaloivat kymmenien reseptorien kanssa. Tällainen on kuin arpapeliä. Jo SSRI-lääkkeiden toimintamekanismikin on tuntematon, ja niin on myös antipsykoottien. Uudemmat neuroleptit tuskin ovat sen turvallisempia kuin ensimmäisen sukupolvenkaan.

      Jos henkilö ei ole itselleen tai muille vaaraksi, on kyllä hyvä kysymys, miksi lääkärit ottavat näin suuria riskejä ihmisen terveydelle ja pahimmassa tapauksessa tiputtavat ihmisen elämänlaatua koko loppuelämän ajaksi. Toki hoito voi olla helpompaa sairaaloissa, kun ihminen tyrmätään lääkkeillä puolustuskyvyttömään kuntoon. Psykiatria on yhtä pseudotiedettä, ja jokainen psykiatri ei ole kuin lääkkeenkirjoitusautomaatti. Arvostusta ei ainakaan itseltäni heille heru, niin kauan kuin näitä lääkkeitä määrätään jopa anoreksiaan, ahdistukseen ja unilääkkeeksi.
      http://www.theguardian.com/commentisfree/2008/mar/02/mythoftheantipsychotic

      • Jiihkoln

        Olen pohtinut viimevuosina paljon psykoosin luonnetta ja se on vain asia jota kulttuurimme ei hyväksy. Psykootikko on sekaisin, kuulee ääniä, näkee omiaan, kuvittelee lähimmäisistään ties mitä, on ahdistunut, itsetunto murskana jne.. Ja tästä syystä hänelle määrätään lääkitys joka toisaalta näitä harhoja vähentää, mutta toisaalta aiheuttaa pysyvääkin tuhoa niitä syövän terveyteen ja aivotoimintaan. Juttu on kinkkinen.

      • uneton_päiviä

        Akuutti psykoosi.
        Mitä silloin pitää tehdä?

      • myyttejäantipsykooteista

        Lievästä psykoosista, jossa ihminen ei ole vaarallinen itselleen/muille voi selvitä ilman lääkkeitä ratkaisemalla esim vaikea elämäntilanne, riittävän tukiverkoston avulla ja saamalla ihminen nukkumaan, jos unet ovat jääneet katkolle esim unilääkityksellä. Usein jo se että pääsee esim. kotoa eristyksistä pois ihmisten ilmoille vuorovaikutukseen voi ratkaista tilanteen, koska psykoosiin kuuluu eristäytyminen. Valitettavasti jos menee sairaalahoitoon, on odotettavissa psykoosilääkkeet liian usein. Tietysti tietyllä tapaa sairaalahoito on turvallisempaa, kun ihminen ei sekavassa tilassa vaeltele ympäriinsä/tai jos ihmisellä ei ole ihmisiä jotka huolehtivat. Olisi mielenkiintoista jos olisi mahdollisuus olla turvallisessa ympäristössä ja ilman lääkkeitä toipua. Tällaista ei nykyajan lääkeuskovaisessa järjestelmässä valitettavasti monestikaan mahdollista ja mikä pahinta, potilas pahimmassa tapauksessa vastoin tahtoaan lievissäkin tiloissa pakkolääkitään, mikä on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista, ellei potilas oikeasti ole aggressiivinen tai vaaraksi muille, harmiksi kenellekään ja tällainen on moraalitonta, ja aiheuttaa vain lääkekielteisyyttä. Sitten hoidon jälkeen potilas jätetään kärsimään lääkkeen sivuvaikutuksista ja vieroitusoireista lopettaessa. Tällöin hyöty saattaa olla lähinnä se että ihminen on tokkurassa ja haitat suurempia. Ja kun mietitään kauanko näitä "ihmeellisiä" psykoosin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä on ollut, niin ajanjakso ei ole ollut kovin pitkä. Puhumattakaan juuri siitä, että mitä kulttuurimme pitää harhaisena, sekin on yksi pohdinnan kohde. En todellakaan usko, että lääkkeet ovat pelastus tai ihme edes kovin monelle ja itse uskon lääkkeettömyyteen.

      • avoimelta_suljetulle
        myyttejäantipsykooteista kirjoitti:

        Lievästä psykoosista, jossa ihminen ei ole vaarallinen itselleen/muille voi selvitä ilman lääkkeitä ratkaisemalla esim vaikea elämäntilanne, riittävän tukiverkoston avulla ja saamalla ihminen nukkumaan, jos unet ovat jääneet katkolle esim unilääkityksellä. Usein jo se että pääsee esim. kotoa eristyksistä pois ihmisten ilmoille vuorovaikutukseen voi ratkaista tilanteen, koska psykoosiin kuuluu eristäytyminen. Valitettavasti jos menee sairaalahoitoon, on odotettavissa psykoosilääkkeet liian usein. Tietysti tietyllä tapaa sairaalahoito on turvallisempaa, kun ihminen ei sekavassa tilassa vaeltele ympäriinsä/tai jos ihmisellä ei ole ihmisiä jotka huolehtivat. Olisi mielenkiintoista jos olisi mahdollisuus olla turvallisessa ympäristössä ja ilman lääkkeitä toipua. Tällaista ei nykyajan lääkeuskovaisessa järjestelmässä valitettavasti monestikaan mahdollista ja mikä pahinta, potilas pahimmassa tapauksessa vastoin tahtoaan lievissäkin tiloissa pakkolääkitään, mikä on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista, ellei potilas oikeasti ole aggressiivinen tai vaaraksi muille, harmiksi kenellekään ja tällainen on moraalitonta, ja aiheuttaa vain lääkekielteisyyttä. Sitten hoidon jälkeen potilas jätetään kärsimään lääkkeen sivuvaikutuksista ja vieroitusoireista lopettaessa. Tällöin hyöty saattaa olla lähinnä se että ihminen on tokkurassa ja haitat suurempia. Ja kun mietitään kauanko näitä "ihmeellisiä" psykoosin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä on ollut, niin ajanjakso ei ole ollut kovin pitkä. Puhumattakaan juuri siitä, että mitä kulttuurimme pitää harhaisena, sekin on yksi pohdinnan kohde. En todellakaan usko, että lääkkeet ovat pelastus tai ihme edes kovin monelle ja itse uskon lääkkeettömyyteen.

        Tässä teille turvallinen ympäristö toipua:
        http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/848886/Potilaita pahoinpideltiin vuosien ajan Turussa
        "Potilaiden tiedottomaksi ylilääkitsemistä, nöyryyttämistä ja fyysisiä pahoinpitelyjä, laittomia pakkoeristyksiä ja lääkevarkauksia. Tällaista oli arki vanhuspsykiatrian suljetulla G1-osastolla Turun kaupunginsairaalassa."

        Pikkasen pistää miettimään, että kuinkako sekaisin sitä pitää olla, että tuollaisen hoitokulttuurin omaavasta laitosksesta lähtee itselleen apua hakemaan. Suostuu edes vapaahetoisesti lähtemään A2:lle.

      • vaihtoehtojakin-on

        "Netistä löytyy runsaasti aineistoa eri kielillä ”Suomen mallista” ja ” Länsi-Lapin ihmeestä'. Suomessa on kehitetty hoito, jolla saadaan ennenkuulumattomia tuloksia.

        Pääsin tutustumaan Keroputaan sairaalaan tuimana pakkaspäivänä joidenkin japanilaisten ja ranskalaisten kliinikkoryhmien välissä. Leppoisasti psykiatri Birgitta Alakare ja psykologi Kauko Haarakangas kertoivat huimaa tarinaa.

        Kehittämistyö alkoi 1980 luvulla kansallisen skitsofreniaprojektin ja 'tarpeen mukaisen hoidon' myötä. Nykyään menetelmän ydin ovat tapaamiset, joissa kriisissä olija keskustelee sukulaistensa, ystäviensä ja muun sosiaalisen verkostonsa kanssa kaikesta asiaan liittyvästä. Tapaamiset ovat henkilön kotona, ensimmäinen yleensä 24 tunnin kuluessa siitä, kun tieto asiasta on tullut. Kokoontumisessa jokaisen mielipide ja näkemys kuullaan tarkasti. Työntekijät ovat avoimessa ja tasa-arvoisessa dialogissa kaikkien kanssa. Luodaan uutta ymmärrystä. Skitsofrenian ei ajatella olevan yksittäisen henkilön pulman, vaan jotakin, joka on ”ihmisten välissä”. Lääkkeiden käyttöä vältetään, ettei potilaan voimavaroja tilanteen läpikäymiseen vietäisi. Neuroleptejä käytetään joskus lyhytaikaisesti, pieniä määriä.

        Tulokset hiljentävät. Länsi-Lapissa ei ole uusia pitkiä sairaalassaoloja skitsofrenian vuoksi. Valtaosa palaa nopeasti tuottavaan elämään. Kahden vuoden seurantajaksossa 81% :lla ei ollut enää mitään psykoottisia oireita ja 84 % oli palannut kokoaikaiseen työhön tai opiskeluun. 67% ei ollut käyttänyt neuroleptistä lääkitystä lainkaan (33). Eivätkä luvut edes kerro kaikkea.
 ”Jos kerran rupattelette sairauden pois, niin eikö se sovi huonosti vallitsevaan käsitykseen, että skitsofrenia on vakava synnynnäinen aivosairaus, jota vain säännöllisellä lääkityksellä voidaan pitää kurissa” kysyn tapaamisen lopuksi. Birgitta ja Kauko hymyilevät minulle."
        http://kopakkala.net/doku.php?id=laeaekehoidosta#mitae_aivoille_tapahtuu_kun_dopamiinin_toimintaa_estaevae_laeaekitys_lopetetaan

      • Skitsofrenian_myytti
        vaihtoehtojakin-on kirjoitti:

        "Netistä löytyy runsaasti aineistoa eri kielillä ”Suomen mallista” ja ” Länsi-Lapin ihmeestä'. Suomessa on kehitetty hoito, jolla saadaan ennenkuulumattomia tuloksia.

        Pääsin tutustumaan Keroputaan sairaalaan tuimana pakkaspäivänä joidenkin japanilaisten ja ranskalaisten kliinikkoryhmien välissä. Leppoisasti psykiatri Birgitta Alakare ja psykologi Kauko Haarakangas kertoivat huimaa tarinaa.

        Kehittämistyö alkoi 1980 luvulla kansallisen skitsofreniaprojektin ja 'tarpeen mukaisen hoidon' myötä. Nykyään menetelmän ydin ovat tapaamiset, joissa kriisissä olija keskustelee sukulaistensa, ystäviensä ja muun sosiaalisen verkostonsa kanssa kaikesta asiaan liittyvästä. Tapaamiset ovat henkilön kotona, ensimmäinen yleensä 24 tunnin kuluessa siitä, kun tieto asiasta on tullut. Kokoontumisessa jokaisen mielipide ja näkemys kuullaan tarkasti. Työntekijät ovat avoimessa ja tasa-arvoisessa dialogissa kaikkien kanssa. Luodaan uutta ymmärrystä. Skitsofrenian ei ajatella olevan yksittäisen henkilön pulman, vaan jotakin, joka on ”ihmisten välissä”. Lääkkeiden käyttöä vältetään, ettei potilaan voimavaroja tilanteen läpikäymiseen vietäisi. Neuroleptejä käytetään joskus lyhytaikaisesti, pieniä määriä.

        Tulokset hiljentävät. Länsi-Lapissa ei ole uusia pitkiä sairaalassaoloja skitsofrenian vuoksi. Valtaosa palaa nopeasti tuottavaan elämään. Kahden vuoden seurantajaksossa 81% :lla ei ollut enää mitään psykoottisia oireita ja 84 % oli palannut kokoaikaiseen työhön tai opiskeluun. 67% ei ollut käyttänyt neuroleptistä lääkitystä lainkaan (33). Eivätkä luvut edes kerro kaikkea.
 ”Jos kerran rupattelette sairauden pois, niin eikö se sovi huonosti vallitsevaan käsitykseen, että skitsofrenia on vakava synnynnäinen aivosairaus, jota vain säännöllisellä lääkityksellä voidaan pitää kurissa” kysyn tapaamisen lopuksi. Birgitta ja Kauko hymyilevät minulle."
        http://kopakkala.net/doku.php?id=laeaekehoidosta#mitae_aivoille_tapahtuu_kun_dopamiinin_toimintaa_estaevae_laeaekitys_lopetetaan

        Toisin sanoen Keroputaan yksikön henkilökunta ymmärtää ja tietää myös, ettei niin sanottua skitsofrenia-sairautta ole oikeasti edes olemassa. Eivät ilmeisesti kuitenkaan uskaltaneet julkisesti haastattelussa myöntää? Päätyivät diplomaattisesti vain hymyilemään vastaukseski. Mitään oikeaa sairauttahan ei voi rupatella pois eikä oikea sairaus voi vaikuttaa "ihmisten välillä". Diabetes, syöpä, keuhkokuume ovat kaikki yksilössä eikä mikään niistä reagoi keskustelemalla.

        Schizophrenia: A Nonexistent Disease
        Wayne Ramsay, J.D.
        http://www.wayneramsay.com/schizophrenia.htm

    • onlkiu

      Nimim dohkspok, älä menetä toivoasi. Jatka vieroittumista, ole sinnikäs ja kärsivällinen.
      Minä lopetin leptit ja oireet olivat melkoiset. ''Sähköiskuilua'' ei ollut mutta epänormaaliuden tunteet mm ja itsensä vieraaksi tunteminen jokapäiväisiä. Käytin bentsoja oireiden lievittämiseen mutta sitten vieroitin itseni niistäkin. Satunnainen / säännöllinen bentsojen käyttö ja se, kun elimistö kuitenkin tottuu bentsoihin, aiheuttaa huimausta ja tasapaino-ongelmia. Kunhan pääset niistäkin eroon, nuokin oireet ehkä loppuvat.
      Itsellä kesti vähintään puoli vuotta kun olo alkoi vähänkin helpottua, tuli siis tunne että ehkä tämä tästä.... Aloin saada pieniä tuntemuksia siitä että tunteet palaavat.

      • kaamea_lääke

        Risperidoni.
        Onnistuuko siitä pääsemään eroon? Ja miten nopeasti uskaltaa laskea annosta ja lopettaa.

    • vanhuus_tulee

      Mitä me voimme tehdä, jottei meitä odota tällainen lääkehuumainen kohtalo vanhana laitoksessa?

    • dohkspok

      onlkiu : Kiitos tsemppaavista sanoista. Ei kai tässä muu auta, kuin mennä eteenpäin ja olla kärsivällinen. Hyvä tietää, että olet saanut vähän tuntemuksia tunteiden palaamisesta. Tuo tieto on lohduttava. Itsellä lopetuksesta on kuukausi, joten toivon, että tila paranee tästä. Tällä hetkellä en ole havainnut mitään käännöstä positiivisempaan päin vaan oikeastaan päinvastoin, koska olen kärsinyt lopettamisoireista.Epänormaaliuden tunteet.. Tuttuja..

      Olin leptien aikaan jo suht irti päässyt bentsoista joita käytin samaan aikaan alussa, mutta lopetus kävi liian ylivoimaiseksi ja pakko oli palata syömään rauhoittavia. Olen miettinyt mistä tämä jatkuva huimaus johtuu, voihan se johtua bentoistakin, koska olen lisännyt käyttöä. Näistäkin olisi kyllä tarkoitus päästä eroon, kun pää sen sallii.

      Lopetuksen olisin voinut tehdä paremminkin, itse tein aika rajun päätöksen lopettaa miltei seinään vaikkei itselläni leptien käyttö niin kauan kestänytkään.. no se ei ainakaan parantanut oloa ja olisi pitänyt yhdestä lääkkeestä hitaasti vieroittautuneena ja silti epäonnistuneena tajuta hitaan vähennyksen merkitys. Ehkäpä olisi ollut syytä lyhyehkölläkin kuukausien käytöllä portaittaiseen vähennykseen pidemmällä ajalla. Toivon todella että tämä alkaa tästä helpottamaan.

    • psykoosi_uusii

      Psykoosin väitetään uusivan puolen vuoden päästä, vähintään vuoden sisällä.
      Mitenkä sitä uskaltaa lopettaa estolääkityksen ja kuinka nopeasti?
      Onko toinen psykoosi paljonkin rankempi kuin ensipsykoosi. Mistä psykoosin tuloa voi ennakoida?
      Nouseeko ja kuinka rankasti psykoosin uusimisen riski lääkityksen loputtua?

      • Ostakaa_ropagandaaAA

        Ropagandaa ropagandaa, sanos Turukulaane. Mitä on psykoosi? Mitä sillä tarkoitetaan? Osaako kukaan valtiossa sanoa mitä se on?! Mistä puhut ylipäänsä, kun viittaat psykoosiin? Mitä tekemistä tällä psykoosilla on lääketieteen kanssa? Herätys nyt jo s*****a!

      • psykoosista

        psykoosi on vaikkapa sitä, että ihminen on linnoittautunut asuntoonsa harhaluulojensa takia. usein se alkaa eristäytymisellä. harhaluulot voi kohdistautua läheisiin, satunnaisiin ihmisiin tai vaikkapa ruokaan, jolloin ihminen saattaa vaikka jättää syömättä, kun pelkää esim. ruoan olevan epäkelpoa/myrkytettyä jne. monessti tällöin jää myös huolehtimatta itsestä ja kodista. usein psykoosi on todella ahdistava kokemus psykologisesti ja fyysisestikin. huolestuttavinta on jos psykoosi pääsee sille asteelle että ihminen menettää todellisuudentajunsa niin pahasti, että on aggressiivinen tai väkivaltainen omissa harhoissaan eivätkä läheisetkään saa kontaktia ihmiseen. mutta suurin osa psykoosia sairastavista ei todellakaan ole tässä tilassa, eivätkä välttämättä oireet ole niin pahoja, ja hänestä ei välttämättä edes päällepäin näy, että henkilöllä on jotain harhaisia käsityksiä/kuulee ääniä/hallusinoi. ihminen voi olla ihan toimintakykyinenkin tässä tilassa. monesti psykoosin laukaisee stressaava elämäntilanne tai se voi olla lääkkeidenkin aiheuttama sekavuustila.

      • mania_tarpeellista
        psykoosista kirjoitti:

        psykoosi on vaikkapa sitä, että ihminen on linnoittautunut asuntoonsa harhaluulojensa takia. usein se alkaa eristäytymisellä. harhaluulot voi kohdistautua läheisiin, satunnaisiin ihmisiin tai vaikkapa ruokaan, jolloin ihminen saattaa vaikka jättää syömättä, kun pelkää esim. ruoan olevan epäkelpoa/myrkytettyä jne. monessti tällöin jää myös huolehtimatta itsestä ja kodista. usein psykoosi on todella ahdistava kokemus psykologisesti ja fyysisestikin. huolestuttavinta on jos psykoosi pääsee sille asteelle että ihminen menettää todellisuudentajunsa niin pahasti, että on aggressiivinen tai väkivaltainen omissa harhoissaan eivätkä läheisetkään saa kontaktia ihmiseen. mutta suurin osa psykoosia sairastavista ei todellakaan ole tässä tilassa, eivätkä välttämättä oireet ole niin pahoja, ja hänestä ei välttämättä edes päällepäin näy, että henkilöllä on jotain harhaisia käsityksiä/kuulee ääniä/hallusinoi. ihminen voi olla ihan toimintakykyinenkin tässä tilassa. monesti psykoosin laukaisee stressaava elämäntilanne tai se voi olla lääkkeidenkin aiheuttama sekavuustila.

        Hmmm..
        Psykoosi on siis suhteellisen normaali mielentila.
        Ihmisen pitää siis pikkuisen olla psykoosissa, pystyäkseen jonkinlaiseen toimintaan.

      • Hhujikkn
        mania_tarpeellista kirjoitti:

        Hmmm..
        Psykoosi on siis suhteellisen normaali mielentila.
        Ihmisen pitää siis pikkuisen olla psykoosissa, pystyäkseen jonkinlaiseen toimintaan.

        Ihmisiä on paljon eriasteisissa psykooseista, mutta ei siinä mitään normaalia ole sinänsä. Toki ihmisillä on harhaisia käsityksiä toisistaan, ulkomaalaisista, Jumalasta jne.. Mutta nämä ovat kulttuurin mukaisia harhoja joka on kollektiivista harhaa. Sitä ei lasketa psykoosiksi.

      • mielipide_tämäkin
        Hhujikkn kirjoitti:

        Ihmisiä on paljon eriasteisissa psykooseista, mutta ei siinä mitään normaalia ole sinänsä. Toki ihmisillä on harhaisia käsityksiä toisistaan, ulkomaalaisista, Jumalasta jne.. Mutta nämä ovat kulttuurin mukaisia harhoja joka on kollektiivista harhaa. Sitä ei lasketa psykoosiksi.

        "..kulttuurin mukaisia harhoja joka on kollektiivista harhaa.."
        Mielipidekysymys siis.

      • Hikokk
        mielipide_tämäkin kirjoitti:

        "..kulttuurin mukaisia harhoja joka on kollektiivista harhaa.."
        Mielipidekysymys siis.

        Periaatteessa kyllä, mutta ei. Psykoosi on sitä että rakkaani luulee minun suunnittelevan hänen murhaamistaan ja alkaa siksi valmistautua tähän murhayritykseen ja on valmiina puukottamaan minut ensin ja nukkuu veitsi patjan alla, teeskennellen että kaikki on ok. Tämän asian hänelle ovat kertoneet "ne" jotka ovat jonkinlaisia enkeleitä jotka tietävät kaiken. Se on esim. psykoosia.

        Toinen esimerkki: Nainen on rakastunut Tom Cruiseen ja Tom Cruise lähettääkin hänelle salaisia viestejä joka tuutista. Hän saattaa saada raivokohtauksen jos hän on missannut jonkin yhteydenoton ja syy on hänen nykyisen poikaystävänsä.

      • ev5gi7wvf
        Hikokk kirjoitti:

        Periaatteessa kyllä, mutta ei. Psykoosi on sitä että rakkaani luulee minun suunnittelevan hänen murhaamistaan ja alkaa siksi valmistautua tähän murhayritykseen ja on valmiina puukottamaan minut ensin ja nukkuu veitsi patjan alla, teeskennellen että kaikki on ok. Tämän asian hänelle ovat kertoneet "ne" jotka ovat jonkinlaisia enkeleitä jotka tietävät kaiken. Se on esim. psykoosia.

        Toinen esimerkki: Nainen on rakastunut Tom Cruiseen ja Tom Cruise lähettääkin hänelle salaisia viestejä joka tuutista. Hän saattaa saada raivokohtauksen jos hän on missannut jonkin yhteydenoton ja syy on hänen nykyisen poikaystävänsä.

        Mikä tekee kuvaamastasi ajattelusta ja toiminnasta psykoosia? Miten erotat tämän psykoosin siitä, että henkilö luulee sinun suunnittelevan itsensä murhaamista ja on siksi valmistautunut sen varalta?

      • Hikokk
        ev5gi7wvf kirjoitti:

        Mikä tekee kuvaamastasi ajattelusta ja toiminnasta psykoosia? Miten erotat tämän psykoosin siitä, että henkilö luulee sinun suunnittelevan itsensä murhaamista ja on siksi valmistautunut sen varalta?

        Jos ei ole syytä niin yliampuva paranoia ei ole tervettä. Varsinkaan jos tila ei mene ohi vaan pahenee koko ajan. Olet oikeassa siinä että terveen ja sairaan raja on häilyvä. Yksi psykootikko on saateltu mielisairaalaan ja hänen epikriisinsä oli aivan käsittämätöntä luettavaa. Siellä oli ufot ja lahkot ja salaseurat ja tähtien asennot kaikki iloisesti sekaisin ja tyyppi alkoi hätääntyä jos piti kävellä kotoa 200 metriä.

        Voin kertoa tässä eräästä LSD-tripistäni joka muistutti ehkä psykoosia. Kaikkialla oli mielestäni poliiseja jotka pitivät yhteyttä korvanappien avulla. Oli tavallinen kesäpäivä ulkona. Lintubongarit esittivät kuvaavansa lintuja, mutta minuahan ne olivat tulossa kuvaamaan. Taivaalla lenti helikopteri ja olin varma että kohta olen kymppiuutisissa jossa kerrotaan että liikkeitäni ollaan seurattu koko päivä. Eri ilmansuuntiin liikkuminen muutti maailman erilaiseksi tunnelmaltaan ja väreiltään. Oli iloisia ilmansuuntia ja painajaismetsiä joissa puut olivat kuin lapsuuden pelkojen hirviöitä. Koska se oli vain trippi niin sehän meni ohi niinkuin se menee.

        En tiedä onko psykoosi tuollaista koska minähän kokoajan tiesin kokemani harhoja ja näin ollen yritin vain sinnitellä ihan pokkana vaikka pelotti. Onneksi oli seuraa, muuten olisin ollut kuin eksynyt lapsi. Vanhoja muistoja.

      • ev5gi7wvf
        Hikokk kirjoitti:

        Jos ei ole syytä niin yliampuva paranoia ei ole tervettä. Varsinkaan jos tila ei mene ohi vaan pahenee koko ajan. Olet oikeassa siinä että terveen ja sairaan raja on häilyvä. Yksi psykootikko on saateltu mielisairaalaan ja hänen epikriisinsä oli aivan käsittämätöntä luettavaa. Siellä oli ufot ja lahkot ja salaseurat ja tähtien asennot kaikki iloisesti sekaisin ja tyyppi alkoi hätääntyä jos piti kävellä kotoa 200 metriä.

        Voin kertoa tässä eräästä LSD-tripistäni joka muistutti ehkä psykoosia. Kaikkialla oli mielestäni poliiseja jotka pitivät yhteyttä korvanappien avulla. Oli tavallinen kesäpäivä ulkona. Lintubongarit esittivät kuvaavansa lintuja, mutta minuahan ne olivat tulossa kuvaamaan. Taivaalla lenti helikopteri ja olin varma että kohta olen kymppiuutisissa jossa kerrotaan että liikkeitäni ollaan seurattu koko päivä. Eri ilmansuuntiin liikkuminen muutti maailman erilaiseksi tunnelmaltaan ja väreiltään. Oli iloisia ilmansuuntia ja painajaismetsiä joissa puut olivat kuin lapsuuden pelkojen hirviöitä. Koska se oli vain trippi niin sehän meni ohi niinkuin se menee.

        En tiedä onko psykoosi tuollaista koska minähän kokoajan tiesin kokemani harhoja ja näin ollen yritin vain sinnitellä ihan pokkana vaikka pelotti. Onneksi oli seuraa, muuten olisin ollut kuin eksynyt lapsi. Vanhoja muistoja.

        Mitä tarkoitat, että ei ole tervettä? Mikä siitä tekee sairautta? Käytätkö sanoja terve ja sairas lääketieteellisessä (kirjaimellisessa) vai kielikuvallisessa merkityksessä? Erehtyminen ei ole sairaus vaikka kuinka paljon menisi metsään. Se ei täytä sairauden määritelmää.

      • Mihin_uskoa
        Hikokk kirjoitti:

        Jos ei ole syytä niin yliampuva paranoia ei ole tervettä. Varsinkaan jos tila ei mene ohi vaan pahenee koko ajan. Olet oikeassa siinä että terveen ja sairaan raja on häilyvä. Yksi psykootikko on saateltu mielisairaalaan ja hänen epikriisinsä oli aivan käsittämätöntä luettavaa. Siellä oli ufot ja lahkot ja salaseurat ja tähtien asennot kaikki iloisesti sekaisin ja tyyppi alkoi hätääntyä jos piti kävellä kotoa 200 metriä.

        Voin kertoa tässä eräästä LSD-tripistäni joka muistutti ehkä psykoosia. Kaikkialla oli mielestäni poliiseja jotka pitivät yhteyttä korvanappien avulla. Oli tavallinen kesäpäivä ulkona. Lintubongarit esittivät kuvaavansa lintuja, mutta minuahan ne olivat tulossa kuvaamaan. Taivaalla lenti helikopteri ja olin varma että kohta olen kymppiuutisissa jossa kerrotaan että liikkeitäni ollaan seurattu koko päivä. Eri ilmansuuntiin liikkuminen muutti maailman erilaiseksi tunnelmaltaan ja väreiltään. Oli iloisia ilmansuuntia ja painajaismetsiä joissa puut olivat kuin lapsuuden pelkojen hirviöitä. Koska se oli vain trippi niin sehän meni ohi niinkuin se menee.

        En tiedä onko psykoosi tuollaista koska minähän kokoajan tiesin kokemani harhoja ja näin ollen yritin vain sinnitellä ihan pokkana vaikka pelotti. Onneksi oli seuraa, muuten olisin ollut kuin eksynyt lapsi. Vanhoja muistoja.

        Mitä luulette, että tästä pappasta on tuntunut, kun hoitaja saanoo:
        "”Jos et saatana ota sitä lääkettä, haen aseen ja ammun sinut.”
        http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/848886/Potilaita pahoinpideltiin vuosien ajan Turussa

        "Petrin isä oli Turun sairaalan "kauhujen osastolla" – isä kuiskasi usein: "Ne uhkaavat ampua mua"
        http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/petrin-isa-oli-turun-sairaalan-kauhujen-osastolla-isa-kuiskasi-usein-ne-uhkaavat-ampua-mua/5747094

        Ja jos pappalla on vielä ollut oikeita omiakin ääniä ja harhaluuloja. Ja siinä sitten hoitsu uhkailee ampumisella. Miten siinä menee todellisuus sekaisin. Mihin uskoa?

      • Anonyymi

        Tuo on vanha kommentti, mutta pisti psykoosin uusiminen silmään.

        Väitetään, mitä väitetään.
        Minulla on viimeisestä psykoosista parikymmentä vuotta aikaa, ja muutama vuosi sitten sanottiin, että pitäisi lääkettä käyttää ennaltaehkäisevästi.
        En toki suostunut moiseen.

        Se on kuitenkin varmaan totta, että lyhyellä aikavälillä, puolesta vuodesta pariinkin vuoteen riski sairastua uudelleen psykoosiin on mahdollista.

        Tuotakaan ei voi mitenkään yleistää, nouseeko riski sairastua uudelleen jokaisen kohdalla.
        Lääkityksen loputtua sama juttu, jotkut sairastuvat, ja jotkut eivät.

    • painajaisunia

      https://en.wikipedia.org/wiki/Psychosis#History

      Sana on peräisin 1840 luvulta, erottamaan hermoperäisen neuroosin psykologisesta vaivasta.

      Psykiatria on siis erittäin hataralla pohjalla lääkitessään psykologista vaivaa neurologiaan vaikuttavilla aineilla. Joko käsite psykoosi on virheellinen tai neurologian muokkaaminen "lääkkeillä" on virheellistä.

      Hermolamaajat (neuroleptit) ovat peräisin 50-luvun anesteesia / nukutuslääkkeistä. https://en.wikipedia.org/wiki/Antipsychotic#History

      Sinänsä jos esitetään hypoteesi että psykoosi olisi unen ja valveen sekoittumista, ja neurolepti siirtäisi ihmistä kohti unitilaa, mutta kuitenkin aivojen unikeskus olisi aktiivinen, päädytään tilanteeseen jossa valveuni voimistuu kun tietoisuus vaimenee neuroleptien vaikutuksesta. https://en.wikipedia.org/wiki/Sleep#Dreaming

      Voisi ajatella että paras keino vähentää päiväunia olisi runsas nukkuminen unia nähden. Vaikka hyvin pehmustetussa huoneessa turvallisuutta ja tukea kokien.

      • Terveisin

        Hyvä huomio. Jos ihminen ei mene unimaailmaan niin unet tulevat valvemaailmaan. Ehkä psykoosin laukaiseekin jonkinlainen unihäiriö. Vaikka ihminen nukkuu niin unen koostumus voi olla väärä ja voimakas stressi työntää sitten rajan yli tajunnan tilaan missä valve ja uni sekoittuvat ja ihninen ei tiedä enää mikä on totta.

      • unta_palloon
        Terveisin kirjoitti:

        Hyvä huomio. Jos ihminen ei mene unimaailmaan niin unet tulevat valvemaailmaan. Ehkä psykoosin laukaiseekin jonkinlainen unihäiriö. Vaikka ihminen nukkuu niin unen koostumus voi olla väärä ja voimakas stressi työntää sitten rajan yli tajunnan tilaan missä valve ja uni sekoittuvat ja ihninen ei tiedä enää mikä on totta.

        Unihäiriöihin lääkkeeksi risperidonia ja imovanea. Oloa helpottamaan mirtazapinia.
        Mitenkä tuolla keitoksella huonounisen olo ja unet paranee?

    • muistumieleen

      Lain suvaisemaan määräaikaisuuteen niitä popsitaan. Syrjintä tai eriarvoinen kohtelu
      kohdistuu työpaikalla yleisimmin määräaikaisiin työntekijöihin, käy ilmi työ- ja elinkeinoministeriön tuoreesta työolobarometrista. Kyselyssä on haastateltu yli 1 700:aa palkansaajaa.
      Noin 15 prosenttia vastanneista arvioi, että omalla työpaikalla esiintyy määräaikaisten syrjintää.
      Osa-aikaisiin kohdistuva syrjintä oli puolet harvinaisempaa. Sekä määräaikaisiin että osa-aikaisiin kohdistuva syrjintä on yleistynyt viime vuosina aiemmasta. Rasismista ei lainsäätelyllä pääse.

    • Lääkitys

      KETIPINOR 100 mg.
      Aamu:100 mg
      Päivä:100 mg
      Ilta:300 mg.

    • antipsykoottinen

      Hei eikös se ole positiivinen asia että neuroleptit korvasivat lobotomian. ;)

      Nykyään niillä hoidetaan seuraavia tiloja: skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, Touretten oireyhtymä, masennus, unettomuus, levottomuus, aggressiivisuus, ahdistuneisuus, taisipa olla jopa syömishäiriötkin ja lista tuntuu kasvavan. Minulla ei tosin mene jakeluun, miksi näillä hoidetaan muita kuin ykköskohtaa.

      Neuroleptien toimintaperiaatekin on erittäin tieteellisesti ymmärretty: "Useiden neurolepteillä hoidettavien sairauksien taikka itse antipsykoottisten lääkkeiden erityisen tarkkaa toiminta- tai vaikutusmekanismia aivoissa ei kuitenkaan tunneta"

      Minä neuvoisin kyllä ahdistukseen hakemaan vähän toisenlaista hoitokeinoa.

      • ev5gi7wvf

        Millä tavalla sinusta niillä on sitten järkevää "hoitaa" "skitsofreniaa"? Miten se poikkeaa muista mielestäsi?

        Toisenlaisia keinoja hyvinkin suosittelen minäkin. Kukin tavallaan.

      • unta_palloon

        Toistan kysymykseni:
        Unihäiriöihin lääkkeeksi risperidonia ja imovanea. Oloa helpottamaan mirtazapinia.
        Mitenkä tuolla keitoksella huonounisen olo ja unet paranee?

      • KysymykseenVastaus
        unta_palloon kirjoitti:

        Toistan kysymykseni:
        Unihäiriöihin lääkkeeksi risperidonia ja imovanea. Oloa helpottamaan mirtazapinia.
        Mitenkä tuolla keitoksella huonounisen olo ja unet paranee?

        Hei, unihäiriöön Risperidonia?? Tämä on vahva psykoosilääke jota syötetään suljetulla osastolla. Aiheuttaa vähintään lihomista, väsymystä ja lihasheikkoutta.

        Imovane: Nukuttaa, mutta itselläni vaikutti ruuansulatukseen niin että laihduin vaikka söin normaalisti ja maha aina kuralla, sama juttu tyttöystävällä. Kun lopetin syönnin niin näin parina yönä todella helvetillisiä painajaisia.

        Mirtazapiini: Näistä paras. Aiheuttaa riippuvuutta. Olon paranemisesta en ole ihan varma. Ehkä se voi vähän parantaa. Bentso olis parempi ja vois jättää Imovanenkin hiiteen.

      • mitenkä_tässä_käy

        Jep. Risperonia unettomuuteen. Alkuun puhuttu 6 kk. Päälle Imovanea ja Mirtazapinia.

    • antipsykoosi

      Sama jäbä puhelee itsekseen.

    • Vuonna2016

      SSRI-lääkkeiden ja psykoosilääkkeiden avokätinen määrääminen kertoo paljon tästä yhteiskunnasta millaisia ihmisten haluttaisiin olevan: Kesyjä laumaeläimiä jotka soljuvat sen virran mukana jota valtaapitävät ohjailevat. Sen takia esim. psykedeeliset huumeet on niin ankarasti kielletty. Ettemme heräisi.

      • Vuonna2016

        Kyseessä on kemiallinen rajoittaminen. SSRI-lääkkeet myös vievät tehon psykedeelisistä aineista ja tekevät extaasista mahdollisesti tappavaa.

        Seksuaalisen halun katoaminen johtuu liiasta serotoniinista (tämä on tärkeää) ne alasajavat tiettyjen dopamiinireseptorien toimintaa jotka vastaavat mm. lyhytkestoisen nautinnon haluamisesta ja saamisesta esim. seksi. Dopamiini on se joka pistää himot hyrräämään. Maailma on yksi suuri aivopesulaitos, mutta (älkää ottako näitä juttuja liian vakavasti) ihmiset voivat onneksi tehdä vielä valintoja ja etsiä tietoa ja valita itse lääkkeensä.

    • this-is-insane

      On aivan käsittämätöntä jrjettömyyttä määrätä psykoosilääkkeitä ja psykoosilääkkeiden ja masennuslääkkeiden yhdistelmälääkitystä tässä mittakaavassa kuin nykyään. Sanoisin empiiristen havaintojeni perusteella, että ehkä korkeintaan 10 % nykyisistä neuroleptien käyttäjistä tarvitsee oikeasti sitä lääkitystä. Tilanne on valitettavasti ajautunut tällaiseksi, koska kukaan ei uskalla ääneen sanoa, miten asiat oikeasti ovat. Neuroleptit ovat niitä kaikkein vahvimpia psyykelääkkeitä, nimenomaan psyykelääkkeitä, ja niitä pitäisi määrätä vain siihen tarkoitukseen, vakavista psyyken häiriöistä kärsiville, ei millään heppoisella perusteella joka ikiseen vaivaan. Osa lääkäreistä on aivan pihalla ja tietämättömiä mitä oikein tekevät, eivätkä näe kokonaiskuvaa, onhan se helppo laittaa yksittäinen potilas psykoosilääkitykselle, mutta kun näitä potilaita taitaa olla kuusinumeroinen määrä tässä maassa, niin jossain on jotain pahasti pielessä. Varmaan useat lääkäritkin tajuavat itsekin, että ei tämä ole oikein, mutta eivät joko uskalla tai kykene tekemään mitään tälle valtavalle psykoosilääkkeiden määrämiselle. Se ei vaadi kovin paljon kyttää sitä järkeä, että tajuaa, ettei niillä psykoosilääkkeillä voi auttaa suurinta osaa potilaista, jotka niitä nyt käyttää tai joille niitä aiotaan määrätä. Missä sitten vika? Osa ongelmasta on byrokratiassa, koska jos kaikilla ohjeistuksilla ja määräyksillä suorastaan kielletään käyttämästä oikeita ja järkeviä vaihtoehtoisia lääkkeitä, joista osa voidaan luokitella jopa huumausaineiksi, niin miten yksittäisellä lääkärill, tutkijalla tai muuten asiaan perehtyneellä voi olla mitän vaikutusvaltaa mihinkään. Ei mitenkään. On erittäin valitettavaa nähdä näitä kokemattomia, ymmärtämttömiä tai omaan järkeen luottamattomia lääkäreitä määräämässä neurolepteja kuin liukuhihnalta, vaikka kuka tahansa näkee, että nykyinen psykoosilääketilanne on aivan järjetön. Sen sijaan, että siellä ohjeistuksissa rajoitetaan tiettyjen lääkkeiden määräämistä ja suositaan hyvin vahvasti psykoosilääkkeiden kokeilemista potilailla, pitäisi pikemminkin siellä olla rajoituksia psykoosilääkkeiden nykyisenkaltaiselle käyttäjämäärälle. Ei näin suuri prosentti väestöstä todellakaan tarvitse mitään psykoosilääkitystä. Mutta kun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, palkkaa tulee tilille tuhansia kuukaudessa, ja sen palkan eteen ei tarvitse kuin kirjoittaa reseptejä reseptien perään, neuroleptiä päivästä toiseen, ja kaikki menee ohjeiden ja pykälien mukaan. Tämä on aivan kuin noidankehä, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Odotan sitä aikaa, kun jokin toinen lääkeryhmä tai hoitomuoto korvaa neuroleptit, mutta siihen voi mennä aikaa. Joka tapauksessa nykyinen tilanne on aivan järjetön ja menee yli ymmärryksen. Ensimmäinen tavoite tulisi olla: nyt määrättävien psykoosilääkkeiden kokonaismäärän vähentäminen 90 prosentilla.

      • Jihikink

        Minun on vaikea nähdä neuroleptejä minään psyykelääkkeinä. Ne ovat vanhoja nukutusaineita jotka kyllä vähentävät harhoja (minulla Ketipinor myös aiheuttaa harhoja). Voimakas harhaluuloisuus voisi olla kyllä käyttöaihe, mutta seurauksena potilas rapistuu.

    • Lääkitseminen
    • lopenkyllästynyt

      yritän nykyään välttää käymästä arvauskeskuksessa, vaikka se yksityinenkin maksaa.
      joskus on kuitenkin pakko.
      vaivana on viikon parin jatkunut totaalinen unettomuus, niitä tulee sykleinä ja sitten ahdistus tai paniikki aamulla tai päivällä, jolloin olen lähes toimintakyvytön arkiaskareiden suhteen. töissä käynnistä puhumattakaan.
      vuosia sitten sain vielä bentsopohjaisia uni ja-rauhoittavia lääkkeitä muutamaksi viikoksi, jolla vaiva meni ohi. en käyttänyt niitä väärin, vaan tarpeeseen.
      nyt tarjolla on vain ketipinoria, melatoniinia, ataraxia. joista ei ole ollut apua.
      olen jonossa pidempään psykoterapiaan, koska kai näille vaivoille joku syykin on. josko joskus pääsisi tästä kissan hännän vedosta lääkäreiden kanssa.
      eniten loukkaa se, etteivät lääkärit juurikaan arvosta potilaan mielipiteitä vaan jyräävät ohi.

    • dont-touch-medicines

      Oon lukenu anhedoniasta.... Kai se on sitä. En kestä tätä emootioiden katoamista, mikä mulle on tullu psykoosilääkkee lopetuksen jälkee. Nuppitohtori tietenki innolla masennuslääkettä ois kokeilemassa. Ei ei ei vaikka niitä käytin 10 vuotta sitten jonkun aikaa ja olin kai tuolloin ihan ok.Muttaku tää ei oo masennusta!! Tää on sitä ettei tunne paitsi ahdistusta ja outouden tunteita (jipii), muistotkaa ei oikee tunnu miltää ja päänuppi ei toimi. Mun tunteet mun läheisiäki kohtaan on muuttunut, en vaan tunne. Tv-ohjelmat ei tunnu. Mä haluan tuntea!!!!

      Mitä järkeä koko ihmisenä olossa on tällasen olon vallassa, ihan niinku eläisin jossain maailman ankeimmassa tilassa. Joskus aikoinaan sain jo aamukahvista semmoset vibat ja tupakasta, läpänderin heitosta kaverien kanssa, nyt: NADA, olin kai vähän maaninenki. Mä mietin onko tää jotain depersonalisaatiota tai jotaki, ku kaikki paikatki mitkä ennen synnytti semmosen tuttuuden kokemuksen, tuntuu oudoilta, ihan niinku nää lääkkeet ois muokannu kaikkea miten koen kaiken ja sillee kai nää psykotrooppiset mömmöt toimii, ihan arvaamattomasti. Loppuelämä tällasta nii tuntuu kamalalta ajatukselta!!

      Ku olin psykoosissa, koin jotenkin kauniita tunteita, hengellisiäkin. Saatoin ihastella auringonlaskua ja ajatella, että vau. Välillä tosin olin tuolloin myös ahdistunut. Mutta tunsin JOTAKIN.

      Ku lopetin, taas tuntuu että kaikki on muuttunu, ja vielä pahemmaks. Lopetin kai liian nopeesti.

      Ja pakko sanoa, et ees niissä mömmöissä en ikinä tuntenu tällasta tunteide kadontaa, vaikka olinki jotenki.. lamaantunu. Mietin liikuttaako mua enää mikään.

      • tiedä_häntä

        Väitetään, että psykoosia seuraa masennus.

      • Limbic_damage

        Sinulla on mahdollinen iatrogeeninen aivovaurio aikaisemmasta "psyykenlääkkeiden" käytöstä. Silloin ei tunne, kun esimerkiksi limbinen järjestelmä on poltettu rikki huumein. Pahoittelut.

    • voinsuositella

      Minulla meni seroquelia yöksi ja lisäksi ketipinoria yöksi. lisäksi yhtä toista mielialalääkettä ja masennuslääkettä Päätin kuitenkin lopettaa näitten syönti pari kolme vuotta sitten. Aloitin hitaasti eli ensin puolitin ja sitten kokonaan. Onneksi en silloin kärsinyt vieroitusoireita ja nyt olen lopettamaisillani kokonaan tuon ketipinorin sillä saan ihan hyvin unta melatoniin kanssa. Nyt en kerro noitten toisten lääkkeitten nimiä sillä pelkään että avohoito saa vihiä . Käytin vakituisesti lääkkeitä vuodesta 2012. Minulla oli kohonnutta verenpainetta, kohonneita sokeriarvoja, kohonneita maksa-arvoja sekä munuaiset kärsivät. Painoni nousi 20 kg vaikken syönyt paljoa. Nivelet käpristyivät sykkyrälle aina istuessa ja kävellessä. Olen skitsoaff. bipo jolla vakavia masennusoireita. Lääkäri yritti aina keksiä miksi kaikki arvot nousivat ja kysyi syönkö paljon sokeria, juonko alkoholia jne. Ihan tyhmää yrittää syyllistää sellaista henkilöä joka syö SSRI MYRKKYJÄ useamman vuoden ajan. Ihan kuin en söisi mitään kun syön mielialalääkkeittä terkkarilääkärin mielestä!!. Välillä kärsin todella vakavista psyykkisistä vaivoista mutta puren aina hampaat yhteen sillä vuosien aikana KAIKKI nää fyysiset oireet on helpottunu ja olen kumminkin PALJON onnellisempi nyt kuin lääkityksen aikana. Olen ikäänkuin löytänyt elämäni uudelleen. Kaikki aistit toimivat paremmin, olen löytänyt uusia harrastuksia, ystäviä, seksielämä on alkanut maistua , ei pyörrytä enää....
      Lääkärit oikein ihmettelevät kun kaikki arvot on ihan ok ja olen laihtunut nuo lihomani kilot. Olen alkanut suunnitella työhönpaluuta mutten aio kertoa tätä lääkärille sillä en luota häneen. En tietenkään ole kertonut sitäkään kenellekään avolla että minä en enää syö noita myrkkyjä.
      Suosittelen muillekin. Kunhan aloittaa hitaasti.

      • Anonyymi

        Seroquel ja Ketipinor on sama lääke, vain eri kauppanimet.

    • Jokainenkatsomaan

      Jokaikisen ihmisen pitäisi nähdä tämä ohjelma. Katsoa oikein ajatuksella. Kuuluu yleissivistykseen tuntea neuroleptilääkityksen vaikutus ja merkitys ihmiselämälle.

    • Anonyymi

      https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33550993/
      Jos syöt psykoosilääkkeitä useita vuosia, niin sinulla on moninkertainen riski uusiutuneeseen psykoosiin.

      No tämänhän psykiatrit ovat varmasti pienemmistä tutkimuksista hoksanneetkin. Mutta vielä siellä Käypä Hoito-suosituksessakin lääkkeitä tuputetaan. Ihan välinpitämätöntä sakkia - kunhan et sekoa minun vuorollani.

      • Anonyymi

        Mitä isommat riskit lääkkeitä käyttävillä on sairastua psykoosiin useammin, niin psykiatreilla ainakin riittää töitä, ei ole pelkoa työttömäksi jäämisestä.

      • Anonyymi

        Tuo tutkimus on yksi laajimmista ja pitäaikaisimmista seurantatutkimuksista mitä on tehty, mutta jostain syystä siihen ei viitta esim. suomalaisessa käypä hoito -suosituksessa. Psykiatriassa sivuutetaankin kaikki epämielyttävät tutkimukset, jotka eivät tue lääkekeskeistä hoitoa. Monet lääkeyhtiöihin hyvät verkostot kehittäneet tutkijat erityisesti Suomessa taas ovat tehtailleet sarjoittain rekisteripohjaisia pitkäaikaistutkimuksia, joissa toistuvasti löydetään että psykoosipotilaat hyötyvät psykoosilääkityksestä pitkällä aikavälillä. Heidän alkemistiset tutkijan lahjansa tosiaan tekevät muut kateelliseksi, koska he saavat toistuvasti nämä sydänperäisiä äkkikuolemia, massiivista ylipainoa, akatisiaa, pakkoliikkeitä ja erinäisiä sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavat lääkkeet vaikuttamaan siltä, kuin ne psykoosin eston lisäksi vieläpä pidentäisivät jollain ihmeen mekanismin avulla käyttäjiensä elinikää.

        Sen vielä hyväksyy, että aivotoimintaa lamaavat aineet lyhyellä aikavälillä vähentävät psykoottisten kokemusten intensiivisyyttä etenkin lääkärien tulkitsemana, mutta eliniän piteneminen on jo hyvin ihmeellinen löydös. Myös silloinkin, kun heidän tutkimuksensa johtavat päin vastaiseen tulokseen (tutkimusasetelman ja mittaustapojen suunnittelussa ei olla siis onnistuttu riittävän hyvin), voidaan tulos sivuuttaa täysin irrelevanttina. Esimerkiksi Tiihonen et. al (2009) löysivät tutkimuksissaan yhteyden matalamman kuolleisuuden ja neuroleptien lyhyen aikavälin (alle 6kk) käytön välillä, mutta eivät ottaneet sitä vertailuryhmäksi, kun määrittivät kuolleisuuriskiä vaan vertasivat kuolleisuutta suhteessa suhteessa 6kk-2 vuotta käyttävien ja muiden välillä. Näin luotiin vaikutelma, että kuolleisuus laski lineaarisesti suhteessa neuroleptien käytön pituuteen, vaikka todellisuudessa kuolleisuus nousi 6 kk jälkeen ja alkoi taas hieman laskea 2 vuoden käytön jälkeen. Lisäksi noissa naturalistisissa tutkimuksissa lasketaan riskejä ryhmien välille, joiden taustamuuttujia ei kerrota, kuten hyviin tieteellisiin käytäntöihin kuuluu. Koska eihän tutkimuksia voi arvioida, jos ei kerrota että mistä datasta riskikertoimet on laskettu. Jotkut tutkimukset lähentelevät jo tieteellistä vilppiä, koska niissä käytetään niin tarkoitushakuisesti erinäisiä laskentatapoja ja tutkimusmetodeja sekä tutkimusastelmia, että tutkimuksen tarkoitus ei voi jäädä epäselväksi.
        https://www.madinamerica.com/2020/05/do-antipsychotics-protect-against-early-death-a-review-of-the-evidence/

        Mutta juuri noihin tuon tyyppisiin tutkimuksiin käypä hoito -suosituksissakin mielellään viitataan. Todennäköisesti niissä ei tulla myöskään viittaamaan viime vuonna julkaistuun Tiihosen ynnä muiden tapaan rekisteriaineistoja hyödyntävään 19 vuotta käsittäneeseen tutkimukseen, jossa jostain syystä (ehkä taustamuuttujien kontrolloinnin takia?) saatiin täysin päin vastaisia tuloksia kuin mitä ollaan saatu, kun lääkeyhtiöiden kanssa hedelmällistä yhteistyötä harjoittavat tutkijat ovat saaneet melkein samasta aineistosta. Miten voi tosiaan melkein samasta aineistosta saada täysin päin vastaisia tuloksia? Olisikohan kyse ehkä rakenteellisesta korruptiosta, jossa tutkijat saavat ihmeellisiä alkemistin lahjoja ja onnistuvat taikomaan arsenikistakin elämän eliksiirin tieteellisellä vilipillä ja tilastokikkailulla. Kukaan ei välitä kummastella näitä ihmeellisiä tutkimustuloksia, koska onhan kyse kuitenkin yhteiskunnan pohjasakasta, mielisairaista, joiden sairauden hoitoon kehitetyt ihmelääkkeet eivät jostain syystä ole vaan mitenkään näkyneet eliniän pitenemisenä suhteessa muuhun väestöön, ei toimintakyvyn parantumisena eikä psykoottisen harhojen vähenemisenä. Näitä lääkkeitä kiitetään siitä, että mahdollistivat mielisairaiden avohoidon, mutta rohkenen epäillä että suurempi tekijä oli sosiaaliturvan paranemisella ja sillä, että potilaat eivät enää olleet riippuvaisia aika karusti hulluja kohtelevien lähiyhteisöjensä hyväntahtoisuudesta kun lähtivät laitoksista.
        https://academic.oup.com/schizbullopen/article/1/1/sgaa050/5904462

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo tutkimus on yksi laajimmista ja pitäaikaisimmista seurantatutkimuksista mitä on tehty, mutta jostain syystä siihen ei viitta esim. suomalaisessa käypä hoito -suosituksessa. Psykiatriassa sivuutetaankin kaikki epämielyttävät tutkimukset, jotka eivät tue lääkekeskeistä hoitoa. Monet lääkeyhtiöihin hyvät verkostot kehittäneet tutkijat erityisesti Suomessa taas ovat tehtailleet sarjoittain rekisteripohjaisia pitkäaikaistutkimuksia, joissa toistuvasti löydetään että psykoosipotilaat hyötyvät psykoosilääkityksestä pitkällä aikavälillä. Heidän alkemistiset tutkijan lahjansa tosiaan tekevät muut kateelliseksi, koska he saavat toistuvasti nämä sydänperäisiä äkkikuolemia, massiivista ylipainoa, akatisiaa, pakkoliikkeitä ja erinäisiä sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavat lääkkeet vaikuttamaan siltä, kuin ne psykoosin eston lisäksi vieläpä pidentäisivät jollain ihmeen mekanismin avulla käyttäjiensä elinikää.

        Sen vielä hyväksyy, että aivotoimintaa lamaavat aineet lyhyellä aikavälillä vähentävät psykoottisten kokemusten intensiivisyyttä etenkin lääkärien tulkitsemana, mutta eliniän piteneminen on jo hyvin ihmeellinen löydös. Myös silloinkin, kun heidän tutkimuksensa johtavat päin vastaiseen tulokseen (tutkimusasetelman ja mittaustapojen suunnittelussa ei olla siis onnistuttu riittävän hyvin), voidaan tulos sivuuttaa täysin irrelevanttina. Esimerkiksi Tiihonen et. al (2009) löysivät tutkimuksissaan yhteyden matalamman kuolleisuuden ja neuroleptien lyhyen aikavälin (alle 6kk) käytön välillä, mutta eivät ottaneet sitä vertailuryhmäksi, kun määrittivät kuolleisuuriskiä vaan vertasivat kuolleisuutta suhteessa suhteessa 6kk-2 vuotta käyttävien ja muiden välillä. Näin luotiin vaikutelma, että kuolleisuus laski lineaarisesti suhteessa neuroleptien käytön pituuteen, vaikka todellisuudessa kuolleisuus nousi 6 kk jälkeen ja alkoi taas hieman laskea 2 vuoden käytön jälkeen. Lisäksi noissa naturalistisissa tutkimuksissa lasketaan riskejä ryhmien välille, joiden taustamuuttujia ei kerrota, kuten hyviin tieteellisiin käytäntöihin kuuluu. Koska eihän tutkimuksia voi arvioida, jos ei kerrota että mistä datasta riskikertoimet on laskettu. Jotkut tutkimukset lähentelevät jo tieteellistä vilppiä, koska niissä käytetään niin tarkoitushakuisesti erinäisiä laskentatapoja ja tutkimusmetodeja sekä tutkimusastelmia, että tutkimuksen tarkoitus ei voi jäädä epäselväksi.
        https://www.madinamerica.com/2020/05/do-antipsychotics-protect-against-early-death-a-review-of-the-evidence/

        Mutta juuri noihin tuon tyyppisiin tutkimuksiin käypä hoito -suosituksissakin mielellään viitataan. Todennäköisesti niissä ei tulla myöskään viittaamaan viime vuonna julkaistuun Tiihosen ynnä muiden tapaan rekisteriaineistoja hyödyntävään 19 vuotta käsittäneeseen tutkimukseen, jossa jostain syystä (ehkä taustamuuttujien kontrolloinnin takia?) saatiin täysin päin vastaisia tuloksia kuin mitä ollaan saatu, kun lääkeyhtiöiden kanssa hedelmällistä yhteistyötä harjoittavat tutkijat ovat saaneet melkein samasta aineistosta. Miten voi tosiaan melkein samasta aineistosta saada täysin päin vastaisia tuloksia? Olisikohan kyse ehkä rakenteellisesta korruptiosta, jossa tutkijat saavat ihmeellisiä alkemistin lahjoja ja onnistuvat taikomaan arsenikistakin elämän eliksiirin tieteellisellä vilipillä ja tilastokikkailulla. Kukaan ei välitä kummastella näitä ihmeellisiä tutkimustuloksia, koska onhan kyse kuitenkin yhteiskunnan pohjasakasta, mielisairaista, joiden sairauden hoitoon kehitetyt ihmelääkkeet eivät jostain syystä ole vaan mitenkään näkyneet eliniän pitenemisenä suhteessa muuhun väestöön, ei toimintakyvyn parantumisena eikä psykoottisen harhojen vähenemisenä. Näitä lääkkeitä kiitetään siitä, että mahdollistivat mielisairaiden avohoidon, mutta rohkenen epäillä että suurempi tekijä oli sosiaaliturvan paranemisella ja sillä, että potilaat eivät enää olleet riippuvaisia aika karusti hulluja kohtelevien lähiyhteisöjensä hyväntahtoisuudesta kun lähtivät laitoksista.
        https://academic.oup.com/schizbullopen/article/1/1/sgaa050/5904462

        Olen pohtinut asiaa monelta kantilta, ja kenties lääkityksetkin lyhentävät eliniän odotetta, mutta sekin seikka on otettava huomioon, miten hoidetaan/jätetään hoitamatta somaattiset sairaudet.

        Mt-merkinnät kun löytyvät kirjoista ja kansista, niin turhan usein yleislääkärit ohittavat somaattiset ongelmat.
        Se taas kertoo asenneongelmasta hoitavan tahon suunnalta potilasta kohtaan.

        Eli varmasti sekin vaikuttaa elinikään, kun monet muut sairaudet jäävät vähemmälle, tai täysin, tutkimatta ja hoitamatta.

        Tiedän aika monta esimerkkiä, eli ihmisiä, joille mt-ongelmat ovat muodostuneet ongelmaksi somaattisella puolella.
        Tutkimuksiinkin on joillain ollut todella vaikeaa päästä, saati sitten saada mitään hoitoa, jos ja kun jotain onkin löytynyt.

    • Anonyymi

      Olen syönyt psykoosilääkkeitä 15 vuotiaasta asti ja olen nyt siis 21. Vihaan koko psykiatriaa. Olin joskus skarppi ja hyvämuistinen ihminen mutta olen nyt ihan dementikon tasolla. Tunteita en oo tuntenut vuosiin. Päässä ei kulje mitään koko aja semmoinen sumu aivoissa. En oo vuosiin kyennyt ees puhumaan kunnolla ku en vaan saa ajatuksia muutettua järkevän kuuloseksi puheeksi. Ja sitten se tahdottomuus, en ees jaksa puhua paria sanoja pitempiä lauseita tai hoitaa omia asioitani kun ihan masentunut ja tahdoton olo. Mielihyvää en ole kokenut vuosiin.

      Lääkkeet on kyllä yks helvetti. Olen siis syönyt leponexia joka muutettiin pari vuotta sitten latudaksi. Vittumaisia lääkkeitä.

    • Anonyymi

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1575

    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1224

    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1137

    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1056

    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      1005

    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      997

    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      902

    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      900

    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      754

    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      690
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt