on vaivaista ryssävihalla ratsastelua, samaa millä Lipponen ja Niinistö 1998
perustelivat EMU-intoaan!
Miksi meidän ei pidä uskoa Sixten Korkmania, Paavo Väyrynen on kysynyt kirjoituksessaan 12.2.2016. Siinä hän vastasi Sixten Korkmanin kolumniin "Miksi Paavo Väyrynen on väärässä?" (HS 11.2.2016).
”Miksi Paavo Väyrynen on väärässä” kysyi Sixten Korkman kolumnissaan (HS 11.2.). Hänen vastauksensa on puhdasta politiikkaa. Suomen eroaminen euroalueesta olisi Korkmanin mielestä poliittinen pommi, joka järkyttäisi koko Eurooppaa. Sen jälkeen Suomen lähin ja kenties ainoa ystävä olisi Vladimir Putin, kirjoitti Korkman.
Korkman myöntää, että talouden ja politiikan eliitti vei Suomen rahaliittoon poliittisista syistä. Korkman itse kuului tähän eliittiin.
Poliittinen syy oli halu viedä Suomi Euroopan ytimeen ja osaksi ylikansallista liittovaltiota. Jopa turvallisuuspoliittista perustetta käytettiin. Ajatuksena oli, että rahaliiton myötä EU kehittyisi sotilasliitoksi, jonka kautta Suomi liittyisi Natoon.
Mukana oli myös sisäpoliittisia syitä. Suuri osa politiikan ja talouden eliitistä ajatteli, että jäsenyys rahaliitossa johtaisi markkinavoimien vapautumiseen ja Suomen korporatiivisen järjestelmän murenemiseen.
Kolumnissaan Korkman esittää taloudellisia ja käytännöllisiä perusteita euroeroa vastaan. Argumentit ovat voimattomia. Tämän Korkman itsekin tietää.
Komissiolla oli valmis suunnitelman Kreikan eroamiseksi, ja euroryhmässä lähes kaikki jäsenmaat kannattivat sen toteuttamista. Suomi oli yksi innokkaimmista.
Suomen eroaminen euroalueesta on tietysti sekä taloudellisessa mielessä että käytännössä monin verroin helpompaa kuin pahasti velkaantuneen Kreikan.
Koko rahaliitto oli ensi sijassa poliittinen hanke. Sen piti vahvistaa Eurooppaa ja lisätä unionin yhtenäisyyttä. Toisin on käynyt.
Yhtenäisvaluutta on tuottanut taloudellista vahinkoa ja se on synnyttänyt rajuja ristiriitoja jäsenmaiden sisälle ja niiden välille.
Viiden presidentin suunnitelma tähtää siihen, että euroalueen ongelmat ratkaistaisiin kehittämällä euroalue yhteisvastuulliseksi velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi, jolla on yhteinen budjetti, valtiovarainministeri, hallitus ja parlamentti. Korkman esittää, että Suomen tulee hinnalla millä hyvänsä olla tässä mukana.
Vierailin viime vuoden lopulla Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan mukana Berliinissä. Tapasimme Saksan taloudellisen ja poliittisen eliitin edustajia.
Liittopäivien EU-valiokunnan tapaamisessa kävi ilmi, että Saksassa vahvat voimat toivovat euroalueen purkautuvan siten, että kriisimaat siitä eroaisivat. Sen jäsenet katsoivat, että euroalueesta eroaminen on oikeudellisesti mahdollista.
Jos Suomi ja eteläiset kriisimaat eroaisivat euroalueesta, lähestyttäisiin sitä tilannetta, jota mm. Wolfgang Schäuble aikoinaan tavoitteli.
Yhtenäisvaluutassa (single currency) olisivat keskenään samankaltaiset ydin-Euroopan maat, jotka muodostaisivat ns. optimaalisen valuutta-alueen. Muille euro olisi oman valuutan rinnalla käytettävä yhteinen raha (common currency).
Suomi vaikutti aikanaan siihen, että liian laaja euroalue toteutettiin. Nyt voisimme tehdä palveluksen koko Euroopalle helpottamalla sen hallittua purkamista. Rahaliiton osittainen purkautuminen vauhdittaisi talouskasvua ja lisäisi EU:n yhtenäisyyttä.
Tärkeintä olisi kuitenkin se, että Suomi palauttaisi nopeasti oman kilpailukykynsä. Taloutemme, työllisyytemme, kansalaisten tulot ja valtion verotuotot alkaisivat kasvaa. Valtion velkaantuminen pysähtyisi eikä kipeimpiä menoleikkauksia olisi tarpeen toteuttaa.
HS 12.2.2016
http://www.hs.fi/mielipide/a1455247527714
Ks.
" Paavo Väyrysen tuorein missio on luotsata Suomi ulos rahaliitosta. Onko hankkeessa järkeä?
Suomi liittyi rahaliittoon poliittisista syistä. Talouden kannalta ratkaisu ei ollut vahvasti perusteltavissa. Nyt vallitsevassa tilanteessa eurojäsenyydestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Liittymispäätös tapahtui matalalla profiililla ilman laajaa keskustelua. EMU-jäsenyys oli talouden ja politiikan eliitin hanke. Ruotsissa kansa äänesti eurojäsenyyden kumoon. Jos Suomen kansalta olisi kysytty, olisi sekin sanonut ei. - -
- - Kreikan ero olisi muille jäsenmailla ollut ymmärrettävä, kenties toivottukin tapahtuma. Mutta Suomen ero olisi poliittinen pommi, joka järkyttäisi koko Eurooppaa. Sen jälkeen Suomen lähin ja kenties ainoa ystävä olisi Vladimir Putin.
Unohdetaan koko juttu. Rahaliitto on saatava toimimaan aiempaa paremmin. Ja Suomen pitää oppia elämään rahaliiton vaatimusten kanssa. Tästä on syytä viestittää myös työmarkkinajärjestöjen neuvottelijoille. "
Sixten Korkman
Kirjoittaja on on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen professori."
HS 11.2.2016
http://www.hs.fi/talous/a1455157705504
Vrt.
Professori Korkman: Suomen eurojäsenyys oli vakava erehdys
Iltalehti 22.10.2015
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102220545902_uu.shtml
perustelivat EMU-intoaan!
Miksi meidän ei pidä uskoa Sixten Korkmania, Paavo Väyrynen on kysynyt kirjoituksessaan 12.2.2016. Siinä hän vastasi Sixten Korkmanin kolumniin "Miksi Paavo Väyrynen on väärässä?" (HS 11.2.2016).
”Miksi Paavo Väyrynen on väärässä” kysyi Sixten Korkman kolumnissaan (HS 11.2.). Hänen vastauksensa on puhdasta politiikkaa. Suomen eroaminen euroalueesta olisi Korkmanin mielestä poliittinen pommi, joka järkyttäisi koko Eurooppaa. Sen jälkeen Suomen lähin ja kenties ainoa ystävä olisi Vladimir Putin, kirjoitti Korkman.
Korkman myöntää, että talouden ja politiikan eliitti vei Suomen rahaliittoon poliittisista syistä. Korkman itse kuului tähän eliittiin.
Poliittinen syy oli halu viedä Suomi Euroopan ytimeen ja osaksi ylikansallista liittovaltiota. Jopa turvallisuuspoliittista perustetta käytettiin. Ajatuksena oli, että rahaliiton myötä EU kehittyisi sotilasliitoksi, jonka kautta Suomi liittyisi Natoon.
Mukana oli myös sisäpoliittisia syitä. Suuri osa politiikan ja talouden eliitistä ajatteli, että jäsenyys rahaliitossa johtaisi markkinavoimien vapautumiseen ja Suomen korporatiivisen järjestelmän murenemiseen.
Kolumnissaan Korkman esittää taloudellisia ja käytännöllisiä perusteita euroeroa vastaan. Argumentit ovat voimattomia. Tämän Korkman itsekin tietää.
Komissiolla oli valmis suunnitelman Kreikan eroamiseksi, ja euroryhmässä lähes kaikki jäsenmaat kannattivat sen toteuttamista. Suomi oli yksi innokkaimmista.
Suomen eroaminen euroalueesta on tietysti sekä taloudellisessa mielessä että käytännössä monin verroin helpompaa kuin pahasti velkaantuneen Kreikan.
Koko rahaliitto oli ensi sijassa poliittinen hanke. Sen piti vahvistaa Eurooppaa ja lisätä unionin yhtenäisyyttä. Toisin on käynyt.
Yhtenäisvaluutta on tuottanut taloudellista vahinkoa ja se on synnyttänyt rajuja ristiriitoja jäsenmaiden sisälle ja niiden välille.
Viiden presidentin suunnitelma tähtää siihen, että euroalueen ongelmat ratkaistaisiin kehittämällä euroalue yhteisvastuulliseksi velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi, jolla on yhteinen budjetti, valtiovarainministeri, hallitus ja parlamentti. Korkman esittää, että Suomen tulee hinnalla millä hyvänsä olla tässä mukana.
Vierailin viime vuoden lopulla Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan mukana Berliinissä. Tapasimme Saksan taloudellisen ja poliittisen eliitin edustajia.
Liittopäivien EU-valiokunnan tapaamisessa kävi ilmi, että Saksassa vahvat voimat toivovat euroalueen purkautuvan siten, että kriisimaat siitä eroaisivat. Sen jäsenet katsoivat, että euroalueesta eroaminen on oikeudellisesti mahdollista.
Jos Suomi ja eteläiset kriisimaat eroaisivat euroalueesta, lähestyttäisiin sitä tilannetta, jota mm. Wolfgang Schäuble aikoinaan tavoitteli.
Yhtenäisvaluutassa (single currency) olisivat keskenään samankaltaiset ydin-Euroopan maat, jotka muodostaisivat ns. optimaalisen valuutta-alueen. Muille euro olisi oman valuutan rinnalla käytettävä yhteinen raha (common currency).
Suomi vaikutti aikanaan siihen, että liian laaja euroalue toteutettiin. Nyt voisimme tehdä palveluksen koko Euroopalle helpottamalla sen hallittua purkamista. Rahaliiton osittainen purkautuminen vauhdittaisi talouskasvua ja lisäisi EU:n yhtenäisyyttä.
Tärkeintä olisi kuitenkin se, että Suomi palauttaisi nopeasti oman kilpailukykynsä. Taloutemme, työllisyytemme, kansalaisten tulot ja valtion verotuotot alkaisivat kasvaa. Valtion velkaantuminen pysähtyisi eikä kipeimpiä menoleikkauksia olisi tarpeen toteuttaa.
HS 12.2.2016
http://www.hs.fi/mielipide/a1455247527714
Ks.
" Paavo Väyrysen tuorein missio on luotsata Suomi ulos rahaliitosta. Onko hankkeessa järkeä?
Suomi liittyi rahaliittoon poliittisista syistä. Talouden kannalta ratkaisu ei ollut vahvasti perusteltavissa. Nyt vallitsevassa tilanteessa eurojäsenyydestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Liittymispäätös tapahtui matalalla profiililla ilman laajaa keskustelua. EMU-jäsenyys oli talouden ja politiikan eliitin hanke. Ruotsissa kansa äänesti eurojäsenyyden kumoon. Jos Suomen kansalta olisi kysytty, olisi sekin sanonut ei. - -
- - Kreikan ero olisi muille jäsenmailla ollut ymmärrettävä, kenties toivottukin tapahtuma. Mutta Suomen ero olisi poliittinen pommi, joka järkyttäisi koko Eurooppaa. Sen jälkeen Suomen lähin ja kenties ainoa ystävä olisi Vladimir Putin.
Unohdetaan koko juttu. Rahaliitto on saatava toimimaan aiempaa paremmin. Ja Suomen pitää oppia elämään rahaliiton vaatimusten kanssa. Tästä on syytä viestittää myös työmarkkinajärjestöjen neuvottelijoille. "
Sixten Korkman
Kirjoittaja on on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen professori."
HS 11.2.2016
http://www.hs.fi/talous/a1455157705504
Vrt.
Professori Korkman: Suomen eurojäsenyys oli vakava erehdys
Iltalehti 22.10.2015
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102220545902_uu.shtml
Vastaukset 5
Vanhimmat
Korkman onkin kokoomuslainen. Heidän juttujaan vain levittelee.
parasta - mieleen tulee Mauno Koiviston ja Ahti Molanderin konfrontaatio vuodelta 1978 - siirtyä kokonaan iltapäivälehdistön viihdesivuille, sen verran löysäläisen laulua ovat viime aikoina alkaneet muistuttaa hänen kansantalouden "asiantuntijana" tekemänsä Eu(ro)-ulostulot - sitten "Väärää talouspolitiikka" -kirjan puffailun ja julkaisun yhteydessä tekemiensä tunnustusten...
Ks.
"Sixten Korkman ja Maria Romantschuk viihtyvät yhdessä
Hanasaaren ohjelmajohtaja ja Aalto-yliopiston professori ovat löytäneet toisensa.
Hanasaaren ohjelmajohtaja Maria Romantschuk ja Aalto Yliopiston professori Sixten Korkman on nähty usein yhdessä erilaisissa tilaisuuksissa.
– Olemme kaksi vapaata ihmistä ja viihdymme yhdessä. Olemme tunteneet toisemme jo vuosien ajan, Maria Romantschuk kommentoi asiaa kohteliaasti, mutta ei kiistä seurustelua.
Lähipiirin mukaan pariskunta on tapaillut toisiaan tiiviimmin jo jonkin aikaa. Ystävät ovatkin iloisia pariskunnan puolesta ja siitä, että Romantschuk ja Korkman ovat löytäneet toisensa.
Kesällä 60 vuotta täyttävä Maria Romantschuk tunnetaan muun muassa presidentti Tarja Halosen presidenttiajan lehdistöpäällikkönä. Presidentinlinnasta Romantschuk siirtyi Fortumin palvelukseen ja sieltä Tammelle. Romantschukin nykyinen työpaikka on Hanasaari.
Ajastaan Presidentinlinnassa Romantschuk kirjoitti myös kirjan.
Nelisen vuotta sitten leskeksi jäänyt Sixten Korkman, 68, on arvostettu talousmies, ja hän toimii nykyään muun muassa Aalto Yliopiston professorina.
Korkman on kirjoittanut talousaiheisia kirjoja ja tehnyt mittavan uran muun muassa Brysselissä, jossa hän toimi EU:n talouspoliittisen osaston pääjohtajana kymmenen vuoden ajan. Korkman on istunut myös Pariisissa OECD:n sihteeristössä.
Suomessa Korkman on ollut muun muassa ETLA:n ja EVA:n toimitusjohtaja, ja hän oli aikoinaan Valtiovarainministeriön ylijohtaja.
Rita Tainola
Ilta-Sanomat 16.2.2016
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1455515482126.html
Vrt.
Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto "nolasi" - ilmaus on Risto Uimosen kirjasta "Median mahti" - aikoinaan eli 18.2.1978 Uuden Suomen kirjoituksessaan nuorta Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Ahti Molanderia sen vuoksi, että tämä oli Ilta-Sanomissa kritisoinut 16.2.1978 tehtyä markan [kahdeksan prosentin ] devalvaatiota "toteamalla, että sen olisi pitänyt olla suurempi".
Kostonhimoisuutensa - sekin ilmaus on peräisin Uimosen kirjasta - Mauno Koivisto
paljasti siis Uudessa Suomessa 18.2.1978 kertoessaan, että hän oli edellisenä päivänä lähettänyt Ahti Molanderille seuraavanlaisen sähkeen: "Suomen Pankin johtokunnan tietoon on tullut, että Teillä, herra professori, on huomattavia lahjoja trumpetin soittoon. Miksi ette keskity siihen? Mauno Koivisto"
https://books.google.fi/books?id=QA5dAwAAQBAJ&pg=PT232&lpg=PT232&dq=Ahti Molander Mauno Koivisto&source=bl&ots=nbbMQdsNEE&sig=2Il-khigTwmFK0BB2Lbvd70A28s&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjyjJDQmfzKAhWJDZoKHVmIDkIQ6AEIITAB#v=onepage&q=Ahti Molander Mauno Koivisto&f=false
JK.
Prof. Ahti Molander ei ollut kansantaloustieteilijänä - jos ei toki trumpetinsoittajana ja urheiluautolla ajelijanakaan - kuka tahansa, kuten on luettavissa Kansantaloustieteellisen Aikakauskirjan numerosssa 1/1999 ilmestyneestä muistokirjoituksesta!
http://taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak11999/kak11999puumanen.pdf
Vrt.
"Tämän päivän näkökulmasta Suomen eurojäsenyys näyttää vakavalta talouspoliittisesti erehdykseltä", talousprofessori [Korkman ] kirjoittaa.
Kun eurojäsenyyttä punnittiin 1990-luvulla, ekonomistit niin Suomessa kuin Ruotsissakin suhtautuivat varauksellisesti omasta valuutasta luopumiseen. Taloustieteilijät epäilivät jo tuolloin, että erilaisten talouksien euroalueella voi olla liian suuret riskit epäsymmetrisiin sokkeihin.
Vuonna 1994, kun Suomen hallitus ei vielä ollut päättänyt virallista kantaansa euroon, myös Korkman piti eurojäsenyyttä ongelmallisena.
Ruotsi ulkopuolelle
Ruotsi järjesti eurojäsenyydestä kansanäänestyksen ja jäi yhteisvaluutan ulkopuolelle. Suomessa päättäjät eivät järjestäneet kansanäänestystä.
Korkmanin mukaan eurojäsenyyteen vaikuttivat Suomessa muutkin syyt kuin vain taloudelliset perusteet ja EU-jäsenyyden mukanaan tuomat kansainväliset sitoumukset.
Korkman pitää kirjassaan yhtenä eurojäsenyyttä puoltaneena seikkana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa: "Neuvostoliiton varjossa eläminen oli Suomelle ongelmallista. Ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomi näki tilanteen kirkastaa geopoliittista identiteettiään liittymällä Euroopan unioniin. Rahaliiton jäsenyys, osallistuminen EU:n "kovaan ytimeen", oli presidentti Ahtisaarelle ja pääministeri Lipposelle lisäkeino Suomen poliittisen suuntauksen alleviivaamiseksi. Suomi on aina ollut ja haluaa olla osa Länsi-Eurooppaa", Korkman kirjoittaa.- -"
IL 22.10.2015
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102220545902_uu.shtml
parasta - mieleen tulee Mauno Koiviston ja Ahti Molanderin konfrontaatio vuodelta 1978 - siirtyä kokonaan iltapäivälehdistön viihdesivuille, sen verran löysäläisen laulua ovat viime aikoina alkaneet muistuttaa hänen kansantalouden "asiantuntijana" tekemänsä Eu(ro)-ulostulot - sitten "Väärää talouspolitiikka" -kirjan puffailun ja julkaisun yhteydessä tekemiensä tunnustusten...
Ks.
"Sixten Korkman ja Maria Romantschuk viihtyvät yhdessä
Hanasaaren ohjelmajohtaja ja Aalto-yliopiston professori ovat löytäneet toisensa.
Hanasaaren ohjelmajohtaja Maria Romantschuk ja Aalto Yliopiston professori Sixten Korkman on nähty usein yhdessä erilaisissa tilaisuuksissa.
– Olemme kaksi vapaata ihmistä ja viihdymme yhdessä. Olemme tunteneet toisemme jo vuosien ajan, Maria Romantschuk kommentoi asiaa kohteliaasti, mutta ei kiistä seurustelua.
Lähipiirin mukaan pariskunta on tapaillut toisiaan tiiviimmin jo jonkin aikaa. Ystävät ovatkin iloisia pariskunnan puolesta ja siitä, että Romantschuk ja Korkman ovat löytäneet toisensa.
Kesällä 60 vuotta täyttävä Maria Romantschuk tunnetaan muun muassa presidentti Tarja Halosen presidenttiajan lehdistöpäällikkönä. Presidentinlinnasta Romantschuk siirtyi Fortumin palvelukseen ja sieltä Tammelle. Romantschukin nykyinen työpaikka on Hanasaari.
Ajastaan Presidentinlinnassa Romantschuk kirjoitti myös kirjan.
Nelisen vuotta sitten leskeksi jäänyt Sixten Korkman, 68, on arvostettu talousmies, ja hän toimii nykyään muun muassa Aalto Yliopiston professorina.
Korkman on kirjoittanut talousaiheisia kirjoja ja tehnyt mittavan uran muun muassa Brysselissä, jossa hän toimi EU:n talouspoliittisen osaston pääjohtajana kymmenen vuoden ajan. Korkman on istunut myös Pariisissa OECD:n sihteeristössä.
Suomessa Korkman on ollut muun muassa ETLA:n ja EVA:n toimitusjohtaja, ja hän oli aikoinaan Valtiovarainministeriön ylijohtaja.
Rita Tainola
Ilta-Sanomat 16.2.2016
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1455515482126.html
Vrt.
Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto "nolasi" - ilmaus on Risto Uimosen kirjasta "Median mahti" - aikoinaan eli 18.2.1978 Uuden Suomen kirjoituksessaan nuorta Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Ahti Molanderia sen vuoksi, että tämä oli Ilta-Sanomissa kritisoinut 16.2.1978 tehtyä markan [kahdeksan prosentin ] devalvaatiota "toteamalla, että sen olisi pitänyt olla suurempi".
Kostonhimoisuutensa - sekin ilmaus on peräisin Uimosen kirjasta - Mauno Koivisto
paljasti siis Uudessa Suomessa 18.2.1978 kertoessaan, että hän oli edellisenä päivänä lähettänyt Ahti Molanderille seuraavanlaisen sähkeen: "Suomen Pankin johtokunnan tietoon on tullut, että Teillä, herra professori, on huomattavia lahjoja trumpetin soittoon. Miksi ette keskity siihen? Mauno Koivisto"
https://books.google.fi/books?id=QA5dAwAAQBAJ&pg=PT232&lpg=PT232&dq=Ahti Molander Mauno Koivisto&source=bl&ots=nbbMQdsNEE&sig=2Il-khigTwmFK0BB2Lbvd70A28s&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjyjJDQmfzKAhWJDZoKHVmIDkIQ6AEIITAB#v=onepage&q=Ahti Molander Mauno Koivisto&f=false
JK.
Prof. Ahti Molander ei ollut kansantaloustieteilijänä - jos ei toki trumpetinsoittajana ja urheiluautolla ajelijanakaan - kuka tahansa, kuten on luettavissa Kansantaloustieteellisen Aikakauskirjan numerosssa 1/1999 ilmestyneestä muistokirjoituksesta!
http://taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak11999/kak11999puumanen.pdf
Vrt.
"Tämän päivän näkökulmasta Suomen eurojäsenyys näyttää vakavalta talouspoliittisesti erehdykseltä", talousprofessori [Korkman ] kirjoittaa.
Kun eurojäsenyyttä punnittiin 1990-luvulla, ekonomistit niin Suomessa kuin Ruotsissakin suhtautuivat varauksellisesti omasta valuutasta luopumiseen. Taloustieteilijät epäilivät jo tuolloin, että erilaisten talouksien euroalueella voi olla liian suuret riskit epäsymmetrisiin sokkeihin.
Vuonna 1994, kun Suomen hallitus ei vielä ollut päättänyt virallista kantaansa euroon, myös Korkman piti eurojäsenyyttä ongelmallisena.
Ruotsi ulkopuolelle
Ruotsi järjesti eurojäsenyydestä kansanäänestyksen ja jäi yhteisvaluutan ulkopuolelle. Suomessa päättäjät eivät järjestäneet kansanäänestystä.
Korkmanin mukaan eurojäsenyyteen vaikuttivat Suomessa muutkin syyt kuin vain taloudelliset perusteet ja EU-jäsenyyden mukanaan tuomat kansainväliset sitoumukset.
Korkman pitää kirjassaan yhtenä eurojäsenyyttä puoltaneena seikkana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa: "Neuvostoliiton varjossa eläminen oli Suomelle ongelmallista. Ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomi näki tilanteen kirkastaa geopoliittista identiteettiään liittymällä Euroopan unioniin. Rahaliiton jäsenyys, osallistuminen EU:n "kovaan ytimeen", oli presidentti Ahtisaarelle ja pääministeri Lipposelle lisäkeino Suomen poliittisen suuntauksen alleviivaamiseksi. Suomi on aina ollut ja haluaa olla osa Länsi-Eurooppaa", Korkman kirjoittaa.- -"
IL 22.10.2015
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102220545902_uu.shtml
myöskään haudan partaalla horjuvan EU:n ja euroalueen puolustajaksi Erkon lehdistön rekrytoimaa Martti Ahtisaarta?!
"- - Niinpä Ilta-Sanomat kysyi, mitä mieltä Ahtisaari on keskustan kunniapuheenjohtajan, euroedustaja Paavo Väyrysen (kesk) euroero- ja puoluehankkeesta, jossa Väyrysen kansalaispuolue mm. pyrkii värväämään edustajia eduskuntaan nykyisistä eduskuntapuolueista.
– Olisin melkein toivonut, että hän olisi ryhtynyt ajamaan sitä, miten hän jättää politiikan. Se olisi ehkä paras palvelus, mitä Paavo Väyrynen voisi tehdä, Ahtisaari kuittasi."
Ilta-Sanomat 16.2. 15:14
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001119744.html
Vrt.
"Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen on vastannut presidentti Martti Ahtisaarelta saamaansa tylyyn kritiikkiin.
Keskustan kunniapuheenjohtaja on kansalaispuoluetta perustava Paavo Väyrynen on vastannut presidentti Martti Ahtisaaren tämänpäiväiseen kommenttiin.
IS kysyi politiikan toimittajien tilaisuudessa, mitä mieltä Ahtisaari on Väyrysen puoluehankkeesta. Ahtisaaren mielestä luopuminen politiikasta olisi ehkä paras Väyrysen palvelus.
Väyrynen kuittasi omassa vastauksessaan Ahtisaaren puheet. Väyrynen kertoi harkitsevansa politiikasta luopumista, kun on saanut Ahtisaaren yhden pahimman virheen korjattua.
– Kiitän Martti Ahtisaarta kommentista. Se vauhdittaa Kansalaispuolueen perustamista. Harkitsen luopumista sitten kun olen saanut korjatuksi yhden Ahtisaaren pahimmista virheistä. Hän tuki turvallisuuspoliittisin perustein Suomen liittymistä euroalueeseen. Tämän jo lähes kaikki myöntävät pahaksi virheeksi. Se on korjattava, Väyrynen kirjoitti lyhyessä tiedotteessaan.
Mika Lehto"
Ilta-Sanomat 16.2. 16:37
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1455609583913.html
JK.
Kun Martti Ahtisaarelle onnistuttiin järjestämään Nobelin rauhanpalkinto
Nobel-komitean puheenjohtaja Ole Danbolt Mjös siteerasi palkintopuheessaan toista suomalaista nobelistia, kirjailija F. E. Sillanpäätä.
"Se, joka rakentaa rauhaa, rakentaa myös ihmisyyttä".
- - Huolella valittu lainaus kiteyttää oikeastaan koko Ahtisaaren elämäntyön. Se on ollut toimimista ihmisten, ihmiskunnan, rauhan ja tasa-arvon puolesta", intoutui tuolloin asiasta kirjoittamaan Uutispäivä Demari.
Tosiasiassa Nobel-komitean puheenjohtaja Ole Danbolt Mjösin "huolella valittua lainausta" Mjösin lainaamassa ja väitetyn tekstikohdan norjantaneen Jan Erik Kaplonin tuottamassa muodossa ei ollut eikä ole olemassakaan - ei ainakaan F.E. Sillanpään tuotannossa eikä ainakaan Mjösin Nobelin-rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa väittämältä vuodelta eli 1926!
Nobel-komitean puheenjohtaja Ole Danholt Mjös väittikin rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa lainaavansa F.E.Sillanpään tekstiä - näin sanoen:
"Lopetan Nobel-puheet yleensä kirjalliseen lainaukseen. Tänä vuonna valitsin suomalaisen kirjailijan tekstin. Nämä sanat kirjoitti vuonna 1926 Frans Emil Sillanpää, joka vuonna 1939 voitti kirjallisuuden Nobelin.
Tekstin on norjantanut Jan Erik Kaplon. Luen sen Suomen ainoan kirjallisuusnobelistin tervehdyksenä Suomen ensimmäiselle rauhanpalkinnon saajalle.
´Pohjimmaltaan ihmiskunta jakaa yhteisen kohtalon. Ahdinkomme on yhteinen. Siksi meidän tulee kunnioittaa kenen tahansa pyrkimyksiä helpottaa ahdinkoamme. Jokainen sota on häpeäksi kävijöilleen ja ihmiskunnalle, sodasta seuraa aina kärsimystä.
Ihminen saa aikaan hyvää vain rauhan aikana. Vain silloin voimme torjua ahdinkoa ja hätää.
Se, joka rakentaa rauhaa rauhaa, rakentaa ihmisyyttä´.
Onnittelemme Martti Ahtisaarta Nobelin rauhanpalkinnosta."
Jos Mjös on - Kaplonin "norjantamana" - siteerauksellaan ajatellut viitata "suomalaisen kirjailijan eli FES:n tekstiin, kysymyksessä on voinut olla ainoastaan teos nimeltä "Enkelten suojatit - lastuja lapsista ja heidän kohtaloistaan", ja se ilmestyi kokoelmana vuoden 1923 jouluksi.
Kokoelman viimeinen osio, josta jotakin Mjösin & Kaplonin "lainaaman" suuntaista tekstiä on löydettävissä on nimeltään "Omistani ja omilleni", on "keskeinen johdatus Sillanpään ajatteluun ja maailmankatsomukseen". Kirjoitus tai kirjoitelma, joka on nimensä mukaisesti etupäässä perhekohtaista muistelua, julkaistiin kyseisen kokoelman lisäksi tekijän toivomuksen mukaan myös eripainoksena vuonna 1924 ja tulot siitä ohjattiin Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton hyväksi.
Kun lukee "Omistani ja omilleni"-kirjoituksen sivuja väliltä 224 - 232, on toki löydettävissä paljonkin ajatuksia asioista, joiden perusteella Nobelin rauhanpalkinto voitaisiin perustellusti antaa. Mutta, mutta! Kyseisten ajatusten haltija on - ei suinkaan Martti Ahtisaari vaan F. E. Sillanpää, joka oli todella lämmin ja humaani pienen ihmisen puolustaja, pasifisti ja rauhanmies, joka oli omaksunut monisteilta tuiman sodanvastaisuutensa.
Siis sangen kaukana Martti Ahtisaaresta, joka "rauhanteoissaan" on tunnetusti suhtautunut varsin vapaamielisesti sodankäyntiin, kunhan se vain palvelee maksumiestensä tavoitteita...
onnetonta, jos nuorisolle ei kerrottaisi faktoja Suomen historian yhdestä ns. välikausitakkipresidentistä eli varsinaisesta "Politiikan Mr. Chancesta" nimeltä Martti Ahtisaari!
Kansalaispuoluetta alulle panemassa oleva europarlamentaarikko Paavo Väyrynen on eilisen iltapäivälehdistöjuttuilun haastamana tarttunut asiaan ja kirjoittanut asiasta blogikirjoituksen:
[ http://www.paavovayrynen.fi/kansalaispuolue/
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1455609583913.html ]
"Nuoret ovat kyselleet, mistä kumpuaa se väyrys-vammaisuus, joka tuli esille Martti Ahtisaaren kommenteista eilisessä lehdistötapaamisessa.
Totean heti alkuun, ettei minulla ole henkilökohtaisesti mitään Martti Ahtisaarta vastaan. Hän on ihan mukiin menevä mies.
Olemme joutuneet Ahtisaaren kanssa napit vastakkain ennen muuta Eurooppa-politiikasta.
Vuoden 1994 presidentinvaalien yhteydessä Ahtisaari kannatti voimakkaasti Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Itse ajattelin, että meidän olisi pitänyt pyrkiä pysyttäytymään Euroopan talousalueessa ja kehittää pohjoismaista yhteistyötä. Suoraa kantaa jäsenyyteen en voinut kampanjan yhteydessä esittää, kun neuvottelut olivat vielä kesken.
Presidentinvaalien yhteydessä käytiin kovaa mediapeliä, joka ilmeisesti ratkaisi niiden tuloksen. Asialla lienevät olleet EU-jäsenyyttä ajaneet talouselämän edustajat.
EU-kansanäänestykseen Ahtisaari otti presidenttinä voimakkaasti kantaa. Hän tuki julkisesti myös Suomen liittymistä euroalueeseen ja perusteli tätä turvallisuuspolitiikalla. Tämä saattoi perustua vain siihen ajatukseen, että rahaliitto edistää EU:n kehittymistä liittovaltioksi, jolla on yhteinen puolustus ja jonka kautta Suomi tulee Naton jäseneksi.
Suomen suoraa Nato-jäsenyyttä Ahtisaari on ryhtynyt ajamaan vasta myöhemmin.
Vuoden 1994 presidentinvaalien yhteydessä oli esillä myös muita asioita, joissa jouduimme Ahtisaaren kanssa vastakkain.
Tuohon aikaan pelättiin, että Venäjän sekavan sisäisen tilanteen vuoksi Suomeen saattaisi tulla hyvin paljon turvapaikanhakijoita. Suhtautumisessa tähän ongelmaan olimme eri mieltä.
Ahtisaari sanoi City-lehden haastattelussa, että hän antaisi myös luvan käyttää aseita, jos itärajan yli olisi tulossa satoja tuhansia pakolaisia joita ei muilla keinoin olisi pysäytettävissä.
Ahtisaaren vaalipäällikkönä toiminut Erkki Tuomioja kommentoi asiaa vuonna 2014 julkaisemassaan päiväkirjassa vuosilta 1991-1994:
”Kyselyvastaus voi vielä mennä satunnaisen erehdyksen tiliin, mutta nyt kuultava selitys ei enää… Jokainen tipottain annettava selitys vain pahentaa tilannetta. Pahinta on jos ja kun kyseessä ei ole vain esittämistaidollinen moka, vaan musta aukko ehdokkaan ajattelussa… Väyrynenkin toteaa täysin selväjärkisesti, ettei pakolaisia tietenkään voi missään olosuhteissa ruveta ampumaan vaan heidät on otettava vastaan.”
Presidentiksi tultuaan Martti Ahtisaari ilmoitti, ettei minulla olisi hänen virkakaudellaan asiaa valtioneuvoston jäseneksi. Tätä virkakieltoa ei koeteltu käytännössä, sillä Keskusta oli koko kauden oppositiossa ja minä Euroopan parlamentissa."
PV 17.2.2016
http://www.paavovayrynen.fi/2016/02/17/martti-ahtisaari/