Erikoinen juttu, johon törmätty. Jotkut ihmiset hakeutuvat johtavaan asemaan heti kun kynnelle kykenevät. Ei niin pientä poppoota, etteikö johtajaksi voisi pyrkiä. Alamaiset ovat siten pakotetut tämän johtajahahmon "ystäviksi". Kuitenkaan vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan eivät todellakaan asioi tämän johtajan kanssa. Itseasiassa tietyssäkin havaitsemassani tapauksessa erään nuoren johtoasemassa olevan luona ei käy kukaan kylässä. Ystäviä ei ole. Syystä? Jokatapauksessa tämä ihminen kun ei käytöksellään onnistu aitoja ystäviä saamaan, niin mikäpäs onkaan helpompaa kuin hankkia johtajan asema jossakin kristillisessä piirissä. Tällöin hänen kanssaan on pakko ihmisten asioida kun johtaa piiriä. Ja nyt ei ole kyseessä ortodoksi.
Ystävätkö?
kuin.samaa.perhettä
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aivan tyhjää puhetta. Tai kerro kenestä on kysymys.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta haluan kertoa tuntemukseni. Olen kaivannut yhteisöllisyyttä. Ajattelin, että löytäisin jonkunlaista rauhaa uskosta, johon minut on kastettu. Valitettavasti löysin kylmyyttä, enkä lämpöä. En ollut pönkittämässä "ekoa" tai mitään muutakaan. Ihmisistä välittäminen tuntuu olevan hukassa. Tarvitsenko suojeluspyhimyksiä rukouksieni välittäjiksi? Kun voin rukoilla suoraan itsekin. Olen alkanut miettimään tätä lapsuuden uskoani, jossa näyttää olevan tärkeämpää pappien valta asema. Ovatko autuaita he jotka pitävät itseään uskovina ja katsovat oikeudekseen loukata toista, kyseenalaistaa toisen osaamista, koulutusta tms, Mielestäni minun ei tarvitse osaamistani, koulutustani kenellekään todistella. En ole edes työelämässä tällä hetkellä. Luulisi Jumalan edessä jokainen olevan yhtä arvokas maallisesta tittelistä riippumatta. Olemmeko todella "oikea oppimisia" ja antaako sen turvin ns. pelastus oikeuden kohdella kanssa ihmistä halveksuvasti, Ei minun tarvitse todistella asemaani jollekin ihmiselle joka minua halveksii. En ole työelämässä, enkä ole pönkittämässä asemaani. Yritin löytää yhteisöllisyyttä.
Olen miettinyt eroa kirkosta eilisen jälkeen. Miksi maksaa kirkollisveroa toiminnasta jossa ei tunne olevansa samanarvoinen ihminen.
Silloinhan on parasta erota kirkosta, jos ei tule muiden kanssa toimeen. Jos seurakuntalainen käy kirkossa, mitä se toimeen tuleminen tarkoittaa. ?
Ai se on niinpäin, että kiusata saa ja se jota on haukuttu on se joka ei tule toimeen :) Yhteisöllisyydestä ei vain voi puhua
Kun menet varttia ennen palveluksen alkua kirkkoon, sytytät tuohuksen, istut ja hiljennyt. Kun palvelus alkaa nouset ylös, niin kuin muutkin. Palveluksen päätyttyä lähdet pois. Missä välissä siinä on mahdollisuus tulla kiusatuksi. Missä. ?
Ei tapahtunut kirkossa vaan muualla
Jos eroat kirkosta. Miten voit olla menemättä "muualle". ?
Päätös vain vahvistuu erota kirkosta...Eipähän tarvitse tulla "toimeen" sana jonka tuossa otit itse esille, jota ei tekstissäni mainittu. Miksi tällaisesta mitään veroja makselee
Eikös parhaita ystäviä ole ne, joiden kanssa voi mennä sänkyyn ja nauttia hieman ystävyydestä. Parhaat sänky-ystävät löytyvät usein kirkkokuorosta. Ja on oikein virkistävää kun välillä saa väliin kontatenoria ja toisinaan bassoa, ja kanttorinkin tahtipuikko heiluu tanakasti.
????? Tuosta ei kysymys
Voiko suojelukohteen eli kirkon sisäseinät maalata ilman museoviraston lupaa? Epäilen että ei saa ja kiinteistölautakunnan asiantuntemus ei riitä ominpäin maalaamiseen.