Jos lähdetään siitä, että kristittyjen machojumala on hölynpölyä, niin kysyttäväksi jää: oliko tsunami Gaian, Maaäidin kosto? Oliko se kosto ja rangaistus ihmisille siitä, että he haaskaavat luonnonvaroja ja tuhoavat luontoa? Olisiko syytä kunnioittaa luontoa hiukan enemmän ja luopua maailmaa saastuttavasta ja turmelevasta tieteestä ja teknologiasta, ja hyväksyä syntymän, elämän, kuoleman ja jälleensyntymän ikuinen kiertokulku totuudeksi ja hyväksyä kuolema osaksi elämää?
Luontoäiti pitää lapsistaan huolta niin kauan kun he pitävät huolta Äidistään. Jos lapset kääntyvät Äitiään vastaan, Äiti tuhoaa lapsensa.
Luontoäiti pitää lapsistaan huolta niin kauan kun he pitävät huolta Äidistään. Jos lapset kääntyvät Äitiään vastaan, Äiti tuhoaa lapsensa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Gaiaa ei pätkääkään kiinnosta muurahaistasoinen puuhastelu. Luonto voi aivan erinomaisen hyvin (kiitos kysymästä), joku tuhat lajia saattaa vielä hävitä, mutta se on osa ikuista kiertokulkua.
Gaia ei myöskään ole mikään judeo-kristillinen kostava jumala eikä tuhoa mitään eika ketään.
Näkemys Luontoäidistä kostavana ja kiivaana jumalattarena on nimenomaan pakanallinen näkemys. Pakanan moraali perustuu aina kostoon. Luonto kiivastuu ja kostaa, jos sitä haaskataan tai tärvellään, tai haltioita suututetaan tai uhraaminen laiminlyödään.
Oikeuden käsitys on alunperin lähtenyt kostosta. Kosto on pakanan tapa hakea oikeutta, ja ainoa tunnettu rangaistus on ollut kuolemantuomio. Lex talionsis eli Mooseksen lain periaate "silmä silmästä, hammas hampaasta" on ollut merkittävä edistysaskel: se on määrittänyt sen rajan, mihin kosto saa ulottua. Kosto ei ole saanut olla rajumpi kuin aiheutettu rikos. Viikinkien ja Kreikan tarustot ovat täynnä riitoja, kostoja ja verikoston kierrettä: pakanalle kostaminen on pyhä velvollisuus ja kostamatta jättämistä pidetään alistumisen ja heikkouden merkkinä. Itse jokainen voi arvata, mihin tämä on sitten johtanut.
Jahve on Luontoäidin tavoin selkeästi pakanallinen jumala: kiivas, kostava, pikkumainen, omahyväinen ja helposti suuttuva ja vihastuu, jos uhrit laiminlyödään. Kristillinen (katolinen ja ortodoksinen) jumalakäsitys on selkeästi kulttuurikansan käsitys. Protestanttikristillinen jumalakäsitys on lähempänä pakanallista kuin nykyinen juutalainen.
ennen paistamista---Äitiiiiiii!
On auttaminen ja sitä Jeesus on kaiken aikaa puhunut .Rukous on henkilökohtainen asia ja kaikenlainen kilvoittelu Raamatunsanoineen sekä rukouksineen julkisesti on pelkkää ulkokultaisuutta.Luonononnettomuudet on ollut jo ennen ihmistä,joten sillä ei ole mitään tekemistä syntiemme kanssa.Suurin synti on ollut ylimielisyys turvatoimia kohtaan ,joka olisi paljon vähentänyt uhreja.Mitä on kirjoitettu jo aikojen alusta sydämiimme ja Raamattuun.? 1. Rakasta Jumalaa yli kaiken
2.Rakastakaa toisianne .
Toistemme tuomitseminen kielletään jyrkästi .Sanotaan myös ,että mitä hyötyä on uskoa,jollei ole tekoja ,ei voi olla uskoakaan.
Tälläiselle ihmiselle Jeesus sanoi "mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi".
Oikean Rakkauden tunteminen on se mittari jolla mitataan,ja teot joita sinä haluaisit itsellesikin tekevän.
Minäkin haluaisin tietää enemmän Jeesuksen todellisista opetuksista. Raamatun Jeesuksen puheista vain 5% on oikeasti hänen lausumaansa.
Ihminen oli alussa luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hyvänä ja synnittömänä hän lähti Jumalan itsensä muovailemana ja henkiin puhaltamana hoitamaan tätä maapalloa Eedenin puutarhassa...ja kaikki oli sangen hyvää.
Hetken menikin hyvin, mutta sitten alueella alkoi vaikuttaa Jumalan vastustaja ja pahin rienaaja, Lucifer, jota saatanaksi ja perkeleeksikin kutsutaan. Hänet oli karkoitettu taivaasta, ja hän tuli maata kiertelemään ja kuleksimaan. Syy, miksi? siksi, että hän tiesi Jumalan rakastavan ihmisparia todella paljon, joten tottakai Jumalan vastustajaksi vihkiytynyt Lucifer halusi tuhota tuon ihmeolennon.
Ei muuta kuin hommiin! Hän tuli puutarhaan ihmeellisenä oliona, joka puhui puusta Eevalle ja houkutteli hänet ensin tottelemattomuuteen ja niin Adam, joka ei halunnut erota Eevasta meni perässä. Maailma oli saanut uuden hallitsijan rakastavan Jumalan sijaa.(luuk. 4:6)(Ilm. 12:9) Siitä lähtien on kärsimys kuulunut ihmisen elämään ja tulee kuulumaan loppuun asti.
Jos uskomme tämän pahuuden alkuperästä ymmärrämme hyvin, että Lucifer on kaiken pahan takana. Hänet olisi voitu eliminoida heti, mutta Jumala ei sitä viisaudessaan tehnyt, koska sen jälkeen koko taivaan asukkaat olisivat luulleetkin, että Jumala on Luciferin kuvaama tyranni eikä salli erimielisyyttä maailmassa. Niinpä Luciferin sallitaan mennä katkeraan loppuun asti.
Hyvä asia on se, että hän on voitettu vihollinen. Kun hän tappoi Jumalan Pojan, Jeesuksen ristillä, sillä hän oli alkuunpanija niissäkin tapahtumissa, koko taivas näki, että hän on pahuuden koko täyteys. Nyt Lucifer tietää, että hänellä ei ole enää paljon aikaa, joten hän toimii ja tietenkin yrittää saada jokaisen ihmisen puolelleen taistelemaan Jumalaa vastaan. Silloin hänen ei tarvitse olla yksin tulijärvessä, kun tuhon hetki koittaa hänelle ja hänen enkeleilleen sekä myös niille ihmisille, jotka valitsivat seurata häntä pahuuden teille.
Raamatussa on paljastettuna hänen juonensa, joten vain sen tuntemus voi pelastaa ihmisen palvelemasta Jumalan sijasta Luciferia. "Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa." (Ilm. 12:12)
Kirjoitin tämän taas kerran, vaikka tiedänkin, ettei kovin moni tähän sanaan usko. Todistukseksi kuitenkin sen kerron, ettei kukaan täällä voi väittää, ettei tiennyt, mistä lähteestä pahuus tulee. Lähteet pulppuavat joko makeaa tai karvasta vettä. Jumalan lähde on rakkauden lähde, mutta vastustajan... niin, pahuuden kaikki muodot tulevat sieltä, missä Lucifer vaikuttaa. Hän käyttäää ihmisiä pahuutensa välikappaleina, joten monia asioita tapahtuu, kuten nyt Aasiassa, jumalattomien Luciferin seuraajien kautta. Ihmiskunnasta käydään ankaraa taistelua Kristuksen ja Luciferin välillä, mutta hyvä asia on se, että Voittaja on jo selvillä. Kannattaa olla siis loppumetreillä Voittajan puolella. "Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon." (Ilm. 14:12)
"Jos uskomme tämän pahuuden alkuperästä ymmärrämme hyvin, että Lucifer on kaiken pahan takana. Hänet olisi voitu eliminoida heti, mutta Jumala ei sitä viisaudessaan tehnyt, koska sen jälkeen koko taivaan asukkaat olisivat luulleetkin, että Jumala on Luciferin kuvaama tyranni eikä salli erimielisyyttä maailmassa. Niinpä Luciferin sallitaan mennä katkeraan loppuun asti. "
Tämä olikin mielenkiintoinen kohta. Oliko se sun oma ajatus, vai perustuuko se Raamattuun vaiko jonkun muun ihmisen opetuksiin? Olen itse aina ihmetellyt sitä, miksei sitä tuhottu heti alkuunsa. Tuo kyllä selittää (ihmisjärjellä) syyn siihen tarpeeksi hyvin. Onhan se ovela tuo saatana, kun yrittää saada toisen noin ansaan. Eikö se ollut niin, ettei Jeesuskaan vastannut sille paljon mitään muuta, kuin että kirjoitettu on...
Jes. 14:12-17 kertoo, miten Kointähti, aamuruskon poika putoaa taivaalta, kuinka syöstään maahan kansojen kukistaja. Hänen suuret ajatuksensa "Minä teen itseni korkeimman vertaiseksi" eivät toteudukaan. Tämä on Jumalan päätös, mutta hänen päätöksensä on myös antaa maan olla Luciferin hallussa, koska hän ei ota sitä pois heti.
Luciferin alkuperän voi lukea myös Hes. 28:13-19 jakeista. Alussa hän oli Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Luulen, että tämä on Eeden, jota ei Lucifer ole voinut tuhota, niin kuin on tuhonnut maan. Se on hänen ulottumattomissaan. Hän oli gerubi, laajalti suojaavainen siihen asti, kun hänessä löydettiin vääryys, tuo ylpeys, jonka tähden hänet taivaasta poistetiin. Ajatukseni sanoo, että joka ikinen, joka huomaa menettäneensä pelin, yrittää taatusti saada tilanteen vielä hallintaansa. Sen vuoksi Lucifer ei antanut periksi, vaan alkoi miettiä, miten saisi Jumalan rakastaman ihmisparin mukaansa lankeemukseen. Toinen syy oli varmaan Jeesus, Jumalan ainosyntyinen Poika, joka oli Isän kanssa yhtä ja yläpuolella jokaisen enkelin, joihin Luciferkin kuului. Lucifer olisi halunnut olla yksi ja ainoa hallitsija.
Miten hän aloitti, kuvaa hyvin hänen tekniikkaansa nykyäänkin. "Onko Jumala todella sanonut: Älkää syökö kaikista paratiisin puista?" herättää epäilyn, mitä, onko olemassa jotakin, mitä me emme tiedä? Eeva menee ihmetellen mukaan tuohon juoneen ja selittää, mitä Jumala on sanonut. Silloin tulee koukku: "Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukeavat silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." Tässä on maailman vanhin valhe: "Ette suinkaan kuole!" Se elää ja voi hyvin tässä maailmassa. Ihmiset olivat jo Jumalan kuvia ja kaltaisia, joten miksi vielä enemmän olisi pitänyt olla? Mutta ihminen on luonteeltaan utelias. Nyt oli mahdollisuus tietää jotakin, jonka Jumala oli salannut ihmisparilta, niin heidät oli johdettu ajattelemaan. Eeva nieli koukun ja "otti puusta ja antoi miehellensä, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi". Tässä Eeva johdettiin ajattelemaan Jumalasta, ettei hän olekaan se rakastava olento, joksi hän oli Jumalaa luullut, vaan nyt oli jotakin jätetty pois heidän tietoisuudestaan. Taivaalliset olennot seurasivat tuota tilannetta, koska he tiesivät Luciferin lankeemuksen. Mitä Jumala tekisi? Poistaisiko hän nyt Luciferin koko maailmankaikkeudesta? Oliko niin, ettei mitään omia ajatuksia saanut olla, vain se mitä Jumala oli sanonut, oli sallittua.
Jumala ei menetellyt näin, vaan hän vain poisti ihmisparin paratiisista, etteivät he söisi elämänpuusta ja eläisi ikuisesti. He eivät heti kuolleet. Myös Lucifer sai osansa. Hän jäi tämän maailman ruhtinaaksi, mutta se olio, johon hän oli paratiisissa verhoutunut, muutettiin käärmeeksi, ja ikuinen taistelu on myös sen ja ihmisen välillä. Ihminen inhoaa käärmeitä noin yleensä ottaen. Lucifer on siitä lähtien taistellut Jumala vastaan ihmisen kanssa, mutta aina on ollut myös niitä, jotka ovat turvanneet Jumalaan. Koska me olemme yhä täällä ja Lucifer on yhä maailman hallitsija, häntä ei ole nujerrettu kokonaan. Hänen työnsä Jumalaa vastaan pitää tulla täyteen kukoistukseensa, Pahuus saavuttaa huippunsa ennen Jeesuksen tuloa, (Matt. 24:3-14) (Ilm. 6:4,8,12-17)ja ennenkuin Jeesus saapuu lopettamaan hänen valtansa.
Jeesuskin joutui sanomaan seuraajilleen: "Te olette isästä perkeleestä..." (Joh. 8:44) Ensimmäinen ihmiset epäilivät Luojansa sanoja ja kuvittelivat hänen rajoittavan heidän vapauttaa ja vielä luulivat saavansa suuremman viisauden ja korkeamman aseman rikkomalla hänen sanojaan vastaan. Tuomio oli: "Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun lälleen tuleman." Ihmisen silmät aukenivat, mutta vain näkemään, että heidän elämänsä olisi tästä lähin rajallista, he tuntisivat koko elämänsä pahan kosketuksen ja saivat maistaa rikkomustensa hedelmiä.
Kieltämättä Suuren taistelun lukeminen on varmasti muokannut ajatustapaani, joten saattaa tässä ihmisenkin ajatuksia olla. Kuitenkin johdonmukaisesti ajatellen, juuri epäilyksen aikaan saaminen ja eksyttäminen useimmiten tehoaa ihmiseen kaikkein parhaiten. Minulle ovat vanhemmat ihmiset usein sanoneet, että Lucifer on "tuhanten juonten mestari", joten uskon, että tuo lause on kotoisin hyvin kaukaa ihmskunnan aamuhämäristä asti. Jumalan on pitkämielinen ja suuri rakkaudessaan, ja juuri tämä pitkämielisyys saa ihmiskunnan rohkeammin rikkomaan Jumalaa vastaan. Yleensä ottaen ei Jumalaa edes oteta nykyään lukuun missään päätöksissä, ei etsitä Herran tahtoa. Jos joku niin tekee tai sanoo, häntä kyllä kieroon katsotaan, se on varma. Mutta uskon, että rangaistus tulee, sekin on aivan varma.(Jes. 28:21)(Naah. 1:3) Jumala tulee tekemään oudon tekonsa, sillä edes vastustajan eliminoiminen ei kuulu hänen luontteeseensa. Hänen "mieleensä ei ole jumalattoman kuolema". (Hes. 33:11)
Ihanin asia on se, että tämä maailma on joskus Jumalan asuinsija, ja hänen uudesti luomansa maa on meidän ikuinen kotimme. Me olemme hänen kansaansa ja hän on meidän Jumalamme. Kuolema, sairaus, kipu ja murheet ovat pois pyhityt jopa mielestämme, ne eivät ajatukseen astu. Ihana tulevaisuus koittaa Jumalan lapsille, joille Jeesus on jo mennyt valmistamaan sijaa kultakaupunkiinsa. Ristin Herra on oleva kaikkien ylistysten aihe. (Ilm. 5:12)
Joka kerta, kun suuri, ihmisiä tappava katastrofi tapahtuu, ilmaantuvat suuriäänisimpinä nämä moralisoijat joka paikkaan;
"Luontoäiti kostaa kun ihmiset ovat olleet niin pahoja!"
"Eihän tuo nyt mitään, pakkohan luontoäidin on jollakin tavalla korjattava tätä maapallon ylikansoitusta, kyllä MINÄ tiedän!"
(kunhan vain tämän "hoitamisen" kohteiksi ei joudu moralisoija itse tai hänen läheisensä)
"Jumala kostaa kun ihmiset ovat olleet niin pahoja!"
Tällaiset moralisoijat ylläpitävät tätä ihmisten kieroutunutta ja perverssiä, ja hyvin piintynyttä ikiaikaista käsitystä, että se JOLLE tapahtuu pahaa, ON paha. Sen JOLLE tapahtuu pahaa, on TÄYTYNYT tehdä itse jotakin väärin.
Syyllistää uhrin. Päteäkseen itse.
Hyvä aloittaja.
Tämä maanjäristys ei ollut millään tavalla ihmisen toiminnan seurausta. Se ei liittynyt millään tavalla ihmisen toimintaan, saasteisiin, otsonikatoon, ylikansoitukseen, teknologiaan, elämän kiertokulun hyväksymättömyyteen, luonnonvarojen haaskaukseen tai muuhun luonnon kunnioittamattomuuteen.
Maalaatat ovat liikkuneet ja aiheuttaneet maanjäristyksiä maapallon synnystä alkaen, ja tulee jatkossakin aiheuttamaan, kunnioitti ihminen sitä sitten kuinka paljon tahansa. Joten, aloittaja, vaikka olisit maapallon Suurin Luonnon Kunnioittaja, Kaikkein Suurin Luonnon Ystävä, se ei tähän asiaan vaikuttaisi millään tavalla.
Tuollainen moralisoiminen on kuvottavaa ihmisten hädän hyväksikäyttöä oman sädekehän kiillottamiseksi, oman kaikkitietävyyden ja paremmuuden korostamiseksi.
Toisen ihmisen hädän kustannuksella päteminen on todella epäeettistä.
Pakanakansojen moraali perustuu aina koston periaatteelle: silmä silmästä, hammas hampaasta. Luonnonkansoja ohjaa myös käsitys siitä, että luonto on täynnä erilaisia henkiä ja haltioita, ja että ne närkästyvät, jos niitä ei kunnoiteta. Mielestäni tuo keskustelun aloittajan näkökanta on juuri sellainen, mitä pakanalta voi olettaa: henget ovat suuttuneet ja niitä pitää lepyttää, jotteivät ne kostaisi. Kyllä alkuperäinen kirjoittaja on aivan oikeassa tuon osalta kuvitellessaan, että luontoäiti olisi kostava jumalatar sille päälle sattuessaan: se on pakanan tapa ajatella.
Luonnonkansojen jumaluudet eivät tunne moraalia samalla tavoin kuin kulttuurikansojen. Ne eivät ole hyviä tai pahoja kuten Jeesus tai Lucifer, vaan ne ovat leppoisia tai vihaisia aivan sen mukaan, miten ihmiset kuvittelevat käyttäytyneensä. Tämä pakanakansojen käyttäytymistapa näkyy vielä Vanhassa testamentissa, missä Jahve kuvataan kiivaana, helposti suuttuvana ja kostavana jumalana. Hän on selkeästi pakanakansan jumala. Kulttuurikansan jumala hänestä tulee oikeastaan vasta Aikakirjoissa ja Kuningasten kirjoissa.
Kaksijakoinen Luontoäiti - toisaalta lempeä, rakastava ja luoduilleen suotuisa äiti, ja toisaalta kiivas, raivoisa ja kostava narttu, on tyypillinen luonnonkansan käsitys. Heille on käsittämätöntä ajatella, että jumaluudella olisi minkäänlaista eetosta samalla tavoin kuin kulttuurikansat ajattelevat eivätkä luonnonkansat tee eroa hyvän ja pahan välillä.
Tuo "Jumala kostaa kun ihmiset ovat olleet niin pahoja" on kulttuuriantropologian valossa nimenomaan pakanan käsitys. Luonnononnettomuudet ja mullistukset tulevat rangaistuksena ihmisten tottelemattomuudesta, pahuudesta tai uhrausten laiminlyönneistä. Kulttuuri-ihmiselle tällainen ajattelu on käsittämätöntä.
Hindulaisuus on pakanauskonto; buddhalaisuus, joka on syntynyt hindulaisuuden pohjalta, on kulttuuriuskonto. Samalla tavoin proto-juutalaisuus on poikinut kulttuuriuskonnoiksi sekä juutalaisuuden että kristinuskon. Parhaimmin tätä kehitystä voi seurata tutustumalla juutalaisuuteen ja sitä, miten juutalaiset itse suhtautuvat Tanachiin. Itse asiassa useimmat kristityt ovat juutalaisempia kuin juutalaiset itse, ja varsinkin protestanteille Vanhan testamentin pakanallinen Jahve on jumaluuden kuva. Ortodokseilla ja katolisilla on selkeästi kulttuurikansalle tyypillisempi jumaluuskäsitys. Mutta uskonpuhdistus merkitsi paluuuta juurille; paluuta aikaan ennen kristinuskon syntyä, sen pakanallisille proto-juutalaisille juurille.
Ja tämän vuoksi meillä on luterilaisina se kuva Jumalasta pakanallisena Jahvena: oikukkaana, julmana, kostavana ja despoottisena jumalana. Se on pakanan jumalankuva.
Miten tämä "pakanuus" liittyi tähän aiheeseen?
Veditkö tämä pakanuuden tähän yhteyteen minun nimimerkkini perusteella?
En voi mitään sille, että kirjoituksestasi saan käsityksen, että tulet kertomaan pakanalle miten pakana ajattelee, olenko oikeassa?
"Pakanakansojen moraali perustuu aina koston periaatteelle"
"Pakanan moraali perustuu aina kostoon."
Yrität antaa pakanoista jonkinlaista paatunutta, kostonhimoista käsitystä.
Hyvä mörri.
Käsite "pakana" on MUUTTUNUT aikojen saatossa, aivan kuten esim. käsite "kristitty", ja monet monet muutkin käsitteet.
Esim. "kristitty" on alunperin haukkumanimi niille, jotka uskoivat jeesuksen jumaluuteen ja siihen että hän oli messias. Nykyään kristitty on vain sana muiden joukossa jonka merkitys ei ole enää pilkkanimi.
Samalla tavalla nykyajan "pakana" on eri asia, ja paljon laajempi käsite, kuin mitä se oli joskus muinoin. Alunperin pakana-sanaa käyttivät ennenmuuta juutalaiskristilliset ihmiset niistä ihmisistä, jotka eivät olleet kääntyneet kristityiksi tai mihinkään muuhunkaan uudempaan uskontoon, vaan pitivät kiinni ikiaikaisista uskomuksistaan ja tavoistaan.
Nykyään pakanaksi voisi sanoa periaatteessa ketä tahansa joka on luopunut kristinuskosta eikä ole kääntynyt mihinkään muuhunkaan uskontoon, mutta ei kuitenkaan sano itseään ateistiksi - siis ei kiellä jumalan tms. "tuonpuoleisen" olemassaoloa.
Kuvio menee siis niin että koska ennen pakanat kääntyivät/käännytettiin esim. kristinuskoon, niin nykyään jotkut kääntyvät pois/sanoutuvat irti kristinuskosta takaisin siihen "pakanuuteen".
"Uusapakanuuden" alkuperäinen idea on periaatteessa "takaisin alkuperäisille juurille", paluu takaisin siihen omaan alkuperäiseen "luonnonuskontoon" joka vaikutti ennen kristinuskon saapumista.
Toisaalta pakanuuden käsite on nykyään jatkuvassa muutostilassa, ja sen merkitystä muokkaavat kaikki, jotka mieltävät itsensä pakanoiksi. Nykyajan pakanoihin kuuluu monenlaisia ihmisiä. Toiset uskovat kaikenlaisiin maagisiin luonnonvoimiin, hajoittavat esim. jonkinlaisia riittejä. Toiset yhdistävät uuspakanuuden wiccalaisuuteen, ja heille pakanuus on eräänlainen "uskontoon" verrattava elämänkatsomus.
Toisille taas pakanuus on yksinkertaisesti sitä, ettei ole kristitty, eikä tunnusta muutakaan uskontoa, mutta toisaalta ei myöskään ole ateisti.
Näitä moralisoijia, ja luonnonkatastrofeilla kanssaihmisiään syyllistäviä sormella osoittajia löytyy kaikkialta uskontoon tai uskomattomuuteen katsomatta. Kostava luontoäiti, ja muut rankaisumentaliteetit mitä tulee katastrofeihin ja muihin tuskiin ja menetyksiin, ei ole millään tavalla yksin pakanallinen käsitys.
Monet pakanat ovat humanisteja, ja kykenevät myötäelämiseen, ja toisen ihmisen surun ja kärsimyksen kunnioittamiseen. Ettei nyt kristityt vedä herneitä nenukkaan, niin myös monet kristityt kykenevät siihen. Samoin kuin hindut, buddhalaiset, ateistit, satanistit yms. yms. yms.
Empatiakyky ei ole uskonto/elämänkatsomussidonnainen asia.
Pohjaan käsitykseni pakanuudesta kulttuuriantropologiaan sekä siihen, mitä tiedämme eri luonnonkansojen ja esi-sivilisaatiokauden kulttuureista sekä uskontotieteestä. Ja perustin argumentaationi juuri siihen.
Pakana tarkoittaa käsitteenä uskontoa, joka ei ole kulttuuriuskonto (kirjauskonto, korkeauskonto). Synonyymi pakanalle on varhaiskantainen uskonto. Tämä määritelmä löytyy kulttuuriantropologiasta, ja nojaan siihen. Pseudo- tai uuspakanat ovat sitten asia erikseen. Heidän uskonnollaan ei varsinaisen pakanuuden kanssa ole oikeastaan mitään enää tekemistä.
Reaalisiin pakanauskontoihin kuuluu olennaisena osana juuri tuo ajatus kostavista jumalista ja luonnosta täynnä persoonallisuutta ja henkiä. Reaalipakanat eivät ole tehneet eroa elollisen ja elottoman välille, ja reaalipakanuuteen liittyy voimakas haltia- ja henkiusko sekä usko manaan. Kuten totesin tuolla aiemmin, pakana ei muodosta moraalikäsityksiä samalla tavoin kuin kulttuuriuskonnon edustaja, ja hänelle moraali perustuu aina kostolle. Me kulttuuri-ihmisinä pidämme sellaista hyvin raakalaismaisena ja brutaalina, mutta luonnonihmiselle siinä ei ole mitään outoa.
Vaikka luonto personifioidaan, luonnolle ei kuvitella moraalia tai luonnetta. Haltiat ja jumalat ovat joko hyviä tai pahoja aivan tilanteesta riippuen, ja luonto kostaa jos uhrit on laiminlyöty tai luontoa on haaskattu. Tämä on kulttuuriantropologiasta tuttu käsite.
"Pakana ja humanisti" on oksimoroni, sillä etiikka on käsite, joka liittyy kulttuuriuskontoihin, ei pakanuuteen. Esimerkiksi omilla skandinaaviesi-isillämme etiikka perustui aivan puhtaasti vahvemman oikeudelle. Viikinkisaagoista käy selville, että esimerkiksi tappo, viettely ja varkaus olivat rikoksia, mutta murha, raiskaus ja ryöstö eivät olleet. Tämä sen vuoksi, että pakanaesi-isämme katsoivat, että heikolla ihmisellä ei ole oikeutta henkeensä, siveyteensä eikä omaisuuteensa. Murha, raiskaus ja ryöstö ovat väkivaltarikoksia, ja niissä tekijä joutuu todella kohtaamaan uhrinsa ja käyttämään rohkeutta ja väkivaltaa. Varkaus, viettely ja tappo puolestaan ovat heikon ihmisen tekoja, ja niissä käytetään oveluutta ja viekkautta. Skandinaaviesi-isämme tuomitsivat tällaisen heikkouden.
Humanismi perustuu voimakkaasti kristilliselle etiikalle, ei suinkaan pakanuudelle. Vaikka väität itseäsi pakanaksi, todennäköisesti oma moraalisi on täysin kristillinen. Tulkitsen, että nimimerkkisi "f" viittaa sanaan "female". Oletan, ettet ole valmis hyväksymään raiskausta. Reaalipakana olisi, sillä raiskaus on teko, joka on vahvemman oikeuden mukainen. Oikeutta siihen haetaan kostolla ja/tai verikostolla. Kostajana toimii aina joko uhri itse tai uhrin vanhin ja läheisin miespuolinen sukulainen.
Kosto on todellakin reaalipakanan tapa oikeuteen siinä missä kulttuuri-ihmiset nojaavat oikeuslaitokseen ja kirjoitettuun lakiin. Siinä ei ole mitään paatunutta. Voitko sinä sanoa, että kosto ei olisi väärin? Et voi. En minäkään. Kyse on vain seurauksista: kosto johtaa helposti vuosisataiseen verikoston kierteeseen.
Totesin tuolla aiemmin, että Vanhan testamentin Jahve on täysin pakanallinen jumaluus: oikukas, julma, pikkumainen, kostava, omahyväinen ja halpamainen ja täysin immoraalinen. Sillä uskonnolla, mitä juutalaiset harjoittivat suunnilleen 700-luvulle eKr saakka, ei ole mitään eroa pakanuuden kanssa. Oikeastaan vasta Aikakirjoissa ja Kuningasten kirjoissa juutalaisten jumalakuva muuttuu pakanauskonnon jumalasta kulttuuriuskonnon jumalaksi: lempeäksi, hyväksi, armahtavaksi ja moraaliseksi. Jesajan kirjassa, joka on kirjoitettu Juudan kuningas Hiskian aikana noin 710 eKr, Jahve on jo muuttunut kulttuuriuskonnon Jumalaksi.
Luterilaisuus on lähempänä reaalipakanuutta kuin ortodoksisuus tai katolisuus. Uskonpuhdistus merkitsi paluuta juurille, ja uskonpuhdistajien pyhä kirja oli Vanha testamentti. Koska kuitenkin uskonpuhdistajat katkaisivat vuosituhantisen perinteen ja sekä Lutherilla että Calvinilla oli huonot välit juutalaisiin ja Talmudin perinteeseen, luterilaisuus merkitsi käytännössä paluuta monoteistiseen (tai ainakin henoteistiseen) Jahve-pakanuuteen. Tästä on sitten enää pieni askel pseudopakanuuteen.
Olen miettinyt, miksi uuspakanallisuus, saatananpalvonta, uususkonnot ja muu hömppä on nimenomaan protestanttisille maille tunnusomainen ilmiö, ja miksi vaikkapa wicca ei ole kotiutunut latinomaihin. Kyse on juuri tuosta: katolisuus on paljon enemmässä määrin kulttuuriuskonto kuin luterilaisuus tai kalvinismi. Katolisuudessa on lisäksi mukana voimakas pyhimyskultti, joka synkretisoi uskonnon kuin uskonnon. Jahve on pakanajumala: kiivas, kiukkuinen ja kostava ja hallitsee alamaisiaan pelolla. Kun olen jutellut ortodoksien ja katolisten kanssa heidän jumalakuvastaan, heidän kirjansa on Uusi testamentti ja varsinkin katolisilla myös apokryfikirjat, joissa on aivan erilainen kuva.
Puhun pseudopakanuudesta, koska kyse on pelkästä keinotekoisesta konstruktiosta vähän elävän historian harrastuksen tai harrastajateatterin tapaan. Jossakin wiccassa on hyvin vähän vakavastiotettavia elementtejä, ja kyse on lähinnä hyvin markkinoidusta hölynpölystä, jonka kuka tahansa vähääkään kulttuuriantropologiaa tunteva tunnistaa nopeasti hölynpölyksi. Mutta se kuitenkin antaa hyvän kuvan siitä, miten uskonto syntyy ja muokkautuu kulttuurievoluutiossa.
Mukava lukea vaihteeksi asiallinen viesti eikä pelkkää juupas-eipäs-kinastelua.
En oikein ymmärrä mitä ajat takaa näillä historiikeilla ja perusteellisilla selvityksilläsi siitä mitä pakanuus ennenmuinoin tarkoitti, mitä se kulttuuriantropologian valossa tarkoittaa, ja mitä se sinulle itsellesi edelleenkin tarkoittaa?
Siitäkään en ole varma onko tarkoituksesi vastata _minulle_, vaiko tuohon aloitukseen?
Jos tarkoituksenasi on sanoa, että minä en ole "oikea" - siis mites se meni...REAALIpakana, ja haluat pitää minua pseudopakanana, niin ollos hyvä vain. Sitten minä olen sinulle pseudopakana.
;-)
Minulla ei ole mitään tarvetta asettaa itseäni minkään nimikkeen alle, ja yrittää olla sen nimikkeen mukainen. Ei ole mitään tarvetta sulloa itseään mihinkään muottiin, jos en sinne itsenäni kaikkine ajatuksineni sovi.
Minä olen ensisijaisesti minä, ja jos joku nimike, ismi tai aate sattuu sopimaan pääpiirteiltään minun ajatusmaailmoihini ja persoonaani, niin voin nimittää itseäni sen mukaan. En koskaan kuitenkaan yritä muuttaa itseäni jotta olisin ismin, aatteen tai nimikkeen näköinen, vaan mieluummin päinvastoin. ;-) Jos tulee liian suuri ristiriita minun ja nimikkeen välillä, niin hylkään nimikkeen. Mikään nimike ei ole minulle elämän ja kuoleman kysymys.
Siitä taas, MITÄ mikäkin nimike ja käsite loppujenlopuksi tarkoittaa, voidaan olla montaa mieltä, kuten huomattu.
Mitkään nimikkeet ja käsitteet eivät ole muuttumattomia vaan ne elävät aina aikakauden mukana, ja muokkaantuvat kullekin aikakaudelle sopivammiksi.
Nykyajan pakanakäsite sopii minulle, ja siksi sitä toisinaan käytän itsestäni. Olet kertonut piiitkän historiikin pakana- käsitteestä aina viikinkejä myöten, ja ihan mielenkiintoistahan tuo, ei siinä mitään. On aina hyvä pitää muistissa asioiden historia, mistä mikäkin asia on alunperin saanut alkunsa, ja mistä missäkin asiassa on lähtökohtaisesti ollut kysymys, jotta alkuperäinen idea pysyy tietoisuudessa.
En vain ymmärrä miksi haluat jämähdyttää juuri tämän käsitteen jonnekin historian alkuhämärien käsityksiin siitä?
Eihän mikään uskonto, aate, ideologia, tai muukaan vastaava asia ole pysynyt muuttumattomana historian saatossa.
Nykyajan kristitty ei ole sama asia kuin vaikkapa keskiajan, eikä keskiajan kristitty ole sama kuin vaikkapa raamatun uuden testamentin ajan. Tai nykyajan feminismi ei ole sama asia kuin mitä se oli vuosikymmeniä sitten, koska sen aikainen maailma ja yhteiskunta oli erilainen, jos nyt "vähän" nuoremmista käsitteistä puhutaan.
Sama pätee KAIKKIEN muidenkin aatteiden, -ismien, uskontojen, nimikkeiden, ammattien, yms. yms. yms. kohdalla.
Aika muuttaa asioita.
Miksi siis juuri pakanuuden pitäisi edelleen tarkoittaa pilkulleen samaa asiaa kuin se joskus muinoin tarkoitti?
...
"Humanismi perustuu voimakkaasti kristilliselle etiikalle, ei suinkaan pakanuudelle. Vaikka väität itseäsi pakanaksi, todennäköisesti oma moraalisi on täysin kristillinen."
...
Sinä et tiedä minun moraalistani sen enempää kuin mitä olet täältä lukenut, etkä näiden juttujen perusteella voi mitenkään vetää johtopäätöksiä siitä että minun "koko moraalini on täysin kristillinen".
On sanomattakin selvää, että myös minun ajatusmaailmaani, ja moraaliini (jos sitä sanaa nyt haluat käyttää) liittyy monia mielipiteitä, jotka ovat suurinpiirtein samanlaisia kuin siinä moraalissa jota yleensä pidetään kristillisenä. Se ei kuitenkaan tarkoita että minun moraalini on täysin "kristillinen". Myös tämä ns. "kristillinen moraali" on häilyvä käsite. Siinä mitä se kullekin merkitsee, on huimia eroja.
Minun moraalini poikkeaa monissa asioissa todella paljon siitä moraalista jota yleensä pidetään "kristillisenä".
Nykyajan pakana voi olla myös humanisti. Nykyajan pakanalla on moraali, käsitys oikeasta ja väärästä. Siltä ei voi välttyä, koska olemme kulttuuriyhteiskunnan tuotteita.
Mut kerropa nyt miksi ihmeessä nykyajan pakanuuden pitäisi olla pilkulleen sama asia kuin joskus esi-sivilisaatiokausien aikana?
Ihan ensimmäisenä todettakoon, että minä käytän niitä termejä, jotka löytyvät sanakirjasta ja joiden käyttämiselle on yleinen konsensus olemassa. Voithan sinä nimittää sitä olentoa, jonka tieteellinen nimi on Canis familiaris ja jota minä kutsun koiraksi ja joka sanoo hau, kissaksi, mutta älä hämmästy, jos kaikki toiset kutsuvat kissaksi olentoa, jonka tieteellinen nimi on Felis domesticus ja joka sanoo mau. Eli sinä et ole pakana siinä merkityksessä, mikä sanalle on kulttuuriantropologiassa ja mikä merkitys sanalle on yleiskielessä. Sinulle oikeampi termi on pseudopakana.
Pakanuus (luonnonuskonto, varhaiskantainen uskonto) on uskonto, jollainen liittyy aina sellaiseen yhteiskuntaan, jonka kehitystaso ei ole edennyt sivilisaatioksi asti. Kun yhteiskunnan kehitys muototutuu sivilisaatioksi, pakanauskonto väistämättä joko syrjäytyy kulttuuriuskonnon tieltä tai kehittyy kulttuuriuskonnoksi (Jahven palvonta kehittyi juutalaisuudeksi). Kyse on yksinkertaisesti siitä, että pakanauskontojen konseptit ovat täysin kestämättömiä sivilisaation tasolla. Kulttuurievolutiivisessa mielessä sivilisaation tasolla kulttuuriuskonto kykenee pakanauskontoa paremmin vastaamaan yhteiskunnan sille asettamiin haasteisiin.
Pakanuuden luhistumisesta kulttuuriuskontojen tieltä kertoo parhaimmin kehitys Rooman valtakunnassa 100-luvulta eKr 400-luvulle jKr. Rooman valtakunnan lyötyä ensin karthagolaiset ja edelleen laajennuttua hellenistisen sivistyksen alueille (= Rooman sivilisoiduttua) roomalainen perinteinen pakanauskonto kohtasi kilpailijoita, jotka olivat sitä kehittyneempiä ja jotka olivat kulttuurievolutiivisesti kilpailukykyisempiä. Roomalaiset huomasivat, että vieraat uskonnot kykenivät antamaan parempia vastauksia ja mielekkäämmin kuin heidän vanha perinteinen pakanauskontonsa. Niinpä se alkoi ensin muuttua tapauskonnoksi ja lopulta kuoli pois. Sitä kuitenkin tekohengitettiin - aivan kuten Japanissa shintolaisuutta - vuosisatojen ajan, vaikkei kukaan siihen enää uskonut.
Sensijaan Rooma oli jatkuvassa uskonnollisessa käymistilassa. Roomalaiset suhtautuivat välinpitämättömästi uskontoihin - kunhan ne olivat verettömiä eikä niihin liittynyt nationalismia. Tämän vuoksi roomalaiset hävittivät kelttien druidismin, johon kuuluivat veriset ihmisuhrit. Kilpailijoita tässä uskontomarkkinoilla oli paljon. Oli mithralaisuus, Magna mater, mysteeriuskonnot, Auringon palvonta, zarathustralaisuus, buddhalaisuudellakin oli kannattajansa jne. Kristittyjä vainottiin, koska heidän uskottiin harjoittavan kannibalismia. Juutalaisuuteen suhtauduttiin kaksinaisesti: toisaalta sitä pidettiin yksinkertaisena ja selkeänä, mutta toisaalta Palestiina oli jatkuva rettelöiden lähde. Koko ajan tässä käymistilassa oli selkeä trendi: pois pakanauskonnoista, kohti kulttuuriuskontoja. Yllättävää kyllä, voittajaksi muotoutui kristinusko, vähän samalla tavoin kuin Afganistanissa talibanit - ensialkuun merkityksetön ryhmä. Kahden tapellessa kolmas vie palkinnon.
Julianus (Apostata), keisarina 361-363, yritti kääntää tätä kehitystä, takaisin perinteiseen pakanuuteen, mutta turhaan. Kukaan ei enää viitsinyt uskoa ajat sitten kuolleisiin jumaluuksiin.
Kristinusko levisi lopultakin hyvin rauhanomaisesti Euroopassa. Ainoat poikkeukset olivat Baltian maat ja Suomessa Häme. Suomalaisista vain hämäläiset käännytettiin miekalla, mikäli arkeologeihin on uskominen. Varsinaissuomalaiset olivat omaksuneet katolisuuden omia aikojaan 1100-luvulle tultaessa, ja karjalaiset ortodoksisuuden 1200-luvulla. Ristiretkimyytti on jälkeenpäin synnytetty: keskiajan historia kertoo, että Suomi oli Paavin protektoraatti ja Turun piispa suoraan Paavin, ei Uppsalan arkkipiispan, alainen 1227-1249.
Suomesta tuli Ruotsin siirtomaa 1249 Birger Folkungan sotaretken myötä. Tuolle retkelle hankittiin jälkeenpäin ristiretken leima, jotta saatiin oikeutus valloitus- ja ryöstöretkelle. Käytännössä kyse oli Ruotsin valtionjohtajan ikiomasta sotaretkestä Paavin protektoraattia vastaan.
Viimeisiä pakanoita Euroopassa olivat liettualaiset, jotka kääntyivät roomalaiskatolisuuteen 1386.
Miksi pakanuuden pitäisi tarkoittaa tänään sitä mitä se tarkoitti parituhatta vuotta sitten? Siksi, että pakanuudessa kyse on aina sellaisen yhteiskunnan uskonnosta, joka ei ole kehittynyt sivilisaation asteelle. Uskonto liittyy aina omaan yhteiskuntaansa ja sen yhteiskuntamalliin ja realiteetteihin. Metsästäjä- ja keräily-yhteiskunnan uskonto liittyy pieniin heimoryhmiin, säähän ja saaliiseen: agraariyhteiskunnan uskonto puolestaan vuodenkulkuun, hedelmällisyyteen, vuodenaikoihin ja satoon; orjanomistajayhteiskunnan uskonto taas sodankäyntiin, vaurauteen, kauppaan ja merenkulkuun. Erilaisilla yhteiskuntamalleilla on erilaiset uskonnot ja erilaiset jumaluudet.
Kulttuuriuskonnot, kuten kristinusko, buddhalaisuus, zarathustralaisuus jne ovat yhteiskuntamallista riippumattomia ja kykenevät adaptoitumaan eri kulttuureihin ja eri epookkeihin. Ne ovat sellaisen kulttuurin uskontoja, jotka ovat ehtineet sivilisaation tasolle.
Siksi yritys sopeuttaa orjanomistajayhteiskunnan pakanauskontoa nykyaikaan tai palata johonkin kelttiläisen heimoyhteiskunnan uskontoon, suomalaisesta muinaisuskosta puhumattakaan, on yksinkertaisesti älytön. Ne eivät kykene vastaamaan sivilisaation niille asettamiin haasteisiin eivätkä pärjää kulttuurievoluutiossa kulttuuriuskontoja, ateismia ja sekularismia vastaan.
Pseudopakanoilla on edessään täsmälleen sama ongelma tänään kuin keisari Julianuksella: kristinusko on typerä, mutta pakanauskonnot ovat vielä typerämpiä.
Nykypäivänä on olemassa yksi yhteiskunta, jossa pakanauskontoa on tekohengitetty nykyaikaan asti, ja se on Japani. Siellä shintolaisuus on yhä tänäänkin valtionuskonto, vaikka siihen ei oikeastaan usko enää kukaan, ja japanilaiset ovat pääasiassa buddhalaisia. Kulttuuriuskonto on nujertanut pakanauskonnon. Japanissa tärkeimmät buddhalaisuuden suunnat ovat sanshú, nichiren ja zen. Mutta japanilainen buddhalaisuus on hyvin synkretisoitunutta: shintolaisuuden kerrokset ovat jääneet elämään synkretisoituneina kansanbuddhismiin.
Totesin tuolla aiemmin, että pseudopakanuus, saatananpalvonta, kultit jne ovat protestanttimaille tyypillisiä ilmiöitä. Niitä ei ollut keskiajalla. Syy on siinä, että kristinuskon syrjäyttäessä pakanauskonnot elävinä uskontoina niiden monet tavat ja ilmiöt synkretisoituivat pyhimyskulttiin. Sekä katolisissa että ortodoksisissa kirkoissa on vahva pyhimyskultti, ja tämä on ollut myrkkyä pakanuudelle. Kulttuuriuskonnon ja pakanuuden kohdatessa pakanuus kuolee elävänä uskontona, mutta sen osat synkretisoituvat kulttuuriuskontoon.
Ja tämä on syy, miksi esimerkiksi Liettuassa, joka oli Euroopan viimeinen pakanamaa, ei pahemmin ole uuspakanallisuutta. Liettua on katolinen maa. Katolinen kirkko on vastannut paremmin kulttuurievolutiivisiin haasteisiin, ja pakanalliset tavat ovat nivoutuneet liettualaisten pyhimyskulttiin, osaksi sitä.
Sanot, että moraalisi poikkeaa paljon siitä, mitä pidetään kristillisenä. Miten suhtaudut ns. kultaiseen sääntöön? Entä rakkauden kaksoiskäskyyn? Kohteletko lähimmäistäsi niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan vai pidätkö vahvimman oikeutta arvossa? Perustuuko oikeuskäsityksesi restoraatioon (alkutilan palauttamiseen) vaiko retribuutioon (kostoon)? Hyväksytkö orjuuden? Miten suhtaudut sukupuolten tasa-arvoon? Kun alat miettimään sellaisia asioita, mitkä todella ovat tärkeitä, todennäköisesti moraalikäsityksesi on paljon lähempänä kulttuuriuskontoja kuin pakanauskontoja.
Olen tutkinut paljon itse kristillisyyttä ja buddhalaisuutta, ja äkkipäätä voisi sanoa, että kristinusko ja mahayana ovat yksi ja sama uskonto. (Näin muuten luultiin Japanissa 1500- ja 1600-luvuilla!) Samaa ei voida sanoa pakanuudesta, eikä varsinkaan pseudopakanuudesta. Jos haluat todella ymmärtää pakanuutta, lue Vanha testamentti ja varsinkin Mooseksen kirjat ja mieti Jahvea. Tuo pikkumainen, tyrannimainen, kostava, julma, mielivaltainen ja halpamainen jumala on juuri se kuva, mikä pakanakansoilla on omista jumalistaan.
Jos sinun tarkoituksesi oli ainoastaan tulla ilmoittamaan minulle, että olen pseudopakana, enkä ole "oikea" pakana, niin sehän tuli jo selväksi ajat sitten, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että pidät minua pseudoapakanana.
En minä tarvitse siihen sivutolkulla mitään "ja muinaiset egyptiläiset vuonna miljoona eKr"- perusteluja. Kyl minä vähemmälläkin uskon, että olen sinulle pseudopakana. ;-)
Vai olikohan todellinen tarkoituksesi sittenkin vain tulla esittelemään omaa kulttuuriantropologista tietämystäsi? ;-) "Huomatkaa nyt kaikki kuinka paljon minä tiedän, kuinka syvästi olen asiaan perehtynyt!".
Se on hienoa että olet perehtyntyt noin syvästi asioihin. Tapu tapu tap! Monella ei kärsivällisyys riittäisi. Mutta voisitko mitenkään ajatella jakavasi tietämystäsi sellaisille, jotka siitä ovat noin perusteellisessa muodossa kiinnostuneempia kuin minä? Esim. tämä sharyn tuossa ylempänä vaikutti asiasta kiinnostuneemmalta kuin minä.
...
"Voithan sinä nimittää sitä olentoa, jonka tieteellinen nimi on Canis familiaris ja jota minä kutsun koiraksi ja joka sanoo hau, kissaksi, mutta älä hämmästy, jos kaikki toiset kutsuvat kissaksi olentoa, jonka tieteellinen nimi on Felis domesticus ja joka sanoo mau. Eli sinä et ole pakana siinä merkityksessä, mikä sanalle on kulttuuriantropologiassa ja mikä merkitys sanalle on yleiskielessä. Sinulle oikeampi termi on pseudopakana."
...
Jos vähääkään olet seurannut aikaasi, niin olet huomannut, että sanalle "pakana" on nykyisessä yleiskielessä muokkautunut erilainen merkitys kuin mikä se antropologisessa mielessä on. Älä siis hämmästy, jos suurin osa muista nyky-yhteiskunnan kanssaihmisistäsi mieltävät asian eri tavalla kuin sinä. Varmasti tiedät, ettei nyky-yhteiskunnassa ole, eikä voi olla tällaisia reaalipakanoita, joita he esi-sivilisaatiokausilla olivat.
Nykypakanat ovat UUSpakanoita, jonka merkitys on ERI kuin mikä se antropologisessa mielessä on. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Koska reaalipakanoita ei ole eikä VOI olla nykysuomessa, niin tämä uusapakana-sana on vain ihmisten suussa lyhentynyt sanaksi "pakana".
Mitä väliä sillä on? Jokainen tietää, ettei kyse voi olla samasta asiasta nykypäivänä, kuin esi-sivilisaatiokausilla. Vaikka en olekaan pakana antropologisessa mielessä, niin olen kyllä pakana siinä merkityksessä mikä se on yleiskielessä tämän päivä suomessa. Ja sä et sorry vain voi sille mitään. :-P Tämä nykysuomen pakanuuskäsitys on sinulle hömppää, ja SAA OLLA: Kukaan ei kiellä sinua pitämästä sitä hömppänä. Vai pitääkö minun ehkä tulla antamaan sinulle oikein kirjallinen lupa siihen, että saat pitää minua pseudopakanana, jos niin haluat? ;-)
Minua muuten ihmetyttää se, miksi jätät säänönmukaisesti ottamatta huomioon ajan muuttavan vaikutuksen. Ainakaan et millään haluaisi hyväksyä sitä tosiasiaa, että aika muuttaa asioita ja käsitteiden merkityksiä? On aina muuttanut, ja tulee aina muuttamaan.
Se on KEHITYKSEN edellytys. Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka haluaisivat pysäyttää kehityksen vain sillä perusteella, että "koska silloin joskus muinaisten roomalaisten aikaan asiat olivat näin, niin niiden pitäisi nykyäänkin olla samalla tavalla".
Aina on ollut suuri joukko ihmisiä, jotka pitävät kaikkea (kunkin aikakauden) "nyky"maailmaan ilmaantuvia uusia asioita negatiivisena, hölynpölynä, ja asennoituvat oman aikansa maailmaan hyvin negatiivisesti muutenkin, ikäänkuin aina "silloin joskus muinoin" kaikki asiat olisivat olleet säännönmukaisesti "aidompia", "oikeampia".
Ei elämä pysy paikallaan, eikä viivy menneessä päivässä, ystävä kallis. Uuspakanuus on tullut jäädäkseen, etkä sinä voi sille mitään.
...
"Miksi pakanuuden pitäisi tarkoittaa tänään sitä mitä se tarkoitti parituhatta vuotta sitten? Siksi, että pakanuudessa kyse..."
...
Taas sinä kerrot pakanalle mistä pakanuudessa on kyse. Nykypakanuus on eri asia, kuin se pakanuus mistä sinä puhut. Etkö seuraa yhtään OMAA aikaasi?
...
"Sanot, että moraalisi poikkeaa paljon siitä, mitä pidetään kristillisenä. Miten suhtaudut ns. kultaiseen sääntöön? Entä rakkauden kaksoiskäskyyn? Kohteletko lähimmäistäsi niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan vai pidätkö vahvimman oikeutta arvossa? Perustuuko oikeuskäsityksesi restoraatioon (alkutilan palauttamiseen) vaiko retribuutioon (kostoon)? Hyväksytkö orjuuden? Miten suhtaudut sukupuolten tasa-arvoon? Kun alat miettimään sellaisia asioita, mitkä todella ovat tärkeitä, todennäköisesti moraalikäsityksesi on paljon lähempänä kulttuuriuskontoja kuin pakanauskontoja"
...
Mikä hemmetin kultainen sääntö? :-D
Kyllä on taas mustavalkoista. Siis: Jos en hyväksy orjuutta, niin se tekee minun moraalistani kristillisen?
Tai jos pyrin kohtelemaan muita kuten haluaisin itseäni kohdeltavan, niin sekö yksin minun moraalistani tekee kristillisen? :-D
Minä hyväksyn homoseksuaalisuuden, en pidä esiaviollista seksiä vääränä, uskon, että jotkut ihmiset eivät ole yksiavioisia, pidän kristillistä poskenkääntämisvaatimusta perverssinä, en usko rakkauden KÄSKYYN koska ketään ei voi käskeä rakastamaan, epäilen, että tappaminen voisi olla joissakin tilanteissa jopa oikein, en pidä materiaalista rikkautta vääränä tai edes kyseenalaisena, oikeuskäsitykseni ei perustu mustavalkoisesti joko restoraatioon tai retribuutioon, vaan on niiden kahden välimuoto - uskon siis jopa tietyissä tilanteissa kostoon - oikeuden ottamiseen jos sitä ei muulla tavalla saa, mutta toisaalta rauhaan pitää pyrkiä, mitään "alkutilaa" on kuitenkaan ihan turha yrittää palauttaa koska sen jälkeen kun jotakin tapahtuu, ei ole paluuta enää entiseen tilaan, yms. yms. yms.
Kuulostaako kristilliseltä moraalilta? Voisin jatkaa loputtomiin asioita, jotka ovat kaukana kristillisyydestä.
Sinun käsityksesi siitä miten moraali muodostuu ihmiselle, on hyvin mustavalkoinen. Kuvittelet, että jos joku sattuu olemaan samaa mieltä joistakin _yksittäisistä_ asioista esim. raamatun kanssa, niin se tekee hänen moraalistaan automaattisesti jotenkin kokonaan "kristillisen".
Yhtä hyvin voisit vedellä johtopäätökset joistakin toisista
kirjoituksistani, että moraalini on vaikkapa islamilainen.
Minun moraalini muodostuu monista eri asioista, ja siihen on tullut vaikutteita monesta eri lähteestä kuten KAIKKIEN ihmisten (sinunkin) moraaliin, mutta pyrin kuitenkin itse olemaan ohjissa siinä millaiseksi sen itse haluan muodostaa. Jokaisen moraaliin on tullut vaikutteita monista monista eri asioista, niin sinun kuin minunkin. Ympäristön vaikutukselta ei voi välttyä kukaan.
Sinulla on kauhea tarve sulloa minut johonkin lokeroon. Jostakin syystä monet ihmiset yrittävän säännöllisin väliajoin vääntää minusta väkisin jotakin kristittyä. Minä olen kaikkea muuta kuin kristitty. Tämä sinun lokeroimistarpeesi on itseasiassa aika omituista, koska esim. usk.uhrien palstalla yhdestä itseäsi koskevasta kirjoituksestasi voisi päätellä, että ajattelet hiukan toisella tavalla, etkä ole lokeroimisen kannalla.
Vai ajatteletko ehkä, että kaikki muut ovat aina joissakin lokeroissa, mutta sinä itse olet se ainoa henkilö joka on lokeroiden ulkopuolella?
On itseasiasa aika röyhkeää mennä esiintymään toisen ihmisen persoonan asiantuntijana, varsinkin kun mielipiteesi perustuu hyvin HYVIN suppeaan tietomäärään, mitä tulee minuun. Kirjoituksistasi voisi päätellä, että sinä olet muodostanut hyvin selvän, jyrkän ja muuttumattoman käsityksen siitä mikä minä olen. Ja sitten tulen vain _ilmoittamaan_ sen minulle, mikä minä olen, mihin minun moraalini perustuu jne..
Minkä perusteella tällaiset johtopäätökset olet vetänyt minusta?
Tämän tähän aloitukseen antamani kommentin perusteellako?