No niin, sieltä se sitten tuli telkkarin tiedotustilaisuudesta. Mikä-lie-ministeri jo alkoi tämän katastrofin psyykkisen hoidon kustannusten siirron kuntien vastuulle. Vanhanenhan vielä muutama päivä sitten puhui, että rahat kriisin henkiseen hoitoon kyllä löytyy. No, näköjään löytyy kunnista. Ja mitä se taas tarkoittaa? No säästöjä tietenkin.
Joopa joo. Tätähän tää on joka pirun kerta. Kun Estonia uppos, niin joo-joo, tottakai uhrit nostetaan ja autetaan ja pälä-pälä. Siellähän mätänevät edelleen. Entäs Myyrmanni sitten? Juu-juu, uhrit ja omaiset saavat apua niin paljon kuin on tarvetta. Oliko menny vuosi tästä pommista, kun omaiset ja pysyviä vammoja saaneet edelleen odottivat korvauksiaan. Että tätähän tää on. Odotellaan, että pöly laskeutuu ja sitten pikkuhiljaa alkaa vyörytys.
Joopa joo. Tätähän tää on joka pirun kerta. Kun Estonia uppos, niin joo-joo, tottakai uhrit nostetaan ja autetaan ja pälä-pälä. Siellähän mätänevät edelleen. Entäs Myyrmanni sitten? Juu-juu, uhrit ja omaiset saavat apua niin paljon kuin on tarvetta. Oliko menny vuosi tästä pommista, kun omaiset ja pysyviä vammoja saaneet edelleen odottivat korvauksiaan. Että tätähän tää on. Odotellaan, että pöly laskeutuu ja sitten pikkuhiljaa alkaa vyörytys.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En usko että tätä apua perutaan. Se olisi ns. poliittinen itsemurha nykyisessä mielipideilmastossa. Valtion apua on lisäksi luvattu niin monella ministerin suulla, että sehän annetaan.
MTV3:"Eri toimijat kokoontuivat tänä aamuna kokoukseen, jossa pohdittiin tarvittavia tukitoimia. Henkistä apua tarvitsevia on Mönkäreen mukaan toistaiseksi noin 150 kunnassa. Avun koordinoimiseksi kuntiin on tarkoitus perustaa yhteistyöelimiä, joihin tulee Kelan, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja järjestöjen edustajia."
Sisäasiainministeriö Tiedote
3.1.2005
Valtio myöntää apua kunnille kriisiterapian järjestämiseen ja muuhun jälkihoitoon
- Esitän syvän osanottoni Aasian katastrofin uhrien ja kadonneiden omaisille sekä myötätunnon osoitukseni loukkaantuneille, sanoo alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen.
Aasian luonnononnettomuus ei pääty eloonjääneiden ja uhrien saamiseen kotimaahan, vaan eloonjääneiden sekä uhrien omaisten selviytyminen vaatii jälkihoitoa. Kunnilla on pääasiallinen vastuu jälkihoidon onnistumisesta sekä kustannuksista. Valtio on päättänyt myöntää tukea kuntien kriisiterapian järjestämiseen, jotta kunnat selviytyvät velvoitteistaan. Sisäasiainministeriö selvittää, kohdistuvatko jälkihoidon kustannukset joihinkin kuntiin poikkeuksellisen suurina. Selvityksen perusteella tehdään tarvittavat esitykset erityistuista.
Kunnille lähetetään ministeriöiden yhteinen kirje onnettomuuden jälkihoidon edellyttämistä toimista sekä niistä taloudellisista korvauksista, joilla valtio tulee tukemaan kuntia. Kirje valmistellaan usean ministeriön yhteistyönä. Mukana ovat valtioneuvoston kanslia, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen toivoo, että kunnat hoitaisivat tarvittavat tukitoimet ja maksusitoumukset oman organisaation ulkopuolisille avunantajille viivytyksettä, sillä avun tarve on juuri nyt suurimmillaan. - Myös oikeusavun antamiseen onnettomuuden uhreille on kiinnitettävä suurta huomiota, painottaa Manninen.
Lisätietoja: hallitusneuvos Arto Luhtala(09) 160 44568
Sosiaali- ja terveysministeriö Tiedote
3.1.2005
Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää edellytyksiä Aasian katastrofin uhrien elämän jatkumiselle
Sosiaali- ja terveysministeriössä pidettiin tänään ministeri Mönkäreen ja ministeri Hyssälän johdolla kokous, jossa käsiteltiin sitä, miten Kaakkois-Aasian tulvien suomalaisuhreille ja heidän läheisilleen voidaan turvata heidän tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut, erityisesti psykososiaalinen tuki. Samalla keskusteltiin uhrien ja heidän omaistensa toimeentuloon liittyvistä kysymyksistä, esimerkiksi siitä, miten Kela voi tässä tilanteessa toimia mahdollisimman nopeasti ja joustavasti erilaisten korvausten ja palvelujen järjestämisessä. Myös muuhun vakuutusturvaan liittyviä kysymyksiä käsiteltiin. Kokoukseen osallistuivat ministeriön, Suomen Punaisen Ristin, Suomen Mielenterveysseuran, Kelan, Vantaan Kriisikeskuksen, HUSin, Sosiaali-ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY:n ja kirkon edustajat.
Henkinen tuki
Todettiin, että on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että eri tahojen, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon, järjestöjen ja seurakuntien tarjoama henkinen tuki tavoittaa kaikki sitä tarvitsevat. Vantaan Kriisikeskus toimi koko evakuointilentojen ajan Vantaan lentoasemalla, ja heillä on tiedot evakuoiduista ja heidän kotikunnistaan. Ministeriössä selvitetään parhaillaan, miten evakuoituihin ja heidän omaisiinsa otetaan yhteyttä ja varmistaa, että he saavat tarvitsemansa avun. Suomessa toimii 16 Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskusta ja 6-7 kunnallista kriisikeskusta. Yli 90 prosentilla kunnista on omat kriisiryhmänsä, jotka voivat auttaa tässä tilanteessa.
Kokouksessa todettiin, että on erittäin tärkeää, että tiedotusvälineet pitävät edelleen esillä kriisipuhelinten numeroita, koska omaiset ja läheiset havahtuvat vasta vähitellen menetystensä todellisuuteen ja he tarvitsevat myös puhelimitse annettavaa ammattiapua vielä kauan.
Taloudellinen selviytyminen
Katastrofin uhrien ja heidän omaistensa sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset ovat monessa tapauksessa vaikeita selvittää. On ratkaistava, miten ja millä aikataululla kadonneiden henkilöiden omaisia voidaan mahdollisimman pikaisesti tukea ja auttaa myös taloudellisesti. Eloon jääneiden hoitokustannusten maksaminen, kuntoutustuki ja psykososiaalinen tuki ja monet muut käytännön asiat on selvitetään mahdollisimman nopeasti. Kelassa selvitetään parhaillaan, mitä nykyisiä sääntöjä täytyy muuttaa niin, että odotusajat etuuksien saamiseksi jäävät mahdollisimman lyhyeksi. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää, tarvitaanko joustavan avun varmistamiseksi uusia säädöksiä. Ministeriö selvittää myös vakuutusyhtiöitten käytännöt vakuutuksien maksamisesta.
Uhrit ja heidän omaisensa ovat tilanteessa, jossa he eivät ehkä itse jaksa selvittää jokapäiväiseen elämään liittyviä asioitaan. Menehtyneiden omaisilla ei välttämättä ole tietoa omaistensa vakuutuksista. Omaisen kuoleman ja orvoiksi jääneiden lasten tilanteen selvittäminen voi olla ylivoimaisen raskasta.
Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että on tarkoituksenmukaista järjestää katastrofista selvinneille ja omaisensa kadottaneille tukihenkilö, joka hoitaa käytännön asioita heidän puolestaan. Tämä voisi olla työpari, johon kuuluisi kunnan sosiaalitoimiston ja Kelan edustaja. Yhteistyössä järjestöjen kanssa voidaan myös hankkia tukihenkilöitä.
Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii siitä, että perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, työterveyshuolto ja sosiaalihuolto saavat vielä ennen loppiaista ohjeistusta katastrofin jälkihoitoon. Organisaatiot vastuutetaan kaikkine voimavaroineen yhteiseen tekemiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee, että kuntiin luodaan kontaktipiste yhteydenottoja varten.
Päivähoitohenkilöstö saa lisäohjeistusta tilanteen hoitamista varten.
Sosiaali- ja terveysministeriö on selvittää oikeusministeriön kanssa, millaista oikeusapua katastrofista selvinneille ja omaisensa menettäneille voidaan järjestää.
Miten tästä eteen päin?
Sosiaali- ja terveysministeriön, Kelan, Kuntaliiton, järjestöjen, Vakuutuskeskuksen (Vakes) ja kirkon valtakunnallista yhteistyötä tiivistetään. Seuraava kokous päätettiin järjestää ensi maanantaina ja niitä pidetään säännöllisesti. Kokouksissa seurataan katastrofin jälkihoidon onnistumista ja reagoidaan esille tuleviin ongelmiin ja tarpeisiin nopeasti.
Paikallistasolla kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto, Kela, järjestöt ja seurakunnat kokoavat vastaavia työryhmiä ja koordinoivat paikallista yhteistyötä sekä välittävät ministeriön tietoon ongelmia, jotka vaativat valtakunnallisia ratkaisuja. Toiminta aloitetaan niissä noin 150 kunnassa, joissa tiedetään olevan onnettomuuden uhreja. Lähes jokaisessa kunnassa on kuitenkin uhrien omaisia tai läheisiä, jotka saattavat tarvita apua.
Sosiaali- ja terveysministeriö avaa internetsivut, joilta löytyy tietoja toimenpiteistä uhrien auttamiseksi. Sivuille kootaan myös palvelevien puhelinten numeroita sekä tukihenkilöiden yhteystietoja ja muuta katastrofin jälkihoitoon liittyvää tietoa.
Lisätietoja:
Ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson, puh. 09-160 73760 (perhe- ja sosiaaliosasto)
Ylijohtaja Arto V. Klemola, puh. 09-160 73795 (valmiuspäällikkö)
Johtaja Tapani Melkas , puh. 09-160 73886 (terveysosasto)
Apulaisosastopäällikkö Raimo Ikonen, puh. 09-160 74393 (talous- ja suunnitteluosasto)
Apulaisosastopäällikkö Matti Toiviainen, puh. 09-160 74191 (vakuutusosasto)
Sosiaalineuvos Martti Lähteinen, puh 09-160 74351 (perhe- ja sosiaaliosasto)
Neuvotteleva virkamies Kari Ilmonen, puh 09-160 74393 (perhe- ja sosiaaliosasto)
www.vn.fi
ko lupas pitikö etu- ja keskisormen ristikkäin selkänsä takana?? politiikkoon ei voi luottaa koskaan.
Teillä siellä kokoomuksessa on juudakset ihan omasta takaa!
On hyvä, että viranomaistaholta muistetaan monista eteen tulevista ongelmatilanteista. Kuitenkin itse melkoisen surun läpikäyneenä leskenä voin todeta, että joko meidän kulttuuriin kuuluu tai olin poikkeus, mutta en pitänyt siitä, miten minun henkilökohtaisuuksiin yritettiin tosin ystävällismielisesti tunkeutua. Jo silloin, kun puolisoni halvaantui, koin järjettömäksi, että minun olisi pitänyt alkaa juosta mielenterveystoimistossa vakuuttamassa joku siellä istuva mies, että kyllä pärjään.Tieto oli kulkenut heillekin, että kotona on vastasyntynyt vauva ja puoliso makaa halvautuneena jne. Suuri oli siis auttamishalu, vaikka en sitä pyytänytkään, olen sitkeä suomalainen, joka ei ole tottunut apua pyytelemään.
Kun toisen kerran (melkein pakotettiin) sitten tein lähtöä mielenterveystoimistosta, hän totesi, että ei tarvi enää tulla kolmatta kertaa tai hän pyytää henkilökunnan kuuntelemaan, miten arkielämässä suomalainen selviää ja opiksi heille. !!! Ihmetteli minun seesteisyyttäni, unohti kai kysyä, että olin melkoisen lukenut ainakin psyykkisistä asioista. Hämmästytin hänet siis perinjuurin käytännon tietotasollani ja myös teoreettisesti.
Kuoleman kohdatessa jouduin papin kanssa ongelmiin, kun hän ei ymmärtänyt, miksi poltan kynttilöitä ja vaati selvitystä, mihin uskonnolliseen kokemiseen niin halusin tehdä. Koin suunnatonta helpotusta hänen lähtiessään ja sen jälkeen en enää mieluusti oveani avannut. Surin suruni yksin ja juttelin haudalla pitkät tovit "rakkaalleni", mutta se oli parastaa terapiaa, kun linnut lauloivat lähipuissa ja sinitaivas oli ylläni.
Joten tulkoon kukin uskollaan onnelliseksi, kunhan ns. auttajat eivät turhautuisi siihen, kun heidän auttamishalunsa ehkä voidaan jopa torjua hienotunteisesti. Suas nähä.