Jos avaruuden ulkopuolella ei ole mitään niin mihin se muka voi laajeta? Ja vielä valoa nopeammalla vauhdilla.
Ja miten kaikki muka voisi joskus rojahtaa takaisin johkin yhteen pieneenpisteeseen mistä sitten tapahtuisi uusi alkuräjähdys ja taas jatkuva laajentuminen?
Ei tässä nyt pojat ole yhtään mitään järkeä. Olen takaisin nollapisteessä eikä ymmärrykseni riitä mihinkään. Tekisi mieli laittaa teletapit pyörimään ja haukata banaanista.
Ja miten kaikki muka voisi joskus rojahtaa takaisin johkin yhteen pieneenpisteeseen mistä sitten tapahtuisi uusi alkuräjähdys ja taas jatkuva laajentuminen?
Ei tässä nyt pojat ole yhtään mitään järkeä. Olen takaisin nollapisteessä eikä ymmärrykseni riitä mihinkään. Tekisi mieli laittaa teletapit pyörimään ja haukata banaanista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ehkäpä avaruuden reunalla on se taivaanvahvuus, kupu jota voisi käydä koputtelemassa.
Maailmankaikkeus eli universum laajenee, ei avaruus ?
Maailmankaikkeuksia voi useampia (multiversumi)
Ei se romahda. Siitä ollaan kai jo yksimielisiä. Maailmankaikkeutemme on tila itse ja sen laajeneminen on vain metrisen koordinaatiston kasvua.
Jos oli alkuräjähdys joka aiheutti tilan loputtoman laajenemisen, niin mitä tämän nykyisen tilan tilalla oli ennen räjähdystä?
Mitä tarkoitat tuolla metrisen koordinaatiston kasvulla?
Voisi kai sanoa avaruuden laajenevan tekemällä sisälleen lisää tilaa (metrien koordinaatiston kasvu). Galaksit ja muut romppeet eivät siirry tilassa, mutta pääsääntöisesti etääntyvät toisistaan välimatkojen kasvaessa.
Kosmologien yleisin veikkaus lienee, että näkemämme kaikkeuskupla on syntynt aikaisemman tyhjän tai laajentuessaan tyhjentyneen avaruuden sisään. Havaintojen saanti meille alkuräjähdystä edeltäneestä tilasta näyttää aika mahdottomalta.
"Galaksit ja muut romppeet eivät siirry tilassa, mutta pääsääntöisesti etääntyvät toisistaan välimatkojen kasvaessa."
Tosiaan pääsääntöisesti etääntyvät. Osahan kyllä siirtyy tilassakin toistensa vetäminä, mukaanlukien oma galaksimme, jonka odotetaan törmäävän Andromedaan noin 4 miljardin vuoden päästä. Kretuvuosina siis kaiketi vajaan 6000 vuoden päästä.
Tuon takia juuri kirjoitin "pääsääntöisestii". Riittävän vahva gravitaatio voi avaruutta käyristämällä estää laajenemisen ja myös siirtää jopa galakseja avaruuden tilassa.
Laajenemisnopeuden havaittu kasvu voi jatkuessaan ja ehkä kiihtyessään laajentaa pääsäännön alaa ja äärimmäisessä tapauksessa lopulta rikkoa jopa aineenkin rakenteen (the Big Rip skenaario).
"Jos avaruuden ulkopuolella ei ole mitään niin mihin se muka voi laajeta?"
Voi kai sitä ajatella, että maailmankaikkeutemme laajenee jossain tilassa ja ehkä se tila on taas jossain toisessa tilassa, mutta jossain kohtaa pitäisi tulla kai se kaikkeus vastaan eli tila, jonka reunojen ulkopuolella ei ole mitään. Joten miksei se voisi olla vaikka tämä meidän maailmankaikkeutemme.
Puhe maailmankaikkeuden laajenemisesta on yksi sekulaaritiedemiesten sepittämiä satukertomuksia. Äärettömyys ei voi laajeta mihinkään. Sen tietää pikkulapsikin. Taivaankappaleet voivat kulkeutua johonkin suuntaan, mutta se ei ole sama asia kuin maailmankaikkeuden laajeneminen.
Ainoa mikä laajenee, on jumalattomien tiedemiesten mielikuvitus.
Ei ole todellista, Mark osui vahingossa oikeaan jossain asiassa! Hallelujaa, tämä on ihme!
Jos maailmankaikkeus on ääretön, mitä se hyvinkin voi olla, niin se ei tosiaankaan varsinaisesti laajene mihinkään. Eli silloin kysymys mihin se laajenee ei ole mielekäs.
Mutta siinä tietysti menitkin sitten jo metsään kun väitit tiedemiesten väittävän jotain muuta.
<>
Väärä kysymys. Avaruus / tila voi laajeta juuri siksi että sen "ulkopuolella" ei ole mitään. Jos olisi, se ei voisi enää sinne laajentua. Olemassaoleva tila eli "neliulotteinen olemassaolon kupla" voi laajeta vain "olemattomuuteen".
Onko olemassa vaara, että laajetessaan avaruus törmäisi johonkin?
Olemattomuuden seinään?
Toiseen maailmankaikkeudeen
Meidän universumihan ei voi törmätä kuin samanlaiseen neliulotteiseen olevaisuuteen ja silloinhan seliudentuisi osaksi omaa universumiamme (tai päinvastoin). Eihän ulottuvuudet tai aika voi "törmätä" toiseen ulottuvuuteen tai "toiseen aikaan". Vain materia törmää ja materiaa meillä on omassakin universumissamme.
On tuossa matkassa se mahdollinen mutka, että toisessa universumissa luonnonlait saattavat poiketa omastamme. Tämäkin taitaa näkyä vasta, kun aineet tai energiat kohtaavat. Ainoa näkemäni kosmologinen spekulaatio tällaisesta on "braanien törmäys" mahdollisena alkuräjähdyksen aiheuttajana ja energian lähteenä.
"Olen takaisin nollapisteessä eikä ymmärrykseni riitä mihinkään."
Tuossahan se ydin onkin. Miksi ihminen pystyisikään käsittämään koko universumia, sen "alkua" ja "loppua"? Ihmisellä on hyvin rajallinen käsityskyky. Ihminen ajattelee että kaikella täytyy olla joku alku tai loppu, koska niin yleensä on. Missään ei kuitenkaan luvata, että kaikki toimisi niin että ihminen sen pystyisi käsittämään.
Ja ei: Sekään ei ole mikään todiste siitä että joku jumala loi kaiken. Sekin on vain ihmisen käsityskyvyn rajallisuutta, että aina pitäisi muka olla joku mikä luo jotain. Miten olio joka on niin mitättömän pieni ja asuu niin mitättömän pienessä paikassa koko maailmankaikkeuden mittakaavassa voisi ymmärtää kaikesta kaiken?
Vielä muutama sata vuotta sitten uskottiin että kärpäset syntyvät elottomasta aineesta tai että maapallo kiertää aurinkoa.