jo suunnitteluvaiheessa.
Olen tehnyt matkavarusteluja rauhallisessa tempossa ja tekemistä on riittänyt. Todennäköisesti reissusta tulee vähän tarpeettoman intensiivinen kahdelle eläkeläiselle, mutta kun olemme päättäneet lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä moikkaamassa sukulaisia, tuttavia ja kavereita sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa kolmen viikon matkalla niin järjestämistä on riittänyt. Tänä aamuna tein toiseksi viimeiset jutut ja varasin pitkäaikaisparkin autolle lentoasemalla.
Lentoliput, ESTA, hotellit, autonvuokrat jne jne jutut ovat olleet kivaa ajanvietettä. Ajattele mistä kaikesta jää paitsi kun lähtee jonnekin valmiiksi pakatulle ryhmämatkalle jossa on kuskit, tulkit ja oppaat mukana.
Omatoimimatkat pitää mielen virkeänä
50
233
Vastaukset
Ajatteleppa paloma mistä olet jäänyt paitsi kun et ole koskaan matkustanut ns rullan mukaan.
Kapteeni kuljetti miehistölistaa jossa kaikkien nimet ja siihenaikaan porukalla ilmainen merimiespassi,se kelpas siirtymiseen laivalle ja pikku pistäytymiseen maihin vierais satamis.
Kun se rytmiryhmä siirtyili lentokentällä portilta toiselle se olikin oma ohjelmanumeronsa.
Kaikkien piti olla kiltisti jonossa ku koulupojat mutta ,kuka oli pisulla,kuka tupakilla,paarissa ,poliisin kans kähisemässä kuka sammuneena jonkun penkin väliin.
Etippä niitä ja raahaa kasaan et matka joutuis , aika värikästä oli se matkailu.Hehe musta olisi tullut hyvä merimies jos olisin syntynyt jäbäksi.
https://www.youtube.com/watch?v=K-bhH69FuvU
- bessie-
Jos lähtisin "valmiiksi pakatulle" ryhmämatkalle, niin lähtisinkin juuri siksi, että "jäisin paitsi" ylimääräisestä vaivannäöstä.
Kovin paljon en yleensä yhteen matkaan yritä mahduttaa, mutta pitkät lennot ovat sen verran koettelevia, että yhden pitkän lennon yhteyteen pyrin kyllä ymppäämään kaikki mahdolliset samalla pallon puoliskolla olevat visiitit. Jos nyt edes viitsin lähteäkään. Vielä parikymmentä vuotta sitten en oikein 'osannut' jättää jonkun serkkuni lapsen tms., kastejuhlia tai häitä ym. väliin, nykyään on toisin.- Kuinka.vaan.makuasia
Olen tehnyt sekä paketti eli ryhmämatkoja että omatoimi matkoja. Kyllä ryhmämatkat ovat olleet kaikkein vaivattomampia toteuttaa al inluc tai aamiaisilla, silloin kun matkat olivat todella halpoja ja äkkilähtöhinnat jopa naurettavan halpoja. Eihän siinä tarvinnut nähdä ryhmäänsä kuin molemmissa päissä lentokentän lähtöportilla ja lentokenttäkuljetus bussissa siellä määränpäässä. Matkaopas on vain muodollinen sana ja sen helmoissa ei tarvitse roikkua enkä ole palveluksia tarvinnutkaan kuin yhden kerran reklamoidessani huonosta huoneesta. Neljä tähteä oli vähin mihin tyydyin mutta nehän ovat tietysti vain tähtiä. Luokitus saattaa olla mitä on, vaihtelee.
Olemme tyttären kanssa käyneet jonkun kerran Kanarialla ja kerran pari Italiassa ja kerran Bulgariassa ja nää oli sellasia järjestettyjä pakettimatkoja. Vaivattomia ja jos nyt siis haluaa vain jotain tiettyä juttua kuten esim. auringonottoa ja rantalomaa ja uimista niin ne on halpoja ja helppoja, mutta mun matkustaminen ei ole varsinaisesti lomailua, vaan elämysmatkustamista: ei ne elämykset tarvi olla ihmeellisiä ja etenkin näin vanhempana ei ne enää oo silleen bungyjumppeja eikä vesihiihtoa eikä vuorikiipeilyä eikä syvänmerenkalastusta, lasi roseeta uimalaltaan reunalla katsellen kun aurinko laskee Tyyneen Mereen, hyvien kavereiden kaa, joku ottaa esille kitaransa ja rannalla nuoriso tanssii salsaa ajopuista tehdyn nuotion ympärillä. Vaihtaa maisemaa, nähdä jotain muutakinkuin vain lunta ja metsää . Vaihtaa villasukat flipfloppeihin. Sitten on taas kiva tulla takaisin kun jäät lähtee joesta ja tomaatintaimia pitäis alkaa kouluttaa punssiverannan ikkunalla.
- koulutettu-mies
tomaatintaimia! kouluttaa?
pitääkö jo taimillekin pitää joku helvetin kurssi?
tulkaas taimet tänne opetusluokkaan täti näyttää teille, hä?
eikös taimet vaan sujauteta sukkaan ja maahan tai siemenet sisään (multaan) ja se on siinä?
nyt ei kyl ymmärrä tämä mies, minä siis tietenkin. - matkaaja-meeri
Kuinka.vaan.makuasia kirjoitti:
Olen tehnyt sekä paketti eli ryhmämatkoja että omatoimi matkoja. Kyllä ryhmämatkat ovat olleet kaikkein vaivattomampia toteuttaa al inluc tai aamiaisilla, silloin kun matkat olivat todella halpoja ja äkkilähtöhinnat jopa naurettavan halpoja. Eihän siinä tarvinnut nähdä ryhmäänsä kuin molemmissa päissä lentokentän lähtöportilla ja lentokenttäkuljetus bussissa siellä määränpäässä. Matkaopas on vain muodollinen sana ja sen helmoissa ei tarvitse roikkua enkä ole palveluksia tarvinnutkaan kuin yhden kerran reklamoidessani huonosta huoneesta. Neljä tähteä oli vähin mihin tyydyin mutta nehän ovat tietysti vain tähtiä. Luokitus saattaa olla mitä on, vaihtelee.
Paljon on tehty vaivattomia ja halpoja pakettimatkoja, mutta koskaan matkat eivät ole olleet auringonottoa ja rantalomaa ja uimista.
Öitä on tullut vietettyä muuallakin, kuin siinä pakettimatkan hotellissa.
Vuokrattu auto ja menty kauemmaksi esim. sukeltamaan, vuorille kiipeämääm, maaseudulle jne.
Matka on tullut paljon halvemmaksi, kuin omatoimimatka. koulutettu-mies kirjoitti:
tomaatintaimia! kouluttaa?
pitääkö jo taimillekin pitää joku helvetin kurssi?
tulkaas taimet tänne opetusluokkaan täti näyttää teille, hä?
eikös taimet vaan sujauteta sukkaan ja maahan tai siemenet sisään (multaan) ja se on siinä?
nyt ei kyl ymmärrä tämä mies, minä siis tietenkin.Joo mä koulutan eli siis siirrän istutuslaatikosta taimet yksittäisiin ruukkuihin ja sitten vielä, tilanteen mukaan, suurempiin ruukkuihin ennenkuin tulee aika viedä ne ulos.
- ruohonjuurihommaa
koulutettu-mies kirjoitti:
tomaatintaimia! kouluttaa?
pitääkö jo taimillekin pitää joku helvetin kurssi?
tulkaas taimet tänne opetusluokkaan täti näyttää teille, hä?
eikös taimet vaan sujauteta sukkaan ja maahan tai siemenet sisään (multaan) ja se on siinä?
nyt ei kyl ymmärrä tämä mies, minä siis tietenkin.meillä Suomessa kasvitaimet koulitaan, Ruotsissa opettajat kouluttavat heidät aivan kuin ihmistaimetkin
ovat silleen humaanimpii nääs ruohonjuurihommaa kirjoitti:
meillä Suomessa kasvitaimet koulitaan, Ruotsissa opettajat kouluttavat heidät aivan kuin ihmistaimetkin
ovat silleen humaanimpii nääsYks hailee mitä te siellä Suomessa teette. :))
Ja minä vielä vaivauduin oikein selittämään miten sen teen. Koulitaan tai kaulitaan skitsamma. Pääasia että pääsee vinoilemaan jostain.- Kouliintunut.pottumuusi
Mitä eroa on ruotsalaisella nyky-nuorella ja perunalla?
Peruna on kasvatettu. - kaupassa.näin
Kouliintunut.pottumuusi kirjoitti:
Mitä eroa on ruotsalaisella nyky-nuorella ja perunalla?
Peruna on kasvatettu.viime kesänä niitä uusia perunoita tuli Ruotsista tänne Suomeenkin
Olen haaveillut yhdestä melkein omatoimimatkasta, sanovat että, pitää haaveilla mahdottomia, niin joskus voi… tai sitten ei.
Siitä on varmaan kymmenen vuotta aikaa, kerran kerrosbussissa istuen ohitettiin valtavan pitkää rekkaa, luulin ettei se rekka lopu ollenkaan, kun nuppi tuli kohdalleni, niin sitä rekkaa ohjasi siro, pieni ja hento nainen, kait joku automatiikka oli päällä, koska hänellä oli jalat sillai jännästi siinä kojetaulun päällä ratin molemmin puolin ja kädet ratissa. Silloin ajattelin, että olisipa hienoa lähteä nuppiin tuon rekkatytön kaveriksi Keski-Eurooppaan. Kirjoittaisin pientä päiväkirjaa, halki Ruotsin ja sieltä Tanskaan, Pariisiin ja jne. miltä maailma näyttäisi… ja tuntuisi.
No, mikä siinä olisi sitä omatoimiosuutta, se rekkahan menisi juuri sinne minne käsky käy. Mutta etsi nyt jostain semmoinen rekkakuski, pieni hento nainen, tai kuka vaan, joka ottaisi mukaansa jne. Joskus olen ajatellut, että miltä mahtaa tuntua siinä kopissa ja katsella kun se kiertää valtavan kaaren jossain liikenneympyrässä ja miltä tuntuu kun selän takana on iso massa jne. aika lapsellisia ajatuksia ja haaveitakin, mutta kun elämä ilman mitään alkaa niin sitten sitä rekkakuskia kyselemään, maksaisinkin vaikka mitä kun moisen elämyksen saisin.
Voihan siinä käydä niinkin, että vain Finnarin lippuluukulle menen ja sieltä Keski-Euroopasta löydyn… ilman rekkaa.
Tai sitten ruokahalu kasvaa syödessä ja haluaa jonnekin valtameripaatille mukaan… Siellä sitten matkisin Kyllikki Villaa ja kirjoittelisin… ainakin yksinäisyydestäni.- ajomäärä-0-kilometriä
Ala ny kuitenkin harjoitella kotimaan reiteillä, ensin.
Hakeudu rekkahalleille ja kysy kyytiä ja kerro mitä on mielessä; nähdä maisemia ja kirjoittaa kokemuksesta.
Hetkonen.
Oliko muuten niin, että joku uusi laki ja tieliikennepykälä määräävät, ettei rekassa saa olla ulkopuolisia, koska se on työpaikka?
Hyppäsi ajatus vaan tuolta takaboksista. ajomäärä-0-kilometriä kirjoitti:
Ala ny kuitenkin harjoitella kotimaan reiteillä, ensin.
Hakeudu rekkahalleille ja kysy kyytiä ja kerro mitä on mielessä; nähdä maisemia ja kirjoittaa kokemuksesta.
Hetkonen.
Oliko muuten niin, että joku uusi laki ja tieliikennepykälä määräävät, ettei rekassa saa olla ulkopuolisia, koska se on työpaikka?
Hyppäsi ajatus vaan tuolta takaboksista.Kiitos vinkistä
Ei vai tarvita enää mitään apukuskeja.
Voi surku, siinä meni yks haave romukoppaan.
Olisin ollut niin hyvä apukuski.- KiipeilijäPitk
Oletko hyvässä kunnossa?
Rekkaan kiipeäminen ei onnistu ihan helposti, se on varsin korkea ja portaita on vähän. KiipeilijäPitk kirjoitti:
Oletko hyvässä kunnossa?
Rekkaan kiipeäminen ei onnistu ihan helposti, se on varsin korkea ja portaita on vähän.Kunnossa jonkinmoisessa ja olen aika pitkäkoipinen, ei se tietty sama ole mutta traktorilla treenasin, aikoinaan. Korkealla siinäkin se eka porras on. Sit, ajattelen, että se pikkulikka piti jalkojaan siinä kone..., ei mun koipeni mitenkään semmoiseen tilaan mahtuisi. Sitten kokeillaan kun sinne nuppiin kiivetään. Huomaatko, en ole vielä luovuttanut haavettani, se elää yhä.
- O-Orvokki
Jospa kysyisit rekkafirmoista, voisitko päästä jutuntekomatkalle. Jos yrityksen toimipiste olisi kohtuullisen matka päässä, voisi kannattaa yrittää sopia tapaamisesta ja käydä esittäytymässä sopivan reippaasti pukeutuneena.
Kuljettajien luulisi ottavan reippaan matkustajan mielellään mukaan.
- lyytikkä
Lienen tullut vanhaksi, koska matkailu ei kiinnosta. Jos joku ystävä pyytää seuraksi, saatan lähteä. Pidemmälle en enää halua, mutta Pohjoismaat ja Baltian maat riittävät. Talvinen Lappikin on vielä kokematta.
- hytinäx1
Sillloin on kiva tehdä noita omatoimimatkoja kun tietää että määränpäässä on tuttuja joiden luona yöpyä, tai yöpyä vaikka hotellissa ja voi viettää aikaa tuttujen kanssa jotka asuvat siellä määränpäässä.
Nykyään on niin tavattoman paljon erilaisia järjestettyjä teemamatkoja ympäri maailman ja niillä useinmiten aivan mahtavat asiantuntevat, joskus paikalliset, oppaat jotka voivat kertoa historiasta ym.
Jos lähtisin vaikka safarimatkalle taikka patikkamatkalle, niin mielummin ostaisin valmiin matkan ja hengailisin ryhmän mukana.Me ollaan valittu hotelli Kolumbiassa ja sukulaiset Floridassa. Mun on vaikee saada motivoitua Lutusta lentokoneeseen, mutta se on seurallinen ja tykkää käydä sukuloimassa.
Valmistellen vai valmistelematta? "Hankalammaksi" kokemiimme maihin suuntautuvissa matkoissa olemme käyttäneet kiertomatkapaketteja. Kiina, Kuuba, Albania.
Muuten ot. matkojen valmistelut ovat rajoittuneet lentojen, auton ja joskus saapumis- tai lähtöpäivän majoituksen varaukseen.
Suurin osa matkoistamme on rajoittunut Eurooppaan jossa olemme vuoden 1971 jälkeen ajelleet omalla autolla noin 160000km. Rahan niukkuus ja elämysten haku ohjasi alkuvuosina päätöksen tekoa.
Ex tempore liikkumisesta johtuen olemme yhden kerran torkkuneet autossa.
Halpislentojen tultua emme ole enää lähteneet omalla vaan olemme ottaneet auton kentältä.
Kaikki ulkkarituttavamme ovat kuolleet eikä tuttavuussuhteet ole jatkuneet heidän jälkikasvunsa kanssa yhtä unkarilaista poikkeusta lukuun ottamatta.
Enää nykyään emme viitsi nähdä vaivaa vaan tyydymme risteilyihin, kiertomatkoihin, ot-kaupunkilomiin ja loma-asunnolla luumuiluun. Yli 6:ksi tunniksi en enää viitsi istua lentsikkaan, edes exit paikalle. Lavi:"Niin lähestyypi maa"?- jotenkin-huvittavaakin
teil on kyl tosi paha addiktio, matkailu. mut ei sielt pahemmast päästä kuiteskaa toi pakkomielle.
jotenkin-huvittavaakin kirjoitti:
teil on kyl tosi paha addiktio, matkailu. mut ei sielt pahemmast päästä kuiteskaa toi pakkomielle.
Onko addiktio paha jos siitä pitää eikä se haittaa muita ihmisiä tai omaa arkielämää?
Onneksi meillä molemmilla on ollut sama addiktio alusta alkaen. Vaimollani se on hieman pahempi. Yhteisten reisujen ja Espanjassa luumuilun lisäksi hän tekee tyttöjen matkoja.
Muutama viikko sitten minä uhrauduin varahenkilöksi. Vaimoni vaktuinen kaveri ilmoitti muutama päivä ennen lähtöä esteestään joten minut houkuteltiin paikkaamaan puute. Tällä kerralla kyse ei ollut rättien hypistelystä.
Nyt vanhempana olen ottanut pakettimatkoja täysihoidolla useimmiten. Matkustelu on aika väsyttävää joskus, harmittaa kun en nuorempana päässyt lähtemään juuri mihinkään, silloin olisi ollut intoa.
- O-Orvokki
Sohvasurffausta voisin suositella kielitaitoiselle ihmisille, jotka haluavat tutustua paikallisiin ihmisiin ja majoittua edullisesti. Tietysti halutessaan voi tutustua kotonaan tai lähipaikkakunnilla ihmisiin eri puolilta maailmaa. Profiilisivulla voi kertoa, mitä haluaa tarjota: opaspalvelua, tapaamisia, majoitusta tms.
Oma surffailu on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi. Ehkä aktivoidun tälläkin alueella, jos ryhdyn taas matkustelemaan enemmän itsekseni.
Tässä linkki, josta löytyy paljon asiaan liittyvää tietoa ja linkkejäkin.
http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2012051415571827_ma.shtml
Ja toinenkin:
www.coachsurfing.org"Siipisurfailua". Aina ilman ennakkovarausta. Useimmiten yksityismajoituksissa asustelimme omakotitalojen vieraskäyttöön tarkoitetuissa huoneissa. Joskus kyse oli erillisestä siipirakennuksesta, useimmiten pääasunnon yhteydessä olevasta huoneesta / -neista, joskus todella oh:n sohvasta. Kerran isäntäväki jopa muutti pihan perälle telttaan antaen koko talonsa meidän käyttöömme. Pöydälle varattua konjakkia en raaskinut juoda mutta isännän keittämää palinkaa kylläkin. Suklaa maistui vaimolleni ja penskoille joilla oli omat huoneet. Kyse oli tilanteesta jossa veimme unkarilaisen tytön kotiinsa Diosjönöön autolla Länsi-Euroopan kautta.
Kielestä johtuen "siipisurfailu" rajoittuin Saksaan, Itävaltaan ja Unkariin ( saksa ja suomi ). Kielenä suomi? Ketskemetin luostarissa Kalevalan unkariksi kääntänyt Istvan pappi opetti suomea. Silloin vieraista kielistä Unkarissa käyttökelpoisin oli saksa. Ketskemetissä sen jälkeen suomi. Ilmeisesti pakkovenäjääkin olisivat ymmärtäneet.
Muutaman kerran kävimme "surfailemassa" Ketskemetissä entisen edustuspainijan asunnossa. Heppu puhui alkeellista enkkua. Ukko antoi makuuhuoneensa käyttöömme . Hänen sisarensa vaihtoi lakanat päivittäin. Samoin tuoreet kukat.
Vastavuoroisesti pidin mukanani sopivia liikelahjuksia. Puukoista spektroliittiin.
Ensimmäisillä kerroilla kysyin majoituksen ja aamiaisen hintaa mutta ainostaan kahdesti se hyväksyttiin. Nekin Itävallassa.flegu kirjoitti:
"Siipisurfailua". Aina ilman ennakkovarausta. Useimmiten yksityismajoituksissa asustelimme omakotitalojen vieraskäyttöön tarkoitetuissa huoneissa. Joskus kyse oli erillisestä siipirakennuksesta, useimmiten pääasunnon yhteydessä olevasta huoneesta / -neista, joskus todella oh:n sohvasta. Kerran isäntäväki jopa muutti pihan perälle telttaan antaen koko talonsa meidän käyttöömme. Pöydälle varattua konjakkia en raaskinut juoda mutta isännän keittämää palinkaa kylläkin. Suklaa maistui vaimolleni ja penskoille joilla oli omat huoneet. Kyse oli tilanteesta jossa veimme unkarilaisen tytön kotiinsa Diosjönöön autolla Länsi-Euroopan kautta.
Kielestä johtuen "siipisurfailu" rajoittuin Saksaan, Itävaltaan ja Unkariin ( saksa ja suomi ). Kielenä suomi? Ketskemetin luostarissa Kalevalan unkariksi kääntänyt Istvan pappi opetti suomea. Silloin vieraista kielistä Unkarissa käyttökelpoisin oli saksa. Ketskemetissä sen jälkeen suomi. Ilmeisesti pakkovenäjääkin olisivat ymmärtäneet.
Muutaman kerran kävimme "surfailemassa" Ketskemetissä entisen edustuspainijan asunnossa. Heppu puhui alkeellista enkkua. Ukko antoi makuuhuoneensa käyttöömme . Hänen sisarensa vaihtoi lakanat päivittäin. Samoin tuoreet kukat.
Vastavuoroisesti pidin mukanani sopivia liikelahjuksia. Puukoista spektroliittiin.
Ensimmäisillä kerroilla kysyin majoituksen ja aamiaisen hintaa mutta ainostaan kahdesti se hyväksyttiin. Nekin Itävallassa.Kiva lukea noita juttujasi reissuista, kiitos.
flegu kirjoitti:
"Siipisurfailua". Aina ilman ennakkovarausta. Useimmiten yksityismajoituksissa asustelimme omakotitalojen vieraskäyttöön tarkoitetuissa huoneissa. Joskus kyse oli erillisestä siipirakennuksesta, useimmiten pääasunnon yhteydessä olevasta huoneesta / -neista, joskus todella oh:n sohvasta. Kerran isäntäväki jopa muutti pihan perälle telttaan antaen koko talonsa meidän käyttöömme. Pöydälle varattua konjakkia en raaskinut juoda mutta isännän keittämää palinkaa kylläkin. Suklaa maistui vaimolleni ja penskoille joilla oli omat huoneet. Kyse oli tilanteesta jossa veimme unkarilaisen tytön kotiinsa Diosjönöön autolla Länsi-Euroopan kautta.
Kielestä johtuen "siipisurfailu" rajoittuin Saksaan, Itävaltaan ja Unkariin ( saksa ja suomi ). Kielenä suomi? Ketskemetin luostarissa Kalevalan unkariksi kääntänyt Istvan pappi opetti suomea. Silloin vieraista kielistä Unkarissa käyttökelpoisin oli saksa. Ketskemetissä sen jälkeen suomi. Ilmeisesti pakkovenäjääkin olisivat ymmärtäneet.
Muutaman kerran kävimme "surfailemassa" Ketskemetissä entisen edustuspainijan asunnossa. Heppu puhui alkeellista enkkua. Ukko antoi makuuhuoneensa käyttöömme . Hänen sisarensa vaihtoi lakanat päivittäin. Samoin tuoreet kukat.
Vastavuoroisesti pidin mukanani sopivia liikelahjuksia. Puukoista spektroliittiin.
Ensimmäisillä kerroilla kysyin majoituksen ja aamiaisen hintaa mutta ainostaan kahdesti se hyväksyttiin. Nekin Itävallassa.Jäi vaivaamaan nämä kirjoitukset tuosta sohvasurfauksesta, kävin surfaajien sivuilla, tyhmiä kysymyksiä heräsi, jos ilman ennakkovarausta niin miten ihmeessä te löysitte niihin piharakennuksiin. Kirjauduitte vain sivulle ja sieltä katselitte sitten minne mentäisiin jne Entäs tämä vastavuoroisuus, sanoit vain puukon vieneesi tuliaiseksi, entä olettekos te majoittaneet ko henkilöitä omassa kodissanne.
Kattelin juuri, että lähikaupungissa on sata sohvaa vapaana, asun esim niin lähellä Jyväskylää, että suurajojen tai muiden isojen tapahtumien ajaksi voisin kevyesti muutaman pariskunnan majoittaa tai joitakin nuoria. Hyvin voisin aamupalan järjestää ja yöllä lettuja paistaa. Siinä voi siis täysin määritellä sen ajankohdan jolloin voisii surfaajia vastaan ottaa.
Mutta esimerkiksi mitään velvoitetta tälle isännälle ei ole kuskailla tai muuta ohjelmaa järjestellä. kaikki on vapaaehtoista.
Aikaisemmin ajattelin aina, että siinä on tämä majoitus myös vastavuoroista, samat naamat täällä ja sitten kylään samoille naamoille missä sitten asuvatkaan.rosaliiin kirjoitti:
Jäi vaivaamaan nämä kirjoitukset tuosta sohvasurfauksesta, kävin surfaajien sivuilla, tyhmiä kysymyksiä heräsi, jos ilman ennakkovarausta niin miten ihmeessä te löysitte niihin piharakennuksiin. Kirjauduitte vain sivulle ja sieltä katselitte sitten minne mentäisiin jne Entäs tämä vastavuoroisuus, sanoit vain puukon vieneesi tuliaiseksi, entä olettekos te majoittaneet ko henkilöitä omassa kodissanne.
Kattelin juuri, että lähikaupungissa on sata sohvaa vapaana, asun esim niin lähellä Jyväskylää, että suurajojen tai muiden isojen tapahtumien ajaksi voisin kevyesti muutaman pariskunnan majoittaa tai joitakin nuoria. Hyvin voisin aamupalan järjestää ja yöllä lettuja paistaa. Siinä voi siis täysin määritellä sen ajankohdan jolloin voisii surfaajia vastaan ottaa.
Mutta esimerkiksi mitään velvoitetta tälle isännälle ei ole kuskailla tai muuta ohjelmaa järjestellä. kaikki on vapaaehtoista.
Aikaisemmin ajattelin aina, että siinä on tämä majoitus myös vastavuoroista, samat naamat täällä ja sitten kylään samoille naamoille missä sitten asuvatkaan."Aina ilman ennakkovarausta" kertoo kaiken. Omalla autolla tehdyllä matkoilla emme koskaan varanneet muuta kuin laivaliput.
Kentiltä vuokrattujen autojen reisuilla varasimme JOSKUS majoituksen ensimmäiseksi tai viimeiseksi yöksi aikatauluista riippuen.
Sohvasurfailu on ehkä hieman harhaan johtava ilmaisu koska vain muutaman kerran yövyimme oikeasti sohvalla.
Alkuaan käytimme kohdalle osuvia yksityismajoituksia. Niissä tutustuimme ihmisiin ja perheisiin joten pidimme harvakseltaan yhteyttä, lähinnä joulu- ja pääsiäiskorttien muodossa.
Vierailimme näissä perheissä täysin spontaanisti. Touhu oli meikäläisen kaltaista. Ajamme talon eteen. Isäntäväen ollessa paikalla, vaihdamme kuulumisia ja puhumme joutavia. Isäntäväki kyselee suunnitelmiamme. Kerromme jatkoajatuksia ja heidän tiedusteluunsa yöpymisestä sanomme esimerkiksi katsovamme läheisestä Gasthofista huonetta. "Ei missään tapauksessa! Tietenkin jäätte meille. Manfred onkin kaivannut juttuseuraa". Ja niin edespäin.
Isäntäväki lähtee aamulla töihin. Keitiössä kahvi on termoskannussa ja leikkeleleivät jääkaapissa. Edellisenä iltana on sovittu avaimien jättämisestä postilaatikkoon.
Vastavuoroisuus oli symbolista. Kerran veimme unkarilaisen tytön kotiinsa. Kommarivallan aikana Unkarissa ostimme valuuttakaupoista jotain heille saavuttamattomissa olevaa. Vaihdoimme rahaa yms.
Saksan ja Itävallan puolella pidin mukanani erilaisia liikelahjoja, puukkoja joita eräät itävaltalaiset tuttavamme arvostivat koska heidän poikansa olivat olleet YK:n Kyprosjoukoissa suomalaisen pataljoonan naapureina. Taidelasia, valikoitua keramiikkaa yms. pientä. Kyse oli enemmän symboliikasta kuin korvaamisesta.
Kerran unkarilainen isäntäväki otti arkipäivän vapaata ja lähtivät oppaiksemme Budapestiin.
Toisen kerran unkarilainen jengi otti vapaata näyttääkseen meille Unkarin Slovakian välistä, matalaa vuoristoa.
Muulloin isännät elivät elämäänsä.
Yksi tuttavuus johti Helsingin Unkarin suurlähetystön kutsuun vuosikekkereille. Kysyessäni syytä minulle kerrottiin meidän olevan Unkarin ystäviä.
Saksalaiset olivat muodollisempia. Itävaltalaset todella sydämellisiä.
Voi pyhä sylvi! Eihän tästä loppua tulisi.flegu kirjoitti:
"Aina ilman ennakkovarausta" kertoo kaiken. Omalla autolla tehdyllä matkoilla emme koskaan varanneet muuta kuin laivaliput.
Kentiltä vuokrattujen autojen reisuilla varasimme JOSKUS majoituksen ensimmäiseksi tai viimeiseksi yöksi aikatauluista riippuen.
Sohvasurfailu on ehkä hieman harhaan johtava ilmaisu koska vain muutaman kerran yövyimme oikeasti sohvalla.
Alkuaan käytimme kohdalle osuvia yksityismajoituksia. Niissä tutustuimme ihmisiin ja perheisiin joten pidimme harvakseltaan yhteyttä, lähinnä joulu- ja pääsiäiskorttien muodossa.
Vierailimme näissä perheissä täysin spontaanisti. Touhu oli meikäläisen kaltaista. Ajamme talon eteen. Isäntäväen ollessa paikalla, vaihdamme kuulumisia ja puhumme joutavia. Isäntäväki kyselee suunnitelmiamme. Kerromme jatkoajatuksia ja heidän tiedusteluunsa yöpymisestä sanomme esimerkiksi katsovamme läheisestä Gasthofista huonetta. "Ei missään tapauksessa! Tietenkin jäätte meille. Manfred onkin kaivannut juttuseuraa". Ja niin edespäin.
Isäntäväki lähtee aamulla töihin. Keitiössä kahvi on termoskannussa ja leikkeleleivät jääkaapissa. Edellisenä iltana on sovittu avaimien jättämisestä postilaatikkoon.
Vastavuoroisuus oli symbolista. Kerran veimme unkarilaisen tytön kotiinsa. Kommarivallan aikana Unkarissa ostimme valuuttakaupoista jotain heille saavuttamattomissa olevaa. Vaihdoimme rahaa yms.
Saksan ja Itävallan puolella pidin mukanani erilaisia liikelahjoja, puukkoja joita eräät itävaltalaiset tuttavamme arvostivat koska heidän poikansa olivat olleet YK:n Kyprosjoukoissa suomalaisen pataljoonan naapureina. Taidelasia, valikoitua keramiikkaa yms. pientä. Kyse oli enemmän symboliikasta kuin korvaamisesta.
Kerran unkarilainen isäntäväki otti arkipäivän vapaata ja lähtivät oppaiksemme Budapestiin.
Toisen kerran unkarilainen jengi otti vapaata näyttääkseen meille Unkarin Slovakian välistä, matalaa vuoristoa.
Muulloin isännät elivät elämäänsä.
Yksi tuttavuus johti Helsingin Unkarin suurlähetystön kutsuun vuosikekkereille. Kysyessäni syytä minulle kerrottiin meidän olevan Unkarin ystäviä.
Saksalaiset olivat muodollisempia. Itävaltalaset todella sydämellisiä.
Voi pyhä sylvi! Eihän tästä loppua tulisi.Ei haittaa, tosi kivoja juttuja.
Mutta jankkaan vielä, teillä oli aina kakkossuunnitelmakin jos tämä ennestään' tuttu ei toimisikaan kuten toimi.
Tuommoiset reissut kuulostaa niin ihanan mielenkiintoisilta, mutta pitää olla kiireetön aikataulu, nautiskelijan aikataulu, sanoisin.
Ja koskaan ei ole sattunut mitään ikävää, pettymyksiä, vai, niin vielä tuosta aikataulusta, oliko muuta kuin lähtöpäivä ja tulopäivä, muu oli extemporee.
Hitsi kun tulee vaan lisää kysymyksiä, mutta pitää välillä tehdä hommia.
voi hyvä sylvi, pommitan sua näillä uteluillani vielä myöhemmin, jos sallit.- flegmaatti
rosaliiin kirjoitti:
Ei haittaa, tosi kivoja juttuja.
Mutta jankkaan vielä, teillä oli aina kakkossuunnitelmakin jos tämä ennestään' tuttu ei toimisikaan kuten toimi.
Tuommoiset reissut kuulostaa niin ihanan mielenkiintoisilta, mutta pitää olla kiireetön aikataulu, nautiskelijan aikataulu, sanoisin.
Ja koskaan ei ole sattunut mitään ikävää, pettymyksiä, vai, niin vielä tuosta aikataulusta, oliko muuta kuin lähtöpäivä ja tulopäivä, muu oli extemporee.
Hitsi kun tulee vaan lisää kysymyksiä, mutta pitää välillä tehdä hommia.
voi hyvä sylvi, pommitan sua näillä uteluillani vielä myöhemmin, jos sallit.Ykkössuunnitelma oli se kun suunta ( kohdealue, Itävalta, Unkari ) oli selvillä niin käydään kurkkaamassa ovatko Smithingerit kotona. Jos eivät olisi olleet niin kakkossuunnitelmana olisimme katsoneet jonkin yksityismajoituksen tai ajaneet Siofokkiin hoitsu/talouspäällikön taloon. Ensimmäisellä kerralla ne tyhjensivät yläkerran huoneet meille. Penskoille oma ja meille oma. Hoitsu pesi jopa meidän reisussa hikeentyneet vaatteemme.
Penskat oli turvallista jättää ok:n yläkertaan meidän vaimon kanssa lähtiessä humputtelemaan ja isäntäväen jäädessä kotiin.
Tietenkin toivotimme tervetuleiksi Suomeen mutta eipä näkynyt.
Ainoat suomikävijät olivat pappi Istavan Salanki ja Smitingerin tytär Judith.
Pettymyksiä. Kerran loisimisemme ei sopinut Hampurin lähellä ja silloin torkuimme autossa koska oli jo myöhäinen ilta ja este tuli yllätyksenä. Kyse oli maatalosta jossa porukka oli aina paikalla.
Tekniikka? Ensimmäiseltä 4:n viikon reisulta palasimme kotiin Köpiksestä SOS-vakuutuksella. Tasauspyörästö hajosi.
Kaksi letkuvauriota mahtuu vanhoilla värkeillä Euroopassa ajttuihin 160000km:iin.
Puukko ja puutappi. Toisella kerralla jeesusteippi toimi ensiapuna.
Kerran peräämme ajettiin Wienissä. Oikaisin takapuskurin maastavetotekniikalla.
Espanjaan mennessä takuuajan citikasta katosi merialpeilla pitkässä alamäessä hydrauliikka = jarrut ja jousitus. Nopeutta n. 160km/h.
Toisella kerralla saman värkin takarenkaan mutteri katosivat 150km/h nopeudessa mutta koteloinnista johtuen rengas kulki mukana.
Onhan meiltä varastettu rekisterikilpi ja sattunut jotain muutakin pientä.
Eipä näitä ole tullut paljoakaan muistelluksi. - Pirrepä
Nyt on kuulemma tarjolla yksityisten vuokraamia esim. yksiöitä matkailijoiden käyttöön, huoneistohotelleiksihan niitä kai kutsutaan; minä tykkäisin mieluummin asua sellaisessa, en pidä niistä rajatuista esim. aamiaisajoista, oisi kivaa nukkua hieman pitempään ja hiippailla sitten syömään omia aikojaan tai laittaa jotain itse, - uukin ruokailu ihan paikallisissa ravintoloissa tai missä nyt sapuskaa tarjoaisivatkaan, esim katukeittiöissäkin olisi ihan kiva syödä..
Pirrepä kirjoitti:
Nyt on kuulemma tarjolla yksityisten vuokraamia esim. yksiöitä matkailijoiden käyttöön, huoneistohotelleiksihan niitä kai kutsutaan; minä tykkäisin mieluummin asua sellaisessa, en pidä niistä rajatuista esim. aamiaisajoista, oisi kivaa nukkua hieman pitempään ja hiippailla sitten syömään omia aikojaan tai laittaa jotain itse, - uukin ruokailu ihan paikallisissa ravintoloissa tai missä nyt sapuskaa tarjoaisivatkaan, esim katukeittiöissäkin olisi ihan kiva syödä..
Meille on varattu sievä ja moderni kahden makuuhuoneen asunto, ilmainen, Floridasta. Tarkoituksena oli majoittua sukulaisten luona, mutta heillä sattui olemaan naapurissa aivan tyhjä huoneisto jota saamme lainata, koska heille oli kai tulossa muitakin vieraita samaan aikaan (ystävättären avokin aikuisia tyttäriä Suomesta), joten ratkaisu on ihanteellinen, siinäkin mielessä että siihen toiseenmakkariin voi majoittua tyttären anoppi ja nuoret saavat olla omassa porukassaan. Tytär perheineen on serkkunsa luona kymmenen minuutin päässä, me ollaan kaikki kahdenkymmenen minuutin säteellä. Vuokra-autot ja vapaus tulla ja mennä eikä mitään aikatauluja.
- Pirrepä
Paloma.se.co kirjoitti:
Meille on varattu sievä ja moderni kahden makuuhuoneen asunto, ilmainen, Floridasta. Tarkoituksena oli majoittua sukulaisten luona, mutta heillä sattui olemaan naapurissa aivan tyhjä huoneisto jota saamme lainata, koska heille oli kai tulossa muitakin vieraita samaan aikaan (ystävättären avokin aikuisia tyttäriä Suomesta), joten ratkaisu on ihanteellinen, siinäkin mielessä että siihen toiseenmakkariin voi majoittua tyttären anoppi ja nuoret saavat olla omassa porukassaan. Tytär perheineen on serkkunsa luona kymmenen minuutin päässä, me ollaan kaikki kahdenkymmenen minuutin säteellä. Vuokra-autot ja vapaus tulla ja mennä eikä mitään aikatauluja.
Kuulostaa ihanalta, on hienoa kun on hyvä kielitaito, silloin on kuin kotonaan ihan missä maaliman kolkassa tahansa, - tai olisi...minen osaa oikein mitään kunnolla..ihan tankero siinä suhteessa :/
Pirrepä kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta, on hienoa kun on hyvä kielitaito, silloin on kuin kotonaan ihan missä maaliman kolkassa tahansa, - tai olisi...minen osaa oikein mitään kunnolla..ihan tankero siinä suhteessa :/
Olet oikeassa; minulta aina välillä pääsee unohtumaan miten etuoikeutettu olen kun puhun sujuvasti maiden joissa lomailen kieliä. Se todella tekee kaiken helpommaksi ja avaa aivan uusia mahdollisuuksia ja näkymiä.
flegmaatti kirjoitti:
Ykkössuunnitelma oli se kun suunta ( kohdealue, Itävalta, Unkari ) oli selvillä niin käydään kurkkaamassa ovatko Smithingerit kotona. Jos eivät olisi olleet niin kakkossuunnitelmana olisimme katsoneet jonkin yksityismajoituksen tai ajaneet Siofokkiin hoitsu/talouspäällikön taloon. Ensimmäisellä kerralla ne tyhjensivät yläkerran huoneet meille. Penskoille oma ja meille oma. Hoitsu pesi jopa meidän reisussa hikeentyneet vaatteemme.
Penskat oli turvallista jättää ok:n yläkertaan meidän vaimon kanssa lähtiessä humputtelemaan ja isäntäväen jäädessä kotiin.
Tietenkin toivotimme tervetuleiksi Suomeen mutta eipä näkynyt.
Ainoat suomikävijät olivat pappi Istavan Salanki ja Smitingerin tytär Judith.
Pettymyksiä. Kerran loisimisemme ei sopinut Hampurin lähellä ja silloin torkuimme autossa koska oli jo myöhäinen ilta ja este tuli yllätyksenä. Kyse oli maatalosta jossa porukka oli aina paikalla.
Tekniikka? Ensimmäiseltä 4:n viikon reisulta palasimme kotiin Köpiksestä SOS-vakuutuksella. Tasauspyörästö hajosi.
Kaksi letkuvauriota mahtuu vanhoilla värkeillä Euroopassa ajttuihin 160000km:iin.
Puukko ja puutappi. Toisella kerralla jeesusteippi toimi ensiapuna.
Kerran peräämme ajettiin Wienissä. Oikaisin takapuskurin maastavetotekniikalla.
Espanjaan mennessä takuuajan citikasta katosi merialpeilla pitkässä alamäessä hydrauliikka = jarrut ja jousitus. Nopeutta n. 160km/h.
Toisella kerralla saman värkin takarenkaan mutteri katosivat 150km/h nopeudessa mutta koteloinnista johtuen rengas kulki mukana.
Onhan meiltä varastettu rekisterikilpi ja sattunut jotain muutakin pientä.
Eipä näitä ole tullut paljoakaan muistelluksi.Huomaan, että tuollaisessa matkailussa pitää olla tuhattaituri, voi sattua mitä vain. Noista seikkailuistannehan saisi jo hyvää elokuvaa. Varsinkin jos ne tapahtuivat jo ennen muurien murtumisia.
Unohtumattomia hetkiä noilla reissuillanne on varmaankin paljon, mutta jos haluaisit nostaa yhden ylitse muiden, niin mikä se mahtaisi olla.
Kerroit, että lapset olivat mukana, onko kukaan heistä jatkanut surffailuperinnettä.
Jos pitäisi sanoa onko surffailu halpaa vai kallista matkailua, niin kumman valitsisit, joskus voi olla vaikeaa arvottaa elämyksiään ja niitähän sohvailussa on enemmän kuin jossain pakettimatkailussa, niin ainakin kuvittelen.
Taas on näköjään tämä rouva utelias liikkeellä kysymyksillään, mutta on tosi mielenkiintoista lukea näistä, hei muuten onko kukaan kirjoittanut kirjaa omista surffailuistaan, ehkä tiedät, kerro.rosaliiin kirjoitti:
Huomaan, että tuollaisessa matkailussa pitää olla tuhattaituri, voi sattua mitä vain. Noista seikkailuistannehan saisi jo hyvää elokuvaa. Varsinkin jos ne tapahtuivat jo ennen muurien murtumisia.
Unohtumattomia hetkiä noilla reissuillanne on varmaankin paljon, mutta jos haluaisit nostaa yhden ylitse muiden, niin mikä se mahtaisi olla.
Kerroit, että lapset olivat mukana, onko kukaan heistä jatkanut surffailuperinnettä.
Jos pitäisi sanoa onko surffailu halpaa vai kallista matkailua, niin kumman valitsisit, joskus voi olla vaikeaa arvottaa elämyksiään ja niitähän sohvailussa on enemmän kuin jossain pakettimatkailussa, niin ainakin kuvittelen.
Taas on näköjään tämä rouva utelias liikkeellä kysymyksillään, mutta on tosi mielenkiintoista lukea näistä, hei muuten onko kukaan kirjoittanut kirjaa omista surffailuistaan, ehkä tiedät, kerro....jatkuu, sohvasurffailu vaatii sosiaalisen mielenlaadun ennen kuin siitä saa tarpeeksi irti, mikään mököttäja ei varmaan edes lähde surffailemaan.
Yksi kysymys viel, mikä sai aikoinaan teidät innostumaan moisesta matkailusta.Paloma.se.co kirjoitti:
Olet oikeassa; minulta aina välillä pääsee unohtumaan miten etuoikeutettu olen kun puhun sujuvasti maiden joissa lomailen kieliä. Se todella tekee kaiken helpommaksi ja avaa aivan uusia mahdollisuuksia ja näkymiä.
Oletko ajatellut Paloma, että lomailu maissa, jonka kieltä et hallitse on upeaa kun tuntee jonkun, joka osaa sen maan kielen ja tuntee maan kulttuurin.
Olemme miettineet Japania pyöreitteni viettopaikaksi. Tokiossa asuu meidän molempien hyvä ystävä. Ystävä, joka puhuu sekä englantia että hollantia.
Kreikassa meillä oli upea opas Petzen vanha opettajakolleega, joka on asunut maassa kohta kolmekymmentä vuotta.
Amerikassa vietimme Petzen pyöreitä, hänen sisarensa pojan luona Long Islannissa.
Jos maailmalla on ystäviä matkailu antoisaa ; ).korppis kirjoitti:
Oletko ajatellut Paloma, että lomailu maissa, jonka kieltä et hallitse on upeaa kun tuntee jonkun, joka osaa sen maan kielen ja tuntee maan kulttuurin.
Olemme miettineet Japania pyöreitteni viettopaikaksi. Tokiossa asuu meidän molempien hyvä ystävä. Ystävä, joka puhuu sekä englantia että hollantia.
Kreikassa meillä oli upea opas Petzen vanha opettajakolleega, joka on asunut maassa kohta kolmekymmentä vuotta.
Amerikassa vietimme Petzen pyöreitä, hänen sisarensa pojan luona Long Islannissa.
Jos maailmalla on ystäviä matkailu antoisaa ; ).Ystävät ympäri maailmaa on suuri rikkaus. Eikä ainoastaan silloin kun on itse matkan päällä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen se on lähes ainoa mikä minulle onj äänyt kaikesta: tanssittua ei kukaan ota minulta pois. Kokemukset, elämykset, ystävät ja läheiset; ne ovat antaneet minulle uusia näkökulmia ja avartaneet ajatuksiani käsittelemään sellaisiakin asioita jotka voisivat muuten tuntua oudoilta ja vierailta.
Elämä on matkustelua ja uuden oppimista joka ainoa päivä, siihen saakka kun esirippu laskee.
Mun tarvii kans sanoa että nuorempana oli rennompaa lähteä matkalle ja jotenkin yksinkertaisempaa ei tarvinnut valmistella kauheesti osti vain liput ja hommasi luvat (viisumit ja sensellaiset) muut jutut hoituivat perillä. Ennen internettiaikaa ja ennenkuin piti varmistua että kaikki menee välttämättä nappiin. "Reissussa rähjääntyy" oli pääsääntöisesti totta ja aina meni joku juttu pieleen, lentokentillä on nukuttu penkeillä ja ollaan tietty joskus myöhästyttykin lennoilta, mutta nyt sellainen tuntuu lähes katastrofilta.
Eläminen ei ole välttämätöntä; matkustaminen on.
Ainoo hankala juttu on nyt kun Rva. Silloin ja Sitten Siellä on lyönyt hynttyyt yhteen Hra. Tässä ja Nyt kanssa.Muutama vuosi sitten, kaverini lähti nykiin.
Hän soitti empstatbu:n terassilta ja näytti kännyllä elävää kuvaa.
Menin itse nettiin ja etsin netti-kameroita alueelta.
Totesimme että minä näen sohvalta enemmän kuin hän paikan-päältä.
Tämä blogista ja passeistani.
Minä pilkon Tomaattini.
Satunnaisesti leikkaan siemen-sisuksen pois ja paistan lohkot Currylla Voissa.
-
Menimme kerran muinaisen tytön kanssa yhdessä junalla.
Juna kulki Iisalmeen.
Sieltä tyttö jatkoi bussilla eteen-päin.
Minä nukuin Iisalmen juna-aseman ulko-penkillä.
Mikään kun ei mennyt enää mihkään.
Ja palasin aamu-junalla etelään.
Voi, kuinka olikaan meillä tunteikas reissu siihen asti.
Minulla oli farkut ja farkku-takki.
Hän käytti hametta.
Paluu-matkastani en blogaa.
Se oli niin tylsä juttu.
H.Sun blogiasi on ihan kiva lukea.
Mulle tulee sellanen dejá vu tunnelma että ajattele mistä kaikesta säästyin kun ymmärsin lähteä.
:))
- Heikunkeikku
Huomenta.
Kaikkista vaivattominta on ottaa valmismatka. Kirjoitit Paloma, että valmismatkat ovat sellaisia, että porukka tykkää vain lötköttää aurinkoa ottamassa ja altaan reunalla. Miten se nyt niin voisi olla. Minä inhoan maata rannalla palvomassa aurinkoa. Kun perheen kanssa (ja kaverin kans) ollaan valmismatkan ottaneet, niin emme suinkaan ole olleet vain hotellin ympäristössä. Aina olemme vuokranneet auton vähintäin viikoksi. Kaverin kanssa pyörä oli käytössä koko kahden viikon reissun ajan Kreikassa.
Autolla pääsee tutustumaan joka paikkaan. Tai bussilla. Todella mukavia retkiä aikanaan tehtiin lasten kanssa. Parina kertana mentiin laivalla parin päivän reissulle.
Jos nyt lähtisin jonnekin, niin ehdottomasti se olisi valmismatka. Hotelli olis helppo valita, kun näkis matkatoimiston ottamia kuvia huoneista ym. ym.
Kuusi tuntia on yläraja, että tämän muorin sais reissuun. Inhoan istua lentokoneessa. En pelkää siellä, mutta on äääärimmäisen tylsää ja pitkästyttävää istua samassa paikassa tuntitolkulla. Aina kun joku tuttu sanoo lähtevänsä Thaimaahan, niin ittekseni ajattelen sitä piiiitkää lentomatkaa ja siunaan mielessäni, että hitto kun ihanaa kun ei tarvitse sinne lähteä:)- Laiskuus-loiventaa
Mitä enemmän ikääntyy, sen lyhyemmiksi matkat lähentyy ja monille jo Tallinna on taivas, ja lopulta se oma pihapiiri olkoon se miinoitettu elementtitaloilla tai omakoti asumuksilla.
Nippa nappa lähtisinkö edes 3 - 4 tunnin lennoille? Tunnin lento kohti mökkiä alkaa olla maksimi jos lentäen lähtee :) Taisin olla väärässä noista valmismatkoista puhuessani. Oikeestaan emme ole käyttäneet lento hotellipakettia kuin ihan muutaman kerran ja ainakin Kanarialla se sattui olemaan vielä all inclusive ja ei ne porukat paljoa sen hotellikompleksin ulkopuolella tainneet liikkua, mutta toisaalta ei siellä varmaan ollut mitään nähtävääkään. Pienet pojat oli mukana ja mentiin heidän ehdoillaan, pienempi nukkui silloin vielä päiväunia. Mutta joo, kerran kun kierrettiin pohjois-Italiaa vuokra-autolla, niin olisi varmaan kanstsinut ottaa lento hotellipaketti; minä tilasin halpalennon ja valkkasin itse sellasen kolmen tähden mukamas turistihotellin Veronassa joka sattui olemaan punaisten lamppujen aluetta :))
Koska minulla on hyvät unenlahjat ja pystyn ottamaan jopa pikku torkut lentokoneessa niin pitkätkään lennot eivät haittaa. Nyt valitsin meidän menomatkan tietoisesti sellaiseksi jossa on monta koneenvaihtoa niin Lutunen pääsee jaloittelemaan kun sen lentokoneessa olo on yhtä kärsimystä. Luulen kuitenkin että se on tällä kertaa helpompaa kun se jauhaa nikotiinipurkkaa. Muuten se ei jaksa istua samassa asennossa, sen nenä alkaa vuotaa ja silmiä kirveleen ja kun me lennettiin Miamista Berliiniin niin se istui mun takana penkissä ja kiroili perrrrrrrrrrrrrrrrkele koko yön ;)- Heikunkeikku
Laiskuus-loiventaa kirjoitti:
Mitä enemmän ikääntyy, sen lyhyemmiksi matkat lähentyy ja monille jo Tallinna on taivas, ja lopulta se oma pihapiiri olkoon se miinoitettu elementtitaloilla tai omakoti asumuksilla.
Nippa nappa lähtisinkö edes 3 - 4 tunnin lennoille? Tunnin lento kohti mökkiä alkaa olla maksimi jos lentäen lähtee :)Joo, kyllä se vähän noin on. Kreikkaan vois kenties innostua lähtemään, kun lento kestää vajaat neljä tuntia. Mut voi olla, että ku tarkemmin alkais tuumimaan, niin neljä tuntiakin tuntuis pirun pitkältä ajalta.
Onneksi nyt ei ole ollut intoa lähteä minnekään, kun ei oikein ole just prikulleen oikian tyyppistä kaveria, jonka kans lähtis, niin koko lähteminen ulkomaille on vajonnut "ei-nyt-huvita"-olotilaan.
Tallinnaan meneminen ei sekään innosta. Enää en lähde bussilla semmoselle bussi-laiva-bussi-matkalle (varmaan 4 tai 5 kertaa mennyt). Kestää hirmu kauan ajaa täältä Helsinkiin. Bussi kiertää joka kiven ja pysähtyy odottelemaan matkustajia. Kaiken kukkuraksi bussi lähtee täältä Vaasasta yöllä klo 4. Ei laisinkaan kiva aika lähteä könöttämään bussiin. Viimeksi menin junalla Helsinkiin ja oltiin hotellissa yötä ja lähdettiin aamulaivalla Tallinnaan. Sekään ei niin hirmuhauskaa. Tallinnassa oon ollut niin monta kertaa, että mitäpä sinnekään viittis lähteä:) - siilimuori3
Laiskuus-loiventaa kirjoitti:
Mitä enemmän ikääntyy, sen lyhyemmiksi matkat lähentyy ja monille jo Tallinna on taivas, ja lopulta se oma pihapiiri olkoon se miinoitettu elementtitaloilla tai omakoti asumuksilla.
Nippa nappa lähtisinkö edes 3 - 4 tunnin lennoille? Tunnin lento kohti mökkiä alkaa olla maksimi jos lentäen lähtee :)Näin on. Oma koti maa tai kotipiha ja koti kullankallis :) <3.
- O-Orvokki
Soffasurffailusta näkyi monia juttuja. Siellä ei kai kukaan kertonut etukäteiskeskusteluista = kirjeenvaihdosta ja asioista sopimisesta jo ennen matkalle lähtemistä. - Siellä on myös ihmisiä, joka tapaavat mielellään matkailijoita ja lähtevät oppaiksi, vaikkei heillä ole mahdollisuutta tai halua tarjota majoitusta.
Muistelen, että jossain säännöissä ehdotettaisiin, etteivät matkailijat jäisi kolmea yötä pitemmäksi aikaa yhteen paikkaan. Maksuvelvoitteita ei surffailuun liity, eikä veloituksia. Jokainen päättää itse, mitä vie ja mitä tarjoaa isäntäväelle.
Minun luonani vieraili kerran yksi vähemmän sympaattinen brittirouva, joka muisti mainita useita kertoja, ettei hän voi tarjota majoitusta vastavuoroisesti Shetlannin kodissaan, koska suunnittelee muuttamista yms. Hän oli englannin kielen opettaja ja suunnitteli muuttavansa Suomeen töihin vuodeksi tai pariksi. En tiedä, onnistuiko, kun en välittänyt pitää yhteyttä.
Rouva mainitsi joka välissä, että hän osallistuu kaikkiin kustannuksiin. Asuin Keravalla siihen aikaan ja esittelin rouvalle keskistä Uuttamaata, Porvoota ja Helsinkiä. Vein hänet Espooseen seuraavaan majapaikkaansa.
Hän ei tuonut minulle mitään tuliaisia, ei maksanut missään mitään, paitsi jälkimmäisinä päivinä oman osuutensa kahvila- tai ravintolalaskusta, kun minä aloin vähän ärsyyntyneenä maksaa vain omani. - Olisin ihan mielelläni voinut kestitä rouvaa ja tarjota kaiken ilmaiseksi, mutta jatkuvat katteettomat lupaukset, rahasta puhuminen ja osallistumattomuus vastavuoroisesti mihinkään alkoi vähitellen harmittaa. - Meitä on moneksi.
Itse voin mielelläni viedä isäntäväen jonnekin syömään, viedä tuliaisia ja vaikka valmistaa ruokaa, aamiaista, keitellä teetä, kahvia yms. loukkaamatta talon tapoja. Kysyn, mikä sopii ja mikä ei. Talossa isäntäväen ehdoilla ja maassa maan tavalla. En tee mitään, kysymättä lupaa ensin. Rosaliiin kysyi, miten tulimme aloittaneeksi sohvasurffailun.
Omalla kohdallani siihen suuntaan lähteminen tapahtui vähitellen, melkein itsekseen. Vieraan perheen luona asuin kai ensimmäisen kerran kerran Lontoossa kielikurssin aikana. Se oli monella tapaa mielenkiintoinen jakso. Kun pääsin paremmin tutustumaan muutaman keskiluokkaisen brittiperheen elämään, opin monenlaista uutta. - Kun osallistuin keittiö- ym. puuhiin esim. astioita pesemällä, sain kutsuja pariin isäntäperheen ystävienkin kotiin, jos matkustaisin sinne uudelleen. Yksi pariskunta suunnitteli ehkä matkustavansa joskus tulevaisuudessa Suomeen minun vieraakseni.
(Astioita pesin todella mielelläni, kun lontoolaiset säästivät vettä ja pesivät kaikki astiat samassa astiapesuaineisessa vedessä. Astiat nostettiin pesurievulla tai harjalla pyyhkäisyn jälkeen suoraan tiskivedestä valumaan kuiviksi telineeseen tiskipöydälle; osa astioista voitiin myös kuivata sitten pesun jälkeen pyyhkeellä.)
Seuraavaksi tuli B B -vaihtoehto Irlannissa matkustellessa ajankohtaiseksi puoliksi sattumalta, kun niitä oli paljon tarjolla. Jossain oli mainoskylttejä talojen edustalla ja turisti-infossa poiketessa saatiin aina monenlaista uutta mielenkiintoista tietoa paikallisista kuvioista.
B B -asumisesta olen saanut vuosien varrella monenlaisia kokemuksia viiden tähden hotellien luksustasosta ahtaaseen pikkuhuoneeseen, jossa matkalaukkua ei mahtunut avaamaan muualla kuin parisänkyyn päällä pienen pienessä huoneessa. "Bed and Breakfast" eli "vuode ja aamiainen" -majoituksessa tarjottiin myös erilaisia aamiaisia. Munakokkeli, paistetut pekoniviipaleet ja paahtoleipäviipaleet kuuluvat kai melkein aina brittiaamiaiseen teen tai murukahvin kera.
Työmatkoilla olin huomannut, että asun useimmiten mieluummin pienissä kotoisissa perhehotelleissa kuin viiden tähden luksuksesta nautiskellen. Tosin nekin ovat tarjonneet omat mielenkiintoiset elämyksessä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3564277Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2812422By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei1361713Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(1031504J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851443Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611297- 601275
Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks571180Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361094Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3451040