Lähteäkö, vai jäädä? En kykene uskomaan

Uskoni on käynyt sangen vaikeaksi viime aikoina. Uskontaivalluksessani on tapahtunut kompurointia jo vuoden päivät, eikä valoa näytä edelleenkään olevan tunnelin päässä.
Minua on koeteltu sangen monilla kiusauksilla ja aina mutkan takana on odottamassa uudet kiusaukset. Olen ajautunut tilanteeseen, etten jaksaisi enää edes elää. Kyselen paljon, miksi Jumala kiusoittelee minua näin paljon.... Onko sitä edes olemassa?

Elämäni ei ole koskaan ollut täysin ongelmatonta, kuten tuskin kovin monella muullakaan. Kaikilla meillä on huonoja päiviä ja erilaisia kiusauksia, eikä niiltä voi kukaan välttyä. Vuosi sitten minun koettelemukset vain kävivät niin suuriksi, että aloin jo silloin kompuroimaan uskon tiellä. Minulla oli kuitenkin vahva luottamus, että Jumala ohjaa kaikki lopulta parhain päin. Olin joutunut tekemisiin vaikean ihmisen kanssa noin kolme vuotta sitten, ja tämä kaverisuhde ajoi minut lopulta sellaiseen tilanteeseen, että aloin näkemään itteni maailman huonoimpana ihmisenä. Hain tästä "vääränlaisesta" ystävästä turvaa. Suunnilleen vuosi sitten olin saanut kuulla, että tämä luotettavaksi kokenut ystäväni olikin pettänyt mua. Olin uskonut hänelle paljon asioita, jotka hän vuosi estoitta, tosin muunneltuina eteen päin. Aloin pikkuhiljaa menettämään ystäviä. Samalla ongelmani lisääntyivät ja pikkuhiljaa tilanne ajautui siihen, etten enää kyennyt nukkumaankaan. Uni vain ei tullut. Ja tästä taas seurasi ongelmia, joista kärsin vieläkin. Maksamattomat laskut, tukien menetykset, kompurointi työelämässä, työttömäksi jääminen ja nyt mahdollinen masennus... Olen odottanut lääkäriaikaa jo muutaman kuukauden.
Sain uuden työpaikan, mutta en voi vastaanottaa sitä ennen, kuin minut on todettu työkykyiseksi. Työhöntulotarkastuksessa todettiin, että minulla on vakava puutostila.... Jonka uskon johtuvan köyhyydestä: en ole saanut ruokaa pöytään, koska ei ole ollut varaa. Enkä ole myöskään saanut toimeentulotukea.... Olenkin elänyt Hurstin leipäjonon turvin ja välillä syöminen jäänyt hyvin vähiin. Eli tuleva työpaikkani kaatunee tutkimuksiin, joissa joudun nyt käymään :(

Uskoni Jumalan johdatukseen on kyllä kieltämättä täysin hakusessa. Hänhän on antanut aina ongelman tilalle uuden ja isomman... Kolme vuotta edennyt polkua, jossa ongelma on ruokkinut uusia ongelmia jne. Vuosi eletty uskossa horjuen ja tällä hetkellä mun on hyvin vaikeaa enää uskoa, että tämä kaikki tästä vielä paremmaksi kääntyisi. Jos en voikaan vastaanottaa työpaikkaa, se tarkoittaa sitä, että köyhyyteni jatkuu. Ja työkyvyttömänä olen myös täysin turha.
Olen silti raahannut itseni aina seuroihin, vaikka kerta kerran jälkeen on uskominen ollut vaikeampaa. Siinä, missä muut etenee elämässään, minä kuljenkin päinvastaiseen suuntaan. Kolme vuotta sitten elin kädestä suuhun... Tilanne oli kuitenkin paljon parempi, mitä nyt... pahasti velkaantuneena ja vakavista puutosoireista kärsivänä. Minulla on mm. kalsiumin, c-vitamiinin kuin raudan puutetta. Lanttunikin leikkaa varmasti puutostilojen vuoksi huomattavasti huonommin. Jaksanko enää jatkaa niin uskontiellä, kuin elämää ylensäkään?
Lähdenkö vanhoillislestadiolaisuudesta? Jos lähden, mitä tilalle. Ulkopuolella voin kokea oloni vielä yksinäisemmäksi. Toisaalta koen, etten enää jaksa uskoa, niin kuin vanhoillislestadiolaiset. Enhän minä oikein usko edes Jumalaankaan. Suurin kysymykseni on: Miksi Jumala epäonnistui ihmisen luomisessa, jos se kerta on niin rakastava Isä ja vieläpä kaikkitietäväinen??!!
21108
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

>>Suurin kysymykseni on: Miksi Jumala epäonnistui ihmisen luomisessa, jos se kerta on niin rakastava Isä ja vieläpä kaikkitietäväinen??!!<<

Valitettavasti tuohon kysymykseen ei löydy vastausta. Näyttää siltä, että Jumala on vetäytynyt kaikesta vastuusta luomansa maailman suhteen. Puhujat sanovat, ettei kenellekään anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Käytännön elämä on osoittanut, ettei tämä pidä paikkaansa.

Äänestä
  • Järkevin selityshän on, että tuo jumala, kuten kaikki muutkin jumalat, ovat ihan pelkästään ihmisen mielikuvituksen tuotosta.

    Äänestä

  • he-ma kirjoitti:

    Järkevin selityshän on, että tuo jumala, kuten kaikki muutkin jumalat, ovat ihan pelkästään ihmisen mielikuvituksen tuotosta.

    mitä mieltä olet siitä että ihmisen kehitykseen on vaikuttanut ufot? Eli että ei ole jumalia luojana vaan ufot ovat kontrolloineet ja manipuloineet kehitystämme ja tekevät sitä paraikaa johonkin ennalta määrättyyn suuntaan ja tavoitteeseen.

    Äänestä

  • ufotovattäällä kirjoitti:

    mitä mieltä olet siitä että ihmisen kehitykseen on vaikuttanut ufot? Eli että ei ole jumalia luojana vaan ufot ovat kontrolloineet ja manipuloineet kehitystämme ja tekevät sitä paraikaa johonkin ennalta määrättyyn suuntaan ja tavoitteeseen.

    Ei.

    Äänestä

  • Jumala ei ole epäonnistunut luomisessa. Mutta hän ei tehnyt luomuksistaan robotteja, vaan sellaisia joilla on vapaa tahto. Hän iloitsee sydämestä lähtevästä vapaasta ja halukkaasta kiintymyksestä ja luottamuksesta, kuten jokainen isä iloitsee lapsensa kiintymyksestä. Mutta vika on siinä, että ensin tätä vapaan tahdon lahjaa käytti väärin yksi enkeleistä ja sitten esivanhempamme ja he erottivat itsensä taivaallisesta Isästään ja tulivat riippumattomiksi hänestä. Maailma on vetäytynyt vastuusta Luojaansa kohtaan ja on kapinassa hänen hallitsemisoikeuttaan vastaan. Mutta Jumala on tehnyt kaikki järjestelyt kapinan jälkien poispyyhkimiseksi omana aikana ja hänen tahtonsa ihmisen ja maan suhteen toteutuu, mikään luomusten kapina ei voi tehdä sitä tyhjäksi. On aina ihmisiä, jotka aidosti rakastavat Luojaansa. Tämän ymmärtäminen jo auttaa luottamuksessa häneen.

    Äänestä

  • >>Mutta hän ei tehnyt luomuksistaan robotteja, vaan sellaisia joilla on vapaa tahto.<<

    Miksi yksi enkeleistä käytti väärin vapaan tahdon lahjaa? Samoin, miksi toisten ihmisten vapaa tahto suuntautuu eri tavalla kuin toisten ihmisten? Vapaa tahto näyttää olevan sattuman ohjaama. Ihmisillä perimä ja ympäristö vaikuttavat voimakkaasti eli toisille annetaan paremmat mahdollisuudet kuin toisille.

    Äänestä

  • Jaakobin kirje 1: "14 Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. 15 Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman."
    Useimmiten varmaan on niin, että sydämessä ei ole kehittynyt kiitollisuus, arvostus ja rakkaus Luojaa kohtaan. Vapaan tahdon suuntautuminen hänestä pois voi alkaa hyvin pienestä asiasta, voi ajatella vaikka Eevan katsellessa kiellettyä asiaa ja hänen antaessaan ajatustensa viipyä siinä. Tällaisia siemeniä saa esimerkiksi väärästä seurasta, maailmasta jne. Jos huomaa tällaista suuntautumista, se olisi koetettava katkaista hetimmiten, muuten se kasvaa yhä voimakkaammaksi. Tietysti perimällä ja ympäristöllä on vaikutusta, mutta on lohdullista lukea Raamatusta, että monien jumalattomien Israelin kuninkaiden pojista tuli uskollisia Jumalan palvelijoita.
    Tulee mieleen myös Kainin esimerkki. Jumala näki hänen kasvoistaan ja olemuksestaan vihamielisen suhtautumisen veljeään Aabelia kohtaan ja neuvoi häntä vakavasti ja kannusti ajattelemaan hyviä asioita. Hän kuitenkin antoi periksi murhanhimoiselle vihalle.

    Äänestä

  • Eli sattumaa kaikki. Sekä taivasosuus että kadotukseen joutuminen.

    Äänestä

  • he-ma kirjoitti:

    Ei.

    mikä on sitten mielestäsi totuus kaikkeen

    Äänestä

  • zanee kirjoitti:

    mikä on sitten mielestäsi totuus kaikkeen

    Juuri havaittiin painovoima-aallot, 100 vuotta sen jälkeen, kun Einstein ne ennusti.

    Todellisuus on paljon ihmeellisempi kuin taikamaailmassa eläminen, vaikkakin aika-avaruuden aaltoilu melkein sadulta kuulostaakin.

    Tiede on itseään korjaava harjoitus, joka hakkaa dogman 100-0.

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Galileo_Galilein_tapaus

    Äänestä

  • Rivilesta kirjoitti:

    Eli sattumaa kaikki. Sekä taivasosuus että kadotukseen joutuminen.

    Sattuman sijasta valinta on jokaisella meillä yksilöllä:
    Joosua 24:15 "valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette"
    5. Mooseksen kirja 30: 19, 20 "Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. 20 Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää"
    Pane merkille verbi ”valitkaa”. Miten ihminen voisi valita elämän, jos kaikki olisi sattuman varassa tai ennalta määrätty?

    Äänestä

  • sinävalitset kirjoitti:

    Sattuman sijasta valinta on jokaisella meillä yksilöllä:
    Joosua 24:15 "valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette"
    5. Mooseksen kirja 30: 19, 20 "Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. 20 Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää"
    Pane merkille verbi ”valitkaa”. Miten ihminen voisi valita elämän, jos kaikki olisi sattuman varassa tai ennalta määrätty?

    Seuraava ote ei näytä tukevan valinnan vapautta:


    Room. 9: 11 – 23:
    11. Sillä ennen kuin lapset syntyivätkään ja kuin ei he vielä hyvää eikä pahaa tehneet olleet, että Jumalan aivoitus pitäis valitsemisen jälkeen seisovainen oleman, ei töiden tähden, vaan kutsujan armosta,
    12. sanottiin hänelle: suuremman pitää vähempää palveleman. 1 Mos. 25:23
    13. Niin kuin kirjoitettu on: Jakobia minä rakastin mutta Esauta vihasin. Mal. 1:2
    III. 14. Mitäs me siis sanomme? Onko Jumalan tykönä vääryyttä? Pois se! 5 Mos. 32:4, 2 Aika K. 19:7, Job 8:3, 34:10
    15. Sillä hän sanoo Mosekselle: jota minä armahdan, sitä minä tahdon armahtaa, ja tahdon olla laupias jolle minä laupias olen. 2 Mos. 33:19
    16. Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan sen, joka armahtaa, nimittäin Jumalan.
    17. Sillä Raamattu sanoo Pharaolle: juuri sentähden olen minä sinut herättänyt, osoittaakseni minun voimani sinussa, että minun nimeni kaikessa maassa julistettaisiin. 2. Mos. 9:16
    18. Niin hän siis armahtaa, ketä hän tahtoo, ja paaduttaa, kenenkä hän tahtoo. 2 Mos. 4:21
    19. Niin sinä sanot minulle: mitä hän siis nuhtelee? Sillä kuka taitaa hänen tahtoansa vastaan olla?
    20. Ja tosin, oi ihminen, kuka sinä olet, joka Jumalaa vastaan riitelet? Sanooko työ tekijällensä: miksis minut tämän kaltaiseksi tehnyt olet? Jes. 45:9, 64:8, Jer. 18:6, Viis. 15:7
    21. Eli eikö savenvalajalla ole saven päälle valtaa, yhdestä kappaleesta tehdä yhtä astiaa kunnialliseksi ja toista huonoksi? 2 Tim. 2:20
    22. Sentähden, jos Jumala tahtoo vihansa osoittaa ja voimansa ilmoittaa, on hän suurella kärsivällisyydellä kärsinyt* vihansa astioita, jotka ovat kadotukseen valmistetut. *2:4
    23. Ja että hän tiettäväksi tekisi kunniansa rikkauden laupiutensa astioille, jotka hän kunniaan on valmistanut, 2 Tim. 2:21

    Äänestä

  • Vastaan tähän aika oikoisesti, en niin yksityiskohtaisesti penkoen.
    [11. "Sillä ennen kuin lapset syntyivätkään ja kuin ei he vielä hyvää eikä pahaa tehneet olleet, että Jumalan aivoitus pitäis valitsemisen jälkeen seisovainen oleman, ei töiden tähden, vaan kutsujan armosta,
    12. sanottiin hänelle: suuremman pitää vähempää palveleman. 1 Mos. 25:23
    13. Niin kuin kirjoitettu on: Jakobia minä rakastin mutta Esauta vihasin." Mal. 1:2]
    Vastoin predestinaatio-oppia monissa raamatunkohdissa kerrotaan, että Jumala tarkkaili kulloinkin ajankohtaista tilannetta ja teki ratkaisunsa tuon tarkkailun perusteella. Täydellisyys ei sanan oikeassa merkityksessä vaadi edeltätietämyksen ehdotonta, rajatonta käyttöä. Jumalan edeltätietämys ei sinetöinyt myöskään Esaun ja Jaakobin ikuista kohtaloa, vaan määritti eli määräsi ennalta, kumpi näistä kahdesta pojasta polveutuva kansallinen ryhmä saisi valta-aseman toiseen nähden (1Mo 25:23–26). Tämä ennalta nähty valta-asema viittasi myös siihen, että Jaakob saisi esikoisoikeuden ja siihen liittyvän edun kuulua sukuhaaraan, jonka kautta Abrahamin ”siemen” tulisi (1Mo 27:29; 28:13, 14).

    Raamatussa ei sanota, että Jumalalla olisi ollut tällainen mielipide noista kaksosista ennen heidän syntymäänsä. On tieteellisesti todistettu, että suuri osa lapsen luonteesta määräytyy hedelmöitymisen aikaan molemmilta vanhemmilta saatujen perintötekijöiden perusteella. Jumala voi luonnollisesti nähdä nämä tekijät. Daavid sanoo Jumalan näkevän ’jopa hänen alkionsa’. (Ps 139:14–16; ks. myös Sr 11:5.) Ei voida sanoa, missä määrin tämä Jumalalla ollut tieto vaikutti hänen ennaltamääräykseensä näiden kahden pojan suhteen, mutta missään tapauksessa se, että hän valitsi Jaakobin eikä Esauta, ei sinänsä tuominnut Esauta eikä hänen jälkeläisiään edomilaisia tuhoon. Kysymys oli esikoisoikeudesta, joka meni Jaakobille eikä Eesaulle, joka ei sitä todellisuudessa arvostanut.
    Samoin luonnolliset juutalaiset korvattiin Jeesuksen seuraajilla, koska heillä oli kansana samanlainen asenne kuin Esaulla (Roomalaisille 9:6–16, 24).

    [III. "14. Mitäs me siis sanomme? Onko Jumalan tykönä vääryyttä? Pois se! 5 Mos. 32:4, 2 Aika K. 19:7, Job 8:3, 34:10
    15. Sillä hän sanoo Mosekselle: jota minä armahdan, sitä minä tahdon armahtaa, ja tahdon olla laupias jolle minä laupias olen. 2 Mos. 33:19
    16. Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan sen, joka armahtaa, nimittäin Jumalan."]
    Jumala ei säästä siunauksia niille, jotka ajattelevat, että heillä on niihin oikeus, vaan hän osoittaa ansaitsematonta hyvyyttä niitä kohtaan, jotka hän valitsee. Hän ei esimerkiksi järjestänyt niin, että Jaakob olisi tullut kohdusta ensimmäisenä. Nykyäänkään ei hyvää suhdetta Jumalaan voi saada ponnistelematta, ikään kuin perintönä, vaikka olisikin syntynyt perheeseen tai ympäristöön, jossa pelätään Jumalaa. Kaikkien, jotka haluavat saada siunauksia Jumalalta, täytyy pyrkiä olemaan jumalisia ja todella arvostaa hengellisiä asioita.
    Jumala teki selväksi, etteivät ihmisten totunnaisten tapojen ja menettelyjen mukaiset odotukset sido häntä, kun hän valitsee yksilöitä johonkin tarkoitukseen. Jumalan antamia etuja ei myöskään jaeta yksistään tekojen perusteella, jolloin joku voisi ajatella, että hän on ikään kuin ansainnut oikeuden näihin etuihin ja että ne kuuluvat hänelle. Apostoli Paavali tähdensi tätä osoittaessaan, miksi Jumala saattoi ansaitsemattomassa hyvyydessään myöntää pakanakansoille etuja, jotka olivat ennen näyttäneet kuuluvan vain Israelille.

    ["17. Sillä Raamattu sanoo Pharaolle: juuri sentähden olen minä sinut herättänyt, osoittaakseni minun voimani sinussa, että minun nimeni kaikessa maassa julistettaisiin. 2. Mos. 9:16
    18. Niin hän siis armahtaa, ketä hän tahtoo, ja paaduttaa, kenenkä hän tahtoo." 2 Mos. 4:21]
    Jumala voi tutkia ihmisen sydäntä eri tilanteissa ja seurata, millaisia valintoja hän näissä tilanteissa tekee, ja näin hän voi nähdä sydämentilan. Hän vapautti Israelin Egyptistä, mutta vasta 10 vitsauksen jälkeen, jotka eivät nöyrryttäneet faaraota tunnustamaan Jumalan nimen. Päinvastoin hänen sydämensä kovettui ja paatui. Ja se johti Jumalan voiman pelastustekoon, josta hänen nimensä kunnia ja pelko levisi kaikkeen maahan. Jumala tulee aina lopulta saattamaan nimensä kunniaan ja kaikkien luomusten silmien edessä, vaikka hän sietääkin herjauksia itseään kohtaan siihen saakka, ettei kenellekään jää epäselväksi, että hänen tiensä ovat oikeat.

    Lopuksi ei voitaisi sanoa, että lunastusmahdollisuus annettiin todella kaikille ihmisille, jos tilaisuus hyötyä Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrista olisi Jumalan edeltätietämyksen perusteella peruuttamattomasti suljettu joiltakuilta – kenties miljoonilta ihmisiltä – jo ennen heidän syntymäänsä, niin etteivät he voisi koskaan osoittautua arvollisiksi.

    Äänestä

  • >>Lopuksi ei voitaisi sanoa, että lunastusmahdollisuus annettiin todella kaikille ihmisille, jos tilaisuus hyötyä Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrista olisi Jumalan edeltätietämyksen perusteella peruuttamattomasti suljettu joiltakuilta – kenties miljoonilta ihmisiltä – jo ennen heidän syntymäänsä, niin etteivät he voisi koskaan osoittautua arvollisiksi.<<


    Miljardit ihmiset eivät ole koskaan elämänsä aikana saaneet tilaisuutta hyötyä Jeesuksen lunastusuhrista, koska eivät olleet kuulleet mitään kristinuskosta.

    Äänestä

  • He saavat ylösnousemuksen ja voivat sen jälkeen kuulla Jumalan järjestelyistä ja päättää, haluavatko he rakastaa ja totella häntä.
    Ketkä saavat ylösnousemuksen?
    ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Vanhurskaiden joukossa ovat uskolliset miehet ja naiset, kuten Nooa, Abraham ja Saara. Epävanhurskaisiin kuuluvat ne, jotka eivät noudattaneet Jumalan normeja, koska heillä ei ollut tilaisuutta oppia niitä.
    Minne kuolleet herätetään?
    Jotkut herätetään kuolemattomiksi henkiolennoiksi taivaaseen, missä he tulevat hallitsemaan kuninkaina ja pappeina maata Kristuksen kanssa (Ilmestys 5:9, 10). Useimmat saavat kuitenkin ylösnousemuksen maanpäälliseen paratiisiin, jossa he voivat elää ikuisesti (Luukas 23:39–43).
    Milloin kuolleet herätetään?
    Useimmat kuolleet herätetään tulevaisuudessa Jeesuksen tuhatvuotisella hallituskaudella, kun pahat on hävitetty ja maasta tehdään paratiisi (Ilmestys 20:6).

    Äänestä

  • rakkausontärkein kirjoitti:

    Jumala ei ole epäonnistunut luomisessa. Mutta hän ei tehnyt luomuksistaan robotteja, vaan sellaisia joilla on vapaa tahto. Hän iloitsee sydämestä lähtevästä vapaasta ja halukkaasta kiintymyksestä ja luottamuksesta, kuten jokainen isä iloitsee lapsensa kiintymyksestä. Mutta vika on siinä, että ensin tätä vapaan tahdon lahjaa käytti väärin yksi enkeleistä ja sitten esivanhempamme ja he erottivat itsensä taivaallisesta Isästään ja tulivat riippumattomiksi hänestä. Maailma on vetäytynyt vastuusta Luojaansa kohtaan ja on kapinassa hänen hallitsemisoikeuttaan vastaan. Mutta Jumala on tehnyt kaikki järjestelyt kapinan jälkien poispyyhkimiseksi omana aikana ja hänen tahtonsa ihmisen ja maan suhteen toteutuu, mikään luomusten kapina ei voi tehdä sitä tyhjäksi. On aina ihmisiä, jotka aidosti rakastavat Luojaansa. Tämän ymmärtäminen jo auttaa luottamuksessa häneen.

    >>Mutta vika on siinä, että ensin tätä vapaan tahdon lahjaa käytti väärin yksi enkeleistä...<<


    Miksi käytti väärin? Miten hyvä enkeli voi muuttua pahaksi? Miten voimme selittää tuon enkelin lankeemuksen alkuperän? Oliko Jumala suunnitellut tämän lankeemuksen?


    1. Moos. 3:1: "Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut."

    Jes. 45:7: ”Minä joka teen valkeuden ja luon pimeyden, minä joka annan rauhan ja luon PAHAN; minä olen Herra, joka kaikki nämät teen.”

    Äänestä

  • he-ma kirjoitti:

    Järkevin selityshän on, että tuo jumala, kuten kaikki muutkin jumalat, ovat ihan pelkästään ihmisen mielikuvituksen tuotosta.

    ei mielikuvitusta vaan väärin ymmärretty ja sitä kautta ihmiset ovat kuin lampaita

    Äänestä

  • Rivilesta kirjoitti:

    >>Mutta vika on siinä, että ensin tätä vapaan tahdon lahjaa käytti väärin yksi enkeleistä...<<


    Miksi käytti väärin? Miten hyvä enkeli voi muuttua pahaksi? Miten voimme selittää tuon enkelin lankeemuksen alkuperän? Oliko Jumala suunnitellut tämän lankeemuksen?


    1. Moos. 3:1: "Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut."

    Jes. 45:7: ”Minä joka teen valkeuden ja luon pimeyden, minä joka annan rauhan ja luon PAHAN; minä olen Herra, joka kaikki nämät teen.”

    Saatana oli aluksi täydellinen ja vanhurskas, yksi Jumalan enkelipojista. Jeesus sanoi Johanneksen 8:44:ssä, että Paholainen ei ”pysynyt lujana totuudessa”, joten hänen on täytynyt aikanaan olla totuudellinen ja viaton.
    Kuten kaikilla muillakin Jumalan älyllisillä luomuksilla tuolla enkelillä oli vapaus valita, toimiako oikein vai väärin. Kun hän päätti ryhtyä vastustamaan Jumalaa ja houkutteli mukaansa ensimmäisen ihmisparin, hän teki itsestään Saatanan eli ’vastustajan’, jota tuo nimi merkitsee (1. Mooseksen kirja 3:1–5).

    Mutta miten täydellisessä henkiolennossa saattoi syntyä vääriä taipumuksia, kun hänessä ei ollut sisäisiä heikkouksia eikä ulkopuoleltakaan tullut huonoja vaikutteita? Kaikesta päättäen hän halusi saada osakseen palvontaa, joka kuului yksin Jumalalle, ja huomasi, miten hän voisi saada ihmiset hallintaansa. Sen sijaan että hän olisi torjunut mielestään tämän mahdollisuuden saada valtaa, hän hautoi sitä, kunnes lopulta ryhtyi toimiin. Tätä prosessia kuvaillaan Jaakobin kirjeessä seuraavasti: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaakobin kirje 1:14, 15; 1. Timoteukselle 3:6.)
    Eli alun perin täydellinen enkeli päätti ryhtyä vastustamaan Jumalaa, ja näin hän teki itse itsestään Saatanan.

    Äänestä

  • halu_saada_palvonta kirjoitti:

    Saatana oli aluksi täydellinen ja vanhurskas, yksi Jumalan enkelipojista. Jeesus sanoi Johanneksen 8:44:ssä, että Paholainen ei ”pysynyt lujana totuudessa”, joten hänen on täytynyt aikanaan olla totuudellinen ja viaton.
    Kuten kaikilla muillakin Jumalan älyllisillä luomuksilla tuolla enkelillä oli vapaus valita, toimiako oikein vai väärin. Kun hän päätti ryhtyä vastustamaan Jumalaa ja houkutteli mukaansa ensimmäisen ihmisparin, hän teki itsestään Saatanan eli ’vastustajan’, jota tuo nimi merkitsee (1. Mooseksen kirja 3:1–5).

    Mutta miten täydellisessä henkiolennossa saattoi syntyä vääriä taipumuksia, kun hänessä ei ollut sisäisiä heikkouksia eikä ulkopuoleltakaan tullut huonoja vaikutteita? Kaikesta päättäen hän halusi saada osakseen palvontaa, joka kuului yksin Jumalalle, ja huomasi, miten hän voisi saada ihmiset hallintaansa. Sen sijaan että hän olisi torjunut mielestään tämän mahdollisuuden saada valtaa, hän hautoi sitä, kunnes lopulta ryhtyi toimiin. Tätä prosessia kuvaillaan Jaakobin kirjeessä seuraavasti: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaakobin kirje 1:14, 15; 1. Timoteukselle 3:6.)
    Eli alun perin täydellinen enkeli päätti ryhtyä vastustamaan Jumalaa, ja näin hän teki itse itsestään Saatanan.

    >>Mutta miten täydellisessä henkiolennossa saattoi syntyä vääriä taipumuksia, kun hänessä ei ollut sisäisiä heikkouksia eikä ulkopuoleltakaan tullut huonoja vaikutteita?<<


    Jos ulkopuolelta ei tullut huonoja vaikutteita, ainoaksi vaihtoehdoksi jää sisäiset heikkoudet. Tulee mieleen science fiction kertomus, jossa tiedemies tekee robotin palvelijakseen, mutta se nouseekin tekijäänsä vastaan jonkin ohjelmointivirheen johdosta. Vaikea uskoa, että Jumala olisi tehnyt virheitä enkeleiden luomistyössä.

    Äänestä

Joku aloituksen tapainen vuodatus oli taannoin tällä palstalla. Samankaltaista katastrofista toiseen siirtymistä itsemurha-ajatuksineen. Et kai ole sama feikkaaja ???

Äänestä

Jeesuksen sanoma on rakkaus.Muista aina puheet että isien pahat teot kostetaan aina 3-4 sukupolveen.t"RAKKAUS". Itse elin vuosikymmeniä pelossa "minä kosta isien pahat teot lanpsille 3-4:een sukupolveen. Suomalaisen raa.atun väärä käännös. Oikea käännös on : Minä otan huomioon isien pahat teot 3-4 sukupolvea.Armahdan, luen heidän eduks

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Elämäeikanna kirjoitti:

Uskoni on käynyt sangen vaikeaksi viime aikoina. Uskontaivalluksessani on tapahtunut kompurointia jo vuoden päivät, eikä valoa näytä edelleenkään olevan tunnelin päässä.
Minua on koeteltu sangen monilla kiusauksilla ja aina mutkan takana on odottamassa uudet kiusaukset. Olen ajautunut tilanteeseen, etten jaksaisi enää edes elää. Kyselen paljon, miksi Jumala kiusoittelee minua näin paljon.... Onko sitä edes olemassa?

Elämäni ei ole koskaan ollut täysin ongelmatonta, kuten tuskin kovin monella muullakaan. Kaikilla meillä on huonoja päiviä ja erilaisia kiusauksia, eikä niiltä voi kukaan välttyä. Vuosi sitten minun koettelemukset vain kävivät niin suuriksi, että aloin jo silloin kompuroimaan uskon tiellä. Minulla oli kuitenkin vahva luottamus, että Jumala ohjaa kaikki lopulta parhain päin. Olin joutunut tekemisiin vaikean ihmisen kanssa noin kolme vuotta sitten, ja tämä kaverisuhde ajoi minut lopulta sellaiseen tilanteeseen, että aloin näkemään itteni maailman huonoimpana ihmisenä. Hain tästä "vääränlaisesta" ystävästä turvaa. Suunnilleen vuosi sitten olin saanut kuulla, että tämä luotettavaksi kokenut ystäväni olikin pettänyt mua. Olin uskonut hänelle paljon asioita, jotka hän vuosi estoitta, tosin muunneltuina eteen päin. Aloin pikkuhiljaa menettämään ystäviä. Samalla ongelmani lisääntyivät ja pikkuhiljaa tilanne ajautui siihen, etten enää kyennyt nukkumaankaan. Uni vain ei tullut. Ja tästä taas seurasi ongelmia, joista kärsin vieläkin. Maksamattomat laskut, tukien menetykset, kompurointi työelämässä, työttömäksi jääminen ja nyt mahdollinen masennus... Olen odottanut lääkäriaikaa jo muutaman kuukauden.
Sain uuden työpaikan, mutta en voi vastaanottaa sitä ennen, kuin minut on todettu työkykyiseksi. Työhöntulotarkastuksessa todettiin, että minulla on vakava puutostila.... Jonka uskon johtuvan köyhyydestä: en ole saanut ruokaa pöytään, koska ei ole ollut varaa. Enkä ole myöskään saanut toimeentulotukea.... Olenkin elänyt Hurstin leipäjonon turvin ja välillä syöminen jäänyt hyvin vähiin. Eli tuleva työpaikkani kaatunee tutkimuksiin, joissa joudun nyt käymään :(

Uskoni Jumalan johdatukseen on kyllä kieltämättä täysin hakusessa. Hänhän on antanut aina ongelman tilalle uuden ja isomman... Kolme vuotta edennyt polkua, jossa ongelma on ruokkinut uusia ongelmia jne. Vuosi eletty uskossa horjuen ja tällä hetkellä mun on hyvin vaikeaa enää uskoa, että tämä kaikki tästä vielä paremmaksi kääntyisi. Jos en voikaan vastaanottaa työpaikkaa, se tarkoittaa sitä, että köyhyyteni jatkuu. Ja työkyvyttömänä olen myös täysin turha.
Olen silti raahannut itseni aina seuroihin, vaikka kerta kerran jälkeen on uskominen ollut vaikeampaa. Siinä, missä muut etenee elämässään, minä kuljenkin päinvastaiseen suuntaan. Kolme vuotta sitten elin kädestä suuhun... Tilanne oli kuitenkin paljon parempi, mitä nyt... pahasti velkaantuneena ja vakavista puutosoireista kärsivänä. Minulla on mm. kalsiumin, c-vitamiinin kuin raudan puutetta. Lanttunikin leikkaa varmasti puutostilojen vuoksi huomattavasti huonommin. Jaksanko enää jatkaa niin uskontiellä, kuin elämää ylensäkään?
Lähdenkö vanhoillislestadiolaisuudesta? Jos lähden, mitä tilalle. Ulkopuolella voin kokea oloni vielä yksinäisemmäksi. Toisaalta koen, etten enää jaksa uskoa, niin kuin vanhoillislestadiolaiset. Enhän minä oikein usko edes Jumalaankaan. Suurin kysymykseni on: Miksi Jumala epäonnistui ihmisen luomisessa, jos se kerta on niin rakastava Isä ja vieläpä kaikkitietäväinen??!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu