Tutustuin jossain etelässä Ingrid Bermaniin. Hän oli miellyttävä ja hyväntuulinen ja halusi välttämättä minun jäävän vieraakseen. Hänellä oli kaupungissa pieni putiikki, joka myi persoonallisia vaatteita ja hän esitteli minulle muutamia asuja. Toinen niistä oli keltainen kesäleninki, toista en muista. Arvelin niitä liian kalliiksi minulle, en edes rohjennut kysyä hintaa ja niin vain ihailin niitä.
Ingrid Bergman
Kesäkutsu
17
88
Vastaukset
Ingrid oli harvinainen näyttelijä. Jos joistain ihmisistä voi sanoa, että sisäinen kauneus paistoi läpi, tapahtui se Ingridin tapauksessa.
Minulla ei ole mitään käsitystä hänen luonteestaan. Kovin helposti hän ei kuitenkaan antanut periksi ja piti kiinni periaatteistaan.
En ole kovinkaan monia Ingridin elokuvia nähnyt, mutta minusta Orleansin neitsyt on kaunis ja väkevä elokuva.
Mitä uneesi tulee, on Ingrid siinä tietyssä osassa.
Miksi uneksut näyttelijästä joka kuoli jo lähes 25 vuotta sitten?
On kenties maininnan arvoista, että Ingrid menehtyi saman kuukauden samana päivänä kuin syntyikin, 67 vuoden iässä.
Jostain syystä uneksuit olevasi tekemisissä tähden ja kuuluisuuden kanssa, ehkei ihan nykyisen, mutta kuitenkin kiinnnostavan.
Miksi kenelläkään kuuluisuudella olisi putiikki lähellä sinua ja sinä asioisit siellä?
Joskus unet ilmaisevat ajatuksia käännetysti.
Voisiko olla että asut pienellä paikkakunnalla, etkä pidä siitä yhtään?
Kulttuurielämä on "rikasta" mutta kaikki se liittyy johonkin vanhaan.
Arvelit Ingridin esittelemiä leninkejä kalliiksi. Toisin sanoen, ei sinulle sopiviksi.
Lähtökohtaisesti tämä uni tarjoaa vähän, mutta kun kantta kohottaa, mahdollisuuksia riittää.
Kiitos unesi jakamisesta.
Toivoisin jatkoa myös.
Jos kaikki arvaukset menivät pieleen, kerro silti.- Aloittajalta
Yritän vastata lyhyesti, etten pitkästytä sinua. Nuorempana en ollut lainkaan kiinnostunut hänestä. Vasta myöhemmin huomasin pitäväni hänen tavastaan näytellä ja Kaktuksenkukka ja Pidättekö Brahmsista kuuluvat lempielokuviini. Ne vanhat amerikkalaistyyliset eivät kiinnosta.
Pidän häntä naisena, joka seurasi omia mielihalujaan, jätti lapsensa ja seurasi rakastajaansa jos niin halusi. Itse olen kapinoiva arkiuhrautuja. Luulen, että hän oli ihminen, joka oli aina pääosassa. Sellaiset ärsyttävät, kyllästyttävät ja jossain määrin kadehdin heitä.
En osaa sanoa miksi jollain kuuluisuudella olisi putiikki lähelläni. Pidän kauniista vaatteista ja minua häiritsee jos värit riitelevät.
Unen leningeistä pidin kovasti. Ne olivat juuri tyyliäni, mutta arvelin niitä liian kalliiksi minulle.
Kyllä, asun pienellä ns. hyvällä alueella, mutta en kovin pidä siitä.
Kulttuurielämä nukkuu, erästä taidelajia lukuun ottamatta.
Hmm, saisin kyllä hänen tyyliinsä seurata enemmän omia mielihalujani. Kiitos jos vielä kommentoit.Usko minua, et voisi ikinä pitkästyttää.
Kiitos lisäselvityksistä.
Pidät Ingridiä naisena joka seurasi omia mielihalujaan, jätti lapsensa, jos niin tahtoi ja seurasi rakastajaansa, jos niin parhaimmakseen koki.
Luonnehdit olevasi kapinoiva arkiuhrautuja.
Tietyssä mielessä ingrid ja hänen kaltaisensa ärsyttävät sinua, mutta et voi välttyä ajatukselta, että tekisit ja olisit samalla tavalla.
Ingrid oli kaikkea muuta kuin arkiuhrautuja.
Jostain syystä koet ehkä olevasi sivuosassa omassa elämässäsi. Tämä on ymmärrettävää kun on lapsia ja kaikkea. Kaikki pyörii ja sinä olet vain osa omaa elämääsi.
Kulttuurielämä nukkuu, erästä taidelajia lukuunottamatta.
Minusta yllä oleva virke on poikkeuksellinen, erikoinen ja omalla tavallaan outo.
Maailma ja Suomi sen myötä muuttuu kovaa vauhtia. Kulttuurielämä on aina ollut hidasta, mutta taide ei ole pelkästään kulttuuria eikä taide pelkästään kulttuuria. Ne ovat toistensa osia. Taiteen varjolla tehdään paljon, aikaansaannoksilla ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä taiteen kanssa.
En edes ala väittelemään taiteesta, tai mitä se oikeastaan tai loppujen lopuksi on.
Mitä uneesi tulee, olet vastauksessasi oikeastaan jo analysoinut unesi.
Sinulla on velvollisuuksia ja haluaisit ottaa niistä vapaata välillä. Et ole filmitähti ja varat ovat rajalliset. Pidät Ingridistä, mutta elitistisyys inhottaa sinua. Taidat siis olla onnellinen ihan omana itsenäsi?
- Aloittajalta
En minäkään tiedä mitä taide on, mutta omalla kohdallani jotain, joka pysäyttää.
Elitistisyys - nippu kansalaisia, jotka kohottavat itsensä yli muiden. Tapaamani muutamat olivat loppujen lopuksi pieniä ihmisiä vikoineen. En ole montaa, jos yhtäkään, suurta taiteilijaa tavannut, mutta eräiden tapaamieni pitäisi suurien joukossa olla. Jostain syystä he kuitenkaan eivät ole.
Mitä uneesi tulee, saattaa sen pohjalla olla pikemminkin kulttuuri- ja taide-elämä kuin emansipaatio.
Tapasit Ingridin etelässä ja hän pyysi sinut vieraakseen.
Etelässä viittaa luonnollisesti jonnekin muualle kuin Suomeen. Siis toisenlaisiin olosuhteisiiin, perinteisiin, elämäntapaan ja kulttuuriin.
Vieraaksi pyytäminen on eräänlaista kutsumista liittymään joukkoon.
Ingrid edustaa sinulle vahvaa persoonaa, joskin turhamaista taiteilijaa.
Taiteilijana olemiseen liittyy tietty arkielämästä erottava turhamaisuus. Se tekee taiteilijoista taiteilijoita.
Unessasi ihailet ingridiä, hänen mekkojaan ja kaikkea häneen liittyvää.
Hänen esittelemänsä asut olivat kuitenkin mielestäsi liian kalliita.
Yhteenveto:
Voisiko siis olla, että olet itse harkinnut taiteilijan uraa ja sen liian kalliiksi kokenut?
En tiedä mitä taide sinun mielestäsi on? En tiedä mitä taiteella on sinun puoleltasi odotettavissa ?
Eräs opettaja kertoi minulle aikoinaan, että ihminen joka osaa kirjoittaa, osaa myös esittää ajatuksensa verbaalisesti.
Jos ihminen osaa kirjoittaa, osannee hän myös esiintyä.
Kirjoitat hyvin, joten taiteesi ja luovuutesi muoto saattaa olla kirjoittaminen taikka esiintyminen.
Toisaalta unesi oli eräällä tavalla kovin visuaalinen; kaunis näyttelijä, mekot ja ympäristö; maalauksellinen.
Minä rakastan öljyväritauluja, maalaamista ja vanhoja mestareita.
Minusta ei ikinä tule vanhaa mestaria, ei mestaria minkäänlaista, mutta minulla on aina vapaus ihailla heitä.
Kiitoksia unesi jakamisesta.- aloittajalta
Uups, mitä sanoisin? Ajattelin jo viime vastauksesta, että tunnut tutulta mielipiteinesi, vaikka taatusti emme tunne toisiamme. Osuit oikeaan, harrastan maalaamista. Voin vastata omilla sanoillasi „Minä rakastan vanhoja......aina vapaus ihailla heitä“. Ajattelin kauniiden vaatteiden olevan liian kalliita minulle, tarkoittanee, etten pääse pitkälle, mutta miksi en silti jatkaisi maalaamista? Eräs tiibettiläinen munkki sanoi, että kun tekee sitä mistä pitää on kaikkein lähimpänä itseään. En tiedä miksi joitakin taiteilijoita arvostetaan ja toisia yhtä hyviä tai parempia ei. Voi olla sattumaa tai kohtalo. Paljon kiitoksia.
Miksi yksiä taiteilijoita arvostetaan ja toisia ei.
Salvador Dalin luokse hakeutui kerran nuori ja innokas maalaustaiteilijan alku. Herra Dali kysyi häneltä, "mitä olet valmis tekemään tunnetuksi tulemisesi eteen?" Nuori taiteilija vastasi, että olisi valmis elämään vedellä ja leivällä tai vaikka ilman. Mikään kärsimys ei olisi liian mittava.
Dali ojensi nuorta taiteilijaa kertoen, ettei vaatimattomuus ja nöyryys kuulu taiteilijan ominaisuuksiin. Jos haluaa taiteensa eteen uhrautua, on annettava Shampanjan ja rahan virrata. Taiteilijalle on hyödyllisempää uhrautua syömään pelkkää kaviaaria kuin elämään nälässä.
Ilmeisesti Dali tarkoitti, ettei kärsimys jalosta ketään elinaikanaan taikka tee tämän taiteesta mitenkään parempaa.
Maineeseen ja kunniaan pitää pyrkiä. Niiden eteen pitää kamppailla.
Sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Minusta taiteessa kaikki on niitäkin sallitumpaa.
Taiteilijan maine ei siis tule hänen taitavuudestaan vaan kyvystään tuoda itseään esille. Monesti taiteilija ei tuo itseään esille, mutta joku tekee sen hänen puolestaan.
Menestyksen salaisuus lienee piilee tukijoissa, rikkaissa sellaisissa.- aloittajalta
Sinulla on pragmaattinen amerikkalainen asenne taiteeseen/rahaan; tarkoitukseni ei ole arvostella, ja silti intohimoinen :). Minusta Dalin itsensä esiintuominen oli kiusallista, jollei typerää, mutta ok, hän oli tapetilla. En tiennyt ennenkuin näin, että hän osaa maalata muutakin kuin omituisuuksia, joilla hän sai itsensä tunnetuksi. Mm. vaimostaan ja tämän niskakiharista on herkkä yksinkertainen maalaus.
Minulla ei välttämättä ole pragmaattinen asenne taiteeseen, vain itsensä julkituomiseen.
Mitä suurempaa kohua saa itsestään aikaiseksi, sitä menestyneemmäksi taiteilija helposti katsotaan.
Mitä maalaustaiteeseen tulee, on tyylejä, kuvia ja niiden tekijöitä monenlaisia.
Minusta onnistunut maalaus herättää katsojassa tunteita ja ajatuksia. Jotkut herättävät enemmän tunteita ja toiset saavat pikemminkin vain miettimään.
Esitettiinpä kankaalla loppujen lopuksi ihan mitä tahansa, tai vaikkapa pelkkä valkea kangas, herättää se katsojassa aina jotain tunteita ja ajatuksia.
Olennaista on, että katsoja jollain tavalla pitää niistä tunteista ja ajatuksista, joita maalaus saa hänessä aikaan.
Taiteella, varsinkin kuva- ja maalaustaiteella on yhteys siihen samaan kieleen, jolla alitajunta kuvaa meille tunteita ja ajatuksia öisin. Tämä ei välttämättä koske kaikkia kuvataiteen osa-alueita, mutta minusta kuvien ja muotojen viehättävyys tulee alitajuisista mielleyhtymistä.
Kuvien herättämien tunteiden ja ajatusten ei tarvitse sinällään olla miellyttäviä. Kärsimys ja kauhu ovat vahvoja tunteita. Kukaan ei halua niitä oikeasti kokea, mutta silti jokin niiden esittämisessä vetää meitä puoleensa.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa Pablo Picasson Guernica.
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Guernica_(maalaus)#/media/File:PicassoGuernica.jpg)
Sitä katsoessa kokee aluksi hämmennystä eikä oikein saa mistään selvää. Kaikki vaikuttaa kaaokselta, eikä missään vaikuta olevan mitään järkeä.
Vähitellen katsoja pääsee sisään hätään, kauhuun ja kärsimykseen.
Niiden jälkeen tulee lähinnä suru.
Kuva eräällä tavalla vyöryy katsojan päälle ja antaa vaikutelman väkivallasta, sen järjettömyydestä sekä sen aiheuttamasta kärsimyksestä ja kauhusta.
Kaikki tämä on kuitenkin tiivistetty muotoon, jonka voi vilkaista yhdellä silmäisyllä, pitää nähtyä järjettömänä ja unohtaa se saman tien.
Se on siis kuin painajainen kankaalla, kirjaimellisesti.
Toinen esimerkki on Edward Hopperin Nighthawks.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a8/Nighthawks_by_Edward_Hopper_1942.jpg/1280px-Nighthawks_by_Edward_Hopper_1942.jpg)
Maalaus herättää tunteita eri tavalla kuin Guernica.
Tämä ei ole ulkoasultaan unenomainen, mutta katsojat voivat "tuntea" öisen kaupungin tunnelman. Kadut ovat hiljaiset, ei liikennettä. Ainoa elämä on kahvilassa, jota katsoja pääsee seuraamaan ikkunan takaa, ulkopuolisena.
Hahmot kahvilassa piirtyvät esiin todella terävinä ja vahvassa valossa. He ovat ikään kuin parrasvaloissa.
Katsoja seuraa toisten ihmisten elämää ja arkea kuin teatteria.
Kaikki ihmiset eivät ole voyeuristeja sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta suurelle osalle meistä naapurien ja tuntemattomienkin asiat ja toimet ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia.
Kuvassa on punapukuinen nainen ja hänen seuranaan on mies.
He keskustelevat työntekijän kanssa, mutta kaikessa hillittyvyydessään heissä on jotain julkeaa. Varsinkin nainen punaisine hiuksineen, huulineen ja mekkoineen on omiaan herättämään tunteita.
Etualalla on mies selin kuvan katsojiin. Hän seuraa selkeästi pariskunnan ja henkilökunnan välistä keskustelua.
Maalauksen katsoja samaistuu tähän mieheen. Miten mukava olisi olla juuri hänen paikallaan seuraamassa keskustelua.
En tiedä miten muut tätä maalausta kokevat? samaistuuko kukaan punapukuiseen naiseen taikka hänen seuralaiseensa saati sitten työntekijään?
Minusta tämä kuva saa esiin halun tirkistellä, mutta hyvin hienovaraisesti ja loukkaamatta.
Valitsin esimerkkini maailman tunnetuimmista tauluista, valitan.
Mitä yritin tällä kaikella sanoa?
En ole varma ovatko menestyneet kuvataiteilijat tietoisesti pyrkineet luomaan kuvan, joka puhuttelee sen katsojia, kuten se valmistumisensa jälkeen tekee?
Jostain syystä nämä maalarit ovat kuitenkin onnistuneet vangitsemaan kankaalle juuri sen kaltaisia kuvia ja mielikuvia, kuin ihmiset näkevät ja kokevat unissaan.
Unikuvista voidaan erottaa esimerkiksi Mark Rothko.
(http://www.markrothko.org/wp-content/uploads/2014/07/Ochre-and-Red-on-Red-by-Mark-Rothko-1954.jpg)
Hänen taulunsa eivät esitä mitään.
Voitaisiin sanoa, että värit ovat tunteita.
Yleensä ihminen aloittaa katselun ylhäältä ja lopettaa sen pohjalle.
Rothkon tapauksessa Ihminen kokee värin tunteena, joka katseen siirtyessä alaspäin muuttuu toiseksi.
Esimerkkikuvassa valtava keltainen massa muuttuu pienen pinkin välivaiheen jälkeen punaiseksi. Samaksi punaiseksi, joka kehystää koko maalausta. Ohut pinkki kuitenkin reunustaa ja rajaa punaisen omalle alueelleen.
Väritkään eivät ole sävyiltään pelkästään kylmiä taikka lämpimiä. Ne vaihtelevat. Tämä voi tietysti johtua maalaustekniikasta, taiteilijan huolimattomuudesta taikka tarkoituksesta.
Minusta tämä kuvaa ihmeellisellä tavalla inspiraatiota ja sen jälkeistä paloa.
Rothko ei siis käytä mitään unikieltä välittääkseen tunteita, vaan hän kuvaa väreillä itse tunteen kokemista.
- Aloittajalta
Olen tosi paljon samaa mieltä kirjoituksesi kanssa, hieman sekä-että, kuin-myös, ja jättää avoimeksi, ei rajoja.
Näin Guernican, vartijat molemmin puolin, hartaan kunnioittava ihmisryhmä teoksen edessä ja minä koin sen kuten sanoit järjettömäksi ja tunsin itseni melkein huonoksi ihmiseksi ettei se puhutellut minua. Niin vain oli.
Sensijaan Hopperin salaperäiset maalaukset pysäyttävät. Onkohan Nighthawik’in terävähartiainen nainen Rva Hopper? Hänhän ei ollut kovin sympaattinen ihminen. Yksinäinen mies on yksinäinen mies. Hän meni rauhalliseen baariin saadakseen jutella kahdestaan ystävällisen baarimiehen kanssa. Hopper itsekin kuulemma vain kuunteli vaimon paasausta.
En tiedä mitä ajatella Rothkosta. Ne herättävät huomiota kun niille annataan niin paljon tilaa, eikä hän tietääkseni pieniä tauluja maalaakaan.
Satuin vuosia sitten vahingossa William Turnerin näyttelyyn. Ällistyin niitä hänen moderneja taulujaan, joissa ei ollut kuin yhtä väriä ja kuitenkin ne elivät ja väreilivät. En ole kenenkään taulujen vangiksi jäänyt niin pitkäksi aikaa kuin hänen.Edellisen kirjoitukseni tarkoitus oli lähestyä niin maalaustaidetta kuin unien tulkintaa että alitajuntaakin yhtenä laajana rintamana.
En oikein osannut tiivistää ajatuksiani ja rajat tulivat vastaan.
Mennään kuitenkin eteenpäin.
En tuntisi syyllisyyttä vaikka en Picassoa taikka kubismia ymmärtäisi alkuunkaan. Minusta kubismi on suoraan sanottuna vastenmielisen näköistä, kuten suurin osa Picasson tuotannosta muutenkin.
Guernica on kuitenkin eräänlainen poikkeus. Siinä on ainesta assosiaatioihin. Sitä katsoessa voi tuntea jotain.
Hopperin maalaukset ovat puolestaan arvoituksellisia.
Monissa hänen teoksissaan on yksinäinen ihminen eristyneessä taikka suljetussa tilassa.
Minusta hänen teoksissaan kuvastuu yksinäisyyden tunne, kerta toisensa jälkeen.
Mitä Nighthawkin punapukuiseen naiseen tulee, olen valmis jakamaan käsityksen, että se voisi kuvata hänen vaimoaan.
Toisaalta se ulkopuolisuuden tunne, mikä maalauksista välittyy, ei ole selitettävissä pelkästään vaimolla ja häntä kohtaan koetuilla tunteilla.
Sanoin aiemmin, että Nighthawks tuo mieleen tirkistelynhaluun liittyviä ajatuksia. Olin väärässä.
Rehellisesti sanottuna, katsoin nyt ensikerran Hopperin muita töitä ja niiden esittämä yksinäisyys ja eristyneisyys on suorastaan painostava.
Hopperin töissä ei enimmäkseen ole mitään tirkistelevää, vain yksinäisyyttä ja eristäytymistä.
Jotenkin ymmärrän häntä.
Asiasta toiseen. Mitä Rothkoon tulee, hän ei ole mikään lempimaalarini, en ikinä ostaisi mitään hänen tekemäänsä taikka yrittäisi jäljitellä sitä.
Nostin sen esiin vain yhtenä esimerkkinä tulkita kuvia alitajuisesti.
----------------------------------------------
Mitä William Turneriin tulee, ilmeisesti et tarkoita Joseph Mallord William Turneria.
Hän oli 1800-luvun alkupuolen taitavia maalareita. Moderni ei käsitteenä oikein sovi hänen romantiikan aikaisiin töihinsä.
Minulla ei siis ole käsitystä tarkoittamasi Turnerin töistä.
----------------------------------------------------------------------------
Olen varmaankin aina pitänyt öljyvärimaalauksista. Jos öljyvärimaalausta verrataan vaikkapa akvarelliin, on öljyväreillä mahdollista esittää niin paljon enemmän.
Akryylivärejä en ole ikinä käyttänyt enkä oikeastaan tiedä niistä mitään.
Öljyvärit kuultavat toistensa läpi ja pensseli jättää maaliin omat jälkensä.
Maalia voi käyttää paksusti ja antaa pelkän siveltimen taikka palettiveitsen muokata maalia haluttuun muotoon.
Katsellessa sen pinta elää.
Minä pidän maalaamisesta.
Aluksi minulle oli tärkeää oppia jäljittelemään muotoja todellisuudesta.
Olin tyytyväinen jos osasin maalata valokuvan esittämän kuvan kankaalle.
Kun tuli aika sivellä kankaalle jotain omasta sielustani, en halunnut ottaa sitä askelta.
En halunnut paljastaa sisimpääni ja maalata siitä kuvaa kaikkien nähtäväksi.
Kenties siinä on taiteilijan ja harrastelijan ero.
Kiitos.
En tiedä töistäsi, kyvyistäsi, saati toiveistasi.
Toivottaisin sinulle vapautta, mutta kukaan meistä ei ole oikeasti koskaan vapaa.
- uninu
Tästä uninen taulu: https://inspirationlog.files.wordpress.com/2009/11/dali_sleep.jpg
- aloittajalta
Tarkoitan kyllä juuri tuota Turneria. Etsin keltaista tauluani netistä, mutta en löytänyt. En kirjoittanut hänestä modernistina, vaan että tämä keltainen eläväpintainen väreilevä taulu hätkähdytti erilaisuudellaan niiden vanhojen dramaattisten ja utuisten maalausten rinnalla. Suorastaan join sitä elävää maalausta ja kysyin lisäksi itseltäni miten hän on voinut joskus 1800-luvulla maalata jotain niin ajasta poikkeavaa.
Picasso on tehnyt herkullisia eroottisia sketsin tapaisia piirroksia pulleista naisista. Näin ne eräässä dokumentissa, mutta museoissa niitä en ole nähnyt. En kyllä ole käynytkään joka maailman kolkassa.
Mitä minuun tulee, olen vasta mainitsemassasi halussa saada jotain todellisuudesta paperille. En tiedä mitä on uskaltaa maalata omasta sielusta kankaalle, mutta uskon sen olevan samaa kuin paljastaa itseään kirjoittaen.
Toiveena minulla on vaatimattomasti saada itseäni tyydyttävää paperille ja iloa siitä.
Erikoista että toivotat minulle vapautta. Sinulle toivotan uskallusta.Toivottavasti keltainen Turneri löytyy jostakin. Jos kuvauksesi pitää paikkansa, on hän ollut todella aikaansa edellä.
Picassolla on muitakin kuin outoja töitä, mutta en ole niitäkään kokenut mitenkään miellyttävinä.
Olen aina kokenut kirjoittamisen olevan paremmin kontrolloitavissa kuin maalaamisen. Kirjoittamisessa on sääntöjä. Ajatukset on ensin asetettava järjestykseen ja vasta sen jälkeen yritettävä välittää niitä eteenpäin. Olisi tietysti mahdollista kirjoittaa ilman mitään sääntöjä ja muotoja, mutta kyseessä ei silloin olisi enää kirjoittaminen vaan jotain ihan muuta.
Maalatessa voi etukäteen valita niin aiheen kuin mallinkin ja jäljentää ne kankaalle valokuvamaisella tarkkuudella. Tällöin ollaan etukäteen suunniteltu lopputulos ja tyytyväisyys tulee jäljen perusteella. Tätä voitaisiin kutsua kontrolloiduksi maalaamiseksi.
Jostain syystä pyrin maalatessa usein ihmiskasvojen esittämiseen. Pidin muotokuvien tekemisestä, mutta halusin mieluummin kopioida piirteitä kuin vangita persoonan olennaisia ja tunnistettavia osia. Voi tietysti olla, ettei minulla olisi siihen kykyä ollutkaan.
Maalatessa voi aiheekseen valita tai olla valitsematta mitään. Aihetta varta vasten valitessakin voi mielensä syvyyksistä poimia ties mitä kamaluuksia. En haluaisi maalata "pirua seinälle".
Kirjoittaessa voi tietysti valita aiheensa mistä tahansa, mutta minusta tämä on paremmin valvottavissa.
Toivotin vapautta, koska ilmeisestikin olen sitonut itseni ja ajatukseni monella tavalla.
En tiedä tarvitsenko uskallusta? Voi olla ihan viisasta pitää asioita hallinnassa.
Kiitokset pitkästä keskustelusta.
Unenomaisia maalauksia, inspiraation lähteitä luovaan unennäköön..
Turnerin maalaukset muuttuivat vähitellen abstraktisuutta kohti, pehmeät uskomattomat unenomaiset värit ja muodot..
esim. kuvaa löytyy hakusanalla... Sun setting over a lake, William TurnerKiitos uneesi27, järven yli laskeva aurinko on kaunis taulu.
En tiedä, onko tämä aloittajan tarkoittama taulu, mutta voisi hyvin olla.
En ole Turneria oikeastaan aiemmin tuntenut taikka kiinnittänyt häneen mitään huomiota.
Hän on tehnyt valtavan määrän taitavia ja kauniita töitä, mutta muutamia muotokuvia lukuunottamatta, valtaosa hänen töistään liittyy veteen ja merenkäynti on olennaisena osana niitä.
Milloin meri on tyyni ja vain kehystää työtä taikka milloin se myrskyää ja tuo dynamiikkaa kaikkien elementtien välille.
Ihmisen kannalta meri on taltuttamaton voima.
Voimme yrittää ymmärtää sitä, mutta suureen tuntemattomaan lähtiessämme olemme sen ja säiden armoilla.
Ihmisessä on paljon taltuttamatonta voimaa. Elämässä toivotaan pientä myötäistä tuulta ja tyventäkin. Ajoittain meri kuitenkin myrskyää ja niiden voimien vallassa voi vain toivoa.
Luultavasti suurin osa Turnerin töistä on tilaustöitä. En sitä tiedä, mutta suurin osa niistä vaikuttaa kovin työläiltä ja aikaa vieviltä. Sellaisiin töihin ei välttämättä ryhdytä ilman toimeksiantoa.
Missään tapauksessa Turner ei ollut "taivaanrannan maalari".
Hän on tehnyt useita omamuotokuvia, joita arvostan.
Pitänee ehkä itsekin kokeilla.
- aloittajalta
Kiitokset itsellesi rytmimuna, uskallusta ja vapautta.
Kiitos myös kahdelle muulle, jotka ovat ilmeisesti lukeneet ketjua. En ole tullut ajatelleeksi, mutta WT maalaa unenomaisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2983279Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2351788By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei911325J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851283Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(791173- 591168
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti531103Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut36984Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks46926Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65854