15.v tyttö kaipaa apua, mitä teen kun oma paras ystävä on vakavasti masentunut? Olemme olleet 9 vuotta kavereita. Pystyimme puhumaan kaikesta ja asiat meni hyvin. Mutta hän sairastui noin vuosi sitten masennukseen ja se on pilannut kaiken.
Olen yrittänyt olla hänen tukenaan, mutta alan olla henkisesti ihan loppu ja sairastuin itse ahdistushäiriöön hänen masenuksen takia. Hän ei suostu menemään psykiatrille. Olen ainoa ystävä joka hänellä on. Ystäväni on alkanu olemaan myös erittäin negatiivinen, itsekäs ja kontroloiva. Autan häntä ja pidän lupaukseni, mutta hän ei tee samaa minulle. Rikkoo lupauksensa ja peruu tapaamisia viime hetkellä, jonka takia olen menettänyt luottamukseni häneen.
Kaiken lisäksi hän arvostelee paljon mitä teen ja mitä en tee. En saa juoda tai poltaa sitten kun olen täysikäinen, koska hän ei voi sietää sitä. Enkä saa osallistua tiettyihin tapahtumiin, koska hän ei pidä niistä. En saa ystävystyä tiettyihin ihmisiin, koska hän ei pidä niistä tai he käyttävät päihteitä. Minun perheeni ei miellytä häntä, tyylini ei miellytä häntä, minulla ei saa mennä hyvin, en voi viettää siskonlapsieni kanssa aikaa, koska hän ei voi sietää lapsia.
Sillon kun tapaamme hän on aluksi taas iloinen, mutta sitten hän vain rupee valittamaan kaikesta ja pian huutaa minulle etten ymmärrä ja lakkaa puhusta jollon joudun lähtemään yleensä lähtemään tämän jälkeen. Joka päivä ja yö hän vai laittaa lannistavia viestejä, eikä yhtään tunnu kuuntelevan vinkkejäni tai lohdutustani. Se saa minut monesti miettimään että olenko epäonnistunut ystävänä?
Minusta tuntuu, että olen menettänyt kokonaan ystäväni. Hän ei ole enään yhtään sama henkilö. Minulla ei ole myöskään ketään jolle voisin purkaa tunteina, koska hänellekään ei enään voi kertoo huoliaan. Eikä minullakaan ole muita ystäviä. Tiedän, että masennus on vaikea, koska olen itsekkin sairastanut sen.
Olisiko se väärin jos vähän ottaisin etäisyyttä tai katkaisin välit kokonaan? Ahdistushäiriöni on paha ja alan pelkäämään sairastuvanu uudelleen masennukseen..
Olen yrittänyt olla hänen tukenaan, mutta alan olla henkisesti ihan loppu ja sairastuin itse ahdistushäiriöön hänen masenuksen takia. Hän ei suostu menemään psykiatrille. Olen ainoa ystävä joka hänellä on. Ystäväni on alkanu olemaan myös erittäin negatiivinen, itsekäs ja kontroloiva. Autan häntä ja pidän lupaukseni, mutta hän ei tee samaa minulle. Rikkoo lupauksensa ja peruu tapaamisia viime hetkellä, jonka takia olen menettänyt luottamukseni häneen.
Kaiken lisäksi hän arvostelee paljon mitä teen ja mitä en tee. En saa juoda tai poltaa sitten kun olen täysikäinen, koska hän ei voi sietää sitä. Enkä saa osallistua tiettyihin tapahtumiin, koska hän ei pidä niistä. En saa ystävystyä tiettyihin ihmisiin, koska hän ei pidä niistä tai he käyttävät päihteitä. Minun perheeni ei miellytä häntä, tyylini ei miellytä häntä, minulla ei saa mennä hyvin, en voi viettää siskonlapsieni kanssa aikaa, koska hän ei voi sietää lapsia.
Sillon kun tapaamme hän on aluksi taas iloinen, mutta sitten hän vain rupee valittamaan kaikesta ja pian huutaa minulle etten ymmärrä ja lakkaa puhusta jollon joudun lähtemään yleensä lähtemään tämän jälkeen. Joka päivä ja yö hän vai laittaa lannistavia viestejä, eikä yhtään tunnu kuuntelevan vinkkejäni tai lohdutustani. Se saa minut monesti miettimään että olenko epäonnistunut ystävänä?
Minusta tuntuu, että olen menettänyt kokonaan ystäväni. Hän ei ole enään yhtään sama henkilö. Minulla ei ole myöskään ketään jolle voisin purkaa tunteina, koska hänellekään ei enään voi kertoo huoliaan. Eikä minullakaan ole muita ystäviä. Tiedän, että masennus on vaikea, koska olen itsekkin sairastanut sen.
Olisiko se väärin jos vähän ottaisin etäisyyttä tai katkaisin välit kokonaan? Ahdistushäiriöni on paha ja alan pelkäämään sairastuvanu uudelleen masennukseen..
Vastaukset 4
Vanhimmat
oot vahva....toi on rankkaa kelle vaan.ton sun ystäväs tilanne on huono.sun ei tarvii alistua sen kontrolliin. meet ja teet mitä ite tunnet parhaaks. jos se ei sun kamua miellytä niin tarviiks sen miellyttää? ystävät hyväksyy toisen sellasena kun on. sä hoidat oman osuutes hienosti. ei jättääkään sovi ,mutta sen sun frendis pitäs herätä, kun se on yössä.voimia sulle!oot hieno ihminen... :)
"Olisiko se väärin jos vähän ottaisin etäisyyttä tai katkaisin välit kokonaan? Ahdistushäiriöni on paha ja alan pelkäämään sairastuvanu uudelleen masennukseen.."
Ystäväsi on tietoinen apukeinoista, eli terapiasta, psykiatrista jne.
Ehkä tuo mitä itse tuossa toteat on se paras ratkaisu. Ehkä ystäväsi joskus ymmärtää ystävyyden merkityksen, vielä hän ei sitä ymmärrä.
Olet nuori ihminen saat varmasti hyviä ystäviä itsellesi muualtakin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että pilaat oman elämäsi ja kaikkesi olet jo yrittänyt.
Voimia sulle eteenpäin.
mun täyty oikeen kysyy kaverilta, että mikä oli jutun nimi ,kun en heti muistanaut. löysin ite ymmärrystä tälläsestä ,mistä on kyse. tällänen nainen kun: caroline myss. hänen luentonsa "spititual madness" on englannin kielinen , mutta ymmärrät sitä kun se on niin selkeesti puhuttu. kuuntele huolella . auttaa sua ja ystävääs kun yhdessä tajuutte...
sorry type erroor...."spiritual madness" ;>