Moi!
Sairastan keskivaikeaa masennusta. Vuosi sitten diagnoosi oli vielä vaikea masennus. vuosi sitten söin escitalopramia ja mirtazapinia, esc. aamuisin ja mirt. iltaisin. Lihoin muutamassa kuukaudessa 8-10 kiloa. Lääkäri arveli mirtazapinin aiheuttavan lihomisen. Essitalopram puolestaan turrutti kaikki tunteet, hikoilutti, vei seksuaalisen halun ja alussa oli myös huonovointisuutta. Hyvänä puolena oli mirtazapinin tarjoamat hyvät unet, nukuin kuin tukki. Lopetin lääkityksen itsekseni kun kyllästyin turtaan ja mitäänsanomattomaan olotilaan. Vieroitusoireina mainittakoon sydämen "muljahtelut" eli outo tunne sydänalassa, tosin tämä meni ohi kolmessa viikossa. Huomasin melko pian lopetettuani että sain pienistä asioista iloa ja tunsin taas! Se antoi toivoa, kun tunsi tunteita, vaikkakin välillä myös surullisia ja ahdistusta. Mieluummin tunnen kuin olen ihan turta, vaikka sitten välillä ahdistaisi. Oloni ei kuitenkaan pysyvästi parantunut ja masennus hallitsi elämääni edelleen, ja sain reseptin sertralinia varten. Nyt olen syönyt sitä 6 viikkoa. Haittavaikutukset ovat lieviä; uupumusta ja turtaa oloa, ei niin paljon kuin escitalopramista mutta taas kerran tuskailen tämän tunteettoman olon kanssa, mikään ei tunnu juuri miltään, ja siten elämä on tasapaksua suoriutumista, ei todellista elämää, niinkuin elämäni oli ennen masennusta ja ennen lääkkeitä. Toisin sanoen oma itseni on jossain turrutuksen tilassa ja elämä on yhtä suorittamista, ei mielihyvän tunnetta mistään, eikä täten koskaan palkitsevaa oloa vaikka mitä tekisi. Se masentaa ja lannistaa entisestään. Myös painoni jatkaa nousuaan. Olen nyt harkinnut Voxraan siirtymistä. Mahtaisiko se tuoda viimein avun... Sen kai tietää vain kokeilemalla. Se että voxra on amfetamiinijohdannainen lääke, huolestuttaa jonkin verran. En haluaisi käyttää mitään lääkettä, mutta kokemuksistani viisastuneena totean että masennus todellakin on sairaus, eikä siitä noin vaan pääse. Ei pelkkä terapia tee ihmeitä. Ainakaan minulla ei pelkkä tsemppaus ja lenkkeily auta. Lievässä masennuksessa se tosin joillakin voi riittää. Masennuslääkkeistä puhutaan yhtä ja toista, ja vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Mikä toista auttaa on toiselle kauhistus. Itse olen (nykyisin) kuitenkin avoimin mielin lääkityksen suhteen ja toivoisin löytäväni vihdoin avun, ja uskonkin että se oikea lääkitys löytyy vielä.
Kevättä kohti, ja aurinkoa odotellessa. Voimaa ja pieniä kantavia ilon hetkiä kaikille masennuksesta kärsiville!
Sairastan keskivaikeaa masennusta. Vuosi sitten diagnoosi oli vielä vaikea masennus. vuosi sitten söin escitalopramia ja mirtazapinia, esc. aamuisin ja mirt. iltaisin. Lihoin muutamassa kuukaudessa 8-10 kiloa. Lääkäri arveli mirtazapinin aiheuttavan lihomisen. Essitalopram puolestaan turrutti kaikki tunteet, hikoilutti, vei seksuaalisen halun ja alussa oli myös huonovointisuutta. Hyvänä puolena oli mirtazapinin tarjoamat hyvät unet, nukuin kuin tukki. Lopetin lääkityksen itsekseni kun kyllästyin turtaan ja mitäänsanomattomaan olotilaan. Vieroitusoireina mainittakoon sydämen "muljahtelut" eli outo tunne sydänalassa, tosin tämä meni ohi kolmessa viikossa. Huomasin melko pian lopetettuani että sain pienistä asioista iloa ja tunsin taas! Se antoi toivoa, kun tunsi tunteita, vaikkakin välillä myös surullisia ja ahdistusta. Mieluummin tunnen kuin olen ihan turta, vaikka sitten välillä ahdistaisi. Oloni ei kuitenkaan pysyvästi parantunut ja masennus hallitsi elämääni edelleen, ja sain reseptin sertralinia varten. Nyt olen syönyt sitä 6 viikkoa. Haittavaikutukset ovat lieviä; uupumusta ja turtaa oloa, ei niin paljon kuin escitalopramista mutta taas kerran tuskailen tämän tunteettoman olon kanssa, mikään ei tunnu juuri miltään, ja siten elämä on tasapaksua suoriutumista, ei todellista elämää, niinkuin elämäni oli ennen masennusta ja ennen lääkkeitä. Toisin sanoen oma itseni on jossain turrutuksen tilassa ja elämä on yhtä suorittamista, ei mielihyvän tunnetta mistään, eikä täten koskaan palkitsevaa oloa vaikka mitä tekisi. Se masentaa ja lannistaa entisestään. Myös painoni jatkaa nousuaan. Olen nyt harkinnut Voxraan siirtymistä. Mahtaisiko se tuoda viimein avun... Sen kai tietää vain kokeilemalla. Se että voxra on amfetamiinijohdannainen lääke, huolestuttaa jonkin verran. En haluaisi käyttää mitään lääkettä, mutta kokemuksistani viisastuneena totean että masennus todellakin on sairaus, eikä siitä noin vaan pääse. Ei pelkkä terapia tee ihmeitä. Ainakaan minulla ei pelkkä tsemppaus ja lenkkeily auta. Lievässä masennuksessa se tosin joillakin voi riittää. Masennuslääkkeistä puhutaan yhtä ja toista, ja vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Mikä toista auttaa on toiselle kauhistus. Itse olen (nykyisin) kuitenkin avoimin mielin lääkityksen suhteen ja toivoisin löytäväni vihdoin avun, ja uskonkin että se oikea lääkitys löytyy vielä.
Kevättä kohti, ja aurinkoa odotellessa. Voimaa ja pieniä kantavia ilon hetkiä kaikille masennuksesta kärsiville!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä olo lähtee suolistosta. Suoliston terve bakteerikanta ym. kunto vaikuttaa, suosittelen acidophilus plus-probiootteja tai muita vastaavia joista löytyy -Lactobacillus asidophilus
–Bifidobacterium xxxx,
–Lactobacillus bulgaricus (=antibiootti-bakteeri).
Hapatetut maitotuotteet (piimä, maustamattomat jogurtit), runsaasti kasviksia ja hedelmiä, säännöllinen elämänrytmi (ei liikaakaan nipotusta silti), liikunta, luonto, mielestäni nämä kaikki pitäisi lääkärin määrätä ennen pillereitä.
Alkoholi pois/minimiin tietty.
Joku harrastus, suunnitelma ja suunta elämälle auttaisi myös, toisaalta osattava mennä päivä kerrallaan, rauhassa ja hissukseen. Välillä voi toki tempaista vaikka lomalle, tekee hyvää vaihtaa maisemaa. Hyvää kevättä!
Hei! Minulla on keskivaikea masennus lääkekombo on aamulla seromex ja voxra. Nukkumiseen tarvittaessa diabami.
Aikaisemmin toivuin tällä lääkekombolla.
Nyt kuukausi takana uudestaan aloituksesta.
Voxrassa on mulla kamalat aloitus oireet.
Ruokahaluttomuus, oksettaa, masennus pahenee, tulee tosi pahoja ajatuksia ja säpsähdyksiä.
Mut on se sit sen arvoista kun lääke rupee tehoamaan :) Edellisen kerran kun söin
Teho taisi alkaa 6vk kohdalla. Olo piristyi. Jaksoin puuhata oma aloittesti ja siivota. Seksi elämäänkin tämä on hyvä kombo kun ei vie haluja ja orgasmin saanti kykyä. (Seromex yksinään vie kokonaan seksielämän multa ja voxra yksinään tekee liian kyltymättömän):D mulla on taipumus ahmia. Näillä lääkkeillä pysyy syöminen hallinnassa eikä paino enään nouse :)
Jos on huono uninen voxra on vähän huono koska siinä on niin voimakas piristävä vaikutus.
Alkoa ei kannata ottaa voxran kanssa niinkun ei muutenkaan lääkkeiden kanssa. Kouristuskohtaus riski kasvaa. Minulle kävi kerran näin ): opin siitä kerrasta.
Voxran lopetus on yksinään helppo. Minulla ei vaikuttanut oloon millään tavalla.
Voithan sä ehdottaa voxraa lääkärille. Eihän sitä tiedä jos se olisi sulle oikea lääke kanssa :)
Tsemppiä sinulle ja jaksamisia elämään. Eiköhän mekin olla joskus terveitä ja onnellisia :)