Alpo Marttisesta juttua. Muuten ok. mutta tappioiksi ilmoitetaan nähtävästi kaikkien joukkojen tappiot eikä JR 61:n. Näin on saatu suuremmat lukemat kuin niiden muutamien ylimenoyritysten torjunnasta aiheutuneet tappiot.
http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/Portals/klubi/images/kerhot/ruutiukot/20150202Esitelma_Lehtonen.pdf
http://tampereensuomalainenklubi.fi/KalenteriTapahtumat/Tapahtumienmuistiot/tabid/2087/ID/1280/categoryId/10/Yli-insinoori-Pekka-Lehtonen-Alpo-Marttinen--kahden-kansakunnan-palveluksessa.aspx
Alpo Marttinen ja Tienhaaran taistelu
Kivisalmi
45
2417
Vastaukset
- 16-8
Tienhaara on ilmeisesti kuulunut Viipurin maalaiskuntaan.
Suomen sotasurmien mukaan Viipurin mlk:ssa on kaatunut 4399 suomalaista, tosin eivät kaikki jatkosodassa.
Tienhaarassa 113 suomalaista, lähes kaikki jatkosodassa.
Tienhaaran ja Lappeenrannan välillä on Juustila, missä on kaatunut 516 suomalaista, kaikki jatkosodassa.
Nykyiseen Lappeenrantaan kuuluu Nuijamaa, missä on kaatunut 253 suomalaista. - Tienhaara
Tienhaaran suurtaistelu ja miten se OIKEASTI MENIKÄÄN?
Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisittain SUURTAISTELU...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Tappioista kerrotaan näin s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."
Pitääkö Koskimaan kirjan lukemat oikeasti paikkaansa? Tarkistetaanpas Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannasta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/
Joukko-osasto on merkittävä näin: */JR 61
(Paina F5 = refresh, jos kaatuneiden luvut ei tule heti esiin.)
"JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä."
Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 11 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 6 ja kuoli haavoittuneena löytyy 5. Yhteensä siis 11.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
"Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä."
Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 6 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 1, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 4. Yhteensä siis 6.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
"Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä."
Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 56 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 44, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 11. Yhteensä siis 56.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
JR 61:n kaatuneet Tienhaarassa:
*/JR 61
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=22&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
22.6.1944 6
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=23&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=23&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
23.6.1944 33
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=24&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
24.6.1944 4
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=25&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
25.6.1944 8
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=26&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
26.6.1944 4
27.6.1944 2
28.6.1944 2
1.7.-5.7.1944 6
20.7-30.7.1944 6
1.8.-6.8.1944 12
6.8-6.9.1944 2 - Havaintojaluvuista
" Tienhaaran taistelun menetykset olivat noin 820 miestä, joista 117 kaatunutta - muutamassa päivässä. "
Ei näyttäisi Koskimaan kirjan lukemilta noin äkikseltään.
Usein jätetään kertomatta, että JR 61 oli elokuun alkuun saakka Tienhaarassa. Jotkut väittää, että jopa sodan loppuun saakka, esim. Oesch kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu 1944.- vihulaistenlukemat
No paljonkos venäläisiä kaatui? Tämä tieto kiinnostaa enempi.
- 18-2
Viipurissa Torkkelin puistossa, entisen ravintola Espilän raunioitten takana on suuri venäläisten sotilaitten joukkohauta. Sen suuresta koosta päätellen on venäläisten tappiot olleet satoja, ehkä tuhansia miehiä.
- Anonyymi
vihulaistenlukemat kirjoitti:
No paljonkos venäläisiä kaatui? Tämä tieto kiinnostaa enempi.
"No paljonkos venäläisiä kaatui? Tämä tieto kiinnostaa enempi."
Tuskin enempää kuin parisataa. Määrä on voinut jäädä johonkin 100 ja 200 välille. Tienhaara oli pikkukahakka. Venäläisillä oli vain parikymmentä vesistön ylitykseen tarvittavaa venettä. Tali-Ihantlan suunnalle se pääkiila puski.
- Ei-suurtaistelu
mutta tärkeä käännekohta.
Puna-armeijan hyökkäyksen jatkuminen suoraan Viipurista pysäytettiin.
Se oli ensimmäinen torjuntavoitto. ..eikös juuri tienhaarassa olleet suomen ruotsalaiset. Mannerheiminkin soitti ja kiitti ,ylensi everstiksi johtajan, koska muuten olisi puna-barbaarit päässeet suomeen..
- Marttisenmiehet
Suome ruotsalaisten johtajana olikin suomalainen MIES!
- Tykistönvoitto
https://m.youtube.com/watch?v=1mN6lAxQo8o
Kohdassa 33 minuuttia luutnantti Matti Jokinen kertoo Marttisen sanoneen "Totuuden nimissä tämän taistelun voitti tykistö" - MolempiaTarvittiin
Voi olla, että ilman tykistöä ei olisi voitettu, mutta yhtä varmaa on sekin, että tarvittiin JR61 estämään maihinnousu!
- Anonyymi
"tarvittiin JR61 estämään maihinnousu!"
Rykmentin rooli tykistöön verrattuna oli perin vähäinen. Se Mannerheimristi olisi kai kuulunut tykistökomentajalle.
- EiHyväYlityspaikka
Jos totta puhutaan niin Tienhaara ei ollut mikään kovin hyvä hyökkäystie.
Suurien joukkojen ja riittävän kaluston läpikulku oli hidasta ahtaat paikat, Viipurin kaupunki ahtaine katuineen ja Kivisilta oli kapea.
Sillan molemmin puolin oli matala vetinen lahti liejupohjineen ja kivikkoineen. Siinä ei voinut käyttää isompia maihinnousualuksia, joten maihinnousu oli pienien jalkaväkijoukkojen ja veneiden varassa.
Maihinnousun lähtöranta oli aukea ja kallioinen, joten tykistö ja lentokoneet pystyivät hyvin pitämään sen puhtaana. Tykistön ja pommien sirpalevaikutus oli tehokas.
Tietysti eriasia olisi ollut, jos Puna-armeija olisi heti hyökännyt Viipurin menetyksen jälkeen ja vallannut riittävän ison sillanpään Kivisillan päästä.- Siltavahti
Sillat oli tuhottu enemmän tai vähemmän hyvin. Puusilta poltettiin.
- TärkeäHetki
Ei tuo silti vähennä puolustustaistelun arvoa ja merkitystä! Neukut yrittivät yli tosissaan, mutta yritys hyytyi viime kädessä Suomen paikallisesti vahvaan tykistöön!
- KiitosSaksa
Ja viipurinlahden tienhaaran torjunnasta kuuluu kiitos saksalaiselle tykistölle myös, se gr divisioona oli siellä n. viikon, ja yli....
--- Ilman saksalaisia oli se utanför frontlinjen pelleily saanu tuhoisan lopun ! - Anonyymi
KiitosSaksa kirjoitti:
Ja viipurinlahden tienhaaran torjunnasta kuuluu kiitos saksalaiselle tykistölle myös, se gr divisioona oli siellä n. viikon, ja yli....
--- Ilman saksalaisia oli se utanför frontlinjen pelleily saanu tuhoisan lopun !"viipurinlahden tienhaaran torjunnasta kuuluu kiitos saksalaiselle tykistölle "
Tuleepa taas paksua väitettä. Saksalainen tykistö ampui Viipurinlahdella 9 000 kranaattia kun suomalainen sillä suunnalla 75 000. Suomalaiset myös tiesivät miten hidas saksalainen tykistö oli avaamaan tulta joten sitä ei huolittu edes yhteisammuntaan vaan saksalaisille määriteltiin vain kauas ammuttava "summamutikassa" tulitus.
Saksalaisten pyllyjä voit kovasti yrittää nuolla mutta tykistössä he eivät olleet erityisen vahvoja.
- TämäIhmetyttää
Herää kysymys, että miksi ruotsalaiset eivät juosseet karkuun Tienhaaran taistelusta, kun jokseenkin kaikista muista suuremmista puolustustaisteluista juoksivat, ja hyökkäystilanteissä jättivät käskyt järjestään suorittamatta?
Mikä oli erikoista juuri Kivisillassa?- Takavarmistus
Etulinjan edessä elokuvan esittelyissä ja tv-ohjelmassakin puhuttiin kuinka Viipurin jälkeen Tienhaarassa oli portit Helsinkiin levällään. Se on paljolti puppua, koska "sopivasti" unohdetaan että 22.6 aamupäivällä oli torjuttu jo rajuja ylimeno yrityksiä paikalla olevien voimien toimesta (joita oli useita pataljoonia mm. 10.D:sta, joskin hajanaisina ja ilman keskitettyä johtoa!) ja JR61:n saapuessa paikalle noin klo 15 tienoilla (alkaen) oli Suurmerijoen alueella noin 5 km länteen Tienhaarasta TAISTELUOSASTO KIVIPERÄ paikalla ja tässä osastossa oli "rekyyliä" riittävästi!
Suomen Sota osa 7 s.302 , Paikalla oli JP5, RaskPs.k , 4./PsJP ja joukko rynnäkkötykkejä Ryn.Tyk.P:sta Nämä oli paikalla Kivisalmen puolustuksen ISKURESERVINÄ (jos suomenruotsalaisjoukot tunnetusti herkkinä juoksijoina jättävät asemansa!) Marttisella oli käsky ampua perääntyvät upseerit ja koko 17D:n kohdalla oli tuo karkuun yrittävien upseerien ampumiskäsky voimassa. Enää ei puhuttu mosurien karkaamisesta vaan upseerien lähdöstä lippahivoon!
Tämän seikan esim. Rinta rinnan teoksen kirjoittaja evl. Juutilainen kuittaa sanomalla sivulla 244 että noin 5 km länteen oli Jääkäriprikaatin neljä vahvennetua pataljoonaa jaettuna kahteen osastoon VARMISTAMASSA että torjunta onnistuu... Mutta eipä vaivautunut kertomaan mitä joukkoja siellä oli paikalla! Nämä Taisteluosasto Kiviperän joukot lähtivät 22.6 illalla pois, nähtyään että JR61 pysyy asemissaan ja TYKISTÖ kykenee pitämään ryssän aisoissa kovalla tuella!
Lähtivät kohti kovempia koitoksia eli Juustilan kautta paikkailemaan Talin-Ihantalan kilpajuoksijoiden jättämiä asemia...
JR61:n tappiot Kivisalmella on Suomen Sota osa 7: mukaan 160 miestä kahden ensimmäisen päivän ajalta ja mukana on kaatuneet ja haavoittuneet ja kadonneet ja varmaankin myös "taistelukykynsä menettäneet"...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
s. 43 sama kirja: JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa. Olikohan 5.8.1944. - Anonyymi
Takavarmistus kirjoitti:
Etulinjan edessä elokuvan esittelyissä ja tv-ohjelmassakin puhuttiin kuinka Viipurin jälkeen Tienhaarassa oli portit Helsinkiin levällään. Se on paljolti puppua, koska "sopivasti" unohdetaan että 22.6 aamupäivällä oli torjuttu jo rajuja ylimeno yrityksiä paikalla olevien voimien toimesta (joita oli useita pataljoonia mm. 10.D:sta, joskin hajanaisina ja ilman keskitettyä johtoa!) ja JR61:n saapuessa paikalle noin klo 15 tienoilla (alkaen) oli Suurmerijoen alueella noin 5 km länteen Tienhaarasta TAISTELUOSASTO KIVIPERÄ paikalla ja tässä osastossa oli "rekyyliä" riittävästi!
Suomen Sota osa 7 s.302 , Paikalla oli JP5, RaskPs.k , 4./PsJP ja joukko rynnäkkötykkejä Ryn.Tyk.P:sta Nämä oli paikalla Kivisalmen puolustuksen ISKURESERVINÄ (jos suomenruotsalaisjoukot tunnetusti herkkinä juoksijoina jättävät asemansa!) Marttisella oli käsky ampua perääntyvät upseerit ja koko 17D:n kohdalla oli tuo karkuun yrittävien upseerien ampumiskäsky voimassa. Enää ei puhuttu mosurien karkaamisesta vaan upseerien lähdöstä lippahivoon!
Tämän seikan esim. Rinta rinnan teoksen kirjoittaja evl. Juutilainen kuittaa sanomalla sivulla 244 että noin 5 km länteen oli Jääkäriprikaatin neljä vahvennetua pataljoonaa jaettuna kahteen osastoon VARMISTAMASSA että torjunta onnistuu... Mutta eipä vaivautunut kertomaan mitä joukkoja siellä oli paikalla! Nämä Taisteluosasto Kiviperän joukot lähtivät 22.6 illalla pois, nähtyään että JR61 pysyy asemissaan ja TYKISTÖ kykenee pitämään ryssän aisoissa kovalla tuella!
Lähtivät kohti kovempia koitoksia eli Juustilan kautta paikkailemaan Talin-Ihantalan kilpajuoksijoiden jättämiä asemia...
JR61:n tappiot Kivisalmella on Suomen Sota osa 7: mukaan 160 miestä kahden ensimmäisen päivän ajalta ja mukana on kaatuneet ja haavoittuneet ja kadonneet ja varmaankin myös "taistelukykynsä menettäneet"...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
s. 43 sama kirja: JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa. Olikohan 5.8.1944.Marttisen saama Mannerheimristi on ymmärrettävä lähinnä siitä että Mannerheim-parka Viipurin menetyksen jälkeen oli niin epätoivoinen että mikä tahansa myönteinen pienikin uutinen johti ritarinimitykseen. Marttinen itse naureskeli koko tapaukselle. No - tuli miehen tilille 50 000 markkaa mutta tapaus on oikeastaan aika huvittava.
- Kuhlmay
Mutta missä oli Kulhmey vaikkapa 20. kesäkuuta 1944 tai 25.6.1944?
Hannu Valtosen kirja Lento-osato Kuhlmey keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 2 Gummerus 1991 ISBN 951-95688-1-6
Sivulla 130 Luftwaffe 20.6.1944:
02.57 23 JU87 8 WF 190 pommitti panssarikolonnaa Kaislalahden aseman eteläpuolella
06.55 23 Stukaa WF 190 pommitti moottoroitua hyökkäyskolonnaa Huumolan aukeilla
10.20-11-30 SG 3 pommittaa Viipurissa panssarivaunuja ja kuorma-autoja
16.30-17.30 SG 3 pommittaa Viipurissa panssarivaunuja ja kuorma-autoja, sama maali
19.30-20.25 SG 3 pommittaa Viipurissa panssarivaunuja ja kuorma-autoja, sama maali
Pudotukset yhteensä 7 viholliskonetta, WF190 oli suojaamassa JU87 koneita. Yksi JU87 ammuttiin alas Viipurissa suomalaisten toimesta!
---
Oli siellä Viipurissa muutakin toimintaa, kuten tuostakin nähdään. - Tykistöampui
Matti Koskimaa Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Sivu 37:
"Oma tykistö aloitti vastavalmistelujen ampumisen pian vihollistykistön tulituksen alettua. 17.Divisioonan tykistö keskitti tulensa Sorvaliin ja Linnansaareen, missä vihollinen ryhmittyi hyökkäykseen. Naapureiden 3.Prikaatin ja Ratsuväkiprikaatin tykistö vahvensi 17.Divisioonan tykistön tultam joten parhaimmillaan 11 patteristoa moukaroi hyökkäykseen ryhmittynyttä vihollista. Vihollinen kärsi jo lähtöasemissaan raskaita tappioita ja ylimenokalustoa tuhoutui."
Sivu 43:
"17.Divisioonan tykistö oli antanut mitavan tykensa eversti Marttisen rykmentille. Se ampui 22-29.6 yhteensä noin 8800 laukausta. Kranaatinheittimistö ampui 3650 laukausta."
Sitä paljonko nuo kaksi muuta, eli 3.Prikaatin ja Ratsuväkiprikaatin tykistö, ampui niin en viitsi selvittää...- Anonyymi
"17.Divisioonan tykistö oli antanut mitavan tykensa eversti Marttisen rykmentille. Se ampui 22-29.6 yhteensä noin 8800 laukausta. Kranaatinheittimistö ampui 3650 laukausta."
Ei mikään erityisen suuri ammusmäärä. Noskuassa, josta ei viime vuosiin asti ole juuri puhuttu ampui 3.Divisioonan tykistö 25150 kranaattia ja Juri Kilinin mukaan alueella hyökkänyt IV Armeijakunta kärsi varmuudella yli 7 900 miehen mutta todennäköisesti runsaasti yli 8 000 miehen kokonaistappiot. Silti Marttisesta ja Tienhaarasta svedut jaksavat jauhaa. Toisaalta Pajari ja Holsti munivat niin pahasti Kuuterselässä että heidän divisioonansa olikin syytä saada jotain aikaan Noskuassa.
- TämäSelvä
"Marttisella oli käsky ampua perääntyvät upseerit ja koko 17D:n kohdalla oli tuo karkuun yrittävien upseerien ampumiskäsky voimassa."
Ruotsalaiset siis pelkäsivät tulevansa ammutuiksi suomalaisten toimesta, jos olisivat jättäneet asemansa, kuten he tavallisesti tekivät vihollisen hyökätessä.- Hölynpölyä-taas
Mitään upseerien ampumiskäskyä ei tietenkään ollut.
Ruotsinkieliset joukot taistelivat siinä kuin suomenkielisetkin.
"Herää kysymys, että miksi ruotsalaiset eivät juosseet karkuun Tienhaaran taistelusta, kun jokseenkin kaikista muista suuremmista puolustustaisteluista juoksivat, ja hyökkäystilanteissä jättivät käskyt järjestään suorittamatta? "
Hurrivihasta kumpuavaa järjetöntä valetta. - TämäSelvä
Tyypillistä ruotsalaista herjaamista. Ei mitään asiallista argumenttia. Pelkkää eipäs-oo-inttämistä.
Onhan se jo tälläkin palstalla moneen otteeseen todistettu, että ruotsalaiset JOUKOT nimenomaisesti EIVÄT taistelleet siinä missä suomalaisetkin, vaan NIMENOMAAN juoksivat joukolla karkuun (jopa upseeriensa johtamina!) ja jättivät käskyt suorittamatta!
Varmasti oli myös tosissaan sotivia ruotsalaisia, etenkin riikinruotsalaiset vapaaehtoiset, mutta JOUKKO-OSASTOINA ruotsalaiset olivat täysin epäluotettavia. - Ei-vale-toistolla
TämäSelvä kirjoitti:
Tyypillistä ruotsalaista herjaamista. Ei mitään asiallista argumenttia. Pelkkää eipäs-oo-inttämistä.
Onhan se jo tälläkin palstalla moneen otteeseen todistettu, että ruotsalaiset JOUKOT nimenomaisesti EIVÄT taistelleet siinä missä suomalaisetkin, vaan NIMENOMAAN juoksivat joukolla karkuun (jopa upseeriensa johtamina!) ja jättivät käskyt suorittamatta!
Varmasti oli myös tosissaan sotivia ruotsalaisia, etenkin riikinruotsalaiset vapaaehtoiset, mutta JOUKKO-OSASTOINA ruotsalaiset olivat täysin epäluotettavia.parane. Suomenkieliset joukot pakenivat paljon useammin ja tärkeämmisä paikoissa kuin ruotsinkieliset.
Missään ne eivät juosseet karkuun. - talintiikerit
Oikeassa olet, suomenruotsalaiset eivät juosseet karkuun, he yleensä marssivat hyvässä järjestyksessä taakse. Tosin ilman lupaa ja kenenkään tietämättä asiasta.
- Anonyymi
TämäSelvä kirjoitti:
Tyypillistä ruotsalaista herjaamista. Ei mitään asiallista argumenttia. Pelkkää eipäs-oo-inttämistä.
Onhan se jo tälläkin palstalla moneen otteeseen todistettu, että ruotsalaiset JOUKOT nimenomaisesti EIVÄT taistelleet siinä missä suomalaisetkin, vaan NIMENOMAAN juoksivat joukolla karkuun (jopa upseeriensa johtamina!) ja jättivät käskyt suorittamatta!
Varmasti oli myös tosissaan sotivia ruotsalaisia, etenkin riikinruotsalaiset vapaaehtoiset, mutta JOUKKO-OSASTOINA ruotsalaiset olivat täysin epäluotettavia.Taitaa olla näitä persujen ruotsikaunoja taas?
- MieVaanKysyn
Suomalaiset paikkasivat aina omat juoksunsa. Ruotsalaiset eivät koskaan.
Mikä olisi voinut olla tärkeämpi paikka kuin esimerkiksi Summan rintaman Lähteen lohko helmikuun 11. 1940?
Paraneeko ruotsalaisten häpeällinen sotamaine kieltämällä ja sotahistoria uudelleenkirjoittamalla?- Vastaus-on-tässä
Summan lohkolla painostus oli sellainen, ettei sitä olisi kestänyt mikään yksikkö. Hyökkäys pysäytettiin tukilinjalle.
Suomenkieliset joukot pakenivat Talvisodan alussa paniikissa esim. Keski-Kannaksella ja P-Karjalassa.
Jatkosodassa voidaan mainita esim. Kannaksen halkijuoksu ja pakokauhu Viipurissa. Onneksi ruotsinkieliset sen paikkasivat.
Sotahistoriaa ei tarvitse kirjoittaa uudelleen sinunlaistesi takia. Totuudessa pysyminen riittää. Sinä et siihen pysty. - JR61RuokkiKaranneet
"Suomalaiset paikkasivat aina omat juoksunsa. Ruotsalaiset eivät koskaan."
JR61-päin Viipurista pakokauhun vallassa paenneita puolustajia.
JR 61 oli tällöin marssilla Tienhaaraan. Rykmentti eteni ajoittain vaivalloisesti, mikä johtui siitä, koska tien täydeltä tuli vastaan runsaasti luvatta vetäytyvää 10 D:n upseereita ja sotilaita. Osa näistä oli pakokauhun vallassa. Aseet oli heitelty pitkin metsiä ja tienvarsia. 'Sextiettan' marssi vastaantulijoiden karkeiden ja loukkaavien puheitten saattelemana, mikä ei kohentanut miesten muutenkin vakavia mielialoja. Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden ruokailuun. Tylyjen käskyjen antaminen olisi ollut hyödytöntä. Marttinen ja hänen lähimmät alaisensa tiedustelivat Tienhaaran niemen maastoa noin puolelta päivin. Venäläisten ensimmäinen tunnusteleva hyökkäys oli juuri torjuttu. Rykmentin komentajan olinpaikasta ei ollut tietoa. ErP 20:n komentaja majuri Eino Penttilä ilmoitti ottaneensa rykmentin komentoonsa. Häneltä saatiin myös nopea tilannearvio. Ison kivenlohkareen suojassa tavattiin muutamia uupuneita miehiä ilman arvomerkkejään. Joukossa oli (Valkeasaaresta saakka juossut)JR l:n I Pataljoonan komentaja, joka puhelimitse vuoron perään uhkaili, rukoili ja pyysi komppanian päälliköltään, että he vielä pysyisivät asemissaan. JR 61 otti siten rintamavastuun viime hetkellä. Venäläisten seuraava hyökkäys olisi todennäköisesti päättynyt läpimurtoon. JR 61:n tappiot olivat juhannusaattona 23 kesäkuuta 28 kaatunutta ja 92 haavoittunutta. Tänä kriittisenä päivänä rykmentti menetti kuusi komppanianpäällikköä. - TekstinAlkuperästä
JR61RuokkiKaranneet kirjoitti:
"Suomalaiset paikkasivat aina omat juoksunsa. Ruotsalaiset eivät koskaan."
JR61-päin Viipurista pakokauhun vallassa paenneita puolustajia.
JR 61 oli tällöin marssilla Tienhaaraan. Rykmentti eteni ajoittain vaivalloisesti, mikä johtui siitä, koska tien täydeltä tuli vastaan runsaasti luvatta vetäytyvää 10 D:n upseereita ja sotilaita. Osa näistä oli pakokauhun vallassa. Aseet oli heitelty pitkin metsiä ja tienvarsia. 'Sextiettan' marssi vastaantulijoiden karkeiden ja loukkaavien puheitten saattelemana, mikä ei kohentanut miesten muutenkin vakavia mielialoja. Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden ruokailuun. Tylyjen käskyjen antaminen olisi ollut hyödytöntä. Marttinen ja hänen lähimmät alaisensa tiedustelivat Tienhaaran niemen maastoa noin puolelta päivin. Venäläisten ensimmäinen tunnusteleva hyökkäys oli juuri torjuttu. Rykmentin komentajan olinpaikasta ei ollut tietoa. ErP 20:n komentaja majuri Eino Penttilä ilmoitti ottaneensa rykmentin komentoonsa. Häneltä saatiin myös nopea tilannearvio. Ison kivenlohkareen suojassa tavattiin muutamia uupuneita miehiä ilman arvomerkkejään. Joukossa oli (Valkeasaaresta saakka juossut)JR l:n I Pataljoonan komentaja, joka puhelimitse vuoron perään uhkaili, rukoili ja pyysi komppanian päälliköltään, että he vielä pysyisivät asemissaan. JR 61 otti siten rintamavastuun viime hetkellä. Venäläisten seuraava hyökkäys olisi todennäköisesti päättynyt läpimurtoon. JR 61:n tappiot olivat juhannusaattona 23 kesäkuuta 28 kaatunutta ja 92 haavoittunutta. Tänä kriittisenä päivänä rykmentti menetti kuusi komppanianpäällikköä.Stefan Forssin propagandistinen teksti?
Stefan Forssin juttu on kirjoitettu nähtävästi 1994, jolloin Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluita käsitellyt teos ei ollut vielä ilmestynyt. Suotta Forss Koskimaata moittii vaikenemisesta Tienhaaran suhteen. Veitsen terällä -kirjassa Viipurin Tienhaaran taistelu on mainittu varmasti ihan oikeassa suhteessa verrattuna vaikkapa Talin-Ihantalan, Vuosalmen tai Nietjärven ja Ilomantsin taisteluihin. Kyseessähän oli lähinnä pelkkä tykistön torjuntatataistelu ja Koskimaa tykistön miehenä kyllä tiesi mitä kirjoitti!
Samanlainen kuvaus kuin tuo Forssin "päin pakokauhua" löytyy Stig Hästön kirjasta ja heti tulee mieleen epäilys propagandistisesta tekstistä. Huvittavaa on Forssin kuvaus JR 61:n saapumisesta Tienhaaran maastoon. Se kun näyttää pohjautuvan suoraan Stig Hästö:n kirjaan Syreenit kukkivat vielä. Muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesällä 1944. Hästön kirjassa olevat kuvaukset taas muistuttaa paljolti Lauri Jäntin kirjojen kuvausta kirjassa Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
Hästön kirjan taistelukuvaukset ovat kuin suoraan Jäntin kirjasta. Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras! Hästö kun oli JP 3:n komentajan, Hynnisen, adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.
Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.
Helsingin valtatie tukittiin Tienhaarassa
"Kirjoittaja on laatinut artikkelin kuunianosoitukseksi JR 61:n veteraaneille ja heidän edesmenneelle komentajalleen."
SAL 8/94
http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf
"Vaiettu voitto"
"...ovat maamme nykyiset sotahistorioitsijat yleensä vaienneet Tienhaaraan taistelusta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa
Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)
Tappioista kerrotaan näin kirjassa Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa, muistaakseni 5.8.1944
http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725
"Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."
"Karjalan kannaksen torjuntavoitosta kertova Tali-Ihantala 1944 saa ensi-iltansa 7. joulukuuta. Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa. - Hanke käynnistyi talvella 1999, kun Stefan Forss jäi miettimään, miksi Suomessa ei ollut tehty yhtään sotaelokuvaa puhtaasti dokumentaariselta pohjalta."
"Aluksi yhteydenotot valuivat hukkaan, mutta keväällä ohjaaja Åke Lindman tarttui ajatukseen vakavissaan. Se oli silkkaa uhkapeliä, sillä Forss oli käsikirjoittajana puhdas untuvikko, jonka kirjalliset ansiot rajoittuivat lähinnä tieteellisten tutkimusraporttien laatimiseen. Lindman päätti tuoda vanhan työtoverinsa, käsikirjoittaja Benedict Zilliacuksen mukaan projektiin.
- Työnjako oli sellainen, että minun tehtävänäni oli luoda ainekset tapahtumille ja Benedict sai vastata repliikeistä. Ihantalan sotaveteraanina hän kykeni eläytymään sen ajan kielenkäyttöön, johon taas minulla ei ollut lainkaan tuntumaa."
Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.
http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss
http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf - TekstinSisältö
TekstinAlkuperästä kirjoitti:
Stefan Forssin propagandistinen teksti?
Stefan Forssin juttu on kirjoitettu nähtävästi 1994, jolloin Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluita käsitellyt teos ei ollut vielä ilmestynyt. Suotta Forss Koskimaata moittii vaikenemisesta Tienhaaran suhteen. Veitsen terällä -kirjassa Viipurin Tienhaaran taistelu on mainittu varmasti ihan oikeassa suhteessa verrattuna vaikkapa Talin-Ihantalan, Vuosalmen tai Nietjärven ja Ilomantsin taisteluihin. Kyseessähän oli lähinnä pelkkä tykistön torjuntatataistelu ja Koskimaa tykistön miehenä kyllä tiesi mitä kirjoitti!
Samanlainen kuvaus kuin tuo Forssin "päin pakokauhua" löytyy Stig Hästön kirjasta ja heti tulee mieleen epäilys propagandistisesta tekstistä. Huvittavaa on Forssin kuvaus JR 61:n saapumisesta Tienhaaran maastoon. Se kun näyttää pohjautuvan suoraan Stig Hästö:n kirjaan Syreenit kukkivat vielä. Muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesällä 1944. Hästön kirjassa olevat kuvaukset taas muistuttaa paljolti Lauri Jäntin kirjojen kuvausta kirjassa Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
Hästön kirjan taistelukuvaukset ovat kuin suoraan Jäntin kirjasta. Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras! Hästö kun oli JP 3:n komentajan, Hynnisen, adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.
Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.
Helsingin valtatie tukittiin Tienhaarassa
"Kirjoittaja on laatinut artikkelin kuunianosoitukseksi JR 61:n veteraaneille ja heidän edesmenneelle komentajalleen."
SAL 8/94
http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf
"Vaiettu voitto"
"...ovat maamme nykyiset sotahistorioitsijat yleensä vaienneet Tienhaaraan taistelusta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa
Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)
Tappioista kerrotaan näin kirjassa Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa, muistaakseni 5.8.1944
http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725
"Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."
"Karjalan kannaksen torjuntavoitosta kertova Tali-Ihantala 1944 saa ensi-iltansa 7. joulukuuta. Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa. - Hanke käynnistyi talvella 1999, kun Stefan Forss jäi miettimään, miksi Suomessa ei ollut tehty yhtään sotaelokuvaa puhtaasti dokumentaariselta pohjalta."
"Aluksi yhteydenotot valuivat hukkaan, mutta keväällä ohjaaja Åke Lindman tarttui ajatukseen vakavissaan. Se oli silkkaa uhkapeliä, sillä Forss oli käsikirjoittajana puhdas untuvikko, jonka kirjalliset ansiot rajoittuivat lähinnä tieteellisten tutkimusraporttien laatimiseen. Lindman päätti tuoda vanhan työtoverinsa, käsikirjoittaja Benedict Zilliacuksen mukaan projektiin.
- Työnjako oli sellainen, että minun tehtävänäni oli luoda ainekset tapahtumille ja Benedict sai vastata repliikeistä. Ihantalan sotaveteraanina hän kykeni eläytymään sen ajan kielenkäyttöön, johon taas minulla ei ollut lainkaan tuntumaa."
Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.
http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss
http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf"Suomalaiset paikkasivat aina omat juoksunsa. Ruotsalaiset eivät koskaan."
JR61-päin Viipurista pakokauhun vallassa paenneita puolustajia.
JR 61 oli tällöin marssilla Tienhaaraan. Rykmentti eteni ajoittain vaivalloisesti, mikä johtui siitä, koska tien täydeltä tuli vastaan runsaasti luvatta vetäytyvää 10 D:n upseereita ja sotilaita. Osa näistä oli pakokauhun vallassa. Aseet oli heitelty pitkin metsiä ja tienvarsia. 'Sextiettan' marssi vastaantulijoiden karkeiden ja loukkaavien puheitten saattelemana, mikä ei kohentanut miesten muutenkin vakavia mielialoja. Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden ruokailuun. Tylyjen käskyjen antaminen olisi ollut hyödytöntä. Marttinen ja hänen lähimmät alaisensa tiedustelivat Tienhaaran niemen maastoa noin puolelta päivin. Venäläisten ensimmäinen tunnusteleva hyökkäys oli juuri torjuttu. Rykmentin komentajan olinpaikasta ei ollut tietoa. ErP 20:n komentaja majuri Eino Penttilä ilmoitti ottaneensa rykmentin komentoonsa. Häneltä saatiin myös nopea tilannearvio. Ison kivenlohkareen suojassa tavattiin muutamia uupuneita miehiä ilman arvomerkkejään. Joukossa oli (Valkeasaaresta saakka juossut)JR l:n I Pataljoonan komentaja, joka puhelimitse vuoron perään uhkaili, rukoili ja pyysi komppanian päälliköltään, että he vielä pysyisivät asemissaan. JR 61 otti siten rintamavastuun viime hetkellä. Venäläisten seuraava hyökkäys olisi todennäköisesti päättynyt läpimurtoon. JR 61:n tappiot olivat juhannusaattona 23 kesäkuuta 28 kaatunutta ja 92 haavoittunutta. Tänä kriittisenä päivänä rykmentti menetti kuusi komppanianpäällikköä.
- JustSå
Aivan. Tienhaarasta ruotsalaiset poikkeuksellisesti eivät juosseet karkuun, ja sen takia edellä esitettiinkin kysymys "miksi ruotsalaiset eivät juosseet karkuun Tienhaaran taistelusta, kun jokseenkin kaikista muista suuremmista puolustustaisteluista juoksivat, ja hyökkäystilanteissä jättivät käskyt järjestään suorittamatta?"
Ja vastaus saatiin: takana oli varmistamassa voimakas suomalaisjoukko ja päällä oli käsky ampua karkailevat upseerit.- JR61Asemiinmeno
Mutta nyt olikin kysymys siitä, kun JR61 ruokki ja kuntoutti pakokauhun saaneita JR1 joukkoja, jotka olivat perääntymässä Valkeasaaresta saakka samaa tietä jota, JR61 joukot eteni asemiinsa, estäen osittain näiden asettumista puolustukseen.Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden mm. ruokailuun.
"Suomalaiset paikkasivat aina omat juoksunsa. Ruotsalaiset eivät koskaan."
JR61-päin Viipurista pakokauhun vallassa paenneita puolustajia.
JR 61 oli tällöin marssilla Tienhaaraan. Rykmentti eteni ajoittain vaivalloisesti, mikä johtui siitä, koska tien täydeltä tuli vastaan runsaasti luvatta vetäytyvää 10 D:n upseereita ja sotilaita. Osa näistä oli pakokauhun vallassa. Aseet oli heitelty pitkin metsiä ja tienvarsia. 'Sextiettan' marssi vastaantulijoiden karkeiden ja loukkaavien puheitten saattelemana, mikä ei kohentanut miesten muutenkin vakavia mielialoja. Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden ruokailuun. Tylyjen käskyjen antaminen olisi ollut hyödytöntä. Marttinen ja hänen lähimmät alaisensa tiedustelivat Tienhaaran niemen maastoa noin puolelta päivin. Venäläisten ensimmäinen tunnusteleva hyökkäys oli juuri torjuttu. Rykmentin komentajan olinpaikasta ei ollut tietoa. ErP 20:n komentaja majuri Eino Penttilä ilmoitti ottaneensa rykmentin komentoonsa. Häneltä saatiin myös nopea tilannearvio. Ison kivenlohkareen suojassa tavattiin muutamia uupuneita miehiä ilman arvomerkkejään. Joukossa oli (Valkeasaaresta saakka juossut)JR l:n I Pataljoonan komentaja, joka puhelimitse vuoron perään uhkaili, rukoili ja pyysi komppanian päälliköltään, että he vielä pysyisivät asemissaan. JR 61 otti siten rintamavastuun viime hetkellä. Venäläisten seuraava hyökkäys olisi todennäköisesti päättynyt läpimurtoon. JR 61:n tappiot olivat juhannusaattona 23 kesäkuuta 28 kaatunutta ja 92 haavoittunutta. Tänä kriittisenä päivänä rykmentti menetti kuusi komppanianpäällikköä.
- OsaakoRuotsalaisetLukea
"Summan lohkolla painostus oli sellainen, ettei sitä olisi kestänyt mikään yksikkö. Hyökkäys pysäytettiin tukilinjalle."
Kumma, että vaikka "sitä ei olisi kestänyt mikään yksikkö", sitä kuitenkin kestivät Summan suomalaisjoukot ruotsalaisten molemmin puolin, jotka olivat saman painostuksen alaisia. Vain ruotsalaiset katsoivat tilanteen kestämättömäksi, ja juoksivat karkuun.
Täällähän se on tyhjentävästi selitetty:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14100471/talvisodan-ratkaisutaistelu- Hyökkäys-oli
paljon rajumpi ja asemat huonommassa kunnossa kuin aiemmin. Myös pst-tykit tuhoutuivat heti.
Tilanne oli siis palon pahempi kuin aiemmin.
- otetaanselvää
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Stig_Hästö
Samainen huru-ukko kirjoittaa ihan hurjia tässä kirjassa. Siinä hän "kertoilee" sotamuistojaan todella ylimalkaiseen tapaan. Yleistilanteet kerrotaan samaan tyyliin kuin peruskoulujen historian oppikirjoissa. Ainoa todellinen "paukku" on hänen väitteensä USA:n julistamasta sodasta Suomelle kesällä 1944. Se on ainakin minulle jo "ihan uutta sotahistoriaa". Esipuheessa vielä kehdattiin väittää kuinka "muistot kirkastuvat selkeiksi iän myötä"...
Hästö Stig H. Vuodet kertyvät, pilvet haihtuvat - Omaelämäkerrallista tarinaa ja mietteitä seitsemältä vuosikymmeneltä. WSOY, 1987
Jos Tali-Ihantala elokuvaan on otettu "vaikutteita" Hästön kirjoista, niin aika liukkaalla pohjalla ollaan... Näinhän sitä on jossain kerrottu, että tästä Syreenit kukkivat vielä -kirjasta olisi "tunnelmia" elokuvaan otettu...
Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.
Kuuterselästä hän ei kerro juuri mitään. Eikä kerro paljonkaan PsD:n vetäytymismatkasta Viipurin taakse. Talin taisteluiden alkaessa hän sai sirpaleita käteensä ja joutui heti pois pelistä koko sodan loppuajaksi. Viipurin osalta hän myöntää suoraan, ettei ollut taisteluita edes näkemässä. Eihän PsD ollutkaan tuolloin mukana. Se oli Suur-Merijoen alueella nuolemassa haavojaan, täydentämässä joukkojaan ja samalla Päämajan reservinä varmistamassa Viipurin puolustuksen pitävyyttä. Samassa yhteydessä hän valittelee huonoa muistiaaan kaiken muun kohdalta, mutta JR 61:n kohdalta muistuu mieleen jopa repliikit keskustelusta Marttisen kanssa. Toki hän ihmettelee kun muistaa kirjaa kirjoittaessaan jopa vanhoja 1930 -luvun Viipurilaisten puhelinnumeroita... ja niitä "tunnelmia" samalta ajalta. - suurtaistelu
Kyseessä oli eittämättä suurtaistelu Suomen ruotsalaisittain. Erotuksena Talvisodan Summan taisteluun on vain se, että täällä Tienhaarassa kokonaisen rykmentin tappiot kaatuneina oli samaa luokkaa kuin sen Surullisen kuuluisan Suomen ruotsalaisen (vajaan) pataljoonan siellä Summassa, vaikka vihollisen tykistö lienee Summassa ollutkin monin(kymmen)kertainen.
Viipurin suuressa karkuunjuoksussa 20. Pr menetti n. 90 miestä kaatuneina. Kyseessä oli siis "suurtaistelu"... - MarttisenMiehet
JR61 ruokki ja kuntoutti pakokauhun saaneita JR1 joukkoja, jotka olivat perääntymässä Valkeasaaresta saakka samaa tietä jota, JR61 joukot eteni asemiinsa, estäen osittain näiden asettumista puolustukseen.Tilanteen rauhoittamiseksi ja tien avaamiseksi JR61 Marttinen järjesti osalle pakenevista mahdollisuuden mm. ruokailuun. Inhimillisyys oli kunnia-asia suomalaisissa jalkaväkirykmenteissä.
- onkoperää
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies
Kirjan lopussa sivulla 138 kerrotaan suorasukaisesti kuinka eversti Marttinen ampui 18 vuotiaan nuorukaisen, joka ei uskaltanut muuta kuin kyyhöttää kiven takana.
s.138
”Kirjoittaessani kirjaa Var är din broder? marraskuussa 1982, muuan silminnäkijä kertoi seuraavan tapauksen jatkosodasta: >> Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus.”
Kirjassa on TOSIN toistuvasti karkeita virheitä mm. rykmenttien numeroissa. Siinä puhutaan mm. JR 10:sta kun on kyse JR13:sta ja aivan kirjan lopussa puhutaan JR16:sta kun kyse on tietenkin JR 61:sta. Osa virheistä menee huonojen liitekopioiden epäselvien numeroiden lukuun. Lopussa on suomenkielistä painosta vasten tehty korjauksia erään kirjan lukeneen miehen lähettämän kirjeen johdosta ja teloituspaikaksi on korjattu Lautalan kylä, kuten se oikeasti olikin. Kirjassahan puhutaan toistuvasti Santalan kylästä.
Kyse on näistä miehistä:
Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-”- Stenlund Allan JR13
_”_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_”_ Storvist, Herman Alexander JR61
Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus 1996.
Kirjan sivulla 214 on päiväkäsky nro 33 ja siinä on kaikki neljä 23.7.1944 klo 5.14 teloitettua
nimeltä mainiten ja 2 on JR13:sta ja 2 JR61:n sotilaita.
Erik Andrén kirjoittama kirja on hyvin erikoinen ja paikoin koskettavakin kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan.
s.49. ”Thor Bernhardin veljen Birger Sundvikin mukaan kappalainen Erik Forsberg nimitti sekä Thor Bernhardia että Felix Henriksnäsiä >>maanpettureiksi>> ja kieltäytyi siunaamasta heitä haudan lepoon. Sotapoliisi oli ampunut Felix
s. 52 Henriksnäsin Munsalassa. Mutta myöhemmin Forsberg taipui kansalaimielipiteen edessä ja avusti hautajaisissa lokakuun 23. päivänä. Mutta kuitenkin sillä ehdolla ettei heitä saanut tuoda kirkkoon eikä siten loukata Jumalan huonetta.”
Kertomus on kyllä aika ristiriitainen ”sodan lopun ankarine taisteluineen”. Varsinaisia ylimenoyrityksiähän Tienhaarassa oli muutamana päivänä heti JR 61:n saavuttua Tienhaaran maastoon. Kaikkihan tietää, että JR 61 vaihdettiin lepoon ja taakse Tiehaarasta 5.8.1944 alkaen. Siis toisin kuin esim. Oesch väittää kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannksella 1944, sivulla 103, jossa hän kertoo JR 61:n torjuneen kaikki hyökkäykset sodan loppuun saakka!- Pelkkää-satua
ja pahantahtoista valetta ovat nämä jutut Marttisen ampumista miehitä.
Tarina on täysin järjetön.
Kyse on sotasankarin maineen mustaamisesta samaan tapaan kuin on valehdeltu Aatusta ja Marskista.
"Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse."
Tällaisia ei lähetetty rintamalle Marskin jo sodan alussa antamankiellon takia.. Marttinen oli rohkea ja kokenut komentaja, joka ei missään nimessä syyllistynyt tällaiseen.
- myötähäpeää
Vai oikein vaiettu suurtaistelu?
- Anonyymi
Marttisen mannerheimristin myöntämisen takana oli Mannerheimin oma depressio Viipurin menettämisen takia. Hän halusi buustata upseereita ja yleensäkin kunniamerkkien jakamisen kiihtyminen ja perusteiden madaltuminen kielii vaikeuksista sodankäynnissä. Jopa omien tappioiden peittely-yrityksestä. Kun Kotkaan marssimisesta ei tullut mitään jakoi Govorov valtavan määrän kunnimerkkejä omille sotilailleen (n. 64 000:lle). Tämä saattoi viitata siihen että tuon verran taistelujoukkojen sotilaita oli enää hengissä ja riveissä Kannaksella kuten Tiihonen on vihjannut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hannu Pikkarainen ehdottomaan vankeuteen
KKO tuomitsi 1 v 9 kk. Tämä ei ole Hannulle ilon päivä.4405461Kuka on mystinen heppamies?
Nyt tänne vinkkejä siitä kuka on Martinan seurassa viihtyvä hevosmiljonääri. On tullut jo muutamia nimiä esiin keskustel1352293- 1471811
Jäätävä epävarmuus
Mistä tää hirveä epävarmuus molemminpuolin johtuu? Pohjimmiltaan uskon, että molemmat tietää, että tunteita on. Vai onko821559Yksi iso yllätys luvassa The Summit Suomi -finaalijaksossa - Tiesitkö nämä Summit-loppukolmikosta?
The Summit Suomi on tarjoillut yllättäviä pudotuksia ja melkoisen määrän pelkkää kisaajien vaelluksen kuvaamista Norjass181492Voi että! Sergey Hilman paljastaa Race Across the World -kuvauksista: "Tämä oli se paras jekku"
Tykätään! Aikamoinen pari tämä Sergey Hilman ja Sini Sabotage - herättävät varmasti vahvoja tunteita suuntaan sun toise191444Perjantaita!
Miltä kaivattusi tuoksuu? Tuli mieleen kun täällä usein mainitaan pahasta hajusta. 🤔821325- 711267
- 401219
Ei tullut konkurssia, tuli 3 karhua
Olipas hyvä uutinen. Näin sitä vaan tunnetaan. Persut eivät onnistuneet tuhoamaan.. tätäkään701198