En yleensä juurikaan kirjoittele näille keskustelupalstoille, mutta nyt koen että haluan tuoda oman kokemukseni julki. Olen perusterve nuori nainen, sairastuin paniikkihäiriöön n. puoli vuotta sitten ison elämänmuutoksen keskellä. Pikku hiljaa sairauteni paheni, ja alkoi jo uhata työkykyäni (kokouksissa paniikkikohtauksia, töissä olo jatkuvaa pelkoa, ahdistusta) ja vaikuttaa mielialaani, koska ajattelin että menetän työni ja elämäni tälle sairaudelle.
Pääsin työterveyshuollon kautta aivan mahtavan psykiatrin vastaanotolle, joka ehdotti varovasti, josko haluaisin kokeilla lääkitystä. Juurikin tällä käynnillä olin itku kurkussa, erittäin ahdistuneena ja mieli maassa tilanteeni vuoksi. Tartuin tarjoukseen, ja aloitin lääkityksen. Sain reseptin lääkkeestä Escitalopran Actavis 10mg, jota söin ensimmäisen viikon puoli tablettia ja sitten sen jälkeen kokonaisen. Pelkäsin aluksi kovasti kamalia haittavaikutuksia, mutta niitä ei onneksi juurikaan minulle tullut. Viikon verran oli ruokahaluttomuutta, mutta se meni ohi. Ahdistus tosin paheni melko pahaksi ensimmäisten viikkojen aikana, mutta onneksi olin sairauslomalla. Kuitenkinkin tämä ahdistus tuntui loppuvan lähes tasan kaksi viikkoa lääkkeen aloituksesta, ja aloin nähdä valoa tunnelin päässä.
Nyt olen käyttänyt lääkettä noin kuukauden verran ja oloni on huomattavasti parempi. En ole saanut enää paniikkikohtauksia, mielialani on rauhallisempi ja iloisempi, olen hieman itsevarmempi (vaikkakaan perusluonteeni en koe mitenkään muuttuneen) ja pystyn elämään taas tavallista elämää. Koen edelleen iloa ja surua, itken jos itkettää ja nauran välillä sydämeni pohjasta. Seksihalut ovat ehkä aavistuksen laskeneet ja orgasmia on hieman vaikeampi saada - mutta sitten kun sen saa, niin se on mahtava.
Halusin kertoa oman kokemukseni, sillä sairastuttuani ja aloitettuani lääkityksen käänsin koko internetin ympäri etsiessäni tietoa lääkityksestä yms, ja löysin pääasiassa pelkkiä negatiivisia kokemuksia. Faktahan on se, että lääke ei todellakaan sovi kaikille, mutta niille joille se sopii, voivat saada siitä todella ison avun!
Tsemppiä kaikille saman sairauden kanssa kamppaileville :)
Pääsin työterveyshuollon kautta aivan mahtavan psykiatrin vastaanotolle, joka ehdotti varovasti, josko haluaisin kokeilla lääkitystä. Juurikin tällä käynnillä olin itku kurkussa, erittäin ahdistuneena ja mieli maassa tilanteeni vuoksi. Tartuin tarjoukseen, ja aloitin lääkityksen. Sain reseptin lääkkeestä Escitalopran Actavis 10mg, jota söin ensimmäisen viikon puoli tablettia ja sitten sen jälkeen kokonaisen. Pelkäsin aluksi kovasti kamalia haittavaikutuksia, mutta niitä ei onneksi juurikaan minulle tullut. Viikon verran oli ruokahaluttomuutta, mutta se meni ohi. Ahdistus tosin paheni melko pahaksi ensimmäisten viikkojen aikana, mutta onneksi olin sairauslomalla. Kuitenkinkin tämä ahdistus tuntui loppuvan lähes tasan kaksi viikkoa lääkkeen aloituksesta, ja aloin nähdä valoa tunnelin päässä.
Nyt olen käyttänyt lääkettä noin kuukauden verran ja oloni on huomattavasti parempi. En ole saanut enää paniikkikohtauksia, mielialani on rauhallisempi ja iloisempi, olen hieman itsevarmempi (vaikkakaan perusluonteeni en koe mitenkään muuttuneen) ja pystyn elämään taas tavallista elämää. Koen edelleen iloa ja surua, itken jos itkettää ja nauran välillä sydämeni pohjasta. Seksihalut ovat ehkä aavistuksen laskeneet ja orgasmia on hieman vaikeampi saada - mutta sitten kun sen saa, niin se on mahtava.
Halusin kertoa oman kokemukseni, sillä sairastuttuani ja aloitettuani lääkityksen käänsin koko internetin ympäri etsiessäni tietoa lääkityksestä yms, ja löysin pääasiassa pelkkiä negatiivisia kokemuksia. Faktahan on se, että lääke ei todellakaan sovi kaikille, mutta niille joille se sopii, voivat saada siitä todella ison avun!
Tsemppiä kaikille saman sairauden kanssa kamppaileville :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.