hyvät ihmiset. Minusta ja varmasti monesta muustakin on todella kamalaa lukea viestejä,joissa mainitaan mm...
" parempi kun kuoli koko perhe,ei jää kukaan suremaan"
Minun jakeluun ei mene... Perheillä on kuitenkin isät,äidit,isovanhemmat,sisarukset,muu suku,sekä ystävät.
Itsekkin olen menettänyt kolme lasta sekä veljeni, en tässä aasian yhteydessä. Suru työ jatkuu minulla vieläkin... Veljen kuolemasta yli 25v ja kolme pientä vauvaani on menehtynyt 10v sisällä.
Kyllä ihmettelen, teitä totta tosiaan,jotka olette ilkeitä ihmisiä kohtaan,joita ette edes tunne!
Ottakaa järki käteen ja rukoilkaa toivossa,että ihmisiä elossa löytyisi. Jos niin toivottavasti pääsevät taivaaseen kaikki yhdessä.
" parempi kun kuoli koko perhe,ei jää kukaan suremaan"
Minun jakeluun ei mene... Perheillä on kuitenkin isät,äidit,isovanhemmat,sisarukset,muu suku,sekä ystävät.
Itsekkin olen menettänyt kolme lasta sekä veljeni, en tässä aasian yhteydessä. Suru työ jatkuu minulla vieläkin... Veljen kuolemasta yli 25v ja kolme pientä vauvaani on menehtynyt 10v sisällä.
Kyllä ihmettelen, teitä totta tosiaan,jotka olette ilkeitä ihmisiä kohtaan,joita ette edes tunne!
Ottakaa järki käteen ja rukoilkaa toivossa,että ihmisiä elossa löytyisi. Jos niin toivottavasti pääsevät taivaaseen kaikki yhdessä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Valitettavasti iltalehtien lööpit tunkevat kaikkialle, surevat ihmiset näkevät jatkuvasti nuo hirveät kuvat ruumiista jne.. Nettiin ei aivan jokainen pääse ja lukemisen vapaus vielä kai on...
En tiedä mitä ihminen tuntee ja ajattelee kun menettää vanhempansa, puolisonsa ja kaikki lapsensa yhdessä silmänräpäyksessä, ei varmasti ole elämänhalu kovin korkealla..
mite sie oot onnistunu saamaan kaikki kolme johonki onnettomuuteen, vai? jotenki ei kuulosta uskottavalta tuo tarinas ku harvemmin kaikki vauvat kuolee (ja koska sanoit 10 vuoden sisällä niin siitä päättelen että he eivät kaikki kuolleet samassa onnettomuudessa)...
olen menettänyt omat vauvani sairauteni eli syövän vuoksi. 2 hätäleikkausta tehty. Itse olen elossa,vaikka hengenlähtö ollut kahdesti hiuskarvan varassa. Näin on vissiin Jumalan tarkoitus. Luojan kiitos että lapseni jotka syntyivät syövän aikana ovat terveitä pirteitä koululaisia. Edelleen taistelen sairauttani vastaan....
pitäisi varmaan sääliä, mutta kyllä ne kuitenkin inhottaa enemmän.
ihmisillä erilaisia kohtaloita, mikään niistä ei ole verrattavissa keskenään, kaikki suree omalla tavalla menetyksiään. oon itekin menettänyt elämässä kaiken mitä voi ihminen kantaa. en silti täällä "kersuile", kuinka on elämä raadellut sydäntä..
Kaikilla vaan ei ole minkäänlaista tunneherkkyyttä tai empatiakykyä. Ja ne on yleensä kovaäänisimpiä.Tällaisten ihmisten kommentit kannattaa vain unohtaa ja muistaa, että Suomessakin on oikeasti myötätuntoisia ja empaattisia ihmisiä vielä. Onneksi!
Jaksamista ja voimia Sinulle!
voimia tarvitsevat monet monet ihmiset....
Haluan mainita, että olen ollut aikoinani media-alalla työssä, joten sieltä löytyy tuttuja, sekä naapuri kunnista ikävä kyllä monia monia...
Tämä aasian katastrofi nosti itselläni pintaan muistot jne...
Pitää ajatella, tai tarkemmin sanottuna minä ajattelen näin:
" Kerran me täällä eletään, jokaisella ihmisellä on kuitenkin ollut jokin tarkoitus täällä maan päällä"
Se hetki on toisilla lyhyt ja toisilla pidempi, toiset saa lisä aikaa kärsimyksien keskellä ja toiset joutuu ihan yllättäen luopumaan "elämästä"
Toivotan kaikille maailman ihmisille rauhaa ja voimia jaksaa jokaisessa taistossa mikä vastaan tulee.
mutta parempi että menee koko perhe kuin jää orpoja lapsia. Samaa ajattelen koko/osan perheen menettäneistä. Jäljelle jääneille jää ikuisesti kauheat traumat. En tarkoita ettei henkiin jääneiden olis pitänyt selviytyä vaan että kauheaa niille jotka selviytyivät perheistä ja toiset ei. Sukulaisille tietty kauhee asia joka tapauksessa.
Niin se kuulostaa kamalalta,mutta mielestäni on perheen kannalta ehkä parempi jos kaikki menevät.Varmaan niille jotka näkivät aasian katasrofin yhteydessä kuinka vesimassat veivät jonkun perheenjäsenen,eikä itse pystynyt tekemään mitään jää pysyviä traumoja. Tälläisiä on näiden pelastuneiden joukossa muutamia.
Jos nyt ajatellaan tätä aasian katastrofia,en tiedä kumpi on perheen kannalta pahempi,se ettei perheestä jää kukaan suremaan,vai se että Suomessa ollut äiti menettää lopun perheensä. Ainahan joku jää suremaan,sehän varmasti nähdään kkun koulut taas ensiviikolla alkavat.
Mä voisin kyllä ennemminkin ajatella että jos minulta olis tuossa katastrofissa kuollu mies ja kaikki lapset, niin olisin kyllä mieluummin mennyt itse heidän mukanaan. Niin se vain on.
Ajatelkaa nyt: jos perheen kaikki lapset ja toinen puolisoista on kuollut, niin minkälaista syyllisyyttä tuntee se vanhemmista, joka on selvinnyt katastrofista! Eihän se tietenkään hänen syynsä ole, että muut ovat kuolleet ja hän selvisi, mutta semmoinen se ihmismieli on.
Voimia uhrien omaisille ja rauha menehtyneiden sielulle.