Aihe: Valikoiva hoitotietojen muotoilu psykiatrisen väkivallan muotona
Toimeksiantaja: Gangstalky2013
Kertokaa kokemuksia siitä miten hoitotietojen kirjaamisessa sopivalla valikoinnilla ja muotoilulla kiusataan potilaita ja ohjataan diagnoosin asettamista tarkoituksellisesti. Tapahtuuko sellaista?
Toimeksiantaja: Gangstalky2013
Kertokaa kokemuksia siitä miten hoitotietojen kirjaamisessa sopivalla valikoinnilla ja muotoilulla kiusataan potilaita ja ohjataan diagnoosin asettamista tarkoituksellisesti. Tapahtuuko sellaista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielenkiintoinen näkökulma:
>>
Kanta-arkisto on loistava juttu. Globaalisti ainutlaatuinen. Kansallinen ylpeydenaihe, eikä syyttä. Se parantaa oleellisesti hoidon laatua ja ammattilaisten välistä tiedonhallintaa. Erilaisten hoitoyhteenvetojen ja potilaskohtaisten suositusten avulla se parantaa myös kansalaisten ymmärtämystä omasta terveydestään, parhaimmillaan jopa ohjaa heitä kohti parempia elintapoja ja kannustaa heitä oman sairautensa, terveytensä ja elämänsä hallintaan. Mutta potilaskohtaista tietoa pitää annostella maallikolle harkiten ja säästeliäästi. Sairauskertomuslehdillä tapahtuva ammattilaisten välinen tiedonvaihto voi olla potilaalle usein liian vaikeaselkoista, jopa hämmentävää ja haitallista. On huolestuttavaa, että osastohoidon aikana päivittäismerkintäotsikon alle on alettu kirjata sellaisia potilaan hoitoon liittyviä isoja linjauksia, joiden arvioidaan olevan keskeneräisiä ja potilaalle liian vaikeaselkoisia. Ja vain siksi, että päivittäismerkintä on ainoa piilopaikka Omakanta-sovelluksen avoimuudelle. Puhumattakaan ilmaisuista, joiden tietosisältö pitää osata lukea ja tulkita rivien välistä.
Lääkäreillä tulisikin olla potilaskertomusjärjestelmissä sellainen kirjaamisalue, jossa voitaisiin vapaasti käydä ammattilaisten välistä keskustelua potilaan asioista ilman, että joudutaan pohtimaan, millä tavalla kyseinen potilas tämän keskustelun ymmärtää ja tulkitsee lukiessaan sitä Omakanta-sovelluksen kautta. Kyse ei ole tietojen salaamisesta, vaan viisaasta viestinnästä - potilaan parhaaksi. Missä tahansa viestinnässä on oleellista tietää ja tuntea kohde. En usko, että ammattilaisten välinen keskustelu kertomuslehdillä ja hyvä potilasinformaatio ovat parhaimmillaan yksi ja sama dokumentti. Vasaralla ei voi sekä hakata nauloja että vääntää ruuveja. Vaikka väestön terveystiedon lukutaito paranee, emme saa altistaa potilaita liian vaikeaselkoisille heidän omaa terveyttään koskeville tiedoille.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo12989&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_member=d4x7HKfMCx/Dg
>>
Eikö muka potilaalla tulisi olla oikeus tietää kaikki, mitä hänestä on kirjattu, kaikki minkä perusteella häntä hoidetaan? Yhdestäkin väärästä sanasta voi seurata käsittämättömiä väärinymmärryksiä. Potilaalla pitäisi olla oikeus, jopa velvollisuus, lukea ja korjata mahdollisesti virheelliset tiedot tai harhaanjohtavat sanonnat.
Pidän tätä hoitotietojen kirjaamisasiaa yhtenä vakavimmista asioista psykiatrisessa väkivallassa (henkinen ja kemiallinen). Todellakin yhdestäkin väärästä sanasta voi seurata väärinymmärryksiä. Väärästä lauseesta enemmänkin.
Lääkärien aika tutustua potilaan tilaan on rajallinen, todella olematon. Siksi hoitajien kirjaamisilla ja havainnoilla on ratkaiseva, jopa liian suuri, merkitys hoidon toteuttamiseen ja jopa diagnosoitiin sekä lääkityksen laatuun ja määrään. Kun hoitajat tietävät jo etukäteen, ettei potilas kovinkaan helposti pääse hoitotietojaan tarkastamaan, lääkäri ei ehdi potilaisiin tutustumaan ja mielivaltaisella muotoilulla voi saada potilaan tilan näyttämään juuri tietyltä halutulta sairaudelta, niin varmasti jotkut alalla työskentelevät sadistit siihen helppoon manipuloinnin mahdollisuuteen tarttuvat. Potilas voi esimerkiksi kokea lääkärin toimivan väärin esimerkiksi jonkun diagnoosin määrittämisessä eikä koskaan saa tietää, että joku hoitaja on vaikuttanut ratkaisevasti diagnoosin asettamiseen.