Nyt yli viisikymppisenä voi todeta, olevansa jo tosi vanha. Kun molemmat vanhemmatkin nukkuneet jo pois ja lähes kaikki sukulaisetkin on jo mullan alla. Omat lapsenikin ovat jo aikuisia ja ensimmäinen lapsenlapseni on tulossa.
Kun vanhenee, monenlaiset muistot herää eloon. Itselläni osa näistä muistoista liittyy50-60 luvun lohjaan, joka oli tuolloin kauppala. Äitini oli kotoisin lohjalta.
Matkustimme äidin ja siskojen kanssa kotipaikkakunnaltani lohjalle aina junalla. Junaa vaihdettiin hyvinkäällä, sieltä matka jatkui lohjan asemalle ns.lättähatulla. Lohjalla asui tuolloin siis äidin sukulaisia. Hänen äitinsä, hänen mummonsa ja hänen tätejään ja enojaan ja serkkuja. Isomummuni, äidin mummu asui nuorimman tyttärensä kanssa, lauta-aidan reunustamassa punaisessa pienessä mökissään. Jonka piha oli kesäisin niin kaunis, kukkaloistossaan ja sireenipensaineen ja lukuisine luumu ja omenapuineen. Mökki sijaitsi nummentaustantiellä, aika lähellä keskustaa. Myös äidin äiti asui nummentaustantiellä. Vanhassa valkoisessa puutalossa, jossa asui muitakin ihmisiä. Talon lähellä oli joku vanha huoltamo. Siinä on nytkin joku huoltamo.
Mummon koti ei koskaan unohdu, pitsiverhoineen ja kustavilaiskalusteineen.
Muistan vieläkin mummun keittiön mausteiden tuoksut, muistan kauniit posliini astiat. Punaisen silkkitäkin ja sen päälle taitetettuja, rakkaan mummuni kukin kirjailemia vitivalkosia lakanoita, joihin hän oli virkannut upeat pitsitreunat. Mummuni oli taitava käsityöihminen. Samoin äitini ja äitini vaari, joka oli ammatiltaan räätäli. Hämmästelen aina äitini mummoa, isomummuani.
Miten he mahtuivat asumaan siinä pienessä 2 huoneen mökissä? Vaari tekemään vielä räätälinhommia samoissa tiloissa.
Hänellä ja isomummulla oli peräti 13 lasta. Mutta ilmeisesti aikaa myöten tilaa tuli, kun lapsia lähti peräjäleen mökistä maailmalle. Lopulta tämä vaari itsekin amerikkaan ja sinne jäi.
Joskus 90 luvun alussa näimme lohjaa viimeisiä kertoja, silloin vielä elossa olleen äitini kanssa. Kävimme kirkolla, vanhalla hautausmaalla, mummujen ja äidin tädin haudalla. Muualla ei siellä enää sukulaisiamme ole. Ei ainakaan sellaisia, jotka haluaisivat pitää yhteyttä. Haikeana katselimme, muuttuneita maisemia. Nummentaustantiellä, isomummuni puretusta mökista jäljellä oli vielä kivijalkaa ja osa sireenipensaistakin. Sittemmin paikalle on noussut kerrostalo.
Muistaakohan kukaan vanha lohjalainen enää tätä mökkiä ja näitä sukulaisiani?
Kun vanhenee, monenlaiset muistot herää eloon. Itselläni osa näistä muistoista liittyy50-60 luvun lohjaan, joka oli tuolloin kauppala. Äitini oli kotoisin lohjalta.
Matkustimme äidin ja siskojen kanssa kotipaikkakunnaltani lohjalle aina junalla. Junaa vaihdettiin hyvinkäällä, sieltä matka jatkui lohjan asemalle ns.lättähatulla. Lohjalla asui tuolloin siis äidin sukulaisia. Hänen äitinsä, hänen mummonsa ja hänen tätejään ja enojaan ja serkkuja. Isomummuni, äidin mummu asui nuorimman tyttärensä kanssa, lauta-aidan reunustamassa punaisessa pienessä mökissään. Jonka piha oli kesäisin niin kaunis, kukkaloistossaan ja sireenipensaineen ja lukuisine luumu ja omenapuineen. Mökki sijaitsi nummentaustantiellä, aika lähellä keskustaa. Myös äidin äiti asui nummentaustantiellä. Vanhassa valkoisessa puutalossa, jossa asui muitakin ihmisiä. Talon lähellä oli joku vanha huoltamo. Siinä on nytkin joku huoltamo.
Mummon koti ei koskaan unohdu, pitsiverhoineen ja kustavilaiskalusteineen.
Muistan vieläkin mummun keittiön mausteiden tuoksut, muistan kauniit posliini astiat. Punaisen silkkitäkin ja sen päälle taitetettuja, rakkaan mummuni kukin kirjailemia vitivalkosia lakanoita, joihin hän oli virkannut upeat pitsitreunat. Mummuni oli taitava käsityöihminen. Samoin äitini ja äitini vaari, joka oli ammatiltaan räätäli. Hämmästelen aina äitini mummoa, isomummuani.
Miten he mahtuivat asumaan siinä pienessä 2 huoneen mökissä? Vaari tekemään vielä räätälinhommia samoissa tiloissa.
Hänellä ja isomummulla oli peräti 13 lasta. Mutta ilmeisesti aikaa myöten tilaa tuli, kun lapsia lähti peräjäleen mökistä maailmalle. Lopulta tämä vaari itsekin amerikkaan ja sinne jäi.
Joskus 90 luvun alussa näimme lohjaa viimeisiä kertoja, silloin vielä elossa olleen äitini kanssa. Kävimme kirkolla, vanhalla hautausmaalla, mummujen ja äidin tädin haudalla. Muualla ei siellä enää sukulaisiamme ole. Ei ainakaan sellaisia, jotka haluaisivat pitää yhteyttä. Haikeana katselimme, muuttuneita maisemia. Nummentaustantiellä, isomummuni puretusta mökista jäljellä oli vielä kivijalkaa ja osa sireenipensaistakin. Sittemmin paikalle on noussut kerrostalo.
Muistaakohan kukaan vanha lohjalainen enää tätä mökkiä ja näitä sukulaisiani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muistan toki sen mökin! Sen ohi kuljettiin Nummentakaa kesällä uimaan ja talvella luistelemaan. Aurlahdenrannassahan oli luistinrata ja samalla rannalla kävimme uimassa. Ja ettei joku näppärä väännä vitsiä, että harrastettiinko avantouintia, niin uimme kesällä. Jalkaisin kuljettiin, vanhemmat eivät kuljettaneet. Oli ne mukavia aikoja!