Voiko inssi hylätä parkkeerauksen takia?

Onko tääälä enemmänkin sairaita likkeellä? Kannattaa ottaaaa läkkeet ajallaan.

Voi vaatia ja usein vaatiikin peruuttamaan siihen, koska tässähän (varsinkin kesäaikaan) testataan hyvin sitä että osaatko peruuttaa ruutuun pelkästään peilien avulla.

Ethän se suoraan ajaessa päse läheskään yhtä ahtaaseen tilaan kuin peruutettaessa. Suoraana ajaminen vaatii kaksi peräkkäistä vapaata ruutua, peruuttaessa riittää että on yksi vapaa.

Ajattele jos autokolussa ei vaaitaisi että osaa peruuttaa ruutuun, puolet parkkiruuduista jäisi katujen varrella tyhjiksi kun ihmiet ei saisi autoa ruutuun ellei ole kaksi perätäistä vapaata jotta sinne pääsee suoraan ajamalla.

Inssissä on ollut ohje että vähintään yksi "käsittelytehtävä" tulee suorittaa peruttaen

Jos joku Haan autokoulu tietää paremmin että tuo on muuttunut, niin kertokaa toki

PAKKONEUROOSI VOI TUHOTA
KOKO ELÄMÄN

Pakko-oireinen häiriö eli pakkoneuroosi on yllättävän yleinen, mutta piilossa oleva mielenterveyden häiriö, joka voi invalidisoida ihmisen koko elämän.



Rituaalit, kuten peseytyminen, siivoaminen, järjestäminen, tarkistaminen ja kerääminen sekä pakkoajatukset voivat pahimmillaan vallata ihmisen koko valveillaolon ajan.
OCD-sairaus (Obsessive Compulsive Disorders) on paha ahdistuneisuushäiriö, jossa rituaaleilla ja pakkoajatuksilla pyritään hillitsemään ja sitomaan ahdistusta.

Pakko-oireista häiriötä pidettiin 90-luvulle asti suhteellisen harvinaisena mielenterveyden häiriönä ja arvioitiin, että sitä esiintyisi 0,05 % väestössä. Yhdysvalloissa tehdyn laajan epidemiologisen tutkimuksen mukaan se onkin paljon luultua yleisempi: jossain elämänsä vaiheessa siihen sairastuu 2,5 % väestöstä eli pakkoneuroosi olisi 2,5 kertaa yleisempi kuin esim. skitsofrenia. USA:ssa sitä pidetäänkin nykyisin 4. yleisimpänä mielenterveyden häiriönä.

On ilmeistä, että se on Suomessakin tällä hetkellä kaikkein kätketyin mielenterveyshäiriö. Pakko-oireiset ihmiset häpeävät oireitaan ja koittavat sinnitellä eteenpäin omin voimin ja lähipiiriään kuormittaen. Koska OCD-ihmiset eivät ole psykoottisia eli kärsi harhoista tai pahan masennuksen tapaan lamaantuneita, he voivat onnistua pitkäänkin oireidensa piilottelussa.



Pakko-oireisen häiriön ihmiset ovat usein lahjakkaita ja lähes aina itseään kohtaan hyvin vaateliaita. Ensimmäisen asteen sukulaisista 3-20 %:lla on todettu sama häiriö, mutta on mahdotonta sanoa, onko kyse geneettisestä vai sosiaalisesta perimästä, todennäköisesti molemmista. Yleensä pakkoneurootikot ovat kasvaneet tavalla tai toisella ahdistavassa ympäristössä ja pyrkineet sopeutumaan siihen omaa käyttäytymistään ja tunnetilaansa säädellen - ja lopulta erittäin kovan hinnan sopeutumisestaan maksaen.

Häiriöön sairastumisen voi nähdä myös äärimmäisenä stressireaktiona. Henkilön itselleen asettamien tai sisäistämien äärimmäisten vaatimusten tai ihanteiden ja todellisuuden välillä on sovittamaton ristiriita (ihminen ei voi toteuttaa vaatimuksiaan tai elää niiden mukaan), mikä aiheuttaa voimakkaan ahdistuksen, jota pyritään hallitsemaan pakkoajatuksilla (obsessiot) ja pakkotoiminnoilla eli rituaaleilla (kompulsiot). Monilla pakko-oireisilla on molempia. Esimerkiksi voimakkaat uskonnolliset ihanteet sisäistäneillä ihmisillä voi olla piinaavan rienaavia pakkoajatuk-sia tai äärimmäisen kiltillä ihmisellä väkivallan ja tuhon pakkoajatuksia.



Rituaalinomaisen käyttäytymisen piirteitä on havaittavissa jälkikäteen yleensä jo lapsuudessa, mutta varsinainen sairastuminen ajoittuu yleensä nuoruuteen tai aikuisuuden kynnykselle. Jos on täyttänyt 30 vuotta, ei yleensä enää tähän neuroosihäiriöön sairastu.

Varsinainen sairastuminen on yleensä suhteellisen selkeä tapahtuma: Akuutin jutussa esiintynyt Timo Kallioaho muistaa, miten hän 1983 rikkoi opiskelukämpässään vahingossa kattolampun, jonka jälkeen hän oli varma, että sirpaleita oli joka paikassa, mm. hänen silmissään. Mikään siivoaminen ja peseminen ei auttanut eivätkä silmälääkärit saaneet nuorta miestä vakuuttumaan silmiensä puhtaudesta. Tämän jälkeen Timon oireet nopeasti pahenivat, hän mm. joutui pesemään käsiään lähes jatkuvasti jokaisen kosketuksen jälkeen niin, että hänen kätensä olivat syvillä haavoilla. Kolmessa vuodessa Timon tilanne oli ajautunut niin pahaksi, että hänen oli lopetettava opiskelunsa ja hakeuduttava mielisairaalaan hoitoon.

Pakonomainen peseytymine onkin yleisin pakko-oireisen häiriön muoto. Ruotsissa tästä sairaudesta kärsivillä ihmisillä on oma yhdistys (www.ananke.org), jonka logossa pestään käsiä. Yhdistyksen nimi tulee kreikan kielestä ja merkitsee vääjäämätöntä pakkoa. Juuri pakon ehdottomuus on tässä sairaudessa lähes mykistävää: jos ihminen on luonut itselleen tunteja kestävän pesurituaalin ja joku häiritsee rituaalia loppusuoralla, hän yleensä joutuu aloittamaan alusta.

Timo Kallioaho arvelee peseytymispakon johtuvan siitä, että tällä rituaalilla vastataan parhaiten mielen pohjasta nousevaan vaatimukseen olla puhdas ja täydellinen:

- Haaveilin jossakin vaiheessa, että asuisin sairaalan leikkaussalissa: se olisi ollut riittävän puhdas ja steriili. Tässä häiriössä haetaan täydellistä oloa, että kaikki on tehty kunnolla ja olo on puhdas ja täydellinen.

Timo Kallioaho oli tyypillinen pakkohäiriön uhri: viiden laudaturin ylioppilas ja kielten opiskelija, joka vaati itseltään täydellistä suoritusta jokaisesta yliopiston tentistä.



Käyttäytymisterapiaa ja masennuslääkitystä

Tavallinen sähköhellan ja oven tarkistelu ei vielä ole merkki varsinaisesta häiriöstä, mutta jos ovella on käytävä yli kymmenen kertaa joka lähdöllä tai jos oireiden kanssa painiessa tärvääntyy yli tunti päivässä tai häiriö muuten häiritsee selkeästi elämän sujumista, kyse alkaa olla hoitoa tarvitsevasta tilasta. Mitä aiemmin hakee apua, sen parempi.

Pakko-oireisen häiriön hoito on kehittynyt viime vuosina uusien serotoniinin takais

^ nykyään taitaa ajokortteja saada muropaketista tai pippiä/persettä jakamalla. Siinä ne sinun vaihtoehtosi ovat.

Nimittäin ajokokeessa jo rupeaa jalkakäytävälle ajelemaan, niin se on sitten siinä. En tarkoita, että kortin saa välittömästi käteen...