Viis/5.
1. Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä
sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.
2. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät
hänen odottamattomasta pelastuksestaan.
3. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa:
"Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut.
4. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa
häpeällisenä.
5. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on
saanut osansa pyhien parissa?
6. Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole
loistanut meille, eikä aurinko ole meille noussut.
7. Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme
tiettömiä erämaita, mutta Herran tietä me emme tunteneet.
8. Mitä hyödytti meitä ylpeytemme, mitä auttoi meitä rikkaus ja
korskeus?
9. Ne kaikki ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma, joka
kiitää edelleen,
10. niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren: ei jälkeäkään sen
vanasta voida löytää, eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;
11. tai niinkuin ei havaita merkkiäkään ilman halki lentävän linnun tiestä -
vain siipisulkien iskut pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien
siipien viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki; sen jälkeen ei siinä
havaittu merkkiäkään lennosta;
12. taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti taas
virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta -
13. niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä ollut
meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan pahuudessamme me
olemme loppuun kuluneet.
14. Sillä jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa,
niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka tuuli
hajoittaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian häipyvä muisto.
15. Mutta vanhurskaat elävät iankaikkisesti, ja Herrassa on heidän
palkkansa, ja huolenpito heistä on Korkeimman huomassa.
16. Sentähden he saavat osaksensa ihanuuden valtakunnan ja kauniin
kruunun Herran kädestä, sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä, ja
hänen käsivartensa on heidän kilpensä.
17. Hän ottaa kiivautensa sota-asukseen ja luomakunnan hän aseistaa
kostoksi vihollisille.
18. Hän pukee vanhurskauden haarniskaksensa ja kypäräksi päähänsä
hän panee lahjomattoman tuomion.
19. Hän ottaa pyhyyden voittamattomaksi kilveksensä
20. ja teroittaa miekaksensa ankaran vihan, ja maailma sotii yhdessä
hänen kanssaan mielettömiä vastaan.
21. Salamain sattuvat nuolet kiitävät, lentävät pilvistä, niinkuin
jännitetystä jousesta, kohti maaliansa.
22. Ja vihaa uhkuvat rakeet viskautuvat niinkuin kivilingosta; meren vesi
raivoaa heitä vastaan, ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti.
23. Voiman henki nousee heitä vastaan ja viskaa heidät pois niinkuin
myrskytuuli. Niin saattaa vääryys koko maan autioksi, ja rikollisuus
kukistaa hallitsijain valtaistuimet.
1. Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä
sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.
2. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät
hänen odottamattomasta pelastuksestaan.
3. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa:
"Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut.
4. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa
häpeällisenä.
5. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on
saanut osansa pyhien parissa?
6. Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole
loistanut meille, eikä aurinko ole meille noussut.
7. Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme
tiettömiä erämaita, mutta Herran tietä me emme tunteneet.
8. Mitä hyödytti meitä ylpeytemme, mitä auttoi meitä rikkaus ja
korskeus?
9. Ne kaikki ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma, joka
kiitää edelleen,
10. niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren: ei jälkeäkään sen
vanasta voida löytää, eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;
11. tai niinkuin ei havaita merkkiäkään ilman halki lentävän linnun tiestä -
vain siipisulkien iskut pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien
siipien viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki; sen jälkeen ei siinä
havaittu merkkiäkään lennosta;
12. taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti taas
virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta -
13. niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä ollut
meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan pahuudessamme me
olemme loppuun kuluneet.
14. Sillä jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa,
niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka tuuli
hajoittaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian häipyvä muisto.
15. Mutta vanhurskaat elävät iankaikkisesti, ja Herrassa on heidän
palkkansa, ja huolenpito heistä on Korkeimman huomassa.
16. Sentähden he saavat osaksensa ihanuuden valtakunnan ja kauniin
kruunun Herran kädestä, sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä, ja
hänen käsivartensa on heidän kilpensä.
17. Hän ottaa kiivautensa sota-asukseen ja luomakunnan hän aseistaa
kostoksi vihollisille.
18. Hän pukee vanhurskauden haarniskaksensa ja kypäräksi päähänsä
hän panee lahjomattoman tuomion.
19. Hän ottaa pyhyyden voittamattomaksi kilveksensä
20. ja teroittaa miekaksensa ankaran vihan, ja maailma sotii yhdessä
hänen kanssaan mielettömiä vastaan.
21. Salamain sattuvat nuolet kiitävät, lentävät pilvistä, niinkuin
jännitetystä jousesta, kohti maaliansa.
22. Ja vihaa uhkuvat rakeet viskautuvat niinkuin kivilingosta; meren vesi
raivoaa heitä vastaan, ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti.
23. Voiman henki nousee heitä vastaan ja viskaa heidät pois niinkuin
myrskytuuli. Niin saattaa vääryys koko maan autioksi, ja rikollisuus
kukistaa hallitsijain valtaistuimet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.