Kansakunta aisankannattajana

Aisankannattajalla tarkoitetaan aviomiestä, jonka puoliso pettää häntä. Mies ei pettämisestä kenties tiennyt, välittänyt taikka voinut siihen kyvyttömyyttään vaikuttaa. Yhtä kaikki, hän on aisankannattaja.

Nimitys perustunee ajatukseen ja mielikuvaan, että aviomies ikään kuin vetää rattailla perässään lapsiaan, pettävää vaimoaan ja tämän rakastajaa. Näiden lisäksi aviomies vetää perässään myös vaimonsa ja tämän rakastajan tekemiä lapsia.

Monissa kielissä aisankannattajaa tarkoittava käsite on johdettavissa käkeen viittaavasta sanasta. Tämä lintu on kuuluisa tavastaan munia toisten lintujen pesiin ja antaa näiden elättää omat poikasensa.

Nimityksenä aisankannattaja on peräisin kenties keskiajalta, mutta käsitteenä ja ilmiönä se on varmasti ollut olemassa hyvin kauan aikaa.

Aikoinaan maatalousyhteisöissä perheen elättäminen oli rankkaa puuhaa. Pidettiin miehen velvollisuutena huolehtia vaimostaan ja jälkeläisistään. Maatyöläisen elämästä ei yleensä selvitty hengissä, eikä edes eläkkeelle. Miehet raatoivat itsensä hengiltä saadakseen perheilleen puutteellisen elannon.

Voisi ajatella, että näissä olosuhteissa toisen miehen vaimon kanssa makaavaa miestä pidettäisiin vähintään rikollisena, mutta asia ei kuitenkaan ollut niin. Todellisena typeryksenä pidettiin aisankannattajaa, joka raatoi itsensä hengiltä elättääkseen petollista vaimoaan ja vieraan miehen lapsia.

Aikoinaan, jos mies jäi kiinni aisankannattamisesta, hänet saatettiin valjastaa rattaiden eteen ja laittaa kiskomaan niitä kylän läpi edestakaisin aasinhattu päässään. Vaunujen kyydissä saattoivat olla vaimo ja tämän rakastaja taikka sitten muita ihmisiä. Mies tehtiin naurunalaiseksi koko kylän edessä ja häntä solvattiin häpeilemättä.

Joku voisi pitää erikoisena, että häpeärangaistuksen kärsi aisankannattaja eikä petollinen vaimo taikka tämän rakastaja. Minusta rangaistus on hyvin ymmärrettävä ja käytännöllinenkin. On nimenomaan miehen etu pitää huolta omista jälkeläisistään ja varmistaa, että he oikeasti ovat hänen jälkeläisiään. Mikäli mies ei aja vieraita vikittelijöitä vaimonsa kimpusta heti paikalla ja pidä vaimoaan kurissa, on hän typerys ja ansaitsee tulla häväistyksi.

Kansakuntia voisi ajatella perheinä ja tässä mielessä kokonainen kansa tai ainakin sen miespuolinen väestö voisi rinnastua aisankannattajaan. Tämä tietysti edellyttää, että kansakunnan pesään munii käki ja miehet eivät ole siitä tietävinään, välittävinään taikka eivät kykene asialle mitään tekemään.

Kun Suomen nykyistä tilaa tarkastelee, ei voi välttyä ajatukselta, että yhteisessä pesässämme haudotaan muiden munien joukossa myös käen munaa. Joku voisi kysyä, että mitä sitten? Munat ovat kaikki samanlaisia ja samanarvoisia keskenään. Kaikissa on kova kuori ja sisällä niin valkuaista kuin keltuainenkin.

Muista munista poiketen käen munasta kuoriutuu käki, joka ensitöikseen joko nokkii muut poikaset kuoliaaksi taikka vain kylmästi viskaa ne ulos pesästä. Tämän jälkeen se vaatii ottovanhemmiltaan kaiken huomion ja ravinnon. Käestä kasvaa vanhempiaan suurempi ja hyvin erilainen.

Vanhempien mielestä heitä suurempi poikanen on hämmästyttävä rikkaus. Kukaan ei olisi voinut uskoa niin pienten lintusten saavan niin valtavaa poikasta, eikä uskokaan, paitsi vanhemmat. He raatavat keskeytyksettä ja tuovat käenpojalle valtavat määrät ruokaa, eivätkä edes huomaa, että heidän omat poikasensa lojuvat pesäpuun juurella hengettöminä.

Oikeastaan hyvin moni kansakunta Euroopassa kannattelee aisaa tällä hetkellä ja ruokkii mahdottoman suureksi kasvanutta käenpoikaa. Ne vetävät aasinhattu päässään kärryjä perässään ja nauru raikaa niin Afrikasta kuin Aasiastakin.

Onko parempi olla häväisty typerys vaiko nauraa sellaisille?