Sana viikonvaihteeksi

Sain viimeyönä vihreältä pikku-ukolta, pyhältä pietarilta, käskyn kirjoittaa palstan jt-notkujille sanan viikonvaihteeksi. Minä sitten tein työtä käskettyä, ja otin kaikki satukirjani esiin pöydälle ja ne olivat siinä levällään kuin ruustinnan lompsa. No niin nyt se alkaa.
Olipa kerran jessuli-lapsi kaukana Kaanaan maalla. Ja Kenessareetin kauppalan öljypuiden katveessa oli aivan pieni isänsä omistama puusepän verstas. Sen pääartikelit olivat sukset, maatuska-nuket ja ristit. Seetripuust veistettyihin risteihin tuomitut, esim. luottokorttipetoksista tuomitut, naulattiin hauskasti roikkumaan ja ottamaan aurinkoa. Näitä viihdyttäviä koko perheen tilaisuuksia oli joka viikonloppuna kolkatan katun päässä olevalla kolkatan mäellä klo kolme.
Sitten kerran jessuli antoi maatuska-nuken ostajalle väärin rahasta , kolmestakymmenestä tetradrakmasta, takaisin. Virhe ei ollut kuin kaksi lesken rupiaa. Mutta asiakas oli pahaksi onneksi itse Pimeyden Ruhtinas. Ja ilkeä kun oli, käräytti jessulin virkavallalle. Kamelipoliisi herätettiin taatelipalmun alta jessulia pidättämään. Ja ei aikaakaan kun jessuli huomasi olevansa Antoniuksen tornissa venytyspenkissä kitumassa ja odottamassa viikonlopun kansanjuhlaa. Pyöveli Horttanainen kävi vähän väliä kituttamassa rutsin sulalla jessua jalkapohjista, ja antoi välillä vitsaakin pepullen.
No viikonloppuna jessu vietiin aasilla ratsastaen kolkatalle. Ristillä jessuli huusi isälleen: "Se on tyhjennetty, se ulkohuussi, meinaan." Hepbrealaisten maksullisten naisten kuoro ynisi suureen ääneen huussiannaa. Samalla salama löi ja temppelin esirippu repesi. Sen pitunen se.