Ns. Huvikristillisyydestä

Tässä linkissä lisää aiheeseen liittyvästä ns Latter Rain eli Myöhäissade-opetuksesta ja -liikkeestä, jonka parissa ennustetaan suurta lopunajan herätystä ja samoissa piireissä on paljon myös tätä ns. huvikristillisyyttä ja epäraamatullista oppia voitelusta.

http://www.heinola.org/~patato/sade.html

Täytyy sanoa, ettei meidän srk:ssa meiniki ole ihan tuota, mutta moni varmaan kaipaisi hiukan enemmän ylistystä tilaisuuksiin. Ja eipä siinä sinällään mitään pahaa ole. Itse pidän ylistämisestä, kun muistetaan, että Jumala on aina ylistyksen arvoinen ja sillä ei yritetä luoda tunnelmaa tai "avata tietä" Jumalan läsnäoloon.
Kuitenkin moni katsoo mielellään TV7 näitä suuria guruja, jotka tekevät milloin mitäkin ja suomalaisia puhujia, jotka puhuvat matkien näitä suuria guruja. Ja haluavat imeä kaiken, mitä he opettavat. Surullista, että opetuksen arviointi on unohtunut kokonaan. Ehkä osaksi on terveen kristillisen opetuksen puute.

Ei siinä mitään väärää ole, jos on välillä hyviä fiiliksiäkin, kunhan opetus on tasapainossa. Mehän palvelemme Jumalaa koko olemuksellamme, emme vain sillä pitkänaamaisella ja hartaalla sunnuntainaamiolla.

Opetuksesta olen huolissani. Kaipaan systemaattista raamatunopetusta. Mutta sitä ei vapaissa suunnissa Suomessa ole. Muualla maailmassa se on itsestäänselvyys. Sunnuntaisin voi kirkossa olla 4-5 eri raamatturyhmää ennen jumalanpalvelusta. Meillä riittää 10 minuutin puhe jostain irrallisesta raamatunkohdasta ylistyksen ja ilmoitusten välissä.

Ei tilanne ainakaan joka puolella noin huono ole, meidän seurakunnassamme mm. käytiin viime vuonna torstaikokouksissa 1. korinttilaiskirje läpi luku kerrallaan. Ja kyllä meillä saarnat muutenkin ovat huomattavasti mainitsemaasi pidempiä ja sisältävät lähes poikkeuksetta hyvää opetusta. Enemmän tällaista järjestelmällistä Raamatunopetusta toki saisi olla.