Joskus ajatellaan, että kun olimme huomanneet syntisyytemme, saaneet jotain pientä tai suurta tuskaakin, kypsyessämme mieleltämme ja sydämeltämme, niin voisimme heti Jeesuksen nimeen päästä taas takaisin hekumalliseen beibi-kristillisyyteen kiinni?
Onko näin? Kun katsomme esim. Martti Lutherin elämää, hänellä oli vuosikymmeniä pitkä taistelu, aluksi kirkolle aneitakin antaen, ja joutui suorittamaan ties minkälaisia katumusharjoituksia, ennenkuin hän sai pelastusvarmuuden? Samantyyppisen taistelun havaitsin lapsena erään tutun Arvo-nimisen kristityn elämässä, joka oli ahdistuksessa monia vuosia, helluntailaisen uskovaisuuden moniin syntidilemmoihin, kunnes hänen vapauttavat ajatuksensa kaikuivat:"Jumalan, Jeesuksen Armo on automaatio, ei meidän tarvitse, kuin kerran Jeesukselle antaa elämämme, ja tarkkailla vain ajatuksiamme, sivustakatsojina, oman itsemme sieltä seasti tietäen ja tuntien, niin pääsemme pelastuksen riemuun kiinni." Suurinpiirtein samoinhan Lutherkin silti opetti. Kun hengessä on jatkuvasti häirintää, kaikenlaisia kirjoilijaörvelöitä tunkeutuu samaistumisineen mieleemme, miten voimme välttää skitsofrenian, näissä tilanteissa?
En halua viedä keneltäkään mitään kivaa vauva-uskovan ihanaa pelastuskokemusta, mutta silloin kun syntimme olivat synkkiä, voittomme lähimmisistämme vain pahoja, ja paljosta pahasta pitäisi kääntyä, niin meidän pitäisi tehdä "verille esti, vastarintaa syntiä vastaan."(Pietari) Väliinpitäämättömyys, on Saatanan vastine rauhalle, ei millään ole mitään väliä, sen kun vain antaa kaiken soljua samalla entisellä painollaan, mutta se on kirottua, koska ei johda koskaan ketään tekemään mitään hyvää, eikä edes puhumaan? "Tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole toistamiseen tuleva"(Jeesus). Ne jotka ovat eläneet helppoa elämää, toimeentulo turvattuna, vailla ahdistusta ja tuskaa, ja omalla vihallaan päässeet pois kaikista syntisyytöksistään, miten käy sitten, kun tulee se aika, josta Jeesuskin sanoi, "Se viimeisen etsikkoajan, tuomionpäivä yllättää heidät kuin ansa".
Onko näin? Kun katsomme esim. Martti Lutherin elämää, hänellä oli vuosikymmeniä pitkä taistelu, aluksi kirkolle aneitakin antaen, ja joutui suorittamaan ties minkälaisia katumusharjoituksia, ennenkuin hän sai pelastusvarmuuden? Samantyyppisen taistelun havaitsin lapsena erään tutun Arvo-nimisen kristityn elämässä, joka oli ahdistuksessa monia vuosia, helluntailaisen uskovaisuuden moniin syntidilemmoihin, kunnes hänen vapauttavat ajatuksensa kaikuivat:"Jumalan, Jeesuksen Armo on automaatio, ei meidän tarvitse, kuin kerran Jeesukselle antaa elämämme, ja tarkkailla vain ajatuksiamme, sivustakatsojina, oman itsemme sieltä seasti tietäen ja tuntien, niin pääsemme pelastuksen riemuun kiinni." Suurinpiirtein samoinhan Lutherkin silti opetti. Kun hengessä on jatkuvasti häirintää, kaikenlaisia kirjoilijaörvelöitä tunkeutuu samaistumisineen mieleemme, miten voimme välttää skitsofrenian, näissä tilanteissa?
En halua viedä keneltäkään mitään kivaa vauva-uskovan ihanaa pelastuskokemusta, mutta silloin kun syntimme olivat synkkiä, voittomme lähimmisistämme vain pahoja, ja paljosta pahasta pitäisi kääntyä, niin meidän pitäisi tehdä "verille esti, vastarintaa syntiä vastaan."(Pietari) Väliinpitäämättömyys, on Saatanan vastine rauhalle, ei millään ole mitään väliä, sen kun vain antaa kaiken soljua samalla entisellä painollaan, mutta se on kirottua, koska ei johda koskaan ketään tekemään mitään hyvää, eikä edes puhumaan? "Tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole toistamiseen tuleva"(Jeesus). Ne jotka ovat eläneet helppoa elämää, toimeentulo turvattuna, vailla ahdistusta ja tuskaa, ja omalla vihallaan päässeet pois kaikista syntisyytöksistään, miten käy sitten, kun tulee se aika, josta Jeesuskin sanoi, "Se viimeisen etsikkoajan, tuomionpäivä yllättää heidät kuin ansa".
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>ennenkuin hän sai pelastusvarmuuden? >>
Kun on pelastusvarmuus saa tappaa 100 000 talonpoikaa.
Talonpoikaissota on nimitys Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella vuosina 1524–1525 tapahtuneelle kapinalliselle liikehdinnälle.
Leviävä uskonpuhdistusliike aikaansai myös laajaa levottomuutta Saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueen talonpoikien keskuudessa. Talonpoikien liikehdintä oli merkittävää varsinkin siinä mielessä, että he muodostivat valtakunnan väestöstä kolme neljäsosaa.[1] Jo aiemmin feodaaliruhtinaat olivat pyrkineet hallitsemiensa alueiden yhtenäistämiseen, mikä oli rajoittanut talonpoikien oikeuksia. Kapinointia ja liikehdintää oli nähtävillä paikallistasolla jo 1300-luvulla, mutta uskonpuhdistus ja Lutherin ajatukset kristityn vapaudesta toivat niihin uusia sävyjä.[1] Vuosina 1524-1525 syntyi laajamittaista liikehdintää, joka sai pian vallankumouksellisia piirteitä. Liikehdintään liittyi myös aateliston ja porvariston edustajia.[1]
Talonpoikaissotana tunnetun protestiliikkeen taustalla piili useita uskonpuhdistukseen liittyviä ajatuksia. Uskonpuhdistaja ja radikaali teologi Thomas Müntzer vaikutti paljolti siihen, että talonpojat uskoivat taistelevansa tasa-arvoisen "Jumalan valtakunnan" puolesta.[1] 1525 julkaistiin Schwabenin talonpoikien kaksitoista artiklaa -nimellä tunnettu julistus. Siinä vaadittiin osin uskonnollisin perusteluin metsästystä, puunhakkuuta ja kalastusta vapautettavaksi rajoituksista.[1] Samoin kymmenyksinä kerättävän verotuksen ja maaorjuuden poistaminen olivat vaatimuslistalla.[1] Minkäänlaisia neuvotteluja ei kuitenkaan käyty.
Ruhtinaat ja maanomistajat kävivät talonpoikia vastaan omilla joukoillaan, joiden varustelu ja organisointi oli huomattavasti kapinaliikettä korkeammalla tasolla. Kapina tukahdutettiin, ja arviolta 100 000 kapinaan osallistunutta talonpoikaa teloitettiin.[1] Kapinoinnin jälkiseurauksena ruhtinaiden suhtautuminen Lutheriin viileni, sillä he pitivät tätä yhtenä syyllisenä levottomuuksiin.[1] Luther puolustautui syytöksiä vastaan. Vielä kapinan alussa hän oli yrittänyt ottaa maltillista kantaa tilanteeseen, mutta väkivaltaisuuksien lisääntyessä hän oli kehottanut ruhtinaita kaikin tavoin kukistamaan kapinaliikkeen.[1]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talonpoikaissota
"Jumalan, Jeesuksen Armo on automaatio, ei meidän tarvitse, kuin kerran Jeesukselle antaa elämämme, ja tarkkailla vain ajatuksiamme, sivustakatsojina, oman itsemme sieltä seasti tietäen ja tuntien, niin pääsemme pelastuksen riemuun kiinni."
Hienosti kirjoitettu Arvolta.
Tämä oli myös erään kuuluisan mystikon ohje. "Ole vain tarkkailijana itsellesi".
Tätä tarkoittaa itsensä luovuttaminen Jumalalle/Jeesukselle. Se on omistajuuden "luovuttamista", sille mille se joka tapauksessa kuuluu.
Käytännössähän Sinä et voi "luovuttaa" itseäsi. Eli ei ole mitään mitä sinä voisit tehdä jotta tämä tapahtuisi. Siksi sen myös sanotaan olevan armolahja.
Mutta voit tulla tähän vapautumiseen / heräämiseen (ja se voi tapahtua ihan muutamissa päivissä) kun alat aktiivisesti tarkkailemaan ajatuksiasi ja tekemisiäsi "sivusta" ja keskityt tähän tarkkailijaan. "Minä ajattelen" Jos sinä ajattelet, kuka huomioi ajattelun? Mikä/kuka on kaiken taustalla? Keskity tähän.
"Kun ihminen ottaa askeleen Jumalaa kohti, Jumala ottaa kaksi häntä kohti".