l Linkit l Kysymyksiä ja vastauksia l Tietoa portaalista
Etusivu
Levätiedotus
Tietoa
Tila
Sanakirja
Suojelu
Ympäristökasvatus
Muut meret
Hae
» Tarkennettuun hakuun
Pienennä tekstiä
Normaali teksti
Suurenna tekstiä
Tulostusversio
Itämeriportaali » Dokumenttikokoelma
Tsunami hyökyaaltojen syntyminen ja esiintyminen
Kimmo Kahma ja Matti Perttilä / MTL
Tsunami-nimitys tulee japaninkielen satamaa ja aaltoa tarkoittavista sanoista "tsu" ja "nami". Tsunami-aaltoja syntyy erityisesti vedenalaisten maanjäristysten yhteydessä maankuoren voimakkaan liikahduksen sysätessä vesimassan liikkeeseen, mutta myös tulivuorenpurkausten laavavyöryt, maanvyöryt ja meteoriittien iskut voivat aiheuttaa hyökyaaltoja.
Tsunami-aalto poikkeaa tavallisesta tuulen kehittämästä aallosta. Tsunamin aallonpituudet vaihtelevat kymmenistä kilometreistä lähes tuhanteen kilometriin, kun taas tuulen kehittämät aallot ovat korkeintaan satojen metrien pituisia. Esimerkiksi Itämerellä tyypillinen aallonpituus on 25 metriä ja 22.12.2004 Rafael-myrskyssä pisimmät aallot olivat 260 metrin pituisia. Tuulen kehittämät aallot vaikuttavat tavallisesti vain muutamien kymmenien metrien syvyyteen saakka, ja valtamerien pisimmätkin, noin 600 metrin pituiset aallot, vain 150 metrin syvyyteen asti.
Tsunamin aallot ovat niin pitkiä, että ne vaikuttavat valtameren pohjaan asti. Tuulen kehittämien aaltojen nopeus on enintään tuulen nopeuden luokkaa, siis enintään muutamia kymmeniä metrejä sekunnissa. Tuulen kehittämän aaltoliikkeen jaksollisuus eli aallon periodi puolestaan on jotakin sekunteja ja enintään parikymmentä sekuntia. Tsunamin aallot esiintyvät 5 - 90 minuutin väliajoin.
Tsunami-aalto voi edetä suihkukoneen nopeudella
Tsunami-aallon liike käsittää koko vesimassan pohjasta pintaan ja sen nopeus määräytyy pohjan syvyydestä. Valtamerten syvillä alueilla sen nopeus on noin 600 kilometriä tunnissa ja syvänteissä jopa 1000 kilometriä tunnissa. Tsunami-aalto etenee siis suihkukoneen nopeudella. Avoimella valtamerellä tsunami-aallon korkeus on vain puolen metrin luokkaa, mutta sen korkeus kasvaa rantaa lähestyttäessä.
Pelkästään tuulen nostamat aallot vyöryvät suurella voimalla rantaan myös Itämerelläkin. Kuva Riku Lumiaro.
Tsunami-aallon etenemisnopeus riippuu meren syvyydestä, tarkemmin sanottuna syvyyden neliöjuuresta. Tästä seuraa, että aalto hidastuu lähestyessään rantaa. Vaarallisimmillaan tsunami on kohdatessaan rannikkoa kohti nousevan pohjan, sillä tällöin aallon etuosa on matalammalla kuin jälkiosa, joka saavuttaa hitaammin kulkevaa aallon etuosan. Aallonkorkeus siis kasvaa voimakkaasti ja puolen metrin korkuisesta aallosta saattaa tulla kymmenen ja jossain paikassa joskus jopa kolmenkymmenen metrin korkuinen aalto. Vaikka tsunami-aallon pituus lyhenee kun se matalassa vedessä hidastuu, niin aallonpituus on kuitenkin vielä kymmenen kilometrin luokkaa. Tämän vuoksi 30 metrin korkuinenkin aalto on hyvin loiva. Tsunamin tulo on normaalisti enemmän valtavan joen virtauksen kaltainen ilmiö kuin mikään pystysuora hirmuaalto. Joskus Tsunamin yhteydessä esiintyy myös pystysuoria vesivalleja. Ne ovat kuitenkin vain joitakin metrejä, ja siten pieniä verrattuna tsunamin mahdolliseen huippukorkeuteen.
Tsunami-varoitusjärjestelmä perustuu havaintoasemaverkostoon, joka seuraa seismisiä tapahtumia ja vedenkorkeuden muutoksia. Tsunami-varoitus annetaan havaintosignaalien osoittaessa yksittäisestä keskuksesta säteittäisesti lähtevän nopean aaltorintaman etenemistä. Varoitusta laadittaessa otetaan huomioon tapahtuman voimakkuus, tapahtumapaikan sijainti ja etäisyys rannikon kohteista, pohjan syvyys ja muoto syvältä rannikolle sekä mahdollisten reitillä olevien saarien ja saariryhmien vaikutus tsunamin voimaan ja suuntaan.
Tsunami-aallot esiintyvät yleisimmiten Tyynellä valtamerellä
Suurin osa tsunameista esiintyy Tyynen valtameren alueella. Sen mannerlaatan reunamilla tapahtuu paljon maanjäristyksiä ja vedenalaista vulkaanista toimintaa. Tyynen valtameren alueen tsunami-varoitusjärjestelmän ensimmäiset havaintoasemat perustettiin jo heti Toisen maailmansodan jälkeen. Tyynen valtameren varoituskeskus sijaitsee Havaijilla. Kansainvälinen koordinaatioryhmä (The International Coordination Group for the Tsunami Warning System in the Pacific (ICG/ITSU) perustettiin jo vuonna 1968. Tyynen valtameren havainto- ja varoitusjärjestelmää ovat voimakkaasti kehittäneet sitä ympäröivät teollisuusmaat:, kuten Yhdysvallat, Japani ja Australia. Sen sijaan Intian valtameren tsunami-varoitusjärjestelmä on huomattavasti vaatimattomampi.
Tsunami-varoitusjärjestelmien koordinoinnissa keskeinen tekijä on UNESCOn alaisuudessa toimiva Hallitustenvälinen Merentutkimusneuvosto IOC (Intergovernmental Oceanographic Commission). Se keskittyy olemaan maailmanlaajuista meren havainnointia, tutkimusta ja koulutusta koordinoiva toimija. Globaalin mittakaavan onnettomuuksien ennakointi ja niiden seurausten lieventäminen ovat IOCn toiminnan keskeisiä kohteita. Tsunami-varoitusjärjestelmien lisäksi IOC koordinoi globaalin ilmastonmuutoksen havainnointia ja tutkimusta yhdessä WMOn kanssa sekä haitallisten leväesiintymien tutkimusta ja maailmanlaajuista operatiivista merentutkimusta. Tässä toiminnassa Itämerellä tehtävä tutkimustoiminta on monilta osin hyvä esimerkki muiden merialueiden toimijoille.
Itämeren alue on geologisesti niin vakaata aluetta, että todella suurten maanjäristysten todennäköisyys on kovin pieni. Lisäksi Itämeri on niin matala, että jos sen keskelle syntyy puoli metriä korkea Tsunami, se ei Suomen rannikon kohdatessaan nousisi kovinkaan korkeaksi.
Suomella ei siis sijaintinsa puolesta ole tekemistä tsunamien kanssa. Suomi on kuitenkin osallisena myös IOCn toiminnassa ja sitä kautta rahoittaa myös tsunami-varoitusjärjestelmän tehostamiseen tähtäävää maailmanlaajuista merentutkijakoulutusta tsunamien liikkeen ja vaikutusten havaitsemiseksi, mallittamiseksi ja ennustamiseksi.
Animaatio Intian valtameren maanjäristyksestä syntyneen hyökyaallon leviämisestä 26.12.2004 (Unescon-sivut)
Etusivu
Levätiedotus
Tietoa
Tila
Sanakirja
Suojelu
Ympäristökasvatus
Muut meret
Hae
» Tarkennettuun hakuun
Pienennä tekstiä
Normaali teksti
Suurenna tekstiä
Tulostusversio
Itämeriportaali » Dokumenttikokoelma
Tsunami hyökyaaltojen syntyminen ja esiintyminen
Kimmo Kahma ja Matti Perttilä / MTL
Tsunami-nimitys tulee japaninkielen satamaa ja aaltoa tarkoittavista sanoista "tsu" ja "nami". Tsunami-aaltoja syntyy erityisesti vedenalaisten maanjäristysten yhteydessä maankuoren voimakkaan liikahduksen sysätessä vesimassan liikkeeseen, mutta myös tulivuorenpurkausten laavavyöryt, maanvyöryt ja meteoriittien iskut voivat aiheuttaa hyökyaaltoja.
Tsunami-aalto poikkeaa tavallisesta tuulen kehittämästä aallosta. Tsunamin aallonpituudet vaihtelevat kymmenistä kilometreistä lähes tuhanteen kilometriin, kun taas tuulen kehittämät aallot ovat korkeintaan satojen metrien pituisia. Esimerkiksi Itämerellä tyypillinen aallonpituus on 25 metriä ja 22.12.2004 Rafael-myrskyssä pisimmät aallot olivat 260 metrin pituisia. Tuulen kehittämät aallot vaikuttavat tavallisesti vain muutamien kymmenien metrien syvyyteen saakka, ja valtamerien pisimmätkin, noin 600 metrin pituiset aallot, vain 150 metrin syvyyteen asti.
Tsunamin aallot ovat niin pitkiä, että ne vaikuttavat valtameren pohjaan asti. Tuulen kehittämien aaltojen nopeus on enintään tuulen nopeuden luokkaa, siis enintään muutamia kymmeniä metrejä sekunnissa. Tuulen kehittämän aaltoliikkeen jaksollisuus eli aallon periodi puolestaan on jotakin sekunteja ja enintään parikymmentä sekuntia. Tsunamin aallot esiintyvät 5 - 90 minuutin väliajoin.
Tsunami-aalto voi edetä suihkukoneen nopeudella
Tsunami-aallon liike käsittää koko vesimassan pohjasta pintaan ja sen nopeus määräytyy pohjan syvyydestä. Valtamerten syvillä alueilla sen nopeus on noin 600 kilometriä tunnissa ja syvänteissä jopa 1000 kilometriä tunnissa. Tsunami-aalto etenee siis suihkukoneen nopeudella. Avoimella valtamerellä tsunami-aallon korkeus on vain puolen metrin luokkaa, mutta sen korkeus kasvaa rantaa lähestyttäessä.
Pelkästään tuulen nostamat aallot vyöryvät suurella voimalla rantaan myös Itämerelläkin. Kuva Riku Lumiaro.
Tsunami-aallon etenemisnopeus riippuu meren syvyydestä, tarkemmin sanottuna syvyyden neliöjuuresta. Tästä seuraa, että aalto hidastuu lähestyessään rantaa. Vaarallisimmillaan tsunami on kohdatessaan rannikkoa kohti nousevan pohjan, sillä tällöin aallon etuosa on matalammalla kuin jälkiosa, joka saavuttaa hitaammin kulkevaa aallon etuosan. Aallonkorkeus siis kasvaa voimakkaasti ja puolen metrin korkuisesta aallosta saattaa tulla kymmenen ja jossain paikassa joskus jopa kolmenkymmenen metrin korkuinen aalto. Vaikka tsunami-aallon pituus lyhenee kun se matalassa vedessä hidastuu, niin aallonpituus on kuitenkin vielä kymmenen kilometrin luokkaa. Tämän vuoksi 30 metrin korkuinenkin aalto on hyvin loiva. Tsunamin tulo on normaalisti enemmän valtavan joen virtauksen kaltainen ilmiö kuin mikään pystysuora hirmuaalto. Joskus Tsunamin yhteydessä esiintyy myös pystysuoria vesivalleja. Ne ovat kuitenkin vain joitakin metrejä, ja siten pieniä verrattuna tsunamin mahdolliseen huippukorkeuteen.
Tsunami-varoitusjärjestelmä perustuu havaintoasemaverkostoon, joka seuraa seismisiä tapahtumia ja vedenkorkeuden muutoksia. Tsunami-varoitus annetaan havaintosignaalien osoittaessa yksittäisestä keskuksesta säteittäisesti lähtevän nopean aaltorintaman etenemistä. Varoitusta laadittaessa otetaan huomioon tapahtuman voimakkuus, tapahtumapaikan sijainti ja etäisyys rannikon kohteista, pohjan syvyys ja muoto syvältä rannikolle sekä mahdollisten reitillä olevien saarien ja saariryhmien vaikutus tsunamin voimaan ja suuntaan.
Tsunami-aallot esiintyvät yleisimmiten Tyynellä valtamerellä
Suurin osa tsunameista esiintyy Tyynen valtameren alueella. Sen mannerlaatan reunamilla tapahtuu paljon maanjäristyksiä ja vedenalaista vulkaanista toimintaa. Tyynen valtameren alueen tsunami-varoitusjärjestelmän ensimmäiset havaintoasemat perustettiin jo heti Toisen maailmansodan jälkeen. Tyynen valtameren varoituskeskus sijaitsee Havaijilla. Kansainvälinen koordinaatioryhmä (The International Coordination Group for the Tsunami Warning System in the Pacific (ICG/ITSU) perustettiin jo vuonna 1968. Tyynen valtameren havainto- ja varoitusjärjestelmää ovat voimakkaasti kehittäneet sitä ympäröivät teollisuusmaat:, kuten Yhdysvallat, Japani ja Australia. Sen sijaan Intian valtameren tsunami-varoitusjärjestelmä on huomattavasti vaatimattomampi.
Tsunami-varoitusjärjestelmien koordinoinnissa keskeinen tekijä on UNESCOn alaisuudessa toimiva Hallitustenvälinen Merentutkimusneuvosto IOC (Intergovernmental Oceanographic Commission). Se keskittyy olemaan maailmanlaajuista meren havainnointia, tutkimusta ja koulutusta koordinoiva toimija. Globaalin mittakaavan onnettomuuksien ennakointi ja niiden seurausten lieventäminen ovat IOCn toiminnan keskeisiä kohteita. Tsunami-varoitusjärjestelmien lisäksi IOC koordinoi globaalin ilmastonmuutoksen havainnointia ja tutkimusta yhdessä WMOn kanssa sekä haitallisten leväesiintymien tutkimusta ja maailmanlaajuista operatiivista merentutkimusta. Tässä toiminnassa Itämerellä tehtävä tutkimustoiminta on monilta osin hyvä esimerkki muiden merialueiden toimijoille.
Itämeren alue on geologisesti niin vakaata aluetta, että todella suurten maanjäristysten todennäköisyys on kovin pieni. Lisäksi Itämeri on niin matala, että jos sen keskelle syntyy puoli metriä korkea Tsunami, se ei Suomen rannikon kohdatessaan nousisi kovinkaan korkeaksi.
Suomella ei siis sijaintinsa puolesta ole tekemistä tsunamien kanssa. Suomi on kuitenkin osallisena myös IOCn toiminnassa ja sitä kautta rahoittaa myös tsunami-varoitusjärjestelmän tehostamiseen tähtäävää maailmanlaajuista merentutkijakoulutusta tsunamien liikkeen ja vaikutusten havaitsemiseksi, mallittamiseksi ja ennustamiseksi.
Animaatio Intian valtameren maanjäristyksestä syntyneen hyökyaallon leviämisestä 26.12.2004 (Unescon-sivut)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos se tsunami lähtee liikkeelle vaikkapa pisteestä a ja etenee 3000 kilometrin päähän pisteeseen b, vaihtaako siinä vesimassat sijaintiaan todellakin 3000 km? ja niin huimalla nopeudella, lähemmäs 1000 km/h?
Ei taida ihan noin, mutta miten?
Aaltoliikkeessä etenee energia eikä materia vaikkakin materialla on paikallista poikkeamaa.
Vertaa köysi, jota vemputat. Köysi pysyy paikallaan, mutta aalto etenee..
En lukenut ihan kokonaan, periaatteessa asiallista tekstiä, mutta ei ainakaan heti pistänyt silmään:
Myös ydinlataus voi laittaa jo puristuksessa olevat mannerlaatat liikkeelle.
Ydinlataukset voivat jo itsessäänkin aiheuttaa tsunamin, koska jo ydinlataukset pyörivät tuolla 5 richterin asteikon molemminpuolin.
Marshallin saarilla USA aiheutti Tsunamin pelkästään ydinlatauksella.
Myös Intialla oli lentotukikohta Nicobarilla ja Andamanin saarilla. Lisäksi Intia on harrastanut maanalaisia ydinkokeita, mahdollisesti myös ko. saarilla.