Uattelin lähtee toas paekallislehen lukijamatkallen syksyllä. En muistak minne nyt männööt. Ei jiä ennee mielleen kaekki assiit. Joka ikinen vuosi oun ollunna jossaen päen mualimmoo vaekka en ennee niitä paekkoja jaksak muistook.
Oppaana ja tulukkina on velehunna ite piätoemittajatar. Se tietää hyvät lihapullaravintolat ja humppatanssipaekat. Joku suomalaenen laalajakkii on aena ollunna meillen laalamassa. Silimät tummat niin kuin syksyinen yö…kyllä siinä kotikaepuu tulloo väkisellää itekullehhii mielleen. Muassa muan tavalla elikkä tietennii kotimuan.
Pankakoskelta lähtöö muitahi rikkaeta elakelaesii vanahuksii matkkaan. Minä piäsin aekonnaan nuorena likkana koskellen töehin kun Raemo palakkasi. Raemohi on ollut jo kaavvan mananmajolla. Työhönottohuastattelu piettiin sillon sen aekasen käätännön mukkaan Kuatrahovin puaritiskillä. Vaen se on jo toenen tarina se.
Sen verran kuitennii muistan nuista matkoloesta jotta lommaelukohtteessa männään aena yhessä laumassa paekasta toesseen. Opas kertoo jotta tuo on tuolla meri ja tuo on korkkee vuori. Ja tuon näkönen on alakuasukas vaekka onhan nuita näkynnä jo Lieksassahhii tuon värissii asukkaeta. Uija rypläävyttään kaaloo myöten jossaen pienessä putrakossa. Siitä otettaan kuva lehtteen. Vesi on keitetyn lämmintä ja likasen vihreetä. Nuama pällöttää aaringon taatta punasena jokkaesella. Liisalla on kaekkein suurin nuama.
Aeka ja rahat kulluut turkasen välleen. Muistoksi oun ostanna jonnii paekkakunnan lasilaatasen. Lienöö ihan ristallii. Luotan sen aettoutteen kun pohjassa lukkoo jotta China.
Oppaana ja tulukkina on velehunna ite piätoemittajatar. Se tietää hyvät lihapullaravintolat ja humppatanssipaekat. Joku suomalaenen laalajakkii on aena ollunna meillen laalamassa. Silimät tummat niin kuin syksyinen yö…kyllä siinä kotikaepuu tulloo väkisellää itekullehhii mielleen. Muassa muan tavalla elikkä tietennii kotimuan.
Pankakoskelta lähtöö muitahi rikkaeta elakelaesii vanahuksii matkkaan. Minä piäsin aekonnaan nuorena likkana koskellen töehin kun Raemo palakkasi. Raemohi on ollut jo kaavvan mananmajolla. Työhönottohuastattelu piettiin sillon sen aekasen käätännön mukkaan Kuatrahovin puaritiskillä. Vaen se on jo toenen tarina se.
Sen verran kuitennii muistan nuista matkoloesta jotta lommaelukohtteessa männään aena yhessä laumassa paekasta toesseen. Opas kertoo jotta tuo on tuolla meri ja tuo on korkkee vuori. Ja tuon näkönen on alakuasukas vaekka onhan nuita näkynnä jo Lieksassahhii tuon värissii asukkaeta. Uija rypläävyttään kaaloo myöten jossaen pienessä putrakossa. Siitä otettaan kuva lehtteen. Vesi on keitetyn lämmintä ja likasen vihreetä. Nuama pällöttää aaringon taatta punasena jokkaesella. Liisalla on kaekkein suurin nuama.
Aeka ja rahat kulluut turkasen välleen. Muistoksi oun ostanna jonnii paekkakunnan lasilaatasen. Lienöö ihan ristallii. Luotan sen aettoutteen kun pohjassa lukkoo jotta China.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eivät ihan kaikki työntekijät päässeet Koskelle töihin Kaatrahovin baaritiskin kautta. Yleisin työllistymistapa on ollut sadan vuoden aikana töiden periytyminen. Työpaikka on periytynyt tehtaalla töissä olevilta vanhemmilta lapsille hyvin monen sukupolven ajan. Kouluja ei tarvinnut käydä, vaan työpaikka oli aina valmiina jo 12 -vuotiaasta alkaen. Hyvä pallonlyöjä pääsi taitonsa ansiosta tehtaalle töihin.
Monessa sukupolvessa on tehtaalla ollut töissä Seppäsiä, Laitisia, Saastamoisia, Sainioita ja monia, monia muita. Raskaaseen työhön kykenemättömät tai muuten soveltumattomat työntekijät nostettiin pomoiksi. He ja heidän rouvansa nousivat arvoasteikossa muiden yläpuolelle. Luokkaerot Koskella olivatkin todella suuret.
Vain tehtaan johtajat ovat olleet muilta paikkakunnilta tulleita koulutettuja insinöörejä. Viimeisin oikea johtaja oli Simola. Sen jälkeen johtajat ovat olleet käypäläisiä huuhaa-ukkoja.