Kunnon kiroilija on lahjakas.

Ei ole.

Nykyään linja-autossa matkustaessa koululaisista täytyy todeta, että jotkut tytöt ovat varmaan jääneet äitinsä synnytyselimeen kiinni.
Meinaan, he kokoajan hokevat paikkaa, missä he ovat.
Ajattelepa, jos pojan kohdalla hän alkaisi puhua taas isänsä puolen asiasta, voimasanana, siis joka toinen sana, sinua alkaisi oksettamaan.
Siis kiroilu ei ole sivistynyttä.

Mutta, sinullehan asia on oikei, kun sanavarastosi on puutteellinen puhuaksesi sivistyneesti.

On kerrassaan raivostuttavaa kuunnella murrosikäisten puhetta, jossa joka toinen sana on v...u. Ei kovin sivistynyttä kielenkäyttöä. En sallisi omien lasteni kiroilevan.

Jaakob muistiinmerkityssä kirjeessään mainitsee viisaudesta.
Tällä tarkoitan sitä, mikä tulee ylhäältä. So. siveellisellisesti puhujan kohdalla puhdasta, sekä rauhaisaa, että järkevää. Myös armoa sekä hyviä hedelmiä. Jaakob 3:17
Näin ollen lahjakkuus, mitä edellä aloituksen kirjoittajan viitteessä mainitaan, on maailman silmissä omaa lahjakkuutta, mutta se ei ole Jumalan mielenmukaisuutta.

Omaltakohdalta en viihdy kiroilijan seurassa rakentaakseni elämää hänestä, vaan kuuntelen ihmistä, jonka jalosukuinen ajatus tuleekin ylhäältä. Se palvelee sydämen ja ajan, sekä tulevan maan puhtautta.