tiukka talous

Ei se koulutuskaan takaa nykysuomessa edes työpaikan saantia. Elämä nykysuomessa on mennyt täysin arpapeliksi, useimmat arvat eivät voita.

Vau, yli 1300e / kk saanut lisätuloa sinulta vippailemalla, sehän on minun kuukausipalkka verojen jälkeen jos en tee ylitöitä. Jos niukasti elelee niin tästä saa vuodessa säästettyä muutamia satasia mutta en tiedä onnistuuko se enää jos sipilä saa jommankumman diilinsä läpi... viimekin vuonna ne muutaman satasen säästöt hupenivat eivätkä riittäneetkään kun pyykkikone hajosi ja oli pakko uusia.

Juu, huomasitko pointin?
Minä aloin elää säätöliekkillä, omat huvitukset ja nautinnot nolliin.
Vain ja ainoastaan pakolliset menot niin pärjäsin tuolla 1300€/kk vajauksella.
Taasen kroonista rahapulaa kärsivälle edes tuo 1300€/kk ei tyydyttänyt rahantrvetta.
Huomautan vielä että hän asuu omakotitalossa joka on velaton ja saa palkkaa/muuta tuloa n. 2000€/kk.

Ihmiset hoi, prioriteetit kohdilleen.
Jos ei ole varaa asua kallissa asunnossa niin muutto halvempaan, js ei ole varaa syödä kallista ruokaa niin pitää ostaa halvemppaa ja tehdä itse, jos ei ole varaa ostaa vaatteita niin käyttää niitä vaatteita niin kauan kunnes hajoavat, jos ei ole varaa tupakoida tai juoda alkoholia niin lopettaa niiden käytön.

Esimerkkini osoitti ettei mikän raha maailmassa riitä jos on tottunut pistämään ne heti kiertoon.
Minä olen tottunut aina ja kaikkialla elämään säästeliäästi.
Joskus on kuukausia että tulee rahaa ihan mukavasti ja joskus ei ollenkaan, en yksinkertaisesti voi tuhlata heti rahoja jotka tulevat tililleni.

Joten lopettakaa ruikutus ja tehkää jotain.

Mitä luulet vaihtoehdoksi jos on huono työpaikka ettei pärjää?
Opiskelu parempaan ammattiin?
Muutto toiselle paikkakunnalle jossa pienemmät elinkustannukset?
Muutto ulkomaille?
Aina on vaihtoehtoja.
Itse lähdin ummikkona ulkomaille tienaamaan pesämunan.
Sen jälkeen pistin firman pystyyn ja tein töitä 20h/vrk ja 6vrk/vko kunnes pääsin jaloilleen.
Kun terveys petti 50 vuotiaana niin lähdin opiskelemaan kevyempää ammattia.
Nyt olen perustamassa myymälää.

Aina on vaihtoehtoja jos haluaa niitä käyttää.

a) opiskelu parempaan ammattiin, ensinnäkin opintotuet ovat vielä palkkaakin alhaisemmat, kustannukset eivät laske mihinkään opiskelunkaan ajaksi. Toisekseen, aikuisopintotukea saadakseen (ansiosidonnainen) pitää olla ollut tietty aika työelämässä ja nykyisessä työssä myös. Suostuuko työnantaja siihen että työntekijä lähtee opiskelemaan eli myöntääkö opintovapaata vai sanooko samantien irti jos kuulee edes huhuja että on sellaisia suunnitelmia?
b) muutto toiselle paikkakunnalle jossa halvemmat elinkustannukset eli kuolevalle paikkakunnalle jossa ei ole töitäkään. Asunnon osto tällaisesta paikasta on taloudellinen katastrofi.
c) muutto ulkomaille, kieli- ja kulttuuriongelmat, byrokratia.
d) yrittäjyys, kaikista ei kertakaikkiaan ole yrittäjiksi ja epäonnistuminen on jälleen taloudellinen katastrofi. 90-luvun laman hirveydet ovat vieläkin muistissa enkä niitä koskaan valtiolle anteeksi anna!

Muutosta.
Kaikki nuo mitä kerroi oli vain ja ainoastaan verukkeita.

Et ole valmis elämään niukemmin 1-3 vuotta jotta loppuelämä kohentuisi.
Et ole valmis lähtemään isosta kaupungista muualle (elinvoimaisia paikkakuntia on vaikka kuinka paljon).
Et ole valmis opettelemaan uutta kieltä etkä uutta kulttuuria (itse lähdin ummikkona ulkomaille, siellähän sen kielen oppii ja siitä on nyt hyötyä).
Keskimmäinen lapsenikin muutti ummikkona naapurimaahan koska siellä oli halvemmat asunnot, hän otti riskin ja opetteli uuden kulttuurin ja pärjää vajaalla kielitaidollakin.

Yrittäjyys on tosiaan taitolaji, itse olen taiteillut 25v yrittäjänä siitä voi laskea milloin aloitin.
Kursseista on yrittämisesäkin apua, ja siitä että on halu parempaan.

Menestyvän ja ei menestyvän ero on siinä että menestyvä ratkaisee ongelmat ja ei menestyvä pitää ongelmia esteenä.

Eli ihan oikeasti otappa selvää mitä paikkakuntia on olemassa missä saisit töitä ja halvemman asunnon.
Katso myös mitä ihan oikeasti on tarjolla aikuisopiskelijoille.

En tiedä, kenelle tuo kommentti oli, mutta me asumme huonosti tienaavan mieheni kanssa 9000 asukkaan kunnassa kunnan vuokratalossa. Yritä siitä vielä halvemmaksi vetää! Helsingissä olisi paljon työpaikkoja avoinna, mutta palkka pitäisi olla hurjan paljon parempi, että sinne kykenisi muuttamaan. En näe mitään järkeä muuttaa sellaiseen paikkaan, mistä työmatka on jotain 2 tuntia suuntaansa. Siinä ei voi enää elämänlaadusta puhua (tai jaksamisesta). Ja mieheni on maaseutumaiselta pikkupaikalta kotoisin, ei häntä edes saisi Helsinkiin muuttamaan. Ja lisäksi minähän opiskelen täällä. Jos tähän pitäisi toinen asunto laittaa (rahat toiseen takuuvuokraan ja muuttoon, toisen sängyn ostaminen vähintään) se olisi katastrofi, ellei palkka sitten olisi erittäin paljon suurempi kuin nyt. Joka tapauksessa tuo muutto pitäisi ensin rahoittaa luottokortilla.

Olemme kyllä kielitaitoisia, puhumme yhteensä kuutta eri kieltä, toisia paljon paremmin kuin toisia, mutta hyvin moneen paikkaan voisimme sen puolesta muuttaa. Mies onkin hakenut töitä myös muista pohjoismaista. On aiemmin ollutkin muualla kuin Suomessa töissä. Nyt vain tuntuu olevan jotenkin erityisen paljon hänen alansa työntekijöitä hakemassa töitä. Haastatteluihinkin on vaikea päästä. Missään vaiheessa hän ei ole rajoittanut työnhakuaan lähialueille, vaan alue on ollut kulkuyhteyksien mukaan , etelä-pohjoinen -suunnassa jopa 600 km.

Emme ole nyt kesken minun opiskelun kuitenkaan halukkaita myymään kaikkia vaivalla hankittuja huonekaluja ym. vain, että pääsisimme vielä epävarmempaan tilanteeseen ulkomaille ja Suomeen palatessamme olisimme tyhjän päällä. En usko, että ruoho on sen vihreämpää tällä hetkellä kovinkaan monessa paikassa. Yrittäjyydestä on turha puhua, sillä siihen mieheni alalla ei ole laillista oikeutta kuin vasta vuosien työkokemuksella ja minun alallani ei ollenkaan. Me emme ole mitään myyjiä eikä meistä ikinä sellaisia tule. Kokeilin sitä, olin siinä hyvä, mutta inhosin joka sekuntia.

Sitä nyt tuskin enää tarvitsee erikseen sanoa. Näitä riittää, joilla joku ihme vauvakuume menee kaiken järjen ja harkinnan edelle. Itselläni ei onneksi.

Mutta asiaan: kannattaa lähteä opiskelemaan, miiruxx. Vaikka olisi muutaman vuoden vielä yhtä tiukkaa kuin nyt, sitten se helpottaa. Ainakin jos valitsee alan oikein (=ei kannata opiskella tradenomiksi, se on sama kuin työtön). Tuohon tilanteeseen kun ei kannata jäädä. Siinä vellomalla asiat ei parane. Itselleni tulee aina epätoivon jälkeen sisuuntuminen: "Minähän kyllä nousen tästä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hihat rullalle ja toimeen!" Onnea jatkoon :).