mun kaveri joutu hyökyaallon uhriks...uskon että monen muunkin mutta toi kaveri on ollu mulle tosi tärkee...se on mun bestis tarkoitan oli...
Se kuuntelikun mulla oli suruja...se kertoi mulle salaisuuksia ja mä sille eikä se kertonu kenellekkää...me oltii joka päivä yhessä..Se oli niinku mun sisko...Se on vaa nyt silleen että mulla ei oo enää kaverii jolle puhuu...
Se kuuntelikun mulla oli suruja...se kertoi mulle salaisuuksia ja mä sille eikä se kertonu kenellekkää...me oltii joka päivä yhessä..Se oli niinku mun sisko...Se on vaa nyt silleen että mulla ei oo enää kaverii jolle puhuu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täältä löydät var-maan apua suruus.
Moj, Otan osaa suruus.. oikeesti otan. mun frendinkin kaverit kuoli siellä (poikii molemmat, 13wee) ja niitte isä selvis ilman jalkoi. ja äiti kunnossa.. varmaaki kauhee kokemus. enkä älyy miten jotkut viittii myydä ottamiaan kuvia tapahtumasta.. ei se oo mikää bissness homma vaa tosi juttu.. mitä mieltä sä oot?
Oon sun kaa samaa mieltä...Ei musta oon mitää järkee ottaa kuvii tapahtuneesta...se on iha karseeta kun muut saa kärsii niist kuvist...
Meitä kaikki kiinnostaa ihan raivona, mut osanottoni suruusi jokatapauksessa.
Noihan täältä vielä puutuivat.
Jakomielitautiset kakarat jotka tulevat haaskalintuina nokkimaan sympatioita kadonneen mielikuvituskamun takia.
Jos sinulta olisi OIKEASTI joku läheinen kadoksissa niin varmaan kirjoittelisit siitä 24:n poskensoitto palstalla.
Häpeä sinä iljetys.