Rakastava Jumala epätoivon ja surun keskellä
Tiedotusvälineet ovat tuoneet television ja lehdistön välityksellä koteihimme suru-uutisen Vähä- Aasiaa kohdanneesta luonnonkatastrofista. Sen aiheuttamat tuhot ovat muuttaneet monen ihmisen elämän peruuttamattomasti. Kun kärsimys kohtaa, silloin usein pieni ihminen suuressa maailmassa kokee olevansa yksin, ilman mitään turvaa…
Eri tiedotusvälineiden mukaan jopa ammattiauttajat kokevat voimattomuutta tehtävässään lohduttaa katastrofin uhreiksi joutuneita. Monet kysyvät surun murtamina; "missä Jumala oli silloin, kun tuhannet ihmiset menehtyivät Aasian katastrofissa," ymmärtämättä laisinkaan, että Hän oli samassa paikassa surun murtamana kuin silloin, kun Hänen rakas Poikansa Jeesus julmasti ristiinnaulittiin Golgatalla. Liian usein tässä kristityssä maassamme opetetaan, että usko Jumalaan merkitsisi ulkonaisten asioiden sujumista, onnettomuuksilta välttymistä ja siksi monet Aasian katastrofia seuranneet ovat vaipuneet epätoivoon sekä epäuskoon Jumala suhteessaan. Jotkut ovat valitettavasti jopa menettäneet uskonsa kokonaan…
Kaikkivaltias Jumala ei ole niinkään luvannut poistaa kärsimyksiä, mutta sen sijaan Hän on luvannut olla niissä meidän kanssamme (1 Kor.15-19)! Kristityn maan kansalaisina olemme surun murtamina esittäneet paljon kysymyksiä, joihin valitettavasti edes monet kristilliset työntekijät eivät pysty antamaan tyhjentävää vastausta. Epäuskon ilmapiiri kun valtaa niin helposti ihmisen tämän joutuessa "elämän valtamerellä" kovan myrskyn armoille…
Tällainen syvä epätoivo ei ollut tuntematonta Raamatunkaan aikana. Kun opetuslapset Jeesuksen kanssa matkasivat järvellä, syntyi nopeasti raju myrsky. Opetuslapset pelkäsivät ja herättivät Jeesuksen joka tyynnytti myrskyn nimittäen heti sen jälkeen opetuslapsia pelkureiksi ja epäuskoisiksi (Matt.8:23-26). Me, tämän päivän Jeesuksen opetuslapset emme ole yhtään parempia, sillä liian helposti sorrumme epäuskoon elämämme myrskyissä, vaikka Jeesus on aivan siinä vierellämme, samassa veneessä, valmiina tyynnyttämään elämämme sisäisen myrskyn, kunhan vain sitä pyydämme…
Raamattu opettaa, että koko luomakunta huokaa ja odottaa vapautumistaan katoavaisuudesta, johon se alistettiin ihmisen langetessa syntiin paratiisissa (Room.8:19-23). Luonnonkatastrofit, sodat ja nälänhädät tulevat valitettavasti lisääntymään ennen kuin Jeesus toisessa tulemuksessaan luo pysyvän ja onnellisen rauhan valtakunnan (Mark.13:7-8). Tuo samainen kirja kertoo meille myöskin toisaalta sen ilosanoman, että kaiken tämän kurjuuden keskellä voi pieni ihminen laittaa toivonsa suureen rakastavaan Jumalaan ja täten kokea sisäistä rauhaa usein niin rauhattoman ja täynnä sotia sekä luonnonkatastrofeja täynnä olevan maailman keskellä (Joh.14:27). Raamatusta nouseva sanoma siis toisaalta kertoo meille synkän kuvan tulevaisuudesta mutta toisaalta myöskin toivon sanoman niille, jotka tahtovat laittaa turvansa ikiaikojen Rakastavaan Jumalaan. Elämän onnellisuus kun ei ole kuitenkaan vain ulkonaisista tekijöistä kiinni…
Tahdon lohduttaa kaikkia niitä, joiden ystävät ja sukulaiset menehtyivät Aasian luonnonkatastrofissa: Kaikkinäkevä Jumala näkee menetyksesi suuruuden, Hän tietää tuskasi ja surusi sekä ojentaa kätensä juuri sinua auttaakseen. Tartuthan rohkeasti siihen ja annat Hänen kantaa sinua läpi näiden vaikeiden surun aikojen kohti parempaa huomista. Voit väsyneenä nukahtaa Hänen käsivarsilleen ja huomata; Sinä et ole yksin surusi kanssa…
Sinua siunaten:
"Monta kertaa epäuskoon ja epätoivoon vaipunut veljesi" Marko Lind
Tiedotusvälineet ovat tuoneet television ja lehdistön välityksellä koteihimme suru-uutisen Vähä- Aasiaa kohdanneesta luonnonkatastrofista. Sen aiheuttamat tuhot ovat muuttaneet monen ihmisen elämän peruuttamattomasti. Kun kärsimys kohtaa, silloin usein pieni ihminen suuressa maailmassa kokee olevansa yksin, ilman mitään turvaa…
Eri tiedotusvälineiden mukaan jopa ammattiauttajat kokevat voimattomuutta tehtävässään lohduttaa katastrofin uhreiksi joutuneita. Monet kysyvät surun murtamina; "missä Jumala oli silloin, kun tuhannet ihmiset menehtyivät Aasian katastrofissa," ymmärtämättä laisinkaan, että Hän oli samassa paikassa surun murtamana kuin silloin, kun Hänen rakas Poikansa Jeesus julmasti ristiinnaulittiin Golgatalla. Liian usein tässä kristityssä maassamme opetetaan, että usko Jumalaan merkitsisi ulkonaisten asioiden sujumista, onnettomuuksilta välttymistä ja siksi monet Aasian katastrofia seuranneet ovat vaipuneet epätoivoon sekä epäuskoon Jumala suhteessaan. Jotkut ovat valitettavasti jopa menettäneet uskonsa kokonaan…
Kaikkivaltias Jumala ei ole niinkään luvannut poistaa kärsimyksiä, mutta sen sijaan Hän on luvannut olla niissä meidän kanssamme (1 Kor.15-19)! Kristityn maan kansalaisina olemme surun murtamina esittäneet paljon kysymyksiä, joihin valitettavasti edes monet kristilliset työntekijät eivät pysty antamaan tyhjentävää vastausta. Epäuskon ilmapiiri kun valtaa niin helposti ihmisen tämän joutuessa "elämän valtamerellä" kovan myrskyn armoille…
Tällainen syvä epätoivo ei ollut tuntematonta Raamatunkaan aikana. Kun opetuslapset Jeesuksen kanssa matkasivat järvellä, syntyi nopeasti raju myrsky. Opetuslapset pelkäsivät ja herättivät Jeesuksen joka tyynnytti myrskyn nimittäen heti sen jälkeen opetuslapsia pelkureiksi ja epäuskoisiksi (Matt.8:23-26). Me, tämän päivän Jeesuksen opetuslapset emme ole yhtään parempia, sillä liian helposti sorrumme epäuskoon elämämme myrskyissä, vaikka Jeesus on aivan siinä vierellämme, samassa veneessä, valmiina tyynnyttämään elämämme sisäisen myrskyn, kunhan vain sitä pyydämme…
Raamattu opettaa, että koko luomakunta huokaa ja odottaa vapautumistaan katoavaisuudesta, johon se alistettiin ihmisen langetessa syntiin paratiisissa (Room.8:19-23). Luonnonkatastrofit, sodat ja nälänhädät tulevat valitettavasti lisääntymään ennen kuin Jeesus toisessa tulemuksessaan luo pysyvän ja onnellisen rauhan valtakunnan (Mark.13:7-8). Tuo samainen kirja kertoo meille myöskin toisaalta sen ilosanoman, että kaiken tämän kurjuuden keskellä voi pieni ihminen laittaa toivonsa suureen rakastavaan Jumalaan ja täten kokea sisäistä rauhaa usein niin rauhattoman ja täynnä sotia sekä luonnonkatastrofeja täynnä olevan maailman keskellä (Joh.14:27). Raamatusta nouseva sanoma siis toisaalta kertoo meille synkän kuvan tulevaisuudesta mutta toisaalta myöskin toivon sanoman niille, jotka tahtovat laittaa turvansa ikiaikojen Rakastavaan Jumalaan. Elämän onnellisuus kun ei ole kuitenkaan vain ulkonaisista tekijöistä kiinni…
Tahdon lohduttaa kaikkia niitä, joiden ystävät ja sukulaiset menehtyivät Aasian luonnonkatastrofissa: Kaikkinäkevä Jumala näkee menetyksesi suuruuden, Hän tietää tuskasi ja surusi sekä ojentaa kätensä juuri sinua auttaakseen. Tartuthan rohkeasti siihen ja annat Hänen kantaa sinua läpi näiden vaikeiden surun aikojen kohti parempaa huomista. Voit väsyneenä nukahtaa Hänen käsivarsilleen ja huomata; Sinä et ole yksin surusi kanssa…
Sinua siunaten:
"Monta kertaa epäuskoon ja epätoivoon vaipunut veljesi" Marko Lind
Vastaukset 4
Vanhimmat
Marko! olit upeasti tuonut asian esille. kiitos siitä.
kiitos herralle sinun kaltaisista ihmisistä!
Kiitos Herralle,että Hän antaavoimia kullekkin oman määrän!
Siunaa Herra kaikkia surevia ihmisiä, ja anna heille rauha, Isän ja Pojan jaPyhän Hengen nimeen
Aaamen.
...lohdullisesta ja myötäelävästä viestistäsi!
Kirjoituksesi on todella hyvä. Itse mietin kans, miks Jumala salli tuon tapahtua, vaikken ollutkaan uskossa. Kirjoituksessa käy harvinaisen hyvin selville, että meitä koetellaan erillaisilla katastrofeilla ym kärsimyksillä. Kun on uskossa, niin selviää pahimmatki tyrskyt.
Vaikka moni on menettänyt uskon katastrofien keskellä, on myös sen seurauksena tullut uskoon uusia ihmisiä. Itsekin tulin uskoon, kun luin tekstisi, joka kosketti syvästi. Sydän sanoi hiljaa, että "Näinhän se on!".
Enään ei tarvitse pelätä kuolemaakaan, kun tietää, että pääsee taivaaseen.
Mielestäni kaikki Jeesukseen ja Jumalaan uskovat seurakunnat pääsevät taivaaseen opillisista eroista huolimatta, mutta nuo sinun
tekstisi Marko Lind, ovat lähimpänä minun sydäntäni.
Olet aarre. Jeesuksen armosta, olen kauttasi saanut kokea Jeesuksen pelastustyön ja olen nyt uskossa Jeesukseen!
Kiitos Jumalalle kaltaisistasi henkilöistä.
Sinua siunaten
Uskoon tullut Klaara