Kommunismi ja kommunistit ovat viimeisen 50 vuoden aikana menettäneet kaiken sen luottamuksen jota sentään joku aikoinaan heihinkin uhrasi. Varsinkin kehittyneissä sivistysmaissa kuten Suomessa heidän uskottavuutensa on tyystin nollassa ja kannattajien määrä vaaleissa promilleissa eli tuhannesosissa prosenttien eli sadasosien sijaan.
Kun nyt varmasti he itsekin tietävät tilanteen niin miksi he eivät joko vedä viivaa koko homman yli tai ala suorittamaan uskonpuhdistusta oppeihinsa jotta kannatusta saisi lisää. Nykymeno tälläkin kommunismiin sitoutuneella palstalla on jotain millä tuskin kansan luottamusta saa kasvamaan.
Täällähän vain haukutaan ja nimitellään muita aivan kuin pyrittäisiin väistämään todellisuutta ettei sitä tarvitsisi kohdata. Jos todellisuus on noin vaikeaa niin miksi jatkaa tuolla tiellä?
Vähän väliä joku mainostaa sosialismin ja ehkä kommunisminkin uutta tulemista mutta miksi se tulisi kun 100 vuoden yrittämisenkin jälkeen ainoa tapa sen käytäntöön saamiseksi on väkivalta ja vastustajien totaalinen poistaminen. Voiko sellaisessa ympäristössä olla demokratiaa ja hyvinvointia?
Miten aiotte muuttaa sosialismin toteutusta ja kommunismin aatteita jotta ne kelpaisivat useammalle vai oletteko luopuneet toivosta ja vain odotatte lopun tuloa?
Kun nyt varmasti he itsekin tietävät tilanteen niin miksi he eivät joko vedä viivaa koko homman yli tai ala suorittamaan uskonpuhdistusta oppeihinsa jotta kannatusta saisi lisää. Nykymeno tälläkin kommunismiin sitoutuneella palstalla on jotain millä tuskin kansan luottamusta saa kasvamaan.
Täällähän vain haukutaan ja nimitellään muita aivan kuin pyrittäisiin väistämään todellisuutta ettei sitä tarvitsisi kohdata. Jos todellisuus on noin vaikeaa niin miksi jatkaa tuolla tiellä?
Vähän väliä joku mainostaa sosialismin ja ehkä kommunisminkin uutta tulemista mutta miksi se tulisi kun 100 vuoden yrittämisenkin jälkeen ainoa tapa sen käytäntöön saamiseksi on väkivalta ja vastustajien totaalinen poistaminen. Voiko sellaisessa ympäristössä olla demokratiaa ja hyvinvointia?
Miten aiotte muuttaa sosialismin toteutusta ja kommunismin aatteita jotta ne kelpaisivat useammalle vai oletteko luopuneet toivosta ja vain odotatte lopun tuloa?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eikö löydy mitään käsitystä siitä miten uskontonsa pelastaisi? Huonosti menee komu-uskonnolla.
Oikein. Nimimerkki "Työeläkeläinen" parjaa työläisiä loisiksi ja kuonaksi kuten natsit aikanaan. Fasismi ei millään tavalla auta työläisen asemaa. "Työeläkeläinen" pitää kristinuskoa aatteensa perustana ja sieltä tulee käsitys työvoimasta loiseläjänä. Hän on erittäin pettynyt hallituksen toimiin kun se jatkuvasti munaa työläisen kyykyttämisessä. Oikeistoporvarilla on tuskan päivät. Lestadiolaiskristitty painii työläistä vastaan ja häviää jatkuvasti.
Minkäpä sille mahtaa. Työväneluokka on reaalinen luokka eikä sitä mikään homovihainen kristitty kykene kumoamaan. Työväneluokalla on potentiaalisesti valta käsissään. Aivan pienillä toimilla se kykenee laittamaan SSS hallituksen jalkojenväliin löysät.
Maailma on muuttunut. Sosialismi tunkee eteen kaikista rakosista. Persaukinen rytiläinen pienyrittäjä voi vain ruikuttaa.
Et sitten oikeasti pystynyt vastaamaan tai ottamaan kantaa yhteenkään asiaan keskustelun aloituksessani!
Siitä jo näkee jotta komu se keksii mitä vaan jotta ei tarvitse puuttua ongelmiin.
Messias on taas oikeassa. Äärioikeistolainen trolli ei pysty puuttumaan ongelmiin, mutta typerien avausten jatkuva suoltaminen onnistuu kyllä.
Messiaan sairaus kun pahenee, niin avausten määrä nousee ja taso laskee.
Ei sitten ensimmäistäkään ajatusta siihen suuntaan miten kommunismiin joku voisi alkaa luottamaan! Onko todella kuten taisin jo aiemmin hahmotella, te vain odotatte sen viimeisen komun kaatumista hautaan ja sillä hyvä?
Siltä se ainakin näyttää narsistin uhosta riippumatta, hänkään kun ei saa yhtäkään omaa ajatusta maailmalle.
Eikö edes s.p löydä mitään millä pelastaa uskontonsa? Miksi sitten sitä jauhat jos se ei ole enää pelastettavissa? Kaikki tiedämme miten se on sivistysmaissa häipynyt olemattomaksi kannatukseltaan ja ihan sama on oletteko 3:ssa vai yhdessä puolueessa sillä parlamenttipaikkaa tuskin irtoaa.
Kunhan vasemmiston aikaansaamat etuudet ( esim. lapsilisät, sosiaalipalvelut ilmainen koulutus ) ovat myyty, hukattu, ryöstetty, aukeavat silmänne toivottavasti näkemään kapitalistisen riiston, sekä tarkoitusperät.
Mutta näin ollen, vielä kotvan tulette kuvittelemaan olevan omistavaa luokkaa, velkaisine vehkeineen, osapäivä töineen, asumis tukineen, sekä mahdollisuutena käydä joskus "sossun luukulla".
Kunhan asiat nyt ensin ajetaan todella takaisin "torppariaikaan", niin siihen asti voitte leikkiä ja kuvitella olevanne jotain muuta, kuin "käytävämattoa" yleiseen käymälään.
Oikeastihan ei ole olemassa mitään etuuksia vaan ne pitää joka päivä jonkun ansaita muille jaettaviksi. Koska silloin kun nuo etuudet sovittiin ei perustettu rahastoa josta ne hamaan maailman tappiin maksetaan niin tienattava ne jonkun on ja se joku on se väki mikä käy työssä.
Olematontahan on vaikeaa ainakaan rehellisen kauppamiehen myydä!
Myöskään vasemmisto ei ole noita etuja koskaan saanut aikaan vaan oikeistonhan ne on ollut tienattava. Vasemmisto ainoastaan kykenee jakamaan jo ansaittua mutta ei kykene hankkimaan uutta ansiota jota me todella tarvitsemme.
Kun asiansa hoitaa kunnolla niin ei ole velkaisia vehkeitä, ei asumistukia eikä tarvitse käydä sossun luukulla.
Ei kannata edes alkaa yleisen käymälän käytävämatoksi kuten sinun näyttää käyneen.
Messias on taas oikeassa. Porvarillinen oikeisto-loislauma ei pystyisi muuhun kuin myymään olematonta käymälän mattoa, ellei meitä Messiaan inhoamia ihmiskuonia ja loisia (=työläisiä) olisi.
Olet varmaankin oikeilla jäljillä siinä, kun kirjoitat luottamuksen menettämisestä. Tähän vaikuttaa paitsi historiallinen kehitys myös vallitsevat olosuhteet. Menetettyä luottamusta ei yleensä saa heti takaisin, vaan se vaatii aina aikaa. Kommunismi on niin väkevästi demonisoitu aate tällä hetkellä, että pikainen ylösnousemus on ylioptimistista toiveajattelua. Siitä huolimatta juuri demokratiassa pitää antaa tilaa myös sellaisille ihmisille, jotka näkevät kommunismin järkevänä ja tarkoituksenmukaisena yhteiskuntarakenteena. Heidän on nyt vaan pakko odottaa uutta historiallista tilaisuutta nostaa naftaliinissa olevia aatteita.
On hyvä ehkä panna merkille, että moni muukin aatesuunta on kärsinyt haaksirikon ainakin jossain päin maailmaa. Meillä länsimaissa kristinusko on tällainen aate, joka on myös kärsinyt luottamuksen puutteesta. Sellaisesta suosiosta, mitä kristinusko nautti vielä joitain vuosisatoja sitten, voi enää haaveilla. Länsimaissa ns. tapakristillisyys on jokseenkin tyystin syrjäyttänyt vakavahenkisen aatteellisen kristillisyyden, sen perimmäisen opin, mistä yhä harvempi on edes kunnolla enää perillä.
En ottanut tähän kristinuskoa sattumalta verrokiksi. Itse asiassa kommunismin esihistoriallinen esikuva lepää juuri varhaiskristillisyydessä. Jopa ihan siinä heimossa, mihin Jeesuksenkin on epäilty kuuluneen eli essealaisissa. Se oli aikanaan vallankumouksellinen liike, jota vastustivat niin juutalaisten enemmistö kuin roomalaisetkin. Essealaiset kielsivät kaupanteon ja heidän omistuksensa oli yhteisomistusta. Tämä ideologia on näkynyt selvästi myös Jeesuksen opetuksissa. Essealaisten vaikutusvaltaisin hahmo lienee ollut Johannes Kastaja. Sen vuoksi jotkut halusivatkin hänen päänsä irrottamista muusta ruumista. Sen ajan kommunismi ei siis saanut suurta suosiota. Pääagitaattoreilta irrotettin pää tai roikotettiin ristillä, kunnes kuolema päästi piinasta.
Kommunismin historia ei suinkaan ala Marxista. Varhaiskristillisen kommunismin ja Marxin väliin mahtuu lukuisia samantapaisia yrityksiä. Mainitaan nyt vaikkapa utopiasosialistit Thomas More, Jean-Jacques Rousseau, Francois Babeuf. heidän ohellaan erityisesti kristillisyyden eri aatesuunnissa ja luostarislaitoksessa on ollut vallalla selkeän kommunistisia ajatuksia. Niiden pohjana ei ole ollut mikään marxilainen talousajattelua, vaan perusta on ollut moraalinen. Ei silti kyllä marxilaisuuskin on talousopin ohella moraalinen järjestelmä. Siinä ihannoidaan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ohi ahneuden ja taloudellisen kasvun.
Kun kirjoitat luottamuksen puutteesta, se ei niinkään perustu moraalisen tai akateemisen sosialismin saavuttamaan epäluottamukseen. Edelleen on ihmisiä, jotka luottavat väkevästi tällaisten aatteiden moraaliseen perustaan. Arvelisin, että näin tulee myös olemaan aina tulevaisuudessakin. Moraalista perustetta on paljon vaikeampi kumota kuin taloudellista. Et myöskään erota akateemisesta marxilaisuudesta sen sovellutuksia. Itse melkeinpä väittäisin, että juuri näiden sovellutusten epäonnistuminen on aikaansaanut sen mainitsemasi luottamuspulan. Marxilaisuutta ei haluttu tai osattu viljellä puhtaassa muodossaan. Venäjällä siihen sekoitettiin leninismi ja stalinismi. Varsinkin stalinismi soti jo täysin marxilaisuuden perusteita kuten valtiottomuuden ihannetta vastaan. Stalin pyrki päinvastoin luomaan vahvan valtion. Ehkä voi jopa väittää, että nämä sosialismin ylipapeiksi kohonneet (Lenin, Stalin, Mao, Kimit, Castro) pilasivat mahdollisesti hyvän aatteen.
Jos nyt ajatellaan tulevaisuutta, sosialismin ja komunismin renesanssin pahin vastustaja on se, että tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuus moderneissa yhteiskunnissa alkaisi kukoistaa koko ajan paremmin. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että nykyajan talousliberalismi kohtelee monia ihmisiä syrjivästi ja kaltoin. Tasa-arvon edistäminen myös sosialismin muodossa lähtee liikkeelle ja saa suosiota aine ennen muuta ihmisten moraalitunteista. Koetaan, että asiat eivät ole oikein. Se on vähän eri asia kuin, että koettaisiin talouskasvun oleman riittämättömän. Sosialismi ja kapitalismi ponnistavat siis hieman eri pohjalta. En itse aliarvioisi moraalitunteiden merkitystä pitkässä juoksussa olosuhteiden mahdollisesti vaikeutuessa.
Asia voidaan nähdä niinkin, että kommunismilla oli erittäin huonoa tuuria siinä , että ensimmäiseksi kommunistiseksi valtioksi kehkeytyi Venäjä. Keisarillisen Venäjän kaikki karmeudet vankileireineen, kyttäysorganisaatioineen etc. etc. siirtyivät kutakuinkin sellaisenaan Neuvostoliittoon, jossa ne vielä, jos mahdollista, vahvistuivat. Ajatusleikkinä voidaan miettiä, jotta minkähänlaiseksi kommunismi olisi kehittynyt, jos ensimmäinen kommunistinen valtio olisikin Venäjän sijasta ollut vaikkapa Ruotsi.
Vai olisiko Ruotsin sijaan vielä parempi vaihtoehto Nauru saaret?
Onhan sitä kokeiltu monessa muussakin paikassa kuten Kuubassa, Kiinassa, Vietnamissa, Pohjois-Koreassa eikä sen suunnan kokeilu ole Venezuelassakaan mitään niin suurta elintason ryntäystä ainakaan plussan puolelle aikaan saanut.
Lienee siis yksi lysti onko se Ruotsi vai Nauru, tulos kun on aina ollut sama, katastrofin ja kurjuuden väliltä.
Kommentoija on oikeassa sikäli, että Marx itse oletti sosialistisen vallankumouksen alkavan todennäköisemmin jossain pitemmälle teollistuneessa maassa kuten Englannissa tai Saksassa. Kaikki valtiot, jotka siityivät sosialistiseen järjestelmään, ovat olleet enemmän tai vähemmän maatalousvaltaisia. Venäjällä saavutuksena, jos sitä halutaan saavutuksena pitää, oli kuitenkin raskaan teollisuuden kasvu eikä maa nyt teknologisestikaan ihan retuperällä ollut, kun kykeni tuottamaan avaruus- ja ydinteknologiaa. Kyllä Venäjän talous kasvoi välillä aika vauhdikkaasti ja jopa siihen tahtiin, että oma presidenttimme (Kekkonen) uumoili Venäjän ohittavan ennen pitkää länsimaat bruttokansantuotteessa. NL:n sortuminen johtuu monesta syystä, mutta älytön asevarustelu ja siihen liuenneet taloudelliset resurssit lienee ollut kuitenkin hyvin keskeinen syy.
Mutta se on totta, että sosialistiset järjestelmät eivät ole olleet mitään taloudellisia menestystarionoita eivätkä ne myöskään kyenneet toteuttamaan ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja vapautta likimainkaan toivotulla tavalla. Jos puhutaan Venäjästä, en nyt kuitenkaan olisi ihan vakuuttunut siitäkään, että kapitalistinen Venäjä on saavuttanut näiden noin 25 vuoden aikana kovin paljon parempaakaan.
Kirjoitustesi ja kritiikkisi pulmana on kuitenkin noin yleisesti se, että mittaat sosialismin onnistumista mittareilla, jotka eivät ole olleet sosialismin itse asettamia tavoitteita. Sosialistisen talousjärjestelmän ensisijaisena tavoitteena ei ole ollut suuren elintason saavuttaminen siinä mielessä, millaista se nyt on länsimaisissa markkinatalousjärjestelmissä. Tavoitteena on ollut tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, yhteisöllisyys. Nämä ovat elämäntapavalintoja verrattaessa niitä kapitalismin aiheuttamaan ihmisten erimittaisuuteen, siihen, että oikeudenmukaisuus on korvattu rahanvallalla ja individualismia suuorastaan pidetään ihanteena. Elintason nousu koetaan kapitalismissa itseisarvoksi ja työ taloudellista kasvua tavoittelevana resurssina. Näiden vastinparina on elämän, hyvinvoinnin ja onnellisuuden näkeminen ja kokeminen esim. vapautena toteuttaa omia tarpeitaan ja haaveitaan. Yhteisöllistä työtä pidetään arvokkaana ilman elintason kasvattamista. Aika harva kai miettii esim. sitä, että sosialismiin perustuvan perheen tilannetta pitäisi muuttaa kapitalisitisempaan suuntaan. Perheethän elävät käytännössä eräänlaista pienpiiri sosialismia, missä vallitsee pitkälle yhteisöllisyys, elintason tasaaminen ja toisista huolehtiminen.
Erilaisia talousjärjestelmiä ei tulisi eikä niitä voidakaan mitata hyvydessä ja huonoudessa pelkästään sillä, miten paljon ne tuottavat rahassa mitattavaa elintasoa. Ihmiset eivät - ja onneksi niin - tavoittele pelkästään rahaa. Jos näin olisi, varmaan he haluaisvat tulla haudatuiksikin rahojensa kanssa. Talousjärjestelmät tarkoittavat myös laajoja elämäntapavalintoja ja niillä on valtaisia vaikutuksia yhteiskuntien ulkoiseen ilmentymismuotoon.
Historiassa voidaan erottaa monenlaisia talousjärjestelmiä. Markkinatalous ja kapitalismi ovat nyt aika globaalisti vallalla. En niitä voi puolustaa vain se takia, että ne ovat nyt vallitsevia. Muutokset ovat aina pitkäaikaisia prosesseja. Jos näin olisi, silloin jonkun aikalaisen feodalismia puolustava näkemys oli oikeutettu pelkästään sillä perusteella, että feodalismi oli vallitsevana. Vasta nyt voimme havaita, ettei se nyt tainnut niin hyvä systeemi ollakaan. Markkinatalouden ja kapitalismin historiallinen arviointi voi olla vielä edessäpäin.
"Epäonnistuneiksi" talousjärjestelmiksi luet selkeästikin sosialismin. Loogista on silloin lukea epäonnistujiin myös kristillinen talousjärjestelmä. Kristinopissahan rikkauden tavoittelua ja ahneutta sekä yleensäkin talouden ensisijaisuutta paheksutaan monessa kohdin. Mainitut molemmat järjerstelmät ovat epäonnistuneet siinä mielessä, että niiden talouspoliittinen ajattelu ei ole saavuttanut suosiota. Silti ne eivät ole kaikessa suhteissa epäonnistuneita. Väittäisin, että näiden molempien elämän muita arvoja korostavat tavoitteet näkyvät myös länsimaiden talouspolitiikassa perheiden taloudesta nyt puhumattakaan. Koko hyvinvointoivaltion idea perustuu sosialistiseen tasaamiseen ja perheissä tasaaminen on käytännössä suorastaan perusperiaatteena. Ihmiset eivät ole hylänneet laajassa mitassa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eikä yhteisöllisyydenkään tavoittelua.
Totta, pidän sosialismia epäonnistuneena järjestelmänä. Eikä pelkästään talousjärjestelmänä, vaan ylipäätään. Taloudenpidosta on esim. Neuvostoliitosta huimia esimerkkejä erilaisista vinksahtaneisuuksista. Mutta tuloksen kannalta huonointa oli ihmisten ohjaus ylhäältä käsin - kutakuinkin kaikki oli ylhäältä ohjattua. Näin menetettiin suuret määrät ihmisten potentiaalista osaamista. Suunnitelmatalous keskittyi suurin linjoihin - tavallinen arki jäi vähemmälle. Kuvaavaa on joskus 1990-luvun alussa muutamassa lappeenrantalaisessa hotellin kahvilassa sivusta kuultu idänkaupan edustajan repliikki: "on se -kele ihme homma, kun on avaruusohjelmat, ydinpommit ja sun muut, mutta eivät muoviämpäriä pysty tekemään".
Kommunismi romahti kansojen tahdosta. Se tapahtui kommunismin valheellisuuden ja totuuden paljastuttua.
Kommunismi oli pienen porukan diktatuuri, joka ei välittänyt yhtään mitään alistamistensa ihmisten elämästä tai hyvinvoinnista. Pahinta mitä diktaattori kuvitteli tapahtuman, oli totuuden paljastuminen. Tämän vuoksi kaikki erimieltä olevat suljettiin mielivaltaisesti vankileireille - jos ei teloitettu samantien.
Kansa tiesi kuitenkin totuuden, mutta oli pakotettu vaikenemaan - aseiden voimalla.
Ja kun nuo aseet laskettiin - kansa nousi ja kaatoi koko aatteen.
Näistä syistä ei kommunismi nouse eikä menesty koskaan, eikä missään. He ovat sen ihan itse möhlineet ja sörssineet. Se mitä he nyt aikovat - sillä ei ole mitään merkitystä yhteiskunnassa.
Ei, vaikka kuinka täällä kirjoittelevat peräsuolijuttuja yms. typerää.
Luulenpa, että olet väärässä, kun väität, ettei kommunismi tule enää menestysmään miissään sen vuoksi, että aiemmat yrittäjät ovat sörssineen ja möhlineet asian. Uskon kyllä siihen, että sössiminen ja möhliminen ovat jonkun aikaa mielessä ja ovat siten tulppana uusille yrityksille.
Kommunismin ja sosialismin uuden tulemisen mahdollisuuden määrittää se, kuinka suuri kysyntä ja tarve sellaiselle on jossain yhteiskunnallis-taloudellisessa tilanteessa. Jos nykyaikainen talousjärjestelmä ajautuu jossain vaiheessa umpikujaan, voi syntyä tarve tuoda sen tilalle jokin uusi systeemi. Nykytalouden suuria uhkatekijöitä on ainakin kolme. 1) kasvuun perustuvan talousjärjestelmän ympäristölle aiheuttamat vahingot ja näiden vahinkojen seuraukset koko ihmiskunnalle; 2) yhä enemmän rahatalouteen perustuvan järjestelmän vakavat haavoittuvuudet kuten nähtyjä paljon pahemmat finanssikriisit, jotka voisivat ajaa globaalit taloudet syvään ja pitkäaikaiseen lamaan; 3) kapitalistisen talousjärjestelmän tulonjako-ongelmat, jotka voivat jakaa ihmiset toisistaan selkeästi erottuviin menestyjiin ja huono-osaisiin. kaiken lisäksi nämä ongelmat voivat tulla päälle yhdellä kertaa, vaikka jo yksikin saattaa olla kohtalokas järjestelmän uskottavuudelle.
Konservatiivi on sellainen, joka ei usko juuri mihinkään muutokseen kuin korkeintaan vasta sitten, kun se on tapahtunut, jos silloinkaan. Meillä on taipumus pitää nykyistä systeemiä jotenkin murtumattomana ja vakaana. Niin Neuvostoliittoakin pidettiin.
Analogiaa voi etsiä uskonnoista. Katolisen kirkon inkvisitio, kristillisten kirkkokuntien noitavainot eivätkä Jim Jonesin Taivasten temppelin joukkoitsemurja sössineet tai möhlineet kristinuskoa lopullisesti eikä edes väliaikaisesti. Itse aate on ollut väkevämpi kuin sössijöiden tempaukset. Samoin näkyy olevan laita islamissa. Johadistit eivät kykene sörssimään koko uskontoa.
Talousjärjestelmän mahdollisesti sortuessa, ihmisten on pakko miettiä, että miten asia korjataan. Silloin sosialismi eri muodoissaan saattaa tulla hyvinkin vaihtoehtona esille.
Mikään ei ole ikuista joten nykyinen järjestelmä tulee joskus muuttumaan joksikin muuksi mutta sosialismi ja kommunismi on jo kokeiltu ja huonoiksi havaittu. Muutos tuo meille jotain muuta joskus tulevaisuudessa.
TimoEspoosta kertoo loistavasti oligarkkikapitalismin tendensseistä. Harvainvalta ja omistuksen raju keskittyminen päällimmäisinä. Sodat ja vankileirit. Kansalaisia suljetaan eu-maissa valtiollisiin avovankiloihin jopa niin orwellimaisen ovelasti, ettei niitä mielletä vankiloiksi. Pieni eliitti elää leveästi ja kun hitunenkin niiden tililtä vähenee, kansaa ollaan ryöstämässä julkeasti.
Aikaisemmissa viesteissä kuvattiin perhettä kommunistisena yhteisönä ja sitä se onkin. On ainakin rahvaan tasolla. Sinnekin raha tunkee ihmisten väliin. Rikkaammalla väestöllä on suosittua avioehtosopimus. Rakkaus lunastetaan varmistamalla vanhempien omistusoikeus. Eipä niin etteikö puolisot voi olla rakastavaisia ikänsä mutta raha on rikkailla rakkauden välissä. Onko perhe vapaa, jos puoliso turvaa omaisuuden niin ettei toisella osapuolella ole siihen oikeutta! Avioehtoperhe voidaan rinnastaa omistukseen yleensä.
Kapitalismin kehityksen moottori oli yksityisomaisuus ja rahan hankinnan saalistus jumaluutena. Tunnus "vapaus, veljeys, tasa-arvo" siivitti sääty-yhteiskunnan tuhoa. Omaisuuden ja rahan hankkimisen oikeus tuli yhtäläiseksi oikeudeksi ja on edelleen sitä. Käytännössä se johti ja johtaa raha-aateliston syntymiseen. Superrikkaiden luokkaan ja jotka johtavat poliittista järjestelmää. Oligarkit asettuvat päättäjän asemaan orwellimaisen taitavasti niin, että kurjinkin ryysyläinen olettaa olevansa yhdenvertainen miljardöörin kanssa.
TimoEspoosta on esimerkillinen marxilainen kun plus ja miinusmerkit vaihdetaan toisikseen ja hyväksytään reaalisen sosialismin rakennustyön ongelmat. Historiassa näet ei koskaan yhteiskuntataloudelliset järjestelmät ole vaihtuneet ideaalisen hyvyyden muodossa silkkihanskoja heilutellen. Voidaanko ajatella, että oligarkit itse aloitteellisesti lähtisivät yhdenvertaisten ihmisten yhteisön rakennustyöhön! Pienemmistä omistajista vastaavasti on esimerkkejä, jotka jakavat yhteisön työn tuotoksia yhteisön kaikkien jäsenten kesken. Osuuskuntaomistus on sangen laajaa Suomessakin ja se on muovannut kapitalismiamme inhimillisempään suuntaan mutta jota tämän vuosituhannen puolella on ahneesti pyritty palauttamaan rahanahneuskapitalismiin.
>> TimoEspoosta kertoo loistavasti oligarkkikapitalismin tendensseistä. <<
No viimein tunnustit, että et osaa lukea kunnolla, etkä ymmärrä sitäkään vähää lukemaasi, mistä saa selvää.
Kerroin kommunismista, en mistään kapitalismista. Kehoitan kysymään osaavalta neuvoa mitä kirjoituksessani lukee. Ehkä se siitä selviää...
Vaikka epäilen suuresti...
Täällä sitä piruja maalataan. Vielä ei ole tehty sopimuksia, mutta jos sosiaalituet ja elintaso palautetaan 90-luvun tasoon elämme vielä hyvinvointivaltiossa. Pitääkö kaikkea tukea mukaan lukien yritys-, maatalous- ja puoluetuet. Pienipalkkaisia tuetaan asumistuella, toimeentulotuella ja työnantajalle vielä palkkatuet. Pääkaupunkiseutu on joutunut tukien ja tuettavien ja välistävetäjien oravanpyörään. Parasta olisi poistaa kaikki tuet, se kannustaa ihmiset hinnoittelemaan työnsä arvon oikein ja vaurakkaiden arvostamaan ja maksamaan myös siivouksesta, lasten hoidosta, nakkikioskista, kengänkiillotuksesta yms. pikkupalveluksista asiallisen korvauksen.
Mielipidepankin analyysiin kristinuskosta voi yhtyä. Jotain lisää.
Kristinuskossa on kaksi puolta; maallinen esivalta ja taivaallinen paratiisi. Kapitalismi nykyaikana ja kommunismi (sosialismia korkeampi aste). Hyvä tai paha. Auta köyhää tai köyhältä otetaan vähäkin pois, helvetti ja paratiisi.
Esivalta irrallisena määreenä vahvisti silloisen orjanomistusyhteiskunnan legalisoinnin. Työvoiman pääosa koostui vapaudettomista orjista, joilla oli yksi oikeus säilyäkseen elossa - tehdä työtä nurisematta. Yleisenä käsitteenä se legalisoi kaikenlaisen esivallan, kaikenlaisen talousjärjestelmän. Uskon tulisi siten legalisoida myös sosialismi, koska raamatusta voidaan vetää satoja rahvaan etuja puolustavia kannanottoja.
Taivaallinen paratiisi - edustaa prikulleen kommunismia. Se myös ottaa sisäänsä porvariston vallan alkuaikojen teesin "vapaus veljeys tasa-arvo". Paratiisissa välttämätön työaika on lyhyt ja aikaa jää harrastuksille. Paratiisi edustaa niin korkeaa työn tuottavuutta, että pakollinen työ olisi tunti tai kaksi. Yhdenvertaiset ihmiset hoitaisivat vuorotellen työt ja muut yhteiskunnalliset velvoitteet. Työ olisi etuoikeus ja velvollisuus yhtä aikaa.
Kristillinen teologia on korostanut esivaltaoppia ensisijaisena ja liittänyt paratiisiopin niiden etuoikeudeksi jotka ovat totelleet esivaltaa mukisematta. Vallitseva yhteiskuntajärjestys muuttuvanakin on pidetty aina taivaallisena lahjana. Täten paratiisopin maallinen luonne hämärtyy unikuvahoureeksi kuoleman jälkeiseksi olotilaksi. Joka tapauksessa kristittyjen jumala tekee lopun aikoina vallankumouksen niiden kuolleiden kohdalla, jotka pääsevät paratiisiin. Rikkailta otetaan omistukset veks. Yltäkylläinen paratiisillinen talousjärjestelmä ei tarvitse eikä suvaitse rikkauksien ylivaltaa ketään kohtaan.
Fasismi saa polttoainetta helvettiopista. Loisiksi, kuonaksi, työttömiksi ja roskaväeksi luokitellut laitetaan polttouuniin ikuisen tulen kärvennettäväksi.
Raamatussa on siis hyvää kommunistista moraalioppia mutta myös mustaa taantumusta. Ajanlaskun alun ensimäisinä vuosisatoina oppi järkytti omistavia luokkia kunnes ylimystö otti sen esivaltaopin mukana haltuunsa. Kristityt piispat ja Rooman ylimystö kävivät "yhteiskuntasopimusneuvotteluja". Kun ylimystö sai liitettyä vuorisaarnaan yhden lauseen "kunnioita esivaltaa" niin kristinusko sai Rooman valtakunnassa yksinoikeuden. Kristinusko muuttui yhden lauseen ansiosta orjanomistusylimystön ideologiaksi. Orjat ja kurjat saivat pitää haaveena taivaallisen paratiisin.
Ei kristinusko ole mitään kommunismia arvoisa s.p! Se on uskontoa ja uskomista korkeampaan voimaan.
Kirkko ja kirkkokunnat ovat eri asia kuin usko ja ne vain pyrkivät käyttämään uskoa hyväkseen. Usko sinänsä on jokaisen itsensä ja hänen Jumalansa välinen asia johon kirkkokunnilla ei ole asiaa vaikka ne siihen yrittävätkin sotkeutua.
Se paratiisi johon uskovaiset uskovat ei ole mikään kommunistinen jäljitelmä jota ei edes ole ollut koskaan reaalisena. Se paratiisi johon kristilliset menevät uskonsa mukaan on Jumalan hallitsema eikä minkään kommunistin, jos edes vertaat niitä niin et tiedä mitä teet. Kannattaa silloin lukea koko Raamattu pariinkin kertaan kannesta kanteen jotta oppii näkemään. Minä en sitä ole lukenut mutta en ole lukenut Marxinkaan paratiisista.
Sinun harhasi s.p kristillisyydessä on, kuten ehkä komun kuuluukin uskoa, uskoa järjestelmään eli maalliseen organisaatioon nimeltä kirkko ja asettaa se johonkin ratkaisevaan rooliin paratiisin ja muiden uskon asioiden osalta. Kirkko voi opettaa omaa näkemystään mutta ei voi ketään lähettää paratiisiin eikä sen enempää helvettiinkään vaan siinä kohden valinnan tekee ”pyhä Pietari” tai vastaava jolla ei ole minkään kirkkokunnan verokorttia taskussaan.
Esivalta järjestelmässä kuin järjestelmässä on aina halunnut edustaa ylhäältä tavalla tai toisella annettua valtaa, siinä olet lähes oikeassa mutta uskokoon kuka uskoo! Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen on varmasti mietitty jo tuhansia vuosia ja siihen on kehitetty montakin erilaista uskomusta vaan yhtäkään ei ole faktisesti todistettu vaan ne perustuvat pelkkään uskoon. Maan kamaralle jäävien kannalta kuollut vain poistuu joukosta. Palaako hän jonain muuna reinkarnaatiossa vai herättääkö palaava Messias hänet joskus jää nähtäväksi mutta sinuna s.p jättäisin tämän aiheen rauhaan sillä tippaakaan et näköjään ymmärrä siitä mitä usko, uskonta ja kirkkokunnat oikeasti ovat. Kommunistinen puolue ei ole mitään niihin verrattavaa.
Kun Raamattu on jo ainakin 2000 vuotta iältään ja kommunismi ehkä noin 150 vuotta niin jos noista opeista jotain yhteistä löytyy niin komut ovat lainanneet sen Raamatusta, ei päinvastoin.
Kunnioita esivaltaa ei sovi yhteiskuntasopimusneuvotteluun vaan kunnioita järkeviä päätöksiä!
"Ei kristinusko ole mitään kommunismia"
Eipä tietenkään ole. Uskonto on kokoelma uskomuksia. Raamattu on toden ja tarun yhdistelmä. Sekaisin molempia ja vinksin vonksin. Marxilaisuus on reaalisen todellisuuden perustaan pohjautuva analyysi. Objektina toimii elävät ihmiset. Uskonto perustuu toiveisiin kuoleman jälkeisestä hyvästä elämästä, jossa riistäjä ja sorrettu olisivat unohdettu ja tyypit istuivat harrastuksissa. Heitä laulattaisi aamusta iltaan satupekka. Paratiisin jumala olisi täydellinen kommunisti ellei muuta olisi. Jos vääräuskoiset viruvat kuumassa tervapadassa, jumala olisi Hitler, fasisti, suojeluskuntalainen tai itse Ryti. Raamattu osoittaa vääräuskoisille tervapatarangaistuksen.
Paratiisi/tervapataoppi yhdessä on luokkaoppi. Eliitti on pitkin kristinuskon historiaa istunut kirkkojen ja lahkokuntien etupenkeissä valittuina uskovina (..paratiisiin). Takana istuvalle rahvaalle on jäänyt ehdoton alistuminen esivallalle ja syntiensä pureskelu. Eliitti sujahtaa paratiisiin esivaltana ja mammonan voimalla. Rahvaan täytyy alistua ja kiemurrella syntisäkkinsä kanssa koko elämänsä ja pelätä vielä kuoleman jälkeen tulevaa piinaa. Näin sekä kristinusko että islam maailman näkevät.
Esivaltaoppi käskee alistumaan. Uskovaisten laajat joukot eivät alistu eikä pidäkään. Kun SSS hallitus pistää kätensä rahvaan rahapusiin, se tulee kynsiä sieltä pois. Jos mennään raamatun oppien mukaan rosvon käsi täytyy hakata poikki. Mooseksen kirjoihin siirretty Hammurabin laki käskee katkaista varkaan käden. Mooseksen kirjassa "käsi kädestä, hammas hampaasta" laki sanotaan olevan taivaallisen valtiaan määräys eikä uskova saa silloin tietenkään rikkoa määräystä. En kuitenkaan kehoita ketään noudattamaan raakaa määräystä eikä sitä Suomen rikoslaistakaan löydy.
"Mielipidepankki" ja meikä yritti etsiä raamatusta myönteisiä puolia ja yllättäen asevarkaita puolustava palstalla oleva kristitty ei hyväksy raamatun inhimillisiä sanomisia.
Et sitten osannut lukea s.p! Eisiis uskomuksia vaan USKOA!! Uskolla ja uskomuksella on huima ero ja kannattaa miettiä mitä käyttää sillä se voi sinullekin kirkastaa maailman.
Marxilaisuus on vielä pahempaa huuhaata jos saan sanoa. Se perustuu yhden työtä vieroksuvan näkemyksiin ja nyt jälkeen päin hänet joidenkin toimesta on nostettu vähintään profeetan asemaan.
Jos alat puhumaan lahkokunnista niin lienet jonkun kristillisen herätyksen jäsen, heillähän niitä lahkokuntia on. Samaa tosin voi sanoa suomalaisista komuista niilläkin on ainakin 3 lahkoa koska eivät mahdu saman pöydän ääreen uskontoineen.
Hammurab taisi olla komujen johtotähti vaikka komut pistivätkin paremmaksi kun ei tarvinnut edes varastaa vaan sanoa "väärä ajatus" niin ei katkaistu kättä vaan ammuttiin laukaus niskaan eli myönnettiin Stalinin rauhan palkinto!
Ei hallitus kenenkään rahapussiin kättään laita vaan ainoastaan hillitsee sinne ilman vastinetta virtaavaa rahavuota. Keneltäkään ei oteta mutta joillekin annetaan vähemmän mikä sekin on aivan eri asia. Jos emme korjaa asiaa niin olemme Neuvostoliiton tiellä ja sen tien lopun me jo tiedämme.
Minulta otetaan ja sitä kutsutaan verotukseksi. Se saisi vähetä ja ainakin eläkeläisen pitäisi harrastusmenonsa saada vähentää verotuksessa sekä harrastematkojen polttoaineverot pitäisi saada takaisin.
Et sitten lukenut sitä Raamattuasi vaan latelet lainoja joidenkin muiden teksteistä. Näinä aikoina joita nyt elämme ei Vanhalla Testamentilla enää ole sitä merkitystä joka sillä ennen uuden Testamentin kirjoittamista oli. Kannattaa siis tänään lainailla Uuden Testamentin lausahduksia jotta ilmoittaisi olevansa tässä päivässä.
Nyt lukemaan s.p jotta et jälleen munaa itseäsi!
Puhutaan vaan Uudesta Testamentistä ja jätetään vanha rauhaan. Sen mukaan Jeesus opetti luopumaan omaisuudesta päästääksen sukkelemmin taivasten valtakuntaan. Samoin Jeesus kehoitti opetuslapisia kuulussa kamelin silmä vertauksessaan. Jeesus myös kaatoi rahanvaihtajien kojuja. Jeesuksen on arveltu Raamatun ja historian tutkimuksen perusteella kuuluneen essealaisten heimoon, jonka filosofiana oli asketismi ja omaisuudesta luopuminen, koska niihin takertuminen häiristi henkellisyyttä. Kuten jossain edellä kerroin myös Johannes Kastaja kuului tähän samaan ryhmään: Johannes ja Jeesus lienevät olleen myös jonkin sortin sukulaisia. Toiselta putosi pää ja toinen pantiin ristille roikkumaan. Vallitsevien omistusolojen ja uskonnollisten oppien arvosteleminen oli siis hengenvaarallista jo tuolloin.
Tämä köyhyyttä ja asketismia korostava liike sai myös myöhemmin paljon jalansijaa kristillisyyden piirissä. Muun muassa luostarilaitos sovelsi yhteisöllisiä käytäntöjä, joissa yksityisomistus rajoittui lähinnä omiin vaatteisiin ja ei ehkä kaikkiin niistäkään. Armeijoissa, vankiloissa ja erilaisissa hoitolaitoksissa sovelletaan paljon myös tämänkaltaisia käytäntöjä. Viime mainitut voivat olla käytännöllisiä ratkaisuja, mutta kristillisyyden parissa taustalla oli selkeä filosofia: taivasten valtakunta on helpompi saavuttaa, jos ei ole kannettavanaan omaisuuden riippakiveä. Tätä kautta yhteisomistus ja omaisuudesta luopuminen tai sen karttaminen kuuluivat hyvinkin tavanomaisesti varhaiskristillisyyteen. Henken ravintoa on annettu paljon rahvaalle sen vuoksi, että nämä eivät alkaisi turhaan hamuamaan omaisuuksia tai esittämään vaateita paremman palkan maksamiseksi.
Jeesuksen opetukset puoltavat aivan selvästi sitä, että omistamiseen ripustautumista tulee välttää, jos haluaa päästä helpommin taivasten valtakuntaan. Jeesus eleli opetutuslasten kanssa porukassa ja jakoi näiden kanssa ruuan ja viinin sekä ravitsi välillä vielä suuremmankin porukan ilman, että vaati siitä mitään maksua. Hän ei ylipäätään kertomusten perusteella vaatinut mistään tekemästään palkkioksi rahaa eikä mitään muutakaan. Koronkiskojat hän taisi erikseen vielä kirota. Varhaiskristillisyydessä siis piili iloisen yhdessäolon ja tasaamisen sanoma (=kommunismi).
Ei silti, kyse ei ollut mistään uudesta keksinnöstä. Kun asiaa tarkastellaan ihmisen evoluution näkökulmasta, kommunismi syntyi jo paljon varhemmin ja oli ikään kuin ihmisen luontainen talousjärjestelmä. Kun ravinto ja puolustautuminen villieläimiltä tapahtui paremmin porukalla kuin yksin, se johti laumoittumiseen. Saalis voitiin piirittää yhdessä ja suojat rakentaa tukevammiksi ja valvoa paremmin joukolla. Saalis tietysti jaettiin sulassa sovussa, ellei nyt sitten joku lihavuuteen taipuvainen pyrkinyt aina silloin tällöin napsimaan vähän isomman lihapalan suuhunsa. Individualismi alkoi kehittyä ja kukoistaa vasta myöhempinä aikoina. Ensin heimo korvautui perheellä ja sitten yksilökeskeisyys alkoi tunkea myös perheen sisään välejä rikkomaan. Vaihdanta- ja rahatalouden kehittyessä riippuvuussuhteet muihin ihmisiin alkoivat kadota. Saalistaminen siirtyi kauppakeskuksiin ja suojat ovat nykyaikaisissa ihmisasunnoissa. Vättämättömättömät tarpeet voi hoitaa ilman muita ihmisiä. Jos vielä kehitetään sellainen suvunjatkaminen, ettei miehen ja naisen tarvi olla välttämättä silleen, niin koko elämän voi elää yksin ja harjoittaa rahan saalistusta netin kautta osakemarkkinoilla. Sosialismi ihmisen elämisen alkutaipaleella oli puolustettavissa evoluutiolla ja moderni kapitalismi on niin ikään evoluution tulosta. Darwvinismi on eräässä mielessä huipussaan, kun elämästä voi suoritua ilman muita ihmisiä. Vain kätilö voi olla jossain määrin välttämätön, ja ehkä hautausurakoitsija. Mutta näitäkään ei tarvitse tuntea eikä ainakaan tuntea heitä kohtaan minkäänlaista empatiaa.
Jos komu-uskova joutuu kristillisen uskonnon kautta vakuuttautumaan oppinsa oikeellisuudesta niin on parempi pysyä kirkon helmassa tai etsiä omaa tietään uskonnon parissa. Sitä kun on ollut tuhansia vuosia vaan komulaisuutta vasta vajaat pari vuosisataa.
Kristillinen uskonto perustuu vapaaehtoisuuteen joskin maalliset organisatiot joita kirkkokunniksi mainitaan ovat pyrkineen verotuksen vuoksi joskus sitomaan ihmisiä piiriinsä, se ei kuitenkaan ole uskonnon vika vaan ihmisten jotka ovat sitä alkaneet käyttää hyväkseen.
Kommunismissa on, käytännön kokeissa ainakin, ollut pakottamisen makua kun tuo aate on päässyt valtaan. Vaikka joku Rooman kirkko joka joskus hallitsi lähes koko Eurooppaa onkin siitä hallinnasta joutunut luopumaan niin komut sitä taas yrittivät -40 luvulla ja jo aiemminkin koska talvisota oli sen alkusäveliä.
Kun lukee noita Raamatun tekstejä pirun lailla unohtaa sen oleellisen Vuorisaarnan opastuksen: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!
Työeläkeläinen.
" Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!" ????? Miten yhteyteen kuuluu jatkuvasti tekemäsi ilkeämieliset aloitukset hpmpja vastaan?
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että komu-uskovan ei tarvitse uskonnon kautta vakuuttautua oppinsa oikeellisuudesta. Lisäselvennyksenä voi vielä sanoa, että itse en ole minkään sortin kommunismi. Ei se tee minusta kuitenkaan minusta kommunismin suurta vastustajaakaan. Se taitaa johtua siitä, että näen asian paljon laveammin kuin vaikkapa sinä, jolle kommunismin teilaaminen on ehkä vakaumuksellinen missio.
Kirjoituksena tarkoituksena on kertoa, että kommunismi ei aatteena ole mikään parin vuosisadan takainen keksintö. Se on ikiaikainen ja luonnollinen tapa toimia niin ihmisillä kehityskaarensa alkutaipaleella kuin vaikkapa susilaumalla vielä nykyisinkin. Kyllä ihmisilläkin on edelleen kommunistiset käytännöt ja ajattelutapa säilyneet joissain asioissa. Esimerkiksi sodankäynnistä ei taitaisi tulla mitään, jos jokainen sooloilisi niin kuin vain itse haluaa ja huvittaa. Aatefilosofiassa kommunismin edeltäjiä löytyy myös myöhemmältä ajalta eli siis kauempaa kuin se parisataa vuotta sitten. Sinulla on vaikeuksia hahmottaa asiaa laajemmin, vaan takerrut hyvin suppeaan määritelmään kommunismista (eli käsittelet lähinnä marxilaisuuden käytännön sovellutuksia).
Kommunismin onnistumista tai epäonnistumista ei voi mitata markkinataloudessa käytetyin mittarein, koska tavoitteenasettelu on ollut toisenlainen. Kristillisyyden osalta pitäisi kyetä mittaamaan sitä, onko henkisyyden edistäminen ja Jumal-suhde parantunut, jos on luopunut omaisuudesta ja vältellyt rikastumista. Maallisemman kommunismin osalta pitäisi kysyä puolestaan sitä, onko tasa-arvo toteutunut paremmin, onko yhteisöllisyys tärkeässä arvossa jne. Ei kommunismia voi mitata sillä, kuinka hyvin se kykenee edistämään talouden kasvua, jos sen edistäminen ei ole edes ykköstavoite.
Monia ehkä ihmetytti se, että Venäjältä löytyi suurehko joukko kommunistisen puolueen kannattajia vielä senkin jälkeen, kun maa oli romahtanut ja luopunut kommunistisesta diktatuurista. Kun heiltä kysyttiin syytä siihen, he vastasivat ihan Suomen televisiossa, että asiat olivat ennen paremmin. Kun kysyttiin, että miten ne olivat paremmin, vastaus oli, että oli kaikilla oli työtä, rahvas tunsi olevansa tasa-arvoinen naapurinsa kanssa, kaikki jonottivat tasapuolisesti terveyspalveluita ja ruokaa, ihmiset eivät olleet toisilleen susia vaan tovereita jne. Länsimaiseen mammonaan tottuneita tällaiset vastaukset hämmentävät. Näitä samoja vastauksia voi kuulla tämän päivän islaminuskoisten suista. He vastustavat länsimaita paljossa niiden maallistumisen vuoksi. Henkisyys ja yhteisöllisyys on korvaantunut tavarapaljouden ja rahan hamuamisen alle. Tässä on suuria kulttuurisia ja filosofisia eroja.
Pakottamisen osalta kristillisen kirkon kukoistuskausi osuu aikoihin, jolloin pakkovaltaa on käytetty ankarimmin. Inkvisitio ja noitavainot ovat niistä pahimpia, mutta edelleen varsinkin islamisuskoisissa maissa voi heittää henkensä, jos arvostelee tai pilkkaa uskontoa. Ei tässä ole mitään eroa kommunistidiktatuuriin. Kun ote väljenee, uskonto muuttuu tapauskonnon suuntaan ja kommunismi tulee vastavasti demokraattinen hyvinvointivaltio, joka toteuttaa väljästi ja huomaamatta sosialistisia oppeja.
Kuka aloitti ilkeämielisyydet? Kuka haukkui riistäjäksi, valkolahtariksi tai vastaavaksi? Jos teitä tuon jälkeen alkaa puhuttelemaan samaan sävyyn niin ei teillä ainakaan pitäisi olla valittamista koska itsehän opetitte!!!
Uskonto koostuu uskomuksista. Tieto ei ole uskontoa. Uskonto voi sisältää myös todellisia asioita tarujen sisällä. Arviointi asioiden sisällöstä tai vastaisista kehitystrendeistä ovat nomaalia ajattelua ja kaukana uskonnoista.
Ihmiskunta ei ole yksilö. Se koostuu ihmisistä. Ihmiset pyrkivät vaistomaisesti keskenään yhteisöllisyyteen, koska se on yksilön etu tapahtuupa se hyvässä tai pahassa.
Kristinusko on moraaliopiltaan paljon lähempänä sosialismia kuin kapitalismia. Uudesta Testamentista voi valitettavasti raapia esiin mammonan hankinnan opinkin.
Kristinuskon alkuvaiheet olivat itsekannattavien osuuskuntien aate. Se ei ollut luonnollisestikaan sosialismia, koska oppiin ei liittynyt vaatimuksia yhteiskunnallisista uudistuksista eikä omistussuhteista.
Kristillisten järjestöjen käytäntö 300 luvulle saakka oli pääsääntöisesti tasanjako-oppia. Jäseniltä vaadittiin omaisuuden tuominen yhteisöön. Siitä jaettiin almuja sekä huollettiin jäsenten vaatimattomat tarpeet. (Lähde: Apostolien teot). Naiset olivat mukana järjestössä täysivaltaisena alkuaikoina. UT:ssa mainitut yhteiset ateriat olivat sananmukaisesti niitä. Vasta myöhemmin ne muutettiin ehtolliseksi ja liitettiin syntioppiin dogmitilaisuudeksi. Kun kristinusko hyväksyi oppiinsa esivallan olevan jumalansa suojeluksessa, uskonto tuli sallituksi Rooman valtiossa ja 300 luvun lopulla ainoaksi sallituksi. Siitä seurasi kysymys rikkaiden asemasta. Katolinen kirkko, joka oli syntynyt, hylkäsi omaisuuden tasa-jaon ja yhteiset ruokatilaisuudet muuttuivat kirkoissa kulttitapahtumaksi.(Lähde: Kirkkohistoria). Korkein papisto muuttui osaksi valtiovaltaa.
Alkukristillisyys ei siten ollut sosialismia koska se ei puuttunut tuotantosuhteisiin. Orjuus hyväksyttiin. Orjat tosin saattoivat olla samassa uskontilaisuudessa orjanomistajan kanssa. Alkukristillisyys oli jyrkässä ristiriidassa valtioon moraalisaarnoissaan. "Rikkaan on vaikea päästä paratiisiin". Alkukristillisyys oli orjien ja kurjaliston oppi, irtautui valtion ulkopuolelle ja siksi Rooma aika ajoin sitä vainosikin. Kurjalistoa veti palkintolupaus kuoleman jälkeisestä paratiisista. Oli helpompi kestää karu elämä kun saattoi olettaa lisäksi, että rikas joutuu kärsimään tervapadassa ikuisesti.
Nykyiset kristilliset kirkot ja lahkot keskittyvät enimmäkseen paratiisioppiin ja sen ohella syntioppiin. Kurjalistokysymys on unohdettu tyystin. Kristittyjen suuret joukot ovat amattiliitoissa ja useat kantavina voimina. Kristittyjen suuret joukot ovat olleet mukana työväenliikkeen perustamisessa ja toimivat sielläkin.
Trendi maailmalla kulkee vääjäämättömästi kohti ateismia. Vapaaehtoista tietä. Tiede syrjäyttää jumaluskomukset eikä sille pirukaan mahda mitään.
Oikea uskonto on s.p uskoa ei uskomuksia. Kommunismi on uskomusten läjä sillä kaikki mitä se on uskotellut ihmisille on ollut botaskaa eikä se ole pystynyt siihen mitä lupasi, paratiisi tässä elämässä!