Ylimielisyyden oireyhtymä, eli hybris-syndrooma.

"Kun jalkautunut Poliisipartio kävelee kauppakeskuksen käytävillä sen näköisenä kuin olisi päreitä kainalossa ja kilo omenia jalkojen välissä, tavikset saavat liimautua kaupan näyteikkunaa vasten välttääkseen yhteentörmäyksen, sillä ”hybris-syndrooma” määrää väistämisvelvollisuuden. "

Itiksessä tämä on nähtävissä.

Hyvä kirjoitus. Huomattu on monta kertaa.

Ylimielisyyteen voi kuolla
"Etteks te tiedä, kuka mä oon?" Tämä lause on klassikko, joka oli vielä jokin aika sitten julkkisten ja merkkihenkilöiden omaisuutta. Sittemmin sanonta on kärsinyt inflaation, sillä jopa tarhaikäiset saattavat käyttää sitä, kun päiväkodin täti kieltää etuilemasta ruokajonossa. Missä vaiheessa ylimielisyydestä tuli osa ihmisluontoa? Vai onko se aina asunut meissä?

- Jonkun kirkkoisän mukaan ylimielisyys oli yksi perisynneistä. Hän kutsui sitä ylpeydeksi. Mutta kaikki tällaiset myytit kertovat samaa tarinaa siitä, miten joku kuvittelee olevansa jumalten veroinen tai parempi kuin muut ja saa siitä sitten oikeutetun rangaistuksen, kuvailee tietokirjailja, toimittaja Ari Turunen.

Esimerkkejä siitä, miten ylpeys käy lankeemuksen edellä, löytyy Turusen mukaan vaikkapa muinaistaruista: Väinämöisen ja Joukahaisen kohtaaminen tai Odysseuksen taru, jossa Odysseys kiroaa meren jumalan ja joutuu siksi harhailemaan vuosia merellä.

- Syystäkin myyttien tekijät ja kirjoittajat haluavat varoittaa siitä, mitä tapahtuu, jos käyttäytyy ylimielisesti, Turunen sanoo.

Turunen on kirjoittanut aiemmin teoksia muun muassa käytöstavoista, humalasta, valehtelusta ja taikauskosta ja kaiken vastustamisesta. Tuorein teos käsittelee ylimielisyyttä ja sen historiaa otsikolla "Ettekö te tiedä, kuka minä olen?".

- Olen etsinyt aiheita, jotka ovat meille ihmisille hyvin tyypillisiä. Me kaikki sorrumme joskus valehteluun tai vastustamiseen tai juopotteluunkin. Miksei aiheeksi siis sopisi myös ylimielisyys, joka tuntuu olevan hyvin tyypillistä meille kaikille, ainakin silloin tällöin, Turunen perustelee.
Öykkärikunkku kuoli takkansa eteen

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ylimielinen ihminen on "omasta ylemmyydestään varma, muihin väheksyen suhtautuva, yliolkainen, pöyhkeä, kopea". Ja kaikkihan me tiedämme, miten tällaiselle kukkoilijalle lopulta käy.

- Ylimielinen ihminen pärjää hyvin tiettyyn rajaan asti ja voi päästä johtavaankin asemaan mutta loppujen lopuksi kohtalona voi olla romahdus tai sitten se, että kuolee yksinäisenä ja hyljättynä. Harva hallitsija on kuollut ystäviensä ympäröimänä, jos on käyttäytynyt korskeasti, kertoo Turunen.

Esimerkiksi korskeuden ja pöyhkeyden katkerasta palkasta sopii oivasti Espanjan kuningas Filip II. Mies paloi kuoliaaksi takkansa ääressä, kun hoviväki ei löytänyt tarpeeksi nopeasti virkailijaa, jonka virallisena tehtävänä oli liikuttaa kuninkaan nojatuolia. Hän myös vaati, että kun hänen eteensä tullaan, pitää liikkua polvillaan.

Turusen mukaan tällainen öykkäröinti ei valitettavasti ole lainkaan tavatonta. Huolestuttavaksi asia muuttuu siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat hyväksyä moisen käytöksen.

- Jos me itse sallimme tällaisen käyttäytymisen, on jotain pahasti vialla. Hallitsijoita onneksi kontrolloidaan nykyään vähän eri tavalla kuin ennen, mutta silti öykkärimäistä käytöstä näkee nykyäänkin. Esimerkiksi voidaan puhua vaikka Libyan johtajan pojasta, Hannibal Gaddafista. Hän pahoinpiteli palvelijansa Sveitsissä ja kun sveitsiläiset pidättivät Hannibal Gaddafin, Libya julisti Sveitsin kauppasaartoon. Eli kyllä jossain päin maailmaa tämä ikään kuin hyväksytään, Turunen kuvailee.
Menestyjä myöntää virheensä

Terve itsetunto on ihmiselle hyväksi mutta ylimielisyydellä ei pitkälle pötki. Ei edes nykypäivän kovassa yritysmaailmassa, jossa nopeat syövät hitaat ja vahvat kävelevät heikkojen yli. Jos terve itsetunto vääristyy menestyksen myötä sairaalloiseksi ylimielisyydeksi, tulee noutaja nopeasti.

- Useimmat yritykset, jotka ovat menestyneet pitkään, ovat katsoneet välillä peiliin ja muistaneet sen, että menestykseen vaikuttaa joskus onnikin. Ja tämä on hyvä pitää mielessä, että ei me aina niin hyviä olla, muistuttaa Turunen.

Tämä ei Turusen mukaan tarkoita sitä, ettei saisi iloita siitä, mitä osaa. Ylimielinen ihminen ei kuitenkaan osaa ajatella sitä, että menestys voisi johtua jostain muustakin kuin hänestä itsestään. Siksi menestyksen keskelläkin pitää kuunnella muita. Muuten voi jäädä oman egonsa pauloihin.

- Silloin kun me kieltäydymme myöntämästä, että teemme virheitä ja kieltäydymme kuuntelemasta muita, ovat pahat merkit ilmassa. Siksi peräänkuuluttaisinkin sitä, että on tärkeää kuunnella esimerkiksi kotona, mitä siellä sanotaan. Kun puoliso puhuu, kannattaa aina keskittyä, kehottaa Turunen.
Naura itsellesi - se helpottaa

Paras lääke ylimielisyyden syöpää vastaan on Turusen mukaan itseironia, kyky nauraa itselleen. Jos tämän taidon kadottaa, kadottaa otteen kaikkeen muuhunkin järkevään ja inhimilliseen toimintaan.

- Kukaan meistä ei ole aina oikeassa. Ja mielipiteitään saa muuttaa. Jos esimerkiksi istuu eduskunnassa ja muuttaa mielensä, niin ei saa heti syyttää takinkääntäjäksi. Sehän on vain merkki siitä, että hän on kuunnellut muita ja omaksunut jonkin parem

Tämä on juuri se pahin mielentila mikä voi olla,että maailmaan ei saada todellista rauhantilaa aikaan ikinä.joskushan tuota kutsuttiin Napoleon syndroomaksi.Hyvin lähellä psykopaattia ,jos ei pahempi,koska ymmärtää täysin että omilla toimillaan tai välinpitämättömyydellään on voinut saada aikaan vaikka mitä kärsimyksiä kanssa ihmisille,mutta ei halua välittää niistä vittuakaan. Oikeastaan epäoikeudenmukaisempaan mielentilaan on kenenkään aivojaan enää saada.