Tämä tsunami ja sen seuraukset eivät järkytä minua. En viitsi edes teeskennellä surullista. En myöskään laita yhtään rahaa näiden "avustusjärjestöjen" koppaan vaikka suggestion paine on kova.
Minua liikuttaa vain oma kuolemani jos sekään. Tai mistä minä tiedän?!
FUCK FINLAND
Minua liikuttaa vain oma kuolemani jos sekään. Tai mistä minä tiedän?!
FUCK FINLAND
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei voi mitään, olet esimerkki siitä mitä me uskovat tarkoitamme kun puhumme sielunsa myyneistä, juuri tuota me tarkoitamme että ihminen on menettänyt tunneelämänsä, kykynsä tuntea tunteita.
Vaikka sinä et nyt tunne mitään surua siinä missä muut, niin et myöskään tunne mitään iloa tai onnea milloinkaan siinä määrin miten muut. Voit nyt vain katsoa miten paljosta tunteita jäät paitsi. Surun tuntemisen määrä on suhteessa siihen miten paljon ihminen voi tuntea onnea.
Rukoilen kumminkin sinun puolestasi.
Hah! Tällä ei ole mitään tekemistä sielun kanssa. Selitys on täysin psykologinen.
Joko tuo onnettomuus tuntuu liian kaukaiselta ja siten epätodelliselta. Tällöin ei voi ymmärtää sitä tuskaa, joka onnettomuudesta muille aiheutuu. Tai sitten maailma on vain alkanut masentaa ja painanut ihmisen kokoon, eikä moisesta enää jaksa välittää. Ja juuri tuollaiset "sulla ei oo enää sielua! oot menetetty Saatanalle senkin syntinen, mitätön kökkö"-kommentit tuskin auttavat masennukseen pätkän vertaa.
Tuo onnettomuus aiheutti todella suurta tuhoa ja sieltä palaavat matkustajatkin, jotka olivat olleet paikan päällä kommentoivat uutisissa, että "ei sitä oikein vielä käsitä" Miten siis voisi olettaa, että joku tavallinen suomalaistallaaja, jota onnettomuus ei kosketa tajuaisi heti kaiken tuskan ja ahdistuksen ja alkaisi surra.
Ja en nyt tiedä onko turha sureminen niin tarpeellista. Tietenkin monet kärsivät, mutta ei se minua kosketa. Jos olisin saanut päättää, tapahtuuko se, niin olisin tietenkin estänyt sen, mutta ei tämä minulle niin suurta mielipahaa tuota.
Jos ei tahdo turhaan tehdä oloaan epämukavaksi tai jos ei käsitä tapahtuneen kauheutta, se ei tarkoita, että olisi menettänyt/myynyt sielunsa. On itseasiassa melko törkeää väittää moista. Te kristityt teette aina liian hätäisiä ja tuomitsevia johtopäätöksiä.
...muuten, mutta en ymmärrä tuollaisten aloituksen sympatiseeraamista ja puolustamista.
Mikään masennus ei oikeuta vääntelemään veitsiä kenenkään haavoissa.
On totta, että jossakin toisella puolella maapalloa tapahtuvat katastrofit eivät oikeasti kosketa toisen pallonpuoliskon asukkaita niin syvästi tunnetasolla kuin monet antavat ymmärtää aina jonkun katastrofin sattuessa.
Itse en voi sietää sellaista maailman katastrofeilla mässäilyä, jota jotkut harrastavat. Jotkut suhtautuvat niihin niinkuin ne koskettaisivat heitä hyvinkin henkilökohtaisella tasolla, vaikka ei olisi minkäänlaista kosketuspintaa koko asiaan.
WTC:n tornien kaaduttuakin meillä liputettiin puolitangossa vaikka siellä ei edes kuollut yhtään suomalaisia. Ja suomen lapsille kriisiapua kun tv:ssä näkyy kaksi sortuvaa tornia, josta lapset eivät tajua mitään! Voi hellanlettas sentään!
On vain tekopyhää esittää että jonkun kasvottoman, toisella puolella maapalloa elävän, itselle täysin vieraan ja tuntemattoman ihmisen tragedia koskettaisi jotenkin syvästi, kun todellisuudessa se EI kosketa.
Useimmiten tällaiset katastrofeilla hekumoijat ovat puolestaan lähi-ihmisiään kohtaan hyvinkin tunneköyhiä, ja empatiakyvyttömiä. He käyttävät näitä "siellä jossain" tapahtuneita katastrofeja itsensä ja varsinkin muiden lähimmäistensä syyllistämiseen, tai jonkun oman tunne-elämänsä aukon paikkaamiseen. Ne vähä niinkuin varastavat toisen ihmisen käsrsimyksen ja käyttävät sitä omiin emotionaalisiin tarkoitusperiinsä.
Mutta Aasian katastrofi kosketti suomalaisia lähempää, eivätkä näidenkään oksetusten kirjoittajat selvästi ole tulleet ajatelleeksi, että jotkut niistä ihmisistä joita se on koskettanut, saattavat lukea näitä juttuja täältä.
Miltä tuntuisi, jos vaikkapa teidän oman äidin, isän, tai jonkun muun teille tärkeän henkilön kuollessa jengi tulisi suureen ääneen julistamaan, ettei heitä KIINNOSTA, että he eivät ota osaa suruun, ja oikeastaan se vähän HYMYILYTTÄÄ? Voi perkele sentään!
Vaikka joku asia ei itseä henkilökohtaisella tasolla koskettaisikaan, niin sitä EI tarvitse mennä julistamaan suureen ääneen. Kyl sen verran ihmisellä täytyy olla tilannetajua, että tajuaa edes sen mitä kaikkea paskaa sitä voikaan mennä missäkin tilanteessa laukomaan.
sinullakin. Olen oikein hyvin kykeneväinen käsittämään sen tuhon ja surun jonka tämäkin tapaus on aiheuttanut, mutta koska se ei tapahdu minulle tai läheisilleni vaan minulle täysin tuntemattomille ihmisille, ei tapaus herätä minussa surua tai juuri muitakaan tuntoja.
ja siinä olet oikeassa että miksipä pitäisikään, ihmisiä kuolee luonnottomasti joka päivä ja paljon, pitäisikö kaikkia heitä ja heidän omaisiaan surra? jos ei niin miksi nämä tsunamissa menehtyneet olisivat jollain tavalla erilaisessa asemassa?
Minustakin on tarpeetonta ja ajattelematonta kiljua täällä, että asia ei kiinnosta. Minua vain häiritsi vieläkin enemmän tuo sielu-asia, joten päätin kommentoida sitä. Anteeksi. Jatkossa yritän ottaa kaikki asiat huomioon.
...kun hyökkään väliin, mutta kyllä tää on niin paksua että...
"Olen oikein hyvin kykeneväinen käsittämään sen tuhon ja surun jonka tämäkin tapaus on aiheuttanut, mutta koska se ei tapahdu minulle tai läheisilleni vaan minulle täysin tuntemattomille ihmisille, ei tapaus herätä minussa surua tai juuri muitakaan tuntoja."
Niin? Mitä siitä? Hä? Mitä siitä ettei se sinua kosketa? Pakkoko sinun on sitä täällä selittää?
Selvästikään ET ole kykeneväinen ymmärtämään edes alkeellisimmalla tasolla sitä, mitä se merkitsee että menettää läheisensä, kokee surua tai on muulla tavalla järkyttävän katastrofin uhri, ja ennenkaikkea sitä miten siihen _ei ainakaan tulisi suhtautua_.
Vai oletko niin tyhmä, että kuvittelet, että toisen ihmisen suruun pitäisi suhtautua tällä tavalla jolla sinä, aloittaja ja tuo tyyppi jota koko juttu "hymyilyttää" (ellette ole yksi ja sama tyyppi), suhtautuvat?
Että jos jollakin on helvetti päällä, niin sit pitää mennä tekemään siitä entistäkin pahempi helvetti? Että jos joku on sokkitilassa ojanpohjalla suuren surun vallassa, henkisesti puolustuskyvytön, sielu vereslihalla, niin eikun potkimaan sylkemään päälle vain, koska "ei se MINUA kosketa"?
Kuule tällaisten asioiden tajuamiseen ei tarvita muuta kuin alkeellisinta empatiakykyä. Kukaan ei pakota sinua väkisin tuntemaan surua, tai muitakaan tunteita. Mutta olisiko sinun kaltaisellesi ihmisenkuvatukselle ihan utopistinen ajatus _kunnioittaa_ toisen surua, ja kokemusta, olla hienotunteinen, ja välttää turhan kärsimyksen lisäämistä?
Mieti sitä!
Ei minun mikään pakko ole mitään missään selittää, mutta eikö tämä ole keskustelupalsta jossa voi keskustella eri asiosta? Vai tälläkö palstalla pitäisi keskustella vain asioiosta jotka SINÄ suot? SINÄ et tiedä minusta, tunteistani tai menetyksistäni yhtään mitään, joten älä tule väittämään tietäväsi. Kuinka minä teen jonkun helvetistä vieläkin kuumemman tai potkin ojassa makaavaa jos keskustelupalstalla rationaalisesti osallistun keskusteluun?
"Kuinka minä teen jonkun helvetistä vieläkin kuumemman tai potkin ojassa makaavaa jos keskustelupalstalla rationaalisesti osallistun keskusteluun?"
...
Niih....että...ööööö.... kuinka mää....öööö voisin aiheuttaa sillä lisäkärsimystä kenellekään että kerron RATIONAALISESTI keskustelupalstalla että minua ei kiinnosta Aasian katastrofin uhrien kärsimys?
Öööööö....mite se muka ketää loukkaa jos mää nyt täs vähä lauon että "nooh, maailmalla muutenkin kuolee koko ajan ihmisiä, mitäs noista tsunamin uhreista!" Eeei...ei se ketään loukkaa tai satuta!
Teepäs pieni empatiakykyharjoitus. Aloita mielikuvaharjoituksella ja eläydy: Ajattele jotakin sinulle läheistä ja rakasta ihmistä. Ajattele kaikkea sitä mitä hän sinulle merkitsee.
Eläydy, mieti...noooih, rauhassa vain, ota aikaa.
Ja nyt, ajattele, että tämä kys. rakas henkilö kuolee tuskaisen kuoleman. Mieti. Eläydy, miltä se tuntuisi? Mitä se merkitisi sinun elämällesi? Miltä tuntuisi ajatella hänen kuolintuskiaan?
Ja nyt, ajattele, että joku ulkopuolinen ihminen tokaisisi RATIONAALISESTI, että:
"Ei toi mua liikuta! No koko ajanhan ihmisiä maapallolla kuolee! Miksi tämä sinun rakkaasi olisi jotenkin tärkeämpi?"
Miltä se tuntuisi? Helpottaisiko se sinun oloasi? Vai lisäisikö se sinun kärsimystäsi? Aiheuttaisiko mielipahaa? Raivoa?
Get the point?
"Minustakin on tarpeetonta ja ajattelematonta kiljua täällä,"
Joo mutta "tarpeeton" ja "ajattelematon" ovat aivan liian lieviä ilmaisuja.
Tuollaisia kommentteja alkaa aina jonkin ajan kuluttua, kun asioita on tarpeeksi mediassa käsitelty, ilmaantua kuin sieniä sateella, koska ihmiset alkavat turtua ja kyllästyä aiheeseen.
Se ei ole enää mediaseksikästä. Ihmiset haluavat jo jotain muuta viihdykettä.
Jokatapauksessa tuollaisten kommenttien laukominen ei ole pelkästään tarpeetonta tai ajattelematonta, vaan TÖRKEÄÄ, asiaa läheltä kokeneiden tahallista loukkaamista ja satuttamista.
Tuollaiselle törppöydelle ei ole olemassa minkäänlaista oikeutusta. Sitä ei voi selitellä eikä puolustella millään.
Pahimmassa tapauksessa tuollaiset kyyniset tunneköyhät ja kertakaikkisen oksettavat kommentit aiheuttavat asian kokeneille uudelleentraumatisoitumisen, joka pahentaa ja vaikeuttaa huomattavasti toipumista.
Aivokääpiöt ihmiset ei tajua kuinka sanat todella satuttavat, kun ne sanotaan väärässä paikassa.
Ja mikään rationaalisuus ei muuta asiaa sitten mihinkään suuntaan, kuten tämä kateenkorva tuossa alempana yritti inistä! Asiasisältö on tärkein, eikä tapa, jolla se sanotaan.
Mitä se muuttaa jos sanon jollekin RATIONAALISESTI että "haista paska"? Eikö se ole se ja sama miten sen sanoo, kun asia pysyy samana.
Ääh... no täs tuli vähän sulle nyt turhaa purkausta joka kohdistuu enemmän noihin (tai tuohon yhteen?) muihin keskustelijoihin.
Sorry.
---
Toi sielujuttu nyt oli tuollainen tyypillinen uskovaisen narsismin pönkitys, jonka viesti on selvä: "vain uskovaiset kykenevät myötätuntoon, ja muut ovat sielunsa myyneitä ja tunteettomia".
Mielestäni jo tämä hyvin lievä, selittelevä, voivotteleva ja mitäänsanomaton reagointi näihin kyynisiin kommentteihin kertoo jotakin tunteettomuudesta.
Miksi ihmeessä minun rakkaani kuoleman pitäisi jossain minulle täysin ulkopuolisessa tuntemattomassa henkilössä herättää jonkunlaisia empatian tunteita ja siinä vaiheessa jos moinen menetys vaikka huomenna minua kohtaisi, mitä merkitystä enää olisi kun joku tuntematon tulisi lässyttämään "otan osaa" etc. tai vastakohtaisesti tulisi sanomaan ettei paljon liikuta. Kummallakaan tapauksella ei olisi mitään merkitystä/vaikutusta kohtaamaani surun kanssa. Ja miksi tai miten jonkun täysin tuntemattoman mielipiteellä voisi olla mitään merkitystä kun olisin menettänyt jotain todella rakasta?
"Mielestäni jo tämä hyvin lievä, selittelevä, voivotteleva ja mitäänsanomaton reagointi näihin kyynisiin kommentteihin kertoo jotakin tunteettomuudesta."
Viittaat varmaan minuunkin... En halunnut alunperin ottaa kantaa lainkaan tähän "mitä mieltä ollaan onnettomuudesta"-keskusteluun. Se sieluasia vain rasitti henkisesti. Ja sitäpaitsi, voin turvautua tekosyynä vähäiseen ikääni.
"Miksi ihmeessä minun rakkaani kuoleman pitäisi jossain minulle täysin ulkopuolisessa tuntemattomassa henkilössä herättää jonkunlaisia empatian tunteita"
...
Herranjumala sentään. Johan minä sanoin jo ajat sitten ettei kukaan voi pakottaa itseään tuntemaan mitään tunteita. Meni vähän ohi?
Eihän siitä ole kysymys, hyvä ihminen!
On kysymys toisen ihmisen kokemuksen, tuskan ja surun KUNNIOITTAMISESTA.
Jos kirkkain silmin väität ettei se paljon hetkauttaisi, jos joku tokaisisi ettei sinun rakkaasi menetys paljon hetkauta ja oikeastaan se vain hymyilyttää, niin uskallan väittää, että olet emotionaalisesti epärehellinen itsellesi.
Mutta vaikka näin olisikin, niin et voi olla tietämättä, miltä tuollaiset kommentit suurimmasta osasta ihmisiä tuntuisi. Et voi olla tietämättä, että tuollaiset kommentit loukkaavat.
Hälyttävää on, jos et sitä tajua.
...
"Miksi ihmeessä minun rakkaani kuoleman pitäisi jossain minulle täysin ulkopuolisessa tuntemattomassa henkilössä herättää jonkunlaisia empatian tunteita"
"mitä merkitystä enää olisi kun joku tuntematon tulisi lässyttämään "otan osaa" etc. tai vastakohtaisesti tulisi sanomaan ettei paljon liikuta"
"miksi tai miten jonkun täysin tuntemattoman mielipiteellä voisi olla mitään merkitystä kun olisin menettänyt jotain todella rakasta?"
...
Ettäkö sillä ei olisi mitään merkitystä sinulle jos joku sanoisi että sinun rakkaasi kuolema hymyilyttää häntä?
Ettei missään tuntuisi? Salli mun nauraa!
´Pitääkö minun erikseen kertoa sinulle, että hyvin monille ihmisille esim. osanotto suruun merkitsee hyvin paljon, vaikka sen sanoisi joku täysin vieras henkilö. Etkö sinä tiedä sitä?
Jos sellainen ei juuri sinulle itsellesi merkitse mitään, Ei tarkoita, etteikö se merkitse kenellekään muullekaan.
...
"mitä merkitystä enää olisi kun joku tuntematon tulisi lässyttämään "otan osaa" etc. tai vastakohtaisesti tulisi sanomaan ettei paljon liikuta. Kummallakaan tapauksella ei olisi mitään merkitystä/vaikutusta kohtaamaani surun kanssa."
...
Jos olisit menettänyt jotakin todella rakasta, sillä ei olisi mitään merkitystä, että joku tulisi sanomaan ettei se paljo liikuta. Hymyilyttää vain.
Sua ei taida paljoo mikään muukaan liikuttaa, vai?
on mennyt nimimerkit sekaisin, en ole puhunut hymyilemisestä yhtään mitään.
Eihän vähäinen ikä ole mikään este järjen käytölle. Teksteistäsi päätellen olet sitä jo käyttänytkin kiitettävästi. ;-)
Tuolla...
"Mielestäni jo tämä hyvin lievä, selittelevä, voivotteleva ja mitäänsanomaton reagointi näihin kyynisiin kommentteihin kertoo jotakin tunteettomuudesta."
...viittasin ensisijaisesti tuon sieluasian kirjoittaneen kommentointiin, mutta myös yleisesti siihen, ettei näihin "ei-paljo-hetkauta"- kommentteihin yleensäkään reagoida tarpeeksi tuomitsevasti. Esim tämä ketju on siitä hyvä esimerkki. Eihän täällä kukaan muu näin vaahtoa kuin minä. Ja loputkin vain sanoo jotain vähä että no no, älkääpäs nyt viitsikö!
Myös vähäisellä iällä varustettujen ihmisten kommentit ja tekemiset satuttavat. Myös niillä on merkitystä.
En minä niin luullutkaan, mutta asenteesi on puolusteleva mitä tulee kyynisyyteen. Surun kanssa painiskelevalle sillä tuskin on merkitystä sanooko kyynikko ettei "paljo kiinnosta" vai "voi vitsi kun hymyilyttää". Kumpikin loukkaa ja satuttaa.
Oletko aloittaja?
"Eihän vähäinen ikä ole mikään este järjen käytölle. Teksteistäsi päätellen olet sitä jo käyttänytkin kiitettävästi. ;-) "
Kiitos.
"Myös vähäisellä iällä varustettujen ihmisten kommentit ja tekemiset satuttavat. Myös niillä on merkitystä."
Niin, olet täysin oikeassa. Käytinkin sitä nimenomaan TEKOsyynä.
Niin, siis se hymyilyttämiskommentti oli tuon "eikä ainakaan minua"- jutun kirjoittama.
Sinun teksteistäsi ei löydy yhtään enempää myötätuntoa, empatiakykyä tai muutakaan halua vähäisimmässäkään määrin kunnioittaa toisen kärsimystä kuin tuon hymyjutunkaan kirjoittajan teksteistä. Puolustelet, vähättelet, ja selittelet vain.
Sillä ei ole mitään merkitystä osoitatko välinpitämättömyytesi sanomalla että sinua hymyilyttää, vai ettei sinua kiinnosta. Se satuttaa jokatapauksessa, pahimmassa tapauksessa traumatisoi, usko pois!
Eikä silläkään ole merkitystä minkä ikäinen ihminen nuo sanoo.
Oletko muuten lukenut nämä kaikki tekstit?
Tässä kerron vähän tarkemmin ajatuksiani. Perhedypäs iltasi ratoksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000006079018
aloittaja.
En ole surullinen korkeintaan hieman iloistunut "katastrofista". Lisää tälläisiä niin alkaa hymyilyttää jo. Ja silloin kun itse joutuisi sellaiseen olo olisi erittäin jännittynyt ja helpottunut.
Mistä sinä päättelit että meitä kiinnostaa se, ettei sinua kiinnosta Aasian katastrofi?
Oikein tänne piti sitä tulla julistamaan.
Mee kotiin kasvaan pentu!
miten jok'ikisessä keskustelussa jos joku ei ole massan kanssa samaa mieltä ja voivottele sitä ja tätä hänet leimataan heti alaikäiseksi lapsukaiseksi
...tuollaiset kmmentit viestivät henkisestä kypsymättömyydestä, siitä, että tyyppi on - jos ei fyysisesti niin tekstien perusteella henkisesti - jämähtänyt lapsen tasolle.
TOSIN vähän on alkanut epäilyttämään, että lapset ovat usein henkisesti huomattavasti kypsempiä, järkevämpiä ja fiksumpia kuin aikuiset. Mistä lie johtuu.
Okein, myönnän; ed. kommenttini oli loukkaus kaikkia lapsia kohtaan. Tuskin kukaan vielä paatumaton lapsukainen tuollaista paskaa suoltaisi.
oletpa vielä matkasi alussa .kyllä varmasti jär
kytyt ,jos se kohdallesi sattuis .kotia ei olis
ja terveyskin romuna ,olisi ihme jos olisit
pelastunut ,olis hyvä asettua intilaisen
ihmisen elämän tapaan .
ja sukupolvesta toiseen samaa ,kurjuutta .