Penkit pois kirkoista!

Muuten hyvä Jumalanpalvelus, mutta kun iloisia lauluja kuunteleva kirkkoväki olisi halunnut ilmiselvästi liikkua ja tanssia kuoron mukana.

Jumalanpalvelus
http://areena.yle.fi/1-3142470
Jakso 4
56 min su 6.3.201630 pv 0 katselua
Diak ammattikorkeakoulun juhlamessu Helsingin Paavalin kirkosta. Saarnaa piispa Irja Askola ja musiikista vastaa Higher Ground-kuoro.
Tuotantoyhtiö Kirkon tiedotuskeskus Suomi

Muutama ihminen yrittää penkissä rohkeasti taputtaa käsiään, mutta siihen se aluksi sitten jää. Miksi? No siksi, koska koko kirkkoväki on "lysähtänyt" kirkon penkkeihin.

Sitten toinen huomio samasta asiasta, että kirkkokuoro ja sen vetäjä näyttää samasta(penkit) syystä elävän omaa elämäänsä iloisesti edessä laulaen. Kirkkoväeltä on penkkeihin painettuina tavallaan riistetty paras mahdollisuus osallistua yhteiseen ilonpitoon, näiden ahdistavien penkkien takia. Ja jos joku haluaisikin innostua yhdessä laulamaan ja tanssimaan käsiään taputellen, niin penkkirivit vieressä muistuttavat siitä, että ei saa iloita seisten. Ei saa seisten laulaa. Ei saa taputtaa mukana tanssien. Että istupa nyt vain takaisin sinne penkkiin, ja vaikene kiltisti. James Brown kuoron kanssa näyttää, mitä on todellinen ilo ilman pelkoa : https://www.youtube.com/watch?v=bO-_rX4FG_M Tässä ei penkitkään enää hidasta menoa.

Ortodoksisessa Jumalanpalvelusmenossa siis onkin jotain hyvää, ja se on seisaallaan palveleminen. Seisaallaan ihminen on paljon aktiivisempi. Seisaallaan ihminen pystyy muuttamaan paikkaansa helposti Jumalanpalveluksen aikana. On siis mahdollisuus, annetaan mahdollisuus palvella elävästi Jumalaa. Penkkeihin kyykyttämällä kaikki kuolee. Varsinkin kun on ujoista suomalaisista kyse.

Sitäpaitsi nykyinen Jumalanpalvelus kestää vain vajaan tunnin, jonka jokainen tervejalkainen kyllä jaksaa. Varsinkin silloin kun on palvelun aikana mahdollisuus oikealla tavalla iloita.

Penkit yleensäkin edustavat ja ovat muistuttamassa meitä siitä ikävästä ajasta, kun ihmiset ahdistettiin istumaan paikoilleen koulun luokissa. Luotisuorat koulunpenkit jonoissaan, eteenpäin suunnattuina "suurta johtajaa" opettajaa kohti, ja vain opettaja sai seistä ja puhua. Nykyäänhän tätä opettajan roolia ollaan poistamassa koulun luokista, kun ollaan huomaamassa se, että ylhäältä päin sanelu ei tietenkään johda oppilailla parhaaseen oppimistulokseen. Sama pätee myös Jumalanpalvelukseen. Ei Jumalapalvelusmenossa voi iloita, kun juuri keskellä salia jossa iloitseminen voisi parhaalla tavalla vapaasti tapahtua on koko salin lattian täyttävä puulotjallinen raskaita penkkejä. Koko kirkkosali pitäisikin varata vapaaksi ensisijaisesti tanssille. Kirkonpenkeillä pitäisi olla mahdollisuus siirtää ne pois. Sivuille. Vähemmän penkkejä. Enemmän liikkumatilaa. Vanhuksille ja pyörätuolisille jne. tietenkin mahdollisuus istumiseen.

Kirkonpenkkien ahdistava ja masentava, toivon vievä tunnelman latistus on vanha suomalaisfarisealainen jäänne. Se katkaisee terän kunnon iloitsemiselta ja riemuitsemiselta.

Kirkkojen vanhoissa "rakenteissa" on siis luotisuoraan järjestetyissä kirkonpenkeissä ikävä jäänne muistuttamassa meitä siitä ajasta, jolloin ihmiset haluttiin saada ruotuun kyykyttämällä ja orjuuttamalla paikoilleen.

Mutta kuoro, Higher Ground oli tuossa ylläolevassa hyvä. Valkoista asuina päällä, tyyli kuin american gospel, vaikka vähän alussa pinnisteltiinkin iloon pääsemiseksi, kuten fundislaisilla yleensä on tapana väkisten painaa "henkeä", mutta lopputulos oli tällä kertaa hyvä kuitenkin. Ja kuorin krusifiksin valaiseminen ja valaistumisen muuttaminen välillä värikkäiksi valoiksi oli myös erittäin toimivaa ja iloa antavaa.

Kun hoetaan että "ilo Herrassa on väkevyytemme", niin ilo ei onnistu vanhoissa kirkoissa kirkkojen vanhan rakenteellisuuden ja rakenteen takia. Näissä vanhoissa rakenteissa on farisealaisesti hapannut muistutus vielä vanhasta ajasta, jolloin pelolla hallittiin kansaa, kyykyttämällä se paikoilleen.