Kävin armeijan koska oli kirjaimellisesti pakko en olisi halunut ja tein koko 9kk ajan passiivista vastarintaa.
Alokasaikana ammunnoissa ammuin tahallisesti taulun ohi, sain nollat ampumisesta. En opetellut sotilasarvoja, vain ne jäivät muistiin joiden kanssa oli tekemisissä. En opetellut alokkaalle kuuluvia taitoja vältin jopa cooper-testin.
Välttelin muiden varusmiesten seuraa. En halunut oppia tuntemaan heitä edes nimeltä, vain tupakaverit opin.
En alokasaikana osallistunut yhteenkään sotaharjoitukseen. Vemppasin. En suorittanut taistelijan tutkintoa, vemppasin. Olin pitkiä aikoija vempassa toisella kasarmilla, mikä ei ollut palveluspaikkani.
Jatkokaudella en suorittanut sitä tutkintoa mihin koulutettiin, vaan sain hylätyn, silti minut määrättiin kyseiseen tehtävään. Sitten aloin todenteolla masentua kun 9kk tuomi iski. Sain masennuslääkityksen. Kävin toisella kasarmilla lääkärillä ja kaksi kertaa psykiatrilla. Esittelin lääkärille käsivarsissani olevia viiltoja, lääkäri kalpeni.
Jonkinajankuluttua jouduin jonkun everstin kuultavaksi ja se ehdoti, että minä keskeyttäisin armeijan. Se ei valitettavasti ollut mahdollista koska olin niin oikeistolaisesta perheestä, eikä minulla olisi ollut paikkaa mihin mennä.
Kävin joka toinen viikko 6kk ajan erikasarmilla lääkäri tapaamassa, samalla popsin masennuslääkkeitä. Joskus olin viikonkin tyhjänpanttina tekemättä mitään vieraalla kasarmilla, koska kyseinen lääkäri oli metsäleirillä. Ja kun syynä kasarmissa oloon oli läkärinkäynti minua ei voitu pakottaa mihinkään.
Sain B-miehen paperit jo melkoaikaisessa vaihessa. Sekään ei valitettavasti auttanut siihen että olisin päässyt 6kk.
Armeija aikanani tuhlasin valtavasti yhteiskunnan varoja, sekä armeijan resursseja. Olin täydellinen hukkainvestointi. En ole ryhtynyt reservinkieltäytyjäksi koska se tietäisi viikonajan pakkotyötä tällä homeiselle ja petolliselle valtiolle.
Olin eräänlainen prototyyppi. Nyt jos kutsunnoissa huomataan, että kädet ovat viillelty ja on masennus niin armeijaan eikä sivariin joudu.
Mitä valtio hyötyi minun kouluttamisesta sotilaaksi?
Alokasaikana ammunnoissa ammuin tahallisesti taulun ohi, sain nollat ampumisesta. En opetellut sotilasarvoja, vain ne jäivät muistiin joiden kanssa oli tekemisissä. En opetellut alokkaalle kuuluvia taitoja vältin jopa cooper-testin.
Välttelin muiden varusmiesten seuraa. En halunut oppia tuntemaan heitä edes nimeltä, vain tupakaverit opin.
En alokasaikana osallistunut yhteenkään sotaharjoitukseen. Vemppasin. En suorittanut taistelijan tutkintoa, vemppasin. Olin pitkiä aikoija vempassa toisella kasarmilla, mikä ei ollut palveluspaikkani.
Jatkokaudella en suorittanut sitä tutkintoa mihin koulutettiin, vaan sain hylätyn, silti minut määrättiin kyseiseen tehtävään. Sitten aloin todenteolla masentua kun 9kk tuomi iski. Sain masennuslääkityksen. Kävin toisella kasarmilla lääkärillä ja kaksi kertaa psykiatrilla. Esittelin lääkärille käsivarsissani olevia viiltoja, lääkäri kalpeni.
Jonkinajankuluttua jouduin jonkun everstin kuultavaksi ja se ehdoti, että minä keskeyttäisin armeijan. Se ei valitettavasti ollut mahdollista koska olin niin oikeistolaisesta perheestä, eikä minulla olisi ollut paikkaa mihin mennä.
Kävin joka toinen viikko 6kk ajan erikasarmilla lääkäri tapaamassa, samalla popsin masennuslääkkeitä. Joskus olin viikonkin tyhjänpanttina tekemättä mitään vieraalla kasarmilla, koska kyseinen lääkäri oli metsäleirillä. Ja kun syynä kasarmissa oloon oli läkärinkäynti minua ei voitu pakottaa mihinkään.
Sain B-miehen paperit jo melkoaikaisessa vaihessa. Sekään ei valitettavasti auttanut siihen että olisin päässyt 6kk.
Armeija aikanani tuhlasin valtavasti yhteiskunnan varoja, sekä armeijan resursseja. Olin täydellinen hukkainvestointi. En ole ryhtynyt reservinkieltäytyjäksi koska se tietäisi viikonajan pakkotyötä tällä homeiselle ja petolliselle valtiolle.
Olin eräänlainen prototyyppi. Nyt jos kutsunnoissa huomataan, että kädet ovat viillelty ja on masennus niin armeijaan eikä sivariin joudu.
Mitä valtio hyötyi minun kouluttamisesta sotilaaksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla oli samankaltaista, mutta siirryin sivariin.
Aloittaja supertollo! Tuhlas 9kk aikaansa hukkaan! OIs voinu tehä uraa ja rahaa...
Sivarista tuli urashoppailua osaajille
Viettäisitkö sivarivuoden vaikka mediatyöläisenä, atk-spesialistina tai tutkijana väitöskirjaa tehden? Siviilipalveluspaikoista löytyy yhä useammin kovatasoisia täsmätehtäviä. Kysyntää on esimerkiksi viestinnän, graafisen suunnittelun ja markkinoinnin osaajille.
os olet osaava ammattilainen tai sellaiseksi opiskeleva, siviilipalvelus voi pakkopullan sijaan olla uralle erittäin hyödyllistä aikaa. Parhaassa tapauksessa vuoden palvelus poikii työkokemuksen lisäksi uusia töitä ja näkemyksen siitä, mitä haluaisi elämällään tehdä.
Siviilipalveluskeskuksen avoimien työpaikkojen perusteella palveluspaikat hakevat sivareita nyt hyvinkin tarkoilla määritelmillä. Palvelukseen halutaan muun muassa proviisoria, sosiaalialan ammattilaista, media-assistenttia ja atk-tukihenkilöä. Lisäksi palveluspaikat hakevat kirjastotyöntekijöitä, virastomestareita ja yleismies Jantusia.
– Nuorilla miehillä on paljon tietoteknistä osaamista, mikä on huomattu myös palveluspaikoissa. Myös viestinnän, markkinoinnin ja graafisen suunnittelun osaamisen kysyntä on noussut viime aikoina, Siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen sanoo .
Myös keskuksen tavoite on, että yhä useampi sivari löytäisi yhteiskunnan kannalta mielekkään palveluspaikan.
– Kärjistäen sanottuna tavoitteemme on saada sivarit pois kopiokoneen käytöstä ja kahvinkeittämisestä ihan oikeisiin ja hyödyllisiin töihin, Reijonen sanoo.
Sivarius voi olla oikotie
oman alan töihin
Sivareiden ikäkirjo on yhtä laaja kuin armeijassakin. Joukossa on kolmikymppisiä ammattiin valmistuneita ja uunituoreita ylioppilaita.
– Vasta lukiosta tulleille siviilipalvelus on ikään kuin välivuosi missä katsellaan ja tutustutaan työelämään, Mikko Reijonen sanoo.
Hän arvioi, että noin 80 prosenttia ammattiin valmistuneista hakeutuu sivarissa tekemään oman alansa töitä. Varsinkaan kysyttyjen alojen huippuosaajille sopivan räätälöidyn palveluspaikan löytäminen ei tuottane vaikeuksia.
Myös työelämän asenteet siviilipalveluksen suorittaneita kohtaan ovat lientyneet.
Sivarit hankkivat palveluspaikkansa itse. Palveluspaikan haku muistuttaa pitkälti työnhakua työhakemuksineen, ansioluetteloineen ja haastatteluineen.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/08/25/sivarista-tuli-urashoppailua-osaajille/201236118/139
Helpot hommat ja työaika 8h/pvä! ja hyötyä niin itselle kuin yhteiskunalle!
Samoin monella muulla Suomen venäläisellä. Maahan voisi kutsua Venäjän armeijan.
Kysynkinkin?
Miksi tälläiset Luuserit menevät armeijaan , kun SE EI nykyaikana ole mikään PAKKO. Voi olla Totaallinen aseista kieltäytyjä, tai mennä Sivariin. Ihan vain tekeytyä joksikin Hörhöksi.
Vaihtoehtoja kun nykyaikana on annettu : =
Ei tuollaisia tarvitakkaan sinne pilaamaan, maansapuollustamista oppimista haluavien sekaan.