Mihin te olette menneet, jotka olette karkoitettuja näiltä keskustelupalstoilta, joissa ei anneta oikeutusta tuntea pahoinvoivaksi itseään. Haluaisin niin kovin vaihtaa ajatuksia, tuntemuksia ja kirjoittaa ilman uskovaistan ja provosoivien p***ojen sormella osoittelua - kunnes voin purkaa ajatukset tulevaisuudessa kasvotusten ystävieni kanssa.
Me jotka oikeasti suremme
Susan Seger
6836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pura tähän ... olemme kuulolla,
odottaa että pääsette kasvotusten , täällä ei ole siihen oikea paikka...
- etsiä kuvaa edes kuolleena
- löytää kuvia, jossa listataan pahimman näköiset raadot
- alkaa vihata tunteettomia ihmisiä ja toivoa heillekin pelkkää pahaa ja kärsimystä
- muuttua ryytitynnyriksi
Ryytitynnyri on toki ruutitynnyri.
ihminen, jonka sukulaisia tai tuttuja ei ollut mukana katastrofissa,
mutta silti olen syvästi ahdistunut tapahtuneesta. Tunnen suurta surua lasten vuoksi. Lasten, jotka ovat menettäneet vanhempansa ja sisaruksiaan, muita sukulaisia, läheisiä, ehkä kaikki.
Tunnen myös myötätuntoa aikuisia ihmisiä kohtaan, vanhempia, jotka ovat menettäneet lapsensa tai useampia, ehkä kaikki tai muita sukulaisia.
Tunnen jopa myötätuntoa heitä kohtaan, heitä jotka ovat menettäneet ystäviään.
Olen osittain menettänyt uskoni elämään, sen merkitystä ja tarkoitusta ainakin on pitänyt miettiä.
Matkatoimistoihin, ulkoministeriöön, jne. ja tiedustele mahdollisuuksista. Ehkä heillä on joku vinkki siitä, mitä kautta tukea saa. Tietysti ihan ammattiauttajakin voisi olla hyvä vaihtoehto siitäkin huolimatta, että haluat keskustella vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Hän voi antaa arvokasta tukea ja antaa sinulle voimia. Pärjäämistä sinulle...