Psalmissa 103 kehotetaan mm näin:
"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt."
Kerroppa meille kaikille rohkaisuna joku tapaus oman uskonelämäsi matkan varrelta missä Herra on tehnyt sinulle hyvin! Tai kerro joku rukousvastaus, kiitosaihe etc. Niitä olisi mukava lukea!
"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt."
Kerroppa meille kaikille rohkaisuna joku tapaus oman uskonelämäsi matkan varrelta missä Herra on tehnyt sinulle hyvin! Tai kerro joku rukousvastaus, kiitosaihe etc. Niitä olisi mukava lukea!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole tehnyt mitään. Ei siis YHTÄÄN mitään.
Olin yläasteella koulukiusattu. Yhtenä synkkänä aamuna pelotti ihan hirveesti mennä kouluun. Istuin linja-autossa ja mielessäni itkin ja olin melkein pakokauhun vallassa. Rukoilin hiljaa Jumalaa.
Ihme tapahtui ja kiusaajat eivät tuntuneet ees huomaavan mua vaikka seisoin ihan heidän vieressä. Koko päivänä eivät sanaakaan mulle sanoneet.
Vaikka en muuten muistele kouluaikoja, niin tuota päivää en halua unohtaa.
Jeesus on ollut hyvä.
Harmi että Jumala ei auta niitä muita kymmeniätuhansia jota kiusataan joka päivä.
Kun sinulla näyttää olevan suora yhteys yläkertaan niin voisitko rukoilla että Jumala lopettaa heidänkin kiusaamisen. Kiitos.
Odotan innolla huomisen uutislööppejä asiasta.
Kasvoin herraa palvovassa perheessä. Oli siinä se hyvää että selvisin hengissä eli Herralle kiitos. Oli myös tekemistä että sai kaiken sen roskan pois millä minut aivopestiin.
Nykyään mietin miten suhtautuisin vanheempini. Herra ei ole antanut vielä hyvää vastausta tähän.
Ja mitähän sitten teet täällä palstalla. Tullut pilkkaamaan Jeesusta ja uskovia vai.
Ihmettelin samaa.. jos kovalla vaivalla on kaikesta 'aivopesusta' päässyt irti niin miksi tulee uskovien keskustelupalstalle? Siksi, että hengelliset asiat kiinnostaa kuitenkin :)
siksi koska kasvu uuteen elämään ei pääty ikinä eikä vanhasta menneisyydestä pääse koskaan täysin eroon.
Itse olen monta kertaa kiittänyt siitä, miten Jumala on "aikatauluttanut" minun elämääni. Se on ollut ihmeellistä. Myös se, että sain mahdollisuuden olla oman isäni vieressä, kun hän nukkui pois.
Tässä tuli mieleeni viime syyskesältä tilanne, jossa kipuilin erään asian kanssa. Halusin tehdä yhden jutun, mutta jotenkin koin, ettei sen aika vielä ollut. Olin menossa rukouspiiriin, kun lähtiessäni tuskailin Jumalalle, että Hän nyt voisi jotenkin selventää tämän asian. Rukouspiirissä en muistanut koko asiaa. Olin jo lähdössä takasin kotiin, kun vielä eräs henkilö pyysi rukoilemaan määrätyn asian puolesta. Meitä oli kolme ja siinä sitten rukoilimme, kun yllättäen toinen heistä sai profetian ja ilmoitti minulle miten minun tulee toimia tuskailemani asian kanssa. Ja se oli juuri niin kuin Jumala oli minulle antanut sisäisen tuntemuksen. Toiset hämmästyivät, kun kerroin, että niin on Jumala minulle puhunut. Samalla sain vahvistaa ystävää, että hän rohkeasti käyttää profetoimisen armolahjaa.
Tapaus yhä vieläkin hämmästyttää minua. Saa kiittää, että Jumala on hyvä!
Ajelin kerran ystäväni kanssa maantiellä, minä ratissa, vauhti vakiona noin satasta. Katselin ehkä taustapeiliin tai jotain, ja huomasin kauhukseni liian myöhään, että edessä oli jostain syystä seisahtunut autojono. Olin vain muutaman metrin päässä takimmaisesta autosta, syöksymässä suoraan kohti. Jokin käänsi rattia voimakkaasti vastaantulevien kaistalle, jolla ei tullut siinä hetkessä yhtään autoa vastaan. Siellä ajoin tien sivuun jalat täristen.
Ei ollut minun aikani vielä poistua näyttämöltä eikä sen ystävänkään.
En ollut silloin vielä uskossa, eikä se kaverikaan. Tästä tulen siihen johtopäätökseen, että ihminen, joka jossain vaiheessa elämäänsä tulee uskoon, on syntymästään asti Herran oma, elää sitten miten syntisesti tahansa.
Minullakin on ollut vastaavia kokemuksia autolla ajaessa. Siitä on noin 15 vuotta, kun kuskasin lapsia kerhoon. Yhtäkkiä mutkan takana oli peuralauma tiellä. Siinä minä sukkuloin lauman läpi. En tajua vieläkään, miten me ei törmätty yhteenkään peuraan. Lauma jäi paikalleen ja me jatkettiin matkaa. Ja kiitettiin Jumalaa!
Minulle on käynyt samoin. Hirvi pomppasi eteen ihan puskista, autoni pysähtyi kuin seinään. En ymmärrä tänäpäivänäkään miten se pysähtyi, itse en ehtinyt reagoimaan koko tilanteeseen mitenkään, ja se pysähdys oli kuin olisin ollut pumpulissa. Vaikea selittää. Jumala varjeli.