Uusi työ alkamassa, nyt ahdistaa vietävästi

Uus työ jännittää kaikkia. Muista et kaikki mokailee ja se ei ole huono juttu ylipäätään. Tekee parhaansa - se riittää.

On tuttua. Kaikki jännitää ja myös mokailee. Älä huoli kaikki menee hyvin.

Sitten se vasta oksettaakin, kun olet työtön.
Töihin vaan, sinut on valittu. Turha itkeä, jos paskat on jo housussa.

Hienoa, jos olet saanut oikean työpaikan, mistä maksetaan palkkaa.
Moni pistetään puoliväkisin ensin kaikenmaailman humpuuki harjoitteluihin ja työkokeiluihin 9 euron ylläpitokorvauksella, muka tarkkaillaan työkykyä ja halua. Silkkaa työttömän hyväksikäyttöä.

On tämä rankkaa olla tällainen ahdistukseen ja paniikkiin taipuvainen. Joka aamu herään kukonlaulun aikaan ja heti alkaa ahdistaa ja oksettaa. Onneksi on opamoxeja niin jotenkin päivä lähtee käyntiin, vaikka aamusella saattaakin oksentaa. Kiitos kannustavista viesteistä. Täytyy nyt vaan päästä sinne työpaikalle ja toivoa että kaikki menee hyvin ja saan mukavan työhönperehdyttäjän. Hitto kun maalailen näitä piruja seinille ja teen oloni entistä huonommaksi. Ajatuskierteestä on niin vaikea päästä eroon ja se on koko ajan mielessä vaikka yritän tehdä jotain muuta.

Onnea aloittajalle uudesta työpaikasta!

En tiedä, osaanko auttaa, mutta yritetään. Itse olen aina kokenut uudet työt ja uudelle alalle menot positiivisina asioina, työ on ollut minua kuntouttava tekijä. Mutta ymmärrän, että me ollaan tässä hyvin erilaisia. Yritä kuitenkin ajatella, että sinulla on mahdollisuus oppia uusia asioita ja saada uusia työkavereita, jotka todennäköisesti auttavat sinua kotiutumaan uuteen paikkaan. Ja vaadi, vaadi, vaadi kunnon perehdytys, ellei se ole työpaikassasi tapana. Itse sain ekan kerran kunnon perehdytyksen vasta mennessäni nykytyöpaikkaan ja tajusin, että joo, semmoinenkin asia kuin perehdytys on olemassa. Tämä ja monet muut asiat ovat kiinni myös omasta aktiivisuudesta.

Jos työssäsi et ole tekemisissä ihmisten hengen ja terveyden kanssa, et voi tehdä mitään kauheita virheitä, semmoisia, joita ei voisi korjata. Mitä väliä ylipäätään on sillä, että tekee virheitä (ellei tee koko ajan ), niiden kautta oppii ja niiden kautta näyttäytyy toisille inhimillisenä olentona? Tietysti auttaa, jos ei ole luonteeltaan perfektionisti. Myönnän, että minun joka olen kauhea hutilo kaikilla elämänalueilla, on vaikea tajuta perfektionisteja.

Kannattaisi varmaan jatkaa sitä terapiaa, jos mahdollista. Toinen vaihtoehto on käydä puhumassa työterveydenhoitajan kanssa silloin tällöin (hän varmasti tietää ahdistuneisuutesi, olethan läpäissyt työhöntulotarkastuksen). Muuten ei omista rajoitteista kannata kauheasti huudella.

Ennen kaikkea uuteen työhön kannattaa panostaa, olla aktiivinen. Vapaa-aikana voi sitten vaikka vain levätä, jos tuntuu että uusi työ rasittaa. Tai tehdä jotain itselle mukavaa, ihan muuta kuin työ.

Ja se, että on ahdistusoireita, kannattaa hyväksyä. Meillä, jotka tällä palstalla pyöritään, niitä on, vaikkei ne työstä johtuisikaan. Inhottaviahan ne tietysti on, mutta joskus niitä on vähempi, niistä hetkistä kannattaa iloita.

Tsemppiä!

Kun pelottaa niin se helpottaa että voit vaikka näin sanoin kirjoittamalla työstää pelkoasi. Kyllä sinä takuulla pärjäät siinä työssä. Alussa on kaikki outoa, mutta nii se on aina. Pikkuhiljaa pääset sisään ja itsetuntokin kohenee.

Vanha keskustelu, mutta jos aloittaja vielä eksyy tänne, kerrohan kuinka homma hoitui!