Aika hiljaista tällä palstalla....
No kuitenkin tässä aattelin herätellä keskustelua (anteeksi, jos aihe on jo käsitelty aiemmin) "pakkouskomisesta", elikkä kun monet väittää, että ihmisellä on luontainen (=pakottava) tarve uskoa JOHONKIN!
Olenko siis jotenkin poikkeava, kun en kyllä keksi mitään sellaista, mihin "uskoa".
Onko ehdotuksia mihin ateisti yleensä "uskoo",
vai onko kanavilla muitakin poikkeavia?
No kuitenkin tässä aattelin herätellä keskustelua (anteeksi, jos aihe on jo käsitelty aiemmin) "pakkouskomisesta", elikkä kun monet väittää, että ihmisellä on luontainen (=pakottava) tarve uskoa JOHONKIN!
Olenko siis jotenkin poikkeava, kun en kyllä keksi mitään sellaista, mihin "uskoa".
Onko ehdotuksia mihin ateisti yleensä "uskoo",
vai onko kanavilla muitakin poikkeavia?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tiedä sinusta, mutta kun maailmassa sadat miljoonat uskovat niin kyllä se tuntuisi jotenkin geeneissä olevan...
juuri olinkin ihmettelemässä.
Taidan olla ainoa, tai kaikki muut on jo nukkumassa.
ihan oikealla palstalla.toisin kuin allekirjoittanut.äläkä suotta vaivaa päätäsi keksimällä uskon kohdetta.täällä olen jutellut todella monien kanssa jotka kiven kovaan väittävät, ettei ole mitään mihin uskoa. että silleen. taidan lähteä uskomaan tästä yksikseni.
Niin... en sitten oikein tiedä siitä miljardien ihmisten uskostakaan... kun ei se oikein missään näy.
Sanovathan monet suomalaisetkin, että uskovat jumalaan, mutta kun pitää kuvailla mitä se usko tarkoittaa, millaisissa asioissa se vaikuttaa, jäävät sanattomaksi.
Jotkut taas uskovat kiivaasti oman uskontonsa mukaisesti, vaikka uskonto voi olla täynnä ristiriitaisuuksia ja selittämättömyyksiä. Niinkuin nyt vaikka jumalan kaikkivoipuuden / rakkauden / maailman kärsimysten ristiriita.
Saati, jos alat kysellä tuonpuoleiseen elämään uskovilta millaiseksi sen kuvittelevat, joutuu suurin osa myöntämään ettei sitä oikein voi ajatella, koska ajatus iäisyydestä "jossain muualla" ei mitenkään käy yksiin lyhyen ajan "täällä" kanssa.
On toki sellaisiakin uskontoja, jotka ovat luoneet aika vastaansanomattoman "selityksen" kaikelle. Mutta eivät niitä enemmistöt kannata.
En tiedä! Itse en ole uskoa löytänyt, enkä mitenkään voi pitää itseäni "ateisimiin uskovanakaan". Uskon, että olisi tosi mukava uskoa vahvasti johonkin hyvään selitykseen :-)
...olikin avata keskustelua aiheesta, että onko sellaista tarvetta olemassa.
En ole keksimässä uskomisen aiheita, kun tuntuu ettei niihin ole tarvetta. Ja näin olen ihan onnellinen.
Jos sinä olet uskossasi onnellinen, niin hyvä.
Kai silti voimme vaihtaa mielipiteitä asioista?
Ihmisellä näyttäisi olla tarve uskoa johonkin suurempaan tai hyvään. Hyvä esimerkki uususkonnosta on tuhoisalta vaikuttava vihreä liike. Johtohahmoina hääräilevätkin ne, jotka menettivät vanhan uskontonsa - kommunismin.
Kuusitoistavuotiasta on helppo manipuloida. Tämä näkyy hyvin "kettutyttöjen" toiminnassa. Uutta uskontoaan levittävät saarnamiehet toimivat aivan kuin entiset Graham Hillit, mitä muuta heidän tilaisuutensa ovat kuin uusia herätyskokouksia. Uudet kymmenen käskyä ovat nettisivuilla näkyvät kymmenen tapaa toimia.
Uskovainen ei usko "selityksiin". Usko on enemmän ja kokonaisvaltaisempaa kuin mikään selitys (esim. yliluonnollisille asioille). Uskiksen koko elämä perustuu sille varmuudelle ja luottamukselle, että Jumala ohjaa maailmaa ja ihmiskuntaa, tapahtui mitä tahansa.
Ennen kuin ihminen on varmistunut Jumalan johdatuksesta, hän käy läpi kaikenlaisia kysymyksiä ja vastauksia, empii ja epäilee, huokailee ja haikailee. Hän on kuin linnunpoikanen, joka ei vielä tiedä osaavansa lentää, mutta emo tietää sen ja rohkaisee yrittämään. Niin kuin lentotaito niin on uskokin meissä sisäänkirjoitettuna, kunhan vain löydämme sen linkin.
Minä olen siinä mielessä huono neuvomaan, että nyt kävi niin, että aloin muutama viikko sitten
uskomaan johonkin korkeampaan voimaan.
Mutta jos neuvoisin uskonnotonta, niin
kannattaa ainakin uskoa omaan itseensä ja pyrkiä siihen, että viihtyy ajatustensa kanssa, että on onnellinen ihminen, joka pelkää mahdollisimman vähän. Ei ole haitaksi myöskään yrittää uskoa muihin ihmisiin ja heidän apuunsa tarvittaessa.
En kyllä itsekään pysty uskomaan mihinkään yliluonnolliseen. Ollaankohan me siis, paitsi ateisteja, myös skeptikkoja?
Usko on varaventtiili. Jos ihminen tietää saanensa sairauden, joka johtaa väistämättä kuolemaan muutamassa viikossa, niin silloin on hyväksi uskoa, että paranee tai että pääsee taivaan ikoon. Se on terapiaa ja ehkäisee hulluksituloa viimeisinä elinpäivinä.
>> elikkä kun monet väittää, että ihmisellä on luontainen (=pakottava) tarve uskoa JOHONKIN >>
Tosi taitaa olla. Jo kauan sitten huomasin että omilla aivoillani en pysty mihinkään kovin vaikeisiin kysymyksiin vastauksia löytämään. Pakko on uskoa johonkuhun muuhun, auktoriteetteihin.
Minulle auktoriteetiksi muodostui tiede, "tiedeyhteisön enemmistön tämänhetkinen mielipide" niinkuin asia kapulakielellä ilmaistaan.
Toisille auktoriteetti on jokin jumala, kommunikaatiotavoissa vain tuntuu olevan eroja. Jotkut kuuntelevat opetuksia (vanhempiaan, saarnamiehiä jne.), joku sanoo uskovansa Raamatun tms. Sanaan, joku taas ilmoittaa olevansa 'suorassa yhteydessä'.
Miten muut uskovat pitävät yhteyttä auktoriteetteihinsä on suurelta osin hämärän peitossa 'tiedeuskovaiselle', tiede ei ota minkäänlaista kantaa uskonasioihin.
Tiede tutkii mieluummin sellaisia asioita, joihin löytyy konkreettisia vastauksia ja "selityksiä".Selityksen on oltava toimiva ja ymmärrettävä, eli järkeenkäypä.
Uskonasiat ovat kaikkea muuta kuin järkeenkäypiä. Ne ovat jopa järjenvastaisia, outoja, ihmeellisiä ja tutkimattomia. Uskon maailma avaa etsijälleen sellaiset silmät, joita hän ei koskaan luullut omistavansa, mutta niillä hän näkeekin asiat toisin kuin normaaliaisteilla nähdään.
Uskova huomaa ja ymmärtää sellaisia omituisuuksia kuin rakkaus, anteeksi antaminen ja -saaminen, ihmisenä kasvaminen, vapaus, itsensä ja toisten hyväksyminen, rauha, itsensä hillitseminen, rohkeus ym.
Kun havaitset itsessäsi ja muissakin tällaisia ominaisuuksia, voit hieman tutkia tarkemmin, mistä ne ovat lähtöisin. Muistele tilanteita, joissa käyttäydyit tai ajattelit toisin. Mikä sai sinut tällä kertaa tekemään eri tavalla?
>> Tiede tutkii mieluummin sellaisia asioita, joihin löytyy konkreettisia vastauksia >>
Ei ainoastaan 'mieluummin', vaan yksinomaan.
>> Uskova huomaa ja ymmärtää sellaisia omituisuuksia kuin rakkaus, anteeksi antaminen ja -saaminen, ihmisenä kasvaminen, vapaus, itsensä ja toisten hyväksyminen, rauha, itsensä hillitseminen, rohkeus ym.
Kun havaitset itsessäsi ja muissakin tällaisia ominaisuuksia, voit hieman tutkia tarkemmin, mistä ne ovat lähtöisin. >>
Hindulaisilla nuo ominaisuudet ovat kai peräisin hindujen jumalilta ?
Buddhalaisilla sen uskonnon opeista ?
Mormoneilla..niin, mistä tosiaan luterilaisten mielestä ?
jne. jne.
Ateistin ajatukset, sanat ja teot tulevat korvien välistä, geeni- ja kulttuuriperimään pohjautuvina ja elämänkoulun muovaamina.
En tunne yhtään ateistia joka täysin vastaisi antamaasi kuvaa uskovasta, tavallisia ihmisiä olemme kaikki, hyvine puolinemme ja heikkouksinemme.
Pysy ihmeessä uskovana, sinulle parempaa vaihtoehtoa tuskin on olemassa.
Hei uskonveli/sisar!
Minäkin olen pakana, ja minulle on täysin luonnollista uskoa, että jumalia ja jumalattaria on olemassa ja että ne löytyvät luonnosta. Suurin kaikista on Luontoäiti. Hänen puolisonsa, Sarvekas Jumala, on myös kunnioittamisen arvoinen, sillä hän on siittänyt kaikki metsän ja muutkin eläimet, joista ihmiset saavat ruokansa. Me länsimaalaiset olemme ensin kieltäneet niiden jumaluuksien olemassaolon, mitä viisaat esivanhempamme kunnioittivat, sen jälkeen palvoneet seemiläistä miesjumalaa ja lopulta kieltäneet kaiken jumaluuden ja pyhyyden. Se on ollut traaginen virhe, josta länsimainen kulttuuri joutuu maksamaan luonnon tuhoutuessa.
Ateisti uskoo tietysti siihen, että jumalia ja jumalattaria ei ole olemassa.
>> Ateisti uskoo tietysti siihen...>>
On eduksi keskustelulle jos kukin puhuu enimmäkseen asioista jotka hän parhaiten ymmärtää. Sinä olet aivan ilmeinen asiantuntija 'Luontoäidin ja hänen puolisonsa, Sarvekkaan Jumalan' suhteen. Kerro heistä, heidän olemuksestaan ja toiveistaan, mikä osuus heillä on siinä että maailma on sellainen kuin se on, ja jos osuutta ei ole, millä tavalla jumalisia he siinä tapauksessa ovat ? Jne. jne., kysymyksiä tulee kyllä riittämään.
Olet käyttänyt viimeaikoina paljon palstatilaa esittääksesi 'totuuksia' ateismista, vaikka uskovana et tietenkään voi tuntea asiaa kuin kuulopuheelta. Tyypillistä kyllä, kaikkia ateistejä voi mielestäsi kuvata samoilla iskulauseilla ja standardiklisheillä.
Noin ei ole. Ateisteillä on vain 1(yksi) ainoa yhteinen ominaisuus. Me emme usko mihinkään jumalaan. Elä tuhlaa aikaasi keksimällä siihen mitään lisäominaisuuksia. Ne eivät ole ateismia vaan sinun ikiomia hengentuotteitasi, ilman todistusvoimaa. Kerro mieluummin Sarvekkasta Jumalasta.
Nämä jumalat ja jumalattaret... Olen vuosia lukenut science fictionia. Kun aloitin, joskus 70-luvulla, suosittu nuorisokirjailija oli Andre Norton. Ihan mukavaa luettavaa muuten. No, Nortonin kirjoissa on jumalatar, jolla on kolme ilmenemismuotoa: neito, äiti, vanha nainen. Tämän kolmoisjumalattaren tunnus on kuu: uusi kuu, täysi kuu, pimeä kuu. Jumalattaren puoliso on Metsästäjä, joka tuntuu olevan myös sama veikko kuin jääkauden luolissa Eläinten Herra, sarvipäinen jumaluus. Sanoisin, että mukava, looginen kokonaisuus. Jos kirjoittaisin fantasiaa, käyttäisin tätä itsekin. Uudemmat fantasiakirjailijat, kuten Mercedes Lackey, käyttävät samaa aihetta. Veikkaisin, että tästä on kysymys. Jos toisaalta tähän onnistuu uskomaan noin niin kuin oikeasti, uskoo aika hyvin, koska nykymaailma ei tue tällaista rakennelmaa; emme ole mtsästäjä-keräilijöitä
Vai sellaiset taustat uskonnolla :o).
Onkohan 'Kunhan kyselen' samaa mieltä siitä että hänen uskontonsa perustuu nuorisokirjoihin 70-luvulta ?
Olen minäkin jonkin verran sf'ää lukenut, Asimovia, Clarkea, Heinleiniä ja sellaisia.
Taitavat olla kaikki enemmän 'teknillisen' sf'n puolelta, fantacy on kai uudempaa suuntausta, jota en ole koskaan oikein omakseni kokenut.
Tuskinpa Norton jumaluuksiaan itse keksi. Ainakin neito, äiti ja eukko jumalatar esiintyy nimella Kali Intialaisessa Mahabharata eepoksessa. Hindut taitavat uskoa tähän vieläkin. Metsästäjä on taas lainattu Antiikin Satyyreista tai muista vastaavista arkkityypeistä.
> kun monet väittää, että ihmisellä on luontainen (=pakottava) tarve uskoa JOHONKIN! <
Se mitä monet väittävät on totta. Raamattu ilmaisee asian näin:
"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." Saarn. 3:11
Et välttämättä keksi mitään / ketään mihin uskoa, mutta kaipuu siihen on olemassa. Se kaipuu on asetettu sinuun, ja odottaa täyttymystään.
"Et välttämättä keksi mitään / ketään mihin uskoa, mutta kaipuu siihen on olemassa. Se kaipuu on asetettu sinuun, ja odottaa täyttymystään. "
Tämä ei silti tarkoita sitä että jumala olisi olemassa. :)
Herää kysymys, miten se kaipuu on sisimpääsi joutunut?
Mitä arvelet?
Tulihan sitä eloa tähänkin foorumiin....
Ihan mielenkiintoisia näkökantoja kaikki, vaikka osaa en ymmärtänytkään.
Nimimerkki "Hebron" - Päättelit virheellisesti "kaipuustani uskoa". Sitä kunei nimenomaan ole, kuten keskustelun avauksessa ilmaisin.
Niin... Raamatustahan löytyy vertauksia joka asiaan puolesta ja myös vastaan... eikö vain?
Nii-in. Ja myös moni asia mitä monet väittävät, ei ole totta. Mutta mitä sitten!
Se että sinulla on jokin tarve (jolla ehkä kompensoit jotain toista tarvetta) ei tarkoita että muilla olisi jotain vastaavaa.
> Sitä kunei nimenomaan ole, kuten keskustelun avauksessa ilmaisin. <
Oletko aivan varma? Oletko esim. joskus miettinyt mitä iankaikkisuus on ja missä se on? Missä vietät sen? Mikäli asia on epävarma, silloin kysymyksessä on ikuisuuskaipuu (en tiedä onko sana aivan oikea, mutta käytän sitä joka tapauksessa).
> Raamatustahan löytyy vertauksia joka asiaan puolesta ja myös vastaan... eikö vain? <
Raamattu on erittäin monipuolinen kirja. Se on Jumalan ilmoitus meille Jumalan pelastussuunitelmasta sisältäen myös paljon käytännön elämän ohjeita.
Se on loputon viisauden ja tiedon lähde.
Sieltä löytyy myös vertauksia, olet oikeassa. Alusta loppuun Raamatussa on punaisena lankana Jeesus Kristus, ensimmäinen ja viimeinen, A & O.
Kun tutustuu Raamatun syvälliseen sanomaan ja mm. sen ennustuksiin, muuttuu koko kirja todella mielenkiintoiseksi.
Uskominen johtuu ihmisen älykkyydestä. Uskominen on tieteen kannalta tärkeää, jos tiedemiehet eivät uskoisi asiaan mitä he tutkivat, eivät he toden näköisesti tutkisi ollenkaan. Jos tutkittavan kohteen tutkimuksissa selviävät faktat sotivat uskomusta vastaan voidaan tästä tehdä johtopäätös että uskomus on väärä jos faktat puhuvat uskomuksen puolesta tulee uskomuksesta totta, tosin jumaliin uskovilla ei ole yhtään faktaa jumalan puolestapuhujana mutee he silti uskovat siihen. Kaikki on uskomista emme voi olla mistään varmoja, mutta meidän täytyy vain uskoa että asiat ovat miten ovat, sitäpaitsi näillä uskomuksilla on pärjätty tähänkin asti ja tullaan tulevaisuudessa pärjäämään vielä paremminkin.
pakottava tarve uskoa johonkin uskonnollisessa mielessä. Usein myös nämä henkilöt ei ymmärrä, ettei joku usko siihen johonkin. Tulee selityksiä selityksiä tyyliin ateistikin uskoo, uskoo ettei sitä jotakin ole olemassa jne. Tietysti on helppo uskoa siihen johonkin, koska useinmiten siihen uskoon on opetettu ja kasvatettu. Ainakin jossakin määrin. Toisaalta ei ole mitään pakotttavaa tarvetta uskoa uskonnollisessa mielessä mihinkään. On aivan luonnollista olla uskomatta ja se ei ole mitenkään poikkeavaa.
Tulisikohan se tarve uskoa johonkin siitä, kun ihminen on evoluution aikana tullut tietoiseksi itsestään ja ympäristöstään ja nähnyt ympärillään käsittämättömiä asioita ja niiden tilalle kehitelly jonkin jumalan tms.
Ihminen itse olisi siis kaikkein suurin luomakunnassa? Ihminen kehitteli ensin itsensä, sitten Jumalan ja paholaisen ym. mielikuvitusolentoja? Ja sumplii huvikseen näille jotain viihdekäyttöä?
"Ihminen kehitteli ensin itsensä,.."
- Kuka noin väittää?
niin, onhan meillä taipumus auktoriteettiuskoon, se kai liittyy siihen, että lapsuudesta aikuisuuteen kasvaminen ei ole niin helppoa;-)?
voihan dogmaattisuuden piru hiipiä myös uskonnottomiin ajatussuuntauksiin, joita esimerkiksi ideologeiksi kutsutaan..
muistan lukeneeni seuraavansuuntaisen ajatuksen, että jos jotkut pitävät naurettavana uskoa Jumalaan, niin maailmaa katsoessa usko ihmiseen itkettää, jonkinlainen aforismi tämäkin