USA tappaa Suomen

fffii87 kirjoitti:

uistatko vielä Suomen talouden runsaat vuodet 2000-luvulla? Suomi oli malliesimerkki menestyvästä hyvinvointivaltiosta, jossa kaikki voivat hyvin ja koulutuskin oli huippuluokkaa. Sitten tapahtui jotain, joka käänsi Suomen kohtalon EU:n huippuoppilaasta lähes Kreikan kaltaiseksi rupusakkivaltioksi – tai ainakin siltä tuntuu. Mitä oikein tapahtui?

Minun silmissäni yksi yksittäinen tapahtuma oli kuin lähtölaukaus, jonka jälkeen Suomea ja Suomen taloutta on tietoisesti ajettu USA:n ja Naton syliin. Tuon linjan huipentumana, aivan viime aikoina, valtiovarainministeri Alexander Stubb ilmoitti USA:n olevan Suomen puolustusvoimien tärkein kahden­välinen kumppani. USA:n, jolla on 700–800 sotilastukikohtaa ainakin 63 eri maassa ja jonka tietoinen pyrkimys on hallita koko tunnettua maailmaa niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin.

Kaikki alkoi – tai tuli ainakin näkyviin – syyskuussa 2010, kun Nokian pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo erotettiin ja tilalle valittiin Microsoftin johtaja Stephen Elop. Elopin kuuluisa puhe Nokiasta palavana öljynporauslauttana on jäänyt soimaan kuin koko Suomen tunnussävelenä. On hätä ja huoli, on tehtävä mitä tahansa, jotta kaikki saadaan myytyä pois. Siitä alkoi Nokian alamäki, mikä johti matkapuhelimien myyntiin Microsoftille syyskuussa 2013 ja Elopin paluuseen Microsoftin johtajaksi.

Hänen tehtävänsä oli suoritettu.

Etujen turvaamista vallanvaihdoksilla

USA on Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen tietoisesti laajentanut omaa vaikutusvaltaansa Itä-Euroopassa. Vuonna 1997 yksi keskeisistä USAn politiikan luojista Zbigniew Brzezinski kirjoitti kirjassaan The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives mm. seuraavasti: ”Ilman Ukrainaa Venäjä ei ole enää euraasialaisen suurvalta.” Tämä politiikka huipentui vuonna 2013, kun Ukraina saatiin USA:n suosiollisella avustuksella ajettua vallankumoukseen, joka seuraavana vuonna johti Krimin kriisiin Venäjän liittäessä sen itseensä suojatakseen omia intressejään alueella.

Koko läntisen maailman tiedotusjärjestelmä tuomitsi Venäjän teon ja Suomi liittyi Venäjään kohdistettuun taloudelliseen ja poliittiseen boikottiin, mikä on edelleen pahentanut vuoden 2008 laman jälkeisen Suomen taloudellista tilannetta naapurin kanssa käydyn kaupan romahtaessa. Samaan aikaan on Suomelle – ja Ruotsillekin – alettu tarjota Naton jäsenyyttä ainoana mahdollisena turvajärjestelynä Venäjän mahdollista aggressiota vastaan.

Kuva: Anthony Freda
Kuva: Anthony Freda

USA:n aggressiivinen pyrkimys ottaa koko maailman taloudellinen ja poliittinen kehitys omiin käsiinsä on kuin näkymätön ”vapauden ja demokratian” tuuli, joka synnyttää tietoisen politiikan kautta vallankumouksia hieman siellä ja täällä alkaen Filippiineiltä ja Kuubasta jo 1800-luvulla. Sama politiikka johti myös Iranin vallankumoukseen 1953 sekä Vietnamin sotaan ja moniin vallan­kaappauksiin Etelä-Amerikassa 1960–1970-luvuilla. Se johti 1990-luvulla Jugoslavian sisällisotaan, 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Irakin ja Afganis­tanin tuhoamiseen ja aivan viime vuosina ns. Arabi­kevääseen, jossa vuodesta 2011 lähtien vallan­kumouksien aalto kulki läpi Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän valtioiden, johtaen esim. Libyan valtion romahtamiseen ja Syyrian verisen sisällisodan kärjistymiseen. Tämä USA:n politiikka ei näy eikä sitä mikään suuri yhtenäinen rintama tuomitse, sillä suurin osa maailman tiedotusvälineistä on hyväk­synyt sen myös omaksi politiikakseen.

USA:n aggressioiden pyrkimyksenä on useimmiten omien taloudellisten etujen turvaaminen eli tyypillisesti öljy-yhtiöidensä ja muiden ylikansallisten yritystensä vallan voimistaminen sekä oman maailmanhallitsijan aseman turvaaminen. Esimerkiksi Arabikevään vallankumoukset ovat luoneet Euroopan eteläpuolelle erittäin epävakaan tilanteen, mikä on johtanut miljoonien pakolaisten hakeutumiseen Euroopan alueelle. Se heikentää Euroopan ja Suomenkin taloudellista tilannetta ja luo osaltaan kriisimentaliteettia, jonka valmiina ratkaisuna ainakin meille suomalaisille on heittäytyminen USA:n syliin, ”vapauden ja demokratian” nimissä Nokian perässä ”palavalta öljylautalta” USA:n hallitsemaan kylmän taloudellisen ja poliittisen vallanhimon mereen – siinäkö on meidän kohtalomme?

Suomen eliitti hukkasi etsikkoaikansa

Kun Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991, Suomen poliittisella ja taloudellisella eliitillä oli etsikkoaikansa. Ei enää tarvinnut kuunnella Moskovan kuiskauksia, tunnustella koko ajan mitä iso itäinen naapuri tahtoi. Tuota peliähän suomalaiset olivat pelanneet varsin taitavasti ja käyttäneet Neuvostoliittoa ikään kuin Suomen suurena siirtomaana, josta tuotiin loputtomasti halpoja raaka-aineita ja jonne vietiin loputtomasti Suomen teollisuuden tuotteita.

Mutta koska täällä oli opittu kuuntelemaan isompien herrojen kuiskauksia, ei nähty muuta mahdollisuutta kuin ohjata Suomi EU:n syliin. Näin tehtiin kaikkien valtiomahtien suosiollisella avustuksella vuonna 1994. Nyt saatiin ruveta kuuntelemaan Brysselin herrojen kuiskauksia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä